Varas (toisessa osassa jo hiukan äksöniä)

[Iscariah]

Jep, toinen kirjoittamistani. Jos menee kaupaksi kirjoitan jatkoa.

Ranald oli noin kolmenkymmenenviiden vanha, hän ei ollut erityisen iso, mutta ei kovin heiveröinenkään. Hän oli ammatiltaan varas ja tarpeen tullen jopa murhaaja. Ranald vietti suurimman osan ajastaan kaupungin krouvissa "naurava villisika" rupatellen juopuneille ja yrittäen saada tietoa typeristä äkkirikkaista. Eräänä iltapäivänä hän istuskeli laiskasti nauravan villisian nurkkapöydässä kolpakko kädessään, krouvi oli kohtalaises siisti ja hämärä, seinillä oli upeita seinävaatteita ja koriste-esineitä. Lyhyt partainen, lyhyt ja hieman tukeva mies astui sisään krouviin ja antoi katseesna kiertää nurkasta nurkkaan kunnes näki Ranaldin, mies käveli hänen luokseen ja istahti häntä vastapäätä. "Eräs veikkonen antoi minun ymmärtää että sinä harjoittaisit joitain mielenkiintoisia liiketoimia." Mies sanoi. "Mikä on nimesi ja miksi se sinua kiinnostaa?" Ranald kysyi hiukan varuillaan ja kiinnostuneena. "Minua kutsutaa Albertiksi ja minulla voisi olla kiintoisa tarjous, jos olet niin etevä kuin minulle kerrottiin." Mies vastasi. "Minua parempaa et löydä tästä kaupungista, ja olisin kyllä innokas kuulemaan sen tarjouksen." Ranald sanoi. "Olet luultavasti kuullut miehestä nimeltä Ashar?" "Käsittääkseni rikas suolakauppias kaupunkin etelä-osassa." "Aivan, ja hänellä on kuulemani mukaan salohaltioiden tekemä taikariipus." "Entäpä palkkioni?" "Kävisikö tämä? Albert kysyi ja ojensi pientä kangaspussia."Ranald otti pussin ja avasi sen, pussissa oli pimentohaltioiden mustasta kullasta valmistettu riipus jossa oli keskellä uskomattoman tarkasti tehty vihreä smaragdilohikäärme. Alber otti pussin takaisin. "No?"
"Selvä, tapaamme täällä neljän päivän päästä kello kahdeksan, maksu tavarantoimitus hetkellä." "Sovittu, Albert sanoi, siemaisi kolpakonsa tyhjäksi ja lähti krouvista."Eilis iltana Ranald oli saanut selville että Asharin talossa ei ollut muuria eikä sitä vartioitu kovinkaan tarkasti. Ranald ihastui miehen näyttämään koruun, hänen olisi pakko saada se. Ranald meni koputtamaan muuan hienon talon ovelle, oven avasi heti nuori nainen.
-Tulin hakemaan muutamia tavaroita.
Nainen vain nyökkäsi ja palasi töihinsä. Ranald käveli portaat ylös ja meni pieneen huoneeseen, huoneen seinällä riippui muutama miekka ja kirves, hän avasi yhden laatikon ja nosti vanhat vaatteet pois. Laatikossa oli kolme hienoa tikaria, Ranald laittoi yhden saappaaseensa ja kaksi vyölle. Sitten hän otti pienen pullon jossa oli kirkasta vihreää nestettä, laittoi sen vyölleen ja avasi seuraavan laatikon. Toisesta laatikosta hän otti neljä erilaista tiirikkaa, viisi heittotähteä, köyden ja tartuntakoukun. Ranald pakkasi tavarat ja lähti hakemaan hevostaan. Ranald ratsasti tummanruskealla hevosellaan kaupunkin etelä-osaan, siellä oli vain suuria taloja, ja kalliin näköinen krouvi. Ranald vei hevosensa krouvin talliin ja asteli sisälle.
