Kolme salamurhaajaa

[Thorgal]

Tämä on novellini ensimmäinen osa. Toivottavasti tykkäätte.


Jacob nousi vedestä laiturille, märkänä kuin koira rankkasateen jälkeen. Hän irrotti viittansa, kääri sen rullalle ja heitti sen laituriin kiinnitettyyn soutuveneeseen. Hän kyyristyi ja katseli ympärilleen. Laitureita oli vartioimassa vain kolme vartijaa, jotka olivat varustautuneet pelkillä hilpareilla ja miekoilla. Heillä oli päässään kypärät ja yllään heillä oli rengaspanssarit ja asepuvut, joissa oli Marienburgin linnanherran vaakuna. Johann pääsisi helposti heidän ohitseen ja jos oli tarvis, tappaisi heidät yhtä helposti. Hän juoksi hiljaa erään talon kulman taakse ja piiloutui heinäkärryjen taakse. Hän avasi takkinsa ja tarkisti varusteensa. Vyöllä hänellä oli köysi sekä lajitelma tikareita. Leveitä ja ohuita, pitkiä ja lyhyitä, kaarevia ja suoria, niitä oli joka lähtöön. Ne oli kääritty kankaaseen, jotta ne eivät kalisisi toisiaan vastaan. Takin povitaskussa hänellä oli pieni puurasia. Hän avasi sen ja katsoi sisälle. Sisällä rasiassa oli neljä pientä pulloa. Hän sulki rasian ja tunnusteli selkäänsä. Selässä hänellä oli sidottuna lyhyt miekka sekä jousipyssy ja nuoliviine. Taskussa hänellä oli neljä kuristusnyöriä. "Loistavaa." hän ajatteli. Hän oli varautunut kaikkeen. Hän kaivoi toisesta taskustansa pussin jossa oli mustaa jauhetta. Hän otti hyppysellisen jauhetta kädellensä ja puristi paidastansa vettä käteensä. Hän hieroi käsiään yhteen, kunnes hänellä oli sysimustaa tahnaa jota hän hieroi kasvoihinsa. Se kuivui lähes samantien. Hän pesi kätensä lätäkössä ja laittoi hansikkaat käteensä. Hän tarttui kaulassaan roikkuviin riipuksiin. Toinen oli tummanharmaa, litteäksi hiottu kivi, johon kaiverrettu tekstiä. Hän suuteli kiveä ja lausui rukouksen Ranaldille, varkaiden ja huijareiden jumalalle. "Oi mestarini Ranald. Suojele sieluani tällä pimeällä tiellä". Sitten hän otti toisen talismaanin, joka oli litteä, suorakulmion muotoinen jadekivi, jossa oli kultainen kehikko. Keskellä oli kiemurainen haltiariimu. Nyt hän vuorostaan lausui rukouksen Khainelle, murhan ja sodan jumalle. "Khaela Mensha Khaine, tänään lahjoitan sinulle tuoreen sielun. Olkoon nimesi ikuisesti pelätty ja palvottu".
"Kuka siellä?" kysyi möreä ääni kulman takaa. "Voi helvetti?" kirosi Jacob mielessään ja otti yhden leveistä tikareistaan. Vartija astui kulman takaa hilpari kaksin käsin tanassa. Hän oli enää noin kolmen metrin päässä vaunuista.
Hän käänsi selkänsä katsoakseen laiturille ja silloin Jacob iski. Hän laittoi käden vartijan suulle ja iski häntä terävästi niskaan ja mursi tämän niskanikamat. Mies lyyhistyi kasaan ja Jacob raahasi hänet kärryihin heinän alle. Hän pyyhki tikarinsa riepuun ja lähti juoksemaan kohti linnaa, jossa linnanherra Marcus von Marienburg nukkui.

[Lihamestari]

Sujuvaa tekstiä, kirjoitusvirheet vähäiset, paitsi että povitasku kirjoitetaan yhteen.

[Thorgal]

Voi piru!Niin pienestä kiinni..

