Pelikaverit?

[orc slayer]

haluaisin vain kysyä, että ärsyttääkö teillä peli kaverit?
Jos ärsyttää niin miksi? :?

[jullevi]

Ei ne mitään kavereita oo jos niiden kans on ärsyttävä pelata....

Ei meidän porukassa oo ainakaan ollu mitään ongelmaa.

[minisaarnaaja]

Warhammerin harrastajia on onneksi tässä maassa jo sen verran, että peliseuran voi kukin valita makunsa mukaan. Ja uusia pelaajia voi aina houkutella mukaan, mikäli muuten ei vastustajia löydy

Tämä on taas näitä kysymyksiä, joiden oikeutusta pitää hetken miettiä. Mutta kyllä se mun mielestä sieltä löytyy, siitä keskustelusta, jota pelikulttuurista pitäisi aika ajoin käydä. Mä esimerkiksi pelaan lähinnä perhepiirissä (yhteensä 6 veljeä tai serkkua pelaa Hammeria ja muita vastaavia pelejä) ja kavereiden (n. 3-4 aktiivista) kanssa, jolloin peliseuran jatkuvuus estää pahimpien väärinkäytösten ilmenemisen. Esimerkiksi Hammerissahan on tämä sääntöbugi, joka periaatteessa antaa mahdollisuuden chargeta yksikköjä toiselta laidalta pelilautaa, vaikka selvästi näkee, että matka ei riitä. No, jos hyökkäävä yksikkö aiheuttaa pelkoa ja on suurempi, niin se puolustajahan joutuisi heittämään että pakeneeko se, mikä on aivan älytöntä. Tämä on tietysti ääriesimerkki sääntöjen kelvottomuudesta, enkä ole nähnyt tätä koskaan edes yritettävän. Pointtini on, että siinä peliseurassa jossa pelaan, tällaisen yrittäminen ei koskaan edes onnistuisi! Muut vain nauraisivat partaansa ja kehottaisivat lopettamaan pelleilyn. Samanlaisia sopimuksia meillä on esimerkiksi tykkien LOSista ja kaikista vastaavista kiistan aiheista, jotka varmasti esimerkiksi turnauksissa silloin tällöin voivat aiheuttaa närää.

Kyllähän näissä peleissä aina välillä tunteet kuumenee, varsinkin jos oma armeija ottaa löylytystä oikein olan takaa, mutta miksikään elämää vakavammaksi tätä harrastusta ei pitäisi kehittää. Joko yhteisistä pelisäännöistä sovitaan tai sitten on parempi olla pelaamatta.

[Tyrisalthan]

Kyllä meidänkin peliporukassa tunteet välillä kuumenevat. Muistan, kun eräs kääpiöpelaaja heitti kaverin fanatikot vastapäiseen seinään näiden murskattua ison iron breaker yksikön parissa kierroksessa. Mutta tämäkin oli sinäänsä hyvässä hengessä(!) tehty. Ainut, mikä peliseurassa ärsyttää, on luovuttajat. Juuri kun ovela suunnitelmasi ja vaivalla väsäämäsi armeija alkaa kantaa hedelmää, kaveri sanoo, että ei jaksa enää :evil: . Näin käy usein, kun pelaan wood elveseillä, ja kaverilla on kokonaan lähitaisteluarmeija. Kaveri luovuttaa ennen, kuin oman armeijan vahvuudet pääsisivät oikeuksiinsa. Minusta peli pitäisi pelata loppuun asti. Mitä ootte mieltä???

[Murhe]

Kyllähän se turhauttavaa on, että taktikoinnin työn jälkeen vastustaja kääntää selkänsä ja luovuttaa kurjasti. Mitä se mahtaisi tarkoittaa warhammerin taistelutantereella, kun suurhaltia kenraali kääntäisi selkänsä ja toteaisi: "Ei tästä mitään tule.", ja heittäisi tumput nurkkaan?
Ei taitaisi olla paluuta Ulthuaniin.

Warhammeriin ei kuulu jatkuva voitosta voittoon ratsastaminen, vaan tappiot ja kiperät tasapelit. Mikä muu tekisi voitosta niin makea kuin aikaisemmin nielty tappion karvas kalkki?

Toisaalta kyllä minä ymmärrän, jos vastapelaajalla on muuten vain huonopäivä, tai vastaan rynnii seitsemättä kertaan höyrytankki perätysten, saati jotain vastaavaa. Jos luovuttamisen kuitenkin tavaksi ottaa aina häviölle joutuessaan, se sitten on erityisen huonoa pelaamista. Pitää se vastustajallekin suoda ilo massacresta.

Warhammerissa niin kuin kaikessa muussa on loistava ohjenuora kohdella toista ihmistä niin kuin haluaa tulla kohdelluksi, ja ymmärtää se, että ei voi toimia tavalla, josta ei voisi hyväksyä syntyvän yleistä käytäntöä.

