Gue' vesa osa 2: Yöllinen taistelu

[Heksu]

Eka osa: http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=39420
...
”He liittoutuivat taun kanssa, kuten sanoitte näkijä.”
”Hyvä. Piiloutukaa jonnekin ja odottakaa meitä.”
”Selvä, näkijä.”
”Mainiota.”

Fernael tunsi näkijän mielen jättävän omansa. Sen jälkeen hän seurasi vielä jonkin aikaa kuljetusalusta kiväärinsä tähtäimellä kunnes se katosi mäen taakse. Hän vislasi hiljaa ja kohta hänen ympärillä oli viisi muuta tiedustelijaa. ”Lähdetään” Pian kukkulalla ei enää ollut ketään.

Gue’vesa’ui Saery Ferden katseli auringonlaskua. Taivas hehkui punaisena taisteluissa lähes kokonaan raunioituneen kaupungin yllä. Ferden huokaisi. Mitä veteraanit tekisivät nyt? Mihin he menisivät Taun valtaamalla planeetalla? Hän huokaisi uudestaan. Joku laski kätensä Ferdenin olkapäälle.

”Mitä mietit kers… gue’vesa’ui? Tulija oli Bergal.
”Teimmekö me oikeanratkaisun liittoutuessamme näiden muukalaisten kanssa? Meidän olisi pitänyt taistella loppuun asti ja kuolla kunnialla, kuten kaartilaisen kuuluu.” Ferden sanoi hiljaisella äänellä.
”Ainakin olemme elossa, ystävä hyvä, ja se on tärkeintä.” Bergal vastasi.
”Aivan. En olisi pystynyt elämään pientä hetkeäkään tietäen että olisin johdattanut teidät kuolemaan” Ferden sanoi lähes kuiskaten.

”Mistähän nuo puhuvat?” Shas’vre Hael’ner kysyi komentajaltaan, Shas’o Nel’vralta.
”Varmaan siitä kuinka pettävät meidät. Ihmisiin ei ole luottamista.” Nel’vra tuhautti.
”Eivät he kaikki ole samanlaisia Shas’o.” Hael’ner puolusteli.

Shas’on veli oli johtanut hyökkäystä toisaalla samassa kaupungissa missä Ferdenin veteraanit oli vangittu. Hyökkäys oli päätynyt epäonnistumiseen kun Cadian 173. panssaridivisioona saapui. Vetäytyessään Nel’vran veli kuoli, kun Leman Russ oli räjäyttänyt hänet ja suurimman osan hänen ryhmästään palasiksi. Sen takia Nel’vra vihasi jokaista ihmistä jonka näki.

Nel’vra tuhahti taas ja marssi tiehensä. Shas’vre katseli komentajansa perään. Kyllähän hän tiesi mitä Shas’o oli saanut kestää, mutta tuommoinen ennakkoluuloisuus oli hivenen liikaa. Tau ajatteli mennä juttelemaan ihmisten kanssa, mutta huomasi ikäväkseen että nämä olivat lähteneet.
”No joku toinen kerta sitten.” Hael’ner ajatteli lähtiessään kohti majapaikkaansa.

Ferdenin ympäriltä kuului kuorsausta. Kaikki muut nukkuivat, paitsi gue’vesa’ui, joka katseli harmaata kattoa. Hän mietti Bergalin kanssa käymäänsä keskustelua. Hän ei kestäisi yhdenkään miehensä menetystä. Ryhmä oli tuntenut toisensa koulutusajoista asti. Ja hän tunsi jokaisen henkilö kohtainsesti. Ferden vilkaisi oikealle. Lähimpänä häntä nukkui Darle Bergal.

Ferden oli tuntenut Bergalin pitempään kuin muun ryhmän. Bergal oli osoittautunut koulutuksessa hirveän kiinnostuneeksi vox-laitteistosta. Rikottuaan niitä kymmeniä hän alkoi päästä jo jyvälle niiden käytöstä. Jälkikäteen häntä kouluttanut upseeri sanoi niiden kymmenien kalliiden laitteistojen ollen hänen ”elämänsä paras sijoitus” Bergal valmistui huippuarvosanoin.

