Olen tässä seurannut lotr-turneita jo vähän aikaa ja olen tullut siihen mielipiteeseen, että voittaminen on tärkeämpää kuin itse pelaaminen.. Koska jokaisessa turneessa on ainakin yksi pp-lista (esim. welf + rohan jne.), onko miniatyyri harrastus menossa pahaan vai hyvään suuntaan? Perustele...
Itse pidän pelaamisesta huonollakin listalla, eli häviö ei minua paljon hetkauta, kunhan on hauskaa. Olen itse kyllästynyt kaikenmaailman pp-listoihin.
Voittaminen vai Pelaaminen?
Loppujen lopuksi LotR:ssa on melko hankalaa rakentaa pp-lista. Suurin osa ihmisistä arvostaa LotRin fluffia tarpeeksi ja viimeistään piiloutuu pöydän alle kun vastapelaajan silmät iskevät kipinää kun kentälle puskee Highelf, + Rohan + Gondor listaa.
Itselleni on tärkeämpää pelaaminen. Voitolla ei ole väliä.
Itselleni on tärkeämpää pelaaminen. Voitolla ei ole väliä.
I never met another man I'd rather be. And even if that's a delusion, it's a lucky one.
Ostetaan Bolt Action Jenkkien menopelejä ja kaikkea Saksaa. Tarjotkaa YV:llä
Ostetaan Bolt Action Jenkkien menopelejä ja kaikkea Saksaa. Tarjotkaa YV:llä
Hehe, pidän pelaamisesta ja pelaan tätä peliä huvikseni, en voittamisen takia. Silti en lähde turnaukseen vain listalla, jolla varmasti häviää, mutta mukava pelata. Pidän jonkin tasosista "power" listoista, koska niillä on myös mukava pelata. Lista jossa on kaikkea elitestä ampumiseen, on sekä mukava pelata, että tehokas.
Kaikki Sotavasara.net:in Lord of the Rings pelaajat, tulkaa IRC-kanavalle #lotr-sotavasara @Quakenet
olen sackriksen kanssa samaa mieltä. mutta kuten kaikki tietävät ei ole peliä missä jotkut eivät pelaa tosissaan voitosta. Ainalöytyy semmoisia. mutta itse tykkään silloin tällöin pelata huonolla listalla jossa on muutama figu mutta peli on yksinkertaista kikkailua ja tykkään myös pelata listoilla mitkä toimivat pelillisesti oikein hyvin ja niissä on teema.
Yleensä tärkeintä on minusta voitto siten, että pelistä jää molemmille hyvä maku suuhun. Lotrissa kun on teema tärkein, ja vaikka listani olisivat miten optimoituja hyvänsä, teema löytyy aina. Ainoa "teema/fluffi", josta en oikein pidä, on Rohan+Woodelf tyylinen lista. Se on ehkä ainoa Lotrin todellinen pp-lista (mainittakoon että Lotrin suomalainen GT-voittaja Vesa Nenye pelaa myös sillä)...heh!
Sanoo hän jonka hyvikset koostuvat welffijouskareista ja shoota-heroista sekä rohanin miehistä heittokeihäillä, ja pahikset haradrim jouskareista (16) ja morannon orceistaSakcris kirjoitti:Hehe, pidän pelaamisesta ja pelaan tätä peliä huvikseni, en voittamisen takia. Silti en lähde turnaukseen vain listalla, jolla varmasti häviää, mutta mukava pelata. Pidän jonkin tasosista "power" listoista, koska niillä on myös mukava pelata. Lista jossa on kaikkea elitestä ampumiseen, on sekä mukava pelata, että tehokas.
Itsekin olisin vielä joku aika sitten(ennen niitä @£$@£4!"#% haradrimeja) sanonut että voittamisen takia, mutta taitaa nykyisin mennä pelaamisen puolelle. *peukut pystyssä seuraavan sääntiksen puolesta, toivottavasti shoota-hordeja rangaistaan kunnolla*
Pelaaminen on se tärkein!
Itsekkin Tolkien fanina arvostan fluffia.
Jos haluaa vain voitaa menee pelistä maku kun yrittää väkisin etsiä jotain kohtaa jossa "ei lukisis että kieleetään" tai vastaavaa.
Häviäminen on siittä mukavaa (siis oikeesti on hauskaa hävitä) sillä siinä oppii uusia stradegioita,uusia tyylejä pelata ja oppii parhaiten kun katsoo, mitä olisi voinut tehdä paremmin.
Voittaessaan tietää, että oma stradegia toimii, tosin siinä ei opi mitään uutta, ja lopulta se alkaa kyllästyttää.
Jos häviää usein, saa siittä myös intoa pelata, kunnes voittaa.
Eli tuossa on selitykset miksi niin vähän pidän suurista turnauksista.
Itsekkin Tolkien fanina arvostan fluffia.
