Hyvät, pahat ja kaaoksen palvojat
Aurinko laski pienen kaivoskaupungin lähellä, ja loi viimeisiä väsyneitä säteitään lohduttoman ja autioituneen kaupungin ympärillä. Tuuli pöllytti hiekkaa ja tuulenpesiä ympäriinsä. Jossain kaukana kojoottilauma ulvoi. Mustaan pitkään takkiin, leveälieriseen hattuun ja kasvoilla olevaan huiviin pukeutunut mies ratsasti mustalla ruunalla rauhallisesti kohti kaupunkia. Hänellä oli hevosen selässä hienon näköinen musketti, ja vöiltä pilkistävät kääpiötekoa olevat kolmestilaukeavien pistoolien hopeakoristeiset kahvat.
Hän pysähtyi hetkeksi mäelle katselemaan kaupunkia. Hän haisteli hetken ilmaa, irvisti, ja lähti ratsastamaan kaupunkiin. Hän ratsasti talleille, sitoi hevosensa kymmenen muun hevosen rinnalle, otti kiväärinsä, ja lähti kävelemään hitaasti kannukset kilisten kohti paikallista kapakkaa. Ovelle päästyään hän potkaisi sen auki, ja samalla irrotti toisen saranan. Baarimikko, kaupungin harvoja asukkaita, katseli uutta tulijaa liehuvassa takissaan. Mies käveli baaritiskille ja istui. Hän otti piipun, sytytti sen, ja puhalsi savut. Sitten hän iski Kolikon pöytään.
”Olutta.” hän murahti.
Baarimikko kaatoi hänelle tuopin, ja istui tiskin toiselle puolelle. Mies otti tuopin, ja katseli sitä. Sitten hän haistoi sitä. Baarimikko katseli yhä. Mies lipaisi sitä kielellään. Sitten hän läimäisi tuopin pöytään, kohotti pistoolinsa, ja osoitti sillä baarimikkoa päähän.
”Baarimikko, oluessani on myrkkyä. Nimeni on Kurt Itäsalo, ja olen noidanmetsästäjä, ja täällä löyhkää kaaos. Ala laulaa.”
Baarimikko nielaisi, ja katsoi piippua. ”Aamulla tänne ratsasti kymmenen miestä, aseistautuneina tuliaseilla. He maksoivat minulle hyvin, jos myrkyttäisin varmasti heidän jäljessään tulevan mustan miehen. He ovat nyt kaupungintalossa, mutta heistä pahimman näköinen tulee kohta tarkistamaan, että olet varmasti kuollut.”
”Tämä kaupunki on puhdistuksen tarpeessa, Sigmarin nimeen.” Kurt sanoi ja veti liipasimesta. Baarimikon pää levisi seinälle, ja verta roiskui tuoppeihin ja laseihin. Kurt otti puhtaan lasin, ja kaatoi itselleen viskiä, ja jäi odottamaan.
Kurtin odotettua lasillisen verran, joku potkaisi oven uudestaan auki, ja hajotti toisenkin saranan. Kummatkin miehet katselivat irronnutta ovea hetken aikaa. Sitten tulokas astui sisälle.Uusi mies oli pukeutunut aika samalla tavalla kuin Kurtkin, mutta hänellä vain oli torahampaat ja hullun kiilto silmissään. Mies katsoi Kurtia hetken aikaa.
”Minä tapoin kuusi veljeskuntasi ritaria, kun paljastitte meidän kulttimme kolme vuotta sitten Nulnin keisarillisessa insinöörikoulussa. Olin koulun tarkin ampuja, ja nykyään kaaoksen avulla koko maailman. Minua sanotaan mustaksi surmaksi.”
”Jaa. Minusta sinua sanotaan kuolleeksi.” Sanoi Kurt, ja ampui takkinsa läpi häntä kahdesti rintaan, ja kerran päähän. Mies kaatui ääntä päästämättä lattialle.
Kurt nousi, ja iski tuolilla viinapullorivistön hajalle, ja varisteli piipun sisällön niiden päälle, ja sytytti koko roskan tuleen. Kurt otti kiväärinsä, ja käveli ulos palavasta rakennuksesta.
