Erään klaanin tarina (koottu)

[Baraduribagugar]

Juu tämmöistä pyydettiin niin ajattelin pistää samantien. Voivatpahan muutkin lukea.

Erään Klaanin Tarina
Ensimmäinen Omnibus

Harmaa tietäjä NikNak istui kammiossaan turkiksilla päällystetyllä tuolilla kiikkuvan pöytänsä ääressä ja taputteli vatsaansa. Pöytä oli oikeastaan koottu kahdesta orjasta jotka pinnistelivät pitääkseen kahden tonnin painoista(heidän mielestään kahden tonnin painoista) tammilevyä oikealla korkeudella. Laatikoina toimivat peikkojen pääkallot jotka sai alaleuasta vetämällä kätevästi auki. Oikeastaan niillä ei ollut muuta virkaa kuin säilyttää NikNakin herkkupaloja joita hän pisteli suuhunsa tuon tuostakin. Juuri nyt hän oli kiinnostunut viimeksi mainitusta tehtävästä.
Pian saisivat toisaalta pikkupurtavat riittää sillä klaanin rämisevä ruokakello luultavasti päästäisi kiduttavan äänensä taas ilmoille ja kutsuisi karvaiset(ja nälkäiset) isokokoiset jyrsijät syömään. Harmaa tietäjä oli klaanin ihmeellisin nähtävyys ruokasalissa. Toiset Skavenit tuijottivat aina kuinka tietäjän kurkusta upposi alas pohjattomaan kuiluun mahdoton määrä ateriamassoja, välipaloja ja yöllisiltä ryöstöretkiltä ruokakomerolle hankittuja suupaloja.
Klaanin pääinsinöörin tuoliin asentamat pyörät tekivät keittiöön liikkumisen entistä kätevämmäksi kun otti huomioon kuinka perhanan laiska NikNak oli. NikNak lähti rullaamaan ovea päin kuin vanha mummo ja kilautti samalla pientä kelloa joka vapautti orjat töistä ruokatunnin ajaksi.

***

NikNak hämmästyi melkoisesti kun avattava ovi aukesikin itsestään ja pamautti hänet oikealla suoralla pyörätuolista lattialle. Sisään asteli mahtipontisesti klaanin pääpappi.
"Minä...." hän aloitti, mutta lopetti samalla hetkellä kun hänen fanaattista tulta leimuavat silmänsä iskivät kärventävän katseen orjiin jotka makoilivat lattialla ja etsivät orgaanista ainetta syötäväksi.
"Hoo-Hoo! Mitä näenkään!" hän karjaisi ja nappasi seinältä NikNakin henkilökohtaisen ruoskan joka oli kirjaimellisesti sudittu liimalla ja työnnetty naulatynnyriin.
Hän alkoi piiskata vinhasti orjia ja karjui samalla: "Töihin-töihin kurjat laiskurit!"
Orjien selät olivat hetkessä täynnä verisiä piiskan sivalluksia.
"Teette töitä niin kauan että veri purskuaa-purskuaa kurjista kurkuistanne ettekä senkään jälkeen vielä lepää!"
NikNak katseli kauhuissaan kuinka toinen orjista liiskaantui tammilevyn alle koska pappi oli hakannut toisen vähämielisistä jyrsijöistä veriseksi massaksi.
NikNak alkoi vetäytyä kohti oviaukkoa katsoen samalla kuinka seinähullu sarvirotan palvelija hakkasi kepillään kasaa joka oli joskus ollut harmaan tietäjän hyväkuntoinen orja.
Ikäänkuin tämä ei olisi ollut NikNakille tarpeeksi hän kuuli varsin tutun äänen jonka olisi mieluusti kuullut joskus toiste: "Katsokaa-katsokaa, oi uljas tietäjä mitä minä olen keksinyt!"
Ääni kuului klaanin pääinsinöörille jonka keksinnöt olivat toinen toistaan hullumpia ja vaarallisempia. Tietäjä toljotti pähkähullun näköistä vehjettä joka oli koottu puulaatikosta, kasasta muttereita, rautalangasta ja tökötistä joka luultavasti piti konetta kasassa.
"En ole kiinnostunut juuri tällä hetkellä typeristä keksinnöistäsi, on lounasaika ja... onko-onko tuo kurpitsa?" NikNak keskeytti sanomansa.
"Tuota-tuota... ooh katso!" insinööri vinkaisi ja kipitti käytävän toiseen päähän huoneeseensa mutisten samalla: "Aina sama juttu... Ei tippaakaan kunnioitusta fantastisia koneitani kohtaan. NikNak odotti kunnes kuuli äänen joka yleensä kuului sen jälkeen kun insinööri oli käynyt esittelemässä "mahtavia" (ja luultavasti orgaanisiakin) keksintöjään. "RÄKS!" ja "AUUUH MINUN KEKSINTÖNI! SE ON PILALLA! IHAN HAJALLA! TÄYSIN MÄSÄNÄ!
NikNak pinkaisi ruokasaliin nähdessään vähä-älyisen uskonnollisen kätyrinsä tulevan kaapu ja kädet veressä huoneestaan.

***

NikNak astui muonakoloon (kuten hän mielellään ruokasalia kutsui). Siellä kävi tavanomainen vikinä ja piipitys. Tietäjä katseli kuinka häntä inhoavat klaanin jäsenet tervehtivät häntä jälleen kerran rutiininomaisella tavalla, eli heittämällä orjille tarkoitetut ruoantähteet hänen päällensä.
NikNak käveli vakiopaikalleen josta näki pienestä kolosta ulos toiseen kammioon kuinka ihmisorjat siivosivat ulosteita alas putkistosta. Saastainen kansa. Kuinka he kehtasivatkaan viskata kaikki jätöksensä ylämaailmasta alas herrakansan päälle.
NikNak nosti lasillisen saastakivellä höystettyä viiniä huulilleen ja katseli salin toiseen päähän missä Nixin klaanin vähä-älyinen johtaja mussutti "lojaalien henkivartijoidensa" kanssa jotain epämääräistä herkkua. Kitti, niinkuin häntä kutsuttiin ei pitänyt muiden klaanien lähettämien täydennysjoukkojen johtajista. Se kävi ilmi, kun rykmentit ilmaantuivat usein paikalle pelokkaina ja ilman
johtajaa.
Vinkku oli toisaalta asia erikseen. Muut skavenit klaanissa ajattelivat ettei Kitti ollut mikään tyhmä skaven. NikNak oli eri mieltä. Kitti oli tyhmä, ainoastaan tarpeeksi viisas ettei olisi mennyt haastamaan riitaa vahvempia rottia vastaan. Kitti olisi tietysti hävinnyt harmaalle tietäjällekin jo pelkästään silloin kun NikNak olisi töytäissyt häntä vähän mahtavalla mahallaan. Sellainen oli Vinkku. Massiivinen. Se oli luultavasti hänen haarniskansa joka oli taottu teräksestä raakaan saastakiveen ja oli yltäpäältä hehkuvissa vihreissä riimuissa. Se teki Vinkusta kookkaan. Se teki Vinkusta miltei mahdottoman vastustajan, ellei sitten peräti kuolemattoman.
Haarniskan imi loitsut itseensä kuin NikNak ryysti padallisen keittoa (eli helposti) ja teki kantajastaan immuunin tulelle (tämä oli käynyt ilmi kun Kitti oli lähettänyt nimettömän kirjeen Skryren klaanille ja pyytänyt heiltä tulenheittimen kärventämään Vinkkua (tämä ei tietenkään olisi ollut mahdollista ilman lahjuksia joita oli kuoressa ollut suuri määrä)).

