Saastakiveä kaivoksessa.

[Darius]

Kaupunginvartioston päällikkö Felix heräsi säpsähtäen aamulla toimistossaan ja alkoi kiroilla huomattuaan nukahtaneensa työn ääreen. Nykyään hänellä ei ollut mitään muuta kuin paperityötä, koska Donorin kaltaisessa pikkukylässä ei yleensä tapahtunut hevosvarkautta pahempaa. Donor oli aikanaan ollut isompi, mutta 8 mailin päässä olevaan joenvarteen oli rakennettu isompi kaupunki, koska menemällä noin päivän alavirtaan pääsi Nulniin, joka oli jo suurkaupunki. Sitä kutsuttiin "Uudeksi Donoriksi". Ainoa asia minkä takia kylä oli vielä olemassa, oli sen vieressä oleva kaivos, joka tuotti yhä. Nykyään kylässä asui enimmäkseen kaivosmiehiä perheineen. Vartiostoon kuului vain reilusti alle sata miestä ja ainoa velho 8 mailin säteellä oli hieman omituinen ukko, joka asui noin keskivertomajatalon kokoisessa talossa. Hetken tätä ajateltuaan, Felix valmistautui uuteen päivään.

Vartiokierroksen tehtyään Felix huomasi, että oli jo tulossa ilta ja päätti pistäytyä vanhan ystävänsä Beldorin luona, joka oli kaivosmiesten pomo. Kaivokselle päästyään Felix jo näkikin Beldorin. "Miten menee vanha ystävä?".
"Kiitos hyvin Felix. Olemme juuri löytäneet rikkaan suonen täysin uutta mineraalia!".
"Uutta?".
"Kyllä, se on pehmeää vihreää kiveä, joka loistaa pimeässä. Olemme kutsuneet velhon tutkimaan sitä." Yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyi vaaleanpunainen pilvi, josta velho käveli yskien ulos.
" Päivää.(aivastus) Missä se uusi (aivastus) mineraali on?(aivastus).
"Tässä." Heti nähtyään vihreän kiven, velho alkoi täristä kuin horkasssa ja kysyi
"Mi-mistä te tämän löy-sitte?"
"Siellä oli joku vanha hylätty tunneli." Beldor vastasi.
"Tiedättekö, mitä tämä on?! Saastakiveä!" Felix kauhistui uutisesta. Saastakivi oli kiteytynyttä Kaaosta. Monet Kaaoksen velhot käyttivät sitä nuuskana, joka lisäsi taikavoimia, mutta hirvittävään hintaan. Useimmiten velhot tulivat hulluiksi ja saivat mutaatioita. Velho sanoi:
" Meidän täytyy heti tuhota kaikki saastakivi kaivoksessa!"

Felix, Beldor, velho ja viitisenkymmentä vartijaa ja kaivosmiestä, lähtivät kaivokseen. Jonkin aikaa käveltyään he näkivät taistelun jäljet. Runsaasti kaivosmiesten ruumiita ja muutaman jonkinlaisen sekasikiön, jotka olivat osittain ihmisiä ja osittain rottia. Yhtäkkiä tuli risteys. Felix kysyi: "Kumpaan suuntaan?" Beldor vastasi:
"En tiedä, tässä ei pitäisi olla risteystä!" Kun tarkemmin katsoi, huomasi, että oikeanpuoleinen tunneli näytti uudemmalta.
He päättivät mennä vasempaan, jonka jälkeen alkoivat kuulla hakun kalahduksia. Beldor sanoi:
"Siellä on varmaan loput työmiehet." Se mitä he näkivät, oli sanoinkuvaamatonta. He olivat valtavassa luolassa, jonka seinät olivat täynnä saastakiveä jota rottasekasikiöt kaivoivat. Tai oikeastaan orjiksi otetut kadonneet työmiehet kaivoivat. Paikka oli täynnä rottamiehiä. Pelottavin asia luolassa oli kuitenkin rottamies, joka oli ogren kokoinen ja jota skavenvelho piti hihnassa. Samassa velho näki Felixin ja muut. Se säksätti jotain ja osoitti heitä sormella. Sotilailta näyttävät rottamiehet ottivat aseensa ja lähtivät hyökkäykseen. Felix ja muut valmistautuivat puolustautumaan. Rottamiehillä oli kuitenkin kolminkertainen ylivoima. Kun ne olivat noin kymmenen metrin päässä, niihin osui salama, joka käristi heti tusinan. Loppujen äimistellessä mikä osui, velho sanoi:
"Paetaan! Meidän täytyy varoittaa muita vaarasta. Nämä ovat skaveneita, jotka keräävät saastakiveä. Ennen pitkää ne hyökkäävät kylään saadakseen lisää orjia. En voi ampua montaa salamaa enää." Kaikki lähtivät juoksemaan pakoon velhon ampuessa vielä kolme salamaa samoin tuloksin.

