Kun huumori loppuu pelistä...

[pokka]

Meitä oli kolme, minä kaveri1 ja kaveri2. Kaveri1 tönäisi vahingossa kesken pelin kaveri2:n grimgorin lattialle ja sille kävi jotain sellaista, minkä sai liimalla yksinkertaisesti korjattua. Kun kaveri2 tämän huomasi, lensi kaveri1:n Luthor Huss lattialle ihan tietoisen käden toimesta.

Jos minun hussini olisi tietoisesti heitetty lattialle, olisin saanut raivarin. Maalaan figut niin laadulla kuin mahdollista ja jokainen kohta josta maalia on lähtenyt tuntuu kuin viillolta suoraan sydämeen. Sitä ei saa tärvellä!

Vahingoista sen sijaan en ole suuttunut, sattuuhan sitä. Kaveri pyöritteli mittanauhaa siinä olevasta rinkulasta. Se lipesi vahingossa ja osui päistikkaa beastiyksikköni keskelle, jonka seurauksena kaksi beastia halkesi joistakin kohdista.

[Fanatic]

Meidän porukassa tätä tapahtuu melkein joka pelissä. Säännöistä nillitetään ja pilkkua nussitaan niin paljon kun pystyy. Tämän takia tietenkin ärräpäitä kuuluu vähän väliä ja tunnelma on muutenkin kireä.

Meillä erimielisyyksiä on melkein joka phasessa, mutta enemmän kyllä vielä chargessa. Jos esim chargaus yltäisi vain ryhmän movement trayhin niin sanotaan, että et saa chargata ei yllä figujen baseihin.

[`Oni]

Meidän porukoissa on kompromissi-/keskustelutaso sen verran rakentavaa että suurempia ei juuri satu. Lähinnä joskus on ärähdetty jollekin julkisella paikalla olleelle pelin ulkopuoliselle häiriötekijälle (kuten M:tG Ville 11v paikallisen jälleenmyyjän pelihuoneessa) mutta eipä sen kummempia.

[Hellbender]

Aikoinaan hermosin välillä aika urakalla. Vaikka tämä uhoaminen olikin lähinnä sisään päin kääntynyttä, niin kaverit sanoivat jälkikäteen suorastaan pelänneensä hieman. No, onhan se tietty huvittavaa, kun jo suorastaan varttuneeseen 30 v ikään päässyt äijä rupeaa raivoamaan pikku-ukoilla pelattavasta noppapelistä;) Eihän se tietenkään sillä hetkellä huvittanut ketään, taisin olla aika vakuuttava.

Itselläni oli kausi jolloin olin vakuuttunut, että noppatuurini on ehdottomasti huonompi kuin keskiverto. Ja siitä saivat monet myös kuulla. Tässä "huonossa tuurissa" on kuitenkin kyseessä ns. negatiivinen suhtautuminen asiaan. Nähdään ja muistetaan vaan ne huonot nopat.

Nykyisin otan rauhallisesti ja ajattelen yhden kierroksen ja yhden pelin vain osana pidempää jatkumoa. Joskus noppa antaa, joskus ottaa. Kyllä se siitä tasoittuu pidemmän päälle. Tietysti joskus saatan manailla huonoa tuuria, jos koko kierroksen ampumisesta ei saa mitään aikaan.

IMHO sotapeliä ei voi tehdä ilman jonkinlaista riskinotto (random)-elementtiä. Se on koko pelin suola. Riskin arviointihan on oikeastaan se mistä sotapelissä on kyse. Joskus menee pieleen, sen kanssa on vain elettävä;)

[archon]

No, onhan se tietty huvittavaa, kun jo suorastaan varttuneeseen 30 v ikään päässyt äijä rupeaa raivoamaan pikku-ukoilla pelattavasta noppapelistä;) Eihän se tietenkään sillä hetkellä huvittanut ketään, taisin olla aika vakuuttava.

Itselläni oli kausi jolloin olin vakuuttunut, että noppatuurini on ehdottomasti huonompi kuin keskiverto. Ja siitä saivat monet myös kuulla. Tässä "huonossa tuurissa" on kuitenkin kyseessä ns. negatiivinen suhtautuminen asiaan. Nähdään ja muistetaan vaan ne huonot nopat.