***

NikNak oli hermostunut koko loppupäivän ja nakerteli huoneensa kokolattiamattoa koska päivän mureke oli vienyt häneltä lopun ruokahalun (mattoa toisaalta pystyi järsimään milloin vain).
Hän havahtui vasta kun oli pureskellut mattoa niin kauan, että huomasikin pureskelevansa omaa kaapuaan.
Koko päivä oli ollut ilman huvituksia. Ei mitään kommelluksia ruokalassa josta olisi voinut pistää jonkun kärsimään. Ei mitään. Koko päivä oli ollut yhtä tyhjän kanssa. Vain eräs skaven jota hän ei ollut nähnyt ennen oli tarjonnut hänelle ruokaa ja mennyt
hihitellen...
NikNakin ajatus pysähtyi siihen ja hänen pienet nerokkaat aivonsa alkoivat painia ajatuksen kanssa kuin kaksi kissaa...kuin kaksi koiraa...kuin...MYRKYTYSYRITYS! Sehän se oli! Vaikka NikNak tiesi ettei millään myrkyillä ollut juuri vaikutusta, koska hän oli elämänsä aikana ahminut kaikenlaista moskaa mukaanlukien tärvelyksen klaanin litkuja joita mutaattorit olivat sekoitelleet vuosien aikana kammioissaan.
Mutta tämä antaisi joka tapauksessa mukavan sysäyksen päivään, kun hän lähettäisi vakiosalamurhaajansa jonkin huono-onnisen klaanin johtajan perään.
Harmaa tietäjä lähti käsiään hieroen ulos huoneestaan käytävään ja suunnisti paikkaan missä oli klaanille palveluksiaan tarjoaville salamurhaajille kolot.

***

Kammio oli tunkkainen niinkuin aina. Se haisi vereltä ja saastaisilta myrkyiltä joita oli roiskunut seinille ja lattialle, kun salamurhaajat sekoittelivat tehoa aseisiinsa. Täällä piti varoa mihin astui. Jos ei katsonut minne astui saattoi kävellä vaikka kengät sulattavan hapon päälle tai sitten...mutta eihän minulla ole kenkiä,
tietäjä tajusi.
Turvallisin tapa edetä kammiossa oli kävellä sinne aikoja sitten jääneiden ruumiiden päältä. Toinen toistaan huono-onnisempia klaanirottia makasi lattialla. Jotkut olivat astelleet huomaamattaan tappelun keskelle, jotkut taas olivat kävelleet huomaamattaan heittotähden lentoradalle. Surkimukset...
NikNak hiippaili vaivihkaa kohti tiettyä koloa kun: "Saastainen surkimus mitä teet kammiossamme!" rääkäisi ääni NikNakin korvaan.
"Tuki suusi tai raaka magia repii-repii jokaisen lihapalan kurjista luistasi, klöntti!" Kirkaisi NikNak ja iski sauvallaan punasilmäistä jyrsijää nivusiin, ennen kuin tämä ehti väistää. "Tiedätkö kuka olen!?" karjui NikNak ja hakkasi sahalaitaisella sapelillaan maahan käpertynyttä piipittävää ruumista.
"Harmaa tietäjä, oi teidän pöyhkeytenne!" kuului tuttu säksättävä ääni pimeydestä ja NikNak näki varjon kumartavan. "Kuinka voin palvella kävelevää laardi... siis, öh..." Hahmo ei näyttänyt tietävän kuinka jatkaa.
"Pidä kurja kielesi supussa tai saat opetella puhumista ilman sitä!" Tietäjä karjaisi. "Tulin tarjoamaan töitä ja plootuja."
Salamurhaajan rubiinimaiset silmät alkoivat kiilua kun NikNak lausui viimeisen sanan. "Aah, siinä tapauksessa, astukaa-astukaa sisään kolooni niin tarjoan jotain mukavuuksia." varjo sanoi. "Kiitos, mieluummin seison-seison kuin astun haisevaan koloosi. Tiedän kuinka helposti saisin vain kauniin tikarisi selkääni!" tietäjä vinkaisi.
"Tietysti-tietysti." kuului ääni pimeydestä.

***

NikNak tanssahteli huoneessaan. Salamurhaaja luultavasti toisi kasan sormia todisteeksi että kohde on tapettu. Litskitin klaani olisi pian vailla sotalordia. Kukahan heidän vähä-älysistä laumanjohtajista astuisi ottamaan sotalordin paikkaa. NikNak lähettäisi salamurhaajan niin monta kertaa ettei Litskitin klaanissa enää olisi halukkaita ottamaan sotalordin paikkaa jolloin jäljellä olevat klaanilaiset pakotettaisiin Nixin klaanin voittamattomiin
riveihin.
NikNak keikkui tuolillaan harmoonisessa rauhassa joka rikkoontui kun hän muisti jotakin. Eikös Vinkku tullut... Harmaan tietäjän naaman lässähtäminen kuului luultavasti pääinsinöörin supersalaiseen toimistoon, koska jostain kuului epämääräistä kolinaa ja vaimea "Auts!"
Se sitten siitä suunnitelmasta. Vinkkua ei saisi hengiltäkään taitavinkaan salamurhaaja. Tai no saisi, mutta niin taitaviin ei NikNakilla plootut riittäneet.
NikNak selaili naama mutrussa kirjaa johon oli riipustettu skaveneiden saavutuksia. Hänen silmiinsä osui varsin mielenkiintoinen asia...

***

Skavenit painautuivat tunnelin seinää vasten, kun käytävässä etenevä pyörremyrsky kulki ohi. Kun hirmumyrsky oli ohittanut skavenit, alkoivat he keräillä tavaroitaan lattialta jotka olivat pudonneet innokkaan harmaan tietäjän mennessä ohi kuin pallosalama. NikNak suunnisti kohti huonetta jossa hänen tavanomainen henkivartiokaartinsa vietti laiskanpulskeita päiviä kaikilla mukavuuksilla. "BUUM!" hän rysäytti oven auki eikä välittänyt vaimeasta parkaisusta joka kuului jostakin lähistöltä.
"Missä se kurja johtajanne on!? Taas laiskottelemassa jossakin lähistöllä!" karjaisi NikNak rynnäkkörotilleen ja meni kurkistamaan nuhruisen sängyn alle. "Tuota... jos saan sanoa..." aloitti hermostunut skaven.
"Hiljaa! Minulle ei puhuta tuolla tavalla! Minä olen sentään harmaa tietäjä! Kadut vielä sitä päivää kun synnyit! Ole hiljaa ja puhu-puhu!" kirkaisi NikNak. Skaven osoitti ovelle. "Niin? Mitä siellä on? Mitä sinä..." NikNak vaikeni nähdessään käden joka pilkotti oven. "Älkää tuijottako siinä! Vetäkää tuo kurja tuolta tai-tai... tai..." NikNak ei keksinyt lausetta loppuun ja tyytyi murskaamaan vieressä kuolaavalta rotalta varpaat sauvansa päällä. Skaven alkoi kirkua ja pomppia tuskissaan kohti takkaa jossa roihusi iloinen valkea. Rynnäkkörottien johtajan virottua NikNak alkoi puhua bisneksistään tälle hiukan littanalle skavenille.
"Haa... hinta on tietysti-tietysti tavanomainen ja... mikä täällä haisee..? Mikä helvetti tuolla käryää?!" kirkaisi Narkku, tuo rynnäkkörottien uljas(tämä on tietysti taas sellainen käsite josta voi olla montaa mieltä) johtaja. Harmaa tietäjä nosti nokkaansa "Phyh olisi aika jo siistiä-siistiä tätä läävää.",
"Ah, aivan-niin-aivan-niin." mutisi Narkku hieroen korvaansa tietäen ettei kolo tulisi näkemään parempia päiviä miljooniin vuosiin eikä edes sen jälkeen. Viimeistään kunnes Sarvirotta kiinnostuisi siisteydestä ja tulisi tarkastamaan komppanian huoneen ja tässä vierähtäisivät seuraavat ikiaikaiset loppumattomat miljoona vuotta.
Plootut vaihtoivat omistajaa, himokkaita, murhaavia ja harmittelevia katseita kohdistui sekä plootupussiin, että niiden uuteen omistajaan.

