Sosialismi etenee, keisari mätänee: Prologi

[Stenvall]

Tarkoituksenani ei ole pilkata ketään eikä mitään. Tämä tarina sekä sen henkilöhahmot ovat täysin kuvitteellisia. En vastaa mahdollisista järkytyksistä, loukkaantumisista, kuolemantapauksista enkä mistään muustakaan, mitä tämän tarinan lukeminen saattaa aiheuttaa. Huom. tarina sisältää myös kirosanoja.

Tarinan henkilöhahmot ovat muuten IG-armeijastani veteraani-squad ja komissaari, mutta se ei ole mitenkään oleellista, sivuhuomautus vain.

-------------------------------------------------------------------------------------
Oli synkkä ja myrskyinen yö. Kansankomissaari Djer Jinski asteli rauhallisesti, mutta sotilasmaisen tahdikkaasti suurkaupungin pimeitä katuja pitkin. Hän näki sivuillaan tummia taloja. Ne talot eivät olleet koskaan saaneet ikkunoita paikalleen. Tuuli kävi ikkuna-aukkojen lävitse ja kiersi huoneita, joista työläiskansa oli poistunut kuukausia sitten. Ankeista, mutta silti niin kotoisilta tuntuvista huoneista, komissaari ajatteli. Hän pystyi yhä kuulemaan radion lähettämiä ääniä huoneista. Vai tulivatko ne radiosta? Ohjelmaa oltiin lähetetty yötäpäivää varmistamaan kansalaisten kuuliaisuutta. Djer Jinski ei kuitenkaan ollut varma, olivatko lähetykset jatkuneet evakuoinnin jälkeenkin. Puut huojuivat kylmässä viimassa. Kansankomissaari näki valoa vasemmallaan tienhaarassa. Hän kääntyi kävelemään valoon päin.

Valonlähde oli sotilaiden vartiopaikka. Se näkyi selvästi kauaskin bunkkerin katolla olleiden valonheittimien ansiosta. Pöllö katseli vartiopaikkaa korkealta puunlatvasta ja yritti täysin selvästi saada jotain ymmärretyksi urheiden sotureiden henkevästä keskustelusta alhaalla.
“Tänne se helvetin pullo”, sanoi sänkitukkainen kolmikymppinen mies.
“Se on edelleen minun. Minä sen olen hankkinutkin!” tiuskaisi pulloa kädessään pidellyt nuori huivipää.
“Hitto, nyt lopetatte tuon Ivan ja Cooper”, huusi bunkkerin ovesta juuri ulos tullut ryhmänjohtaja, kersantti Cózonòva osoittaen talojen välistä kapeaa kujaa. “Ettekö muka näe?”

Nyt muutkin huomasivat kujalla kävelevän tumman hahmon.
“Ammummeko?” kysyi Ivan.
“Olisit, hi hik, sanonut vielä vähän kovempaa!” sanoi Cooper.
“Kuka ***** tuo sitten on?”
“Kansankomissaari Djer “pitäkää helvetti se linja” Jinski. Tuosta puolenmetrin koppalakista ei voi erehtyä”, vastasi koko joukon vanhin jäsen, Igor. Hänen valkoiset hiuksensa niillä kohin, missä niitä vielä oli sekä leukapartansa näkyivät tummaa maisemaa kohti hyvin selkeästi. “Olisi parasta theidänkin olla kunnolla nyt, jos ette halua välttämättä pistoolin pahemmalle puolelle”, hän huokaisi.

Komissaari saapui bunkkerin pihalle, ja Cózonóvan käskystä koko ryhmä nousi seisomaan hoiperrellen.
“Tervehdys, toveri Cózonóva! Olen tullut valmistamaan tätä kaupunkia hyökkäykseen. Kirotut keisarilliset kapitalistipaskiaiset ovat edenneet edelleen. Tässä paikassa käydään pian suuri taistelu. Kuinka suuri on ryhmäsi vahvuus tällä vartiopaikalla?” Djer Jinski kysyi, vaikka olisi täysin hyvin pystynyt päättelemään sen itsekin viiden miehen rivistä.
“Se on tasan viisi henkeä, herra kansankomissaari. Loput ryhmästäni ovat muilla paikoilla”, tervehdysasentoon mennyt kersantti änkytti.
“Selvä. Mutta rakas kersantti, selittäkääpäs minulle, mitä helvettiä tuo pullo tekee pyhässä sosialistisessa armeijassa sotilaan kädessä?” komissaari huusi osoittaen syyttävällä sormellaan Cooperia.
“Ööö, tuota, hmm...”, mietti Cózonóva selitystä.
“Haluaisiko herra khansankhomissaarikin hörpyllisen?” meni Cooper kysymään ojentaen samalla pulloa Djer Jinskiä päin.

