Ultramarines:
-Marneus Calgar
-Chaplain (master) ja tällä 10 hengen bodyguard (fisti, flamer, plasmagun)
-10 taktista marinea (fisti, sinko, meltagun)
-7 taktista marinea (fisti, plasmacannon)
-10 scouttia (fisti, 2xbolter)
-10 terminaattoria (2xassaultcannon, 2xchainfist [kun en huomannut poistaa pisteistä])
-6 terminaattoria (2xassaulcannon, combimelta kessulla)
Nurgle (näiden wargeareja en muista täysin. Lista pitäisi muuten olla oikein)
-Lord (manreaperilla [viikate], runella, lisäwoundilla jne 185pts kuitenkin)
-Luutnantti (plaguesword, boltpistol... tämä tarinassa se vihaisen näköinen ruostunutta miekkaa
heilutteleva tyyppi)
-7 possessedia (talonit käsien tilalla, saksikäsi-Edwardit)
-4x7 plaguemarineja (näissä oli fistiä, plagueswordia, fleikkaa, plasmagunia jne...)
-14 plaguebeareria (öklöoliot)
-7 plaguebeareria (samoja öklöolioita)
-7 havocia (plasma ja fleikka muistaakseni...)
Peli siis alkoi sillä, että minä deployasin molemmat taktiset ryhmät scouttien kanssa pelipöydän
keskellä olevalle hautausmaalle (se GW:n hautausmaa?) ja nurglen kaikki, demoneita lukuunottamatta
piirittivät infiltroiden asemani. Kaikki muut ryhmät olivat kiltisti sen yli 18tuuman päässä, yhtä piiloon
infiltroivaa yksikköä lukuunottamatta. Minulla siis kaikki muut reservissä (niinkuin scenu sanoo...). Nurgle
sai luonnollisesti ensimmäisen vuoron ja mylly lähti pyörimään... (kappalejako on hieman huono, mutta tein
sen puhtaasti lukemista helpottamaan)
1. Turn
Ultrien pieni jengi oli ryöstämässä hautoja eräällä erittäin syrjäisellä hautuumaalla. Lapiot kilahtelivat innokkaasti kiviseen maahan ja päivä oli aurinkoinen ja miellyttävä, lukuunottamatta ilmassa leijuvaa mädän hajua. Scouttien kersantti Mäntänyrkki hieroi hikeä otsaltaan Mk-V8 voimatassullaan, katsoi voimapanssarissa pyöriviä "ylempiä" tovereitaan ja murahti voimallisesti "On se noilla helppoa, kun ei tarvitse haistella tätä mädäntyneen jalkahien tuoksua, kun tuo naamari suodattaa kaikki mahdolliset.". 1. taktisen ryhmän komentaja, kersantti Kukalienaamarinsatakana käänsi katseensa Mäntänyrkkiä kohden, mutta ei ehtinyt sanaa päästää suustaan, kun jo 5kpl scoutteja hajosi pulttipyssyköiden ja plasmapallojen yhteistulitukseen.
Mäntänyrkki katseli ympärilleen ihmeissään "Mitä helv...tiä täällä tapahtuu? Hyökkääkö joku meidän kimppuun?!?" Hautausmaata ympäröi mädänvihreisiin panssareihin pukeutuneet mariinien näköiset tyypit, jotka haisivat pahemmalta, kuin hautausmaa ja ampuivatkin enemmän...(?) "Poijaat, nyt saatte satikutia. Odottakaas kun meidän mahtava pomo Marsipan Kalkutta tulee! Ette sitten huomanneet miten noin iso jengi lähestyi näinkin aukealla paikalla?!?" kersantti Osumaasaanut 3. taktisesta ryhmästä raivosi ja jatkoi "TULI VAPAA!!! Ampukaa nyt niitä valopalloja siitä plasmapyssystänne ja mihin te juoksette?!?" huomatessaan jäljelle jääneiden scouttien luikkivan pakosalle. Mäntänyrkki pysähtyi hieman nolona. Tarkisti nopeasti tilanteen ja hyökkäsi koston maku suussa metsän takaa hyökännyttä vihollisnippua päin. "Kuolemaa ja tuskaa Keikarin vihollisille ja olkoon voima kanssanne... tai jotain" Mäntänyrkki huusi ja yhdessä 4:n scoutti toverinsa kanssa pieksivät mätämariineja kuonoon parhaansa mukaan ottaen myös itse vastapallona turpiin...