***

Jälleen kerran, Nixin klaanin käytäviä ravistelivat yliluonnolliset voimat, kun virtaa täynnä hyrräävä harmaa tietäjä porhalsi pääinsinöörin erittäin-super-salaista-ei-saa-tulla huonetta kohti(Erittäin harvinaista!).

***

Mild oli uppoutunut jälleen johonkin iänikuiseen keksintöönsä ja hänen apurinsa nosteli laatikoita pinoon. NikNak katseli ympäri huonetta ja mutristi suutaan katsellessaan jonkinlaista surkeaa muotokuvan töherrystä hänestä itsestään, johon oli heitelty tikkoja. Toinen temperamenttia kohottava asia huoneessa oli jonkinlainen kaavio "Harmaan-tietäjän-tuhoaja" koneesta. NikNak lukaisi laitteen toimintasuunnitelman kertaalleen läpi: "Konneen virtapitsoke kinnitettään virtanjakelijakakkuun. Hamaa huijari kinnitettään kiinni säkhönnakkelija kammioon joka antaa isoja takaiskujja tietäjäll. Siten kärvähtännyt tiettäjä otetaan ulos koppelista ja kiinnitettään kiinni konneen toiselle potalle: muussaajaan. Mussuttaja mussaa tietäjän kerhullisiksi piha-lapioiksi. Eikunn siis piha-lalloiksi. Lihaksi. Sitte tietäjä otetaa poies ja paikalle hajetaa uus tietäjä. Näi toitsetaa kunnes keittiö voi myrky-siis ruokkia kokko laanin kotitekoisilla liha-kullilla."
NikNak käänsi katseensa harmaa-tietäjä-rasistisesta-kaaviosta ja kääntyi katsomaan Mildiä joka ei ollut vielä huomannut häntä.
"Tästä kojeesta se tietäjä tykkää..." insinööri mutisi. "Ja mitä se tekee?" kysäisi NikNak.

***

NikNak ei voinut sietää, kun jälleen kallisarvoista aikaa tuhlaantui yhden typeryksen herättelyyn. Kito, Mildin ei-niin-kallisarvoinen-korvattavissa-oleva-apuri käytteli parhaillaan konetta jolla oli tarkoitus antaa sätkyjä insinöörejä sortaville tietäjille, eikä tietäjien sortamille insinööreille. "Tarvitsen taitojasi! Paljon! Ja heti paikalla!" karjui NikNak hölmistyneelle pääinsinöörille.
"Pötyä! Ette te tarvitse minun mahtavia taitojani! Ette-ette! Inhoatte jokaista keksintöäni joka-joka on tarpeeksi mahtava tuhotakseen vaikka koko universumin!" mankui Mild lattialla. NikNak tarttui Mildiä niskasta ja ravisteli tätä kuin avutonta varpusen raatoa.
"Töihin-töihin! Tai saat testata harmaa-tietäjä-koneen möyhentäjä puolta!" karjui NikNak.
"Hyvä-on-hyvä-on!" kirkui taikuri kauhuissaan, kun profeetan vahva käsi riepotteli häntä ympäri huonetta. "Mitä teidän pöyhkeytenne vain tarvitsee..." piipitti Mild hädissään.

***

Mainiota. Kaikki oli valmista. Enää piti saada se kurja sotalordi pois huoneestaan ja se olisi luultavasti kaikkein helpointa. NikNak käski apureiden odottaa kammiossa lähellä sotalordin huonetta ja hiippaili sotalordin oven taakse. Hän kurkisti sisään. Kitti teki tavallisia töitään eli pelasi pasianssia.
"NAKKISÄMPYLÖITÄ! UUSINTA HERKKUA! NYT RUOKALASSA! RASVAINEN MAKKARA TYÖNNETTYNÄ HERKULLISEN GRILLI-SÄMPYLÄN VÄLIIN!" NikNak karjaisi.
Kuten hän oli odottanutkin, typerä sotalordi ryntäsi täyttä vauhtia ruokalaan aikomuksenaan omia kaikki herkut(kuvitellut) itselleen.

***

NikNak ja hänen apurinsa olivat sotalordin huoneessa. NikNak tutki kirjaa ja muut katselivat lordin kaunista seinäverhoa. Kirjassa sanottiin, että käynti katakombeihin kävi sotalordin huoneesta, mutta NikNak ei ollut löytänyt mitään. Hän oli tutkinut lattiaa, koska oli varma, että käynti tähän maagiseen paikkaan kävisi portaita pitkin alas ja nopeasti. NikNak vilkaisi seinäverhoa. Se oli hänen mielestään idioottimainen. Parasta että hän silpoisi senkin. NikNak lähti kohti seinäverhoa, mutta kompastui matkalla. RITS! Seinäverho halkesi kahtia ja tietäjä humpsahti pimeyteen. "Se oli hieno seinäverho..." hän kuuli jonkun piipittävän. Kuinka vajaamielinen olinkaan. NikNak ajatteli. "Tulkaa tänne! Kaikki! Nyt lähdetään aarrejahtiin!" hän karjaisi. Huoneesta kuului innokasta vikinää ja piipitystä.

***

Kitti käveli kohti huonettaan. Joku älyvapaa rietastelija oli rohkennut keskeyttää hänen pelinsä valehtelemalla, että ruokalassa oli muka harvinaista herkkua tarjolla. Saisi maksaa mokoma... Sotalordi pysähtyi kuin seinään. Joku oli repinyt hänen ovensa saranoilta. Huoneessa oli vielä pahempi sekamelska. Pöytä oli paloiteltu ja aseteltu nurkkaan valmiiksi takkapuiksi(huomaavaista kyllä) ja kaikki hänen rakkaat taide-esineensä oli viskottu ympäri huonetta kuin ne olisivat olleet jotakin roskaa. Joku oli repinyt seinäverhonkin. Joku maksaisi tästä! Ja paljon! Roihuava sotalordi istahti nurkkaan murjottamaan.

***

Katakombeissa oli tunkkaista ja siellä haisi vanhoille perunoille. Jonkin aikaa harhailtuaan, NikNak ja kumppanit tulivat umpikujalle.
"Haa. Olemme menossa oikeaan suuntaan!" harmaa tietäjä vinkaisi innoissaan. Toiset skavenit katsoivat NikNakia kuin tämä olisi muuttunut höyrypäiseksi vanhaksi mummoksi. "Mild! Esittele näille vähämielisille uusi keksintösi!"
Insinööri kiskaisi lakanan suuren koneen päältä jota nämä olivat raahanneet tänne asti. Sieltä paljastui jättimäinen porakone(innoittajana luultavasti Tohtori Sykerö), joka oli jokaisen hullun tohtorin unelma. Skaveneiden silmät kiiluivat himosta, kun insinööri kapusi koneen sisään. Käytävät alkoivat kaikua jyrinästä kun kone käynnistettiin. Skavenit astuivat sivuun, kun tuomiopäivän masiina raivasi tien seinän läpi.
"Ja nyt karvaiset ystäväni! Olemme askeleen lähempänä..." NikNak jäi toljottamaan ääliömäisenä. He olivat raivanneet tiensä ruokasaliin! Hän tuijotti kirjan karttaa hetken, ja käänsi kirjan sitten oikeinpäin.
Hän pisti muutaman rotevan skavenin ruokasalista muuraamaan kolon umpeen ja uhkaili jokaista ruokasalissa kuolemalla jos nämä kehtaisivat seurata.

