Satoi.
Suuret pisarat tippuivat taivaista tuoden mukanaan tuhkaa, jota vieläkin leijaili pilvien seassa purkauksen jälkeen. Ylipappi oli pitänyt tulivuorenpurkausta enteenä ja teurastanut ainakin tusinan kanjoa, pässejä ja muita eläimiä. Kyläläiset pitivät tätä tuhlauksena, mutta arvostivat vanhaa miestä liiaksi, jotta olisivat sanoneet vastaan. Yleisesti tiedettiin, että ylipappi oli vuosien karttuessa menettämässä hiljalleen järkensä, eikä kukaan tahtonut loukata lempeää miestä.
Adair ei ymmärtänyt ihmisten lammasmaista asenetta. Hänen mielestään eläinten suolien tutkiminen ei paljastanut mitään tulevasta tai liion menneestä. Vaikka hän oli vuosia sitten vannonut pyhän valan ja astunut temppelin palvelukseen munkkina, oli hän edelleen realisti. Hän valitsi tiensä temppelissä vain sen tuomien etujen takia, ei sen takia että olisi uskonut yliluonnollisiin voimiin, niinkuin muu temppelin väki.
Purkauksen jälkeen oli satanut lähes tauotta jo viikkojen ajan ja kylän rakennukset olivat mustan tuhkan ja noen tahrimia. Koko ympäröivä seutu oli harmaa, ankea ja vettynyt. Mutakaan ei ollut enää rehellisen ruskeaa. Myös ihmisten käytöksessä alkoi näkyä seudusta heijastuva masentuneisuus. Suvikko oli todellakin surkea paikka.
Adair istui temppelin katolla. Räystäs hänen yllään ei tarjonnut juurikaan suojaa nokiselta sateelta. Temppeliä piti pitää puhtaana ja tehtävä lankesi luonnollisesti munkeille. Adairin mielestä työ oli turhaa, huomenna täytyisi kuitenkin aloittaa uudestaan, vaikka tänään saisi kaiken valmiiksi. Adair kuitenkaan ei väittänyt vastaan kun tehtävä määrättiin hänelle. Hänellä kestäisi koko päivä puhdistaessa sateen tuomaa nokea. Hän oli kuitenkin huomannut, että temppeli ei pysyisi puhtaana, vaikka sitä kuinka harjaisi. Joten tehtävä oli hänen mielestään keino päästä pois päivän muista töistä. Niinpä hän istui sateessa ajatuksiinsa vajonneena.
Puolenpäivän aikaan Adair huomasi yksinäisen hahmon kävelevän pohjoista tietä pitkin kohti kylää. Hahmo oli kietoitunut tummaan viittaan. Adair tuhahti ajatellessaan viitan väriä. Se olisi voinut olla minkä tahansa värinen, noki kuitenki muuttaisi sen tummaksi. Hahmo läheni kylää verkkaisesti, toisin kuin muut ulkona liikkujat, jotka juoksivat mahdollisimman nopeasti suojaan sateelta. Tulija suunnisti kulkunsa läpi kylän, kohti kukkulalla sijaitsevaa temppeliä. Adairista tuntui kuin muukalainen tulisi suoraan häntä kohti, vaikka olikin varma että häntä ei voisi erottaa suojastaan kaiken harmauden keskeltä. Hahmo kuitenkin eteni häntä kohti ja pian oli suoraan hänen alapuolellaan seinän vierustalla. Väljä huppu liikahti hieman. Muukalainen katsoi suoraan Adairiin.
"Märkä ilma olla ulkona." Ääni oli pehmeä, mutta syvä, miehen ääni. Adair ei kyennyt vastaamaan. Jokin muukalaisessa häiritsi häntä. Vanhat arvet Adairin kyljessä tuntuivat kuumilta. Outoa. Nuo arvet olivat tulleet epäonnisessa kohtaamisessa karhun kanssa. Kerran ennenkin niitä oli polttanut. Silloin hän oli joutunut tappeluun kylän majatalossa. Muistikuvat tuosta tappelusta olivat hämärät. Myöhemmin Adair oli kuullut, että humalainen häirikkö oli menettänyt kolme hammasta ja saanut vielä murtuneen nenänkin.
"Onko kylässä majataloa? Viivyn varmaan muutaman päivän, enkä tahtoisi nukkua taivasalla." Jälleen miehen ääni tuntui kaikuvan Adairin luissa asti. Epämääräinen usva nousi hänen mieleensä, kyljen arpia kuumotti. Hän onnistui mutisemaan jotain majatalosta. Muukalainen äännähti. Se saattoi olla tuhahdus tai naurahdus. Adair ei pystynyt keskittymään tarpeeksi miettiäkseen asiaa.
Jonkin aikaa myöhemmin Adair säpsähti takaisin sateiseen maailmaan. Ajatukset vilisivät hänen mielessään. Kuka outo muukalainen oli? Miksi hänen arpiaan poltti ja mikä tuo outo tunne oli? Adair kiipesi alas katolta sekavassa olotilassa. Hän tunsi itsensä todella väsyneeksi ja päätti suunnata kohti huonettaan. Matkalla hän mutisi jotain väsymyksestä ja katon vaaroista ihmetteleville vastaantulijoille. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän häneen paljoakaan huomiota.
Sade rumutti tummunutta ikkunalasia.
Harmaa sade
Huhhuh että oli hyvä! Pidin tästä erittäin paljon, tunnelma oli loistava. Ainoa miinus on "harry potter-arvet" ja lyhyys. Ei mitään, kuvailu toimi, sisältö toimi, kaikki toimi. Hieman kun olisit selventänyt joitakin kohtia niin tarina olisi ollut helpomminymmärrettävä. Jatkoa sais niiq tulla! Ja vähäx äkkii!
Hoho! enpäs huomannutkaan itse ajatella harry potter näkökulmasta... nyt kyllä vähän hävettääKappalainen kirjoitti:Ainoa miinus on "harry potter-arvet" ja lyhyys. Ei mitään, kuvailu toimi, sisältö toimi, kaikki toimi. Hieman kun olisit selventänyt joitakin kohtia niin tarina olisi ollut helpomminymmärrettävä. Jatkoa sais niiq tulla! Ja vähäx äkkii!
Tarkoitus on jatkaa, kunhan tässä työltä kerkeää... vaikak nytkin oon koko päivän pyöriny foorumilla...
