Tässä taas hieman proosaa.
"Sulje ovi. Tässä ei mene pitkään." apulaisinkvisiittori Arthur sanoi tahdottomalle konepalvelijalle. Jo noiden sanojen kaikuessa Mick tiesi olevansa vaikeuksissa. Hänen kämmenensä alkoivat hikoilla ja hän yritti parhaansa mukaan kontrolloida ajatuksiaan.
"Mistä minua syytetään?" Mick vastasi suoraan ja kiertelemättä. Ehkä suora lähestyminen saisi inkvisiittorin hämmentymään.
"Sehän on selvä, mistä teitä syytetään. Teitä syytetään kerettiläisyydestä." kuului vastaus huoneen ovelta. Inkvisiittori Marcus astui esiin ja hymyili sydämellisesti. Mick huomasi hymyilevänsä takaisin, vaikka tiesi sen järjettömäksi. Hän oli vaikeuksissa ja hyvin suurella todennäköisyydellä ei lähtisi tästä huoneesta elävänä.
"Herrani. Uskon että hän on valmis kuuntelemaan ehdotuksenne." Arthur sanoi ja kumarsi syvän kunnioituksen vallassa.
"Mistä on kyse?" Mick ärähti ja kohdisti sanansa suoraan inkvisiittorille. Hän halusi saada vastauksen tilanteeseen välittömästi ja ei piitannut, vaikka se vaatisi virallisen protokollan rikkomista.
"Teidän syyllisyytenne selvittämisestä. Kuten olette ehkä huomanneet, en aio käyttää mitään venytyspenkin tai kuumien neulojen tapaisia menetelmiä. Ne ovat lyhyesti sanoen karkeita, tehottomia ja ennen kaikkea epäluotettavia. " inkvisiittori Marcus luennoi rauhalliseen sävyyn kierrellen huonetta. Mick piti katseensa tiukasti häneen suunnattuja ja huomasi parvekkeelle johtavan oven olevan avoinna. "Ja koska jo huomasit oven, aion puhua teille sivistyneen ihmisen tavoin. Me pelaamme nyt eräänlaista peliä. Mikäli onnistut, olet syytön ja olen samalla saanut todistuksen pätevyydestäsi. Mikäli epäonnistut, olet syyllinen ja saat samalla rangaistuksesi itse Keisarin kädestä. Luonnollisesti voit kieltäytyä ja poistua täältä, jolloin olet täysin oman onnesi nojassa."
"Mistä on kyse?" Mick kysyi yrittäen peittää hermostuneisuuttaan.
"Sinun on kierrettävä tämä rakennus... " Marcus aloitti.
"Sehän on helppo homma. Siinä menee muutama minuutti. " Mick vastasi huojentuneena.
"ÄLÄ KESKEYTÄ MINUA!" Marcus karjaisi. Mick pelästyi ja vaikeni. "Sinun on kierrettävä tämä rakennus talon reunusta pitkin. " Marcus jatkoi kuin olisi vaatinut häntä koskettamaan varpaitaan.
"Tiedätkö, että tuo on järjetöntä?" Mick kysyi hämmentyneenä. Hän oli odottanut jotain muuta ja paljon pelottavampaa.
"Ei suinkaan. Olen kymmenen vuoden aikana ehdottanut tuota samaa tehtävää kuudelle eri henkilölle. Heistä neljä oli Kaartin upseereita ja kaksi siviilejä. Kuitenkin he olivat miehiä, joita yhdistivät notkeat jäsenet ja pienehkö kärhämöinti esivallan kanssa. Heistä viisi kieltäytyi heti ja sittemmin joutui hankaluuksiin. Kuudes taas päätti olla mukana. Tehdä tehtävä, onnistua siinä ja mennä tiehensä vapaana miehenä. Kieltäytyä siitä ja ruveta minun asiamiehekseni. Tämän yrittäneen tapauksessa viideksi vuodeksi. Kolmas vaihtoehto on yrittää ja epäonnistua. En usko, että minun tarvitsee kuvailla sitä sen tarkemmin. " Marcus puheli tuttavalliseen sävyyn ja otti rintataskustaan savukkeen.