[Thorgal]

lisää tulee. Myöhemmin kerrotaan miksi jacob haluaa murhata linnanherran

[Skrixqueek]

oikein mukava ja realistinen, mutta paljoa ei ehtinyt tapahtumaan.

ja taas fluffillista vinetystä:
edes morrin papit eivät mielellään kanna kuoleman jumalan symbolia työn ulkopuolella, sillä se tuo pahaa onnea.
sen sijaan khainen, murhan jumalan tai ranaldin, varkaiden ja huijareiden jumalan symbolit sopisivat hämäräveikolle.
morria pidetään ankarana ja anteeksiantamattomana. hän todennäköisesti kiroaisi jonkun joka uskaltaa rukoilla häntä omaa etuaan tavoitellessaan...

eipä muuta tällä kertaa.

[Thorgal]

Kiitos. Korjaan asian samantien

[Omenapoika]

eikös nuoliviini kirjoiteta nuoliviini? Taipuu tyyliin nuoliviintä, nuoliviinessä. Hieman outoa: "Jacob nousi vedestä laiturille, märkänä kuin koira rankkasateen jälkeen." jos hän kerran nousi vedestä niin eikö se olisi ensisijainen syy hänen koiramaiseen märkyyteensä? Se että hän oli veneessä käy selville vasta sauraavassa lauseessa, vai oliko hän veneessä ollenkaan? Tuon sanan vedestä voisi vaihtaa sanaan veneestä jos asia on näin.

Kivaa tekstiä. Ovela jehu, ja hahmothan voivat olla tasan niin ovelia kuin niiden luoja . Lisää vaan.

[Thorgal]

Katsos Marienburgia ympäröi vahti-alusten laivasto. Jos Jacob olisi käyttänyt venettä, hänet olisi nähty ja tutkittu. Jos jouk olisi nähnyt salamurhaajan varusteet, hänet olisi siltä istumalta hakattu kappaleiksi. Ei olisi myöskään turvallista mennä etelästä päin, sillä Marienburgia ympäröi suo, jolla asuu tarinoiden mukaan asuu yksisilmäisiä olentoja (fenbeastin kaltaisia), jotka taistelivat siellä skaveneiden kanssa.

[Lihamestari]

Katsos Marienburgia ympäröi vahti-alusten laivasto. Jos Jacob olisi käyttänyt venettä, hänet olisi nähty ja tutkittu.

Missäs näin lukee? Ja soutuvene on tosi helppo huomata yöllä ilman valoja.

Jos jouk olisi nähnyt salamurhaajan varusteet, hänet olisi siltä istumalta hakattu kappaleiksi.

Millä perusteella? Salamurhaaja lähinnä viskattaisiin tyrmään ja pantaisiin kuolemantuomiolle myöhemmin. Vaikka kuinka olisi Empiressa, salamurhaajia ei hakata heti kun tilaisuus tulee.

[Arachinid]

mielestäni loistavaa tekstiä jatka samaan malliin

[Thorgal]

Tässä ois jatkoa...