***

Jälleen kerran, suuri pora käynnistettiin ja tällä kertaa se raivasi tiensä oikeasta kohdasta sillä tunnelit jatkuivat nyt syvemmälle. Vikisevä skavenjoukko astui suureen saliin jonka keskellä oli syvä kuoppa jonka pohjalla roihusi laavaa. Laavakuopan keskellä oli kuitenkin kohouma, jolle oli kiinnitetty koroke, jonka päällä oli arkku. Tuo oli varmasti NikNakin himoama esine. Äkkiä kammio täyttyi vihreällä valolla ja seinissä aukesivat suuret luukut, syösten sisältään kalleuksia ja jotain mitä skavenit pitivät suurimmassa arvossa, saastakiveä. Tonneittain sitä syöksyi koloista. Jokainen skaven vikisi innoissaan. Väristen he alkoivat kahmia sitä, täyttäen säkkejä, haarniskan koloja, porakonetta ja pieniä reppujaan.
"Näen, että pidätte aarteitani suuressa arvossa!" kuului ääni pimeydestä. Punaiset silmät kääntyivät katsomaan kohti tunnelia mistä he olivat tulleet. Tunnelin täytti suuri peto, joka oli jotain skavenmaista. Se käveli neljällä jalalla ja iho roikkui osin paljastaen se luita tai kalloa. Se oli tärvelyksen peto, joka oli lukittu katakombeihin.
Kirjassa oli kirjoitus siitä. Se oli ajatteleva peto jonka Nixin klaani oli tilannut. Liian älykäs jolloin se oli lukittu tänne. NikNak ei ollut omistanut kappaleelle mielenkiintoaan ja olisi luultavasti jättänyt tulematta paikalle jos olisi lukenut sen. Skavenit alkoivat tyhjentää reppuja ja säkkejä ja perääntyivät pikkuhiljaa. Peto päästi helvetin valloilleen ja ryntäsi kammioon. Skavenit alkoivat kiipeillä pitkin seiniä kirkuen. NikNak päätti pelastaa itsensä ja killui hetken kuluttua korokkeella. Hetkessä hän nappasi arkun ja löysi itsensä seuraavassa hetkessä myyräkoneen sisältä Narkun, Mildin, Kiton ja muutaman rynnäkkörotan kanssa.
"Kaasuhanat auki! Täyttävauhtia pois täältä!" Kirkui NikNak. Kone hyrisi ettenpäin pois kammiosta, mutta pysähtyi sitten. "Polttoaine loppui!" kirkaisi Kito. Skavenit hyppäsivät koneesta ja lähtivät suunnistamaan käytävissä käpälät savuten, peto perässä.

***

Kitti kuuli epämääräistä ääntä seinän sisältä. Hän nousi ja huomasi kuinka NikNak ryntäsi seinäverhon syöveristä paketti kainalossa muutaman muun rotan kanssa. "Haa! Senkin kurja-kurja harmaa tietäjä! Petturi ja vandaali! Miten aiot korjata vahinkosi!?!?" Kitti karjaisi. NikNakilta ei sanaa liiennyt, hän ja kumppanit ryntäsivät huoneesta pikaista vauhtia käytävään. "Kurja tietäjä! Takaisin-takaisin!" kirkui sotalordi. NikNak ei kuullut sotalordin viimeisiä sanoja sillä hänen korvansa olivat lukossa.

***

Ryhmä juoksi temppeliin missä munkit riehuivat. "Missä se pahuksen pääpappi on-on?!" Mild kiljaisi kärsimättömänä. "Haa! Te kurjat! Oletteko tulleet pyytämään-pyytämään sarvirotan siunausta!?" kuului karski ääni heidän takaansa. Pääpapin silmät laajenivat, kun kauhea peto ryntäsi temppelin oviaukosta sisään. "Sarvirotta on lähettänyt suuren lahjan!" Hän kirkaisi ihastuksissaan. "Veljet kahlitkaa se ja valjastakaa käyttöömme! Oi tietäjä miten voin kiittää tästä..." NikNak kurkisti alttarin takaa ja näki kuinka munkit heittelivät kahleita pedon päälle ja sitoivat sen seiniin kiinni. "Hoo..." NikNak nielaisi. "Saat
p-pitää-pitää sen, mutta älä enää vaivaa minua... taidan mennä kammiooni..." NikNak hoiperteli pois temppelistä.

***

Vinkku oli kerrassaan tyytyväinen. Jokin surkea pikku onnettomuus oli vienyt Nixin klaanilta sotalordin ja vaikutti siltä, että paikka olisi pian hänen. Kukaan muu tässä surkeassa klaanissa ei ollut tarpeeksi uskalias kohdatakseen hänen voimaansa, vihaansa ja ennenkaikkea hänen haarniskaansa.
Ainoa asia mihin hän ei ollut tyytyväinen oli selvä salamurhausyritys. Joku oli antanut ylämaan ogreotuksille aarrekartan ja käskenyt heidän kaivaa suoraan hänen päällensä. Hmph. Ainoa joka enää tällä hetkellä uskaltaisi niin typerää ideaa yrittää oli Nixin klaanille uskollinen vanha höprähtänyt harmaa tietäjä, joka ei tiennyt mistään muusta kuin suurista aterioista ja herkullisista välipaloista. Hän oli antanut muutaman eliittisoturin klaanistaan mennä hoitelemaan NikNakin. Tuskin tehtävä mikään liian vaikea olisi.

***

NikNak työnsi toisenkin pöydän ovensa eteen. Hän oli suoritellut huoneessaan linnoitustöitä siitä asti, kun oli kuullut, että Vinkusta luultavasti tulisi uusi sotalordi.
"Ehkä uusi sotalordi ei ole niin pahaksi kuin luulet..." ehdotti nurkassa istuva Mild. Hän katseli jakoavainta ja jatkoi sitten härpelinsä väsäämistä.
"Oletko hullu!! Vinkulla ei ole taktista älyä päässään! Ainoa mistä hän tajuaa on isot aseet ja haarniskat!" Vinkaisi NikNak.
NikNak harppoi huoneensa toiseen osaan jota peittivät verhot. Täällä ei insinööri häntä häiritsisi. Hän istahti tuolilleen ja laski katakombeista hakemansa arkun pöydälle. Hän pisti suojaavan saastakiviamuletin kaulaansa ja hymyili. Hän mutristi huuliaan saman tien kun luki amuletin toisella puolella olevan tekstin: "Saattaa sisältää tukehtumisvaaran.
Hän lukaisi kirjastaan, mitä hänen kalliista artefaktastaan sanottiin. Skaventerä. Kahdenkäden suuri demoninen miekka joka oli taottu raskaasti saastakiveen ja tuhansiin muihin metalleihin. Sisällä asustava demoni ohjaisi... SISÄLLÄ ASUSTAVA MIKÄ? NikNak tunki naamansa kiinni kirjaan. Ah, ei mitään hätää...
Demoni oli luultavasti jo päässyt tuhannen vuoden riivauksessaan miekasta irti.
NikNak nosti suuren terän arkusta ja heilautti sitä. NikNak alkoi vetää miekkaa seinästä irti. Sepäs oli... kevyt ase...

***

Mild hakkasi muutamia nauloja lautoihin jotka olivat ovessa barrikadina. Hän oli kuullut selviä ääniä oven ulkopuolelta.
"Päästetäänkö-päästetäänkö heidät sisään?" kysyi Kito, kierosilmäinen apuri.
"Hetki vain. Asetan tämän pommi-pommin oveen eteen ja jos he pääsevät sisään niin KA-SKUIIIK!" karjaisi Mild. Insinööri asensi oudon vekottimen oven eteen ja maastoutui nurkkaan ja tunki sormet korviin.
"Mitä kirottua te täällä väsäätte!" kirkaisi NikNak ja asteli kohti ovea. "Mikäs tämä..."
hän kysäisi ja kumartui poimimaan maassa olevan vehkeen.

KA-SKUIIIK!

NikNak katseli seinälle levinneitä insinöörimestareita ja puristi hymyillen amulettiaan.

***

"Hoi klaanilaiset!" NikNak julisti muonakolon skaveneille. "Kurja Vinkku Litskitin klaanista on surmannut uljaan sotalordimme! Annammeko sen tapahtua! Emme tietenkään! Tämä tietää-tietää kauan odotettua sotaa saastaisen vihollisklaanin kanssa! Olen saanut haltuuni salaisuuksista salaisimman! Aseista mahtavimman! Sen edessä surkeat Litskitiläiset vaikuttavat laumalta pieniä-vihreitä-otuksia!
Lähtekäämme sotaan uljaat klaanitoverini!" karjaisi NikNak puheensa päätteeksi.
Salissa alkoi heti innokas vikinä ja häntien piiskaus. Jotkut aamiaisestaan kiinnostuneet skavenit löysivät itsensä kuolleina puurolautasiltaan.
"Me kuulemme, oi pöyhkeä harmaa tietäjä! Annetaan Litskitin klaanin nähdä mahtimme! Litskitiläiset teurastetaan viimeiseen orjaan!" huusivat temperamenttiset Nixin klaanilaiset ja näyttelivät hampaitaan. Muonakolon suuri ovi tukkeutui hetkessä ulos pyrkivistä turkkilaisista.

