jorma** kirjoitti:kaikki jotka sanovat 40k:ta suorasukaiseksi peliksi siksi että tässä yleensä vain ammutaan ja on joku lähisukko joka hakkaa kaikki(jota luultavasti eivät pure faba pelaajat tienneet), voisivat miettiä uudestaan. totta on asiat kuten: undivide kaaos demoniprinssi dreadaxe ym. kamat päällä, alaitoc lista, 6 dredin tai starcannonhordet, mutta sama ongelma on myös fabassa: high elffien magiapatteristo, tzeentsit lohariloordi tikkusilmä- yhistelmällä, green counsilsakvenien sad vai mikälienee ym. = molemmat pelit ovat suorasukaisia jos niistä tekee sellaisia.
Tässä voidaankin miettiä, mikä noista FaBan pahimmin rikkinäisistä listoista tekee niin ikäviä. SAD, Brettien lentosirkus, HE sea patrol, Tzeentchin lentosirkus,...
Ne kaikki toimivat pääosin kuin 40K-armeijat.
FaBan perusidea on manööveroida kömpelöitä blokkeja ja nopeaa ratsuväkeä oikeisiin hyökkäysasemiin, ja voittajan pitäisi olla se, joka osaa tämän paremmin. Magian, ampumisen, skirmishereiden yms. pitäisi olla olemassa tukemassa näiden manööverien toteuttamista. Nykyisellään vain magia, ampuminen, skirmisherit yms. pieksevät kömpelöitä blokkeja vasemmalla kädellä ja näyttävät oikealla sentteriä kaikille taktiikkaoppaille. Tzeentchillä tai Sea patrollilla voittaminen on samanlaista kuin 40K:ssa voittaminen: heitetään iso kasa noppia, poimitaan kaikki yli tietyn luvun, ja vastustaja kerää armeijansa pois pöydältä.
40K on omalla tavallaan kiva. Sitä on kevyempi pelata, mutta metapelin (eli viime kädessä armeijalistan) merkitys on liian suuri. Pelin eri elementit (liikkuminen, ampuminen, lähitaistelu) ovat täysin epätasapainossa. Dark eldarien liikkumiskyky on parempi kuin yhdenkään muun armeijan, mutta mitä iloa siitä on, kun vastustajan ensimmäisen ampumisvuoron jälkeen DEldarit voivat vain yrittää säästää viimeisen kolmanneksen armeijastaan tai saada edes muutaman irtopisteen jostakin? Niin kauan kuin armeijaan saa 30 S9 AP2 asetta, millään muulla ei ole merkitystä. Vaikka objectivena olisi juosta vastustajan zonelle, ehditään ihan hyvin ampua kierros tai pari, jonka jälkeen - vaikkei itse monta yksikköä perille saisikaan - vastustaja ei ainakaan voita.
Sekä FaBan että 40K:n perusbugina on se, että skenaarion objektiivit ovat usein liian vähämerkityksisiä. Mitä sitten, jos noista loot countereista saa 300 pistettä kipaleelta, kun voi ampua vastustajan taivaan tuuliin ja varmistaa jo sillä massacre-voiton.
Loppujen lopuksi kumpikaan ei pelinä ole edes kovin hyvä, ainakaan jos vertaa moniin muihin saman firman tuotoksiin (Mordheim, Blood Bowl, Necromunda, BFG... Jopa LotRia pidän parempana pelinä kuin 40K:ta, vaikken oikeastaan tykkää sitäkään pelata). Marginaalifirmojen peleillä on oma vannoutunut fanikuntansa, ja vaikken usko heidän täysin väärillä jäljillä kehuissaan olevankaan, epäilen, että osa heidän hypetyksestään tulee silti siitä, että he pelaavat eri peliä kuin suuri massa, joten en on pakko olla parempi.