Komennus 716. Osa: 1 "Tehtäväkäsky"

[Montyr]

Tässä on toinen osa kill-teamini seikkailuista. Siinä saattaa olla eksynyt joukkoon huonoja suomennoskia, mutta ei kai se tahtia haittaa.

”On vain ajan kysymys milloin ne saapuvat” Inkvisiittori sanoi vierellään seisovalle Imperiumin komissaarille. ”Ne lähettävät varmasti ryhmän. Sanokaa minun sanoneen. Olen taistellut tätä Xenosaastaa vastaan ennenkin”.
Komissaari huokaisi ja pudisteli päätään katsoen alas laaksoon kukkulan päältä. Laaksoon oli pudotettu keisarillinen kuljetusalus, joita yleisimmin käytettiin esikuntaupseerein kuljetuksiin. ”Minä taas luulen, että Tau huomaa ansan aivan varmasti. Ne eivät lankea siihen”. ”Roskaa komissaari. Tau toimii tällä tavalla. Ryhmä nopeasti etsimään eloonjääneitä ja sitten kiidätetään heidät omien linjoille kuulusteltavaksi. Asialle laitetaan taatusti XV-15 ryhmä niin kuin he niitä kutsuvat”. ”Tuota kuljetusalusta oltaisiin kipeästi tarvittu muualla” komissaari sanoi ja kääntyi katsomaan takanaan istuskelevia inkvisitio-kaartilaisia ”Kenraali Heidelhelm vetää taatusti rähinän päälle jos ei saa kuljetusalusta esikuntaan ja pian sittenkin. Kun hän kuulee, että annoin käyttöönne tuon aluksen, hän tekee suolistani jänteet tennismailaansa”. ”Huoli pois komissaari. Kenraali on typerys jos ei myönnä, että tämä ajaa keisarin asiaa. Uskollisena imperiumin kansalaisena hänen on pakko nähdä tämän operaation hyödyllisyys…ja jos ei näe, MINÄ autan häntä näkemään sen”. Inkvisiittori leikitteli vasemmalla kädellään pientä metallista rasiaa. Komissaari Balleria puistatti. Hän tiesi varsin hyvin mitä Inkvisiittori Servior piti kädessään nähtyään, miten hän käytti sitä useisiin kaartilaisiin, jotka rohkenivat vääntää hänestä vitsin tai epäillä hänen sanojaan. Hän ei tiennyt sen nimeä, mutta kaikki, joihin inkvisiittori sitä käytti, olivat kiljuneet ja huutaneet kuin pistetyt siat. Komissaari ei edes ollut nähnyt Serviorin tekevän sillä mitään muuta, kuin painavan sen uhriensa ohimoille.
”Hyvä on Inkvisiittori. Toivomme siis että Taut luulevat, että alus on tehnyt konevian vuoksi pakkolaskun ja sitten odotamme Tau ryhmää, joka etsii mahdollisia korkea arvoisia virkailijoita sieltä”. ”Tajusitte aivan oikein”. ”Ja me otamme koko ryhmän kiinni ja vangiksi jos mahdollista?” ”Nyt käsititte väärin. Me otamme ryhmän vangiksi. Mitään ”jos mahdollista” ei ole olemassa”. ”Aivan…niin tietenkin arvoisa Inkvisiittori…mutta…miksi?” ”Mitenkä niin miksi?” ”Miksi me tarvitsemme vangit? Ainoa hyvä Xeno on kuollut Xeno. Niinhän meille opetetaan”. Inkvisiittori kääntyi komissaaria kohti. ”Ihmettelen suuresti miksi teistä tehtiin komissaari, kun osoitatte noin vähäistä silmää hienostuneelle salavihkaiselle sodalle”. ”Minäkö tyhmä? Nyt minä en oikein…”. ”Tarvitsemme vangit” Inkvisiittori keskeytti ”koska haluamme kuulustella heitä. Tiedättehän. Joukkojen asemia, lukumääriä, suunnitelmia ja sensemmoista”. ”Eikö asemia ja lukumääriä olisi voitu hoitaa kätevästi tiedustelukoneilla tai…?” ”Avaruusalukset ovat liian kiireisiä avaruussodankäynnissä ja Taun ilmatorjunta toimii liian tehokkaasti tiedustelukone yrityksissämme. Ainoa keino kerätä tietoa on kaapata joku joka tietää siitä”. ”Entä jos heillä ei ole ketään korkea-arvoista, joka tietää siitä?” ”Eipä väliä. Saamme silti kiinni elävän Taun. Tarvitsen elävän eräissä…testeissäni…käskekää joukkojen piiloutua asemiin”.
Niine hyvineen Inkvisiittori asteli Chimera panssariajoneuvoonsa. Baller katseli hetken hänen peräänsä ja marssi sitten päätään pudistaen komennossaan olevan Shokki-komppanian luo.

