No, kai minäkin: Keisarin Raivo, 40k-kisastoori
No, kai minäkin: Keisarin Raivo, 40k-kisastoori
Tälle kökölle jopa pisteitä annettiin. Suunnitelmana oli tehdä paljon pidempi, ja kuvata esimerkiksi puolustusaseman vyörytys tarkemmin. Mutta aika loppui. Nimi saattoi hämätä lukijoita pahemman kerran :o). Tarkkaavaisimmat Morrowind-fanit saattavat keksiä mistä tapahtumapaikan systeemin nimi on napattu.
Keisarin Raivo
Jake vihelteli tarkastaessaan Keisarin Raivon, Lunar-luokan Keisarillisen risteilijän ohjaamon sähkölaitteita. Kahden vuoden pesti Maargan-systeemin asteroidivyöhykkeen telakalla oli päättymässä, kun viimeiset pienet viimeistelytyöt aluksella olisivat valmiit. Asejärjestelmien ohjaustietokoneet näyttivät toimivat hyvin, ja Jake mietti hymyillen kuinka tykit tulisivat jakamaan Keisarin oikeutta kaikille ei-ihmisille. Hän oli ollut mukana tekemässä sitä mahdolliseksi, asia jolla kehuskella muille insinööreille kun hän palaisi takaisin planeetalle.
Grasnik katseli kärsimättömänä vilkkuvaa näyttöä, jossa näkyi pelkkää tyhjää avaruutta Kiven ympärillä. Hän ja muut pojat olivat valmiita ja innokkaita liittymään Ghazgkull Mag Uruk Thragan suureen Waaaaghiin Armageddon-sektorilla. Siellä he näyttäisivät, että Punaisen Nyrkin klaani oli paitsi nopein, myös kovaäänisin ja tulivoimaisin. Kiven suuressa alasalissa odotti hänen aarteensa, valtava sotavaunu jonka hänen mekaanikkonsa Gruzzkat oli rakentanut. Sieltä löytyivät myös muut klaanin ajoneuvot, kasoittain pyöriä, trukkeja, taistelukentiltä koottuja keisarillisia Rhino-luokan miehistönkuljetusaluksia, Basilisk-luokan tulitukitankki, Gruzzkatin rakentamat "kupterit", jotka oli kasattu eldareilta kaapatuista liitopyöristä ja kasapäin muita mitä erikoisempia kulkuneuvoja. Grotti-lauma työskenteli yötä päivää saadakseen ne kaikki kiiltämään kirkkaanpunaisina, kun Gruzzkat taasen viritteli päivät pitkät ajoneuvojen aseistusta entistä paremmaksi - tai ainakin kovaäänisemmäksi. Armageddon tulisi olemaan polvillaan heidän edessään!
Grasnik käveli ohjaamoon, jota hoiti hänen toinen mekaanikkonsa Azgab. Azgab oli hieman omituinen, hän tiesi asioita, joilla ei oikeasti tehnyt mitään, kuten esimerkiksi miksi planeetat kiersivät aurinkoa. Azgab osasi jopa lukea! Ja puhua kuten ihmot.
- "Azbag, joks koht' ollaa Armag...armu... perill?" Kysymys ei ollut toistunut kuin noin tunnin välein viimeisen kahden viikon aikana. Grasnik oli yrittänyt hieman nopeuttaa matkaa, käymällä painamassa Punaista Nappulaa (joka laukaisi kaikki polttomoottorit täydelle teholle hetkeksi) useammankin kerran viime päivinä, itse asiassa aina kun Azbagin silmä oli välttänyt.
- "Tuota, pomo, tuolla hiukan edessäpäin olisi keisarillinen asutus, eiköhän käväistä hieman riehumassa siellä?"
- "Hei, isolla-Ghazgkullilla on Waaaaghi menos', ei me voida myöhästyy!"
- "Minusta olisi ehdottoman kannattavaa vierailla kuitenkin tuossa systeemissä."
- "Ekkai sää vihjaa jotain?"
- "No, muistatko kun kerroin tässä hieman polttomoottorin toiminnasta?"
