Naggarothin puolesta! Corsair joukon tarina osa 2

[Mekol]

Naggarothin kunnian puolesta

Valot paloivat heidän edessään. Mekolia seurasi kahdeksankymmentä sotilasta. Ezirin johtama joukko juoksi verkkaista vauhtia heidän oikealla puolellaan. Pimeys oli nyt heidän vahvin liittolaisensa, sen avulla he olivat näkymättömiä, sen avulla heidän hyökkäyksensä olisi täydellinen ja pako helppo ja vaivaton. Nyt ei saisi epäonnistua, pienikin virhe saattaisi tuottaa tehtävän epäonnistumisen.

Mekol viittoili omaa joukkoaan pysähtymään. Joukko pysähtyi kuin kiveen ja kävi matalaksi. Mekol katseli tarkoilla silmillään ja näki kuinka Ezirin johtama ryhmä juoksi hyvän matkan päästä kylästä sen vasemmalle puolelle. Kaikki oli nyt valmista, nyt kaikki vain odottaisivat Mekolin liikettä. Kun hän liikahtaisi joukot lähtisivät liikkeelle.

Mekol odotti hetken ja antoi joukkojensa tasata hengitystään. Hän katsahti vielä varmuudekseen ympärille ja varmisti selustan. He olivat vielä noin yhden kilometrin päässä kylästä. Kylä näkyi muodostuneen useasta kymmenestä talosta, sekä parista isommasta kartanosta. Kylällä oli laituri, johon oli köytetty kiinni muutama kalastusalus ja lähellä laituria makasi kyljellään Lothernin merivartioston alus, joka oli menettänyt peräsimen ja toisen purjeensa rankassa aallokossa. Mekol valitsi kohteen josta he työntyisivät sisään kylään, tuota kohtaa puollusti vain muuta sotilas.

Mekol ampaisi juoksuun ja sotilaat seurasivat kapteeninsa esimerkkiä. Samalla juoksussa Mekol vetäisi valtaisan miekkansa esiin ja kiihdytti juoksuaan. Nyt alkoi jo juoksu kiinnittää sellaista melua, että kylää vartioivat sotilaat kuulivat ja huomasivat sen jo. Nopeasta sotilaat muodostivat linjan, tempaisivat jousensa ja ampuivat. Mekol kuuli nuolien viuhuvan äänes ja tempaisi viittansa kehonsa eteen, muutama nuoli osui viittaan eikä aiheuttanut muuta tuhoa.

He iskeytyivät linjaan. Mekol tappoi raivoissaan yhden sotilaan tämän jälkeen kun oli väistänyt tämän heiveröisen keihään iskunsa. Samalla hän vapautti tasapainottavan jalkansa ja potkaisi toista merivartiostolaista nilkaan, joka kaatui valittaen maahan, Mekolin sotilaat viimeistelivät työn. Tuo taistelu ei jatkunut kauan, mutta vaikein olisi vielä edessä. Nyt alkoi kuulua taistelun ääniä myös kylän toiselta laidalta, Mekol hymyili ja tiesi että Ezir tekisi hyvää työtä.

Mutta kylään puollustaneet sotilaat olivat toimineet nopeammin kuin Mekol oli ajatellut. Sotiaat linnoittivat muutamassa minuutissa kaikkien kujien suut ja näin varmistivat ettei Mekolin joukot päässeet kylän keskustaan. Tilanne alkoi näyttää jo tasaisemmalta, mutta Mekol uskoi edelleen voittavansa. Oli heillä silti roima ylivoima, sillä yllätyshyökkäys oli verottanut puollustajan voimia kaikkilla rintamilla.

- Jakautukaa ja iskekää voimalla! huusi Mekol ja jakoi joukkonsa nopeasti ja lähti johtamaan yhtä osastoa.