Kurt jäi seisomaan vastapäätä olevalle kujalle varjoihin. Yhdeksän miestä juoksi paikalle, ja jäivät tuijottamaan liekkejä, ja mustan surman ruumista. He alkoivat keskustella, mitä pitäisi tehdä. Monet vetivät aseitaan esille. Hienoja aseita, pistooleja ja kivääreitä. Näki, että miehet olivat insinöörejä. Kurt päätti, että tekisi kiistelyn siitä mitä tehdä turhaksi. Hän antaisi heille yhden vaihtoehdon: Kuolla. Hän nosti kiväärin olalleen, tähtäsi ja laukaisi. Hän osui lähintä miestä selkään, sydämen kohdalle. Muut miehet suojautuivat kuka minnekin. Kurt latasi kiväärin rauhallisesti, ja ampui uudestaan. Toinen palvoja kaatui naaman oikea puoli verisenä muusina. Kurt otti kiväärinsä, ja juoksi pistooleitaan ladaten karkuun, kun viholliset vastasivat tuleen.
Nulnin insinöörikoulun kaaoskultin hengissä olevat jäsenet juoksivat kujalle hänen perässään. He tulivat pienelle kadulle kylän reunalla, jossa oli vain kaksi taloa. Kun mitään ei tapahtunut, neljä heistä meni toiseen, ja kolme toiseen. Kurt tuli esille varjoista kahden talon välissä, ja otti taskustaan mustan kuulan. Kun toisesta talosta alkoi kuulua ääniä oven luota, Kurt sytytti mustan kuulan sytytyslangan piipullaan, odotti hetken, ja heitti sen sisälle taloon. Kuului hätääntynyt huudahdus, ja kuula räjähti valtavalla voimalla repien neljä palvojaa silpuksi. Kurt otti maasta sormen, jossa oli pitkä lakattu musta kynsi. Kun toisesta talosta astui esille mies pistooli kädessään, hän heitti sormella miestä silmään. Sitten hän otti veitsensä, ja vippasi ovelalla ranneliikkeellä toisen vihollisen rintaan, ja toisen uuden talosta tulleen miehen rintaan.
Kurt asteli kadulle. Viimeinen mies, joukon johtaja astui hitaasti talosta ulos, ja käveli Kurtia vastapäätä. Kojootit ulvoivat yössä. Irronnut pää kieri tuulen voimalla kahden miehen välistä. Täysikuu paistoi taivaalla. Kädet liikkuivat hitaasti pistoolien kahvoja kohden. Pilvi liukui kuun eteen, ja oli pimeää. Neljä välähdystä näkyi yössä, ja kolmen laukauksen äänet kaikuivat autiokaupungissa. Kun kuu lipui uudelleen näkyviin, Kurt seisoi jalka vastustajansa rinnalla, ja täysi pistooli tähdättynä miehen naamaan. Mies oksensi verta, ja kuiskasi hädin tuskin kuuluvalla äänellä.
”Miksi sinä jahtasit meitä nämä kolme vuotta? Eksytimme sinut monesti, ja lähetimme murhaajia ja demoneja kimppuusi? Miksi olet noin helvetin fanaattinen ja jääräpäinen?” ”Viisi vuotta sitten, te kiusasitte nuorta finninaamaista insinööriopiskelijaa päivittäin. Teitte hänen elämästään kauhean helvetin. No, hän hirttäytyi, ja oli juma minulle kaksi kultarahaa velkaa!” Kurt vastasi kylmästi, ja veti liipaisimesta viimeisen kerran.
Hyvät, pahat ja kaaoksen palvojat. (Tarinakisa faba)
Hyvät, pahat ja kaaoksen palvojat. (Tarinakisa faba)
"Kasvatitte vihaani ja melkein tuhositte minut.
Mutta vahi teki minusta voimakkaamman!"
-Nöf loordi
Kynä-ääliöt.
Mutta vahi teki minusta voimakkaamman!"
-Nöf loordi
Kynä-ääliöt.
Tarina oli tosiaan mukava ja siinä oli hyvä idea. Tosin tämä jäi mielestäni kyllä pahasti muiden huumoritarinoiden jalkoihin, sillä vaikka tarinalla oli hyvinkin hauskat kohtansa (kierivä pää... 
