Kapteeni Drick Dualin epätoivon retket Lustrian viidakkoon
Kapteeni Drick Dualin epätoivon retket Lustrian viidakkoon
Miekka iskeytyi kapakan lattiaan ja vähäiset asiakkaat hätkähtivät. Miekkaa pitelevä mies oli yltäpäältä kuivuneessa veressä ja hänen viittansa laahusti maassa, hän oli ei kovin tunnettu merirosvo Drick Dual... Jos se nyt oli hänen oikea nimensä. Hänellä oli pukinparta ja pitkät kädet sekä pitkät jalat, keskiruumis oli muihin osiin sopimaton. lisäksi Drickin kasvot koostuivat lähes kokonaan roikkuvista nahanpaloista, mutta nenä oli ehjä... Silmät lähes tulkoon umpi turvonneet. Kärpäsiä surrasi hänen ympärillään näykkimässä vanhoja lihanpaloja. "Tarvitsetteko apu..." Kysyi joku asiakkaista, mutta sai luodin kaulaansa ennenkuin ehti lopettaa... "Kyllä" Drick sanoi ja tyrkkäisi sisään tullutta ystäväänsä, Arsonia, laittamaan pistoolin taskuunsa. "Olemme etsimässä taitavaa suunnistajaa kanssamme kulkemaan läpi epätoivon viidakon" Arson tokaisi...
Kapakka sijaitsi aivan Swamp Townin laidalla, lähellä merta, mutta silti merirosvojen alus oli ankkuroitu kauas rannasta... He lähtivät kapakasta, sen johtaja köysissä mukanaan...
"Osaan kävellä itsekkin!" Mies karjui ja yritti samalla ravistella luokseen tulleita kärpäsiä pois! "Tiedetään, mutta olisit sitten kävellyt pakoon kun aikaakin oli" Drick sanoi. "Jos olisin kuullut tulonne olisin ollut jo kaukana viidakossa" Johtaja vastasi. Hänellä oli uskomattoman paljon vaatteita, Silmienkin edessä hänellä oli pieni hyttysverkko, niin etteivät itikat päässeet puremaan häntä minnekkään, sillä johtaja oli allerginen monille hyönteisille!
Arson vetäisi hupun pois ja näytti naamansa johtajalle. Hänen kasvonsa olivat melko selkeät, kiitos kasvon piirteitä korostavien tatuoiden. Hänellä oli koruja kiinni kaikessa joka roikkui hänen naamassaan, ne saivat hänet näyttämään erittäin omituiselta Hän oli tarkka ampumaan kiitos häne pitkien sormien ja jalkojensa ansiota.. "Nimeni on Arson, ja pääset viidakko kävelylle muutenkin" Hän sanoi. Johtaja sylkäisi tämän paitaan, "Ja minä olen Stilens" johtaja vastasi. Hän sai puolestaan jlan naamaansa.
Arson vihelsi muut piraatit paikalle, "Toivottavasti toitte aseenne, sillä tämä mies opastaa meidät pienelle kullanhaku retkelle" Drick sanoi ja tarttui Stilensiä kurkusta, joidenkin piraattien hurratessa.
Ensimmäinen yö oli varmasti Stilensin elämän hirvein: Hänet oli laitettu ahtaaseen säkkiin, ja vettä sai jos joku muisti antaa sitä. Hänen piti varoa ettei hän liikkuisi liikaa, sillä hän olisi vahingossa saattanut kieriä suohon. Itikat yrittivät päästä pussin sisälle, yö taisi olla turhan viileä. "En taatusti opasta teitä jos pussiini pääsee yksikin itikka" Hän huusi. Kuului monta laukausta ja Stilens huomasi itikoiden häipyneen. Sitten joku avasi pussin suun. "Ne ovat nyt kuolleet" Drick sanoi... Stilens oli änkyttämässä jotain, mutta Drick oli jo vastaamassa, tuntui kuin hän ei olisi pitänyt kysymyksistä. "Pikkuiset piraatti joukkoni koostuvat maailman taitavimmistä ihmis ampujista ja taistelijoista", "Ilman eliitti joukkoja en olisi kykenevä varastamaan liskomiehiltä heidän kultaansa". " Yksikin hyvä ryöstöretki riittää takaamaan minulle ja joukoilleni kullankiiltoisen loppuelämän!".
"Ette onnistu" Stilens sanoi. "Ja minä kuolen mukananne".
Tässä se nyt oli, siis ensimmäinen osa... Jatkoa tulee, ellei tämä nyt ollut joku pohjanoteeraus! Näppis on luultavasti hiukan rikki joten tekstissä saattaa olla (itse en tykkää omia tekstejäni monta kertaa tarkistaa) mukavasti, kirjoitus virheitä.