Jos haluaa vain voitaa menee pelistä maku kun yrittää väkisin etsiä jotain kohtaa jossa "ei lukisis että kieleetään" tai vastaavaa.
Häviäminen on siittä mukavaa (siis oikeesti on hauskaa hävitä) sillä siinä oppii uusia stradegioita,uusia tyylejä pelata ja oppii parhaiten kun katsoo, mitä olisi voinut tehdä paremmin.
Voittaessaan tietää, että oma stradegia toimii, tosin siinä ei opi mitään uutta, ja lopulta se alkaa kyllästyttää.
Jos häviää usein, saa siittä myös intoa pelata, kunnes voittaa.
Eli tuossa on selitykset miksi niin vähän pidän suurista turnauksista.
Pelaaminen on tärkeintä. Hyvä esimerkki pelityylistäni tuli kerran serkkua vastaan pelatessa: Piti päästä Noitakuninkaalla yksin käymään Gandalf Valkoisen kimppuun, vaikka ympärillä olisi ollut kasapäin örkkejä apuun tulemaan. No Gandalfhan sitten otti ja niittasi Nazgulin yhdellä iskulla. Vuoro taisi olla jotain kolme. Pyrkimys eeppisyyteen koituu tuhoksi, mutta ei voitolla väliä.
Jos pelipöydällä vastaan tulee fluffiton lista, menettää vastustaja minun silmissäni kaiken kunnioituksen, olkoonkin sitten hyvä tai huono pelaaja.
Jos pelipöydällä vastaan tulee fluffiton lista, menettää vastustaja minun silmissäni kaiken kunnioituksen, olkoonkin sitten hyvä tai huono pelaaja.
-
makkarafolio
- Viestit: 815
- Liittynyt: Ma 14.07.2003 21:36
- Paikkakunta: Helsinki
Pelaan lotria ehdottomasti pelaamisen vuoksi, sillä puhummehan pelistä, joka on vapaamuotoinen ja antaa sijaa rohkeilullekin. Pelit ovat lyhyitä ja pieniä, joka tarkoittaa, ettei joka pelistä tarvitse ottaa kaikkea irti. Itse pelin pelaaminen ja päätökset ovat riskittömämpiä kuin esim. 40k:ssa.
Toisin on turnauksissa. Niin kauan kun ne ovat auttamattoman harvassa ja monien eurojen kulkumatkojen päässä [puhumattakaan osallistumismaksuista] en lähde niihin vain häviämään.
Toisin on turnauksissa. Niin kauan kun ne ovat auttamattoman harvassa ja monien eurojen kulkumatkojen päässä [puhumattakaan osallistumismaksuista] en lähde niihin vain häviämään.
no enne oli ehke enemmän voittaminen nykyään kun häviän aina(yhtä poikeusta ja yhtä poikkeuksen poikeusta lukuun ottamatta) yhtä tyyppiä vastaan pelatessa (nimittäin banzgo) niin on siinä vähän pakko tottua häviömään ja jos kerran ei sitten häviäminen haittaa niin sentakia voin pelata ihan vaan pelaamisen huvin takia en voittamisen . Näin on 
Muutama mieleenpainuvin (hyvällä tavalla) peli on ollut tiukkoja tappioita. Muutama peli jonka haluaisin unohtaa ovat olleet ylivoimaisia voittoja toimimatonta armeijaa vastaan. Mieluummin häviän hyvän pelin kuin voitan huonon.
Pelaan mieluiten skenaarioita kavereiden kanssa kotona välittämättä virallisista turnaussäännöistä, jolloin on helpompi kehittää tarinaa skenaarion voiton tai tappion ympärille. Tarinankerrontaako tämä sitten onkin?
-- Pasi
Pelaan mieluiten skenaarioita kavereiden kanssa kotona välittämättä virallisista turnaussäännöistä, jolloin on helpompi kehittää tarinaa skenaarion voiton tai tappion ympärille. Tarinankerrontaako tämä sitten onkin?
-- Pasi
Voittaminen ja pelaaminen
itse pelaan ilokseni ja voitan huvikseni 
. Vaikka itsellänikin kyllä näkyy vain punaista kun kentälle pöksähtää high elffien täyteen tupattu magia lista, tai nyt kun on lotrista kyse niin viisi hashariniakaan ei ole kiva näky kun ne mokomat tuppaa tappamaan porukkaa ihan kiitettävästi.
Mutta loppujen lopuksi pelaan siksi koska haluan pitää hauskaa.
. Vaikka itsellänikin kyllä näkyy vain punaista kun kentälle pöksähtää high elffien täyteen tupattu magia lista, tai nyt kun on lotrista kyse niin viisi hashariniakaan ei ole kiva näky kun ne mokomat tuppaa tappamaan porukkaa ihan kiitettävästi.Mutta loppujen lopuksi pelaan siksi koska haluan pitää hauskaa.
"olemme maailman sivistynein rotu, meillä on eniten tapoja teloittaa"Tämä pätee myös meihin ihmisiin