Marienburgin eräästä viemäriaukosta hyppäsi esiin mustaan viittaan pukeutunut hahmo, jolla oli aseinaan kaksi paria pitkiä rautakynsiä, jotka oli sidottu olennon kämmenpöytiin. Se käänteli päätään sivulta toiselle ja nuuhki ilmaa. Sen viiksikarvat värähtivät hieman ja yhtäkkiä se kipittämään aivan ääneti kohti lähintä rakennusta. Se hyppäsi seinään ja lähti kiipeämään sitä pitkin katolla. Se istahti rännille ja tarkasteli karttaansa. Se oli hätäisesti piirretty, joka oli täynnä eri kokoisia ja muotoisia nelikulmioita sekä outoja riimuja. Otus katseli karttaa jonkin aikaa ja laittoi sen sitten taskuunsa. Skavenin häntä nytkähteli sen pään korkeudella. Se sulki silmänsä ja muisteli miksi Scrutenin klaani oli sen palkannut. Kuusi päivää aiemmin, Marienburgin linnanherra oli saanut viemäri-partioilta selville, että skaveneilla on Marienburgin alla pesä-luolasto. Linnanherra oli nopeasti aloittanut joukkojen varustamisen ja palkkasotureiden palkkaamisen. Viikon sisällä viemärit ja vanhat katakombit olivat täynnä sotilaita. Skaveneista ei löydetty jälkkeäkään, kunnes eräänä päivänä eräät sotilaat olivat harjoittaneet tarkkuusammuntaa seinään piirettyyn ristiin. Seinä kuitenkin romahti ja takaa paljastui uusi käytävä, jonka toisessa päässä oli Scrutenin tukikohta Suo-kanto. Pian luolastot olivat täynnä sotilaita ja skaveneita taistelemassa. Skaveneita oli kuitenkin liian paljon ja pian sotilaat lähtivät perääntymään kohti tunnelin suuta. Perääntyessään he räjäyttivä ja rikkoivat skaveneiden rakennelmia ja tuhosivat lopulta luolan suun. Sotaherra Kratsik Ruuminrepijä oli raivoissaan, sillä koskaan ennen ei yksikään ihminen ollut löytänyt skaveneiden tukikohtaa ja siksi hän oli palkannut Ikrit Kaks-varjon, ainoan saatavilla olevan Eshinin klaanin salamurhaajan.

Hän palasi takaisin nykyhetkeen. Hän päätti varmistaa, että kaikki varusteet oli otettu mukaan. Rautakynnet hänellä tietysti oli, sillä ei hän muuten olisi päässyt katolle. Vyöllö oli kolme tikaria, 12 heittotähteä sekä kaksi savupommia. Hännässään hänellä oli pieni rautapiikki. Hän otti taskustaan pienen lasipurkin ja pienen harjan. Hän kastoi harjan purkkiin ja siveli vihertävänharmaata, läpikuultavaa nestettä kynsiensä teriin. Hän sulki purkin ja laittoi sen takaisiin taskuunsa. Hän otti toisesta taskusta toisen purkin, jossa oli hohtavaa, kirkkaan vihreää nestettä. Ikritin kasvoille levisi ilkeä hymy. Hän laittoi purkin taskuunsa, veti syvään henkeä ja lähti juoksemaan hirvittävällä vauhdilla katoilla. Hän hyppäsi rännin kohdalla pitkän loikan toiselle katolle vaivattomasti. Hän jatkoi juoksuaan kohti linnaa, jossa hänen saaliinsa odotti.

[Skrixqueek]

kivaa, skaveneita! tarinat vois olla tietty pitempiä, kun on hyvää tekstiä.

yksisilmäisiä olentoja (fenbeastin kaltaisia),

nämä tunnetaan käsittääkseni fimiirin (fimir) nimellä. whrpg 1sessä oli sivuaukeamallinen fluffia.

[Thorgal]

whrpg 1....?

[Skrixqueek]

warhammer rolepalying game (1).

painos 2 hankinnassa.

[Arachinid]

hyvä jatko odotan lisää :D vaikuttaa äärimmäisen hyvältä...

[High king Godric]

Pidin erittäin paljon. Tarinaa tulee lyhyissä sykäyksissä mutta se ei haittaa niin paljon. Pair juttua vaan nostan esiin, muuten erinomaista työtä

Sen viiksikarvat värähtivät hieman ja yhtäkkiä se kipittämään aivan ääneti kohti lähintä rakennusta.

Tuosta tuntuu puuttuvan yksi sana.

Vyöllö oli kolme tikaria, 12 heittotähteä sekä kaksi savupommia. Hännässään hänellä oli pieni rautapiikki..

Tuolla ö:n pitäisi olla a.

No niin, nillitys=off, jatka samaan malliin, jään kiinnostuneena odottelemaan kuka se kolmas salamurhaaja on.