- "Jep, mull särkee vielki päätä ku yritän miettii sitä!" Azbagin luento oli ollut perusteellinen, yli minuutin kestävä selitys joka oli seurannut kun Grasnik oli innokkaasti hakannut Punaista Nappulaa. Se oli liittynyt jotenkin siihen, että moottorit kuluttavat polttoainetta.
- "No, meillä ei ole enää polttoainetta. Emme voi ohjata Kiveä."
- "Hmm," Grasnik rypisti kulmiaan, miettien ankarasti. "Sit meidä kai pitää mennä tonne ja hakee sit poltam...polotto... kamaa".
- "Kyllä pomo. Erittäin hyvä päätös!"
- "Herra Kapteeni, monitoreihin ilmestyi juuri jotakin," sotamies Johnsson, Maarganin telakan puolustusaseman päivystävä valvoja ilmoitti.
- "Katsotaanpas! Kappaleen rataelementit ... pintakirkkaus ... arvioitu massa ... Eipä aiheuta toimenpiteitä, radaltaan harhautunut asteroidi, joka on putoamassa aurinkoon, ohittaa meidät yli kahden tuhannen kilometrin päästä."
- "Selvä on, herra kapteeni.
-"Noni poijjaat! Tuollon telik...teluk... paikka jossa ihmot tekee aluksii. Ottakeehan pyssyä ja kättäpitempää valamiiks, Gruzzkat telper..tepelo... siirtää meidät tuohon isoon vehkeeseen. Ja osa poijjiista siirtyy tonne ihmojen Kiven sisälle," ohjeisti Grasnik joukkojaan.
- "WAAAAAAGH!" Kuului odotettu vastaus.
Jake sulki yleismittarinsa ja sammutti ohjaamon valot. Työvuoro alkoi olla pulkassa, ja Jake mietti nappaavansa muutaman synteettisen oluen telakkahenkilökunnan kanttiinissa. Kävellessään kohti kuljetusalusta joka veisi hänet asteroidin miehistötiloihin hän kuuli valtavaa kolinaa risteilijän miehistötiloista.
- "Mitä helvettiä," Jake mutisi rynnätessään katsomaan.
Teleporttaus risteilijälle oli mennyt muuten nappiin, tosin örkit olivat ilmestyneet lähemmäs kattoa kuin lattiaa ja romahtivat rämisevänä kasana maahan. Tämä aiheutti pientä nahistelua, jonka Grasnik kuitenkin nopeasti laittoi kuriin.
- "Suojelkee tuota Azgabbii, meijän pittää saada se ohjaamoon! Nyt mentiin!"
Grasnik etunenässä örkit avasivat miehistösuojan oven ja purkautuivat risteilijän keskuskäytäville. Nurkan takaa ilmestyi ihminen, joka pysähtyi hetkeksi katselemaan silmät pyöreinä ovesta tunkeutuvaa vihreää massaa, kirkaisi ja pakeni huutaen pitkin käytävää.
- "Napataan toi," Grasnik karjaisi ja säntäsi perään.
Jake pinkoi karkuun minkä jaloistaan pääsi, kohti radiohuonetta. Hänellä ei ollut minkäänlaista aseistusta, tietenkään. Puolustusasema pitäisi hälyttää, ja sitten piiloutua. Jake tempaisi radiohuoneen oven auki, ja lukitsi sen perässään. Vapisevin käsin hän kytki radion toimintaan ja kutsui puolustusasemaa.
- "Täällä sotamies Johnsson, mikäs siellä on nyt hätänä?"
- "Alus on täynnä örkkejä!"
- "Älä naurata, mistä sinne olisi örk..." Radiosta kuului hetken laukauksia, ja sitten pelkkää hiljaisuutta.
Grasnik juoksi käytävää ihmisen perästä, mutta tämä pinkoi pakoon kuin henkensä hädässä - varmaankin, koska oli henkensä hädässä. Ihminen livahti nurkan taakse, ja örkkien päästessä sinne ei miestä näkynyt missään.
- "Gorkeleen Morkele, se katos!"
- "Tuollapäin on varmaan ohjaamo," Azgab tuumi osoittaen käytävän päässä olevaa ovea. "Painutaan katsomaan!"