Mutta pistäkääpä risuja ja ruusuja!
Edit: Kirjoitankos pidempiä versioita, itse kun tykkään lukea näitä lyhyempiä! Vaikuttakaa!
Kapakka sijaitsi aivan Swamp Townin laidalla, lähellä merta, mutta silti merirosvojen alus oli ankkuroitu kauas rannasta... He lähtivät kapakasta, sen johtaja köysissä mukanaan...
"Osaan kävellä itsekkin!" Mies karjui ja yritti samalla ravistella luokseen tulleita kärpäsiä pois! "Tiedetään, mutta olisit sitten kävellyt pakoon kun aikaakin oli" Drick sanoi. "Jos olisin kuullut tulonne olisin ollut jo kaukana viidakossa" Johtaja vastasi. Hänellä oli uskomattoman paljon vaatteita, Silmienkin edessä hänellä oli pieni hyttysverkko, niin etteivät itikat päässeet puremaan häntä minnekkään, sillä johtaja oli allerginen monille hyönteisille!
Arson vetäisi hupun pois ja näytti naamansa johtajalle. Hänen kasvonsa olivat melko selkeät, kiitos kasvon piirteitä korostavien tatuoiden. Hänellä oli koruja kiinni kaikessa joka roikkui hänen naamassaan, ne saivat hänet näyttämään erittäin omituiselta Hän oli tarkka ampumaan kiitos häne pitkien sormien ja jalkojensa ansiota.. "Nimeni on Arson, ja pääset viidakko kävelylle muutenkin" Hän sanoi. Johtaja sylkäisi tämän paitaan, "Ja minä olen Stilens" johtaja vastasi. Hän sai puolestaan jlan naamaansa.
Arson vihelsi muut piraatit paikalle, "Toivottavasti toitte aseenne, sillä tämä mies opastaa meidät pienelle kullanhaku retkelle" Drick sanoi ja tarttui Stilensiä kurkusta, joidenkin piraattien hurratessa.
Ensimmäinen yö oli varmasti Stilensin elämän hirvein: Hänet oli laitettu ahtaaseen säkkiin, ja vettä sai jos joku muisti antaa sitä. Hänen piti varoa ettei hän liikkuisi liikaa, sillä hän olisi vahingossa saattanut kieriä suohon. Itikat yrittivät päästä pussin sisälle, yö taisi olla turhan viileä. "En taatusti opasta teitä jos pussiini pääsee yksikin itikka" Hän huusi. Kuului monta laukausta ja Stilens huomasi itikoiden häipyneen. Sitten joku avasi pussin suun. "Ne ovat nyt kuolleet" Drick sanoi... Stilens oli änkyttämässä jotain, mutta Drick oli jo vastaamassa, tuntui kuin hän ei olisi pitänyt kysymyksistä. "Pikkuiset piraatti joukkoni koostuvat maailman taitavimmistä ihmis ampujista ja taistelijoista", "Ilman eliitti joukkoja en olisi kykenevä varastamaan liskomiehiltä heidän kultaansa". " Yksikin hyvä ryöstöretki riittää takaamaan minulle ja joukoilleni kullankiiltoisen loppuelämän!".
"Ette onnistu" Stilens sanoi. "Ja minä kuolen mukananne".
Tässä se nyt oli, siis ensimmäinen osa... Jatkoa tulee, ellei tämä nyt ollut joku pohjanoteeraus! Näppis on luultavasti hiukan rikki joten tekstissä saattaa olla (itse en tykkää omia tekstejäni monta kertaa tarkistaa) mukavasti, kirjoitus virheitä.
Mutta pistäkääpä risuja ja ruusuja!
Edit: Kirjoitankos pidempiä versioita, itse kun tykkään lukea näitä lyhyempiä! Vaikuttakaa!
Viimeksi muokannut Mixa, Ke 30.11.2005 13:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Et sitten parempaa keksinyt...
Osa 2
Pistin nyt jo pikaista jatkoa
! Toivottavasti tarinassa ei tule liian nopeita käänteitä (tässäkin oli ainakin 3, huhhu), kunhan päästään kunnolla asiaan tulee enemmän itikoita ja tietenkin liskomiehiä, ja keskitytään enemmän olennaiseen...
Parin päivän kuluttua Stilensiä ei enää huolettanut itikat... Jos yksikin tuli hänen lähellensä Drick käski miestensä ampua sen, ja siksi pistoolit paukkuivat lähes koko ajan.