Mick huomasi ihailevansa inkvisiittorin nerokasta tehtävää. Vaihtoehtoja ei olisi paljoa, sillä Mick tiesi jäävänsä virkavallan käsiin jo kävellessään ulos rakennuksesta. Ja sekin vain siinä tapauksessa, jossa inkvisiittori salli hänen poistuvan. Uhkapeluri kuitenkin nosti hänessä päätään ja hän mietti tarkasti vaihtoehtojaan. Marcus poltteli savukettaan kaikessa rauhassa ja vaikutti välinpitämättömältä.
"Hoidetaan homma. " Mick sanoi mahdollisimman itsevarmaan sävyyn.
"Erinomaista." Marcus vastasi. "Reunus on miltei jalan levyinen, eli sinulla ei pitäisi olla vaikeuksia pysytellä sillä. "
Mick sulki silmänsä ja hengitti pari kertaa syvään. Hän häivytti kaikki epäillyksensä ja kiipesi parvekkeen kaiteen ylitse. Hän astui reunukselle ja kokeili sen kestävyyttä. Kesti lyhyen ikuisuuden ajan, ennen kuin hän uskalsi irrottaa ottensa turvallisesta kahiteesta ja lähti etenemään. Marcus sulki parvekkeen oven, sillä hän ei pitänyt vedosta.
***
Salamurhaaja kiipesi talon seinää pitkin. Hänen kookas, arpien kirjoma kehonsa oli taidokkaan, väriä vaihtavan ja ennen kaikkea valoa heijastamattoman kankaan peittämä ja teki hänet käytännössä näkymättömäksi. Hän oli korkealla katuvalojen yläpuolella ja käytännössä kukaan ei huomaisi häntä muulla kuin aktiivisella etsimisellä. Ja silloinkin täytyisi tietää minne katsoa. Hän tiesi tarkalleen minne mennä. Lyhyen hetken ajan talon karkea kiviseinä näytti värähtävän.
***
Hyytävä tuuli puhalsi häntä kohti. Hän oli aliarvioinut tuulen voimakkuuden. Ilman kylmyyden kanssa hän huomasi palelevansa. Kylmyys oli haitaksi, sillä hänen vaatteensa eivät olleet riittävän lujat. Mutta kapealla kielekkeellä tukevasta vaatetuksesta olisi ollut vain haittaa. Mick katsoi jalkoihinsa varmistaakseen jalansijansa ja näki alas. Kadulla kiitävät autot olivat miltei näkymättömissä. Ihmisiä ei näkynyt ollenkaan ja kaksikaistainen valtakatukin oli peukalon levyinen. Kestäisi pitkään, ennen kuin hän mätkähtäisi kivikovaan asfalttiin ja ponnahtaisi lyhyelle paluulennolle märän äänen säestämänä. Hän mietti, olisiko hän yhä tajuissaan kun maa lopulta ottaisi hänen ruhonsa vastaan. Mick pakotti itsensä keskittymään työhönsä ja jatkoi hivuttautumistaan eteenpäin. Hän oli oppinut olemaan katsomatta alas. Katse johtaisi huimaukseen ja huimaus tasapainon menettämiseen. Ja kun tasapaino olisi menetetty, mikään ei enää merkitsisi mitään.
Ensimmäinen kulmaus tuli vastaan. Onneksi reunus jatkui sen ylitse ja hän saattoi kiertää kulman. Sivutuuli iski vastaan korvia huumaavasti ulvoen ja hänen korviaan alkoi polttaa. Hän tiesi niiden olevan paleltumassa. Mielipuolinen kipu vaikeutti pinnistelyä ja hän pääsi nurkan ylitse. Sivutuuli oli seinä sillä puolella pahempi ja hän puristi seinää voimakkaammin. Kylmyydestä huolimatta hän alkoi hikoilla.