Grasnik etummaisena örkit siirtyivät ovelle, ja tönäisivät sen auki. Kuten Azgab oli ounastellutkin, ohjaamo löytyi oven takaa. Mekaanikko ryntäsi sisään, löysi valokatkaisijan ja alkoi ihastuneena tutkia ohjauspöytää. Hän istahti ohjaajan tuoliin, ja alkoi innokkaasti tutkia toimintoja.
- "Mitähän tästä tapahtuu," Azgab tuumi puoliääneen kääntäen yhtä katkaisijaa.
- "Gorkele!!!" karjuivat örkit ohjaamossa ja käytävällä ohjaamon ulkopuolella, kun lattia katosi yht'äkkiä heidän jalkojensa alta. Azbgab käänsi kytkimen takaisin alkuperäiseen asentoon, ja örkit mätkähtivät maahan.
- "Jaaha, selvästikin painovoimageneraattorin kytkin. Entäs tämä?" Azgab käänsi seuraavaa kytkintä. Risteilijän runko tärisi hieman, kun se vapautui kiinnitysköysistään.
- "Hei, rajuu, me lennetään!" Grasnik taputti käsiään."Hei, me ollaan kovii, mikään klaani ei varmaan oo koskaan kaapannu ihmojen isoo laivaa"
- "Tässä muuten riittää Groteille maalaamista," Azgab virnisti, ja kokeili seuraavaa kytkintä.
Radiohuoneen pöydän alle piiloutunut Jake tunsi aluksen irtoavan telakointiasemalta, ja alkavan leijua vapaasti. Hän ryömi ulos, ovelle ja kurkisti ulos. Käytävä näytti tyhjältä, joten Jake lähti hiipimään kohti aluksen perää, toivoen pääsenvänsä livahtamaan risteilijässä kiinni olevaan kuljetusalukseen ja pakenemaan. Hän kääntyi kulmasta, ja kaksi kookasta örkkiä tarttui häneen, lähtien kantamaan häntä kohti ohjaamoa.
- "Pomo, kato mitä me löydettii! Saadaanks me syyvä se?" Kaksi rotevaa örkkiä ilmestyi ohjaamon ovelle roikottaen välissään kalpeaa ja vapisevaa ihmismiestä.
- "Joo, syökee vaan, mut mulle kans vähän," Grasnik antoi luvan.
- "Odottakaa!" Azgab karjaisi, kääntyen ihmisen puoleen. "Osaatko sinä kalpeanaama käyttää tätä alusta?"
Ihminen nielaisi ja nyökkäsi vaisusti.
- "Hei, pomo, älkää syökö sitä, se saa opettaa minut ohjaamaan tätä!"
- "Hyvä on sit. Ihmo, alas kertoo Azgabille kui nää vehkeet toimii!"
Majesteettinen Lunar-luokan risteilijä poistui Maarganin systeemistä, suunnaten kohti Armageddonia. Aluksen perään hinaukseen kiinnitettynä oli asteroidi, ja avaruuskävelyyn tarkoitettuun pukuun pukeutuneet hahmot touhusivat aluksen pinnalla, maalaten sitä punaiseksi. Keisarin Raivo oli lähdössä sotaan.
Keisarin Raivo
Jake vihelteli tarkastaessaan Keisarin Raivon, Lunar-luokan Keisarillisen risteilijän ohjaamon sähkölaitteita. Kahden vuoden pesti Maargan-systeemin asteroidivyöhykkeen telakalla oli päättymässä, kun viimeiset pienet viimeistelytyöt aluksella olisivat valmiit. Asejärjestelmien ohjaustietokoneet näyttivät toimivat hyvin, ja Jake mietti hymyillen kuinka tykit tulisivat jakamaan Keisarin oikeutta kaikille ei-ihmisille. Hän oli ollut mukana tekemässä sitä mahdolliseksi, asia jolla kehuskella muille insinööreille kun hän palaisi takaisin planeetalle.
