Kipu viilsi puolituisen vasenta olkapäätä, mutta adrenaliini teki kivun etäiseksi. Kohottautuen oikean päkiönsä varaan, hän heilautti itseään kaaressa ja päästi irti miekastaan, joka lensi kääpiötä kohti. Harhautuksensa turvin, hän lähti kiitämään ulos käytävästä.
Melun houkuttelema kääpiölapsi kurkisti uteliaasti käytävään. Hergon tuketui käsillään tämän päähän ja loikkasi jalat harallaan lapsen yli. Sitten hän olikin taas porrastasanteella.
Ylös johtavista portaista kuului lukuisia juoksuaskeleita ja takaansa Hergon kuuli vihaisen kääpiön huutavan raivoisasti.
Puolituinen heittäytyi sisään toisesta sivuovesta. Hänen onnekseen, huone oli tyhjä. Tila oli ilmeisesti jonkinlainen ruokasali. Neljä pitkää pöytää oli asetettu leveyssuunnassa huoneeseen. Seinillä oli pronssisia kohokuvia. Salin päässä oli kaksi ovea.
Kuulllessaan kääpiöt takanaan Hergon lähti liikkeelle. Hän sukelsi ensimmäisen pöydän ali ja nousi jaloilleen. Sitten hän loikkasi penkille ja siitä seuraavalle pöydälle.
Ketterästi loikkien pöydältä toiselle hän saapui vihdoin salin päähän. Hän vilkaisi taakseen ja näki kääpiöiden juoksevan pöytien ympäri, kaikkien, patsi yhden - kääpiön, jonka pojan hän oli surmannut. Mielessään hän oli jo nimennyt kyseisen kääpiön Vainoajaksi.
Tämä loikki aivan Hergonin perässä pöydältä toiselle. Tahattomasti puolituinen älähti nähdessään kääpiön lähestyvät silmät.
Hän ei jäänyt enää aikailemaan, vaan syöksyi vasemman puoleisesta ovesta. Tyrmäävä löyhkä iski Hergoniin. Viemäri... Ja pelastus! Khainelle kiitos! Vene!
Hergon loikkasi veneeseen ja riuhtaisi kiinnitys köyden irti. Juuri alkaessaan meloa, hän kuuli loiskahduksen. Aavistaen pahaa hän kääntyi ympäri ja näki Vainoajan roikkumassa veneen perässä, yrittäen kavuta kyytiin.
Hergon kohotti melan ja löi kääpiötä päähän kaikin voimin. Kuului rusahdus ja hän jäi tuijottamaan katkennutta melan tynkää. Ja sitten edessään seisovaa, liman ja töryn peittämää, puuskuttavaa kääpiöpaholaista...
Jatkuu seuraavassa osassa...
Nulnin kadut, osa 3 ja 4 sekä 5
-
Skrixqueek
Nulnin kadut, osa 3 ja 4 sekä 5
Viimeksi muokannut Skrixqueek, La 10.09.2005 11:14. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Ehdottaisin kohteliaimmin, että tunget kaikki nämä nullnin kadut yhden topikin alle. Pätkät ovat niin lyhyitä, että on naurettavaa tehä jokaiselle oma topickki. Eikö sinun mielestäsi?
Ihan hyvää tekstiä, mutta en osaa oikein nauttia siitä, koska olet yhdistänyt siihen kaksi mielestäni typerintä rotua, puolituiset ja kääpiöt. Olen aina vihannut molempia kaikissa yhteyksissä. Noh, ainakin tarina on "erillainen" hahmoiltaan...
Ihan hyvää tekstiä, mutta en osaa oikein nauttia siitä, koska olet yhdistänyt siihen kaksi mielestäni typerintä rotua, puolituiset ja kääpiöt. Olen aina vihannut molempia kaikissa yhteyksissä. Noh, ainakin tarina on "erillainen" hahmoiltaan...