***
Inkvisiittori Marcus painoi sisäpuhelimen nappia. Kone ehti hälyttää kolme kertaa ennen kuin siihen vastattiin. Ruhtinas Adrian oli tavoilleen ominaisen täsmällinen.
"Tervehdys kunnioitettava Ruhtinas Adrian. Olen ottanut kerettiläisen kiinni ohjeittenne mukaisesti ja hän valitsi osallistua tulikokeeseen välittömän antautumisen sijasta. " Marcus puhui odottamatta vastatervehdystä. Hän tiesi, että Adrian ei sietäisi turhaa puhetta tai suunnitelmien muuttamista.
"Erinomaista apulaiseni. Ilmoitan sinulle, että kollega Johann on jo löytänyt kerettiläisten tukikohdan ja kerää joukkoja sen lopulliseen puhdistamiseen. Puhdistus toteutetaan aikataulun mukaisesti, mikä tarkoittaa herra Mickin olevan käytettävyydeltään kelvoton. Tiedät, mitä tehdä. Loppu" Adrian puhui kylmällä, konemaisella äänellä. Marcus nielaisi hermostuneena. Hän ei ymmärtänyt, mikä järki oli luoda taidokas koe, joka testasi paitsi viattomuuden myös koehenkilön taidokkuuden. Jos joku siitä selviytyisi, olisi järjetöntä heittää moinen voimatekijä hukkaan.
"Käskyt on käskyjä." Marcus huokaisi ja sammutti sisäpuhelimen. Toivottavasti hän oppisi unohtamaan henkilökohtaiset tunteensa työnsä suhteen. Ehkä silloin hän onnistuisi yhtä hyvin Ruhtinas Adrian, joka oli löytänyt kaikkialta kätkeytyneitä mutanttien ja kerettiläisten salaliittoja.
***
Ruhtinas Adrian kuuli sisäpuhelimen naksahtavan kiinni. Tyytyväisenä hän kääntyi tuolissaan ja pukeutui virka-asemansa edellyttämään takkiin. Vaikka voimapanssari olikin erittäin mukava, oli komentotehtävissä siltikin miellyttävämpi käyttää tavallisia vaatteita.
"Gamma Yksi." hän kutsui. Gamma Yksi oli yksi hänen suojelijadroideistaan, joka oli useaan otteeseen osoittautunut tehokkaaksi ja luotettavaksi työkaluksi. Oli valitettavaa, että kaikki ihmiset olleet yhtä luotettavia ja varmoja.
Hän ei kuullut droidin tuttua hurinaa.
"Gamma Yksi." hän ärähti äänekkäämmin ja käveli huoneen ovelle. Ärtyneenä hän paiskasi oven auki ja huomasi tehneensä virheen. "Keisarin nimeen..."
Oviaukossa seisonut hahmo liikahti yli-inhimillisellä nopeudella ja syöksyi inkvisiittoriruhtinaan päälle. Adrian paiskautui nurin ja kierähti kauemmas vastustajasta. Jos hän saisi työtuolin alla olevan plasmapistoolin käteensä, vihollinen olisi kuollut. Hän ei ollut ampunut koskaan ohitse.
Salamurhaaja aavisti inkvisiittorin aikeet ja potkaisi mielipuolisella vihalla tämä käsivartta. Kuiva rusahdus kertoi käsivarren katkeavan. Hän oli pelkkää vihaa ja raivoa. Kylmää, inhimillisen sydämen uumenista esiin tulvivaa alkuvoimaista vimmaa, joka kohdistui kaikki yhtä inkvisiittoria vastaan. Vastustamattomalla voimalla hän riuhtaisi tuskasta pökertyneen inkvisiittorin jaloilleen. Raivo asettui ja velvollisuus astui esiin. Salamurhaaja ravisteli inkvisiittorin hereille.