Grasnik katseli kärsimättömänä vilkkuvaa näyttöä, jossa näkyi pelkkää tyhjää avaruutta Kiven ympärillä. Hän ja muut pojat olivat valmiita ja innokkaita liittymään Ghazgkull Mag Uruk Thragan suureen Waaaaghiin Armageddon-sektorilla. Siellä he näyttäisivät, että Punaisen Nyrkin klaani oli paitsi nopein, myös kovaäänisin ja tulivoimaisin. Kiven suuressa alasalissa odotti hänen aarteensa, valtava sotavaunu jonka hänen mekaanikkonsa Gruzzkat oli rakentanut. Sieltä löytyivät myös muut klaanin ajoneuvot, kasoittain pyöriä, trukkeja, taistelukentiltä koottuja keisarillisia Rhino-luokan miehistönkuljetusaluksia, Basilisk-luokan tulitukitankki, Gruzzkatin rakentamat "kupterit", jotka oli kasattu eldareilta kaapatuista liitopyöristä ja kasapäin muita mitä erikoisempia kulkuneuvoja. Grotti-lauma työskenteli yötä päivää saadakseen ne kaikki kiiltämään kirkkaanpunaisina, kun Gruzzkat taasen viritteli päivät pitkät ajoneuvojen aseistusta entistä paremmaksi - tai ainakin kovaäänisemmäksi. Armageddon tulisi olemaan polvillaan heidän edessään!
Grasnik käveli ohjaamoon, jota hoiti hänen toinen mekaanikkonsa Azgab. Azgab oli hieman omituinen, hän tiesi asioita, joilla ei oikeasti tehnyt mitään, kuten esimerkiksi miksi planeetat kiersivät aurinkoa. Azgab osasi jopa lukea! Ja puhua kuten ihmot.
- "Azbag, joks koht' ollaa Armag...armu... perill?" Kysymys ei ollut toistunut kuin noin tunnin välein viimeisen kahden viikon aikana. Grasnik oli yrittänyt hieman nopeuttaa matkaa, käymällä painamassa Punaista Nappulaa (joka laukaisi kaikki polttomoottorit täydelle teholle hetkeksi) useammankin kerran viime päivinä, itse asiassa aina kun Azbagin silmä oli välttänyt.
- "Tuota, pomo, tuolla hiukan edessäpäin olisi keisarillinen asutus, eiköhän käväistä hieman riehumassa siellä?"
- "Hei, isolla-Ghazgkullilla on Waaaaghi menos', ei me voida myöhästyy!"
- "Minusta olisi ehdottoman kannattavaa vierailla kuitenkin tuossa systeemissä."
- "Ekkai sää vihjaa jotain?"
- "No, muistatko kun kerroin tässä hieman polttomoottorin toiminnasta?"
- "Jep, mull särkee vielki päätä ku yritän miettii sitä!" Azbagin luento oli ollut perusteellinen, yli minuutin kestävä selitys joka oli seurannut kun Grasnik oli innokkaasti hakannut Punaista Nappulaa. Se oli liittynyt jotenkin siihen, että moottorit kuluttavat polttoainetta.
- "No, meillä ei ole enää polttoainetta. Emme voi ohjata Kiveä."
- "Hmm," Grasnik rypisti kulmiaan, miettien ankarasti. "Sit meidä kai pitää mennä tonne ja hakee sit poltam...polotto... kamaa".
- "Kyllä pomo. Erittäin hyvä päätös!"
- "Herra Kapteeni, monitoreihin ilmestyi juuri jotakin," sotamies Johnsson, Maarganin telakan puolustusaseman päivystävä valvoja ilmoitti.
- "Katsotaanpas! Kappaleen rataelementit ... pintakirkkaus ... arvioitu massa ... Eipä aiheuta toimenpiteitä, radaltaan harhautunut asteroidi, joka on putoamassa aurinkoon, ohittaa meidät yli kahden tuhannen kilometrin päästä."
- "Selvä on, herra kapteeni.
-"Noni poijjaat! Tuollon telik...teluk... paikka jossa ihmot tekee aluksii. Ottakeehan pyssyä ja kättäpitempää valamiiks, Gruzzkat telper..tepelo... siirtää meidät tuohon isoon vehkeeseen. Ja osa poijjiista siirtyy tonne ihmojen Kiven sisälle," ohjeisti Grasnik joukkojaan.
- "WAAAAAAGH!" Kuului odotettu vastaus.