Bergalista seuraavana oli Shain Ardel. Ardel oli ilomielinen hurjapää, joka ei pelännyt kuolemaakaan. Tämä oli huomattu koulutuksessa Ardelin ”lainattua” upseerin auton. Ja ajettuaan sillä tykistön harjoitusmaalina toimineen aukion läpi. Silloin kun siellä ammuttiin. Ardel oli säilynyt ehjänä, mutta auto ei. Saatuaan hirveät haukut Ardelille ojennettiin plasma-ase. Joko siksi että hän oli niin urhea tai siksi että hänestä haluttiin päästä eroon.

Ardelin vieressä kuorsasi Bor Unhe. Hän oli vähäpuheinen, isokokoinen ja hirveän yrmeä. Kaikkien hämmästykseksi hän oli halunnut plasma-aseen. Sen enempään Ferdenkään ei oikeastaan tiennyt Unhesta. Mutta Unhe ei koskaan jättäisi ketään ryhmän jäsentä pulaan.

Unhesta seuraavana oli enää yksi mies. Niael Clayer. Clayer oli outo, hän saattoi ensin olla erittäin hyvän tuulinen ja sekunneissa muuttua raivohulluksi. Kukaan ei tiennyt hänen taustaansa, mutta kaikki, jopa Unhe joka oli ryhmä isokokoisin, pysyi kaukana kun hän suutui.

Sen enempää miehiä ei ollut oikealla, joten Ferden käänsi päänsä vasemmalle. Melkein kiinni hänessä oli Maedi Verly

Verly oli ryhmän nuorin, mutta ansaitsi silti veteraani arvonimen. Verly oli ryhmän muukalaistuntija. Hän oli ahminut kaiken tiedon mihin pääsi käsiksi ja tiesi muukalaisista enemmän kuin useimmat rivimiehet. Lukemisen lomassa hän oli vain unohtanut harjoitella muuta, joten hän oli ryhmän huonoin taistelija. Mutta ei se häntä haitannut, sillä hänellä oli muu ryhmä aina tukenaan.

Jend Sayar oli ryhmän ainoa ”ulkomaalainen”. Tämä puhui murtaen, mutta tämän puheista sai silti suurimmaksi osaksi selvää. Sitä paitsi tämän puheet saivat muun ryhmän yleensä hymyilemään, olipa tilanne kuinka paha tahansa. Plasma-asettaan hän käsitteli taitavasti ja osasi yleensä varoa aina silloin kun se sattui räjähtämään.

Seuraavana oli Waery Zaeji. Ryhmän ainoa joka käytti haulikkoa. Yleensä erittäin vakavamielinen, mutta nauroi silloin tällöin aivan ilman syytä.

Gerly ja Mafer Daelie, laserkanuuna miehet. Kaksosina erittäin vaarallisia samanlaisen ajatusmaailman takia. Tappelivat usein pienistäkin asioista isoon ääneen nauraen. Viholliset harvoin näkivät Daelien veljeksiä kahta kertaa.

Ferden käänsi katseensa kattoon. Entä hän itse? Orpo, jonka kotiplaneetan Tyranidit olivat tuhonneet. Muuta hän ei itsestään oikeastaan tiennyt. Vähitellen Ferdenin silmät valuivat hitaasti kiinni.

”Olemme saapuneet. Missä olette?”
”Kukkulalla, aivan kaupungin ulkopuolella.”
”Hyvä. Tiedätte kyllä mitä tehdä. Ja myös seuraukset jos epäonnistutte.”
”Kyllä, näkijä.”

Fernael katseli tähtäimen läpi kaupunkia. Missään ei näkynyt yhtään tulisoturia. Luulivat varmaan olevansa turvassa. Ei sittenkään, yhden talon nurkalla liikkui joku. Todennäköisesti taulla oli sittenkin vartijoita. Ilkeästi hymyillen tiedustelija veti liipaisimesta.