"Mitä haluat?" inkvisiittori sopersi. Kaikki koppavuus, ylimielisyys ja piittaamattomuus toisista oli kadonnut. Tilalla oli pelkkä vallastaan hurmaantunut olio, jota ei voinut sanoa ihmiseksi edes parhaimmissa aikomuksissa. "Mitä hyvänsä sinä haluat, voin se tarjota. "
Salamurhaaja ei sanonut mitään ja nosti inkvisiittorin harteilleen. Hän kulki määrätietoisin askelin kohti huoneiston parveketta. Vaivautumatta avaamaan ovea hän potkaisi sen saranoiltaan ja se lensi kaiteen ylitse yöhön. Melkein minuuttia myöhemmin se murskautuisi katuun. Adrian aavisti salamurhaajan aikeet ja alkoi rimpuilla. Salamurhaaja viskasi inkvisiittorin kaiteen yli ja hetken ajan inkvisiittori uskoi putoavansa. Putoaminen katkesi parin metrin jälkeen ja hän iskeytyi seinään. Adrian huomasi roikkuvansa korkealla ilmassa pää alaspäin. Ohut, mutta luja köysi puristi hänen nilkkaansa ja oli samalla viimeinen kohde, mikä piti häntä elämässä. Salamurhaaja piti köydestä kiinni ja katsoi häneen.
"Minä haluan teidän ymmärtävän." salamurhaaja puhui ystävällisellä ja rauhallisella äänellä. Hänen kasvojaan peittävä, iloisesti hymyilevä naamari vääristi hänen äänensä konemaiseksi surahdukseksi.
"Minä en voi ymmärtää. Jos tulit tänne tappamaan minut, niin tee se jo. Minä en kadu mitään. " Adrian yritti puhua mahdollisimman uhkaavasti. Oli kylläkin vaikea olla uhkaava roikkuessaan pää alaspäin ja salamurhaajan oikkujen armoilla - käsivarren kirkuessa tuskasta. Se ei kylläkään ollut kaikista pahin tilanne, missä Adrian oli ollut.
"Katumus. Se on niin yksinkertainen sana. Sinä uskot, että kipu ja elinikäinen orjuus on hyvä keino osoittaa katumusta. "salamurhaaja puhui. Hänen äänensä oli unelias ja mietteliäs. Kuin jokainen sana olisi ollut pyhästä tekstistä otettu sitaatti, joka piti lausua puhtaasti ja kiirehtimättä.
"Se on ainoa tapa. Ihmiskunnalla ei ole varaa luottamukseen, sillä se on johtanut vain petokseen. On parempi hyökätä ensin ja varoittamatta kuin olla edes hetken petokselle alttiina. " Adrian raivosi. "Ja kuka sinä muka olet minun motiivejani kyselemään? Minun ei tarvitse perustella näkemyksiäni sinulle. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin päästää minut pois ja loikata alas, jolloin ehkä - toistan: ehkä en hävitä perhettäsi. "
"Sinä et ilmeisesti osaa muuta kuin uhkailla. Ja koska olet sellainen henkilö, joka toteuttaa uhkauksensa joka tapauksessa, on minun turvauduttava koviin otteisiin. " salamurhaaja puhui. Hänen äänensä huokui juuri ja juuri aisoissa pysyvää kiukkua. Heti puhumisensa jälkeen hän riisui naamionsa ja katsoi suoraan alas, kohti inkvisiittoria. Inkvisiittorin ilme muuttui pilkallisen itsevarmasta pelästyneeksi. "Ehkä sinä nyt ymmärrät? " salamurhaaja sanoi.
"Ymmärrän kyllä. Sinä siis livahdit ja palasit kostamaan? " Adrian ärähti.
"Olet ymmärtänyt väärin. En tullut kostamaan. Minulla ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin viha, vaikka sinä haaskaat kaikkia tunteitasi juuri vihasi ylläpitoon. Kerran viha oli elämäni ainoa sisältö. Minä en vihaa sinua. Enkä vihaa edustamaasi järjestöä, vaikka se ansaitsee sen. " salamurhaaja puhui. "Tulin tänne, sillä sinä täysin tietoisesti lähetit viattoman tytön karmaisevaan kuolemaan. Osaat arvostaa koneita, palvontaa ja valtaa, mutta ihmiselämälle et anna sen arvoa. "
"Tuo kaikki on pelkkää kerettiläisen valehtelua. Luuletko saavasi minut katumaan? Jos sitä luulet, niin erehdyt ja pahasti. Juurikin tällä hetkellä mieheni valmistautuvat räjäyttämään huoneeni oven auki. Ja kun he saapuvat, olet kuollut. " inkvisiittori uhkaili.