Jake sulki yleismittarinsa ja sammutti ohjaamon valot. Työvuoro alkoi olla pulkassa, ja Jake mietti nappaavansa muutaman synteettisen oluen telakkahenkilökunnan kanttiinissa. Kävellessään kohti kuljetusalusta joka veisi hänet asteroidin miehistötiloihin hän kuuli valtavaa kolinaa risteilijän miehistötiloista.
- "Mitä helvettiä," Jake mutisi rynnätessään katsomaan.
Teleporttaus risteilijälle oli mennyt muuten nappiin, tosin örkit olivat ilmestyneet lähemmäs kattoa kuin lattiaa ja romahtivat rämisevänä kasana maahan. Tämä aiheutti pientä nahistelua, jonka Grasnik kuitenkin nopeasti laittoi kuriin.
- "Suojelkee tuota Azgabbii, meijän pittää saada se ohjaamoon! Nyt mentiin!"
Grasnik etunenässä örkit avasivat miehistösuojan oven ja purkautuivat risteilijän keskuskäytäville. Nurkan takaa ilmestyi ihminen, joka pysähtyi hetkeksi katselemaan silmät pyöreinä ovesta tunkeutuvaa vihreää massaa, kirkaisi ja pakeni huutaen pitkin käytävää.
- "Napataan toi," Grasnik karjaisi ja säntäsi perään.
Jake pinkoi karkuun minkä jaloistaan pääsi, kohti radiohuonetta. Hänellä ei ollut minkäänlaista aseistusta, tietenkään. Puolustusasema pitäisi hälyttää, ja sitten piiloutua. Jake tempaisi radiohuoneen oven auki, ja lukitsi sen perässään. Vapisevin käsin hän kytki radion toimintaan ja kutsui puolustusasemaa.
- "Täällä sotamies Johnsson, mikäs siellä on nyt hätänä?"
- "Alus on täynnä örkkejä!"
- "Älä naurata, mistä sinne olisi örk..." Radiosta kuului hetken laukauksia, ja sitten pelkkää hiljaisuutta.
Grasnik juoksi käytävää ihmisen perästä, mutta tämä pinkoi pakoon kuin henkensä hädässä - varmaankin, koska oli henkensä hädässä. Ihminen livahti nurkan taakse, ja örkkien päästessä sinne ei miestä näkynyt missään.
- "Gorkeleen Morkele, se katos!"
- "Tuollapäin on varmaan ohjaamo," Azgab tuumi osoittaen käytävän päässä olevaa ovea. "Painutaan katsomaan!"
Grasnik etummaisena örkit siirtyivät ovelle, ja tönäisivät sen auki. Kuten Azgab oli ounastellutkin, ohjaamo löytyi oven takaa. Mekaanikko ryntäsi sisään, löysi valokatkaisijan ja alkoi ihastuneena tutkia ohjauspöytää. Hän istahti ohjaajan tuoliin, ja alkoi innokkaasti tutkia toimintoja.
- "Mitähän tästä tapahtuu," Azgab tuumi puoliääneen kääntäen yhtä katkaisijaa.
- "Gorkele!!!" karjuivat örkit ohjaamossa ja käytävällä ohjaamon ulkopuolella, kun lattia katosi yht'äkkiä heidän jalkojensa alta. Azbgab käänsi kytkimen takaisin alkuperäiseen asentoon, ja örkit mätkähtivät maahan.
- "Jaaha, selvästikin painovoimageneraattorin kytkin. Entäs tämä?" Azgab käänsi seuraavaa kytkintä. Risteilijän runko tärisi hieman, kun se vapautui kiinnitysköysistään.
- "Hei, rajuu, me lennetään!" Grasnik taputti käsiään."Hei, me ollaan kovii, mikään klaani ei varmaan oo koskaan kaapannu ihmojen isoo laivaa"
- "Tässä muuten riittää Groteille maalaamista," Azgab virnisti, ja kokeili seuraavaa kytkintä.
Radiohuoneen pöydän alle piiloutunut Jake tunsi aluksen irtoavan telakointiasemalta, ja alkavan leijua vapaasti. Hän ryömi ulos, ovelle ja kurkisti ulos. Käytävä näytti tyhjältä, joten Jake lähti hiipimään kohti aluksen perää, toivoen pääsenvänsä livahtamaan risteilijässä kiinni olevaan kuljetusalukseen ja pakenemaan. Hän kääntyi kulmasta, ja kaksi kookasta örkkiä tarttui häneen, lähtien kantamaan häntä kohti ohjaamoa.
