Power pelaaminen

[Z7-852]

Eli mikä on teidän yleinen suhtautuminen power pelaajiin tai kuinka niihin ylipäätäänsä tulisi suhtautua?
Oletteko yksi vai toivotteko ettei olisi yhtään?
Entäs power pelaaminen turnauksissa ja kaveri piireissä?

[Oberon]

En ole yksi, vaikka kovalla hingulla yritetäänkin DH:sta edes joku voimankipinä löytää. Tähänastisista löydöistä hurjin ollut psycannon, joka ignoraa invut(allows only armour saves-kohdan perusteella, warseerin puolelta). Periaatteessa en tykkää mutta minkäs teet? Jalaoillansa äänestäminen on aina vaihtoehto, mutta saapahan edes haastetta power-listaa vastaan(liikakakin joskus).

Turnauksissa sallittavampaa kuin kotipeleissä(voittamaanhan sitä lähdetään, paitsi jos ei pärjääkkään).

[Kurimus]

Mielestäni tärkeintä on että peliporukassa on samanlaisia pelaajia. Jos sakissa osa pelaa vain voitto mielessä hirveillä juustolistoilla kun osa haluaa pelata mielenkiintoisia pelejä ihan hupimielessä, tulee jonkinasteinen konflikti luultavasti jossain vaiheessa. Ja ei se varmaan powerpelaajistakaan ole kovin jännää jos toisten listoista ei ole omalle juustoraasteelle vastusta. Kummatkin tyypit keskenään niin kaikilla on kivaa.
Itse en ole powerpelaaja, enkä oikein ymmärrä mikä idea on pelata hupipeleissä verenmaku suussa voitosta. Omassa peliporukassamme muutkin ovat samanhenkisiä ja kivaa on.
Turnauksissa juustottamisen ymmärrän hiukan paremmin, siellä on sentään palkinto josta pelataan. Ja harva kai sitä "julkisesti" haluaa hävitä.
Mutta en silti itse lähtisi turnaukseen sen juustommalla armeijalla kuin millä muutenkaan pelaisin, vaikka hiukan enemmän saattaisinkin listaa säätää. Tähän mennessä turnauskokemukseni ovat olleet yllättävän positiivisia, juuri olin ensimmäistä kertaa turnauksessa (Fanaticissa) eikä vastaan sattunut yhtään varsinaista juustolistaa. En kyllä tiedä olisinko edes alkanut pelaamaan esim. tätä voittanutta Alaitoc-listaa vastaan. IMO ylivoimaisesti älyttömin lista mitä känniset GW:n kehityspeikot ovat koskaan keksineet . Osapuilleen sellaisella listalla minäkin pelaisin jos pelaisin tätä peliä vain voittaakseni. Mutta kas, enpä pelaa. Muunlaisia juustolistoja vastaan olisin ainakin yrittänyt.

[Master Calgar]

Itse fanaticiin juustotin sen verran, että otin tigrun mukaan armeijaan. Tosin, tästä ei ollut oikeastaan mitään hyötyä, kuin yhdessä pelissä marineja vastaan. Eli se siitä über juustosta Lantikka tuli mukaan ihan vain tulimagneetiksi ja sen homman hoitikin todella hyvin, hajoten joka pelissä, useimmin ekalla vuorolla

Mutta, en oiken powerjuustotusta muualla kuin turnauksissa tahdo vastaani. Turneissa sen juuri ymmärtää ja ymmärrän jopa tuon alaitoc listankin: Voittamaanhan sinne tuo hemmo taisi lähteä, ei pelaamaan No, itkeminen sikseen. Harmi vain, etten saanut häntä vastaani, koska olisin mielelläni halunnut ottaa matsia turnauksen voittajaa vastaan.

Jos kyseessä on ihan offgame peli, eli ei mitään turnauksia, kampanjoita tms, listani koostuu yleensä vastustajasta riippuen milloin mistäkin. Jos vastassa enemmän lähistelevää jengiä, en ota hirveää ampumista, koska pelistä tulee tylsä. Jos taas vastassa on enemmän ampumista harrastava, otan myös itse pitkän kantaman tykistöä, koska en nyt tietenkään halua täysin yksipuolista peliä, missä oma osuuteni koostuu vain liikkumisesta ja savejen heittelystä. "Kotipeleissä" kunnon mättö aina pääasia ja nössöilyt sikseen

Seuraavaan fanaticiin juustotan mariinini aivan täyteen, beware!!! (ja itken katkeria kyyneliä, kun häviän jokaisen pelin massacrella )

(voi piru, näyttääpä tuo viestini keltaiselta... typerät hymiöt. Mutta, enpä jaksa niitä enää poistaakkaan [mutta jaksan näköjään kirjoittaa turhuuksia vielä... fiksua...])

