Sylvanian valloitus etenee

[Blood Empire]

Oli aikainen sunnuntainen aamu, Warlock engineer Gnawnibble heräili virkeänä nukuttuaan sikeästi omissa ulosteissaan. Hän katseli telttansa oviaukosta alas avoimelle kentälle, jonne oli kokoontunut Skavenien armeija, joka valmisteli Sylvanian valloituksen seuraavaa vaihetta.
Tänään olisi hänen näytönpaikkansa, sillä Grey Seer Maiti Klommo oli jättänyt hänen vastuulleen tämän uuden alueen valloituksen, sillä Grey Seer itse oli ollut paikoitettu lähtemään Skavenblight:iin, jossa hänet oli määrä nimittää Skavenien yhteisarmeijan ylipäälliköksi, sillä nyt oli tullut se aika, jolloin kaikki Skavenit yhdessä rintamassa nousisivat muita rotuja vastaan ja miehittäisivät koko maailman.
Nautittuaan aamiaiseksi yhden orjan(clan tetanus) paahtoleivällä, Gnawnibble päätti tarkastaa joukkonsa tietääkseen, olisiko isku uudelle alueella mahdollista tehdä jo tänään. Kentällä odotti jo parisen tuhatta Skavenia, jotka innostuneena tulevasta taistelusta alkoivat jo pikkuhiljaa käydä toistensa kimppuun, mutta huomattuaan vt. kenraalinsa saapumisen ottivat asennon, niin kuin Skavenit vain voivat, ja tekivät kunniaa. Paikalla oli clan Rectum:in omia joukkoja kahden klaanirottarykmentin verran, sekä iso ryhmä tarkkuuskiväärejä, sillä olimmehan oikeutettuja parhaista parhaisiin olemalla clan Skryre:n hang-a-round jäsen, lisäksi jäsenyys oikeutti pariin ratling-patteristoon sekä muutamaan Warlock engineer:iin, jotka tulisivat toimimaan Gnawnibble:n adjutantteina. Tuhoutuessaan oli clan tetanus jättänyt jälkeensä suuren joukon orjia(40000), mutta taisteltuaan itsensä hengiltä clan Rectum:in orjuudessa, oli heistä enää jäljellä vain sen verran, jotta oli mahdollista muodostaa yksi orjarykmentti. Ahneuksissaan olivat muut klaanit päättäneet tukea clan Rectum:ia, sillä pelko siitä, että yksi klaani onnistuisi liittämään koko Sylvanian vaikutusvaltansa alle ihan ilman muiden apua, oli jo pelkästään ajatuksena sellainen, joka aiheutti kadehdintaa ja ihailua. Tällä kertaa tämä apu tuli clan Moulder:ilta, joka oli lähettänyt paikalle laumoittain rottia ja runsaan joukon lähestulkoon koiran kokoisia jättirottia.
Gnawnibble tervehti jättirottien ohjastajia kävellessään näiden ohi, mielessään Gnawnibble hymyili, sillä hän muisti esimiehensä ohjeet:"Tee mitä teet, mutta tapata Moulder:in joukot!" Jo aikaisessa vaiheessa tarkastusta alkoi näyttää siltä, että tänään päästäisi hyökkäämään, Gnawnibble päättikin käskeä johtoryhmän kokoontua hänen telttaansa, jotta voitaisiin laatia ryhmitys/taistelusuunnitelma, ja mahdollisesti voitaisiin tarkistella jos tiedustelu oli saanut tarkennettua raporttejaan. Juuri ennen kokouksen alkamista lähetti toi sanaa, että Grey Seer oli lähettänyt uusia vahvistuksia, jotka ottaisivat osaa tulevaan operaatioon. Tämä sinänsä ei ollut poikkeavaa, mutta vahvistusten laatu oli, sillä saapuneet joukot olivat Tilea:n paalupoikia, joita oli pidetty Skavenien keskuudessa verivihollisina, mutta ilmeisesti tämä oli vain uusi osoitus Maiti Klommon lisääntyvästä vaikutusvallasta.
Teltassa keskustelu kävi kiivaana, sillä oli noussut esille 2 kantaa: Kaikki 3 adjutanttia vetosivat uusiin raportteihin, jotka kertoivat, että kohteessa ei olisikaan kreivi Pakka Urea:n joukkoja ja huhuttuja bretonnian ristiretkeläisiä, vaan suuri joukko kääpiöitä. Adjutantit halusivat kyllä hyökätä, mutta toivoivat uusia maagisia varusteita ja vaativat ratling-patteristojen jättämistä, vedoten niiden lyhyeen kantamaan. Gnawnibble ei ollut kuulevinaan näitä väitteitä, sillä hänellä oli omat syynsä, jotka hänen mielestään riittivät perusteiksi alkuperäisten raporttien pohjalta toimimiseksi. Hän näet salaa vihasi bretonnialaisia vielä muita Skaveneja enemmän, sillä hänen äitinsä oli murhattu ja raiskattu nuorten ritarien toimesta.
