Tytär kunnioittakoon isäänsä

[Lorindel]

Pitkästä, pitkästä aikaa jotain tännekinpäin. Toivottavasti kommenttia tulee, katsotaan sitten jaksanko tehdä lisääkin. Halusin kirjoitella jotain kevyttä, ilman mitään sen kummempaa juonikuviota. Mutta se nyt sitten lähtikin menemään, ja juonta on jo tullut todella pitkälle eteenpäin - muokkasin sittemmin aloituksen ihan vain prologi-tyyppiseksi ratkaisuksi. Että jos seuraavalla tavalla alkava pieni jatkumo teitä kiinnostaa, niin siitä on sitten parempi ilmoitella tännepäin.

Pitemmittä puheitta, olkaatte hyvät.



Natalien Tarina: Esinäytös – Tytär kunnioittakoon isäänsä:


”En halua mennä naimisiin!” nuoren naisen kimeä ääni kaikui avonaisesta ovesta käytävään. Käytävän kiviseiniä koristivat taidokkaat maalaukset. Soidut toivat värin maalauksien pintaan. Kylmää lattiaa peitti paksu, punainen villamatto, jonka reunoja kiersivät monimutkaiset punokset ja kuvioinnit.

”Natalie, sulje nyt jo suusi! En halua kuulla enää ainuttakaan vastalausetta”, miehen käskevä ääni seurasi naisääntä. Seinälle, oven vastapäätä ripustettu soihtu lepatti hetken ja rauhoittui sitten.

”Mutta isä – ”

”Suusi kiinni! Ja sulje ovi!”

”Isä – ”, naisen ääni murtui. Hetkeksi painava hiljaisuus laskeutui käytävään, tarkkakorvainen saattoi kuulla naisen nyyhkyttävän. Sitten kuului muutama kevyt askel, ja vahvistettu puuovi kääntyi mattoa viistäen käytävän vasemmalta seinustalta kiinni. Saranat narahtivat ja salpa kilahti kevyesti.

”Natalie, sinä teet juuri niin kuin minä sinun käsken tehdä”, äänet vaimentuivat, miehen äänessä kuului silti voimakas paino, ”Älä pilaa elämääsi, minä tiedän mikä on parasta sinulle. Et voi elää niin kuin halvat naiset. Sinun pitää elää arvokkaasti. Ota vastaan se mitä sinulle tarjotaan.”

”Mitä muuta minä voisinkaan tehdä, isä?!” nainen kysyi ivallisesti.

”Natalie! Älä puhu minulle tuohon sävyyn! Minä teen kaiken tämän vain sinun parhaaksesi!” mies karjaisi.

”Etkä tee.”

”Olet sinäkin yksi kirottu huora! Kiittämätön pentu!” terävä isku seurasi miehen ääntä, nainen kiljaisi kaatuessaan ja kuului kun pöytä murtui. Astioita särkyi kivilattiaan, ja ruokailuvälineet kolisivat ja kilisivät siellä täällä.

”En minä mikään huora ole! Ja jos olen, niin sinä minusta sellaisen teet!” nainen sai rohkeutensa takaisin.

”Mitä sinä sanoit!?” miesääni kysyi raivoissaan. Kuului kun puu murtui.

”Sinähän se minut myyt!” tätä syytöstä seurasi kiljaisu ja ovi rämähti auki. Silkkiseen mekkoon pukeutunut, hento, nuori nainen iskeytyi maahan keskelle käytävää ja pyörähti seinän viereen. Soihtu lepatti peloissaan.

”Nyt sinä kuuntelet minua tämän pienen hetken ajan, neiti hyvä”, naisen perässä käytävään käveli roteva, vanha mies. Harmaantuvat, pitkät hiukset laskeutuivat tämän olkapäille, ja ohut tunika peitti miehen vartaloa. Tämän profiili oli jylhä. Mies polvistui naisen eteen, ”Sinä menet naimisiin kreivi Gottschalkin kanssa, etkä sinä voi sille tosiasialle mitään. Se on välttämätöntä, jotta saamme pidettyä hyvät välit pohjoiseen. Sen jälkeen sukusi saa elää rauhassa, ilman ainaisia rajakahakoita ja ryöstelyä.”

”Vähät minä siitä. En anna hukata elämääni tuollaisen turhuuden takia”, nainen sylkäisi miehen kasvoille, ”Äiti ei ikinä olisi antanut tämän tapahtua.”