Allekirjoitan. Ihan pienistä asioista ja yllättävistä nopan onnen kääntesitä ei juurikaan pidä hermostu, lisää suolaa peliin. Mutta kyllä joskus varttuneempaakin pelaajaa koetelleen onnettaren toimesta.

Eikä aina on ole kysymys negatiivisesta suhtautumisesta kun tulee tilanne "kun mikään ei toimi". Tämä siis silloin kuin savet on pieniä ja Ld heitot suuria. Nopan silmälukemat kyllä menevät aika tasan, mutta kun ajaututuu kierteeseen missä ne osuvat aina vääriin tilanteisiin. Ikävää se on myö silloin kun näkee vastustajalla samaa. Hienot mänööverit hyvä taktiikka, mutta kun nopat ei toimi, tulee liian helppo voitto eikä matsi ollut jännittävä.

Se on vain peli, joku voisi kuiskata korvaan silloin tällöin.

[Minastir]

Meidän porukassa tätä tapahtuu melkein joka pelissä. Säännöistä nillitetään ja pilkkua nussitaan niin paljon kun pystyy. Tämän takia tietenkin ärräpäitä kuuluu vähän väliä ja tunnelma on muutenkin kireä.

Meillä erimielisyyksiä on melkein joka phasessa, mutta enemmän kyllä vielä chargessa. Jos esim chargaus yltäisi vain ryhmän movement trayhin niin sanotaan, että et saa chargata ei yllä figujen baseihin.

No, sehän kuuluu Kouvolan peliporukan house ruleihin että kaikesta nillitetään, eikös joo.

Mutta ei, pitää kai sitä katsoa peiliin itse kukin ja lähteä yleensä ottaen rennolla asenteella pelaamaan. Auttaisi varmaan, jos päätettäisi milloin pelataan ns. tosissaan, niin kukaan ei pääse valittamaan juustotuksesta, kun kaikki juustottaisiva, minkä kerkeävät. Muutoin voisi käyttää järkeä, eikä toisi niitä neljää bolttista ja täysiä maageja, kuten allekirjoittaneella on on tapana.

[Silveri]

Tuota 5 min warm-up phase -ajatusta, mitä ainakin Epic: Armageddonissa noudatetaan kannattaa lähteä soveltamaan, samoin ½ tuuman sääntöä ja 4+ -sääntöä. En itse ainakaan viihdy äärettömän nillittävässä peliporukassa, enkä tähän ole onneksi törmännyt turnausten ulkopuolella, enkä sielläkään erityisen pahasti. Jos säännöt ovat joltain osin epäselvät, niin kyllä sen mielestäni saa tarkistaa, mutta jos sääntökirjan selailunkin jälkeen on epäselvää, niin sovelletaan 4+:aa ja tarkistetaan pelin jälkeen asiat paremmin. Harvemmin se voitto on kuitenkaan yhdestä sääntökismanopanheitosta kiinni ja jos näin on, en sitä laskisi voitoksi ollenkaan.

Reilua peliä kannattaa suosia, kaverin täysin älyttömistä virheistä/unohduksista ("aiotko ampua vielä tällä porukalla?") kannattaa huomauttaa, vaikka oma peli siitä saattaisikin kärsiä (sen sijaan että törmää "Oma mokasi.. sori.. paska juttu" -kommenttiin, joka ei tunnu hyvältä). Periaatteessahan tässä pelataan taktiikoilla ja noppatuurilla enemmän ja jos molemmat osapuolet antavat mahdollisuuden pelata rehellisesti ja reilusti - "itseään toteuttaen", niin pelikokemuksesta tulee todella mielekäs molemmille tappiosta huolimatta. Kyllä se turpiin ottaminenkin ihan kivaa voi olla - uskokaa tai älkää.

[Silens]

Väsyneenä ollaan ton Silensin kanssa välillä menty siihen "Tahalteen ärsyttämiseen" ja milleist riitelyyn. Yleensä tämä ei kuitenkaan kestä vuoroa kauempaa.