Gnawnibble käski mobilisoida joukot heti, ja nousi liikkuvaan komentokeskukseensa ja ilmoitti ettei häntä saa häiritä ennen kuin olla perillä, matkaan arviointiin menevän 2 tuntia. Noustuaan vaunuunsa hän nukahti melkein heti vuoteelleen, sillä hän oli viettänyt monta unetonta yötä suunnitellessaan tätä operaatiota.
Gnawnibble heräsi paniikinomaisiin huutoihin ja ukkosen jylinään, nopeasti hän ampaisi ulos ja kirosi mielessään, sillä adjutanttien tukema raportti oli ollut oikeassa: Kääpiöitä. Hänen katseensa kohdistui adjutantteihin, joiden ilmeistä oli luettavissa:"Mitä &#¤% me dispel-kääröillä tehdään?"
Oli toimittava nopeasti, sillä muuten kääpiöiden tykistötuli tulisi lahtaamaan aivan toisissaan kiinni olevat Skaven yksiköt. Joukkojensa onneksi, ei vt kenraali aikaillut vaan ryhmitti armeijansa seuraavanlaisesti: Keskelle kaikki klaanirotat ja orjat, vasempaan laitaan Moulder:in vahvistukset ja oikealla Tilean. Tämä nopea toiminta mahdollisti sen, että taistelun varsinainen aloite siirtyi kääpiöiltä Skaveneille.
Keskellä joukot alkoivat kuroa armeijoiden välimatkaa kiinni, vasemmalla Moulder:in joukot etenivät paikallisen infrastruktuurin suojissa kohtia kääpiöiden sivustaan, oikealle paalupojat ottivat puolestaan suojaa metsästä. Gnawnibble muisteli mielessään kaikkia opetuksia warplightning:in käytöstä ja antoi käskyn adjutanteilleen kohdistaa omansa kohti viholliseen ristijousiosastoja, maagisen säkenöinnin seurauksena eräs osasto joutuikin mietiskelemään oman moraalinsa vahvuutta, mikä kesti toistaiseksi. Hieman pettyneenä tähän, antoi Gnawnibble käskyn tarkkuuskivääreille, jotka alkoivat pudotella peikonsurmaajia tappavan tarkasti.
Joukkojemme edetessä hyvässä järjestyksessä, ilmestyi taivaalta yhtäkkiä suuri kivi, joka murskasi alleen melkein kolmanneksen toisesta klaanirottarykmentissä. Gnawnibble alkoi pelätä, että yksikkö murtuisi ja levittäisi paniikkia muihinkin, mutta jälkeen kerran koulutuksen merkitys korostui ja linja piti.
Eteneminen jatkui hyvässä järjestyksessä kaikilla kolmella hyökkäyslohkolla, jonka aikana jälkeen taivaat aukenivat käskystä, ja sieltä tuli salamia (ei makkaraa), joiden onnistui tuhota yksi ristijousiosasto kokonaan, tästä pelästyneenä hylkäsi kivennakkaajapatteri asemansa. Lisäksi peikonsurmaajien rivit harvenivat hälyttävällä vauhdilla, kiitos tarkkojen ampujiemme.
Kääpiöt vain katselivat kuin Skaven-yksiköt marssivat heitä kohti, eivätkä huomanneet kun Moulder-yksiköt kiitivät kohti heidän sivustaansa, mutta keskellä silloin alkoi tapahtua: Ryhmä sotureita ja loput surmaajat uivat klaanirottien liiveihin, murtaen näiden henkisen kestävyyden ja lahtaamalla yksiköt takaa-ajossa. Tuntui, että kestävyyttä muutenkin koeteltaisiin, sillä lähestulkoon samanaikaisesti säikähtivät orjamme muutamaan kuollutta toveriaan ja pikkuhiljaa poistuivat alueelta. Gnawnibble mielessään kirosi, ja olisi järjestänyt clan tetanuksen tuhon, jollei sitä olisi ollut jo tuhottu. Alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että Grey Seer naulaisi förstinsä nahan seinälleen.
Tässä vaiheessa molemmat Moulder-yksiköt olivat päässeet vastustajan sivustasta läpi ja seisoivat jo kääpiörivien takana, keskellä Gnawnibble yritti pitää jäljellä olevia joukkoja kasassa kaikkien adjutanttiensa avustaessa, mutta surmaajat sentään kaatuivat tarkkuuskivääreihin ja olivathan paalupojat jo näköyhteydellä vihulaisen sotakoneisiin.
