siintäpä syystä voi päähenkilö jäädä vähän vielä ei niin tutuksi sillä kun kirjoittaa kirjaa niin ei oikeen taida kannattaa sulloa kaikkea henkilöstä heti ensimmäisiin lauseisiin
valmiina tätä on muutamisen kymmentä A4:sta ja lisää kirjoittelen sitä mukaa kuin töiltä, koululta, urheilulta ja musiikilta kerkeän. Meinasin aina silloin tällöin pistää pätkän sieltä pätkän täältä edetessäni ja toivottavasti saan kommentteja jotka auttavat minua parempaan loppu tulokseen. (jossain vaiheesa pidempiäkin pätkiä kuin nyt) Kirjoitus virheistä ei tarvitse kovin hirveästi informoida sillä niitä tiedän tekstissä olevan PALJON (ei koulu aikana oikeinkirjoitus kiinostanut) ja joskus joudun tekstini "oikoluetuttamaan" kun ja jos sen valmiiksi saan.
Päähenkilön hahmon nimestä voin sanoa että tavallaan puran patoutumia kirjan kautta ja tekstiin pistän myös aika paljon "itseäni" (kirja toimii henkisenä paineen purku rakona)
Tarinan alussa ei vielä paljastu mihin suuntaan elämä heittää mutta käydessään http://www.heorot.cjb.net Jäsenet ja Modsognir niin jotain voi päätellä siintä mihin tilanteeseen maailma Modsognirin Heittää ensimmäisenä (ja varmaan ainukaisena ihmisenä warhammerin maailmassa
)______________________________________________________________________________________________________________________________________
Mutta pitemmittä puheitta itse tarinaan tästä alkaa kirjani ensimmäinen sivu:
Linnoituksen muurien edestä aukeava näkymä ei todellakaan ollut lohdullista katseltavaa puolustajien kannalta.
Vihreän kuun Morrsliebin valo hohti avoimelle tasangolle valaisten epätoivoista näkymää.
Myös toinen kuu Mannslieb oli noussut taivaalle mutta senkin kirkkaan valon Morrslieb sotki vihreällä hohdollaan kuin myrkky veden.
Tämä ei ollut kovinkaan tavatonta mutta tänä yönä kaksi täyttä kuuta tiesi myös Geheimnisnacht:ia,
Salaisuuksien yötä, kaaoksen palvojien epäpyhää yötä jolloin pimeyden voimat ovat vahvimmillaan.
Modsognir, linnoituksen komentaja oli osannut odottaa näkevänsä eteensä avautuvat
tapahtumat juuri tänä yönä, siksi kaupunki olikin valmiiksi täydessä puolustus valmiudessa.
Tuhannet örkit, hiidet, peikot ja lukuisat muut pimeyden oliot olivat kerääntyneet ihmisten
linnoituksen edellä aukeavalle kentälle aikeinaan tuhota, raiskata, polttaa ja tappaa.
Kaukana örkki-linjojen takana oudot piirityskoneet olivat valmiina iskuihinsa ja
sekalaiset joukko-osastot alkoivat muodostaa hyökkäys ryhmiään. Modsognir tiesi
ettei vielä ole aika ruveta paljastamaan kaikkia korttejaan ja käski jousimiesten odottaa
kunnes hykkääjät olisivat jousen kantaman päässä. Hän katsasti myös että
kiehuvat tervapadat olivat valmiina muurinlaidalla kaadettavaksi hyökkääjien niskaan.
Hyökkäyksen täytyi kohdistua kohtisuoraan eikä takaapäin tapahtuvaa suur hyökkäystä
tarvinnut pelätä, sillä linnoitus oli aikoinaan rakennettu jyrkän teräväpäisen kallion kupeeseen.
Muutenkin puolustus asemat olivat hyvät tilanteeseen nähden. Edessä avautui pitkä avoin nurmikenttä
ennen metsää joten mistään päin ei linnoitukseen pääsisi yllätyksellä ja kaikkiin hyökkäyksiin ehdittäisiin vastata ajoissa.
Juuri kun hän antoi odottamiskäskyn salaiselle aseelleen ja liitolaisilleen alkoi ilma väreillä örkki joukkojen yllä.
Se ei voinut kuin tarkoittaa yhtä asiaa, Shamaanit olivat alkaneet harjoittaa mustia rituaalejaan ja loitsujaan
jotka lisäisivät joukkojen ennestään suurta tuhovoimaa.
Linnoituksen komentaja heilautti lippua kerran valmistautumisen merkiksi.
Välittömästi lipun heilahdettua alkoivat örkkien sotarummut pauhaa ilmassa hyökkäyksen alkamisen merkiksi.
Modsognir ryhtyi kapuamaan portaita alas linnoituksen keskipihalle kohti portin edustalla odottelevia uusia liitolaisiaan.
Hänen oma henkivartiokaartinsa ja luotetuimmat joukkonsa odottivat häntä myös alhaalla.
Alas päästyään hän kätteli omien joukkojensa johtajaa joka oli melkein kuin veli hänelle.
Seuraavaksi hän lähti kohti liitolaistensa johtajaa.
-Olen todella kiitollinen että saavuitte ajoissa. Sillä linnoituksemme ei olisi kestänyt ilman teitä.
-Meidän kansallamme on ollut tapana pitää kiinni sopimuksistamme.
-Olen kuullut että kansanne on myös suurena apuna tuhomassa örkin saastoja ympäri maailmaa
ihmisten seurana joiden kanssa hävitystä levittää itse Sigmar... Vaan eipä taida hänkään ehtiä
tänne meidän avuksi. Siispä meidän on pidettävä itse itsestämme huolta.