2. Turn
Kersantti Kukalienaamarinsatakana 1. taktisesta ryhmästä katsoi, miten vihollisen tuli kaatoi alas hänen sinkomiehensä, joka heilui liian selkeänä kohteena erään hautakiven päällä. "No, lähitaisteluksi tämä kohta muuttuukin, kun joka tapauksessa 40,000 luvulla kaikki ratkaistaan kädenväännöllä." Hänen ryhmänsä vierellä 3. taktinen ryhmä ammuskeli pultteja ja valopalloja vihollisen niskaan minkä kerkisi, eikä tämän vuoksi selkeästi huomannut, kun lähelle scouttien taistelua ilmestyi matalan "pröööööt!" äänen ja pääkallon muotoisen savupilven saattelemana 7 ällötyksen näköistä oliota, jotka ryntäsivät hautausmaalle ja 3. ryhmän kimppuun. "Missä pirussa meidän reservit viipyy???" huusi kersantti Osumaasaanut. "Epäilemättä pelaavat porukalla noppapeliä, sitä kuuluisaa ´heitä ykkösiä niin häviät´ peliä!" huusi Kukalienaamarinsatakana ja rynnisti hautuumaan aidan yli päin lähimpänä olevaa mätämarine ryhmää oman jenginsä kanssa, pilkkoen pari hassua vihollista vastapainoksi omille kuolleilleen.
Mäntänyrkki takoi vihollisen toisensa perään maanrakoon ja huomasi yhtäkkiä olevansa aivan kahden ainoan vihollisensa kanssa, joka heilutteli saman tyylistä voimatassua, mikä Mäntänyrkillä itselläänkin oli. Muut hänen ryhmästään olivat heittäneet jo lusikan nurkkaan, samoin kuin hänen vihollisensa porukasta. "Saastainen mätäpaise, It´s u and me!!! Katsotaan kumpi kättelee paremmin" Mäntänyrkki huusi ja hyökkäsi...
3. Turn
Yhtäkkiä Mäntänyrkin korviin kantautui taistelun temmellyksen yli taas tuo sama matala "prööööt!" ääni, jonka hän oli juuri kuullut hetki sitten. Nopeasti hän vilkaisi metsän reunaa ja huomasi, miten tuuli kuljetti pääkallon muotoisen savupilven pitkälle taistelun keskipisteestä. Lopulta savupilvi pysähtyi ja siitä ilmestyi toistakymmentä öklöoliota. Sen enempää Mäntänyrkki ei tapauksesta kiinnostunut, koska hänellä oli hieman muutakin tapahtumaa käsittelyssä, niinkuin joku voisi leikkisästi ilmaista. Mäntänyrkki ei vain ollut näitä leikkisämpiä tyyppejä, vaan hakkasi vastustajansa Paalun Junttaus-liikkeeksi kutsutulla moukaroinnilla maan poveen. "Nonni, ja mihinkä sitten..." Mäntänyrkki totesi itsekseen ja suunnisti viereistä metsää kohti...
Kersantti Kukalienaamarinsatakana huusi tovereilleen varoitushuutoja, mutta liian myöhään. Joukko kummallisen näköisiä voimapanssarissa juoksentelevia mutantteja, joilla oli voiveitsiä ja saksia sormiensa tilalla kipitti heitä kohden. Tapaus kesti suurin piirtein saman verran, kuin mitä kestää ottaa pöydältä n.20 kulmikasta kappaletta ja heittää ne takaisin pöydälle... Tuona aikana Kukalienaamarinsatakana menetti jokaisen ryhmässään olleen miehen ja lopulta hajosi itsekkin valtavan masennuksensa alle... nyyh.