Mutta tätäkin kylläkin aika harvoin...
Itse olen nähnyt montakin kertaa kun vastustaja on suuttunut ja ottanu figut ja lähtenyt meneen... Eli hermot menny.
Mutta ei kylläkään sen kummempia. Ja Androksen kanssa joskus jotain pientä, mutta niinku todettiin, aika harvioin.

[Mayhemia]

Siinä vaiheessa kun peli alkaa mennä tyyliin 4/5 unmodified ld chekista kämmitään helffeillä, chariotit tekee yhden impact hitin ja prinssin bolttis ei woundaa kertaakaan 2+ osumisella + 2+ woundauksella niin alkaa homma maistua sen verran puulta että vajoan tuoliin ja vastailen apaattisena mahdollisiin kysymyksiin.

Toinen vaihtoehto tietenkin nillittäminen, itse joku aika sitten aika unfairplaymaisesti blokkasin spearmenneillani LoSin vihun zombeihin jotta sain tiputettua necron pois alta. Sikäli kun se olisi vaikuttanut mihinkään, mutta hauskaa oli sen laukauksen ajan.

Massallahan siinä tuli pataan muutenkin, kaiketi, kuka tietää ei kiinnostanut enään siinä vaiheessa.

Edit// joo, turnauspeleistä puhun. En koti peleistä.

[TummaPaahto]

Joskus talvella pistämme pahimmat huutajat tuosta vaan parvekkeelle pakkaseen.
Kyllä siinä rupeaa sopu syntymään kun on ollut pakkasessa pari minuuttia jäähdyttelemässä.

[Cython]

Kotipeleissä en kyllä muista että olisi pahempia riehumis- tai muita vastaavia tapauksia tullut ilmi. Joskus turnauksissa kun nopat ovat oikein kivasti/ilkeästi pyörineet, olen saattanut reagoida vastaavalla huudolla, ja on niitä ärräpäitäkin lennellyt.
Välillä törmää myös tähän asenteeseen, että kaveri nillittää rynnäkkömatkan lyhyydestä puolella sentillä ja taas vastaavasti itse suuttuu silmittömästi, kun omat ampujat ovatkin puoli senttiä liian kaukana kohteesta tai rynnäkkö jää lyhyéksi.
Vielä ku örkeillä pelaan, niin eihän tätä voi täysin ilman huumoria pelata koskaan...

[Pollari]

Meille tulee lotrissa riitaa siitä jos joku sattuu olemaan power play :aaja tai sinne päin.

[Kaskelo]

Noh se oli surkeinta kun minun griffoni HÄVIS skink chieffille vajosin nurkkaan ja loihin sanaa VI*TU jotain 10 min...

[quiritzen]

Pystyn kyllä asennoitumaan peliin pelinä joten en välitä vaikka peli menisi kuinka perseel***n. Pelaaminen on sen verran hyvää ajanvietettä että siihen on panostettava kun on mahdollisuus. Todellista ärsyynymistä aiheuttavat paljon henkilökohtaisemmat seikat kuin pelkkä peli. Jos vastustaja esim ylimielistelee, nillittää tolkuttomasti tai muuten käyttäytyy pilkallisesti se saa kyllä aikaan paljon epämielyttävämmän pelin kuin mikään tappio ikinä. Omasta mielestäni pelinautintoon vaikuttavat enemmän ne asiat mitkä tapahtuvat pelipöydän ympärillä, eivät niinkään ne mitä itse pöydällä, tämähän on kuitenkin pelkkä peli mitä olisi tarkoitus pelata hyvässä seurassa.

Ja teille kaikille jotka valitatte huonosta tuuristanne, lukekaa Murphyn Lakia!

[Gragh the Bloodhammer]

Välillä alkaa kismittämään kun menee huonosti ja rupean yleensä valittamaan, josta kukaan ei pidä. Tekisi välillä aina luovuttaa peli kokonaan kun menee niin surkeasti.