***

NikNak oli yksin muonakolossa ja etsiskeli väliaikaisia herkkupaloja. Kokonainen leipä suussa ja mukillinen viiniä kädessä hän tassutteli kohti sivuovea. NikNakin niskakarvat nousivat pystyyn.
"Hoo! Katsokaa-katsokaa! Nixin harmaa tietäjä!" pääovella vinkui pienikokoinen skaven ja rasiallinen rynnäkkörottia. "Kurja harmaa tietäjä! Viedään hänen päänsä sotalordille!" Vinkaisivat rynnäkkörotat.
"Phah! Mille sotalordille jos saan-saan kysyä?" kysäisi NikNak huvittuneena ja nosti Skaventerän kaapunsa hihasta.
"Hiljaa penninvenyttäjä ja silmänkääntäjä!" kiljaisi laumanjohtaja ja julisti rottaporukkansa rynnäkköön. Sinisenvihreä sähköinen välähdys kävi ilmassa ja laumanjohtaja katseli hämmästyneenä kuinka jo kourallinen hänen uljaita rynnäkkörottiaan makasi sätkivinä rotankinkkuina lattialla. Laumanjohtaja pakeni painajaismaisesti nauravan harmaan tietäjän alta, hyppäsi pienestä luukusta keittiön puolelle ja nosti jykevän pannun seinältä ja meni luukun viereen odottamaan, että utelias harmaa tietäjä kurkistaisi luukusta sisään. Vahinko vain, että NikNak ei tehnyt näin. Hän halkaisi seinään reiän infernaalisella miekallaan ja nauraa käkätti, kun laumanjohtaja kompastui pannunalustaan ja putosi sekoitusammiolliseen perunoita. NikNak pisti koneen päälle ja kuunteli massahtavia ääniä, kun sirkkelit tekivät herkullista peruna-laumanjohtaja-sosetta.

***

"NIKNAK! Kurja harmaa tietäjä! Etsikää-etsikää hänet!" kirkui Vinkku viimeisille apureilleen. Nixin klaanin jokainen jäsen oli hullaantunut. He olivat kulkeneet pitkin käytäviä ja teurastaneet jokaisen Litskitin klaanilaisen, nauraen ja suu vaahdossa. Vinkku ja muutama onnekas eläväinen olivat pystyttäneet barrikadeja pieneen kammioon. Verenhimoiset Nixiläiset hakkasivat Litskitiläisiä mössöksi käytävällä, Vinkun huoneen vieressä. Unohtaen, että hänen klaaniveljistään oltiin tekemässä para-aikaa ketsuppia, lähti Vinkku tekemään tietään kohti ruokasalia murskaten jokaisen tielleen astuvan.

***

"Aaa, sotalordi kenkäraja saapui!" raakkui NikNak sylkien pullaa suustaan. "Naama umpeen senkin puoskari!" louskutti Vinkku. Harmaa tietäjä veti hitaasti hihastaan Skaventerän.
"Lupaan-lupaan nopean kuoleman!" hohotti ylimielinen tietäjä. Siinä samassa huone kiepahti NikNakin silmissä siistin kuperkeikan ja hän menetti tasapainonsa. Hän alkoi yskiä.
"Rähähää!" Rähätti Vinkku ja vetäisi esiin soman riimuilla varustetun sotavasaran. NikNak sylkäisi suustaan veriklöntin lattialle. Hänen verensä kiehui ja vatsa veteli itseään umpisolmuun. Hän tunsi kuinka demoni alkoi yhdistyä hänen mielensä kanssa.
"Aah, kuolevainen... Palvelija, viisas kuolevainen!" se sanoi.

***

Kitti nosti pääpapin rinnuksista ilmaan. "Missä on NikNak!" hän karjui. Se kurja harmaa tietäjä, joka aina väheksyi hänen suurta strategista älyään. Salamurhausyritys oli viimeinen mitä hän kesti, varsinkin, kun se oli tapahtunut hänen omassa huoneessaan. Pääpappi nyyhkytti suurta petoa joka makasi kuolleena lattialla. Kitti oli leikannut tiensä pedon vatsasta raivoissaan muutama tunti sitten. Hän huomasi muutaman skavenin jotka töllistelivät häntä silmät pulloillaan ja suu auki.
"Teillä ei ole-ole lupaa tuijottaa minua! Minä olen sotalordi!" karjui Kitti. Skavenit juoksivat kirkuen karkuun. "Hurja sotalordimme on tullut riivaamaan klaanimme!",
"Tulkaa takaisin! Teillä ei ole oikeutta! Teillä ei ole lupaa! Teillä ei ole..." kirkui Kitti ja ryntäsi ulos temppelistä.

***

NikNak nauraa käkätti polvillaan muonakolon likaisella lattialla. "Mitä naurat harmaa tietäjä?! Kerro-kerro! Etkö tiedä, aion surmata sinut mitä epämiellyttävimmällä tavalla!" raakkui Vinkku ja kohotti vasaraansa. Hän iski kohtaan missä skitso tietäjä hihittile hulluna. Mitä pirua?! Hän oli lyönyt ohi! Vinkku kuuli naurun selkänsä takaa. Hän kääntyi ja näki kuinka NikNak irvisteli kieli ulkona silmät pullottaen. "Rähähähähähää! Typerys-typerys! Kuolemattomia ei voi tuhota!" kirkui mielipuolinen skaven ja murskasi Vinkun varpaat jalallaan. Kuului vinkaisu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Vinkku epäröi. Tietäjästä oli tullut jotain pelottavaa. Hänen infernaalinen olemuksensa hehkui uhoa ja kuolemaa kaikille ympärillä oleville(tällä hetkellä Vinkulle).
Äkkiä NikNak sai kohtauksen. Hän jäykistyi ja kaatui maahan. Vinkku tarttui nuijaansa ja alkoi hakata raivoissaan kaatunutta tietäjää, kunnes tämä oli vain kasa punaista puuroa. Vinkku huohotti ja oli aikeissa tarttua maassa olevaan demonimiekkaan, kun tuttu hihitys kaikui salissa.
"Hihihiohoho! Kuolemattomat eivät kuole!" ja kuin painajaisessa, maassa oleva verimössö alkoi ottaa NikNakin vanhaa muotoa. Pian Vinkun edessä seisoi helvetillinen demoni-ilmestys joka rääkyi arvaa kenen äänellä. NikNak kohotti miekkaa. Hän oli huumaantunut. Hänen verensä kiehui ja ajatukset yhdistyivät demonin kanssa. Hän nautti tästä. Vinkku katsoi kuinka demoni kohotti miekkaansa.
"Säästäkää-säästäkää kurja-kurja Vinkku parka! Ei saa uljas tietäjä! eisaaeisaaeisaaeisaa!"
Yhdellä huitaisulla haarniskoitu skaven oli levinnyt lattialle ja seinille herkulliseksi Vinkkunötkötiksi. NikNak alkoi puhdistaa seiniä ja lattioita itselleen tyypillisellä tavallaan, nuolemalla.