-
Skrixqueek
Hergon vingahti ja perääntyi. Kääpiö loikkasi yrittäen napata puolituisen, mutta Hergon väisti ketterästi. Nopeat liikkeet saivat veneen keikkumaan rajusti. Kuumeisesti Hergon etsi pakotietä.
Haa! Tunneli! Hän loikkasi ketterästi veneestä kääpiön kouran hipaistessa hänen nilkkaansa.
Liukastellen hän juoksi matalaa, haisevaa tunnelia myöten. Hetken päästä hän tuli risteykseen ja kääntyi jyrkästi oikealle toivoen eksyttävänsä Vainoajan. Mitä Kaaosta? Hergonin silmät pullistuivat hänen nähdessään materialisoituneen urbaanilegendan. Rottamies, ”skaven” tuijotti häntä pitkän kuononsa takaa. Käsissään se puristi pientä vihreää lasipalloa.
Ensijärkytyksestä selvittyään Hergonin vaistot ottivat vallan. Nopeasti hän syöksyi otuksen jalkojen välistä kiskaisten samalla tämän hännästä, niin että olento menetti tasapainonsa. Rääkäisten se mätkähti selälleen ja puolituinen kuuli särkyvän lasin helinää. Vilkaistessaan taakseen hän huomasi käytävänpätkän täyttyneen vihreästä pilvestä.
Kappas! Tikkaat! Hergon lähti kiipeämään niljaisia rautatikkaita. Äkkiä jokin lensi hänen vierestään. Katsoessaan alas hän näki murjoutuneen skaveninruhon. Silmät kauhusta laajentuneina hän katsoi alas. Vainoajan hahmo lensi ulos vihreästä pilvestä. Kääpiö pysähtyi ja tähyili ympärilleen. Sitten hän huomasi Hergonin tikkaiden yläpäässä. Raivokkaasti karjaisten käääpiö lähti kapuamaan ylös rivakasti.
Puolituinen tyrkkäsi luukun tikkaiden päässä auki ja kömpi ulos. Sitten hän löi luukun kiinni ja tarkasteli huonetta. Se oli ilmeisestikin keittiö. Ponnistaen väsyneillä lihaksillaan Hergon työnsi raskaan rautapadan luukulle. Tyytyväisenä työhön hän lähti katsomaan, josko löytäisi jotain haukattavaa. Sitten kuului vaimea kolaus. Hän kääntyi hitaasti ja näki, kuinka rautapata tärähdellen liukui pois luukun, päältä alta tulevien iskujen voimasta. Hänen suunsa avautui pelosta ja sitten hän säntäsi ulos keittiön ainoasta ovesta. Takaansa hän kuuli luukun lennähtävän auki.
Hergon saapui yksinkertaiseen käytävään, jossa oli useita ovia molemmin puolin. Valiten umpimähkään hän ryntäsi sisään yhdestä ovesta. Sisällä oli katettu vuode, jolla makasi nuori nainen. Mustaan pukeutunut nuorukainen oli kumartunut suutelemaan tämän kaulaa intohimoisesti. Puolituinen huomasi, että ikkuna oli sepposen selällään. Kuinka outoa, yö oli kolea. Juuri kömpiessään ulos Hergon tajusi virheensä. Nuori mies oli kohottanut katseensa ja tuijotti puolituista irvistys kasvoillaan. Verta valui neidon kaulasta ja sitä oli myös nuorukaisen suun ympärillä. Kaksi pitkää torahammasta viimeisteli groteskin näyn.
Muistaen Vainoajan Hergon loikkasi ikkunasta. Pehmeästi mätkähtäen hän laskeutui kadulle. Takaansa huoneesta hän kuuli Vainoajan raskaat askeleet. Juosten pitkin hämärää kujaa puolituinen etsi piilopaikkaa. Rasitus painoi hänen raajojaan. Eivätkö kääpiöt väsyneet ikinä? Ilmeisesti eivät, sillä hän kuuli saappaiden töminää takaansa.