Päästyään pinnalle Felix lähetti miehiä hakemaan apujoukkoja ja varoittamaan Uutta Donoria. Skavenit eivät ihme kyllä seuranneet. Jonkin ajan päästä järjestettiin neuvonpito, jossa oli mukana Felix, Beldor, salamoita viskellyt velho ja Uudesta Donorista olevien apujoukkojen kenraali Arthur Hopeapeitsi. Päätettiin, että luolat vallattaisiin takaisin. Sen paon jälkeen, jossa Felix oli mukana, skavenit eivät tulleet ulos, mutta tappoivat kaikki jotka menivät sisään. Suunnitelma oli tämä: Luolastoon pääsi kahta eri reittiä. Toiselta tulisi iso hyökkäys, ja kun skavenit keskittyisivät siihen, pieni joukko menisi toista reittiä, ja yrittäisi vapauttaa vangit. Alettiin valmistautua...

Kaivos-operaation johdossa oleva Harmaa tietäjä Herqion oli tyytyväinen. Saastakiven kaivaminen orjilla oli onnistunut loistavasti. Pian heillä olisi tarpeeksi saastakiveä, jotta Tärvelyksen klaani olisi tyytyväinen. Kaikki kunnia tietenkin kuuluisi Herqionille. Hän ei tiennyt mihin Tärvelyksen klaani tarvitsi niin paljon saastakiveä, mutta häntä ei kiinnostanutkaan. Tärkeintä olisi, että Kolmentoistaneuvosto saisi tietää kuka löysi saastakiven ja kenelle antaisi palkkion. Skavenien yhteiskunnassa valtaa piti Kolmentoistaneuvostoksi kutsuttu joukko, johon kuului kaikkien skaven klaanien johtajat. Oli omituista, että saastakiveä oli löytynyt täältä. Yleensä sitä löytyy vain alueilta, joissa Kaaos on vahvana tai sellaisista paikoista, joissa asuu tai on asunut demoni. Heräten mietteistään Herqion huomasi, että rottaogre oli nälkäinen ja syötti sille hieman orjilta otettuja ihmisen sormia.

Felix oli lähtenyt pienemmän joukon mukaan toisen kerran luolastoon vapauttamaan vangit. Joukkoon kuului Felix, velho, Beldor ja neljä tusinaa sotilasta. Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, alkoi kuulua taistelun ääniä. Isompi joukko oli aloittanut hyökkäyksen. Päästessään luolaan orjien muutamat vartijat olivat enemmän kuin yllättyneitä hyökkäyksestä. Taistelusta tuli skavenien kannalta verilöyly. Felix otti yhdeltä vartioista avaimen ja alkoi vapauttaa vankeja, joista kaikki olivat piestyjä jollakin tavalla, yhdellä ei ollut edes sormia! Kun he olivat vapauttaneet noin puolet orjista, skavenien velho tuli. Salamoita viskellyt velho astui sen ja Felixin väliin ja sanoi yhteiskielellä:
"Haastan sinut kaksintaisteluun". Skaven vastasi päästämällä otuksen, jota Felix kutsui rottaogreksi irti, ja ampumalla velhoa kohti tulipallon joka torjuttiin vesiryöpyllä. Felix ei ehtinyt seurata enempää koska hyvin vihainen rottaogre rynnisti häntä ja Beldoria kohti.