[ike]

Ärsyttävintä mitä pelin aikana voi tehdä, on whinettäminen ja väärä asenne. Jos lähtee sillä asenteella peliin ettei onnistu niin siten siinä myös rupeaa pikkuhiljaa tapahtumaan.

Porukassa, jossa pelaan tulee joskus myös todella ärsyttäviä jumitustilanteita, joissa toinen osapuoli ei suostu antamaan periksi vaikka tietää olevansa väärässä... :?

Maalaisjärki mukaan ja joustavuutta kehiin, niin kyllä peliäkin jaksaa taas vääntää vaikka kuinka monta tuntia putkeen. :idea:

[Nikodent]

Warhammeriin ei kuulu jatkuva voitosta voittoon ratsastaminen, vaan tappiot ja kiperät tasapelit. Mikä muu tekisi voitosta niin makea kuin aikaisemmin nielty tappion karvas kalkki?

puhut asiaa luovuttaminen o niin raukkaa ku olla ja voi. viimeseen asti sitä pelataan vakka kuinka ottais turpiin. sitä paits jos o pahasti alakynnes ja saa kaverilt jengii lakoo kunnon tahdil nii ei se huono alku peli enää haittaa

[Rutabaga]

mä en ikinä oo hermostunu missään pelissä ikinä, whinetys ei haittaa yhtään, MUTTA se luovuttaminen!!!! :x se raivostuttaa

ja yleensä whinetykseen kommentoin omalla (ilmeisesti harvinaisen ärsyttävällä) tavallani, niin se johtaa luovutukseen ja sitten ei ole kenelläkään kivaa

[maddog]

Ikävä kyllä ei kaikkialla ole niin paljoa pelaajia että voisi seuransa valita... Eli jos tympääntyy jossakin pikkukaupungissa peliseuraansa, niin se on sama kuin sanoisi hyvästi koko pelille. Että varpaisillaan, varpaisillaan

[xxxxxxx]

Pelasin kerran kaverini kanssa Morttia. Minä pelasin Shadow Warrioreilla ja se kaveri Lizardmeneillä. Lainasin sen noppia (kun ei ollu omat mukana) ja heitin viisi kutosta peräkkäin ja tapoin sen Kroxigorin. Sehän käpähti eikä ole sen jälkeen noppiaan minulle lainaillut. Ihan lapsellista.

[Cacodemoni]

Tottakai sitä saa luovuttaa jos tilanne on toivoton. Kyllä viisas komentaja tietää koska joukot kannattaa käskeä vetäytymään. Ajatelkaapa miltä vastapelaajasta tuntuu kun 2 vuoron lopussa sillä on enää jäljellä pelkkä surkea varjo armeijan aloitusvahvuudesta.

[Murhe]

Surkealta se tuntuu. Mutta mieluummin sen verran suuri sielu, että antaa vastustajan nauttia höykyytyksestään, kuin kerää figut pelin laidalta ja hipsii hiljaa kotiansa.

[jss]

Tottakai sitä saa luovuttaa jos tilanne on toivoton. Kyllä viisas komentaja tietää koska joukot kannattaa käskeä vetäytymään. Ajatelkaapa miltä vastapelaajasta tuntuu kun 2 vuoron lopussa sillä on enää jäljellä pelkkä surkea varjo armeijan aloitusvahvuudesta.

Kyllä mäkin saatan kysyä vastustajalta haluaako tämä pelata pelin loppuun asti, jos peli on aivan selvä kumman hyvänsä pelaajan eduksi. Peliaika on kuitenkin usein rajallinen, ja selvän pelin pitkittämisen sijasta aloittaisi mielummin uuden pelin. Mielestäni peli kuitenkin tulee pelata loppuun mikäli toinen pelaajista niin haluaa.

Ja lapsellinen parkuminen häviön hetkellä on tietysti ihan oma lukunsa, viittasin edellä lähinnä henkisesti kypsien ihmisten välillä tapahtuvaan kanssakäymiseen.

[Armageddon]

Meillä on niin, että se on ihme, jos kukaan ei ala kinastella säännöistä. Etenkin parin kaverin kohdalla aikaa menee enemmän kinasteluun kuin pelaamiseen...

[Deornath]

Onneksi tuollaiselta kinastelulta olen välttynyt minä, mut se varmast turhauttaa. Kuitenkin pelikaverit tulee ottaa "vastaan" niinkuin ne ovat, sillä todellakaan niitä ei juurikaan voi valita, kun asun täällä missä asun. Harvemmin olen törmänny tuohon luovuttamiseen, mutta onhan se joskus jopa asiallista ellei sitten usko ihmetuuriin, jota on tapahtunut. (Varma massacre tappio vaihtui minordefeatiksi, kun kaverilta hanetti kaksi koskematonta unittia viimeisellä vuorolla, muutaman hassun archerin ampuessa...)
Turha whinetys on sen sijaan ärsyttävää ja sitä ei vain joskus jaksa kuunnella pätkän vertaa. Sitä tulisi välttää, mut minkäs teet, kun osa ihmisistä on mitä on...