Salamurhaaja naurahti. "Sinä luulet minua yhtä typeräksi kuin itse olet. Kävin tapaamassa heitä ja heidän ei tarvinnut katua. Hehän olivat vain harhautuneita sieluja, jotka hakivat pelastusta. " Inkvisiittorin pilkallinen ilme muuttui entistä synkemmäksi.
"Turpa kiinni!" Adrian karjaisi ja alkoi rimpuilla hurjemmin. Kaikki harkinnan ja suunnittelun pintakiilto oli kadonnut ja todellinen olemus oli paljastunut. Hän oli ahne, pelokas ja kärsimätön ihminen, jonka itsetunto ei kestänyt pienintäkään kolausta.
"Ruhtinasinkvisiittori Adrian, teitä syytetään neljästä rikoksesta. Salaliitosta hyökkäyssodan aloittamiseksi, hyökkäyssodan aloittamisesta, rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja väärästä valasta. Kuinka vastaatte näihin syytteisiin? " salamurhaaja puhui.
"Nuo ovat kaikki valheita. En ole tehnyt mitään väärää." Adrian raivosi ja yritti saada köydestä otteen terveellä kädellään.
"Nopeuttaakseni käsittelyä ilmoitan, että teidät on todettu syyllisiksi kaikkiin neljään kohtaan ja tuomioistuin tuomitsee teidät poissaolevana kuolemaan hirttämällä. Tuomio pannaan täytäntöön ensisijassa saatavilla olevalla menetelmällä. " salamurhaaja puhui. Lopetettuaan puhumisen hän otti selkähuotrastaan esineen, joka olisi juurikin sopiva muistutus. Inkvisiittorin esimiehet eivät välttämättä tietäisi tarkkaa syytä, mutta he aavistaisivat jotain. Nopealla solmulla hän kääri esineen köyden päähän ja vilkaisi vielä kerran inkvisiittoria. "Onko teillä mitään sanottavaa ennen tuomion täytäntöönpanoa? "
"On. Haista *****. " inkvisiittori sylkäisi sanat halveksuntaa tihkuen. Salamurhaaja pudisti päätään. "Sinä et voi tehdä minulle. Luuletko sinä, että joku muka piittaisi sinusta tai sinun aatteistasi? Luuletko muka tekeväsi itsesi paremmaksi hurskastelullasi. Kaltaisesi petturit ovat vain todistus siitä, että olen oikeassa. "
Salamurhaaja sulki silmänsä ja mietti. Totta oli, että Adrian oli syyllistynyt iljettäviin rikoksiin, joista hän oli selviytynyt, mutta ehkä hänet saataisiin hyvittämään rikoksensa. Ikuisuuden jälkeen hän päästi irti ja kuuli kauhistuneen, alas häipyvän kirkaisun.
"Ehkä olen petturi, mutta opin elämään sen kanssa. " hän sanoi ennen katoamistaan varjoihin.
***
Mick kuuli häipyvän kirkaisun tuulessa. Huudon äkillisyys säikäytti hänet ja hän horjahti. Hurjasti huitoen hän onnistui ottamaan otteen kylmästä kiviseinästä. Hän kääntyi hikoillen viimeisestä kulmasta ja yritti hallita tärinäänsä. Hän oli hikoillut huomattavasti ja kylmyys ja tuuli oli ajanut hänet miltei hypotermiaan. Ohuen ilman vuoksi hän huohottija ponnisteli nilkat väsymyksestä ulvoen eteenpäin. Korvalehtien polttava kipu oli kylläkin laantunut, mikä kertoi niiden paleltuneen pahasti. Jahka hän pääsisi sisälle lämpimään, ne sulaisivat ja niihin alkaisi sattua paljon hurjemmin kuin niihin oli sattunut polttelevan kivun aikana. Lopuksi iho paleltunut iho hilseilisi irti. Mick hillitsi nousevaa riemuaan ja keskittyi etenemään reunuksella.
