Njoo. Itselläkin on ihan sama juttu, kyllä ne kädet tärisee ihan puhtaasti suurimalla osalla täälläkin sen takia että lihakset jäävät
jännitystilaan fyysisen suorituksen takia. Tjsp.
Käsien tärinä maalatessa.
Pöytävalo jossa suurennuslasi on vallan mainio keksintö. Siinä ei tarvi tiirailla pimeässä figuja päänsärkyä odotellessa. Suurennuslasin kanssa maalaaminen tosin vaatii harjoittelemista. Alussa on kuin maalais vasurilla.
Tässäkin tukeva ote figusta ja tasaiset kädet ovat A ja O. Pitkänä miehenä suosittelen korkeaa pöytätasoa jonka alle saa jalat hyvin mahtumaan. Aivan pöydän viereen istumaan ja mukavantuntuisen tuolin selkänojaa vasten tukien - niin siitä lähtee mukavasti liikkeelle maalaaminen.
Korkea pöytätaso on siitä hyvä ett siinä saa joko kyynärpäät tai kädet tuettua hyvin, eikä tärise. Kuten onkin jo mainittu, tasainen hengitys ja jos hermoilu iskee esim. silmiä maalattaessa kannattaa laittaa pensseli hetkeksi sivuun ja hengittää. Maalaaminen on pikkasen samaa kuin tarkkuusammuntaa.
Minulle sitten sopii että kiinnitän sinitarralla figua johonkin korkkiin taikka muuhun käteen sopivaan esineeseen (ite tein pyöreästä puutangosta n. 50 m korkean palan, paksuus 30 mm). Tällöin käsi ei ole tiellä maalattaessa vaan figun kaikki osat ja alustankin näkee hyvin. Eivätkä sormet sotki maalaustyötä. Ja sitten vielä voi pistään figun kuivumaan mille alustalle vain pelkäämättä että äidin pöytäliinalle tulee maalatusta alustasta mukavia renkaan muotoisia jälkiä.
Jos maalaa sarjassa useita figuja, niin miksei tehdä jokaiselle oma pidestaali!?
Tärinään vielä niin jos maalaa usealla ohuella maalikerroksella niin pieni sotku ei haittaa yhtä paljon kuin jos vain maalaa 2-3 paksummalla kerroksella. Jos ei mikään auta niin tue molemmat kädet pöytään niin sekä figu että pensseli pysyvät tukevasti käsissä.
Ja lopuksi: älä hermoile äläkä hosu. Hosumalla ei tuu kuin kakat housuun.
Tässäkin tukeva ote figusta ja tasaiset kädet ovat A ja O. Pitkänä miehenä suosittelen korkeaa pöytätasoa jonka alle saa jalat hyvin mahtumaan. Aivan pöydän viereen istumaan ja mukavantuntuisen tuolin selkänojaa vasten tukien - niin siitä lähtee mukavasti liikkeelle maalaaminen.
Korkea pöytätaso on siitä hyvä ett siinä saa joko kyynärpäät tai kädet tuettua hyvin, eikä tärise. Kuten onkin jo mainittu, tasainen hengitys ja jos hermoilu iskee esim. silmiä maalattaessa kannattaa laittaa pensseli hetkeksi sivuun ja hengittää. Maalaaminen on pikkasen samaa kuin tarkkuusammuntaa.
Minulle sitten sopii että kiinnitän sinitarralla figua johonkin korkkiin taikka muuhun käteen sopivaan esineeseen (ite tein pyöreästä puutangosta n. 50 m korkean palan, paksuus 30 mm). Tällöin käsi ei ole tiellä maalattaessa vaan figun kaikki osat ja alustankin näkee hyvin. Eivätkä sormet sotki maalaustyötä. Ja sitten vielä voi pistään figun kuivumaan mille alustalle vain pelkäämättä että äidin pöytäliinalle tulee maalatusta alustasta mukavia renkaan muotoisia jälkiä.
Jos maalaa sarjassa useita figuja, niin miksei tehdä jokaiselle oma pidestaali!?
Tärinään vielä niin jos maalaa usealla ohuella maalikerroksella niin pieni sotku ei haittaa yhtä paljon kuin jos vain maalaa 2-3 paksummalla kerroksella. Jos ei mikään auta niin tue molemmat kädet pöytään niin sekä figu että pensseli pysyvät tukevasti käsissä.
Ja lopuksi: älä hermoile äläkä hosu. Hosumalla ei tuu kuin kakat housuun.