Djer Jinski otti pistoolin käteensä. Ilmekkään värähtämättä hän laukauksen pulloa päin, ja se hajosi tuhansiksi sirpaleiksi, puhalsi pistoolinsa piipun suulta savut pois ja pani sen takaisin koteloon.
“Ainoa sallittu juoma tässä hienossa sosialistisessa armeijassamme on vesi. Se on hyvää ja aina niin ravitsevaa. Minulla onkin sitä koko ajan mukanani”, komissaari valisti ottaen samalla kulauksen leilistään. Kirkkaan nesteen valuessa alas hän tunsi mukavan pienen poltteen kurkussaan. “Ohjesäännöt käskevät teloittamaan jokaisen armeijassa, joka koskee alkoholiin. Edes teillä, veteraaniryhmällä ei ole oikeutta siihen. Jokainen hengittäköön ulos, jotta minä huomaan, kuka sitä on käyttänyt.”

Djer Jinski haisteli jokaisen hengitystä ja tuli siihen tulokseen, että kaikki muut paitsi ryhmänkohtaja Cózonóva olivat juoneet alkoholia. Komissaari puhui tekoystävällisellä äänellään:
“Valitettavasti joudun teloittamaan koko viisihenkisen ryhmän. Vaikka kersantti ei onnekseen ole juonut, hän oli vastuussa muusta ryhmästä. Pyydän teitä pysymään rivissä, minulla on lippaassa vielä tasan viisi luotia. Tässä sosialistisessa armeijassa annetaan yksi tilaisuus. Jos sen mokaa, ei saa uutta.”

Koko ryhmä, Ivan, Cooper, Ozor, Igor ja Cózonóva, odotteli loppuaan. He eivät pelänneet, sillä he tiesivät armeijan säännöstön. Yksikään ilme ei edes värähtänyt.
“Onko kenelläkään viimeisiä sanoja?” kansankomissaari Djer Jinski kysyi.
“Shosialismi etenee, khapitalismi mätänee”, huusi Igor.
“Hyvä, minun keksimäni muuten”, Djer Jinski kertoi. “Onko muuta?”
“Minulla olisi”, Cooper vastasi.
“Sano, saat siihen tilaisuuden”, Djer Jinski sanoi.
“Tämä koko juttu theloitusta myöten alkaa mennä aika klishéiseksi, hik.”
-------------------------------------------------------------------------------------

Miten käy (anti)sankariemme? Pääsevätkö he sosialistiseen rauhaan vai joutuvatko he yhä palvelemaan armeijassa. Se selviää seuraavassa jaksossa.

[Dalamar]

Tämä uskomaton tarina voi olla parasta, mitä sotussa on pitkään aikaan nähty. lopetus on loistava, ja kun tunnen henkilöt bvielä nappeina, niin mikä ettei. Kommunismi etenee, keisari mätänee!

[Uni]

Ja mirkkukin, vanha perhana. Olen tullut. Viihdyttävä tarina, ja perustuu näköjään figuihisi.

[Tybraal]

Mitä ihm... Mikäs idea tässä noin tarinallisesti oli, muuta kuin antaa vuorosanoja napeille? Ja leikkiä kommarisolttuja. Teksti menettelee, mutta on parempaaki nähty. Hieman petyin, toivotaan että itse tarinassa on otetta.

[Blackguard]

Ihanaa, sotusta löytyy muitakin kommareita kuin minä

[TheBerzerker]

Jees mikä lopetus!!!
Pakko lukea se seuraava osa!
;o

[palma]

myöntää töytyy. oli tää tarina parempi ku mun