Ps. Eikö 13 tähteä olisi tyylikkäämpi

[Thorgal]

Marienburg on siinä mielessä huonosti sijoitettu, että sitä ympäröivät suo, meri ja autiomaa. Suolle ei kukaan uskalla mennä, koska siellä kummitelevat fimir. Merellä taas seilaavat pohjalaisten pelätyt lohikäärme-alukset, jotka hyökkäävät yksinäisten alusten kimpuun. Vaikka autiomaassa onkin tie, joka vie Marienburgiin, harva uskaltaa sitä käyttää, sillä autiomaassa elää Turmiollisten voimien palvojia, vihernahkoja ja muita olentoja. Mutta silloin kun joku käyttää tietä, on hänellä yleensä paljon vartijoita.
Ja tätä tietä oli kuuluisa salamurhaaja, Dranachtil Vaeltaja päättänyt käyttää...

Oli ilta. Tietä pitkin vieri hevoskärry ja iso joukko vartijoita. Kärryssä istui vanha kuski, jolla oli yllään ruskea, huppullinen sadeviitta. Hän poltteli piippua ja katseli laiskasti eteenpäin. Hänen vieressään istui ruosteiseen regaspanssariin pukeutunut, arpinaamainen mies, jonka olalla lepäsi leveäteräinen kahdenkäden miekka. Vaunun takana istui kaksi miestä, joilla oli yllään repaleiset keisarikunnan kiväärimiesten univormut, kumpikin eri provinssista. Heillä oli kummallakin vanhat kiväärit ja koristeelliset tikarit. Vaunu ympärillä oli monenlaisia vartijoita. Ogre, jolla oli kummassakin kädessä käyrät sapelit. Pohjalaisia, joilla oli kaikilla joko kilvet ja miekat tai kahden käden kirveet. Joitakin Marienburgilaisia hevosmiehiä, joilla oli rengaspanssarit, keihäät ja kilvet. Heidän lisäkseen mukana oli puolituinen jolla oli raskas, varastettu kääpiöhaarniska ja vyö täynnä pistooleita. Vaunu oli lastattu tynnyreillä ja laatikoilla. Vaunuissa oli myös säkki, jota vartioi suuri, levyhaarniskaan pukeutunut Marienburgin linnankaartilainen. He eivät tienneet, että heidän matkassaan oli jotain todella, todella pahaa...

Kukaan heistä ei tiennyt, että vaunuissa oli valepohja suoraan kuskin penkin alla. Siellä makasi Dranachtil, yksi Ghrondin kuuluisimmista salamurhaajista, itsensä Malekithin palkitsema. Hänen kerrotaan myös olleen sukua itse suurelle Urian Myrkkymiekalle. Siellä hän makasi, hengitti syvään ja valmistautui tulevaan metsästykseen. Häntä inhotti sipulin ja muiden ruoka-aineiden haju, joka lastia ympäröi. Hän oli äärimmäisen ärsyyntynyt. Hän oli matkustanut yhdeksän päivää kerjäläisen vaatteissa Ghrondista Erengradiin ja siellä hän oli piiloutunut pyhiinvaeltajien joukkoon. Sieltä hän oli matkannut Wolfenburgiin ja mennyt jäniksenä hevosvaunujen mukana kohti Hergigiä. Täällä hän oli päättänyt harjoitella ja tappoi kokonaisen parakillisen sotilaita. Hänet oli nähty ja joutui pakenemaan Vanhaa Metsätietä pitkin kohti Middenheimiä, mutta hän eksyi ja joutui Kaaoksen palvojien yllättämäksi. Hän tappoi heistä jokiksen, mutta loukkaantui. Raivoissaan hän päätti etsiä kultistien kylän ja tappaa heistä jokaisen. Hän löysi kylän ja kolme päivää myöhemmin, kun petomiehet tulivat kylään, se oli tyhjä, maassa lojuvia, koluttuja luurankoja lukuunottamatta. Middenheimiin päästyään hän oli piiloutunut hevoskärryihin, jotka olivat matkalla Marienburgiin, missä hänen uhrinsa odotti...