Kullanhimo oli täyttänyt Drickin miehet... Jokainen tappoi kaiken mikä heidän tielleen osui, ötököistä muihin piraatteihin, toivoen että voisi kavaltaa koko aarteen itselleen. Syömistaukoja heillä ei järin ollut, ja siksi Stinles joutui syömään raakaa lihaa kävellessään. Joukot saattoivat liikkua jopa 20km päivässä, mutta Stinlens epäili etteivät he koskaan pääsisi lähellekään yhtäkään aarretta. Leiriä ei oltu purettu kertaakaan, piraatitkin alkoivat pikkuhiljaa väsyä. He harjoittelivat ampumista heittämällä käärmeitä ilmaan ja ampumalla ne kahtia. "Stinlenskin tahtoo varmasti kokeilla" Kaapuun pukeutunut mies sanoi. Oliko hän edes merirosvo Stinlens ihmetteli. Mies oli täynnä erilaisia amuletteja, lisäksi hänellä oli suuri sauva. "Sitten hän ampuu itsensä tai meidät" joku ammuskelevista piraateista sanoi. Kaapumies oli merirosvojen shamaani. Stilens katsoi amuletteja, hän tunnisti niistä pari. Suojelevia taikaesineitä oli ympäriinsä hänen kehoa. Voimakkain niistä taisi olla kiinni hänen kaulassaan. Stilens ärähti ja napsaisi sen irti. Silloin joku ampui hänen käteensä, mutta luoti kimposi maahan! "Ampukaapa nyt" Stilens sanoi. Hän tunsi oudon kivun kädessä jossa esine oli. Se oli syttynyt liekkeihin. "AAaaa" Stilens huusi, muuta kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen. Shamaani antoi amuletin sulaa kiinni Stilensin käteen, ennen kuin lopetti tuliloitsun. "Vaikuttavaa" Stilens kihisi... Shamaani oli jo kävellyt jonkinlaiseen kuljetus-hyttiin. Nyt Stilensin oli vaikea liikuttaa kättään, mutta hän kykeni silti kantamaan karttaa siinä. "Seis" Drick sanoi. Drick oli astunut kultaiselle kivetykselle. Kivetys johti raunioituneeseen temppeliin.
"Pystyttäkää leiri" Drick karjui nähtyään temppelin, "Arson, sinä tutkit temppelin, ota pari miestä avuksesi" Hän jatkoi.
Arson otti kaksi ampujaa, kolme miekkamiestä sekä toisen piraateista, joka osasi liskomiesten kieltä, Colen. Sitten hän mitään ilmoittamatta lähti pienten apujen kanssa marssimaan temppeliin.
Colen oli tutkinut vuosia tuntemattomia kieliä, mutta sitten hänet oli kaapattu vastoin tahtoaan kotoaan tulkkaamaan merirosvoille heille tuntemattomia kieliä. Lopulta hän oli hyväksynyt kuuluvansa piraatteihin. Hän oli käynyt kertaalleen Lustriassa, hän oli silloin nuori ja typerä, eikä hänen kumppaneista kukaan muu ei selvinnyt, he kuolivat yrittäessään varastaa erään temppelin aarteet. Colen oli yrittänyt tappaa itsensä monta kertaa, jopa ennen kuin piraatit kaappasivat hänet, siksi hän olikin lempinimeltään "Hullu".
Merirosvot pystyttivät teltat koville kultaisille kivetyksille, jotta he voisivat yöllä ottaa paloja kivetyksestä. Taltat eivät tahtoneet painua millään kivetysten väliin, mutta piraatit pelkäsivät menettävänsä osan saaliista.
Arson käveli temppelissä kaikkien edellä, hänellä oli pakkomielle tappaa kaikki joka häiritsi tai uhkasi häntä . Hän astui pieneen käytävään temppelin kyljessä ja käveli sen pohjalle. "Pfsak" lattiasta nousi jonkinlainen loukku, Arsonin jalan lihat repesivät irti, katosta tippui kasa käärmeitä hänen päälleen... Sen jälkeen ne lähtivät kulkemaan ulos kaikista mahdollisista aukoista! "Paetkaa!" Karjui yksi piraateista, hän lähti perääntymään silputtuaan pari käärmettä, mutta kompastui sitten Arsonilta lentäneeseen aseeseen, ja täräytti päänsä kivetykseen.
Drick käski entisen toiseksi, ja nyt parhaan miehensä raahata Stilens hänen perässään. Osan miehistä hän käski kerätä varusteet ja louhia kultaisia kiviä, mutta sadat käärmeet tappoivat heidät.