* * *
Timantti palasi päämajaan, jonne Tau oli iskenyt jo invaasion alkuvaiheessa. Ihmisten rakentamat bunkkerit, piikkilanka aidat, tankkiesteet ja monet muut rakennelmat olivat saaneet luvan väistyä Taun omien asemien tieltä. Kiertoradalta oli pudotettu torneja, joista työntyi esiin ohjuslaukaisimia ionikanuunoita. Laskeutumis pisteitä oli pudotettu kaikkein tasaisimpaan paikkaan ja Sak’U näki jo yhden Orca-pudotusaluksen laskevan joukkojaan niille päästäen Taun ilmatyynytankkeja ulos. Tankit leijailivat siististi alustoille kolmenkymmenen metrin korkeudesta ja ajoivat sitten muutama metri maanpinnasta pois toisten tankkien alta ja laskivat sisällään olevat joukkonsa ulos.
Orca-aluksesta hyppäsi tankkien vierellä myös kymmeniä XV-8 ”Kriisi” taistelupukuja ja ne levittäytyivät puolustusasemiin tai parkkeerasivat kanttiinin eteen. Taistelupukujen kuljettajia istuskeli penkeillä nauttimassa virvokkeita, ennekuin heidän olisi lähdettävä tehtäviinsä. Joku oli jotenkin onnistunut saamaan suuren taistelupukunsa keskelle jonoa ja massiivinen hienostunut Taukiroilu täytti kuuloetäisyyden.
”Emmekö voisi tuota…” aloitti Oman vilkuillen kanttiinin suuntaan. ”Emme” vastasi Sak’U. ”Edes pieni purkki…”. ”Ei”. ”Mutta sitten en ole oikein hyvässä terässä ja saatan vahingossa ampua ohi jos en pääse maistamaan edes yhtä pientä seuraavan kymmenen rotaan sisällä”. Sak’U huokaisi. ”Hyvä on. Mene sitten, mutta tule takaisin täsmälleen kymmenen minuutin kuluttua”.
Kului kaksitoista minuuttia kunnes Oman pääsi takaisin. ”OMAN! ONKO TUO PIENI PURKKI?!”. ”Häh tämäkö?” Oman vastasi ja katsoi kasaa sylissään ”no tuota…pitäähän minun varautua jakamaan”. Hän heitti jokaiselle purkin keksejä ja lähti marssimaan kohti komentopaikkaa.
Sak’U pysähtyi kuitenkin kesken kaiken. ”Krhm…tuota…menkää te toverit vain edeltä…minulla on hieman tekemistä”. Joukko katseli loittonevan upseerinsa selkää. ”Minne hän menee?” ”Eikös meillä ole kiire?” ”Hah ettekös nähneet kuka tuolla valvoo XV-15 pukunsa korjaamista?” Joukko katseli kauemmas suuntaan, jonne Sak’U oli menossa. ”No voi hyvä hyvyys. Kyllä maailmankaikkeus on pieni. Sehän on Anuk’Nan”. He katselivat kuinka Sak’U käveli naistaun luo ja pysähtyi keskustelemaan. ”Kauanko arvelette, että Shas’Vre tällä kertaa viipyy tuossa keskustelemassa?” ”Pistän likoon yhden ruokapaketin ja sanon: kuusi minuuttia”. ”Kiinni veti, minä sanon viisi minuuttia”. Sak’U tuli takaisin kolmen minuutin päästä. Hänen poskensa olivat käyneet hieman purppuraisiksi.
”Mitä te vielä tässä seisotte?!” Hän kokosi itsensä ”Shas’El odottaa meitä”. Ryhmä jatkoi matkaa ja virnuili toisilleen nähdessään Anuk’Nanin vilkuttelevan heidän peräänsä iloisesti. Sak’U toivoi, että olisi kuollut.