Hautausmaalla muurien sisäpuolella taistelu jatkui yhä. Kersantti Osumaasaanut huitoi ympäriinsä omalla voimakämmenellään kaataen sieltä täältä ällötysolioita. "Missä meidän vahvistukset viipyvät, kautta Keikarin!?!?" Samassa hänen katseensa vaelsi muurin toiselle puolelle, josta näkyi rynnistävän vihaisen näköinen isoa ruosteista miekkaa heilutteleva mätämarine, mukanaan 7 vastaavanlaista, mutta ehkä hivenen ei-niin-vihaisen näköistä marinea. Osumaasaanut oli juuri käyttämässä voimapukunsa jätteidenpoisto-systeemiä, kun tuo hurjan näköinen mätämarinejoukko kaatui säälittävän matalaan aitaan. "Buahahahahaa!" päästivät kaikki jäljellä olevat 3. ryhmän marinet yhteen ääneen nähdessään tuo onnettoman kompuroinnin. Vihollisen ryhmä nousi nolona pystyyn ja oli kuin ei olisi ollutkaan, vihellellen jotain demonista "mikään ei palaa ennalleen" sävelmää.
Juuri kun tilanne näytti kaikkei pahimmalta (sitä se oli ollut jo ensimmäisen pultin lentäessä), taistelukentälle lyllersi 10 smurffin siniseen varustautunutta termiittiä ja sotilaspastori oman ryhmänsä kanssa. "Jaahasta, Keikarin nimeen ja sitä rataa. Autetaas nyt noita luusereita." pastori Vedänpataan sanoi termiiteille ja lähti oman ryhmänsä kanssa ottamaan vastaan 1. taktisen ryhmän myllyttäneitä vihollisia. Termiitit juoksivat (juoksivat?) pienen mäen nyppylän päälle ja alkoivat tuhlaamaan rahaa myräkkäpulttien ja hilloamistykin voimin. Demoniryhmä, joka oli juoksennellut lähemmäs, menetti samassa silmänräpäyksessä puolet vahvuudestaan ja termiittien komentaja, kersantti Laihdutuskuuri tunsi olonsa hyvin mahtavaksi ja voimakkaaksi...
Mäntänyrkki hihkui metsässä nähdessään vahvistuksien saapuvan ja sai uutta potkua moraaliinsa. Metsän toisella puolella hän huomasi 7 vihollista hiipimässä parempiin asemiin ja kuin ninjat konsanaan, Mäntänyrkki rytisteli läpi kuusien ja koivujen, yli sammalmättäiden ja kantojen (tai näin hän ainakin itse asian näki, todellisuudessa metsä oli vain 4 kitukasvuista puunrunkoa) ja hyökkäsi vihollistensa kimppuun tyrmäten tassullaan yhden heistä. "Hahaa, én Garde, mitäs siihen sanotte mätäpäät!?!?!"
4. Turn
... ja nämä jäivät Mäntänyrkin viimeisiksi sanoiksi, kun loput 6 marinea hakkasivat hänet silpuksi.
Hautuumaan vallien sisäpuolella jatkui tuo sama säälittävältä näyttävä kamppailu. Tosin, kersantti Osumaasaanut oli jo melkeinpä toiveikas voitostaan, kunnes huomasi takanaan nuo 8 samaa häijyä vihollista, joille oli juuri hetki sitten nauranut. "Ehhehhee, tuota noin, ei muistella pahalla...?" Osumaasaanut jokelsi änkyttäen, johon vihollisporukasta häijyimmän näköinen "Raahraah, mumsmums, blöbblöb piuiii!" joka tietysti tarkoittaa "Nyt tulee osumaa kurjat!". Ja niinkuin tulikin. 3. ryhmä tuhoutui kokonaan valtavan ylivoiman, tai ei nyt määrällisesti valtavan, mutta laadullisesti, alle. 3.ryhmän kersantin hautakivessä lukee vielä tänäkin päivänä "Kersantti Osumaasaanut, hän otti osumansa kunnialla vastaan". Osuvasti sanottu, eh?
Pastori Vedänpataan juoksi vihollisten pulttien ja valopallojen viuhuessa korvissaan kohti näiden alkuperää, eli vihollisen tulilinjaa. "Hakkaa päälle Gulli-verillä:n poika!" Vedänpataan huusi ja pilkkoi vastassa olleet pari vihollista omalla sauvasekottimellaan. "Ja kukapa on seuraava?" pastori kysyi katsellen ympärilleen ja huomasi heidän johtajansa, Marsipan Kalkuttan saapuneen taistelualueelle. "No kyllä kestikin" pastori sanoi Nokialaisensa Hands-free systeemiin Marsipanille. "Sori, oli liian jännä noppapeli. Voitin 6 termiittiä, kun ne heitti jatkuvasti ykkösiä. Jäivät mokomat vielä siivoamaan eväsretkeltämme jääneet roskat. Luontoa ei saa sutata, se on kuulkaas väärin se." Marsipan sanoi ja ampui ohimennen pari 3. ryhmää hakanneista öklöolioista palasiksi. Loput samasta öklötysjengistä hajosivat kuin pieru saharaan (kuulosti samalta).