[Scoundrel]

Liittyy tavallaan aiheeseen.
Petyin täysin ihmisiin ja menetin uskoni ihmisyyteen edellisen harrastukseni parissa (pelasin Magicia). Olimme kaveriporukalla pelailleet muutaman vuoden ja pidin itseäni ihan kohtuullisena pelaajana. Pelailimme ihan omatekemillämme pakoilla (vrt. armylisteillä) eikä kukaan porukastamme kopionut netistä vahvimpia pakkoja ja tullut pesemään muita peli-illoissamme. No se yksi kaveri välillä yritti, mutta se siitä.
Sitten päätin lähteä kokeilemaan siipiäni turnauksissa. Siellä järkytyin pahasti. Kaikki pelaajat pelasivat enemmän tai vähemmän samoilla pakoilla, vain muutaman kortin eroilla. Törmäsin kaveriin joka kertoi pelaavansa aina "rogue"-pakalla. Kyseessä oli dekki johon oli vaihdettu about viisi korttia normaalikokoonpanosta. Näytin hänelle omaa pakkaani...

Eli yhteenvetona. Liika yrittäminen ja pakonomainen voittaminen johtaa hyvän harrastuksen pilaamiseen. Välttääkseni warhammereiden kohdalla samanlaista pettymystä olen päättänyt pysyä visusti poissa turnauksista ja pelailla vain kaveriporukoissa reilun pelin hengessä.

[Lassek]

Joo, Määtsikki on ihan kamalaa juustoilua alusta loppuun. Yritin kerran pari omilla 4.-5. laitoksen lapuillani joitain uusia virityksiä vastaan... en oikeasti ehtinyt tai voinut tehdä yhtään mitään ennenkuin kuolin.

Figupelit ovat paljon korkeampi harrastus, samalla listalla voi olla kahdet täysin erinäköiset ukot, eikä ukkoja joudu heittämään menemään laitoksen vaihtuessa. Unohtamatta taiteellista aspektia.


Mutta aiheesta vielä:

Yhdet vain tykkää päästä hieromaan älynystyröitään kovassa kamppailussa, toiset luoda eeppisiä tilanteita sikarein ja konjakein varustettuna, ilman kummempaa kilpailuhenkeä. Kumpikaan tapa nauttia harrastuksesta ei ole toista pahempi.

Likaiset temput, rikotut listat ja millinillityksen miellän tehopelaamisen sijaan jo epäkohteliaaksi, mutta 175£:n arvoinen palkintofigu ei tietenkään lue lakia...

[Henri Ketonen]

V:TES on minulle juustoilua varten. Hammereihin on nähty liikaa vaivaa että niillä jaksaisi powernössöstelyä. Kummatkin hammerit ovat juustotettuna varsin tylsiä pelejä, toisin kuin V:TES.

[Harri]

Turneessa kai pärjää power pelaamalla, kotipeleissä tuota tunnutaan haukuttavan aika lailla.

Itse en koskaan ikinä pelaa saati kerää powerlista-armeijaa, mutta mielelläni pelaan niitä vastaan. Parasta mielestäni on yhdistellä noita leet master Largon kahta pelityyppiä: Hieroa älynystyröitä vihun kovaakin kovempaa listaa vastaan omalla fiilistelyarmeijalla konjakkia (tai jotain hyvää viskiä, JD:tä esimerkiksi) maistellen.

Häviän mieluummin massacrella hauskan pelin kuin pelaan hiki otsalla voittoon. Hauskimmat pelini ovatkin olleet ehdottomasti juuri kunnon rökäletappiot. Juustopelaajat eivät ole sen pahempia kuin niistä whinevät pelaajat.

Kilpailuhenkeä saa ja pitää hieman löytyä, mutta tervettä sellaista. Ja jos ei kestä pelata powerpelureita vastaan, hankkiutukoon porukkaan jossa sitä ei tueta. Pääasia että nauttii pelaamisesta.