-Ihan hyvä vain, jääpähän meille enemmän hiidenkalloja murskattavaksi.
Näine sanoineen vanha kääpiö kuningas laittoi kypärän päähänsä ja käänsi katseensa kohti portteja.
Modsognir seisoi omien joukkojensa kärjessä tuijottaen portteja aivan samalla tasolla kuin kääpiö kuningaskin.
Heidän takanaan tasaisissa riveissä odottelivat yhteensä viisisataa soturia,
kaksi ja puolisataa kumpaakin rotua,Valmiina odottamaan johtajiensa hyökkäys käskyä.
Hetken odoteltuaan ja kuuneltuaan muurejen takaa kuuluvia hyökkäys ääniä linnoituspihalla olevat
joukot näkivät palavan nuolen joka ammuttiin tornista.
Se oli merkki muurilla oleville joukoille toimia. Jousiampujat väistivät kääpiöitä kun
he työnsivät raskaat tykkinsä rintavarustuksessa oleviin aukkoihin ja avasivat tulen.
Raskaat kuulat saivat aikaan hirmuisen hävityksen ja kaaoksen örkkijoukoissa jotka olivat
odottaneet vain nuolisadetta niskaansa. Nuolien sijaan niiden niskaan lentelikin nyt toisten hiisien ja
örkkien ruumiin kappaleita verisuihkujen saattelemina. Hetkellinen yllätyminen sai niiden
rynnäkön hidastumaan ja rivit sekaisin.
Tätä sekaannusta hyväksi käyttäen puolustajat ampuivat jousillaan palavia nuolia niitäen lisää vihollisia.
Nuolet valaisivat yötaivasta aivan kuin tuhat tähdenlentoa. Ennenkuin viimeinen nuoli oli edes osunut
tykkien putket sylkivät toistamiseen tulta muurien päältä ukkosenjyryn saattelemana aiheuttaen uuden
joukko-teurastuksen örkien keskuudessa.
Välittömästi toisen tykistö aallon jälkeen Modsognir antoi käskyn avata portit ja
johdatti miehensä taisteluun kääpiö kuninkaan rinnallla tämän johdattaessa omia joukkojaan.
-Voitto tai kunniakas kuolema!!!!! mutta tätä linnoitustahan ei millekkään örkin saastoille luovuteta!!!!
Ihmiset rummuttivat aseita panssareitaan vastaan karjuen takaisin KUOLEMA KUNNIALLA!!!
-Olkaa suvullenne ja kansallenne kunniaksi niin Grungni varaa teille paikan salissaan!!!.
Kääpiö Soturit vastasivat huutaen kunnioitusta kuninkaalleen kääpiöiden kielellä.
Ihmisten ja kääpiöiden yhteiset joukot iskivät Hökkääjän sekasortoiseen etulinjaan aiheuttaen
näille suuria tappioita. Viiden sadan soturin joukko levitti hävitystä ja kuolemaa epä-inhimillisen
tehokkaasti hiisien ja örkkien etu-joukkoihin samalla kuin linnoituksen muureilta sotakoneet
moukaroivat yhdessä jousimiesten kanssa etulinjan takana olevia vihollisia.
Kaikki näytti menevän juuri suunnitelmien mukaan kunnes yhtäkkiä valtava koura tarttui
Modsogniria niskasta ja alkoi ravistella häntä voimakkaasti. Vaikka hän kuinka yritti vääntäytyä
otteesta niin rautainen koura piti häntä paikallaan. Vaistomaisesti hän tunsi kuinka
Aseen terä alkoi halkoa ilmaa ja lähestyä hänen takaraivoaan. Sillä hetkellä Modsognir tiesi olevansa
Kuoleman oma,Terävä kipu vihlaisi häntä takaraivoon ja hän valahti vaistomaisesti veltoksi. Mutta...
jotain kumma täytyi olla tekeillä sillä hän ei tuntenut olevansa yhtään kuollut eikä rautainen puserrus
tuntunut hellittävän. Varovasti Modsognir käänsi päätänsä taaksepäin ja avasi silmänsä.
Suureksi yllätykseksi käsi ja takana oleva rintakehä ei kuulunutkaan peikolle tai
muulle vastaavalle hirmulle. Tai no... ´Modsognir ajatteli` ehkä sittenkin. Sillä katsottuaan
ylöspäin hän näki matematiikan opettajansa ankarailmeiset kasvot. Herra Himmler ei oltu
tunnettu suopeudestaan sellaisille oppilaille jotka nukahtelivat hänen tunneilleen vähän päästään.
Tälläkin kertaa Modsognir tunsi takamuksena vastustavan painovoimaa kun se nostettiin
penkistä ilmaan ja hänet kannettiin käytävään odottamaan tunnin loppumista.
______________________________________________________________________________________________________________________________________
Että sellanen alku tällä kertaa.. tarinaa ei ole tarkoituksella kerrottu kovinkaan yksityiskohtiasesti sillä kuten joku saattoi terävästi huomata,
niin kyseessä oli nuoren miehen haaveuni. ja tästä tarina sitten joskus jatkuu kertomalla lisää Modsognirin nuoruus vuosista. Anteeksi hieman huonosti sommiteltu teksti. suoraan kopioitu Wordilta ja huomena (eli tänä aamuna) pitäisi vielä jaksaa töihinkin joten ei kovinkaan mahtavasti "jaksanut" muokkailla.
Kiitoksia kaikille jotka viitsivät lukea.