Mekol juoksi kylän etummaista kujaa pitkin ja huomasi edessään tiiviin kilpimuurin. Mekol hymyili kolkosti ja potkaisi yhden rakennuksen oven auki.
- kapteeni mitä teette? kysyi yksi Mekolin sotilaista samalla kun he suojautuivat ammunnalta kujan nurkan taakse.
- Menen katolle ja hyökkään heidän selustaansa. Rynnikää eteenpäin ja olkaa nopeita. Mekol vastasi varman oloisesti ja astui talon sisään.
- Naggarothin puolesta! Kuului huuto hänen takaansa, kun suojautuneet sotilaat iskeytyivät linjaan ja aloittivat taistelunsa.

Mekol katseli hetken ympärilleen ja kuunteli. Yläkerrasta kuului monia askelia. Varoen hän alkoi astella rappusia ylöspäin. Ylhäälle kiivettyään hän näki säälittävän näyn. Kuusihenkinen perhe kyhjötti nurkassa ja heidän edessään seisoi vapisten isä ja hänen kaksi poikaansa, kaikki aseistettuna miekalla.

- Luuletteko voivanne voittaa minut nuilla tikuilla? kysyi Mekol naurahtaen.
- Emme luule, mutta voimme ainakin yrittään. Alyn vie lapset katolle ja odottakaa meitä siellä. Sanoi perheen isä ja otti yhdessä poikien kanssa askeleen kohti Mekolia.
- No ihan miten tahdotte, mutta tästä voi tulla sotkuista. Mekol tuhahti ja riisui viittansa ja näytti ettei pelännyt vaikka taistelisi ylivoimaa vastaan.

Mekol asteli keskelle huonetta ja antoi vihollistensa saartaa hänet, sitten hän nyökkäsi merkiksi siitä että hän oli valmis. Isä ja pojat hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Iskut tulivat onneksi taitamattomista käsistä eikä se tuottanut mitään suurempaa ongelmaa Mekolille. Heti ensimmäisen torjutun iskun jälkeen sai perheen nuorin poika vatsaansa miekasta ja kaatui maahan verta sylkien ja kuollen pian. Toinen pojista syöksyi raivoissaa Mekolin kimppuu nähtyään veljensä kuolleen. Mekol torjui tämän iskun ja vapautti toisen kätensä ja tempaisi poikaa kasvoihin nyrkillään ja tämänjälkeen viimeisteli työnsä kampituksella ja tainuttavalla iskulla otsaan. Ja kaikki tämä tapahtui muutamassa sekunnissa, mutta Mekol ihmetteli miksi perheen isä seisoi vieläkin liikkumattomana

- Näetkö vanhus, ei pojistasi ollut vastusta minulle miksi siis sinusta olisi. Mene polvillesi ja rukoile armoa niin saatan tappaa sinut vähemmän kivuliaasti
- Etkö tiedä kenelle puhut? sanoi vanhus samalla vetäisten kaapunsa pois päältään.
- no tämähän menee mielenkiintoiseksi. Sanoi Mekol kohottaen ohuita kulmakarvojaan hämmästyksestä

Vanhusta peitti kiiltävä rengashaarniska, ja hänen jalkojaan,rintakehäänsä ja suojeli lastumaisista levyistä koottu panssari. Selästään mies vetäisi vakuuttavan näköisen miekan. Miekan väistimeen oltiin kuvattu Hoethin torni. Mies oli yksi Hoethin miekkamestareista.

- No ehkä sinusta on johonkin se nähdään pian, mutta miksi tappaa sinut täälä talossa, kun kukaan ei sitä näe. Jospa menisimme ulos, sanottaisiinko katolle
- sopii, saastainen joukkosi saakin nähdä sinun kuolemasi. Sanoi vanhus ja potkaisi talonsa ikkunan auki ja kapusi ketterästi tasakattoisen rakennuksen katolle.

Linjat olivat edenneet hyvin ja läpimurtoja oli tapahtunut monissa paikoissa, nyt Mekolin sotilaat vain viimeistelivät työn ja alkoivat järjestelmällisesti tappaa jäljelle jääneitä sotilaita

Sotilaat lopettivat taistelun ja kiinnitivät huomionsa siihen mitä katolla tapahtui.