Hael’ner ei ollut saanut unta, joten hän oli tullut ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Kypärä kainalossa hän katseli tähtitaivaalle. Niin kaunista, niin rauhallista. Läheltä kuuluva keskustelu sai Shas’vren valpastumaan. Nurkan takaa tuli pari tulisoturia, jotka tervehtivät Hael’neria. Ennen kuin hän ehti vastata kuului laukaus ja toinen sotureista valahti elottomaksi. Kokenut Shas’vre pyörähti takaisin nurkan taakse, kun taas tulisoturi jäi katsomaan sekunniksi kuollutta ystäväänsä. Enempää Fernael ei tarvinnut ja toinenkin soturi kaatui laukauksen kaikuessa ilmassa.

”Hälytys! Kimppuumme hyökätään!” Hael’ner huusi juosten mahdollisimman piilossa ampujalta. Tulisotureita parveili kadulle taloista, tietämättä mitä tehdä.
”Ampuja on tuolla kukkulalla! Sinä siinä, ota ryhmäsi ja kierrä kauempaa hänen selustaan.” Shas’vre huusi käskyjä. Shas’ui teki kunniaa ja lähti ryhmänsä kanssa kiertämään raunioiden suojassa, etteivät paljastaisi temppuaan ampujalle. Järkytys iski, kun ryhmää johtanut Shas’ui ammuttiin. Laukaus tuli eri suunnasta kuin edellinen. Yhtäkkiä laukauksia alkoi ropista joka puolelta.

”Takaisin sisään! Olemme täällä maalitauluja!” Hael’ner huusi. ”Missä Shas’o Nel’vra on?” hän ajatteli.

Ei Nel’vrakaan ollut päässyt helpolla. Hän oli kaupungin toisella laidalla ja saanut osuman olkapäähänsä. Hänen ryhmä oli lähes kokonaan tapettu. Loput olivat piiloutuneet kivimuurin taakse.
”Taistelkaa pelkurit! Suuremman hyvän puolesta!” Shas’o huusi joukoilleen laukoessaan kohti paikkaa, jossa oletti ampujan olevan piilossa.

Nel’vra sai toisenkin osuman, tällä kertaa jalkaansa, mutta tämä kimposi harmittomasti taisteluhaarniskasta.

”Pahus” Ealdion kirosi ladatessaan kiväärinsä. ”No, tästä hän ei selviä.” Eldar asetti kiväärin tukevasti olkaansa vasten ja haarukoi Shas’on pään keskelle tähtäintä. ”Hei hei.” Yhtäkkiä Ealdion tunsi pulssikiväärin piipun painuvan niskaansa. ”Hyvee iltoo.” Ääni ei ollut taun.

Ferden heräsi Hael’nerin huutoon ja alkoi herätellä miehiään.
”Noniin, lähdetään tekemään sitä miksi olemme täällä: varmistamaan etteivät taut munaa koko hommaa!” Ferdenin huuto nauratti miehiä ja kohta ryhmä oli täydessä taisteluvarusteessa. ”Suuremman hyvän puolesta!” Ferden huusi. Mutta mielessä hän ajatteli ”Sinulle, Keisari.” Ja tiesi että niin teki muutkin gue’vesat.

Ferden avasi oven ja kurkisti ulos. Ja melkein menetti päänsä luodin hipoessa sitä. Ferden kurkisti uudestaan, nähden kuinka Nel’vra sai osuman olkapäähänsä. Pikaisesti hän vilkaisi läheiselle kukkulalle. Siinä. Jokin liikkui kukkulan laella, poispäin paikasta jonne Shas’o ampui.

”Tulkaa.” Ferden viitasi ryhmälleen ja gue’vesat lähtivät kiertämään kukkulan laelle. Samalla Ferden jututti Verlyä.

”Mikä luulet sen olevan?” Ferden kysyi. Verly mietti hetken aikaa ennen kuin vastasi:
”Eldar tiedustelija, aika varmasti. Vaikea nähdä kameleonttiviitan takia.”
”Selvä.” Ferden vastasi hymyilen. Verly oli mahtava lisä ryhmään.