Alue oli köyhempää Nulnia. Äskeinen rakennus oli ollut todennäköisesti bordelli. Paikat alkoivat käydä pian tutuiksi ja toivo pelastumisesta uusiutui – hän oli nyt omalla maallaan, kaikki valtit olivat nyt hänen! Hän kaarsi kujan – Ratten Alleen – päähän ja kipusi kömpelön lauta-aidan yli.
Sitten hän kuuli tutun naksahduksen pistoolin varmistimen mennessä pois päältä.
”E-ei e-enää a-a-askeltakaan! M-m-minä en p-pelkää käyttää tätä!” pelokas ääni pimeydestä änkytti.
Kuullessaan Vainoajan puuskutuksen Hergon teki päätöksen ja lähti juoksemaan. Kuului laukaus ja rikinkatku täytti ilman.
Jatkuu seuraavassa osassa….
Haa! Tunneli! Hän loikkasi ketterästi veneestä kääpiön kouran hipaistessa hänen nilkkaansa.
Liukastellen hän juoksi matalaa, haisevaa tunnelia myöten. Hetken päästä hän tuli risteykseen ja kääntyi jyrkästi oikealle toivoen eksyttävänsä Vainoajan. Mitä Kaaosta? Hergonin silmät pullistuivat hänen nähdessään materialisoituneen urbaanilegendan. Rottamies, ”skaven” tuijotti häntä pitkän kuononsa takaa. Käsissään se puristi pientä vihreää lasipalloa.
Ensijärkytyksestä selvittyään Hergonin vaistot ottivat vallan. Nopeasti hän syöksyi otuksen jalkojen välistä kiskaisten samalla tämän hännästä, niin että olento menetti tasapainonsa. Rääkäisten se mätkähti selälleen ja puolituinen kuuli särkyvän lasin helinää. Vilkaistessaan taakseen hän huomasi käytävänpätkän täyttyneen vihreästä pilvestä.
Kappas! Tikkaat! Hergon lähti kiipeämään niljaisia rautatikkaita. Äkkiä jokin lensi hänen vierestään. Katsoessaan alas hän näki murjoutuneen skaveninruhon. Silmät kauhusta laajentuneina hän katsoi alas. Vainoajan hahmo lensi ulos vihreästä pilvestä. Kääpiö pysähtyi ja tähyili ympärilleen. Sitten hän huomasi Hergonin tikkaiden yläpäässä. Raivokkaasti karjaisten käääpiö lähti kapuamaan ylös rivakasti.
Puolituinen tyrkkäsi luukun tikkaiden päässä auki ja kömpi ulos. Sitten hän löi luukun kiinni ja tarkasteli huonetta. Se oli ilmeisestikin keittiö. Ponnistaen väsyneillä lihaksillaan Hergon työnsi raskaan rautapadan luukulle. Tyytyväisenä työhön hän lähti katsomaan, josko löytäisi jotain haukattavaa. Sitten kuului vaimea kolaus. Hän kääntyi hitaasti ja näki, kuinka rautapata tärähdellen liukui pois luukun, päältä alta tulevien iskujen voimasta. Hänen suunsa avautui pelosta ja sitten hän säntäsi ulos keittiön ainoasta ovesta. Takaansa hän kuuli luukun lennähtävän auki.
Hergon saapui yksinkertaiseen käytävään, jossa oli useita ovia molemmin puolin. Valiten umpimähkään hän ryntäsi sisään yhdestä ovesta. Sisällä oli katettu vuode, jolla makasi nuori nainen. Mustaan pukeutunut nuorukainen oli kumartunut suutelemaan tämän kaulaa intohimoisesti. Puolituinen huomasi, että ikkuna oli sepposen selällään. Kuinka outoa, yö oli kolea. Juuri kömpiessään ulos Hergon tajusi virheensä. Nuori mies oli kohottanut katseensa ja tuijotti puolituista irvistys kasvoillaan. Verta valui neidon kaulasta ja sitä oli myös nuorukaisen suun ympärillä. Kaksi pitkää torahammasta viimeisteli groteskin näyn.