- Sopitaanko näin, jos sinä kuolet niin joukkosi lähtevät eivätkä ikinä palaa takaisin. Vanhus sanoi varman oloisena
- Sopii, mutta mitä jos sinä kuolet? Mekol kysyi
- Sitten annatte joukkojeni ja siviilien lähteä kylästä ja saatte tehdä sille mitä tahdotte. Kuului vastaus
- Sopii. Mekol sanoi " antakaa minulle hetki aikaa valmistautua"

Mekol kutsui Ezirin paikalle ja selitti tilanteen.

- ymmärrän kapteeni, jos tilanne näyttää pahalta käsken sotilaittesi ampua häntä. Ezir sanoi toiveekkaana
- tavallisesti tekisin niin, mutta nyt ei. Vastasi Mekol ja tiesi aiheuttaen suuren pettymyksen ystävälleen
- mu mu mu. Ezir änkytti
- ole vaiti. Tämä on käsky ja tottele sitä
- entä siviilit, jos voitat saamme kai heidät tappaa? Ezir aneli
- ette, annoin lupaukseni. Mekol tokaisi

Sillä jos Mekol tappaisi tämän vanhuksen sanat hänestä alkaisivat vieriä läpi Uluthuanin. Kaikki kertoisivat tarinoita taitavasti sotilaasta, joka yksin kukisti Hoethin miekkamestarin. Mutta jos Mekol tapatuttaisi tämän, hänestä alkaisi vain kierrellä puheita pelkurina, miellummin hän kuolisi.

- Olen valmis. Mekol sanoi
- Selvä sitten. Vastasi vanhus ja teki kunniaa. Mekol vastasi tähän ja hyökkäsi.

Mekol pyöräytti miekkaa kädessään ja aloitti pitkillä kaarevilla iskuilla. Hän testasi vanhuksen taitoja torjoua tuollaiset iskut, tämän jälkeen hän vaihtoi nopeisiin, harhauttaviin ja uuvuttaviin iskuihin. Tässä oli vanhuksen heikkous, hän ei jaksanut tarkkailla iskua loppuun asti vaan toimi liiaksi vaistojensa varassa. Mutta ennekuin Mekol kerkesi aloittaa tappavimman sarjansa hyökkäsi vanhus. Mie jakoi iskuja koko Mekolin keholle, iskuissa oli voimaa vaikka sitä ei uskoisi jos katsoisi lyöjää silmiin.

Mies ymmärsi Mekolin heikkouden, Mekol ei osannut puollustautua, Hänet oltiin koulutettu vain hyökkäämään ja tämä saattaisi koitua hänen kohtalokseen. Mies vain jatkoi iskujaan ja pakotti Mekolin perääntymään aina talon reunalle asti.

Mekol otti ison harppauksen taaksepäin ja putosi melkein reunalta, mutta ennätti tasapainottaa itsensä ennenkuin aloitti hyökkäyksensä. Hän aloitti pyörivillä raskailla iskuilla ja antoi niiden välissä nopeita tönäisyjä ja viheliäitä harhautuksia. Sitten puollustus aukesi, miekka pääsi puollustuksesta läpi ja raastoi vanhan miehen panssarin ja samalla kylkiluut auki. Mies vajosi polvilleen samalla pidellen vatsaansa.

- tee se nopeasti. Mies sanoi ja paljasti niskansa.
Tavallisesti Mekol olisi tehnyt jotain ilkeämpää, mutta nyt hän tappoi miehen nopealla iskulla, joka ei tuottanut kipua.

Mekol katseli joukkoaan. Moni oli kuollut ja vielä useampi haavoittunut, Ezir oli melkein menettänyt silmänsä viheliäiselle haltia kepakolle. Sitten Mekol huusi
- lähtekää ja kertokaa ystävillenne ja sukulaisillenne, ettei yksikään ole turvassa Naggarothilta enää. Sillä ensikerralla odotamme huomattavasti kovempaa vastusta.