***

"Ui-huii-huijujj! Sotalordi! Ruokakolossa on-on neljällä jalalla kävelevä rottademoni joka nuolee-nuolee astioita!" kirkaisi sekopäinen klaanirotta, joka oli kiertänyt klaanin tiloja tiedustelemassa.
"Minulle ei valehdella-valehdella! Minä olen sotalordi ja minulle ei valehdella! Onko-onko selvä?!?!" karjui "kuolleista-herännyt" hysteerinen sotalordi. Hän oli menettänyt malttinsa kuullessaan hullun tietäjän julistaneen sodan toista klaania vastaan. Hän teki päätökset! Hän! Itse yksinvaltias ja päätyranni jonka valtaa ei kyseenalaistanut kukaan(paitsi nimeltämainitsematon harmaa tietäjä...)!
Kitti marssi kohti ruokalaa "lojaali" henkivartiokaarti kannoillaan. Sotalordi meinasi kellahtaa nurin nähdessään kauhean pedon makoilemassa tarjoilukärryn päällä ruokalevolla. Hirvitys!
"Uuh-huh-hu-huu... missä... missä tietäjä on-on? Hän osaisi käsitellä tämänkaltaisia asioita..." sopersi Kitti ottaen tukea rynnäkkörotan säärestä. Tarjoilukärryssä rötköttävä otus nosti päätään ja katseli ympärilleen aivan kuin se olisi ymmärtänyt. Silmänräpäyksessä harmaa tietäjä NikNak seisoi kirja kainalossa sotalordin edessä.
"Kutsuitte oi suurin-mahtavin-ja-varmasti-viisaista-viisain..." sihautti tietäjä lipevästi ja kumarsi syvään. Hän katseli tyytyväisenä kuinka sotalordin silmät katsoivat kieroon ja häntä nostettiin kohti suuta.

***

Kitti ei ollut tyytyväinen. Ei tosiaankaan. Harmaa tietäjä oli kertonut valheita, jotka olivat yhtä liukkaita kuin rasvattu rotanhäntä. Kaiken kukkuraksi hän oli pistänyt sotalordin marssittamaan armeijansa nopeasti kohti vihollisklaania, jotta he saisivat yllätyshyökkäyksen suoman edun. Tietäjä itse oli päättänyt liittyä taisteluun tekemällä ratkaisevan iskun maan alta pienen ryhmän kanssa.
Sotalordi huokaisi ja taputteli jyhkeää tykkiä, jota Skryren insinöörin hoivasivat ja hinkkasivat puhtaaksi kuin pikkaulapsen korvantaustoja. Hän vilkaisi kauempana roihuavia liekkejä ja kuunteli taistelun ääniä.

***

"Kaivakaa-kaivakaa! Meidän pitäisi olla pian perillä!" raakkui NikNak lapioiden ja hakkujen varsissa heiluville skaveneille. "Mutta tietäjä, oletteko varma, että kaivamme oikeasta kohdasta?" piipitti pienikokoinen skaven. "Totta-kai-totta-kai! Älä kyseenalaista minua rääpäle! Takaisin töihin!" karjaisi NikNak. Hän katseli karttaa. Mitenköhän päin sitä piti pitää? Ja mikä kartta se oikein oli? NikNak kohautti olkiaan. Ainoa mistä hän kartassa ymmärsi oli suuri ruksi joka oli paperinpalan keskellä viivojen ja juovien kiertäessä sen ympärillä. Hän havahtui vinkaisuun.
"Huraa! Olemme kaivaneet tiemme läpi! Tulkaa-tulkaa katsomaan oi uljas tietäjä! Valoa-valoa!"
Kaikki viisi päätä kurkistivat ulos kolosta ja katselivat ympärille.
"Johan nyt on kumma! Voisin vaikka vannoa, ettei kukaan, edes mahtava ja turhamainen skaven käyttäisi näin hienoja seinäverhoja!" vinkaisi skaven numero yksi.
"Ja katsokaa-katsokaa! Seinät ja lattiat on päällystetty marmorilla ja tiilillä!" vikisi skaven numero kaksi.
"Oih miten suuri ruokapöytä ja miten tyylikkäitä tuoleja!" kiljaisi innostunut skaven numero kolme.
"Hoo, haistan herkullisen ruoan! Edes meidän mahtavassa klaanissa ei tarjoilla tällaisia herkkuja!" piipitti pieni skaven numero neljä ja näytti tovereilleen sokerilla kuorrutettua juustokakunpalasta.
"Pukeeko tämä minua?" kiljaisi NikNak, joka sovitti hienoa jalokivillä koristeltua kruunua päähänsä.
"Johan on rikas klaani, kun syövät joka päivä näin hyvää paahtopaistia!" vinkui Skaven numero kolme ja tarttui kinkkuun.
"Muf!" vahvisti skaven numero kaksi.
"Nirsk!" ehdotti puolestaan ovi joka aukeni NikNakin takana. Sisään astui jonkinmoinen ihmisotus, joka vihelteli huolettomasti ja käveli kohti pöytää.
"Kai jonkinlainen orja." supattivat skavenit keskenään. Ihmisotus huomasi skavenit ja kirkaisi kauhusta.
"Enpä usko-usko! Kimppuun uljaat rottalaiseni! Hyökätkää-hyökätkää !" karjaisi NikNak. Skavenit kävivät kimppuun ja hakkasivat ihmisen tohjoksi aseinaan paahtopaisti, kanankoipi, tarjoilulautanen, juustokakunpala ja korea tarjoilukärry.
"Ooh, tästä ne ei tykkää..." vikisi skaven numero yksi ja repäisi seinäverhon irti ja peitti lattialla olevan sotkun. Samalla hetkellä huoneeseen tuli lisää ihmisiä. Kaksi keskenään kuhertelevaa ihmisotusta katosi seinäverhon taakse. Skavenjoukko rynnisti ovesta ulos.

***

NikNak avasi jyhkeän tammioven ja kurkisti huoneeseen. Se oli pyöreä ja seinät oli vuorattu kirjahyllyillä ja kirjoilla, katosta roikkui suuri kristallikynttelikkö ja lattiaa peitti paksu karvainen matto.
"Mitähän tässä pullossa on-on?" vinkaisi joku skaveneista. NikNak katseli kiinnostuneena kirjaa jossa oli kuvia värikkäästä klovnista. Kummallista, ilmassa leijui purppuran ja sinisen värisiä kuplia.
"Hohoo!" hihittivät NikNakinn tunneliapurit ja katselivat maassa pyörivää skavenia jonka turkki oli muuttunut violetiksi ja jonka nenästä tuprahteli ilmaan edellämainittuja kuplia. Jälleen kuului oven narahdus ja sisään astui harmaapartainen, vanha sinikaapuinen mies jolla oli päässä velhonhattu joka oli kuvioitu tähdillä ja puolikuilla. Hänen silmänsä pullahtivat ja hän alkoi hokea samantapaista, kuin "Ga-ga-gaah!".
"Sitokaa!" kirkaisi NikNak karvaisille kumppaneilleen.
Velho makasi naama sinisenä, köytettynä lattialla. Naaman erikoinen väri johtui siitä, että paksu harmaa tietäjä istui velhon mahan päällä.
"MISSÄ ME OLLA-OLLA?" tiukkasi NikNak "sujuvalla" ihmiskielellään. Hän oli oppinut, että alemmille roduille piti puhua kovasti ja selvästi.
"Putosinko pullosta helvettiin? Onko pakko kehua kinkkua jos ei taho?" sopersi velho partansa alta.
"Meidän täytyy-täytyy luultavasti uhkailla ja kiristää häntä!" kiljaisi yksi skaveneista. NikNak haki hyllystä muutaman kirjan ja alkoi silpoa niitä miekallaan.
"ARRRGH!" kirkaisi velho ja alkoi heilua vimmatusti.

***

Skavenit ja velho hiippailivat ulos linnasta. NikNak ja hänen apurinsa olivat suuren pressun alla. He olivat velhon "tieteellisiä kokeita". Velho opasti heidät sikolättiin. Täällä NikNak voisi apureineen yöpyä ja suunnitella kuinka jatkaa pieleenmennyttä suunnitelmaa ilman, että sotalordi älyäisi, missä NikNak ja hänen kaartinsa olisivat viipyneet taistelun aikana.
"Nyt luultavasti voin palata torniini?" piipitti velho.
"SINÄ PYSYÄ-PYSYÄ TÄÄLLÄ! SINÄ AIKOA-AIKOA HÄLYTTÄÄ VARTIJAT JOS SINÄ MENNÄ-MENNÄ!" ehdotti NikNak "aatelistyylisellä" puhetavallaan.
Sen sanottuaan NikNak heitti velhon vahvalla kourallaan apureilleen ja huikkasi:"siinä on iltapalanne! Älkää ahmiko, sillä muuta ruokaa ette tänään saa!"
Tämän jälkeen NikNak hiippaili sisälle lättiin tekemään kinkkuvoileipiä.