Muistaen Vainoajan Hergon loikkasi ikkunasta. Pehmeästi mätkähtäen hän laskeutui kadulle. Takaansa huoneesta hän kuuli Vainoajan raskaat askeleet. Juosten pitkin hämärää kujaa puolituinen etsi piilopaikkaa. Rasitus painoi hänen raajojaan. Eivätkö kääpiöt väsyneet ikinä? Ilmeisesti eivät, sillä hän kuuli saappaiden töminää takaansa.
Alue oli köyhempää Nulnia. Äskeinen rakennus oli ollut todennäköisesti bordelli. Paikat alkoivat käydä pian tutuiksi ja toivo pelastumisesta uusiutui – hän oli nyt omalla maallaan, kaikki valtit olivat nyt hänen! Hän kaarsi kujan – Ratten Alleen – päähän ja kipusi kömpelön lauta-aidan yli.
Sitten hän kuuli tutun naksahduksen pistoolin varmistimen mennessä pois päältä.
”E-ei e-enää a-a-askeltakaan! M-m-minä en p-pelkää käyttää tätä!” pelokas ääni pimeydestä änkytti.
Kuullessaan Vainoajan puuskutuksen Hergon teki päätöksen ja lähti juoksemaan. Kuului laukaus ja rikinkatku täytti ilman.
Jatkuu seuraavassa osassa….
Jees, tarina jatkuu ja hyvää tekstiä kuten aina. Mutta rikinkatku? Ei ruudinkatku? Ja rikkihän haisee mädältäkananmunalta. 
Pituutta kaivataan yhä, vaikkei tuo mikään superlyhyt ollutkaan.
Pituutta kaivataan yhä, vaikkei tuo mikään superlyhyt ollutkaan.
Ostetaan/Vaihdetaan figuihin: KISS, Horna, Emperor, Bathory, Burzum, Behemoth, Stam1na, Mokoma, Hypocrisy, Behexen, Immortal ja Gorgoroth cd:eitä.
-
Skrixqueek
Paitsi että ruuti ei haise rikille, ruuti haisee ruudille.Skrixqueek kirjoitti:rikki+hiili+salpietari=ruuti
Rikki se noista pahiten käryää...
Tottahan se että rikki haisee pelkkänä ihan kamalalle mutta kemiallinen reaktio mikä ruudista tulee hävittää rikin hajun.
Tietenkin se voi olla jotain Euro Shopper ruutia jossa on laitettu tuplasti rikkiä ja vähennetty hiiltä ja salpietaria.
Mutta mitäs siitä, hyvä tarina silti.
Ostetaan/Vaihdetaan figuihin: KISS, Horna, Emperor, Bathory, Burzum, Behemoth, Stam1na, Mokoma, Hypocrisy, Behexen, Immortal ja Gorgoroth cd:eitä.
-
Skrixqueek
Jossain kiekui kukko. Hergon ihmetteli miksi hänen päänsä oli vielä yhtenä kappaleena. Nousevan auringon ensisäteet tulvivat pihalle ja paljastivat ampujan. Nuorukainen ulvoi ja piteli kasvojaan. Maassa oli räjähtänyt pistoolintynkä. Puolituinen oli ollut aina sitä mieltä, ettei kehitys voittaisi vanhaa kunnon varsijousta.
Sitten lahon lauta-aidan läpi räsähti paksu nyrkki. Muistaen taas Vainoajan Hergon ryntäsi kohti pihan perällä olevaa ovea. Hän koetti avata sitä. Lukossa! Khaine kirotkoon talon asukkaat! Onneksi talo oli vanha ja kiviseinä tarjosi paljon kädensijoja. Ketterästi puolituinen kiipesi ylös ja saapui puisille ikkunaluukuille. Hänen onnekseen niitä ei ollut teljetty. Hergon astui sisään ja katseli huonetta. Hylly olivat täynnä suuria örkinkalloja ja pienempiä hiidenkalloja. Seinille oli kiinnitetty vihernahkojen sisäelimistöjä esittäviä kaavakuvia. Huoneen keskellä oli verinen leikkaus pöytä, jolla oli kirurgin työvälineitä. Hergon avasi huoneen ainoan oven ja jäi tuijottamaan eteensä aukeavaa näkyä.
