Rynnäkkö
Tähtilaiva Keisarin Keihäs lipui avaruudessa hitaasti planeetta Dorothan yli. Tähdet tuikkivat kaukaisuudessa. Kaiken kaikkiaan siellä oli hiljaista.
Toisin oli Dorothan pinnalla, kun kersantti Burthi saapui joukkueineen khimairalla läheiseltä lentotukikohdalta. Hän käski miehiänsä varmistamaan aseensa ja lausua rukouksensa Keisarille. Upseerin lyhyt tehtävänanto käväisi Burthin mielessä, hänen syöksyessään ulos khimairan avautuneista ovista.
- ”Rynnäkkö ei saa epäonnistua! Kaatuneita ja haavoittuneita ei voida jäädä noukkimaan.”
Paikka oli helvetillinen. Maa tärisi Burthin jalkojen alla, kun lukemattomat tykit ampuivat vihollisiaan. Pienempienkin käsiaseiden suuliekit välkkyivät aukion toisella laidalla, onneksi se oli niin epätarkkaa, ettei se ollut vaaraksi. Valtavat räjähdykset repivät maata sekä vihollislinjoissa, että heidänkin linjoissa. Ääni oli kuin valtava kakofonia, johon kuuluivat räjähdykset, kuolleiden viimeiset parkaisut ja sotahuutojen kiihko. Taivas oli punainen, kenties jumalien vihastumisen taikka ilon merkkinä.
Joukkue seurasi Burthia tottuneesti jo ennestään valloitettuun juoksuhautaan. Siellä haisi kuolleelle ja palaneelle iholle. Välittämättä kaikista niitä kauhuista jota löytyi juoksuhaudasta, Burthin tottunut silmä tarkasteli edessä avautuvaa maisemaa. Heidän tehtävänään oli valloittaa 150 metrin päässä sijaitseva vihollisen juoksuhauta muun 18. komppanian kanssa. Aivan lähellä vihollista oleva maasto oli täysin avoin, lukuun ottamatta muutamaa tuhoutuneen panssarivaunun raatoa. 50 metrin matka pitäisi juosta kerralla rukoillen, ettei vihollinen osuisi.
Heidän odotellessaan käskyä aloittaa rynnäkkö, Burth neuvoi joukkuettaan.
- ”Juoskaa suojien takana, älkää jääkö lepäämään sillä se tarkoittaa yrittämistä juosta yksin puoliksi valloitettua juoksuhautaa kohti… ”
Siihen vastattiin vain hermostunein mutinoin, sillä se oli jo tuttua asiaa Burthin kovia kokeneelle joukkueelle.
Jotkut sytyttelivät savukkeita. Kauempana kuului papin kiihkoa huokuva julistus, toisaalla taas pettureiden ja kerettilästen propaganda. Joukkueen radiotiimi viritteli vehkeitään oikeille taajuuksille. Muuten oli yllättävän hiljaista. Vihollinenkin tiesi ratkaisevan rynnäkön tapahtuvan pian, joten se säästeli ammuksiaan.
Kokonaiset viisi minuuttia he odottivat kunnes radiosta alkoi kuulua valmistautumispuhetta:
- ”Tänään Keisarin nimeen tulemme tekemään asioita joita tullaan muistelemaan aina pyhässä Terrassa asti. Kuolleita tulee, mutta sitä suurempi tulee olemaan ilomme kostaessamme petturuutta. Jollakulla saattaa olla ystäviä aukion toisella laidalla, mutta he eivät enää ole samoja tuttuja kasvoja, joita olemme tunteneet koko ikämme. Heidän kasvonsa ovat vääristyneet petturuuden ja kerettiläsyyden johdosta. Antakaa Keisarin oikeuden vasaran iskeytyä pettureiden selkään heidän yrittäessä paeta hänen vihaansa. Suojeleeko Keisari meitä kaikkia toteuttaessamme hänen pyhää vihaansa? Älkää pelätkö. Keisari suojelee. ”
Pian sen jälkeen aloitti valtava tykistökeskitys tuhota järjestelmällisesti vihollisen juoksuhautaverkostoa. Tykkien ja räjähteidenkin äänen yli kuului käsky radiosta:
- ”Keisarin puolesta, rynnäkköön!”