Arthur katkaisi viimeiseltä skavenilta pään miekallaan. Hän oli saanut sen lahjaksi haltioilta, pelastettuaan heidän korkea arvoisen ylimyksen vuosia sitten örkeiltä. Sen kahvassa luki haltioiden kielellä: Demoninsurma. Hän lähti rynnistämään miesten kanssa eteenpäin. He pääsivät isoon luolaan jossa tapahtui paljon; kaksi miestä tappeli rottaogrea vastaan ja loput taistelivat eräästä käytävästä tulleita haarniskoituja skaveneita vastaan. Omituisin asia luolassa oli kuitenkin skavenien velho ja heidän oman velhonsa välinen taistelu. Ilmassa noitten kahden välillä lensi erivärisiä tulipalloja ja säteitä, erimuotoisia ja värisiä salamoita, tuulta, jääpuikkoja, isoja kiviä, isompia kiviä ja asioita joita ei voi sanoin kuvata.

Herqion huomasi ihmisen heikkenevän. Oikeastaan hän oli yllättynyt, että ihminen oli näin vahva. Miten ihmeessä joku karvaton apina pystyi pärjäämään hänelle? Mutta Herqion oli voitolla, vain muutama hetki ja ihminen ei jaksaisi enää.
Samalla hetkellä Herqion näki, että ne kaksi ihmistä olivat voittaneet rottaogren, ja toinen oli juoksemassa auttamaan toista. Sehän ei käynyt!

Felix torjui miekallaan rottaogren käpälän huitaisut ja yritti pitää sen kiireisenä, jotta Beldor voisi hyökätä takaa. Samassa rottaogre huitaisi lujaa käpälällänsä, ja Felix lensi kivuliaasti päin luolan seinää. Hänen näkökenttänsä hämärtyi, mutta hän näki kuinka Beldor katkaisi kirveellänsä rottaogren pään hartioilta ja lähti juoksemaan kohti häntä. Samassa skaven ampui tulipallon, joka käristi Beldorin. Tulen sammuttua vain luuranko oli jäljellä! Felix raivostui. Hän otti Beldorin kirveen terän ja heitti sen kohti skavenia sekaisin raivosta ja surusta.

”Noin, ihminen käristyi”, ajatteli Herqion mielessään. Samassa kun Herqion kääntyi takaisin ihmisvelhoon päin, hän tunsi hirvittävää kipua ja huomasi kirveen terän selässänsä. Samassa ihmisvelho ampui häntä salamalla. Tämä oli mahdotonta! Miten ihmiset olivat onnistuneet haavoittamaan häntä?! Tässä kunnossa ihminen voittaisi hänet helposti! Hänen täytyi parantaa itsensä, ja saastakivestä hän saisi tarpeeksi voimia.

Felix ihmetteli pahoin haavoittuneen skavenin sitkeyttä, sillä se hyppäsi saastakivikasan päälle ja alkoi taikoa jotain loitsua. Vielä ihmeellisempää oli, että saastakivistä virtasi vihreää valoa skaveniin, mikä paransi sen. Kirves irtosi sen selästä ja hajosi kappaleiksi! Ainakin muut skavenit oli lyöty, mutta velholla oli valtavasti voimaa saastakivestä ja se voisi luultavasti tuhota heidät kaikki! Felixin mietteet osoittautuivat oikeiksi skavenin käristäessä puolet pelastajista sormen heilautuksella.