[WarHound]

Hohhoi...Ei siellä turnauksessa kaikki ole pp-listoja, vaikka niinkin voisi ees luulla. Itsekkin kun kävin tuolla lahti fanaticissa, niin ihan normaaleja pelilistoja sielläkin tuntui olevan. Itsellänikään ei ollut pp-lista, osaksi myös senkin takia että en lähteny sinne voittamaan, vain pitämään hauskaa.(Kyllähän minä tiedän etten minä sitä palkintoa saa vaikka miten yrittäisin )

Tietenkin aina välillä tulee tosiaan sellainen juusto vastaan että huhhuh, mutta aina välillä voi todeta jo ihan peruslistaakin vastaan ettei pärjää. Esim. Pelini necroneita vastaan Lahdessa olikin juuri tätä. Ensimmäisellä kierroksella kaveri veilaa lordin ja ryhmän warruja ulos kentältä. Aiheutti suurta hilpeyttä. Noh, ei tämä mitään, sillä en saanut yhtä ainoatakaan unittia edes puoleen strenghtiin! Kyseessä oli siis äärimmäisen huono noppatuuri, ja tämä taas todisti todennäköisyyshammeristeille sen että niillä todennäköisyyslapuilla voi pyyhkiä hanurin seuraavalla wc-käynnillä. Ja ei, EN saanu sitä p%¤&H%¤ monoliittia alas vaikka miten ammuin Ja näinpä siis hävisin koko pelin 20-0, eikä ollut edes juusto necron lista.

No okei, necronit on vähän huono vertauskuva, kun ei niillä kauheaa juustoa edes saakkaan. Mutta silti. Vastaanpa käveli myös Witch Hunter listakin, joka ei sekään ollut juustoa. Tasurihan siitä tuli sittemmin. kaksi blood angel listaakin tuli vastaan. ei ollut juustoa, tai no, ensimmäisellä oli ihan hulvaton death company + chaplain kombinaatio teleport homerilla + 2:lla termari squadilla. Ei tämäkään ollut juustoa, kun ne termarit kaatui sittemmin kahta ukkoa lukuunottamatta. Tämän pelin taisin voittaakkin jos en väärin muista.

Ensimmäinen matsi Lahdessa oli ehkä vähän juustotusta, mutta enpä tiedä siitäkään. Itselläni kun oli tankkihordemarsu armeija, ja vastassa oli edellisessä fanaticissa viidenneksi tullut, jolla oli käytössään tank hunter kaaosmarsuhirmu. Selvisin kyllä hetken ajan, mutta onnettomien sattumien sattuessa hävisin sen sitten 20-0, mutta kun näin jälkeenpäin ajattelen, niin olisin hieman erilaisella depolla selvittäny sitä peliä paljon paremmin.

Että näin, en siis itse henk. koht. usko että niin juustoa ei olekkaan, etteikö normaalillakin listalla saisi sen taktikoitua kumoon.

[DElffiini]

Taidan kuulua siihen hupipeli porukkaan vai väitättekö,
että joku pystyisi pelaamaan örkeillä vakavasti?

Onhan se ikävää jos vastaan tulee power play armeija
kaveri pelissä vastaan.

[Kidhidalco]

Pitäisi (taas) ensin puhua siitä mitä sillä powerpelaamisella tarkoitetaan. Mielestäni kaikki on suhteellista.

Esimerkkinä käytän omaa listaani Fanaticissa. Space Wolves 1500p. Tasapainoinen hivenen lähitaisteluun kallistuva power weapon pläjäys. Eka ja vika peli turnauksen toiseksi tullutta vastaan. 0-20 turpaan... tokassa pelissä sain jo laitettua kampoihin kun tiesin miten pelata häntä vastaan. Väitän että pari matsia lisää saattaisi nähdä jo tasuria tulossa... Muut pelit vs. tau 20-0, necron 17-3, space marines 20-0. Eipä vastustajilla ollut paljon sanottavaa... marineilla peli kaatui huonoon noppa tuuriin ja muut siihen, että pelaaja ei tiennyt miten susia kannattaa kurmottaa. Itsekkin Tau pelaajana voin sanoa että olisin hävinnyt pelin tauta vastaan ellei vastustaja olisi tehnyt perusvirheitä deploymentissa... seurailin kaverin peliä myöhemmin turnauksessa ja virheistä oli opittu. Vihellellen (oikeasti ) voittoja tuli ja pisteitä kertyi mukavasti. Onnea vaan sinulle. Space Marineita lukuun ottamatta kaikissa edellämainituissa peleissä oli asetelma ns. power play tilanne. Vastustajan lista tuntuu mauttomalta kun siihen ei tunnu purevan mikään...

