Utelua Kirjoitus tekniikoista

[Polku]

Ihan tässä alkoi uteliaisuudesta miettimään miten ihmiset täällä kirjoittaa.
Eli esimerkiksi itse otan jonkin asian kuten kesäpäivä. Sitten alan kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa, tietenkin 40K hengessä, sen jälkeen korjaan yhtenäisyys ongelmat ja selvimmät muut virheet (sivulliseen wordissä aikaa kulunut noin 30 min) sitten lähetän kaverille jonka kanssa mesessä taistellaan jonkun aikaa oikein kirjoituksesta ja tyylikysymyksistä. Ja sitten luen vielä kerran läpi ja korjaan, vielä löytämäni virheet. Ja lopuksi lähetän tänne.

[Thelacan]

Itse kirjoittelen niin, että kun joskus sattuu mieleeni puikahtamaan hyvä idea, suunnittelen sitä mielessäni, miten siinä käy ja niin pois päin. Sitten alan työstää tarinaa ja välillä tuleekin sitten semmoisia juonenkäänteitä joihin en ollut oikeastaan valmistautunut ja siitä voi olla välillä liian vaikea jatkaa.

Näin kävi Cadian Remnants-saagalle, tein itselleni turhan vaikean mutkan jonka takia tässä nyt on kestänyt aika kauan saada uutta osaa ilmoille.
(Uskottelen näin itselleni, että täällä on vielä immeisiä joita kiinnostaa lukea kyseistä saagaa.)

[Skrixqueek]

keksin hahmon. sitten taustan. sitten mietin mitä mielenkiintoista hahmolle voisi tapahtua. tekstiä virtaa itsestään...

[Coridus]

Itse kirjoittelen niin, että kun joskus sattuu mieleeni puikahtamaan hyvä idea, suunnittelen sitä mielessäni, miten siinä käy ja niin pois päin. Sitten alan työstää tarinaa ja välillä tuleekin sitten semmoisia juonenkäänteitä joihin en ollut oikeastaan valmistautunut ja siitä voi olla välillä liian vaikea jatkaa.

Näin kävi Cadian Remnants-saagalle, tein itselleni turhan vaikean mutkan jonka takia tässä nyt on kestänyt aika kauan saada uutta osaa ilmoille.
(Uskottelen näin itselleni, että täällä on vielä immeisiä joita kiinnostaa lukea kyseistä saagaa.)

Kyllähän täältä löytyy kiinnostuneita.
Itseni kohdalla olen huomannut, että jos haluan kirjoittaa tarinan, joudun kirjoittamaan sen yhteen osaan. Jatkoa ei vain keksi, ei sitten millään. Aina välissä tulee inspiraatio, mutta sitten se taas lopahtaa, ja ne Word-tiedostot katoavat jonnekin koneen syöveriin...
Nyt voisi taas kokeilla, onnistuisiko kirjoittaa eeppinen tarina yhteen voluumiin.

-Nimim. Vähintään kolme tarinasarjaa kesken.

[The Captain]

keksin hahmon. sitten taustan. sitten mietin mitä mielenkiintoista hahmolle voisi tapahtua. tekstiä virtaa itsestään...

Tämä on minullakin yleensä se tapa lähteä kirjoittamaan. Olen aina tykännyt kirjallisuudessa mielenkiintoisista henkilöhahmoista enemmän kuin itse tapahtumista. Henkilöideni luonteenpiirteet ja historia muodoutuvat vähitellen kuupassani, ja jossain vaiheessa saatan alkaa naputella jotakin koneellekin. Yleensä kirjoitusvaiheen alkaessa tarina on muotoutunut lähestulkoon kokonaan; mm. Delilan tarina (vieläkö joku nykyisistä kynä-ääliöistä muistaa sen?) oli helppo kirjoittaa, kun olin pyöritellyt juttua päässäni jo pitkään sitä ennen. Kaksi ensimmäistä osaa tulivat ihan luonnostaan, kolmonen oli vähän sellainen välitarina, kaksi viimeistä tulivat itsestään, kun olin loppuratkaisun päättänyt (eihän se oikeastaan juuri muunlainen olisi voinut ollakaan).

Omana ongelmanani on tapahtumapaikkojen visualisointi. Pystyn aina näkemään silmissäni tarinoideni tapahtumapaikat, ja koka kerran näen ne niin selvästi, niin mitä niitä suotta liian yksityiskohtaisesti kuvailemaan? Eli haluaisin käyttää enemmän aikaa ja rivejä paikkjoen kuvailuun, mutta se vain ei suju minulta niin kuin toivoisin. Lyhyissä stooreissa on tietysti pakko jättääkin paljon lukijan mielikuvituksen varaan, koska muuten joko ympäristön kuvailu hukuttaa alleen tapahtumat tai lopputulos on romaani, mutten ole vielä löytänyt omassa tuotannossani sellaista sopusuhtaisuutta tässä asiassa. Ja tietysti kun painopisteeni on niissä henkilöissä, niin muu jääkin yleensä vähän taustalle.