"Tarvitsen huoneen yhdeksi yöksi ja ruuat" Ranald sanoi tiskillä luihukasvoiselle miehelle. "se tekee 15 hopearahaa, huone kuusi toisessa kerroksessa" Mies sanoi ja löi avaimet tiskille. Varas meni pöytään istumaan ja vinkkasi tarjoilijaa tuomaan kolpakon, iltaa oli vielä jäljellä sen verran että hän voisi onkia hiukan tietoja juopuneilta ukoilta. Aamulla Ranald meni alakertaan ostamaan jotain suuhunpantavaa, ennenkuin lähtisi katselemaan ympäristöä. Aamiaisen jälkeen hän lähti tallille satuloimaan hevosensa, Ranald ratsasti noin mailin kunnes pysähtyi kemistin talon eteen. Varas sitoi hevosensa kiinni ja meni sisälle, kauppa oli täynnä hyllyjä, jotka olivat täynnä pulloja, purkkeja, ja ties mitä aineita. Jonkin aikaa katseltuaan Ranald nappasi hyllystä kirkkaan pullon jossa oli sameaa nestettä, hän käveli tiskille ja ojensi pullon kauppiaalle. "yksi kultakolikko, ja varo haistelemasta tätä tai makaat pian kadulla tai haudassa" Myyjä sanoi. Ranald antoi tälle kultakolikon ja antoi hymyn käväistä kasvoillaan.
Illalla Ranald oli juuri viimeistellyt iltasensa ja lähti kävelemään kohti Ahsarin taloa, jonka sijainni oli saanut krouvista selville. Talo oli kahden mailin päässä krouvista, se oli hienosti koristeltu ja tarjosi ihanteelliset murtautumismahdollisuudet, palkkio oli jo melkein hänen. Oven lukko näytti melko hyvältä, joten hän päätti käyttää parveketta. Varas otti kiinni seinän ulokkeista ja lähti kiipeämään, hetken kiivettyään hän ponkaisi ilmaan, tarttui kaiteesta kiinni ja heilautti itsensä vaivattomasti ylös.Parvekkeelle päästyään hän kyyristyi ja katseli ikkunasta sisään, hän arveli että väki olisi jo nukkumassa, joten hän otti heti yhden tiirikoistaan esiin. Lukko naksahti lapsellisen helposti auki ja varas hiipi sisään, sisällä oli prameita huonekaluja, tauluja, kynttilänjalkosa, ja ties mitä hienoa. Hetken samoiltuaan Ranald löysi pienen huoneen, jossa oli suuri arkku, hän tutkiskeli lukkoa hetken ja veti taas tiirikan esiin, arkun sisällä oli paljon hienoja riipuksia, sormuksia, tikareita ja muita esineitä. Hänen silmänsä kuitenkin lukkiutuivat yhteen riipukseen, se oli hienoista jalometalleista ja kivistä valmistettu ja siihen oli kaiverrettu haltiariimuja. Tämä oli varmasti oikea, sillä muut korut kalpenivat sen edessä. Varas nappasi korun taskuunsa ja tunnusteli samalla omaa kukkaroaan, siinä ei ollut jäljellä kovinkaan paljoa kultaa, joten hän ajatteli pistää jotain omaan taskuunsakin. Hän otti kaapunsa sisälle yhden jalokivin koristellun tikarin, ja lähti etsimään makuuhuonetta, ja kuulikin pian kuorsausta. Koristeellisessa sängyssä nukkui isomahainen mies, joka oli itse Ashar. Ranald otti valkoisen rätin ja samean nesteen jonka oli aiemmin ostanut, hän laittoi rättiin hiukan nestettä ja vei sen nukkuvan miehen nenälle. Miehen silmät aukenivat hetkeksi mutta sulkeutuivat nopeasti kun häneltä lähti taju. Ranald nappasi laatikosta miehen kukkaron joka oli paljon painavampi kuin hänen ennen ryöstämänsä.
Kahden päivän kuluttua Ranald istui taas nauravan villisian nurkkapöydässä, ja Albert asteli taas hänen luokseen. "Olet ainakin hengissä vielä, entä tavara?" Albert sanoi. Ranald kaivoi taskuaan ja näytti riipusta miehelle. "Hienoa, tässä palkkiosi." Albert sanoi ja ojensi kangaspussin Ranaldille.
"kiitoksia ja muista että minut löytää aina täältä." Ranald sanoi. "pidetään mielessä." Albert sanoi ja käveli taas krouvista ulos, ja jätti Ranaldin polttelemaan piippuaan.



