SlugChopin ensi kosketus Impperiumiin.

[Seonnut]

SlugChopin ensi kosketus Impperiumiin

Kersantti Garro hyppäsi alas puusta. Hän piti sitä itse aika hyvänä suorituksena, vaikka puu ei edes ollut kovin komea. Hän säpsähti. Kuin jokin ääni olisi kuulunut syvemmältä tästä havumetsästä. Mutta ei se kuitenkaan mitään tärkeää ollut. Garro kohautti olkapäitään ja lähti kulkemaan lähesitä imperiumin vartiointikeskusta. Vaikkei täällä takapajulassa oikein mitään vartioitavaa ollutkaan. Jostain läheltä kuului ääni. Kuin oksa olisi katkennut, sitten tömähdys. Garro käännähti ympäri kiillotetuilla taistelusaappaillaan ja näki voivottelevan risukasan havumetsän pohjalla. Garro nyt kuitenkin kunnon keisarillisena sotilaan veti automaatti pistoolinsa esille ja osoitti sillä risukasaa. Hän kokosi äänensä ja puhutteli maassa lojuvaa oksa -ja lehtikasaa.

"Kuka olette? Mikä on asianne täällä?!"

Garro hiljeni ja jäi odotamaan risukasna vastausta. Mutta hän ei kuullutkaan vastaukseksi jonkun paikallisen pikkulapsen ääntä, vain möreämmän vastauksen.

"Mä oon SlugChop. Ja mä tulin hakee ruokaa."

Garro katsoi tuota otusta. Se oli örkki. Sen oli pakko olla. Hän oli nähnyt kuvia örkeistä monissa keisarillisissa lehdykkeissä. Iso, lihaksikas yleensä primitiivisiin asusteisiin ja asiesiin varustettu vihreä ihoinen möykky. Lopulta Garro muisti tärkeimmän. Niissä kuvissa, joissa oli örkki, oli myös aina samantyylinen teksti; "Ammu!" tai "Tapa Örkki keisarin nimessä!". Garro nosti pistoolinsa kohti tuota Örkkiä ja laukaisi. Laukaus meni kunnolla ohi örkistä. Ehkä syynä oli Garron vähäinen harjoittelu, tai tuollaisen örkin kohtaamisesta aiheuttunut shokki. Örkki kallisti päätänsä ja tuijotti Garroa.

"Voiks sut syörä? Mua alkaa tässä vähän hiukoo."

Samalla kuin örkki päästi nuo sanat ilmoille se alkoi kävellä kohti Garroa. Garro ulvaisi ja tiputti pistoolinsa, lähtien hurjaan pakojuoksuun. Örkki murahti ja lähti myös juoksuun. Juostessaan se huusi.

"No kai sut syörä voi, ku kaikki muuki saalis pinkoo pakkoon!"

Örkki saavutti Garron ja syösyi hänen kimppuunsa. Garro yritti panna vastaan, mutta örkki piti ihmisen tiukasti maassa. Garroa pelotti. Örkki veti jostain surkean nahka-asusteensa syövereistä pitkän puukon ja laittoin sen vasten Garron vasenta kättä. Örkki painoi veitsen käsivarren läpi ja repäisi sen irti. Garro oli sitä ennen pyörtynyt. Shokista, verenhukasta tai kivusta. Örkki ei tästä paljoa välittänyt, vaan tunki Garron irti leikatun käden suuhunsa ja alkoi syödä. Ei se nyt ollut niin pahaa, mutta oli örkki parempaakin syönyt. Kuten pari Grottia aiemmin aamulla. Örkki keskeytti ruokailunsa, heitti vaaleaihoisen, laihan otuksen tajuttoman ruumiin olalleen ja lähti kohti leiriään. Garron vasen käsi katosi lopullisesti örkin suun sisälle, luineen ja nahkoineen.
__________________________

Et sellanen. Kommenttia toivotaan. Tämä oli tarinan Prologi.

Anteeksi yhdys Sana virheistä, koska niitä siellä kuitenkin on.

[Zob]

Mahtavaa! Tätä lisää, "voiks sut syörä?" Jes, murre sopii örön suuhun.
Tästä pidin!

[Illidan]

Tuo pisti hymyilemään. Eihän tällaisella tarinalla tunnu vielä paljon juonta/tarkoitusta olevan, mutta tuo kyllä piristi silti. "Voiks sut syörä" Pisti nauramaan oikeasti. Lyhyehköksi jäi, mutta kyllä se siitä!
(Sotun uusi look on mahtava, mutta mitä nuo "perusteet" ovat?)