Jokin puraisi Stilensiä kantapäästä, KÄÄRME! Stilens oli yliherkkä myrkyille, ja menetti heti tajunsa. Drickin joukoista olivat puolet kadonneet viidakon syövereihin, onneksi edes yksi parhaimmista, Krap, joka raahasi Stilensiä säkissä, oli selvinnyt. "Kysy suunnistajalta missä ollaan" Drick sanoi ja katsoi Krapia sivusilmällä. Krap alkoi kaivaa Stilensiä säkistä. "K-k-kuollut" Krap sanoi, ja katsoi järkyttyneenä kapteeniin. Drick tuijotti Krapia, ampui, "Niin, sinä olet" hän sanoi ja jatkoi marssimista ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Krap oli saanut osuman jalkaan, hän oli kykenemätön liikkumaan, ja hän pystyi juuri ja juuri nilkuttamaan kivun takia. Tunnin kuluttua hän kuuli jo harhoja, lisäksi ketään elävää ei ollut kilometrien säteellä... Vai oliko? Krap kuuli rapinaa, hän oli varma ettei se ollut harhaa. Hän näki kaiken kuin sumun läpi kiitos verenhukan, mutta ymmärsi että kohtituleva hahmo oli ihminen eikä villieläin. "Kuka...?" Krap ähkyi. "Minähän se" Arson sanoi. "Hengissä..? Miten... Sinä..." Krap jatkoi ähkimistään. "Auta..." . "Autanhan minä" Arson vastasi. "Mutta etkö sinä auttaisi minua ensin" Arson tokaisi ja heitti säkillisen varastamaan kultaa Krapin päälle. Kultakasa murskasi hänen luunsa ja hänen keuhkonsa. "Hups..."
Parin päivän kuluttua Stilensiä ei enää huolettanut itikat... Jos yksikin tuli hänen lähellensä Drick käski miestensä ampua sen, ja siksi pistoolit paukkuivat lähes koko ajan.
Kullanhimo oli täyttänyt Drickin miehet... Jokainen tappoi kaiken mikä heidän tielleen osui, ötököistä muihin piraatteihin, toivoen että voisi kavaltaa koko aarteen itselleen. Syömistaukoja heillä ei järin ollut, ja siksi Stinles joutui syömään raakaa lihaa kävellessään. Joukot saattoivat liikkua jopa 20km päivässä, mutta Stinlens epäili etteivät he koskaan pääsisi lähellekään yhtäkään aarretta. Leiriä ei oltu purettu kertaakaan, piraatitkin alkoivat pikkuhiljaa väsyä. He harjoittelivat ampumista heittämällä käärmeitä ilmaan ja ampumalla ne kahtia. "Stinlenskin tahtoo varmasti kokeilla" Kaapuun pukeutunut mies sanoi. Oliko hän edes merirosvo Stinlens ihmetteli. Mies oli täynnä erilaisia amuletteja, lisäksi hänellä oli suuri sauva. "Sitten hän ampuu itsensä tai meidät" joku ammuskelevista piraateista sanoi. Kaapumies oli merirosvojen shamaani. Stilens katsoi amuletteja, hän tunnisti niistä pari. Suojelevia taikaesineitä oli ympäriinsä hänen kehoa. Voimakkain niistä taisi olla kiinni hänen kaulassaan. Stilens ärähti ja napsaisi sen irti. Silloin joku ampui hänen käteensä, mutta luoti kimposi maahan! "Ampukaapa nyt" Stilens sanoi. Hän tunsi oudon kivun kädessä jossa esine oli. Se oli syttynyt liekkeihin. "AAaaa" Stilens huusi, muuta kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen. Shamaani antoi amuletin sulaa kiinni Stilensin käteen, ennen kuin lopetti tuliloitsun. "Vaikuttavaa" Stilens kihisi... Shamaani oli jo kävellyt jonkinlaiseen kuljetus-hyttiin. Nyt Stilensin oli vaikea liikuttaa kättään, mutta hän kykeni silti kantamaan karttaa siinä. "Seis" Drick sanoi. Drick oli astunut kultaiselle kivetykselle. Kivetys johti raunioituneeseen temppeliin.
"Pystyttäkää leiri" Drick karjui nähtyään temppelin, "Arson, sinä tutkit temppelin, ota pari miestä avuksesi" Hän jatkoi.
Arson otti kaksi ampujaa, kolme miekkamiestä sekä toisen piraateista, joka osasi liskomiesten kieltä, Colen. Sitten hän mitään ilmoittamatta lähti pienten apujen kanssa marssimaan temppeliin.