***

"Arrgh!" kirkaisi NikNak. Läjä isoja karjuja oli lähtenyt rynnimään massalla pois sikolätistä. NikNak itse oli maataloustuotemeren keskellä.
"Kuka siellä? Tunnussana?" karjaisi portinvartija. Hänen äänensä vaimeni sikalauman alle. NikNak lennähti lammikkoon ja kärttyisät ankat alkoivat nokkia hänen päätään.
"Apua! Salamurhayritys! Auttakaa! Ette voi jättää-jättää uljasta johtajaanne tappajahirviöiden kynsiin! Auttakaa-auttakaa!" kirkui hysteerinen NikNak.
Päästään seonnut harmaa tietäjä alkoi huitoa ruoskallaan typertyneitä lintuja.
"HaHaa! Teillä oli ehkä joukkoylivoima, mutta mahtavalle tietäjälle ei mahda kukaan mitään! Minä olen kohtalonne! Elämänne hallitsija! Vaviskaa edessäni te kurjat!"
Auringon ensisäteet iskivät NikNakin silmiin kuin vihastunut vanha noita.
"Älkää ampuko! Antaudun-antaudun!" kiljui NikNak hädissään.

***

Skavenit katsoivat kuinka heidän "rohkea" johtajansa konttasi lammikossa ja paineli päätään veden suojaan.
"Uhuu! Saatte kaikki plootuni! sauvani! Kaiken! Säästäkää minut!" kirkui NikNak ja polski vesiruohon suojiin. Kaislikosta kuului hiljaista puhinaa, kun jokin, luultavasti NikNak yritti saada hengitystään tasaantumaan.
"Minä tiesin-tiesin kyllä tämän!" hän sanoi ja nousi puskasta ylväänä sammakko sarvissaan. NikNak kuuli ihmisäänen takaansa:"No niin poijaat mennänpäs niinku tonne linnaan, pääsette mukaviin selleihin. Alkemistimme ois niinku kiinnostunu teist..." karkean näköinen talonpoika tökki heitä rajusti hilpparilla selkiin ja kaksi ritaria näyttivät muuten vain uljailta sinistä taivasta vasten.
"Minä otan häneltä sauvan." sanoi toinen ritareista ja putosi rämähtäen hevosen selästä.

***

Kitti veti miekkansa vihollisen mahasta. Korahtaen vihollisklaanin laumanjohtaja kaatui hänen jalkoihinsa. Kitti jatkoi eteenpäin ruoskien samalla hajamielisesti suurta rottaogrea joka karjaisi ja lähti hoipertelemaan kohti Litskitin klaanin pääpesäkettä. Kurja harmaa tietäjä. Hän tiesi alusta asti ettei NikNakiin voinut luottaa. Se möykky oli hiippaillut omille teilleen varastelemaan plootuja hakemaan kunnian johtajan päästä.
"Onko tietäjästä kuulunut-kuulunut?!" hän karjaisi Narkulle joka mussutti eväitään kiven päällä.
"Mmmuf." hän kommentoi.
"MITÄ!" kirkaisi Kitti.
"Mmmuuhfuhmuhmuhmuummuuf!" sanoi Narkku ja heilutteli rajusti käsiään sivulle.
"Tulkitsen-tulkitsen tuon vastauksen tietämättömäksi." tulkitsi Kitti ja napsautti sormiaan jolloin muutama hänen henkivartijoistaan tuli paikalle.
"HUOMIO-HUOMIO! Valmistautukaa tietäjäjahtiin! Varustus: maastopuku ja tietäjänkaappaajaverkot! Taakse poistukaa-poistukaa ja valmistautukaa!" Kitti jakeli ohjeensa "lojaalille" kaartilleen.

***

NikNak potkaisi käytävän varrella poseeraavaa haarniskaa joka alkoi keikkua iloisesti rämähdellen. Hän oli perin tyytyväinen, sillä linnan alkemisti oli lihottanut hänen kukkaroaan mukavalla määrällä plootuja, jotta olisi saanut tutkia muutamia hänen apureistaan. NikNak oli mielellään luovuttanut kaikki apurinsa tuolle hämärälle tyypille varsinkin, kun se tuki hänen etujaan. Oli luultavasti jo kuitenkin aika palata sotalordin luokse ja antaa hänelle raportti pataluhista apureista jotka olivat johdattaneet hänet harhaan.

***

"AAARGH!" karjaisi Kitti. NikNak oli yllättäen ajellut nyppylän takaa korealla tarjoilukärryllä, joka oli lastattu täyteen mitä hienoimpia herkkuja ja liiskannut sotalordin kauniin hännän.
"Mikä piru teitä vaivaa-vaivaa sotalordi! Kävelette eteen, kun minä ohjastan ajokkiani! Katsokaa-katsokaa! Leikkeleet levisivät! Niin-niin!" huusi NikNak tarjoilukärryn alta.
"Typerä tietäjä! Tekisi mieli hirttää-hirttää sinut solmioosi! Katso-katso mitä teit perintökalleudelleni!" karjui Kitti ja hieroi murskaantunutta häntäänsä.
"Viis siitä! Mutta miten aiot korvata nämä herkut! Minulla on-on nälkä!" vinkui NikNak. Kitti hillitsi himonsa uuteen tietäjäturkikseen ja hankki sen sijaan henkivartiokaartilaiskallokypärän.

***

NikNak katseli kunniapaikaltaan(armeijan takarivistöistä) kuinka Nixin klaanin suuri armeija teki ketsuppia vihollisista. Hän alkoi pelata lempipeliään, missä kolmen kupin alle pistettiin jokaiseen herkkupala, hetken päästä sotalordi kävelisi ohi ja tiuskaisisi:
"Mitä noiden kuppien alla on-on?!" ja NikNak sanoisi:
"Nosta-nosta yksi niin näet." tämän jälkeen sotalordi nostaisi yhden kupeista ja tietäjä avaisi tien pohjattomaan kuiluun ja katoamistemppu olisi suoritettu eikä sotalordi ehtisi älytä mitään. Sen jälkeen sotalordi nostaisi loput kupit ja väistäisi NikNakin kasvavaa mahaa. Sotalordi oli jo kaksi kertaa päivän aikana lentänyt rähmälleen maahan, kun NikNak oli hotkaissut herkkupalat kuppien alta ja paisuttanut mahaansa.

***

NikNak halasi naamansa kirkuvan kellon viileään pintaan. Se helpotti tuskaa minkä tärvelyksen klaanin tekele oli aiheuttanut. Rottaogre oli hermostunut melkoisesti, kun ei ollutkaan löytänyt kupin alta mitään.
Läähättävä sotalordi juoksi vinhaa vauhtia NikNakia kohti.
"Lopeta halailu ja nouse-nouse sen kyytiin torvelo!" näin sanottuaan sotalordi pinkoi täyttä vauhtia muutaman kilometrin päähän piiloon.
NikNak kohotti kätensä otsalleen ja siristeli kaukaisuuteen. Kymmenen kourallista mustaturkkisia skaveneita teki selvää Nixin klaanin rotista. Jopas jotakin...