* * *

Timantti asteli sisään tornimaiseen rakennelmaan. Sen katto oli kupolimainen ja sen sivuilta työntyi jonkinmoiset pilarit. Se oli pudotettu kiertoradalta jolloin pilarit olivat tiukasti kiinni rakennelman kylkiä vasten ja olivat sitten työntyneet hieman ulospäin suoristaen rakennelman, jos se oli laskeutunut epätasaiselle maalle. XV-8 taistelupuku henkivartijat laskivat joukon sisään sen kummempia kyselemättä. Shas’El oli ilmoittanut heille Timantin saapumisesta.
Rakennelman sisätilat olivat täynnä näyttöruutuja ja kontrollipöytiä. Missään ei näkynyt paljasta metallipintaa, jossa ei olisi ollut yhtään nappia, katkaisinta tai vipua. Shas’El Raft’Ar seisoi pyöreän huoneen keskellä suuren pyöreän pöydän ääressä. Pöydän laidoista työntyi esiin näppäimistöjä. Maakastin teknikoita ja Tulikastin upseereja kulki edestakaisin näyttöpäätteiden väillä, tai istui tuoleilla ja kuluttivat nappeja ja vipuja ennätysvauhtia.
”Näyttää siltä, että olette saapuneet”. Raft’Ar sanoi ”olkaa hyvä ja tulkaa tähän pöydän ääreen”. Ryhmä totteli. Raft’Ar oli vaikuttava ilmestys. Hänellä oli vain koristelematon XV-8 ajajan puku, mutta hänen kasvonsa ja tummansiniset pupillittomat silmänsä kertoivat hänen olleen mukana taisteluissa, jo ennen kuin kukaan häntä katselevasta oli ehtinyt syntyäkkään. ”Tehtävä on kiireellinen ja lajissaan tärkeä. Siksi annankin sen selvittämisen Ylikomentaja Shas’O Vior’La Mon’Tyrille”. Ryhmän suuta kuivasi, kun he kuulivat ylikomentajansa nimen. Shas’O Mon’Tyr. Metsästäjäkaaderi Karkaistun Teräksen Pataljoonan ylikomentaja. Heidän ylikomentajansa. ”Örkinmurskaaja”, ”Gue’Lan turmio”, ”Tyranidilahtari” ja niin edelleen.
Raft’Ar painoi nappia ja pöydän päälle ilmaantui Mon’Tyrin hologrammi. Hän oli aluksessa kiertoradalla Ethrealien pyynnöstä. Taujohtajat eivät halunneet riskeerata, että saattaisivat menettää kyvykkään komentajan.
”Hyvää päivää Timantti” Mon’Tyr sanoi ja sai palkakseen hiljaisuuden. Kaikki ryhmän jäsenet olivat liian häkeltyineitä puhuakseen. Useat armeijakunnan miehistä olivat täydennysmiehiä eivätkä olleet näinollen nähneet ylikomentajaa edes vilaukselta. Veteraanit, joiden rinnalla Mon’Tyr oli taistellut suhtautuivat häneen niin kuin kehen tahansa erinomaiseen kenraaliin ja loistavaan soturiin. Viimein Sak’U avasi suunsa. ”Shas’Vre Vior’La Sak’U ja hänen ryhmänsä ilmoittautuu palvelukseen Shas’O”. ”Emme tarvitse noita tavanomaisia kohteliaisuuksia. Tämä ei ole mikään muodollinen seremonia. Olen kuullut paljon teistä”. ”Toivottavasti enimmäkseen hyvää kunnianarvoisa Shas’O”. ”Hyvää ja enemmänkin. Olette kuulemma yhdet parhaimmistosta mitä Shas’El Raft’Ar löytää. Eliittiä suoraan sanoen”. ”Tuhannet kiitokset kehuista kunnianarvoisa Shas’O…mutta mehän vain teemme velvollisuutemme”. ”Aivan…kuten minäkin”. Mon’Tyrin korkeaa aukoriteettia uhkuvat piirteet ja ilme vakavoituivat sitten. Hän hieraisi hieman poskensa poikki kulkevaa ilkeännäköistä arpea, ennen kuin jatkoi. ”Mutta asiaan. Minulla on teille tärkeä tehtävä, jonka avulla saatamme lyhentää taistelua viikoilla, kenties