[Thorgal]

Marienburg on siinä mielessä huonosti sijoitettu, että sitä ympäröivät suo, meri ja autiomaa. Suolle ei kukaan uskalla mennä, koska siellä kummitelevat fimir. Merellä taas seilaavat pohjalaisten pelätyt lohikäärme-alukset, jotka hyökkäävät yksinäisten alusten kimpuun. Vaikka autiomaassa onkin tie, joka vie Marienburgiin, harva uskaltaa sitä käyttää, sillä autiomaassa elää Turmiollisten voimien palvojia, vihernahkoja ja muita olentoja. Mutta silloin kun joku käyttää tietä, on hänellä yleensä paljon vartijoita.
Ja tätä tietä oli kuuluisa salamurhaaja, Dranachtil Vaeltaja päättänyt käyttää...

Oli ilta. Tietä pitkin vieri hevoskärry ja iso joukko vartijoita. Kärryssä istui vanha kuski, jolla oli yllään ruskea, huppullinen sadeviitta. Hän poltteli piippua ja katseli laiskasti eteenpäin. Hänen vieressään istui ruosteiseen regaspanssariin pukeutunut, arpinaamainen mies, jonka olalla lepäsi leveäteräinen kahdenkäden miekka. Vaunun takana istui kaksi miestä, joilla oli yllään repaleiset keisarikunnan kiväärimiesten univormut, kumpikin eri provinssista. Heillä oli kummallakin vanhat kiväärit ja koristeelliset tikarit. Vaunu ympärillä oli monenlaisia vartijoita. Ogre, jolla oli kummassakin kädessä käyrät sapelit. Pohjalaisia, joilla oli kaikilla joko kilvet ja miekat tai kahden käden kirveet. Joitakin Marienburgilaisia hevosmiehiä, joilla oli rengaspanssarit, keihäät ja kilvet. Heidän lisäkseen mukana oli puolituinen jolla oli raskas, varastettu kääpiöhaarniska ja vyö täynnä pistooleita. Vaunu oli lastattu tynnyreillä ja laatikoilla. Vaunuissa oli myös säkki, jota vartioi suuri, levyhaarniskaan pukeutunut Marienburgin linnankaartilainen. He eivät tienneet, että heidän matkassaan oli jotain todella, todella pahaa...

Kukaan heistä ei tiennyt, että vaunuissa oli valepohja suoraan kuskin penkin alla. Siellä makasi Dranachtil, yksi Ghrondin kuuluisimmista salamurhaajista, itsensä Malekithin palkitsema. Hänen kerrotaan myös olleen sukua itse suurelle Urian Myrkkymiekalle. Siellä hän makasi, hengitti syvään ja valmistautui tulevaan metsästykseen. Häntä inhotti sipulin ja muiden ruoka-aineiden haju, joka lastia ympäröi. Hän oli äärimmäisen ärsyyntynyt. Hän oli matkustanut yhdeksän päivää kerjäläisen vaatteissa Ghrondista Erengradiin ja siellä hän oli piiloutunut pyhiinvaeltajien joukkoon. Sieltä hän oli matkannut Wolfenburgiin ja mennyt jäniksenä hevosvaunujen mukana kohti Hergigiä. Täällä hän oli päättänyt harjoitella ja tappoi kokonaisen parakillisen sotilaita. Hänet oli nähty ja joutui pakenemaan Vanhaa Metsätietä pitkin kohti Middenheimiä, mutta hän eksyi ja joutui Kaaoksen palvojien yllättämäksi. Hän tappoi heistä jokiksen, mutta loukkaantui. Raivoissaan hän päätti etsiä kultistien kylän ja tappaa heistä jokaisen. Hän löysi kylän ja kolme päivää myöhemmin, ja kun petomiehet tulivat kylään, se oli tyhjä, maassa lojuvia, koluttuja luurankoja lukuunottamatta. Middenheimiin päästyään hän oli piiloutunut hevoskärryihin, jotka olivat matkalla Marienburgiin, missä hänen uhrinsa odotti...

[Arachinid]

aina vaan loistavampaa tekstiä... huomautan vaaan pari pientä asiaa...
1. teksti on kirjoitettu kahteen kertaan
2.ruumiista ei tuu luurankoa 3 päivässä

mutta toikin meni jo pilkun viilaamiseks... onnea jatka ihmeessä tarinaa haluan kuulla tämän loppuun :D 10 pistettä tähän mennessä :D

[Thorgal]

voi lisää tulee ja paljon....