***

Korvia repivä tuhannen huudon ja miljoonan kellon ääni lakaisi taistelukenttää. NikNak tunsi kuinka Skaventerä kehräsi nautinnosta kuullessaan kellon äänen. Rykmentti klaanirottia työnsi kelloa eteenpäin huudellen rivouksia ympärilleen ja purren tovereitaan raivosta.
NikNak tutkasti taistelukentän. Kauimpana siinsivät kaksi pientä ovea jotka johtivat Litskitin klaanin tunneleihin ja yhä syvemmälle vuorille. Epätoivoinen joukko vihollisen rynnäkkörottia yritti puolustaa kahta keittiöovea viimeiseen rottaan, samalla kun Nixin klaanilaiset hajottivat mökkeliinejä joissa orjat asustivat ja polttivat myllyjä jotka tuottivat tuhansittain saastuneita kiloja viljaa klaanille.

***

"Korkein tarjous voittaa, pienin kuolee!" ilmoitti skavensalamurhaaja. Kaksi skavenia yrittivät palkata samaa salamurhaajaa samaan aikaan, tästä kehkeytyisi jotain ikävää sille joka häviäisi.
"Arvon mestari skit, klaanimme tarjoaa..." toinen skaveneista aloitti, toinen keskeytti:
"Pötyä! Teilläkö muka olisi varaa siihen!" toinen skaveneista irvisti ja näytti pitkää kieltä keskeyttäjälle. "Klaanillamme on varaa enemmän kuin teillä tulee koskaan olemaan!" tämä luonnollisesti ärsytti toista skavenia ja kummatkin vetivät miekat esiin ja leikkasivat toisiltaan kurkut auki.
Salamurhaaja kohautti olkiaan ja kääntyi lähteäkseen, mutta pysähtyi kuullessaan pehmeän askelluksen.
"Arvon mestari Skit?" ääni kysäisi pimeästä.
"Palveluksessanne-palveluksessanne, tiettyyn rajaan saakka tietysti-tietysti!" kumarsi Skit.

***

NikNak oli ärsyyntynyt. Aikaa tuhlaantui keittiöovien aukaisemiseen turhan kauan. Muurinmurtaja oli hajonnut säpäleiksi oveen ja joku oli puhaltanut tulitikut sammuksiin aina kun joku skaven oli yrittänyt sytyttää pommia ja ovi oli kaiken lisäksi suojattu saastatulenheittimiä vastaan.
Samassa hetkessä jokin kiinnitti NikNakin huomion. Kauempana tassutteli lautasellinen jotakin herkullista syötävää.
NikNak lähti varovasti hiippailemaan kohti lautasta. Lautanen kipitti kallion taakse ja herkkusuu seurasi perässä.
"Huiii!" kiljaisi joku ja heitti NikNakin päälle verkon. Sehän ei tietäjää pysäyttänyt. Verkko ratkesi rikki NikNakin valtavan mahan ansiosta. Se ei toisaalta suojannut yllättävää iskua nivusiin ja tainnuttavaa iskua päähän. Paksu skaven mätkähti maahan aiheuttaen suuren paineaallon.

***

NikNak tunsi kuinka porkkana steppasi hänen mahansa päällä ja suuri koira venytti hänen sarviaan. Kaukana vihreä kello huusi vaimeasti hänen nimeään ja taivaalla lenteli laulavia makkaroita.
"Ala herätä-herätä kurja!" kirkui komea lakkipäinen ritari.
NikNak heräsi rajuun poskenläpsyttelyyn.

***

Taistelu oli voitettu, tosin se ei ollut ollut Kitille mikään yllätys. Mutta missä se kiero tietäjä oli? Kuollut taistelussa? Kitti hyrisi hetken mielihyvästä ajatellessaan tätä vaihtoehtoa ja upposi syvemmälle valtaistuimellaan.
Varmasti se surkimus juonitteli jotakin hänen päänmenoksensa! Palkkasi salamurhaajia hänen selkänsä takana ja nuoleskeli muiden klaanien sotalordeja!
Kitti oli hetkessä ylhäällä ja suunnisti kohti huonetta jonka laumanjohtaja Narkku oli ominut heti taistelun loputtua. Hän riuhtaisi oven auki ja jäi tapittamaan Narkkua, joka makasi kolossaan noin kymmenen penikoijan kanssa.
"Sulje-sulje ovi! Päästät-päästät kylmää ilmaa sisään!" vinkaisi Narkku ja muutamat hänen seuralaisistaan vikisivät.
"Nyt ei ole-ole kyse siitä!" karjaisi sotalordi.

***

"Oiih, miten kiiltävä! Pomo katso-katso!" vinkaisi joku. NikNak ei saanut vielä silmiään auki ja hänestä tuntui epäilyttävästi siltä, että joku häpli hänen skaventeräänsä.
"Anna-anna tuo rätti! Haluan sen kiiltävämmäksi!" sanoi jykevä ääni.
NikNak avasi silmänsä. Hänen edessään seisoskeli Litskitin klaanin sotalordi ja...JA... salamurhaaja jonka NikNak oli palkannut.
"Kurja petturi-petturi!" NikNak kirkaisi.
"Rikkaat syövät köyhät." valisti sotalordi.
"Ja sinä syöt kohta tätä!" karjaisi NikNak ja veti veitsellä itsensä irti köysistä ja syöksyi kohti sotalordia.
Tietäjä veti taskustaan köntin pullaa ja työnsi sen hämmästyttävällä nopeudella sotalordin suuhun.
"Mmm-mmmuuh!" ehdotti sotalordi ja könysi lattialle.
"Anna-anna se miekka tänne!" karjaisi NikNak ja lähestyi uhkaavasti salamurhaajaa.
"Piip." kuului salamurhaajan mahasta.
"Maksan tuplasti enemmän kuin tuo räkäklöntti!" vinkaisi NikNak ja näki kuinka salamurhaajan silmät alkoivat kiilua kuullessaan sanan "tuplasti enemmän.
NikNak kääntyi juuri parahiksi katsomaan kuinka sotalordi rämisteli pystyyn ja sylki pullanpaloja suustaan.
"Harharhar!" käkätti NikNak.
"Ottaja antaja kananpaskan kantaja!" karjaisi sotalordi ja ryntäsi kohti tietäjää.
"Kuole-kuole!" tiuskaisi NikNak ja tuiskahti naamalleen kuraan.
NikNak kuuli sotalordin kauhean huudon ja räjähdyksen ja tunsi kuinka sotalordi kompastui häneen.
Ilmassa leijui savua ja sen keskellä hehkuivat neonvalot ja joulupallot.
Savun takaa paljastui jyhkeä hahmo joka nosti metallisia kouriaan.
"Kuka piru?!" kiljui sotalordi.
Hahmo alkoi nauraa. Se otti atleetin asennon ja koukisti metallisia käsiään ylös.
"Olen Skit Rautakynsi ja etsin mahtavaa tietäjähahmoa nimeltä...KukKuk?" se sanoi.
"NIKNAK! NIKNAK SENKIN IDIOOTTI! ONKO SEN KANSSA ONGELMIA!" karjui NikNak.
"Ooh, anteeksi-anteeksi teidän mahakkuutenne! Voinen korvata tämän?" sanoi hahmo joka oli hiljalleen paljastunut insinööriksi joka oli sonnistautunut uusimpiin teknologian ihmeisiin.
"Polta!" käski NikNak ja osoitti sotalordia.
Metallihirviö kohotti toisen kouristaan ja ampui tulta ja metallinpalasia päin sotalordin kasvoja.
Tuskanhuudot kaikuivat vielä pitkään sen jälkeen, kun NikNak poistui paikalta.

***

"Hmm, mitä sinulla on-on mielessä?" kysyi NikNak salamurhaajalta joka seisoi ja piti töherrettyä paperia NikNakin naaman edessä.
"Lasku." sanoi skaven hilpeästi.
NikNak tuijotti hetken lappua. Hänen silmänsä rävähtivät auki.
"Ei tipu!" NikNak sanoi rauhallisesti ja työnsi tikarin skavenin mahaan paperin alta.

[Skrixqueek]

mukavaa lueskella aamunkahvin ääressä hyvää tekstiä lempparirotunsa kommelluksista...

[Rotten sound]

Tykkäsin todella paljon tästä tarinasta mutta millon skavenit lähtee maanpäälle taistelee?