Ranald oli juuri kapuamassa parvekkeelta alas, kun talosta kuului karmean kovaääninen hälytys. Palvelijoita ryntäsi ulos toistakymmentä, joten varas päätti yrittää toista tietä. Hän hiippaili pitki kartanon hienoja käytäviä, seinillä oli haarniskoita, aseita ja vaakunoita. Ranald repäisi seinästä yhden kevyen näköisen miekan jonka terä oli koristeltu haltijariimuilla, ja jatkoi matkaansa kolmanteen kerrokseen. Ranaldin kukkaro oli viimeaikoina huventunut melkein olemattomiin, eikä hän ollut saanut täältäkään kummoista saalista, sillä häntä ei huvittanut kanniskella hänen itsensä kokoisia esineitä. Varas kurkkasi ikkunasta ja näki pihalla noin kolmekymmentä palvelijaa, jotka olivat varustautuneet jousin ja miekoin. Häntä ei ollenkaan huvittanut ajatus leikkiä neulatyynyä joten hän yritti löytää sopivaa kohtaa heilauttaa itsensä muurille. Piakkoin hän löysikin sopivan kohdan josta hän voisi tartuntakoukun avulla päästä muurille, mutta hän kuuli takaansa juoksuaskelia. "Seis varas!" viisi palvelijaa huusi. Ranald kääntyi äkkiä ympäri ja veti miekan esiin, palvelijat aloittivat raivoisan hyökkäyksen heti kun tämä oli saanut miekkansa esiin. Hän hädin tuskin onnistui torjua hyökkäykset, ja hän kierähti ketterästä kuperkeikalla yhden jalkojen välistä samalla potkaisten tätä nivusiin. Ranald pomppasi heti pystyyn ja potkaisi yhtä leukaan täräyttäen samaan aikaan nyrkillään toiden tajuttomaksi. Mies jota hän oli potkaissut nivusiin karjui raivoissaan ja potkaisi Ranaldia mahaan, palvelija oli juuri lyömässä varkaan miekalla kahtia, mutta varas oli nopeampi ja sivalsi tältä kurkun auki. kaksi viimeistä miestä juoksi miekat vinhasti ilmassa viuhuen kohti ranaldia, joka hyppäsi heidän eteensä lennättäen heidät komeassa kaaressa ympäri. Toinen miehistä taittoi niskansa osuessaan marmorilattiaan, ja toiselle Ranald antoi nyrkin naamaan. Varas iskin ikkunan heiveöiset saranat paikoiltaan, ja heitti tartuntakoukkunsa toisen parvekkeen kaiteeseen. Ranald heivautti itsensä korkealle kivimuurille, ja hyppäsi läheiseen puuhun muurin ulkopuolella ja kapusi alas. Varas juoksi nyt minkä kintuistaan pääsi krouvin eteen johon hän oli sitonut tummanruskean hevosensa. Hän ei pitänyt turhasta tappamisesta, ja oli selvinnyt kahdella ruumiilla ja muutamalla nyrkin iskulla. Ranald oli nähnyt muurilta kun kaupungin vartijoitakin oli lähtenyt hänen peräänsä, ja hän ei todellakaan haluaisi vankilaan tai hirttopuuhun. Kello oli luultavasti kuusi aamuyöllä kun hän saapui nauravan villisian krouviin, hän otti huoneen ja nukahti sänkyynsä heti. Aamulla herättyään hän kaivoi taskustaan palkkioksi saamansa riipuksen, ja yritti saada selkoa sen takapuolelle kirjoitetuista