Mies nousi hitaasti seisomaan ja pyyhkäisi kasvojaan. Sitten hän laski katseensa alas. Hiljaisuus laskeutui käytävään. Soihtu rauhoittui.

”Natalie, sinun on turha yrittää vastustella. Hän saa sinut – ja minä saan rauhani”, mies hymyili kylmää hymyä lattianrajassa makaavalle tyttärelleen.

”Minä en ole enää sinun tyttäresi. Ja tämä ei ole minun sukuni. Minä en ole mitään velkaa sinun maallesi, enkä niille miehille, jotka tapatat oman lapsellisuutesi takia”, nainen katsoi ylös hätkähtämättä.

”En välitä”, mies sanoi ja kääntyi hitaasti poistuakseen paikalta.

”Paskiainen”, nainen sihahti hänen peräänsä.

Yhtäkkiä, salamannopeasti mies kääntyi ja potkaisi tytärtään vatsaan. Hento nainen paiskautui tällä kertaa käytävän seinään – kirkaisu katkesi hetkessä. Soihtu iski kipinöitä seinään ja sen pitkä liekki nuoli ahnaasti mustaksi palanutta kiviseinää. Mies kääntyi uudelleen kannoillaan ja suuntasi kulkunsa käytävää eteenpäin.

Natalie jäi seinän viereen haukkomaan henkeään. Verta valui hänen kurkkuunsa, ja hän yski sitä hädissään matolle. Kyyneleet sumensivat hänen näkönsä, eikä henki kulkenut. Hän kiemurteli tuskissaan hetken, ja hänen kätensä tarttuivat kouristuksenomaisesti maton punottuun reunaan. Kyljestä säteilevä kipu poltti hänen keuhkojaan kuin tuli.

Hän kääntyi voimattomana selälleen maton päälle, ja antoi veren valua suustaan pitkin kasvojaan. Ja se valui korviin, ja pään täytti hiljainen, rauhoittava humina. Ja se tuoksui raudalta ja voimalta ja hän hymyili kipeää hymyä maatessaan siinä lattialla. Ja viimeiseksi hän näki heikosti tanssivan liekin yläpuolellaan.

[Lihamestari]

Tuota, lyhyt oli. Mikäs tässä oli idea? Isä määrää, isä huutaa, isä potkii, tytär kuolee? Mihin tämä edes sijottui? Aika? Paikka? Vuosi? Onko olemassa muita hahmoja kuin isä ja tytär? Mitä helvettiä tässä edes tapahtui?

[Lorindel]

Mietinkin tuossa postaillessani, että meneekö loppu liian epäselväksi. Ilmeisesti se sitten meni.

Mutta siis, sen verran voinen oikaista, ettei tytär toki tuossa lopussa kuole. Prologissa yleensä (sikäli kun itse niitä kirjoittelen), yritän vain herättää kysymyksiä - jotta tarinaa haluttaisiin lukea pidemmälle. Tämä nyt on vain jäävuoren huippua. Pitempää tekstiä tulee kyllä. Mutta myöhemmin.

[Attila]

Kirjoita hyvä ihminen enemmän. Ei tästä voi mitään ihmeellistä sanoa.

...Ketä minä luulen huijaavani?

Okei, tyylikäs perspektiivi. Vähän vaikeaselkoinen, mutta tyylikäs. Kunhan korjaat tämän:

”Olet sinäkin yksi kirottu huora! Kiittämätön pentu!” nainen kiljaisi ja kuului kun pöytä kaatui.

Kuvailu oli tyylikästä, joskin lyhytsanaista.

Isoin ongelma oli sanan "nainen" käyttö. Ensinnäkin käytit sitä hieman liian taajaan. Toisekseen, jos tämä tosiaan on FB-tarina, kyseessä ei olisi nainen, vaan tyttö. Keskiajalla tyttäret naitettiin alle kaksikymppisinä, koska mokomat hädin tuskin elivät 40-vuotiaiksi.

Pisteet kivuliaasta väkivaltakohtauksesta.

Kirjoita lisää.