[Skrixqueek]

Omana ongelmanani on tapahtumapaikkojen visualisointi. Pystyn aina näkemään silmissäni tarinoideni tapahtumapaikat, ja koka kerran näen ne niin selvästi, niin mitä niitä suotta liian yksityiskohtaisesti kuvailemaan? Eli haluaisin käyttää enemmän aikaa ja rivejä paikkjoen kuvailuun, mutta se vain ei suju minulta niin kuin toivoisin. Lyhyissä stooreissa on tietysti pakko jättääkin paljon lukijan mielikuvituksen varaan, koska muuten joko ympäristön kuvailu hukuttaa alleen tapahtumat tai lopputulos on romaani, mutten ole vielä löytänyt omassa tuotannossani sellaista sopusuhtaisuutta tässä asiassa. Ja tietysti kun painopisteeni on niissä henkilöissä, niin muu jääkin yleensä vähän taustalle.

puit ajatukseni sanoiksi.

[Ghe'dahlg]

Itse aloitan kirjoittamisen yleensä niin, että joku päivä vain kuuntelen musiikkia, ajattelen niitä näitä ja seikkailen omissa maailmoissani. Mikäli päivä on oikea kirjoittamiselle, mieleen alkaa tulvia tarinaa. Sitten jos en ole aivan koomassa(joka on yleisin tilani) kävelen oudosti mumisten ja huojuen koneelle, avaan Wordin ja alan suoltamaan mitä ikinä päässä on liikkunutkaan. Sitten herään tilastani ja säpsähdän huomaten(Wilhelm kakkosen kirjoitusprosessin jälkeen "heräsin" vain yht'äkkiä ja huomasin että olin kirjoittanut 11 sivua Wordillä(fontti jotain 14 ja välit muistaakseni 1,5), että on taas ollut päivä kirjoittaa jotain ja alan selailla läpi aivojeni tuotosta etsien kirjoitusvirheet, jotka ovat aiemmin jääneet huomaamatta. Tämän jälkeen kirjoitusprosessi on ohi ja päätän pistää turinani parille foorumille ihmisten kauhistelujen kohteeksi, jonka jälkeen on taas hiljaiseloa ja palaan koomaani.


Josta tulikin mieleeni, että voisi yrittää saada Wilhelm turinoihin taas jotain eloa, kun kerran seuraava osa on jo muotoutumassa päässäni.

[Merrywinds]

Hjooh, no ite vaan kirjotan siitä, mistä mieli tekee, ja sit sovitan sen Gw:n maailmaan. Paikkojen ja samoin tapahtumien kuvailuun tahtoisin käyttää enemmän aikaa, mutta en vaan koskaan oikein onnistu siinä.

Aina välillä käy niin, että en enää jaksa kirjoittaa. Tai sitten on myös käynyt nin, että en enää muista profiilin salasanaa, enkä enää jaksa kirjoittaa. Nyt yritän kovasti saada puurrettua Kain juttua lisää, uskottelen itselleni, että joku haluaa niitä lukea.

Hehh... On tainnut jäädä pari kolme sarjaakin kesken. (Tal, Janos, Vankila... Kaikki kai muilla profiileilla tehty... Ihan hävettää.)

[Feeno]

Pidemmissä tarinoissa (sellaiset vähintään 15 sivua wordilla fontilla 8) saattaa kestää monia kuukausia ennen kuin ne saa valmiiksi. Kirjoitettua tulee silloin kun inspistä ja juonentynkää on vireillä, eli noin kerran viikossa. Juoni on pääpiirteittäin jo kehittynyt päässäni, mutta joskus kirjoittaessani synnytän sellaisia juonenkäänteitä etten tahdo edes itse pysyä mukana. Yhdessäkin sivussa saattaa kestää pari tuntia, kun joka kulma hiotaan miltei täydelliseksi (tietysti oman mittapuun mukaan). Siihen mennessä valmiiksi saatu tarina tulee aina luettua vähintään viisi kertaa läpi, ja pienimmätkin kirjoitus- ja ajatusvirheet kitketään pois. Tällaisten tarinoiden kanssa sitten aika usein käy niin, että kun sen on hirveällä vaivannäöllä saanut valmiiksi, siitä ei enää pidäkään. Ja silloin ketuttaa.