riimuista. Ranald oli opiskellut hiukan haltijariimuja, mutta nämä olivat aivan erilaisia kuin hänen ennennäkemänsä. Hän ajatteli näyttää sitä jollekkin velholle jos siinä vaikka olisi jotain taikaa, mutta nyt hänen oli pakko saada jotain syötävää. Syötyään hänen täytyi pistäytyä muutamissa kaupoissa, sillä häneltä oli loppunut tupakka, ja hän tarvitsi uusia vaatteita. Hän ratsasti hevosellaan kaupungin keskustaan ja pysähtyi yhden kaupan luona, kauppa oli täynnä erilaisia mausteita, yrttejä, huumausaineita ja litkuja. Hän otti ison purkillisen kuivattuja yrttejä, ja pyysi myyjää jauhamaan ne. Ulkona hän täytti piippunsa jauhetuilla yrteillä ja jatkoi matkaansa, varkaalla oli eiliseltä ryöstöretkeltä joitain sormuksia ja pari hienoa tikaria, jotka hän halusia saada myytyä. Ranald ratsasti asekaupan luo ja astui puotiin, kauppa oli pullollaan hienoja aseita ja haarniskoita. "paljonko voisin saada näistä?" Ranald kysyi ojentaen kahta tikaria. "saat viisikymmentä kultakolikkoa." Myyjä vastasi hetken tutkittuaan tikareita. "ainakin kuusikymmentä tai etsin toisen asekaupan." Ranald tokaisi myyjälle. Myyjä pulitti Ranaldille kuusikymmentä kultakolikkoa hiukan nuristuaan. Juuri kun Ranald käveli ulos vaatekaupasta, takaa kuului huutoja. "Tuolla on se varas! perään!" Ranaldilla oli perässään kymmenisen miestä jotka tunnistivat hänet eilisestä. Varas juoksi minkä kintuistaan pääsi pitkin ja poikin kujia, mutta alkoi väsyä pian, hänen täytyisi löytää piilopaikka. Miehet saavuttivat Ranaldia koko ajan, joten hän veti eilis iltana kähveltämänsä miekan esiin. Yksi mies oli enään parin metrin päässä hänestä, joten varas pysähtyi äkisti ja kamppasi takaa-ajajan katuun, verestä päätellen hän ei jatkaisi takaa-ajoa aivan vähään aikaan. Muutkin miehet alkoivat saavuttaa häntä, ja ensimmäiset kaksi saivat heittotähden silmien väliin, varas ei jaksanut juosta enään metriäkään, joten hän kääntyi hyökkäykseen. Ranald syöksyi nurkan takaa sivaltaen yhdeltä vatsan palasiksi, ja iski toisen pään kiviseinään. Kaksi miestä ryntäsi suaraan kohti häntä miekat viuhuen ilmassa, ja Ranald torjui iskuja kuin viimeistä päivää. Ranald tunsi inhottavan rusahduksen kun hänen miekkansa tunkeutui miehen kylkiluihin punaisen veren tirskahtaessa ulos. Takaa-ajajia oli vielä kolme jäljellä, ja ranaldin voimat olivat täysin lopussa. Kolme miestä syöksyi yhdessä häntä kohti, ja varas sai vaatteisiinsa useita repeämiä. Miehiä oli vielä kaksi jäljellä kun yhden kurkusta purskahti kirkas veriryöppy seinään, Ranald potkaisi toista miehistä haarojen väliin ja sivalsi samalla toista jalkaan. Katu oli täysin veren peitossa kun hän lopettin viimeisen miehen survaisemalla miekan tämän mahasta läpi.