***
Inkvisiittori Marcus mietti ankarasti ohjeitaan. Inkvisiittorille opetettiin jo vähäisimmästä arvosta tottelemaan kyselemättä, ehdoitta ja kirjaimellisesti. Ruhtinas Adrian oli vielä tarkempi vaatimuksissaan. Marcus muisti inholla armotonta rangaistusta, jonka hän oli saanut kahden minuutin etuajassa saapumisesta. Hän päätti hankkia varmistuksen käskylle, sillä jopa tarkkaavainen ja säälimätön Adrian ei voinut syyttää häntä virallisesti, mikäli hän noudattaisi ohjesääntöä, joka vaati tarkistamaan epäselvät tai sisällöltään kyseenalaiset käskyt.
"Arthur." Ota yhteys ruhtinas Adrianiin ja pyydä vahvistus käskylle. " Marcus sanoi apulaiselleen ja otti seinälle ripustetun plasmakiväärin alas. Hän latasi kiväärin ja jäi odottamaan ikkunan vierelle.
"Herra. Ruhtinas Adrian ei vastaa kutsuun." Arthur ilmoitti tunnollisesti.
"Se on selvä. Käsky on voimassa. " Marcus huokaisi ja kokeili aseen painoa. Enää ei tarvitsi tehdä muuta kuin odottaa ja tarkistaa tilanne.
***
Mick sai otteen parvekkeen kaiteesta ja koetteli sen kiinteää lujuutta. Se oli kylmä, mutta hän pystyisi kiipeämään sen avulla parvekkeelle ja sitä myötä vapauteen. Hän puristi kätensä kaiteen ympärille ja veti vartaloaan ylöspäin. Hän katsoi kaiteen ylitse ja näki sisätilojen kutsuvan lämpimyyden.
Siinä samassa hän oli kuollut. Plasmalaukaus höyrysti hänen päänsä kokonaisuudessaan ja hänen painonsa romahti alaspäin. Kouristusmainen ote heltisi ja hänen eloton ruumiinsa nytkähti viimeisen kerran. Sen jälkeen se oli kadonnut yöhön ja putosi hyvää vauhtia kohti maata.
***
"Se on tehty. " Marcus huokaisi ja nosti plasmakiväärin takaisin seinälle. "Arthur, valmista minulle kahvia - ja tee siitä tuhtia. " Marcus hermostui, sillä hänen normaalisti tunnollinen oppilaansa ei vastannut. "Miksi et vastaa? " hän kysyi ja kääntyi keittiötä kohti.
Arthur seisoi oviaukossa yllättyneen näköisenä. Hänen kaulansa oli punainen ja hän asteli hitaasti kohti. "Mitä tapahtuu? " hän kysyi hiljaa ja kaatui maahan. Siististi katkaistu kaulavaltimo repesi ja verta roiskahti Marcuksen kengille asti. Hän yritti hillitä pakokauhunsa ja kääntyi ottaakseen plasmakiväärin seinältä, mutta ase oli kadonnut. Hän katseli ympäriinsä ja ei nähnyt sitä missään.
"Tätäkö etsit? " kuului pilkallinen ääni parvekkeen ovelta. Marcus kääntyi katsomaan ja veti vaistomaisesti automaattipistoolinsa esille. Salamurhaaja seisoi pilkallisen rennosti oviaukossa ja leikitteli plasmakiväärillä. Asennon rentous kuitenkin paljasti sen täydellisen itsevarmuuden, jota salamurhaaja tunsi. Hänen naamionsa virnuili miltei mielipuolisella iloisuudella. Marcus laski pistoolinsa ja yritti voittaa aikaa puhumalla.