Kukkulan laella ammuskelevat termiitit kiinnittivät huomiota johtajansa Marsipanin ampumaan suuntaan ja päättivät näyttää, miten ampuminen oikeasti hoidetaan. 2 hilloamistykkiä ja 8 myräkkäpultittajaa päästivät hirveän metelin ja loputtoman määrän panoksia kohti hautausmaan muurien sisällä huutavaa vihollisryhmää. Termiittien kersantti Laihdutuskuuri hymyili rehvakkaasti ampumisen päätyttyä ja odotti, että heidän nostattamansa pölypilvi laskeutuisi, jotta näkisi, miten pieniksi palasiksi he tällä kertaa olivat onnistuneet hilloamaan vihollisensa. Pöly laskeutui ja niin myös Laihdutuskuurin mieliala. "Voi Keisarlauta, eikö yhtään?!?" hän totesi, kun havaitsi, että vihollisen ryhmä seisoi hieman pölmistyneen näköisenä katsellen toisiaan, selkeästi myös itse ihmeissään valtavasta ohiampumisen määrästä. Ihmetyksestä toivuttuaan vihollisryhmä alkoi näytellä sormillaan termiittejä kohti ja nauraa rötköttämään räkäistä nauruaan.
5. Turn
Hautausmaalla oleilleet 2 vihollisryhmää, yhdessä ison ja TODELLA vihaisen viikatetta heiluttavan mätämarinen kanssa rynnistivät kohti termiittejä huutaen hävyttömyyksiä ammuskellen samalla valopalloja pistooleistaan. Heidän seuraansa liittyi 7 jäljellä olevaa öklöoliota ja koko nivaska heittäytyi termiittien niskaan huitoen ja hakaten. "Ne jyrää meitin!" huuri Laihdutuskuuri, kun termiittejä alkoi putoilemaan hänen molemmilta puoliltaan. Kerrankin tämä termiittien kersantti oli oikeassa ja pienessä hetkessä hänen ryhmästään oli jäljellä enää muisto vain...
Pastori Vedänpataan kuuli vauvapuhelimestaan termiittien kuolinhuudot, mutta ei kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Saksikäsi-Edwardit hakkasivat hänen ryhmäänsä suurella innolla ja hänellä oli kova työ saada oma sauvasekoittimensa toimimaan vihollista vastaan.
Marsipan katsoi kummissaan, miten termiitit hajosivat ylivoiman alle. Viholliset hajaantuivat ja tuo viikatetta heilutteleva kovistelija kiinnitti Marsipanin huomion. "Taidanpa lähteä haastamaan riitaa tuon kanssa. Termiitit eivät jää kostamatta!" hän huusi ja juoksi viikatemarinen kiinni. Taistelu oli kovin tasa- väkinen eikä kumpikaan suostunut luovuttamaan. Yhtäkkiä Marsipanin takaa kuului tuttua ujellusta, kun 6termiittiä astelivat vihdoin paikalle ja antoivat palaa omista hilloamistykeistään ja myräkkäpultittimistaan. "Hiphei, nyt alkaa tapahtumaan!" huusi iloisesti saapuneiden terminaattorien kersantti Naulaotsassa.
6. Turn
Sama kersantti, Naulaotsassa, katsoi, miten heidän johtajansa, Marsipanin, kimppuun hyökkäsi nyt hurja määrä porukkaa. Yhdellä oli valtava viikate, toisella ruosteisen näköinen, ilkeä miekka, eräällä voima- tassua muistuttava käpälä ja lopuilla mitä-lie pilkkomiseen tarkoitettuja aseita. "Tuosta ei edes mahtava Marsipan selviä hengissä" Naulaotsassa totesi. Ihmetys oli kuitenkin suuri, kun hyörinnän ja pyörinnän jälkeen Marsipanin ympärillä oli enää elossa vain viikatetta heiluttava rumilus. "No kappas, ilmankos se onkin meidän pomo" Naulaotsassa totesi ja jatkoi kummasteluaan, kun 2 termiittiä kaatui kuolleena maahan. Öklöoliot olivat hyökänneet heidän kimppuunsa lähes huomaamatta...