Ja tiedän että on täynä kirjoitusvirheitä mutta en voi sille mitään..

[Skrixqueek]

jaa, jäi melko suvantovaiheeseen kuten minä tykkään sanoa.

dialogia jos löysäisit, olisi se helpompaa lukea.

jotenkin tyhjänoloiseksi jäi tuo ryöstö. olisi voinut olla vähän intensiivisempi.

savukkeet olisivat olleet varkaalle fluffikkaammat. piippu luo hahmoon monesti gandalfmaisuutta.

kirjoita kuitenkin se ensi osa, niin pystyy arvioimaan paremmin, kun näkee mihin suuntaan tarina käntyy.

[Scoundrel]

Aika tasapaksua tekstiä. Ei suurempaa actionia eikä varsinaisesti herättänyt tunteita. Varas otti toimeksiannon, kävi varkaissa ja otti maksun. Älä nyt loukkaannu, mutta tässä ei varsinaisesti ollut mitään kertomisen arvoista. Samanlaisia juttuja joku kirjoittelee päiväkirjaansa.

Ja kyllä niille kirjoitusvirheille voi aina jotain. Ellet itse löydä, niin tekstinkäsittelyohjelma löytää. Tai oikolukeva kaveri.

Ja Skrixqueek kävikin jo läpi muut asiani.

[Iscariah]

Juu.. Pitäisi varmaan ottaa uusiksi ja laittaa mukaan sitä actionia

Taidanpa raapustaa seuraavaa osaa "hiukan" kauemmin kuin tätä (kirjoitettu about puolessa tunnissa :/). Vai pitäisikö ryhtyä kirjoittamaan varkaan päiväkirjaa?

EDIT: Nyt on toinen osa jossa on jo hiukan äksöniä, mutta tuokin tuli kirjoitettua turhan nopeasti.

[Karu]

Jotenkin tuli tuosta aloituksesta mieleen Eddingsin Althalus.

[Iscariah]

Jotenkin tuli tuosta aloituksesta mieleen Eddingsin Althalus.

Hassua Luin nimittäin juuri sen kirjan luultavasti seitsemännen kerran.

[Skrixqueek]

tekstin luettavuus paranee kun sitä pätkii hieman. muuten se on vain yhteen klöntättyä teksitä, kun ei täällä edes sisennykdet toimi.

toiminta sai heti mielenkiinnon heräämään. tässä tapahtuikin jo jotain.

[Scoundrel]

Vauhtia saatiin ainakin lisää. Seuraavaksi onkin sitten löydettävä tasapaino toiminnan ja tarinan väliltä. Toiset tykkääävät jatkuvasta actionista ja toiset enemmän tarinasta ja tunnelmoinnista.

Yksityiskohtien puute jätti tarinan jotenkin ontoksi. Tapahtumat etenevät vauhdilla tilanteesta toiseen, eikä suvantoja kuvailla ollenkaan. Esimerkiksi kun varkaalle tuli nälkä, todettiin että syödä pitää, ja se siitä. Samoin ratsastaminen kaupunkiin. Otettiin hevonen ja sitten oltiinkin jo myymässä ryöstösaalista. Minä henkilökohtaisesti pitäisin yksityiskohtaisemmasta ja tarkemmasta tarinan kuljettamisesta. Tai toisinsanoen näennäisesti turhien seikkojen ja kuvailun lisäämistä tarinaan. Makuasia.

Kirjoitusvirheitä lukuunottamatta hyvää tekstiä. Sankarin nimeäkin toistellaan aika paljon. Voisit yrittää löytää muita keinoja viitata varkaaseen. Näin vältytään sanatoistolta.

Näet varmasti mielessäsi tarinan ja tapahtumat, mutta minulle asti se ei samanlaisena välity.

Tulipas taas kritiikkiä. Tästä on kuitenkin toivottavasti enemmän apua kuin perusteettomista kehuista.

[Iscariah]

Näet varmasti mielessäsi tarinan ja tapahtumat, mutta minulle asti se ei samanlaisena välity.

Sinäpä sen sanoit.. en vain saa sitä mustana valkoiselle :/

Vaan kirjoittamalla ja lukemallahan sitä oppii.