Burth käski miehiensä nousta juoksuhaudan yli ja lausui hiljaa rukouksensa Keisarille. Valtava määrä sotilaita nousi vallihaudasta, kun 18. komppania kävi rynnäkköön. Heidän oman tykistön meluun yhtyivät vihollisen tykit, jotka lennättivät sotilaita ja raajoja ilmaan. Konekivääri raksutti maata Burthin joukkueen ympärillä. Burth puikkelehti suojissa, kun muuan hänen miehistään repesi miltei keskeltä kahtia, saatuaan osuman tarkasta vasamakonekiväärin ammuksesta. Eräs liekinheitinmies räjähti liekkeihin erään joukkueen vieressä, joka tappoi melkein koko kyseisen joukkueen. Vilkaistuaan taaksepäin Burth näki kolmen miehensä kuolleen tai paenneen vihollisen kiivasta tulitusta, mutta pahin olisi vielä edessä. Oma tykistö lopetti ampumisen peläten vaarantavansa omat miehensä, mutta vihollisen tykit eivät välittäneet omista kuolleistaan, vaan jatkoivat kiivasta tulitusta. Päästyään kuolettavan tyhjän aukion reunalle, Burth hidasti, jotta muut hänen miehensä saisivat hänet paremmin kiinni
Burth veti juostessaan las-pistoolinsa ja aloitti tulituksen vihollisen juoksuhautoja kohti. Muu joukkue seurasi esimerkkiä ja rupesi ampumaan vihollisia las-aseillaan. Vihollinen vastasi tulitukseen avaamalla tulen myös ja pian jokainen, joka aukiolla oli yhtyi ammuskeluun. Juostessaan kovempaa kuin koskaan Burth huusi käskyn miehilleen heittää sirpalekranaatit vihollisten juoksuhautoihin. Moni vihollinen kuolikin joukkueen kranaatteihin, mutta aina juoksuhaudasta nousi esiin lisää miehiä, jotka ottivat kuolleiden aseveljiensä paikan. Räjähdys Burthin vieressä heitti hänet ilmaan, mutta hän nousi nopeasti uudelleen pystyyn ja säntäsi joukkueensa perään.
Kun Burth ehti juoksuhautaan, oli kiivas lähitaistelu jo käynnissä joka puolella hänen ympärillään. Burth irroitti sahamiekkansa vyöltään ja pudottautui juoksuhautaan. Siellä hän näki joukkueen liekinheitinmiehen, guy ”Liekin”, joka oli kuin ihmeen kaupalla oli selviytynyt juoksuhautaan asti, aloittavan tehokkaan liekittämisen. Las-tuli välähteli ympäristössä, missä lähes jokainen välähdys tarkoitti kuollutta miestä. Joukkueen saatua haltuun pienen sektorin juoksuhautaverkostosta, laski Burth elävät. Neljä miestä ja hän itse. Burth epäröi juoksuhaudan loppua valloitusta. Hän voisi selittää jotain, että hänen koko joukkueensa olisi jäänyt jumiin valtavien hiekkamassojen alle. Pähkäiltyään hieman komppanian komissaari hyppäsi alas juoksuhautaan.
- ”Hienoa olette päässeet juoksuhautaan asti. Nyt valloittakaamme se!”
- ”Aye, keräsin vain miehet kokoon.”
Komissaarin lähettyvillä Burth ei uskaltanut uhmata käskyjä ja käski miestensä järjestäytyä jonoon, johon hän meni toiseksi. Jonon ensimmäiseksi mieheksi hän käski automaattikiväärin ja viimeiseksi liekinheittimen, koska räjähtävä liekinheitinmies heidän edessään tiesi varmaa kuolemaa.
Nopeasti Burthin joukkue taittoi pitkän matkan juoksuhaudassa kohti lähintä vihollisen bunkkeria jättämättä yhtäkään vihollista henkiin.
Päästyään bunkkerille käski Burth Liekin ”tervehtimään” bunkkerin sisällä olevat sotilaat ja meni itse varmistamaan selustan. Nopeasti potkaisi eräs Burthin sotilas oven auki ja liekinheitinmies antoi aseensa liekkien nuolla bunkkerin sisuksia ja siellä olevia miehiä. Ensin bunkkerista kuului vain kirkunaa, kun viholliset paloivat liekkien sulattaessa niitä hirveässä kuumudessa. Liekinheitinmiehen lopettaessa liekittämisen, bunkerissa oli hiljaista. Kun Jack ’Käärmeen silmät’ meni varmistamaan bunkkeria, syöksyi bunkkerista esiin suuri palava mutantti, joka muutamalla nopealla huitaisulla lennätti oven avanneen epäonnisen ’Käärmeen silmät’ seinään. Ennen kuin kukaan ehti reagoida, mutantti lävisti Liekin isolla lonkerollaan, osumatta kuitenkaan itse tankkiin ja yritti syödä kolmannen miehen pään. Selviydyttyään shokista, Burth toimi nopeasti ja löi sahamiekallaan oman miehensä pään poikki tehden saman mutantille samalla iskulla. Mutantti päästi korahtavan äänen ja lyhistyi palavana myttynä bunkkerin lattialle.
Edetessään varovaisemmin bunkkeriin kuin aikaisemmin, löysi Burth tyhjän bunkkerin ja hengähti helpotuksesta. ”Käärmeen silmätkin” heräili vallihaudan seinän vierestä. Katsoen ulos bunkkerin ampuma-aukosta Burth älysi ettei hänen joukkueensa ennättäisi avuksi mihinkään taisteluun, jotka raivosivat verisessä vallihaudassa. Katsomatta aukiolle, josta he olivat tulleet, Burth päätti levätä hieman. Vihollinen teki siinä samassa vastahyökkäyksen, josta johtuen Burthin lepo jäi lyhyeen.
Jotkut suomennokset saattavat olla mielenkknitoisia, mutta täytyy tulla toimeen sillä mitä on.