Colen oli tutkinut vuosia tuntemattomia kieliä, mutta sitten hänet oli kaapattu vastoin tahtoaan kotoaan tulkkaamaan merirosvoille heille tuntemattomia kieliä. Lopulta hän oli hyväksynyt kuuluvansa piraatteihin. Hän oli käynyt kertaalleen Lustriassa, hän oli silloin nuori ja typerä, eikä hänen kumppaneista kukaan muu ei selvinnyt, he kuolivat yrittäessään varastaa erään temppelin aarteet. Colen oli yrittänyt tappaa itsensä monta kertaa, jopa ennen kuin piraatit kaappasivat hänet, siksi hän olikin lempinimeltään "Hullu".
Merirosvot pystyttivät teltat koville kultaisille kivetyksille, jotta he voisivat yöllä ottaa paloja kivetyksestä. Taltat eivät tahtoneet painua millään kivetysten väliin, mutta piraatit pelkäsivät menettävänsä osan saaliista.
Arson käveli temppelissä kaikkien edellä, hänellä oli pakkomielle tappaa kaikki joka häiritsi tai uhkasi häntä . Hän astui pieneen käytävään temppelin kyljessä ja käveli sen pohjalle. "Pfsak" lattiasta nousi jonkinlainen loukku, Arsonin jalan lihat repesivät irti, katosta tippui kasa käärmeitä hänen päälleen... Sen jälkeen ne lähtivät kulkemaan ulos kaikista mahdollisista aukoista! "Paetkaa!" Karjui yksi piraateista, hän lähti perääntymään silputtuaan pari käärmettä, mutta kompastui sitten Arsonilta lentäneeseen aseeseen, ja täräytti päänsä kivetykseen.
Drick käski entisen toiseksi, ja nyt parhaan miehensä raahata Stilens hänen perässään. Osan miehistä hän käski kerätä varusteet ja louhia kultaisia kiviä, mutta sadat käärmeet tappoivat heidät.
Jokin puraisi Stilensiä kantapäästä, KÄÄRME! Stilens oli yliherkkä myrkyille, ja menetti heti tajunsa. Drickin joukoista olivat puolet kadonneet viidakon syövereihin, onneksi edes yksi parhaimmista, Krap, joka raahasi Stilensiä säkissä, oli selvinnyt. "Kysy suunnistajalta missä ollaan" Drick sanoi ja katsoi Krapia sivusilmällä. Krap alkoi kaivaa Stilensiä säkistä. "K-k-kuollut" Krap sanoi, ja katsoi järkyttyneenä kapteeniin. Drick tuijotti Krapia, ampui, "Niin, sinä olet" hän sanoi ja jatkoi marssimista ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Krap oli saanut osuman jalkaan, hän oli kykenemätön liikkumaan, ja hän pystyi juuri ja juuri nilkuttamaan kivun takia. Tunnin kuluttua hän kuuli jo harhoja, lisäksi ketään elävää ei ollut kilometrien säteellä... Vai oliko? Krap kuuli rapinaa, hän oli varma ettei se ollut harhaa. Hän näki kaiken kuin sumun läpi kiitos verenhukan, mutta ymmärsi että kohtituleva hahmo oli ihminen eikä villieläin. "Kuka...?" Krap ähkyi. "Minähän se" Arson sanoi. "Hengissä..? Miten... Sinä..." Krap jatkoi ähkimistään. "Auta..." . "Autanhan minä" Arson vastasi. "Mutta etkö sinä auttaisi minua ensin" Arson tokaisi ja heitti säkillisen varastamaan kultaa Krapin päälle. Kultakasa murskasi hänen luunsa ja hänen keuhkonsa. "Hups..."
Et sitten parempaa keksinyt...
-
Modsognir Surmavasara
- Viestit: 33
- Liittynyt: Su 26.06.2005 22:09
- Viesti:
Liskomiestenkerääjänä voin sanoa, ettei noi kovin pitkälle pääse, kun niillä on tuollainen johtaja. Skinkit olis jo kuulleet moisen uhoamisen kilometrien päästä.
The soil of this land is not meant for your feet to walk. Leave this place and go back to your gods, for here is nothing but death for you and your people.
Muuten erittäin hyvää ja hauskaa tekstiä. Odotan innolla jatkoa.
The soil of this land is not meant for your feet to walk. Leave this place and go back to your gods, for here is nothing but death for you and your people.
Muuten erittäin hyvää ja hauskaa tekstiä. Odotan innolla jatkoa.
"Have the lambs stopped screaming yet, dear?"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"
"Lambs? What lambs? Great! Now I'm hungry!"