Lattialla makasi vanha mies. Hänen suuhunsa oli tungettu sukka. Pieniä naruja ja köysiä oli asetettu pitelemään miestä paikoillaan ja lyöty nauloilla kiinni lattiaan. Jopa miehen hiukset olivat kiinnitetty lattiaan pienillä vaarnoilla. Miehen silmissä oli anova katse. Katosta roikkui tyhjiä häkkejä joista laskeutui pieniä köysitikkaita. Lattialla, pöydällä ja miehen päällä tanssi pieniä vihernahkoja. Hergon ei oikeastaan edes halunnut tietää mitä täällä oli tapahtunut. sitten alhaalta kuului rysäys – Vainoaja oli murtanut oven. Vinkaisten Hergon ryntäsi ylöspäin johtaviin portaisiin.
Portaat olivat lahot ja Hergon rukoili Khainea, etteivät portaat hajoaisi hänen altaan. Alhaalta kuuluivat Vainoajan askeleet. Hergon alkoi rukoilla, että portaat romahtaisivat kääpiön niskaan – vaikka tuskin tämäkään auttaisi pysäyttämään raivohullua Vainoajaa.
Portaat jatkuivat ja jatkuivat. Hergon epäili olevansa jonkinlaisessa tornissa. Jotenkin Vainoaja onnistui saavuttamaan häntä. Kirottua!
Äkkiä portaat päättyivät. Torni oli joskus romahtanut ja Hergon huomasi seisovansa tasanteella. Hän kurkisti alas. Kadulle oli pitkä matka… Mutta hetkinen! Sehän saattaisikin toimia! Vainoaja loikkasi porraskäytävästä tasanteelle ja ampaisi kohti puolituista. Puolituinen väisti, mutta liian myöhään, kääpiö sai tarrattua hänen viitastaan.
Yhtenä rimpuilevana myttynä he putosivat. Hergon ei nähnyt mitään, sillä viitta oli sotkeutunut hänen päänsä ympärille. Äkkiä matka päättyi ja Hergon iskeytyi kasaan heiniä kivuliaasti. Hän veti viitan kasvoiltaan tuntiessaan lämpimän veren valuvan päälleen. Huokaisten helpotuksesta hän tajusi, ettei veri ollut hänen omaansa. Vainoajan elottomat silmät tuijottivat häntä, veren pulputessa talikon kaulaan tekemästä reiästä. Hergon nappasi paksun kukkaron kääpiön vyöltä ja lähti kävelemään kohtia asuntoaan. Paha oli taas saanut palkkansa!
Loppu
Sitten lahon lauta-aidan läpi räsähti paksu nyrkki. Muistaen taas Vainoajan Hergon ryntäsi kohti pihan perällä olevaa ovea. Hän koetti avata sitä. Lukossa! Khaine kirotkoon talon asukkaat! Onneksi talo oli vanha ja kiviseinä tarjosi paljon kädensijoja. Ketterästi puolituinen kiipesi ylös ja saapui puisille ikkunaluukuille. Hänen onnekseen niitä ei ollut teljetty. Hergon astui sisään ja katseli huonetta. Hylly olivat täynnä suuria örkinkalloja ja pienempiä hiidenkalloja. Seinille oli kiinnitetty vihernahkojen sisäelimistöjä esittäviä kaavakuvia. Huoneen keskellä oli verinen leikkaus pöytä, jolla oli kirurgin työvälineitä. Hergon avasi huoneen ainoan oven ja jäi tuijottamaan eteensä aukeavaa näkyä.