Kyläläiset alkoivat hilajlleen lähteä taivaltamaan kohti lähintä kylään, johon olikin noin kolmen tunin matka. Tänä aikana olisi kylä jo aivan tyhjä

- voitte aloittaa ryöstelyn, mutta muistakaa, kaikki arvokas on tuotava minun näytilleni. Ottakaa kaikki mahdollinen mukaan, erityisesti minua toivottiin tuomaan hevosia ja kultaa mukanamme. Tuo kulta tulee koristelemaan Malekith herramme yhtä monista tornista, ja nuo hevoset luovutamme ratsastajillemme. Ottakaa myös ruokaa itsellenne, sillä sen olette ansainnut. Khaine oli meille suopelias, toivon todella että herramme ilahtuvat nähdessään kun näkevät mitä kaikkea tuomme heille.

Kului kolme tuntia ja kylä oltiin putsattu kaikesta arvokkaasta. Kuolleet jätettiin maahan vain heidän aseensa kerättiin takaisin. Seuraavana päivänä kylään tullut osasto sai vain katsella tyhjää ja taistelun riivaamaa kylää.




Siinäpä oli, Antakaapas palautetta. Oliko juonellisesti hyvä ja kannattaako jatkaa.

[Skrixqueek]

kiva tarina, mutta pari asiaa häiritsi:
-delffi pitää lupauksensa?
-delffi antaa armoa?
-delffi päästää siviilejä menemään? ja vielä helffejä!

lisäksi oli liikaa kirjoitusvitheitä.

jatka vaan. kommenttia enskerralla lisää...

[Sìlentium]

Minusta DElffit voivat ihan hyvin pitää lupauksensa. Miusta kaikki haltiat ovat kuitenkin kunniallisia.
Totta kyllä on, että pimentohaltiat eivät anna missään nimessä armoa taikka päästä siviilejä menemään.
Mutta juoni oli omalla tavallaan kiintoisa, vielä kun kirjoitusasu olisi saatu kuntoon.

[Rotten sound]

Lisää Jatkoa...

[Modsognir Surmavasara]

En nyt tiedä miten tuo niin sanotusti menis OIKEIN mutta tarinan kannalta ainakin mielestäni tuo "Armon" antaminen toimii hyvin sillä eihän kukaan olisi saanut tietää juuri Mekol tappoi sen miekka mestarin. Puntaroi vaihtoehtoja ja päätyi nimen kuljettamiseen mieluummin kuin kaikkien teurastamiseen.
Ja se että hän laski kaikki osoitti vain kylmää varmuutta sillä olisihan hän voinut laskea vain muutaman evakkoon mutta nyt hän laski kaikki ja vielä huutaa perään että KUKAAN EI OLE TURVASSA NAGGAROTHILTA josta voisi melkein jo kuulla lupauksen palata takaisin ja tappaa heidät kaikki.

Tuota edellistä tukemaan pätkä ekasta osasta:

" Opettajiensa mielestä Mekol ei ollut tarpeeksi taitava selviämään taistelussa heidän herransa Malekithin monilla suurilla ryöstöretkillä ja niin hänet passitettiin hieman turhempii töihin. Mutta kuten monella muula Mekolin kaltaisella haltialla oli hänelläkin tyypillisiä ominaisuuksia vallanhimo, kunnia ja ennenkaikkea viha Ulthuanin saastaista kansaa kohtaan. Tästä syystä oli Mekol mielellään ottanut vastaan kapteenin viran, hän pääsisi näyttämään hänen taitojensa epäiliöille millaiset kyvyt hänellä oikeastaan on."

Joten toimimalla juuri niinkuin tarinan toisen osan lopussa hän vain varmisteli omaa tulevaisuuttaan.

Jotenkas jatka ihmeessä tarinaa omalla tavallasi. Minä ainakin luen seuraavat osat kun niitä tulee.