Herqion tunsi saastakivestä lähtöisin olevan voiman virtaavan sisällänsä. Hän tunsi itsensä jumalaksi. Tällaisella voimalla hän voisi tuhota kaiken! Kolmentoistaneuvosto ei voisi hänelle mitään! Äkkiä hän tunsi mahtavan taikavoiman kerääntyvän taaksensa, se oli mahtavampi kuin hän!
Mikään elävä olento ei voisi hallita tuollaista voimaa, vain demonit voisivat olla noin mahtavia! Äkkiä Herqion ymmärsi, miksi saastakiveä oli löytynyt täältä, ja toiseksi mikä hänen takanansa oli. Demonin oli täytynyt herätä kun saastakiveä louhittiin. Sillä oli kestänyt näin kauan ottaa kiinteä muoto. Ymmärrettyään tämän Herqion yritti heti pakoloitsua, mutta valtava kynsiä täynnä oleva käsi nappasi hänet ja hän huomasi olevansa valtavan nokan edessä.

Felix melkein pyörtyi kauhusta nähdessään valtavan ihmisen muotoisen linnun ottavan skavenin käteensä ja syövän sen yhdellä haukkauksella. Oliolla oli puun kokoinen sauva ja hieno kaapu. Se näytti hyvin paljon velholta. Olio hädin tuskin mahtui luolaan ja se katsoi heitä nälkäisesti. ”Sen täytyy olla demoni”, Felix ajatteli. Yksi sotilas yritti ampua otusta jousella, mutta demoni koukisti sormeaan ja mies lensi kohti demonia seivästyen sen sormeen. Äkkiä Hopeapeitsi ryntäsi demonia kohti miekan kanssa, joka hohti valkoista valoa. Demoni silminnähden kavahti miekkaa ja ampui valtavan pallon vihreää tulta Arthuria kohti. Tuli ei tehnyt vahinkoa koska heidän velhonsa oli hypännyt demonin ja Arthurin väliin suojaten tätä. Tulen sammuttua velhosta ei ollut jäljellä mitään, mutta Arthur oli vahingoittumaton. Arthur oli vain muutaman metrin päästä demonin jalasta, kun tämä löi sauvallaan aikomuksenaan murskata ilmeinen uhka. Kirkas valo välähti sokaisten hetkeksi kaikki luolassa olevat. Valon häivyttyä Felix näki demonin sauvan katkenneena. Arthur oli lävistettynä demonin sormiin ja hänen miekkansa oli demonin mahassa. Demoni alkoi kouristella ja miekan valo paistoi sen silmistä ja auki olevasta nokasta. Viimeisillä voimillaan Arthur huusi: ”Juoskaa!”. Felix ja muut lähtivät juoksemaan pois luolasta demonin hoiperrellessa heitä kohti. Kun he jo näkivät uloskäynnin, demoni kaatui ja räjähti. Viimeinen asia jonka Felix näki, oli lähestyvä uloskäynti.

Felix heräsi. Hän oli sairaalassa sängyssä ja kaksi silmälasipäistä ja tukevahkoa lääkäriä katsoi häntä. Felix huomasi että lääkäreitä olikin vain yksi, kun tämä kysyi: ”Päivää herra Felix, voisitteko kertoa mitä muistatte siellä kaivoksessa tapahtuneen? Olette ainoa eloonjäänyt.” Felix kertoi koko tapahtumaketjun lääkärille, kun tämä sanoi rauhallisesti: ”Teillä on hallunisaatioita, herra Felix, kaivoksessa ei tapahtunut mitään erikoisempaa. Teidän kaikkien mentyä sisään siellä oleva kaasu räjähti tappaen skavenit ja kaikki muut paitsi teidät. ” Felix ei voinut uskoa sitä, se kaikki ei voinut olla vain hänen mielikuvituksensa tuotetta. Lääkäri sanoi: ”Jätän teidät nyt lepäämään.” Samassa Felix nukahti.

Lääkärin käveltyä ulos kaupungista hänelle tapahtui jotain. Mies isoni, hänelle kasvoi siivet ja linnun nokka, ihon tilalle tuli sulat ja sauva ilmestyi hänen käteensä. Tämän jälkeen Tzeentchin valtiasdemoni ponkaisi ilmaan ja lähti lentämään pohjoiseen päin.