Lattialla makasi vanha mies. Hänen suuhunsa oli tungettu sukka. Pieniä naruja ja köysiä oli asetettu pitelemään miestä paikoillaan ja lyöty nauloilla kiinni lattiaan. Jopa miehen hiukset olivat kiinnitetty lattiaan pienillä vaarnoilla. Miehen silmissä oli anova katse. Katosta roikkui tyhjiä häkkejä joista laskeutui pieniä köysitikkaita. Lattialla, pöydällä ja miehen päällä tanssi pieniä vihernahkoja. Hergon ei oikeastaan edes halunnut tietää mitä täällä oli tapahtunut. sitten alhaalta kuului rysäys – Vainoaja oli murtanut oven. Vinkaisten Hergon ryntäsi ylöspäin johtaviin portaisiin.
Portaat olivat lahot ja Hergon rukoili Khainea, etteivät portaat hajoaisi hänen altaan. Alhaalta kuuluivat Vainoajan askeleet. Hergon alkoi rukoilla, että portaat romahtaisivat kääpiön niskaan – vaikka tuskin tämäkään auttaisi pysäyttämään raivohullua Vainoajaa.
Portaat jatkuivat ja jatkuivat. Hergon epäili olevansa jonkinlaisessa tornissa. Jotenkin Vainoaja onnistui saavuttamaan häntä. Kirottua!
Äkkiä portaat päättyivät. Torni oli joskus romahtanut ja Hergon huomasi seisovansa tasanteella. Hän kurkisti alas. Kadulle oli pitkä matka… Mutta hetkinen! Sehän saattaisikin toimia! Vainoaja loikkasi porraskäytävästä tasanteelle ja ampaisi kohti puolituista. Puolituinen väisti, mutta liian myöhään, kääpiö sai tarrattua hänen viitastaan.
Yhtenä rimpuilevana myttynä he putosivat. Hergon ei nähnyt mitään, sillä viitta oli sotkeutunut hänen päänsä ympärille. Äkkiä matka päättyi ja Hergon iskeytyi kasaan heiniä kivuliaasti. Hän veti viitan kasvoiltaan tuntiessaan lämpimän veren valuvan päälleen. Huokaisten helpotuksesta hän tajusi, ettei veri ollut hänen omaansa. Vainoajan elottomat silmät tuijottivat häntä, veren pulputessa talikon kaulaan tekemästä reiästä. Hergon nappasi paksun kukkaron kääpiön vyöltä ja lähti kävelemään kohtia asuntoaan. Paha oli taas saanut palkkansa!
Loppu
Soittakaa Paranoid!
Hmm.. eikös tuo mennyt että hyvä sai pahan palkan?
Ainakin minusta tuo höpötti oli se pahis, vaikkakin Hergoni olikin päähenkilö. Mutta ihan jees, tosin tuo loppu oli aika... nopea, tarina vaan "tyssäsi" tuohon loppuun.
Olisi ollut mukava tietää esim. mitä se niillä rahoilla teki tai aikoivatko muut kääpiöt kostaa Hergonille.(Miten se Skaven piski liitty juttuun jne.)
Mutta ihan kelpo tarinan olet väsännyt. Toivottavasti kirjoitat lisääkin, vaikkapa 40k tarinaa seuraavaksi.
Ainakin minusta tuo höpötti oli se pahis, vaikkakin Hergoni olikin päähenkilö. Mutta ihan jees, tosin tuo loppu oli aika... nopea, tarina vaan "tyssäsi" tuohon loppuun.
Olisi ollut mukava tietää esim. mitä se niillä rahoilla teki tai aikoivatko muut kääpiöt kostaa Hergonille.(Miten se Skaven piski liitty juttuun jne.)
Mutta ihan kelpo tarinan olet väsännyt. Toivottavasti kirjoitat lisääkin, vaikkapa 40k tarinaa seuraavaksi.
Ostetaan/Vaihdetaan figuihin: KISS, Horna, Emperor, Bathory, Burzum, Behemoth, Stam1na, Mokoma, Hypocrisy, Behexen, Immortal ja Gorgoroth cd:eitä.
-
Skrixqueek