Sama voisi johtua maastosta. Samaisessa turnauksessa pelattiin peli maastolla joka muistutti helsinki-vantaan kiitotie pihaa. Vastakkain kaksi hyvin tasapainoista listaa. SM vs. Eldar. Koska suojaa ei ollut ja Eldarit liikkuvat ja ampuvat pidemmälle ja paremmin kuin mariinit, oli peli aika duck hunt. Marsuilla pelanneen suusta kuultuna "pitää rakentaa ensikerran tasapainoisempi lista... sellainenkin joka pärjää avomaastossa" tuli aika kipakkaan sävyyn, mutta sisältää totuuden. Tätä peliä ei ratkaistu pelaamalla vaan listoilla. Powerpelaamista vai huonoa tuuria vastustajan suhteen? Seurasin vierestä turnauksen voittajan peliä. Kentällä maasto niukasti ja pelaajat olivat päättäneet että suuri laskeutumis alusta (vertaa kukkula) antaa coveria jos sen päällä istuu... todella outoa ja epäloogista. Noh. Se oli heidän päätöksensä. Joka tapauksessa, ilman tätä suojaa olisi eldarit istuneet betonilla avomaastossa joka olisi takuuvarmasti muuttanut pelin lopput tulosta radikaalisti... power peliä vai huono maasto? Kummintahansa maasto tulkittiin toinen pelaajista sai selkeän edun.

WH40k on kivi-paperi-sakset tyyppinen peli. Huono tuuri tai liian putkinäköinen lista suunnittelu aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin tilanteen jossa pelaamalla ei voi voittaa.

Helpoiten pelit saa mukaviksi sillä, että etukäteen keskustellaan miten peliä pelataan. Frankin kanssa puhuttiin, että otetaan tiukka turanusmatsi meillä, juodaan olut tai pari ja pyritään täydelliseen vastustajan nöyryytykseen massacrella. Odotan innolla. Toisaalta edellinen matsimme oli testataampas jotain poikkeavaa tyylinen just for fun peli. Tästäkin puhuimme etukäteen.

Sellaista... peliähän tämä vaan on. Ottakaa rennosti ja muistakaa että sellaista listaa ei olekkaan jota ei voi voittaa... itse olen pelannut 12 vuotta ja kolme eri editionia. Joka pelissä vieläkin oppii jotain uutta.

[Iceman]

Useimmat tuntuvat yhdistävän hyvän listan ns. juustolistan veren maku suussa pelaamiseen ja muutenkin ikävään asenteeseen. Minusta tämä on väärä lähtökohta ja olettamus.

Viime vuonna pelasin Fanaticissa yhden parhaita pelejäni ja kummallakin oli mietityt listat, vastakkain marinet vs. chaos marinet. Näin alkuasetelma oli, että kumpikaan ei saanut listasta tai armeijasta etua. Kun vielä nopat pyörivät tasaisesti nousi pelaajan oma tekeminen ja taktikointi esiin. Peli oli tiukkaa pohdintaa, mutta äärimmäisen nautittavaa ja päättyi vastustajalle 13-7.

Itse pelaan pitkälti samanlaisilla listoilla oli sitten kyse turnauksesta tai kavereiden kanssa pelaamisesta ja turnauskelpoisia listoja siellä toisellakin puolella pöytään on ollut.

Se onko lista huono, kilpailukykyinen vai räätälöity on toinen kysymys. En pyri pelaamaan huonosti, joten miksi tekisin huonon listan? Itse teen listani sopimaan mahdollisimman montaa vastustajaa vastaan. Tämä tietysti aiheuttaa ongelmia, jos vastaan tulee enemmän räätälöity armeija, joka on rakennettu puhkomaan powerarmour-armeija paloihin. Tämän takia kaveripeleissä haluankin kohdata hyviä turnauspelaajia hyvillä listoilla ja vaikka Fanaticin voittaneen Alaitocin, jotta saa harjoitusta peliin ja pääsee kokeilemaan mikä toimii, mikä ei ja samalla muokkaamaan omaa listaa vieläkin toimivammaksi. Näin seuraavan kerran turnauksessa vastaa tuleva lista ei aiheuta paniikkia, vaan on jo valmmita ratkaisuja, mikä soveltaa sen hetkiseen peliin ja näin pyrin parempaan suoritukseen.