[Abu]

Joo-o, varsinkin kaveripeleissä nopan kustessa alkaa ärräpäitä lennellä aika viljalti, samoin kuin päänpudistuksia ja oman armeijan mollausta (jos nää kädet warlockit vaikka onnistuis spellissään jossain vaiheessa, niin saatais peliäkin pystyyn...). Turnauspeleissä sitten pitää hiukan hillitä itseään

-A

[Lihamestari]

Itseäni rupeaa ketuttamaan kun vastustaja valittaa koko pelin ajan: "Mun armeija on perseestä ja sillä häviää aina voi v*ttu lopetetaan tää peli" ja esitän toisen pelattavan armeijan, kaveri latelee heti armeijan HUONOT puolet. Joskus on ruvennut verisuoni tykyttämään, kun sääntöjä ladellaan tyyliin: " Joo mä katoin kotona netistä niillä on sitä sun tätä ja tollaset ja tota...." tarkistin netistä ja kaveri yritti huijata, esim. Mounted Daemoneteillä olisi muka 2 Slaaneshin Giftiä ja Ratsujen WS ja S olisivat sama kuin ratsastajilla.... pikkasen näytin tuimaa naamaa kun selvis että niillä oli vaon yski ja matojen WS ja S yhen huonompi niinkuin olin sanonut......

[hawkeye]

Kaikista mielenkiintoisin kokemus on kun vastapelaaja rupeaa valittamaan sitä miten hänen armeijallaan ei voi voittaa, ja minun armeijaani ei voi voittaa (muistatko nazreg). Eihän siinä muuten, mutta vastustajan armeijat olivat summon horde ja dark elffit .

En pidä kiroilemisesta, ei ole koskaan erityisemmin helpottanut. Ottaahan se aivoon jos kämmää jonkun suuren ja vaivalla kasatun manööverin, sen takia että heittää tupla ykköset, mutta samaa tapahtuu kaikille muillekkin, ja itselläni ainakin on yleensä ollut hyvä tuuri, vaikka tällaisia normaaleja tärkeiden paikkojen misdipellejä ja tupla kutosen rally testejä on tullut koettua.

Ainoa kerta jolloin minulla on oikeastaan ollut ikävä peli, oli kun minulla oli ensimmäisellä vuorolla loistava tuuri, ja vastustaja rupesi sitten (kuvainnollisesti) itkemään ja valittamaan sitä miten sitä ei ole enää järkeä pelata. Aloin sääliä vastustajaa, ja tuli sitten pelattua hiukan huonommin, ja lopulta hävisin kyseisen pelin.

[SirKaarlo]

Kyllähän sitä välillä väsyynenä tulee sanottua juttuja joita ei normaalisti sanoisi, mutta ainakin pyrin välttämään sitä.

Ja lopettamisesta, älkää koskaan lopettako kesken! Siitä jaa paha maku niin itselle kuin toisellekin. Kerran minulla olin 17 saurusta ja salamanteri jäljellä, vastustajalla miltei ehjä 1500 armeija. Vuoroja oli useita pelaamatta. Purin hammasta ja totesin että vielä tästä noustaan ja pelasin tasan.

[yrska]

Omana keinona välttää henkiset takaiskut on olla olettamatta joukoilta minkäänlaista suoriutumista, jolloin kaikki aikaiseksi saatu vahinko on vain voittoa. Toimii niin koti- kuin turnausympäritöissä...

Myönnän kyllä aina välillä vajoavani hieman apaattisen oloiseen tilaan analysoidessani peliä ja hämmästellessäni vihollisen iskukykyä... tätä tapahtuu useammin silloin, kun pelaan sellaista listaa vastaan, jollaista vastaan en ole aikaisemmin pelannut.

Kotoporukassa on ollut muutamia tapaksia, joissa napit ovat olleet tulilinjalla... pahimmassa rivon puuskassan kaverini päätti nakata kaikki swordmasterinsa ylos avoimesta ikkunasta. Sieltä niitä sitten kerättiin ympäri laatoitusta ja nurmikkoa, puolet vihreinä ja toinen puoli kolhuilla.
Muutamaan otteeseen olen ollut myös todistamassa tapauksia joissa figuurit ovat saaneet olan takaa GW:n kukkakeppimitalla...

Yrska