NikNak katseli kunniapaikaltaan(armeijan takarivistöistä) kuinka Nixin klaanin suuri armeija teki ketsuppia vihollisista. Hän alkoi pelata lempipeliään, missä kolmen kupin alle pistettiin jokaiseen herkkupala, hetken päästä sotalordi kävelisi ohi ja tiuskaisisi:
"Mitä noiden kuppien alla on-on?!" ja NikNak sanoisi:
"Nosta-nosta yksi niin näet." tämän jälkeen sotalordi nostaisi yhden kupeista ja tietäjä avaisi tien pohjattomaan kuiluun ja katoamistemppu olisi suoritettu eikä sotalordi ehtisi älytä mitään. Sen jälkeen sotalordi nostaisi loput kupit ja väistäisi NikNakin kasvavaa mahaa. Sotalordi oli jo kaksi kertaa päivän aikana lentänyt rähmälleen maahan, kun NikNak oli hotkaissut herkkupalat kuppien alta ja paisuttanut mahaansa.
***
NikNak halasi naamansa kirkuvan kellon viileään pintaan. Se helpotti tuskaa minkä tärvelyksen klaanin tekele oli aiheuttanut. Rottaogre oli hermostunut melkoisesti, kun ei ollutkaan löytänyt kupin alta mitään.
Läähättävä sotalordi juoksi vinhaa vauhtia NikNakia kohti.
"Lopeta halailu ja nouse-nouse sen kyytiin torvelo!" näin sanottuaan sotalordi pinkoi täyttä vauhtia muutaman kilometrin päähän piiloon.
NikNak kohotti kätensä otsalleen ja siristeli kaukaisuuteen. Kymmenen kourallista mustaturkkisia skaveneita teki selvää Nixin klaanin rotista. Jopas jotakin...
***
Korvia repivä tuhannen huudon ja miljoonan kellon ääni lakaisi taistelukenttää. NikNak tunsi kuinka Skaventerä kehräsi nautinnosta kuullessaan kellon äänen. Rykmentti klaanirottia työnsi kelloa eteenpäin huudellen rivouksia ympärilleen ja purren tovereitaan raivosta.
NikNak tutkasti taistelukentän. Kauimpana siinsivät kaksi pientä ovea jotka johtivat Litskitin klaanin tunneleihin ja yhä syvemmälle vuorille. Epätoivoinen joukko vihollisen rynnäkkörottia yritti puolustaa kahta keittiöovea viimeiseen rottaan, samalla kun Nixin klaanilaiset hajottivat mökkeliinejä joissa orjat asustivat ja polttivat myllyjä jotka tuottivat tuhansittain saastuneita kiloja viljaa klaanille.
***
"Korkein tarjous voittaa, pienin kuolee!" ilmoitti skavensalamurhaaja. Kaksi skavenia yrittivät palkata samaa salamurhaajaa samaan aikaan, tästä kehkeytyisi jotain ikävää sille joka häviäisi.
"Arvon mestari skit, klaanimme tarjoaa..." toinen skaveneista aloitti, toinen keskeytti:
"Pötyä! Teilläkö muka olisi varaa siihen!" toinen skaveneista irvisti ja näytti pitkää kieltä keskeyttäjälle. "Klaanillamme on varaa enemmän kuin teillä tulee koskaan olemaan!" tämä luonnollisesti ärsytti toista skavenia ja kummatkin vetivät miekat esiin ja leikkasivat toisiltaan kurkut auki.
Salamurhaaja kohautti olkiaan ja kääntyi lähteäkseen, mutta pysähtyi kuullessaan pehmeän askelluksen.
"Arvon mestari Skit?" ääni kysäisi pimeästä.
"Palveluksessanne-palveluksessanne, tiettyyn rajaan saakka tietysti-tietysti!" kumarsi Skit.
***
NikNak oli ärsyyntynyt. Aikaa tuhlaantui keittiöovien aukaisemiseen turhan kauan. Muurinmurtaja oli hajonnut säpäleiksi oveen ja joku oli puhaltanut tulitikut sammuksiin aina kun joku skaven oli yrittänyt sytyttää pommia ja ovi oli kaiken lisäksi suojattu saastatulenheittimiä vastaan.
Samassa hetkessä jokin kiinnitti NikNakin huomion. Kauempana tassutteli lautasellinen jotakin herkullista syötävää.
NikNak lähti varovasti hiippailemaan kohti lautasta. Lautanen kipitti kallion taakse ja herkkusuu seurasi perässä.
"Huiii!" kiljaisi joku ja heitti NikNakin päälle verkon. Sehän ei tietäjää pysäyttänyt. Verkko ratkesi rikki NikNakin valtavan mahan ansiosta. Se ei toisaalta suojannut yllättävää iskua nivusiin ja tainnuttavaa iskua päähän. Paksu skaven mätkähti maahan aiheuttaen suuren paineaallon.
***
NikNak tunsi kuinka porkkana steppasi hänen mahansa päällä ja suuri koira venytti hänen sarviaan. Kaukana vihreä kello huusi vaimeasti hänen nimeään ja taivaalla lenteli laulavia makkaroita.
"Ala herätä-herätä kurja!" kirkui komea lakkipäinen ritari.
NikNak heräsi rajuun poskenläpsyttelyyn.
***
Taistelu oli voitettu, tosin se ei ollut ollut Kitille mikään yllätys. Mutta missä se kiero tietäjä oli? Kuollut taistelussa? Kitti hyrisi hetken mielihyvästä ajatellessaan tätä vaihtoehtoa ja upposi syvemmälle valtaistuimellaan.
Varmasti se surkimus juonitteli jotakin hänen päänmenoksensa! Palkkasi salamurhaajia hänen selkänsä takana ja nuoleskeli muiden klaanien sotalordeja!
Kitti oli hetkessä ylhäällä ja suunnisti kohti huonetta jonka laumanjohtaja Narkku oli ominut heti taistelun loputtua. Hän riuhtaisi oven auki ja jäi tapittamaan Narkkua, joka makasi kolossaan noin kymmenen penikoijan kanssa.
"Sulje-sulje ovi! Päästät-päästät kylmää ilmaa sisään!" vinkaisi Narkku ja muutamat hänen seuralaisistaan vikisivät.
"Nyt ei ole-ole kyse siitä!" karjaisi sotalordi.
Erään Klaanin Tarina Osa 6
-
Baraduribagugar
- Viestit: 37
- Liittynyt: Pe 15.07.2005 23:11
- Paikkakunta: Oulu
-
Skrixqueek
-
Baraduribagugar
- Viestit: 37
- Liittynyt: Pe 15.07.2005 23:11
- Paikkakunta: Oulu
-
Skrixqueek