"Kyllä. Se on minun. Kuka olet ja mitä teet täällä? " hän kysyi ja yritti tarkkailla salamurhaajan liikkeissä olevia aukkoja. Sillä hetkellä, millä tämän valppaus herpaantuisi, hän avaisi tulen ja sen jälkeen tilanne olisikin selvä tulitaistelu.
"Olen itse piru ja kuljen Pirun asioilla. " salamurhaaja sanoi ja napautti naamionsa auki. Hän raotti silmiään ja nosti katseensa näkyäkseen kunnolla.
"Keisarin nimeen..." Marcus huokaisi ja alkoi näkyvästi väristä.
"Kyllä. Se olen minä. Olen palannut töihin. " salamurhaaja naurahti ja hymyili. Marcus ei ollut koskaan nähnyt kammottavampaa hymyä. Se oli täynnä ikiaikaista vihaa ja pilkallisuutta. Vielä pahemmat olivat kuitenkin hänen silmänsä. Ne olivat kaksi syvää ja lamauttavaa epätoivon kaivoa, joiden katse oli yhtä armoton ja syyttävä kuin hukkuneella. Ne porautuivat suoraan hänen sieluunsa ja näkivät syvään. Paljon syvemmälle kuin Marcus olisi halunnut ja vielä pahempaa oli se, että hän oppi samalla itsekin, mitä salamurhaaja näki hänessä. "Miksi muuten ammuit sen miehen? Hän oli onnistunut tehtävässään. " salamurhaaja töksäytti ja astui lähemmäs.
"Mutta minun oli pakko. Olin saanut käskyn. "
"Uskoitko todellakin, että hänellä oli jotain tekemistä minun kanssa? " salamurhaaja sanoi ja jatkoi hymyilemistään.
"EN! " Marcus karjaisi ja livahti pöydän taakse. Leveä kivipöytä hidastaisi väistämätöntä syöksyä. Niin kauan kun hän pystyisi pitämään jotain salamurhaajan ja itsensä välissä, hänellä oli mahdollisuus paeta. "Se oli pelkkä taukki, joka aukoi suurta suutaan väärälle henkilölle väärässä paikassa. Ja Adrian oli saanut haukut omalta esimieheltään, joten hän päätti laittaa vahingon kiertoon. Eikä tätä pidätystä edes merkitty pöytäkirjoihin. " Marcus selitti ja vältteli salamurhaajan säälimätöntä tuijotusta.
"Tämä koko esitys johtuu siis jonkun korkeassa asemassa olevan öykkärin halusta osoittaa valtaansa?" salamurhaaja tuhahti teeskennellyn uteliaasti ja peittelemättömän halveksivasti.
"Anna siis asian olla. Ketä muka kiinnostaa, mitä sellaiselle taukille tapahtui? " Marcus puhui.
"Minua kiinnostaa.." salamurhaaja sanoi ja loikkasi pöydälle. Varjoa nopeammin hän oli inkvisiittorin kimpussa.
***
Kuvittele että joutuisit valitsemaan mitättömän pakomahdollisuuden, missä on suuri todennäköisyys menehtyä tuskallisesti ja varman, mutta tuskattoman kuoleman välillä. Inkvisiittori Marcus on ollut jo 12 vuotta täysivaltainen inkvisiittori ja sitä ennen hän oli kahdeksan vuotta Adrianin adjutanttina. Marcus kiipeää reunukselle ja koko ajan hän yrittää hallita vapinaansa. Hän pelkää kuollakseen putoamista, mutta vielä enemmän hän pelkää sisätiloihin jäänyttä miestä.
Salamurhaaja sulkee ikkunan. Hän ei siedä vetoa, mutta se viima, joka yltää sisätiloihin ei ole mitään verrattuna ulkona riehuvaan puhuriin ja kylmyyteen.
Inkvisiittori Marcus ottaa askeleen ja takertuu seinään kuin kärpänen. Hän etenee määrätietoisesti, yksi askel kerrallaan ja hän varoo katsomasta alas. Ajatuskin putoamisesta kauhistuttaa häntä. Rakennuksen nurkkaa lähestyessä hän muistaa elävästi lyhyen muistutuksen, jonka salamurhaaja sanoi.