[Froggy]

Aivan upea tarina! Pidin kokonaisuudesta, enkä löytänyt kirjoitusvirheitä yhtään. Kieli oli selkeää ja ylimääräinen kuvaus olisi vain sotkenut asiaa. Varsinkin loppu oli mahtava, suorastaan legendaarinen!

Pidin todella paljon! Kiitosia.

[HyväyZ]

MAHTAVA!!

[Vieras]

Jaahs. täytyykin minun varmaan pyytää anteeksi törppömäistä käytöstäni viimepäivinä (taisin hiukan moittia tätä tarinaa, mutta hyvä ettei sitä muutettu.). PERFECT!

[Rune]

Hmm, on alkuun kuuluu tottakai antaa introspiikki. Tämä oli ihan menevä. Ajatus oli hyvä, ja tykkäsin ainakijn settingistä, ja kylän taustasta. Lopetuskin oli yllättävä. Siitä plussaa. Mutta sitten, siirryn kritiikkiin. Älä vedä hernettä nenään, nämä ovat vinkeiksi tarkoitettu.

Noh, ensiksikin. Kannattaa ehkä aloittaa dialogi aina uudelta riviltä. Kun kuvaileva teksti ja hahmojen välinen keskustelu on kirjoitettu pelkkään putkeen, teksti käy helposti epäselväksi, ja ideasta on vaikeampi saada ote. Ihan vain tekstin luettavuuden vuoksi:

Vartiokierroksen tehtyään Felix huomasi, että oli jo tulossa ilta ja päätti pistäytyä vanhan ystävänsä Beldorin luona, joka oli kaivosmiesten pomo. Kaivokselle päästyään Felix jo näkikin Beldorin.
"Miten menee vanha ystävä?"
"Kiitos hyvin Felix. Olemme juuri löytäneet rikkaan suonen täysin uutta mineraalia!"
"Uutta?"
"Kyllä, se on pehmeää vihreää kiveä, joka loistaa pimeässä. Olemme kutsuneet velhon tutkimaan sitä."

Näin se pitäisi oikeaoppisesti tehdä.

Sitten, oma mielipiteeni siitä, miten tarinoita ei tulisi kirjoittaa. Kun kirjoitetaan dialogia, niin montaa asiaa tulisi välttää, muiden muassa useampaa kuin yhtä huuto/kysymysmerkkiä, änkytyksen merkkaamista tyyliin "mi-mi-miten tämä on mahdollista??!?!?!", ja muiden välitapahtumien kirjoittelua tekstin sekaan. Tässä sinun virheesi:

"Päivää.(aivastus) Missä se uusi (aivastus) mineraali on?(aivastus). "Tässä." Heti nähtyään vihreän kiven, velho alkoi täristä kuin horkasssa ja kysyi "Mi-mistä te tämän löy-sitte?"

Ensinnäkin, tämä olisi kannattanut, sen ollessa dialogia, kirjoittaa aina uudelle riville uuden ihmisen aloittaessa puhuminen. Toisekseen, nuo aivastukset olisi voinut kirjoittaa paljon toimivamminkin, vaikka näin: "Päivää. Missä se uusi mineraali on?" Velho kysäisi pärskähdellen ja huitoen savua kasvojensa edestä kädellään. Tajusitko pointtini. Silloin kun asian pystyy ilmaisemaan verbaalisesti, se kannattaa tehdä, eikä erilaisilla erikoisefekteillä sotkemassa tekstiä.

Sittenpä, sittenpä... Tarinaa vaivasi ehkä hieman se, että asiat kerrottiin vähän turhankin ympäripyöreästi. Tapahtumien ja vastaavien kuvaus yksinkertaisesti, ja vain välttämättömimmät kuvaillen toimii ja on suotavaakin, mutta jollain tavalla pitäisi pyrkiä tuomaan esille myös tapahtumien ja paikkojen aiheuttamat tuntemukset hahmoissa, ja eri aisteja tulisi käyttää enemmän. Nyt kerroit lähinnä, miltä mikäkin näyttää, ja mitä hahmot näkevät.

