Noitakuningas kikkailee Fanatic 3:ssa

[ErrSol]

Hauska turnaus takana, ja menestyskin täytti suurin piirtein odotukset. Liikuin turnauksessa listalla, joka sisälsi Blood Dragon -Vampire Lordin lohikäärmeellä (toiminimi Noitakuningas), Necromancerin, 2x5 Kammo-Sutta, 2x6 Ghoulia, 6:n Mustan ritarin yksikön, 10:n Mustan ritarin yksikön, 4 Karmeaa Lepakkoa, 3 Henkiparvea ja Bansheen.

Peli 1: Ville "Elector(?)" Hatakka, Empire
Noh, minulla taitaa olla tapana/kirouksena kohdata Empire turnauksen ensimmäisellä kierroksella. 3 Great Cannonia pelottivat hyvin paljon lohikäärmettä, eikä kentällä ollut edes kovin suotuisaa aloituspaikkaa piilopaikaksi niiltä. Muu armeija koostui kahdesta rullaajasta, jalkaisin swordmaneissa(?) hyppivällä Elector Countista, pegasoskapteenista, blasterista, parista ritariyksiköstä sekä tankista.
Niinhän siinä tietenkin kävi, että lohikäärme kaatui vuorolla 1 tykkien paukkeeseen. Siinä vaiheessa alkoi ärsyttää jo pahasti, enkä tiennyt enää ollenkaan, millä saisin Swordsmanit savustettua pakoon, kun niitä oli tankkikin vartioimassa. Onneksi Spirit Hostit ja toiset sudet tekivät tehtävänsä ja yhteistoimin kylkeen ja eteen tullessaan tekivät vastustajan kenraalista selvää. Pelin vanhetessa Lepakot kuolivat Hellblasteriin, White Wolffit juoksivat liian vähän ja jäivät omien ritarieni alle, Ghoulit ammuttiin ja pistettiin pakosalle, ja Noitakuningas iski jalan tankin romuraudaksi. Empiren säläyksiköitä ajettiin paniikin avulla pakosalle, ja taisi yksi maagikin lähteä paniikin vallassa ulos. Isompi ritariyksikköni murskattiin Pistolierien ja (lähinnä) tankin yhteischargeen, joka myös hieman harmitti, vaikka pistoolimiehet kuolivatkin Bansheen huutoihin. Viimeisellä vuorolla Pienempi ritariyksikköni hyökkäsi Empiren jäljelle jääneeseen ritarijoukkioon, ja Noitakuningas tuli vielä avuksi taikakeinoin. Lopulta sain vastustajan armeijan lähes kokonaan tuhottua, mutta omien tappioden takia sain vain 15-5 voiton. Ihan mukava tapa kuitenkin aloittaa.

Peli 2: En muista kuollaksenikaan vastustajan nimeä. Guzlob sanoi olevansa. Tosin epäilen, onko Guzlobin kaltaista olentoa oikeasti olemassakaan. Armeijana kuitenkin Empire
Jälleen Empire vastassa, tällä kertaa onneksi vain 1 Great Cannon, ja enemmän maastoa jonka taakse piiloutua. Armeija oli käytännössä pelkkää jalkaväkeä, tosin Detachmentit saattaisivat koitua harmiksi omille ritareilleni. Characterien osalta hyvin samanlaista kuin viimeksi, tosin maageja oli vain yksi, eikä hänkään pelkäksi rullaajaksi ostettu.
Vuorolla 2 pääsin tappamaan lepakoilla kanuunan työskentelijät, ja peli olikin oikeastaan sillä selvä. Noitakuningas kävi yksi kerrallaan moukuttamassa kaikki 3 Empiren isoa jalkaväkiyksikköä rearista käsin, normaalilla chargella (myös yksikön toisesta suunnasta oli tulossa minun joukkojani) tai kerran miscastin 3:lla (6" tuiki hyvään suuntaan). Elector Countti ja BSB lähtivät tosin yksiköistä ennen kun sain ne tuhottua, mutta Spirit Hostit ajoivat Countinulos kentältä (10" flee-heittoon). Ghoulit ja Flagellantit pyörivät koko pelin ajan toistensa lomassa, ja toiset Ghoulit napsaisivat pegasoskapteenin pois pelistä. Vaikka pistolierit ampuivat vaille suojapaikkaa jääneen Necromancerini, sain silti tulokseksi puhtaan 20-0 voiton, ilmankin pöytäneljänneksien tuomia pisteitä. Tähän asti meni siis perin lujaa, ja pelotti mitä seuraavalla kierroksella seuraisi...

