Ensimmäisen näistä raapaleista kirjoitin ehkä vajaat kolme vuotta sitten reaktiona täällä lukemiini totisiin hurmerevityksiin ja jotenkin tämä homma on jäänyt päälle ja runsaan puolen vuoden välein näköjään pulpsahtaa aina uusi Pera-raapale. Harmi vain, että taso laskee koko ajan - jatko-osille tyypilliseen tapaan.
(Niille jotka eivät tiedä mikä raapale on, kerrottakoon, että raapale on tarinankerrontamuoto, jossa on oltava täsmälleen sata sanaa. Tämän lisäksi raapaleessa on sallittua käyttää maksimissaan 15 sanaa otsikossa ja/tai väliotsikoissa.)
(Osa 1)
Peran koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella
Peralla menee huonosti
Pera ryyppäsi. Vanhempansa ja kotiplaneettansa avaruusitikoiden invaasi-ossa menettäneelle Peralle elämä tuntui ankealta.
Perasta tulee kaartilainen
Onneksi keisari tarjosi Peralle töitä Perandian viimeisessä maahanlasku-rykmentissä. Kaartilais-Pera leikkautti siilin ja opetteli tappamaan. Pera ei enää ryypännyt – hän kiillotti pyssyään.
Kaartilais-Pera kostaa
Lopulta Pera pääsi kostamaan vihaamilleen avaruusitikoille. Laukaus, laukaus, sarrrrja, sanoi Kaartilais-Peran pyssy vuosi toisensa jälkeen. Kitiinikuoret poksahtelivat, hurme lensi ja liha lätisi. Viinapulloihin Pera koski vain heitellessään Molotovin-cocktaileja.
Pera perustaa perheen
Haavoituttuaan Pera asettui aloilleen rykmenttinsä värväyskomppanian kouluttajana, rakastui, avioitui ja sai pojan. Pera halusi lapselleen omaansa paremman elämän ja pakotti hänet opiskelemaan oikeustiedettä. Pikku-Pera kuitenkin keskeytti opintonsa ja ryhtyi kokopäiväiseksi miniatyyrimaalariksi. Pian Peran vaimo alkoi kaatuilla portaissa. Pera ryyppäsi.
(Osa 2)
Kaartilais-Peran viimeiset koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella?
Pera katsoi paraatiunivormunsa rinnuksilla leviävää tummanpunaista tah-raa.
- Se oli äidin puolesta, huusi Pikku-Pera hysteerisenä.
Pera otti tukea vaimonsa arkusta, katsoi mustiin pukeutunutta poikaansa ja hänen käsissään olevaa laserkivääriä, jonka piipusta roikkui avaruusitikoiden värikkäitä kitiinikuoren palasia.
- En tarkoittanut -- rakastin äitisi -- viina sekoitti pääni --, Pera selitti tuskaisesti.
- Tämä taas on minun puolestani, Pikku-Pera keskeytti ja painoi liipaisinta.
Pera horjahti.
- Sinä et koskaan ymmärtänyt minua tai miniatyyriharrastustani, Pikku-Pera nyyhkytti.
Peran suusta ryöpsähti verta. Hän romahti lattialle ja hänen kä-destään putosi ja aukesi pieni mustasta kovamuovista tehty salkku.
- Vain nämä jäivät. Osan isäni sulatti viinapäissään, osa katosi Perandian invaasiossa, Pera korisi. - Toin ne sinulle --
(Osa 3)
Kaartilais-Peran vihoviimeiset koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella
Pikku-Pera katsoi verestävin ja päiväkausien itkun kuivaamin silmin Ulko-Perandian maahanlaskujoukkojen veteraanikodin sairaalavuoteella kuolemaa vastaan kamppailevaa isäänsä.
Isä-Peran ampumahaavat olivat vakavia. Hänet oli mahdollista vielä pelastaa, mutta tarvittava keuhkosiirto oli kallis. Perheellä ei ollut säästöjä tai omaisuutta, mutta Pikku-Pera oli toiveikas.
Hänellä oli yksi mahdollisuus.
Pikku-Pera oli laittanut isältään saamansa antiikkiset Avaruusitikka-armeijan valkometalliminiatyyrit nettimyyntiin ja niistä saatava summa todennäköisesti kattaisi leikkauskulut. Toivoa siis oli.
Pikku-Peran ajatukset keskeytti koputus sairaalahuoneen oveen. Hänen miniatyyripelikaverinsa Minsku-Masa astui sisään.
- Kuulitko jo uutiset, Minsku-Masa kysyi hengästyneenä.
- Mitkä uutiset?
- Games Workshop on juuri julkaissut klassikkoversiona koko Avaruusitikat-armeijan valkometalliminiatyyrisarjan, Minsku-Masa paljasti.
Peran hengityskone ulvaisi syvään.
Pikku-Pera korkkasi taskumattinsa.
(Osa 4)
Kaartilais-Peran pojan Pikku-Peran kosto neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella
Ulko-Perandian maahanlaskujoukkojen kunniakaartin ampuessa kunnialaukauksia Kaartilais-Peran haudan äärellä, vannoi Kaartilais-Peran poika Pikku-Pera kostoa Games Workshopille, joka oli Pikku-Peran mielestä aiheuttanut hänen isänsä kuoleman.
Pikku-Peran miniatyyripelikaveri Minsku-Masa kysyi huolestu-neena, että mitä Pikku-Pera aikoi.
- Menen Games Workshopille töihin, vastasi Pikku-Pera ja otti pitkän siivun taskumatistaan.
Pikku-Pera osallistui pian hautajaisten jälkeen Games Workshopin rekrytointipäivään. Hänet valittiin managerin koulutusohjelmaan.
Pikku-Pera teki töitä armottomasti. Hän raitistui, opiskeli alaa, loi kontakteja yrityksessä sekä konvertoi ja maalasi miniatyyrejä yötä päivää. Vuosien vieriessä Pikku-Peran lahjakkuus ja tinkimätön työmoraali tuottivat tulosta ja ylennyksiä kunnes lopulta eräänä päivänä hän oli saavuttanut Games Workshopin pelien pääsuunnittelijan aseman.
Sitten hän julkaisi Kalamiehet.
- Dru Perim