Vihdoin kääpiöt huomasivat joukot takanaan ja kääntyivät kohtamaan nämä, ja nyt saivat vuorostaan paalupojat kokea kivennakkaajan tehon, sillä paennut miehistö oli palannut ja niittasi jälkeen kolmanneksen kohdeyksiköstään, mutta Tilealaisten kantti kesti. Jäljellä olevat klaanirottarykmentti toimi oma-aloitteisesti ja hyökkäsi soturiyksikön päälle, joka oli sama, joka tappoi toisen klaaniyksikön. Gnawnibble kirosi jälleen:" Mitä hyötyä ratling:eistä on?" Tunteenpurkaus oli ihan ymmärrettävää, sillä toinen yksikkö oli paennut klaanirottien tuhon myötä ja toinen oli jo varman kohdistuksen saatuaan polkaisut lisätehoa aseeseen, jonka rihlausten pettäessä katosi porukka savuna ilmaan.
Lähitaistelu kävi kiivaana taistelun keskellä, mutta kumpikaan osapuoli ei onnistunut saamaan yliotetta tilanteesta, samanaikaisesti tapahtui jotain sankarillista, sillä rottalaumat asettuivat linjaan suojaamaan jättirottien etenemistä ja saivat houkuteltua raudanmurtaja- ja soturiyksikön veriseen lähitaisteluun, joka tulisi kestämään lähestulkoon taistelun loppuun. Tämän uhrauksen voimalla jättirotat hyökkäsivät vihulaisen isonuolikoneen päälle, kun toisesta reunasta vastaavan hyökkäyksen suoritti paalupojat, mutta kivennakkaajan päälle. Kivennakkaaja tuhoutui siihen paikkaan, mutta nuolikoneen miehistö vain lähti pakosalle, kuollen kyllä jättirottien juostua heidät kiinni ja törmäten jo valmiiksi pakeneviin ristijousimiehiin, niitaten nämä myös maahan. Taistelu oli kestänyt lähestulkoon koko päivän ja pimeys alkoi pikkuhiljaa lähestyä, Gnawnibble käski joukkojensa pidättäytyä lisäkonflikteista kääpiöiden kanssa, ja että nyt olisi syytä varmistaa alueen hallinta, hän näet uskoi että klaanirotat pitäisivät pintansa, ja sydämessään hän tiesi, ettei rottalaumoja voitaisi enää pelastaa. Kyynel silmäkulmassa hän katsoi kun laumat tapettiin, muttei kuitenkaan ilman tappioita, makasihan kentällä yli puolet soturiyksikön kääpiöistä.
Kääpiöiden arvioidessa tappioidensa suuruutta päättivät he vetäytyä kentältä ja näin laskeutui taistelutantereelle tulitauko. Skavenien tappiot olivat yllättävän suuret, vihollisen oli onnistunut tuhota 802 Skavenia ja lisäksi inventaarion yhteydessä huomattiin, että yksi sotalippu oli kateissa, "Tämän ne vielä maksavat!": manasi Gnawnibble, mutta oli kuitenkin tyytyväinen taistelun tulokseen, olihan 954 kääpiötä kuollut ja puolet kyseisestä alueesta oli jo varmistettu taistelun aikana, loppuhan varmistui kun kääpiöt vetäytyivät.
Pimeyden laskeutuessa päätti Gnawnibble hieman vielä jaloitella ennen nukkumaan menoaan, ja ajatteli mennä seuraamaan kääpiövankien kuulustelua. Tullessaan paikalle hän kuuli erään vangin rehentelevän, että taistelu olisi päättynyt tasapeliin, vedoten siihen, että taistelun taloudellinen hyöty rajoittui alle 300 kultapisteeseen (tarkalleen 252). Tästä kiivastuneena Gnawnibble antoi käskyn myydä vangit orjiksi goblineille, jotka asustivat Mount Toijalan rinteille, mutta goblinit kieltäytyivät ostamasta, sille he vetosivat siihen, että he käyttävät armeijoissaan vain omia joukkojaan.
Gnawnibblen käydessä yöpuulle yössä kuului kääpiöiden tuskanhuudot, kun heitä asetettiin vartaisiin, no armeijahan marssiin vatsallaan, ja tulihan poltti pois lihan edestä sen kauhean karvamäärän. Viimeisenä ajatuksena ennen nukahtamistaan, toivoi Gnawnibble, että Grey Seer:in paluu kestäisi, sillä hän oli jo päässyt vallan makuun, eikä enää tiennyt voisiko luopua siitä...

[Kuusikeiju]

Tosi viehättävä tarina. Mukava lukea ja kertoi silti hauskasti kaiken oleellisen tasitelusta VP:tä myöten. Erityisesti tykkäsin suomennoksesta "paalupoika". Jollain tapaa se on runollisempi kuin piikkimies.
Mikähän Warlock engineer sitten olisi? Velholukkoinsinööri?

[Corian]

Lukemista helpottaisi huomattavasti jaksottaminen.

[Vieras123]

Hän näet salaa vihasi bretonnialaisia vielä muita Skaveneja enemmän, sillä hänen äitinsä oli murhattu ja raiskattu nuorten ritarien toimesta.

Sairasta...