) niin tarinassa oli paljon myös hiljaisempia (naurun suhteen...) osioita. Tarinan lyhyys vaikutti myös. Lopputaisteluun tämäkin kyllä ylsi minulla.
Dalamar, täytyy vielä sanoa että sä löydät kyllä kaikkein olennaisimmat asiat sekä 40k:sta että Fabasta. Sun ideat on aivan loistavia! Parempia kuin Viikatteella (kirjoitti Metsän VArjot) tosin Viikatteen toteutus oli parempi kaikessa väsyneisyydessään...
) niin tarinassa oli paljon myös hiljaisempia (naurun suhteen...) osioita. Tarinan lyhyys vaikutti myös. Lopputaisteluun tämäkin kyllä ylsi minulla.Dalamar, täytyy vielä sanoa että sä löydät kyllä kaikkein olennaisimmat asiat sekä 40k:sta että Fabasta. Sun ideat on aivan loistavia! Parempia kuin Viikatteella (kirjoitti Metsän VArjot) tosin Viikatteen toteutus oli parempi kaikessa väsyneisyydessään...
hmm...
Tämä jäi kyllä ehdottomasti mieleeni parhaiten oman synkän luonteensa takia. Se tosin oli 'vähän' turhan synkkä 'Vierivä pää' -juttu oli kyllä mahtava, pisti itsellänikin hymyn nousemaan. Tarina taisikin olla vain tuollainen vitsi, joka tosin oli mukava lukea muiden tarinoiden välissä, lukemisesta nautin paljon. Tarinasta en.
Ja yrittäkäähän vielä saada minusta selvää
'Vierivä pää' -juttu oli kyllä mahtava, pisti itsellänikin hymyn nousemaan. Tarina taisikin olla vain tuollainen vitsi, joka tosin oli mukava lukea muiden tarinoiden välissä, lukemisesta nautin paljon. Tarinasta en. Ja yrittäkäähän vielä saada minusta selvää
lojuu kuin kotka, ampuu kuin eläintarha
-
Stenvall
Itse taisin tälle stoorille ainakin yhden pisteen antaa. Mielestäni mukavaa aivot narikkaan -huumoria (positiivisessa mielessä), ja tämä sai pakostakin hymyn huulilleni. Eihän tätä voi lukea vakavalla naamalla 
Ehkä selitys Kurtin jahdille olisi voinut olla hiukan vähemmän kaukaa haettu, tuollaisenaan se jätti hiukan kylmäksi. Mutta mainio tarina silti!
-A
Ehkä selitys Kurtin jahdille olisi voinut olla hiukan vähemmän kaukaa haettu, tuollaisenaan se jätti hiukan kylmäksi. Mutta mainio tarina silti!
-A
"Eikö ole aika hyvä muodostaa mielipiteensä sillä tavalla, että katsoo mitä mieltä joku urpo on, ja on itse eri mieltä."
Asennetta riitti vaikka muille jakaa. Hauskahan se oli. Ja loppukin oli loistava. Lyhyys hieman vaivasi, jotenkin tarina tuntui vähän merkityksettömältä. Lyhyys sinänsä ei ole välttämättä huono juttu, mutta olisi ehkä vaatinut vahvempaa ilmaisua tai tehokkaampaa tunnelmanluontia. Tai jotain. Mutta hyvä tarina, nauratti.
"Ja tarkemmin silmäillen löydykkään ei mitään naurettavaa"
Eiku elokuvamaista rytmitystä ja hitaisiin kamera-ajoihin ja leikkauksiin verrattavissa olevaa kuvailua. Nyt se vaan kulki tasaisesti eteenpäin, tapahtumasta toiseen, taposta seuraavaan. Mutta eipä sinänsä ollut tarkoitus liian kriittiseksi ryhtyä, tämä tarina nimittäin toimi!Tapsa kirjoitti:En kyllä osaa kuvitella, millaista "ilmaisu" ja "tunnelmanluonti" olisi, jos se olisi vahvempaa kuin tässä. Alkaisi vaatia suolenpätkien laskemista.Viikate kirjoitti:vahvempaa ilmaisua tai tehokkaampaa tunnelmanluontia.
"Ja tarkemmin silmäillen löydykkään ei mitään naurettavaa"
-
Stenvall