Peli 3: En taaskaan muista nimeä, pahoittelen. Empire armeijana
No niin, kaikki lauantain pelit sitten Empireä vastaan. Tällä kertaa armeija oli lähes identtinen ensimmäisen pelin listan kanssa, eli mukana myös tankki ja kolme kanuunaa. Sain onneksi valita Deployment zonejen suunnat, ja Empiren koko armeija joutuikin änkemään pieneen sumppuun, eivätkä kanuunat nähneet yhtään juuri mitään.
Tästä koituikin tosin se epäonni, että koko peli oli äärimmäisen tylsä. Vastustaja piti armeijaansa lukittuna pienessä ja tiiviissä läjässä, enkä uskaltanut tuoda Noitakuningasta sinne 3:n kanuunan luokse, sillä en luottanut niiden mokaavan terroriaan Countin ollessa vieressä. Sain tapettua toiselta sivustalta Crossbowmiehiä ja Handgunnereita, sekä toisaalla Bansheen tappaneen (yllättävä maaginen ase) Pegasoskapteenin jälleen Ghouleilla. Vastustaja sai tapettua lepakkoni Steam tankillaan jättäen ystävällisesti mainitsematta Tankissa olevan Hellblasterin armeijaesittelyssä, ja isomman ritariyksikköni (menin typeryyksissäni antamaan hänen ampua ritareita susien sijaan, vaikka oli jo susiin päin ampunut). Mitään muuta ei oikeastaan tapahtunut, nysväiltyämme aikamme päätimme lopettaa ajan loppuessa, tuloksena 10-10. Sangen tylsä peli, näitä vähemmän turnauksiin kiitos. Olisin saanut toki pelistä mielenkiintoisemman riskeeraamalla kenraalini, mutten pitänyt sitä sen arvoisena riskinä.

Sunnuntaina mieli virkeänä kohti uusia haasteita, kun ei tuo turnausvoittokaan nyt ihan utopiaa ollut, vaikka hyyyyyyyyyyyvin kaukainen tavoite olikin.

Peli 4: Tuomas Heikkinen, Empire
Ei enää naurata. Neljäs Empire neljästä pelistä, ja täältäkin löytyi jopa 2 Kanuunaa valmiina ampumaan. Muuten lista poikkesi (epä?)mukavasti muista listoista, 6 Ritariyksikköä muusikoilla oli mielenkiintoinen näky, ja huolestuttavakin. Ratsastava Elector Countti, yksi rullaaja, 2(!!) Pegasoskapteenia, Blasteri ja kaksi jalkaväkiyksikköä hillui myös mukana.
Noitakuningas joutui jälleen innokkaan tykkitulen kohteeksi, mutta onneksi ne eivät tällä kertaa saaneet mitään aikaan. Ensimmäisellä vuorolla vain toinen näki sen, muttei osunut, ja toisella vuorolla molemmat misfirettivät. Pfiuh. Tämän jälkeen Lepakot nappasivat toisen, ja toiset sudet pursuittasivat Pegasoskapteenin nirhattuaan toiseen kanuunaan. Noitakuningas oli taas vapaa liitelemään miten huvitti.
Banshee hoiteli kiitettävän paljon ritareita omalta osaltaan, ja Spirit Hostit yhteistyössä pienemmän ritariyksikköni kanssa puhdistivat oikean rintaman kokonaan niistä. Summonoidut zombit ajoivat yhdet pakosalle, ja taisivat jotkut juosta paniikinkin vuoksi. Noitakuningas vainosi Swordsman-yksikköä, jossa Elecror Count sekä maagi piilivät. Rear Chargea viivästyttivät yhdet ritarit Rearissa, jotka tosin tapettiin heti, joten ostin aikaa chargaamalla pienemmillä ritareillani miekkamiehiä eteen. Griffon Standard jätti puolet ritareista henkiin iskujen jälkeen, mutta tekivätpä tehtävänsä estämällä yksikköä kääntymästä. Viimeisen vuoron alussa Tuomas luovutti varman tappion edessä, kun vielä toinen jalkaväkiyksikkö epäuskalsi chargata isompaan ritariyksikkööni. 20-0 siis tuloksena. Tulipahan samalla pelattua se pakollinen turnauspeli Tuoppia vastaan, kun melkein joka turnauksessa olemme kohdanneetkin. Onneksi tällä kertaa Empiren Ld. ei mennyt ihan putkeen.