Toinen vaihtoehto ovat sitten nämä pikatarinat. Ne syntyvät juuri sillä hetkellä kun inspis paukahtaa, ja ne saattavat valmistua jo samana päivänä kuin kirjoittamisen aloitti. Pituutta löytyy yleensä sellaiset parikolme wordin sivua. Näissä tarinoissa kuvailu jätetään yleensä sivummalle ja keskitetytään tapahtumiin. Siitä johtuen helpoin juoni tarinalle on jokin yksittäinen taistelu, jossa toiminta jyllää ja kuvailua et löydä mistään. Henkilöt jäävät myös useimmiten tuntemattomiksi nimeä lukuunottamatta. Vaikka tällaiset tarinat harvoin mitään mestariteoksia ovatkaan, niitä on mukava kirjoittaa ja lukeakin niin kuin välipalaksi.

[winks]
Täällä muuten yksi oma lyhyt taistelunovellini: http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=46520. Lisäkommentti ei olisi pahasta.
[/winks]

[Karu]

Yleensä keksin jonkin hienon tilanteen, jonka ympärille alan luomaan tarinaa. Hahmojen suunnitteluun en pahemmin panosta. Sitten istun koneen ääreen ja kirjoitan kaiken... pötkössä.

[The Captain]

Ns. luovat tauot muuten tuntuvat useimmiten tappavan kirjoituskyvyn, eli jos lähtee kirjoittamaan, on parempi kirjoittaaheti loppuun asti. Mikään ei masenna enempää (no okei, keksin heti muutaman esimerkin) kuin löytää kovolta vuosia vanha, keskeneräinen novelli, joka piti viimeistellä "silloin joskus" mutta jonka voi nyt antaa kuoppautua.

Älkää siis jättäkö juttujanne roikkumaan. Uhratkaa yöunenne, koulunkäyntinne, työnne, perheenne ja muu ruumiin- ja hengenravintonne ja kirjoittakaa!

[Thelacan]

Älkää siis jättäkö juttujanne roikkumaan. Uhratkaa yöunenne, koulunkäyntinne, työnne, perheenne ja muu ruumiin- ja hengenravintonne ja kirjoittakaa!

Herr Capitan haluaa tällä vain, että sotun muut kirjoittajat joutuisivat pakkolomalle tai sammuisivat niin kovaan uupumukseen, että areena olisi vapaa hänelle ja hänen monille kirjoituksilleen joilla valloittaa moni lukija.

[Scoundrel]

Herr Capitan haluaa tällä vain, että sotun muut kirjoittajat joutuisivat pakkolomalle tai sammuisivat niin kovaan uupumukseen, että areena olisi vapaa hänelle ja hänen monille kirjoituksilleen joilla valloittaa moni lukija.

En ihan tiedä pyrkiikö Kapu juuri tähän. Sanamuodot jättävät arvailulle tilaa.

Älkää siis jättäkö juttujanne roikkumaan.

Mutta tämä on ainakin yksiselitteinen.

Ja asiaan. Itselläni teksti-ideat syntyvät sattumalta. Yleensä pelejä pelatessa tai pelien jälkianalysoinnin aikana tulee mieleen jokin tilanne, mitä olisi mukava dramatisoida. Pyörittelen ideaa päässäni joitakin päiviä. Tänä aikana asettelen mielessäni kappaleet paikalleen ja jäsentelen tarinaa muutenkin. Pyrin miettimään hahmojen keskustelut mahdollisimman tarkkaan, jopa sanatarkkuudella. Parhaimmillaan minulla on paljon kielikuvia ja valmista kuvailua mielessäni ennen kirjoittamisen aloittamista.
Varsinaiseen kirjoittamiseen liittyy erottamasti oman tekstin lukeminen. Useita kertoja kappale kerrallaan etsitään uupumattomasti virheitä, epäselvyyksiä ja muita typeryyksiä. Näitä poistellessa kuluu suurin osa kirjoitusajasta.

[Executioner]

Minulla on sellainen tapa, että yhtäkkiä saan jonkun idea, ja siitä on pakko lähteä kertomaan, yleensä jokin hahmo. Kun kirjoitan, niin en itsekkään tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan hahmot ja paikat alkavat elää, ja kirjoitan ne tavallaan alitajuisesti. Parhaat tekstini ovat kuin roolipelejä: hahmoja, joilla kaikilla on oma tausta, tarina ja tavat, ja jotka elävät omaa elämäänsä. Sitten minulta yhtäkkiä loppuu inspiraatio, ja jatkan samaa tarinaa vaikka seuraavana päivänä. Siitä tulikin mieleeni, Kuolemattomiin pitäisi saada jatkoa..