[Stenvall]

Toisekseen, jos tämä tosiaan on FB-tarina, kyseessä ei olisi nainen, vaan tyttö. Keskiajalla tyttäret naitettiin alle kaksikymppisinä

13-vuotias on jo nainen!!1

Tämähän tarinanpätkä oli varsin mielenkiintoinen. Se toi esille isänmaamme ja Raamatun ikiaikaisia arvoja fantasiaan siirrettynä. Feministit eivät tosin taida tykätä. No, kirjoitahan toki lisää, hieman lyhyeksi jäi.

[Sìlentium]

Mukavaa tekstiä. Hauskaa lukea, joskin kuvailu on aika niukka sanaista, mutta osuvaa.

Haluan todellakin kuulla Natalien tarinan kokonaan.

[Lorindel]

Kiitän kommenteista.

Attilalta hyviä pointteja - panin itsekin merkille tuon sanan "nainen" ylikäytön, mutten jaksanut oikolukea ja korjailla tekstiä. Typåjakin saattanee siis löytyä. Pitänee kuitenkin korjata kirjoitusasua hieman paremmalla ajalla.

Sitä ensimmäistä kokopitkää lukua voidaan odottaa ilmestyväksi muutaman viikon sisällä. Kunhan nyt treenaamiseltani ja lukiolla juoksemiseltani ehdin tällaiseenkin tekstiin paneutua.

[Skrixqueek]

missäs päin empireä (?) sitä mennään?

Arvaanpa että tarinassa tulee olemaan vampyrismia jonkin verran...

[High king Godric]

Hm, mielenkiintoinen ja lupaava alku. Pidin kyllä ja lueskelen innolla jatkoa sitten kun kirjoitat sitä

'Autanpa' sinua vähän ja huomautan yhden kirotusvirheen.

Soidut toivat värin maalauksien pintaan.

Puuttuu 'h'.

Nojaa, se pilkun ahdistelusta, tuo oli vain ainut joka hyppäsi silmille. Kirjoita ihmeessä lisää, tämä oli minusta hyvä.

[Lorindel]

Kiitän jälleen kommenteista.

@Skrixqueek: Kaikki tarkemmat yksityiskohdat kyllä selviävät kunhan tarina alkaa rullaamaan - ehdotan vain mukana roikkumista.

@High king Godric: Dääm. Nii-in, no toisaalta - minähän sanoin ettei tuota vielä jaksanut oikolukea..

Mutta juu, lisää voitanee odottaa jossain vaiheessa seuraavaa viikonloppua. Sitä ennen en tosiaankaan ehdi kirjoittamassa istua, ellen sitten palaa entiseen rytmiin ja aloita öiden valvomista.

[Rotten sound]

minulla on tunne että "naisesta" tulee soturi ja voitte lopun arvata eli hän menee urhon kanssa naimisiin ja saa lapsia...

[Lihamestari]

minulla on tunne että "naisesta" tulee soturi ja voitte lopun arvata eli hän menee urhon kanssa naimisiin ja saa lapsia...

Aijaa? Minusta siitä tulee vähintään Lahmian Vampyyri tai Slaaneshin Über-Soturi.

[Scoundrel]

Hyvä tarina, pikku vikoineen. Pituus oli aloitukseksi ihan kohdallaan ja erikoinen näkökulma piristää aina. Erityisesti pidin soihdusta, mutta häntä tuskin tullaan tapaamaan kun tarina etenee.

Parissa kohdassa tapahtumien kuvailu oli mielestäni vähän tönkköä. Varsinkin isän ja tytön tapellessa ja rikkoessa paikkoja. Pikku yksityiskohdat ovat kohdallaan, kuten oven liike mattoa vasten, mutta tärkeämmät asiat, kuten pöydän särkyminen, kaipaisivat vähän öljyämistä.

[Nilarakh]

Ja se valui korviin, ja pään täytti hiljainen, rauhoittava humina. Ja se tuoksui raudalta ja voimalta ja hän hymyili kipeää hymyä maatessaan siinä lattialla.

Ilmiselvästi vamppyyri tuosta tädistä tulee! Nauttii verestä ja hymyilee kivusta...
Myöhemmin herää kuolleista, puree isäänsä, pakottaa tämän väkivallalla jonkun mummon kanssa naimisiin.
Tarina oli hyvä, vaikka jo alkuvaiheilla tiesi mitä tulee käymään.
En tietääkseni ole sadisti, mutten voinut lopettaa lukemista.

Hyvä!

[Heretic]

jänskä tarina.samaan malliin vain