Tässä vaiheessa pisteitä alkoi olla jo sen verran hyvin että tosissaan pelkäsin, kuka sieltä tulisi vastaan. Laskeskelin myös, että Massacre-voitto todennäköisesti toisi koko turnauksen voiton. Heh heh, siitä vain yrittämään kun vastassa on sellaisiakin listoja kuin Klemolan örkit, jotka hyvin uhkaavasti näyttivätkin seuraavalta vastustajaltani...

Peli 5: Marko Haatio, Bretonnia
No, eipähän tullut Juuhhan vastaan, eikä liiemmin viides Empirekään. Toisaalta, vastustajakaan ei ehkä ollut helpommasta päästä, vaikka alkuasetelmallisesti Bretonnia olisikin heikommassa asemassa Lohikäärmeitä vastaan.
Peli oli aika suoraviivaista. Alussa tein typerän virheen laittamalla lepakkoni Pegasos Knightien LoSiin, vaikka luulin niiden olevan näkymättömissä. Tämä maksoi minulle Lepakkoni sekä Bansheeni, ei hyvä. Pegasokset kävivät myös tappamassa Necromancerini ympäröimällä piilopaikkametsäni. Trebutchet sai ainoalla laukauksellaan tapettua 3 ritaria pienemmästä yksiköstä, joka rampautti sen aika pahasti. Tämän jälkeen toiset sudet kävivät kurmottamassa koneen. Pieni ritariyksikkö ja Paladin kävivät yhteistoimin nitistämässä loput 3 ritariani, jolloin toinen rintamani jäi melko tyhjäksi.
Toisaalla Noitakuningas lenteli kaikkialla Bretonnian pistesaaliiden lähellä, mutta lentämisen estävä torvi aiheutti vuoron ajan pieniä ongelmia liikkeelle. Eipä siitä mitään viivästystä pahempaa tosin koitunut, kun kukaan vakavasti otettava ei häntä ollut uhkaamassa. Haation Grail Knightit kävivät huitaisemassa Spirit Hostit manan majoille, jonka jälkeen isommat Black Knightini ajoivat ne pakosalle ja lopulta uudella chargella ulos kentältä. Aivan viimeisellä vuorolla sain Vanhellsilla Bretonnian BSBn juoksemaan ulos kentältä, mutta oikein muuta en sitten saanutkaan. Marko ei halunnut ottaa riskiä ja yrittää chargata pegasoksilla ja Pienimmillä Ritareilla isoimpaan ritariryhmääni, ja peli päättyi siihen. Minulta oli kuollut kaikki muu paitsi ne kalleimmat, eli Ritarit ja Noitakuningas. Bretonniasta oli mennyt Trebutchet, Grail Knightit sekä BSB. Lopputuloksena 7-13, eli minor-tappio minulle. Ihan tyytyväinen olen siihenkin, kun massacre-tappiota pelkäsin. Ensi kerralla ehkä paremmin?

Lopulta minulla oli 72 pelipistettä, ja maalauksesta 21, loppusijoitus oli 7. Ihan mukiinmenevä suoritus, ainakin selkeästi paremmin kuin viime syksyn Fanatic. Neljä Empireä alkoi tosin vähän pännimään, 9 Great Cannonia 4:ssä pelissä alkoi tosissaan maistumaan puulta. Mutta hauskaa oli, ja ensi vuonna soisin itseni voittavankin, tai jotain. Oli kuitenkin hauskaa päästää Noitakuningas pitkästä aikaa vakuuttamaan turnauksiin.

[elector]

Paitsi että minulla ei ollut Pegasoskapteenia. Onnea hyvästä sijoituksesta.

[ErrSol]

Paitsi että minulla ei ollut Pegasoskapteenia. Onnea hyvästä sijoituksesta.

Heh, anteeksi. Niitä vain alkoi vilistä silmissä siihen tahtiin ettei enää erottanut, kuka oli missäkin...

[Sìlentium]

Onnea sijoituksesta täältäkin.
Ihan mukava raportti, asiat oli kiteytetty hyvin. Hieman oli tylsää lukea 4 selostusta Empireä vastaan, mutta siihen et kyllä itse voinut vaikuttaa.