kuukausilla. Tasan kahdeksan tuntia sitten tiesusteludronimme havaitsivat Gue’La kuljetusaluksen. Ilmeisesti siinä oli moottorivika. Se teki pakkolaskun tarpeeksi kauas ihmisten linjoista. Se on tarpeeksi kaukana, että ehdimme kaapata kaikki mahdolliset eloonjääneet”. Shas’O kohotti kättään, ennekuin Sak’U ehti kysyä yhtään mitään. ”Tiedän tiedän. Miksi vaivautua yhden pikku kuljetusaluksen vuoksi. Jutun juju on kuitenkin siinä, että kyseistä alusmallia käytetään vain erityisten korkeiden upseerien kuljetuksiin. Jos onnistumme kaappaamaan jonkun korkea-arvoisen, voimme taatusti näyttää hänelle suuremman hyvän palvelemisen ihanuuden ja siten onkia häneltä kaikki tarpeelliset tiedot, jotka auttavat meitä tämän planeetan valloituksessa. Valitsin teidät, koska joudutte todennäköisesti taistelemaan ihmispelastusryhmää vastaan ja pakenemaan henkenne edestä. Siihen eivät heikkohermoisimmat pysty”. ”Teemme parhaamme Shas’O” Sak’U vastasi ”kordinaatit?” ”A.R.T droniinne ohjelmoidaan juuri karttaa. Se kertoo teille kaiken, jonka tarvitsette. Niin…muistaakseni teillä on vajaamiehitys?” ”Kyllä Shas’O. Veljeni. Shas’Ui Vior’La Rik’U. Hän on tällä hetkellä sairaalassa toipumassa ampumahaavasta, jonka sai suorittaessamme sitä padonräjäytystä muutama kuukausi takaperin”. ”Siinä tapauksessa minulla on iloisia uutisia”.
Läheinen ovi avautui ja sieltä käveli huoneeseen XV-15 pukuun pukeutunut Tau. Hän oli lähes täysin samannäköinen kuin Sak’U. ei tarvittu neroa arvaamaan, että he olivat kaksoset. ”Veli!” Sak’U huudahti ”mitä Mon’Taun tulimmaista sinä täällä teet?!” ”Pääsin sairaalasta ja halusin yllättää sinut”. Molemmat tuijottivat toisiaan hetken, purskahtivat sitten nauruun ja siirtyivät käsienpuristuksiin ja olantaputuksiin. ”No niin no niin riittää jo”. Sak’U sanoi muistaen taas asemansa Rik’Un käteltyä joukon kaikkia jäseniä ja saatua useita olalletaputuksia. ”Oliko tässä kaikki Shas’O?”
”Kyllä siinä oli kaikki. Poistukaa”. Ryhmä lähti kävelemään ulos. ”Ja Shas’Vre…” Sak’U kääntyi takaisin ”niin kunnianarvoisa Shas’O?” ”Suuremman hyvä puolesta”. ”Suuremman hyvän puolesta” vastasi Sak’U ja poistui muiden perään.
Raft’Ar kääntyi Shas’O:n puoleen, kun ryhmä oli poistunut ovesta. ”Mikä sinua painaa vanha ystävä?” ”Mietin vain…jokin tässä mättää…en vain saa päähäni mikä”. ”Epäiletkö ansaa?” ”Ehkä, ehkä en. Tällaista sattuu meillekkin. Tilaisuus on liian hyvä tuhlattavaksi ja kuitenkin ja kuitenkin…” He jäivät yhdessä katsomaan Timantin perään.

[Scoundrel]

Dialogin voisi jaksottaa alkamaan uusilta riveiltä. Nykyisessä muodossa tulee hankaluuksia hahmottaa puhujaa ja tekstin lukeminen hidastuu muutenkin. Muutamaa kirjoitusvirhettä ja mainitsemiasi tönkköjä suomennoksia lukuunottamatta sujuvaa tekstiä.
Tau-toiminnasta en osaa sanoa kun en taustoja tunne, mutta kaartin puolella ihmetyttää inkvisiittorin selittely alaisilleen. Onhan se tietysti kerronnalisesti hyvä tapa kertoa lukijalle tilanteesta, mutta inkvisiittorin käytös oli mielestäni turhankin nöyrää.
Ja välillä on kiva lukea muutakin kun taisteluista kertovia tarinoita.