Kannattaa ehkä käyttää vähän enemmän aikaa yksityiskohtiin, jotka voisivat edistää eri tunnetilojen esittämistä. Valtava Skavenlouhos ei välttämättä ole ensimmäinen asia, johon ihmiset ovat tottuneet. Uusien ja pelottavien asioiden kuvailu jäi tässä ehkä vähän heikoksi. Kaivos olisi saanut olla synkempi ja pimeämpi, jne. Myös esim. loitsut ja taistelut olivat myös vähän... ankeita. Jollain tavalla. Sanot vain, että "Salama kärvensi viisitoista skavenia, mutta ne kävivät yhä päälle". Salamaa olisi voinut kuvata vähän tarkemmin, millainen se oli, ja mitä se käytännössä teki, ja varsinkin mitkä olivat seuraukset. Skaveneista kun puhutaan, kavereiden kärventyminen suuremmassa mittakaavassa ei välttämättä edistä rottamiesten hyökkäysrahkeita.

Mutta, ei voi sanoa oikein muuta enää (tajunnan virtani alkaa loppua. Pitäisi käydä kalamarkkinoilla.), kuin että lue enemmän, kirjoita enemmän, ota vaari kritiikistä, ja tarinasi vain parantuvat. Kannattaa muuten ehkä ottaa osaa tuohon alkaneeseen tarinakilpailuun. Siinä saat varmasti kokemusta kirjoittamisesta, ja tulet lukemaan todella paljon hyviä tarinoita, joista ottaa mallia.

Tarina ei siis ollut huono, ajatusta siinä ainakin oli. Mutta turhan yksinkertainen kirjoitusasu ja aika vähäiseksi jäävä kuvailu, muutamasta pikkujutusta puhumattakaan verottivat hieman lukunautintoa. Kannattaa jatkaa kuitenkin kirjoittelua, se maksaa sen vaivan takaisin kyllä. Onnea matkaan.

[Bretonnian ritari]

MAHTAVAA MAHTAVAA. keskustelut tehty hyvin ja hyvä juoni. Kuvailu oli hyvä, erityisesti demonia kuvaillessa, heti arvasi että kysessä oli tsreesen demoni[/url][/b]

[JEA]

MAGEE STOORI! Pidän sekä skaveneista, pikkukylistä, skaveneista, kaivoksista, skaveneista, Tzeentcistä, skaveneista ja juuri tuollaisista lopuista!!! Olihan tarinassa jotain pikkuvikoja, mutta se oli kyllä parempi kuin useimmat "Iso sankari tappaa kaikki 100000 örkkiä, vasemmalla kädellä, silmät sidottuina ja veden alla"-tarina-narinat.
Kerroinko jo, että kerään Skaveneita?

[Ippe]

Magiamättöä julmimmasta päästä...sakvenit ovat aina ilkeän siistejä... sain tästä tarinasta inspiraatiota alkaa kirjoittamaan jossain vaiheessa vaihteeksi skaven tarinaa...viimeisimmästä onkin aikaa.

[Darius]

Kiva jos tämä auttoi inspiraatiossa. Itse saan sitä lukemalla tätä palautetta.

[Nilarakh]

No on kyllä aika yksinkertaista tekstiä! Juoni on mahtava, mutta kerrot sen liian yksinkertaisesti.

Toinen asia oli tuo puhevuorojen käyttö. Suurimmassa osassa oli tyyliin, Viimeisilliä voimillaan Arthur huusi:"Juoskaa!" No ei se paljoa haitannut, mutta se olisi voinut olla vaikka näin: "Juoskaa", Arthur huusi viimeisillä voimillaan henkeään haukkoen.

Noh, kaikilla on tyylinsä...

[Skrixqueek]

Ei kovin omaperäistä ja aika amatöörimäistä.

Kokemattomaksi kirjoittajaksi mukiinmenevää...

Toisen lukukerran jäljiltä kuitenkin ihan hauska oikeastaan.

[Thelacan]

Ei todellakaan omaperäistä ja erittäin amatöörimäistä vastata yli pari kuukautta vanhaan topikkiin erittäin turhalla kommentilla.