"Mies, joka ei uskalla pelata ei ole mies eikä mikään. Säännöt ovat yksinkertaiset: kierrä tämä rakennus reunusta pitkin. Mikäli onnistut, voit mennä. Samat säännöt kuin herra Asfaltti-Ihottumalla. " salamurhaaja oli sanonut vakavana. Se oli reilu kauppa. Panokset olivat korkeat, mutta se oli silti vain peliä.
Jokin silti nakersi Marcuksen mieltä, kun hän lähestyi nurkkaa. Salamurhaaja oli puhunut samoista ehdoista kuin edellisellä pelaajalla. Marcus ottaa askeleen nurkan yli ja laskee painonsa. Jalka kohtaa kiinteän reunuksen ja lipsahtaa alas. Hän ottaa kiinni seinästä, mutta ote lipeää. Marcuksen tasapaino katoaa ja painovoima ottaa hänet syleilyynsä.
"Samat säännöt kuin edellisellä pelaajalla..." salamurhaaja oli sanonut. Edellisellä pelaajalla ei ollut mahdollisuutta pelastua edes kiertämällä rakennus. Peli oli ollut huijausta. Sellaiset asiat eivät tule mieleen ennen kuin on liian myöhäistä.
***
Ilmeetön salamurhaaja kuulee Marcuksen kauhistuneen kirkaisun. Hän jättää kirjeen kivipöydälle. Vahasinetti, joka sulkee kirjeen on yksinkertainen lepakkomaisten siipien kannattelema pääkallo - Yöruhtinaiden merkki.
Yksinkertainen peli
Yksinkertainen peli
Lintu, karhu, jänis ja kala.
Anna kestävä lemmenvala.
Anna kestävä lemmenvala.
No voi moro. Uskomattoman laadukasta tekstiä, ja todella hyvin onnistunut idea lisätä siihen salamurhaaja. Ja varsinainen epeli sekin oli:). Teksti oli melkoisen virheetöntä, jos nyt yhden virheen kai huomasin. Kuvailu oli luultavasti jätetty tahallaan vähän taka-alalle, mutta tunnelma oli taas kohdallaan. Aivan täysi kymppi, ja tahdon tietää mitä siellä kirjeessä lukee.
Warmachine & Hordes ranking: http://ordoaboensis.fi/wmh-ranking
Um rohkenisin epäillä Kaaoksen Night Lords -legioonaaKing lizard kirjoitti:(Keitä ne yöruhtinaat oikein on?)
Sitten asiaan: teksti oli loistavaa eikä kuvailun puutekaan kauheasti haitannut. Teksti oli loistava tuollainen kokonaisuus ettei jatkoa edes jäänyt kaipaamaan (mikä oli ehkä tarkoituksenakin?).
Well done indeed, jatka samaan malliin jos muita turinoita kirjoittelet.
Kuka on missään sanonut että kaaos on suoranaisesti "paha" ja kaikki moraalisesti väärin tehdyt asiat ovat kaaokselle vain hyvästä? He vain uskovat eri asioihin kuin lojalistit, jotka pitävät kaaoksen palvomia asioita "väärinä ja pahoina". Ja mikä sanoo että lojalistien ajattelutapa olisi se ainoa ja oikea?King lizard kirjoitti:Ahah. Mutta jos se kerran puhui rikoksista ihmisyyttä vastaan, niin miten se voisi olla kaaoksen kätyri?
(ahaa! sehän voisi olla lavastus....)
91,35665%:lla foorumikäyttäjistä on typerä kiertosigi. Jos kuulut niihin loppuihin 8,64335%:iin niin voisit syödä vaikka pääsi.
-
dead flesh penalty
- Viestit: 1453
- Liittynyt: To 11.03.2004 11:46
- Paikkakunta: Helsinki/Sonkajärvi, Iisalmen Gallia Cisalpina.