Gue’vesat saavuttivat kukkulan laen.
”Ardel ja Daeliet menkää oikealta. Verly, Bergal ja Unhe minun mukaani oikealta. Loput suoraan eteenpäin.” Ihmiset lähtivät etenemään varovasti. Vähän matkaa käveltyään Sayar näki jotain liikettä puskassa. Eldari.
”Se o tuol.” Sayar sanoi Zaejille ja Clayerille ja lähti etenemään puskaa kohti kohottaen pulssikiväärinsä.

Eldar puheli itsekseen selin Sayariin. Gue’vesa’la tökkäsi pulssikiväärin eldarin niskaan
”Hyvee iltoo.” Sayar sanoi.
”Ennemminkin hyvää yötä.” Paikalle ennättänyt Clayer sanoi iskiessään laserkiväärin perällä eldarin tajuttomaksi.

”Ihmiset saivat Ealdionin. Keskeyttäkää hyökkäys.”
”Mutta näkijä…”
”Keskeyttäkää!”
”Selvä, näkijä.”

Fernael ei voinut olla hymyilemättä vislatessaan. Ealdionin menetystä lukuun ottamatta hyökkäys oli ollut suuri menestys. Muiden tiedustelijoiden saavuttua ryhmä katosi läheiseen metsään jättäen jälkeensä lauman pelokkaita tau joukkoja.

Aurinko alkoi sarastaa kukkuloiden takaa.
...
Sana on vapaa.

[GreenOwl2]

hyvä tarina

[WolfMan]

juu... siinähän se, ei huono, mutta ykkös osa oli mielestäni paaaaaaaaaaaaaljon parempi.

[applepie]

Ihan hyvä ja omaperäinen tarina, mutta parissa kohtaa eldarien käytös hieman huvitti. On aika säälittävää eldarilta, erityisesti rangerilta joutua jonkun ig:n perusjuntin kolkkaamaksi... Lisäksi Fernael puhui farseerille vähän liian ihmismäisesti (tyyliin alokas kersantille). Mutta jatkoa odotellaan.

[Azured]

Tarina itsessään on heikompi kuin 1. osa, mutta olet ainakin yrittänyt parantaa henkilöhahmoja antamalla edes kevyitä taustakuvauksia heistä. Ihan ok. Taut jäävät kuitenkin varsin etäisiksi ja jotenkin... epäpätevän tuntuisiksi.
Kyseessä on kuitenkin mitä ilmeisimmin suurehko tulikaaderi, koska sen johdossa on shas'o. Näin ollen muutaman pahaisen eldarin aiheuttama täysi sekasorto tuntuu hiukan liian ylitseampuvalta. Shas'ot ovat taistelujen karaisemia johtajaveteraaneja, jotka eivät unohtaisi asettaa kunnon vartiointia taistelualueella. Tämä vartiointi käsittäisi kunnon sensoriverkoston sekä tusinoittain droneja pitämässä ympäristöä valvottuna. Eli hienoinen epäuskottavuuden leima vaivasi tätä tarinaa.

[Heksu]

Tässä vaiheessa kannattaisi varmaan ilmoittaa etten tiedä Tausta tuon taivaalista. Ja kyllä, tarina oli huonommpi kuin edellinen, mutta tämä onkin sellainen sivutarina jossa kerrotaan lisää Ferdenin ryhmästä ja heitetään Eldarit mukaan soppaan.

Azured sanoi:

Kyseessä on kuitenkin mitä ilmeisimmin suurehko tulikaaderi, koska sen johdossa on shas'o. Näin ollen muutaman pahaisen eldarin aiheuttama täysi sekasorto tuntuu hiukan liian ylitseampuvalta.

Sovitaanko että kaupungissa oli vain pieni osa tästä porukasta? Ja eivätköhän rangerit pääse vartioinnin läpi (ainakin tässä tapauksessa).

Applepie sanoi:

Lisäksi Fernael puhui farseerille vähän liian ihmismäisesti (tyyliin alokas kersantille).

Olen samaistunut ihmisiin vähän liikaa (mistähän johtuu?). Tämän puolustuspuheen jälkeen taidan ruveta kirjoittamaan kolmatta osaa teidän iloksenne (ja kauhuksenne).

[BioHazard]

no eikun lukemaan!