Pastori Vedänpataan pilkkoi viimeistä saksikäsi-Edwardia ja huomasi, että Marsipan oli myös vihdoin saanut hoideltua oman vihollisensa viikatemarinen. "Lähdetääs poijaat hautoja ryöstämään" pastori totesi ja koko jäljellä oleva sakki lyllersi lähemmäs hautuumaan muuria.
Toisaalla termiitit mylläsivät loput öklöolioista palasiksi ja alkoivat tähtäilemään uusia kohteita...
Marsipan puhdisti tyytyväisenä viittansa limasta ja saastasta, kun havahtui pulttien kolinaan vasten hänen hienoa käsinommeltua voimatuulipukuaan. "Vieläkö niitä piisaa?" Marsipan huokaisi ja lähti köpöttelemään pientä vihollisryhmää kohti saavuttaen nämä...
7. Turn (nopalla 6)
...mutta kaatuen välittömästi, kun eräs vihollisista tökkää häntä sukkapuikolla silmään. "Olisi kai pitänyt se kypärä ottaa mukaan..." Marsipan nyyhkäisi ja potkaisi tyhjään.
Toinen jäljellä olevista mätämarine ryhmistä huusi ilkeyksiä Marsipanin kuoltua, mutta luikki nopeasti hautuumaan aidan taakse piiloon huomatessaan termiittien zoomailevan heidän suuntaansa omilla hilloamistykeillään, mutta saivat huokaista helpotuksesta termiittien järjestettyä todella loistavan epätarkantulen pikakurssin.
Pastori Vedänpataan hurjistui nähdessään johtajansa kaatuvan niinkin säälittävään hyökkäykseen, kuin sukkapuikolla-silmään. "Kosto elää!!! KEIKARIN ja kaikkien kakunkoristeiden nimeen, HYÖKKÄYS!" pastori huusi ja yhdessä ryhmänsä kanssa jyräsi alleen Marsipanin murhaajat.
8. Turn (nopalla 4)
Viimeinen vihollisryhmä juoksi varmuuden vuoksi kauemmas hautuumaan muurien taakse piiloon. Termiitit katsoivat harmissaan, kun ainoa kohde katosi kulman taakse pastorin ja tämän vartalonvartijaryhmän seuratessa. "Eipä meillä kai sen kummempaa tekemistä enää ole, kun lähteä hautoja avaamaan. Sen takia meillä kai nämä voimatassut ovatkin." kersantti Naulapäässä totesi ja lähti johdattamaan loppua ryhmästään hautuumaata kohti.
Pastori Vedänpataan hyökkäsi ryhmineen aidan takana olevien vihollisten kimppuun, mutta ehti vain kiroamaan ennen kuin sukkapuikko lävisti hänen silmänsä "Keisarlauta sentään! Halpa temppu, kun ei minullakaan kypärää ole!" Vedänpataan totesi viimeisellä hengenvedollaan. Hänen ryhmänsä ei tästä tosin välittänyt pätkääkään, vaan jatkoi vihollisen takomista...
9. Turn (nopalla 5)
...kunnes yhtään vihollista ei ollut jäljellä.
Termiittien kersantti Naulapäässä asteli lähemmäs hautuumaata necrofiiliset ajatukset mielessään. Hänellä oli jäljellä vielä 3 termiittitoveria, eli enemmän kuin tarpeeksi hoitamaan homman, eikä yhtään vihollista mailla halmeilla. Päivä oli heidän...
Eli, siinä tuo nyt noin tarinamuodossa, ultrien näkökulmasta kerrottuna. Toivottavasti saitte edes jotain tolkkua pelin kulusta. Kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä peli oli ja paljon tiukempi, mitä tuo teksti antaa ymmärtää. Minulla oli lopulta jäljellä 1 scoring unit (4 terminaattoria kuudesta) ja 3 chaplainin komentoryhmän jäsentä. Toivottavasti nautitte ja mainostamisen vuoksi totean, että käykää lukemassa Last Chanserienkin tappelu, samaan tyyliin kirjoitettu, tuolta jostain vanhemmilta sivuilta
SIIS jos piditte tästä. Kirjoittelen näitä "tarinaraportteja" taas kunhan kerkiän...