On toki pelajaan mittari tarvitseeko hän pärjätäkseen sen parhaan listan vai kykeneekö hän pärjäämään tasapuolisemmalla listalla. Mikäli lista on niin hyvä, että riittää, kun osaa säännöt sinnepäin ja silti voittaa voi kysyä kumpi pelaa, lista vai pelaaja?

Eri asioiden leimaaminen juustoksi tms. on minusta pelleilyä, koska moneen asiaan löytyy se vastalääke ja riippuu sitten omista valinnoista miten tasainen tilanne on ennen deploymenttiä. Itselläni oli Fanaticissa wraithlordeja ajatellen stature prinssillä daemonic venom, jolloin wraithlordin korkean T:n tuomaa etua otettiin pois heti alussa. Äkkiä kyseiset veijarit olivatkin aika kevyttä kauraa, kun se vastalääke oli olemassa. Ennen ig:llä pelatessa tuli suru puseroon, jos ei saanut wraithlordia pysäytettyä ampumalla, vaan se pääsi omiin linjoihin, jolloin oli toki tehty muitakin virheitä.

Kaveripelissä on toki hyvä sopia etukäteen pelataanko hupilistoilla vai kokeillaanko seuraavaa turnausta ajatellen mietitympiä listoja. Näin säästytään ongelmilta.

Turnausmielessä uudet hyvät ratkaisut aiheuttavat ongelman, koska etukäteen ei ole saanut pohdittua kyseistä tilannetta. Fanaticissa kohtasin seitsemän TMC-armeijan. Tyranidit muutenkin olleet ongelmallinen minulle, koska kyseistä armeijaa vastaan tullut pelattua keskimäärin kerran vuodessa eli armeijatuntemus huonompi. Nyt uusi codex ja erilainen armeijarakenne aiheuttivat heti pienen paniikin "Mitä mä teen?" ja sorruin tyhmiin ratkaisuihin. Lopputuloksen voi jokainen arvata. Jälkikäteen sain jo pohdittua potentiaalisia ratkaisuja ja toivottavasti ensi kerralla olen valmiimpi vastaavaa armeijaa vastaan.

Toisaalta olen powerpelaaja, mutta toisaalta en pelaa parhaalla mahdollisella listalla/armeijalla sekä oma osaaminen ei ole vielä riittävä turnauksissa pärjäämiseen, minkä vuoksi perustavoite onkin puolenvälin paremmalla puolelle.

[Tom_Gore]

Itse rakennan listat ja pelaan myös vähän sekä-että. Pyrin rakentamaan listoistani tasapainoisia ja monipuolisia ja maustamaan ne asenteella. Pelit pelaan myös pääsääntöisesti liiemmin laskelmoimatta "ei tänne voittamaan olla tultu" -asenteella. Turpaan tulee monesti mutta kyllä niitä voittojakin kohdalle osuu. Joka tapauksessa hauskaa on ja se on itselleni pääasia.

Fanaticissa tällä lista- ja pelityylillä irtosi kolme voittoa ja kaksi tappiota, joka oli jopa paremmin kuin mitä odotin.

[tahtoi]

Taas monta hyvää näkemystä siitä miksi ei pitäisi puhua power-pelaamisesta ja muutaman viikon päästä tulee seuraava 'Suhtautuminen pwrpelaamiseen' -topic.

Mun mielestä hyvän pelin edellytykset ovat (1) rennot pelaajat, joiden innostus säilyy vielä kun murskatappio näyttää varmalta, (2) tarpeeksi paljon maastoa ja (3) listoja ei ole mietitty nimenomaista vastustajaa varten (tai sitten on sovittu että molemmat tekevät niin). Jos jotain noista rikkoo tulee pelistä helposti ainakin toisen pelaajan kannalta ikävää. Jos taas nuo on kunnossa, niin IMO listojen varsinaisella sisällöllä ei ole niin väliä.

Kuten joku fiksu jossain niistä edellisistä ketjuista totesi: Listat eivät ole rikkinäisiä vaan pelaajat (tjsp)...