- "Pomo, kato mitä me löydettii! Saadaanks me syyvä se?" Kaksi rotevaa örkkiä ilmestyi ohjaamon ovelle roikottaen välissään kalpeaa ja vapisevaa ihmismiestä.
- "Joo, syökee vaan, mut mulle kans vähän," Grasnik antoi luvan.
- "Odottakaa!" Azgab karjaisi, kääntyen ihmisen puoleen. "Osaatko sinä kalpeanaama käyttää tätä alusta?"
Ihminen nielaisi ja nyökkäsi vaisusti.
- "Hei, pomo, älkää syökö sitä, se saa opettaa minut ohjaamaan tätä!"
- "Hyvä on sit. Ihmo, alas kertoo Azgabille kui nää vehkeet toimii!"
Majesteettinen Lunar-luokan risteilijä poistui Maarganin systeemistä, suunnaten kohti Armageddonia. Aluksen perään hinaukseen kiinnitettynä oli asteroidi, ja avaruuskävelyyn tarkoitettuun pukuun pukeutuneet hahmot touhusivat aluksen pinnalla, maalaten sitä punaiseksi. Keisarin Raivo oli lähdössä sotaan.
- Blackguard
- Viestit: 1568
- Liittynyt: La 28.02.2004 09:40
- Paikkakunta: Heinola - Porojen Maa
- The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
Sopivasti erilainen verrattuna muihin "Keisarin raivoihin", joita kilpailu oli pullollaan. Hieman vierastin tuota örkkisuomea ja etenkin Grasnikin tankerointia, mutta kyllähän se toimi. Tavallaan. Mukavaa, kevyehköä luettavaa. Ansaitsi ehdottomasti saada osansa kisan pisteistä, vaikkei välttämättä ihan voittaja-ainesta ollutkaan.
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.
- Oikolukuhirvi
- Viestit: 1742
- Liittynyt: Ti 29.10.2002 19:26
- Paikkakunta: Kuopio
- Viesti:
Savo-karjalaisilla juurilla ei poromiesten murre tule selkäytimestä. Enkä kyllä muutenkaan osaisi sellaista kirjoittaa.Oikolukuhirvi kirjoitti:Örkkisuomi oli epäilyttävästi huonoa savonmurretta :/
Minusta poromiesten murre olisit ollut sopivampaa :D
Toisekseen, minun örkkieni geeneihin on ujutettu savolaisperimää ;o).
Työn alla on lähinnä Murskatun Hampaan Kronikoiden viitososa (jos tuo kisatarina oli mielestäsi luettava, tsekkaa nuo jos et ole aiemmin huomannut, aikalailla samaa tyyliä). Löytyy siis tuolta:SirKaarlo kirjoitti:Hehehe, naureskelin tätä lukiessa mitä en ihan vähällä tee. Mukavan sujuva tarina, jäin janoamaan jatko-osaa.
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=31778
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=31931
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=32034
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=32114
Samoin hinku kirjoittaa BloodBowl -tarina on kova, itse asiassa sellainen onkin jo hyvän matkaa aluillaan. Mutta kai tuo Grasnik ja Keisarin Raivo pitäisi joskus sinne Armageddoniinkin päästää :o).
Hvä tarinahan tämä, örkit olivat viihdyttäviä. Mutta jotenkin vähän prologinmainen tarina oli. Sillä ei varsinaisesti ollut mitään päämäärää. Kieli oli virheetöntä, ja teksti sujuvaa.
Ja jatko-osista puheen ollen, koskas se jo vuoden luvattuna oleva Inkvisiittori Holmasen jatko oikeen tulee?
Ja jatko-osista puheen ollen, koskas se jo vuoden luvattuna oleva Inkvisiittori Holmasen jatko oikeen tulee?
Vile kirjoitti:ANDROS KALAMIESTEN AATELIA, KAIKKIEN TAUKENRAALIEN ISÄ, KESKI-MAAN SANKARI