Väijytys (FaBa)

[PhoenixKing]

Oon jo jonkin aikaa ajatellu kirjoittaa FaBa-tarinan, ja nyt vähän aikaa sitten sain sen valmiiksi. Tässä tulee, olkaa hyvä:

Väijytys

Tämä on typerää, ajatteli Franz ratsastaessaan Lorenin metsässä. Miksi meidän pitäisi tutkia vihollisen vahvuutta? Senkun vain hyökättäisiin isolla massalla ja kaikki olisi nopeasti ohi. Ei täällä ole muuta kuin isoja puita ja juuria, joihin hevonenkin meinaa kaatua koko ajan. Ja vaikka täällä olisikin jotain, ne olisivat vain eläimiä! Karhuja ja ehkä myös...
"Herrani!" huusi yksi hänen ritareistaan.
"Niin?" Franz kysyi.
"Näin äsken jotain liikettä tuolla kauempana."
"Kuvittelet vain. Ei täällä ole muuta kuin..."
Franzin puhe keskeytyi kun hän kuuli lähes olemattoman kahahduksen yläpuoleltaan lehvistöstä. Hän pysäytti hevosensa. Välittömasti pysähtyivät myös nelisenkymmentä nuorta miekkamiesta, kolmisenkymmentä muskettimiestä ja kymmenen ritaria, jotka oli häntä määrätty turvaamaan.
"Mitä nyt herrani", eräs ritari kysyi.
"Hiljaa!" Franz sähähti. Hän kuuli yläpuoleltaan hiljaista huohotusta. Han viittoi luokseen pari muskettimiestä ja kuiskasi helle ohjeet. Miehet latasivat aseensa ja ampuivat puun lehvistöön. Parin sekunnin kuluttua puusta mätkähti ruumis.
"Haltia!" toinen ampujista huusi. Ja ennenkuin kukaan ehti reagoida, ihmispolon rintakehän lävisti nuoli.
"Suojautukaa! Meitä tulitetaan!" Franz karjaisi, Samoin tekivät ritarit ja miekkamiehet. Muskettimiehet latasivat aseensa ja alkoivat silmäillä mahdollisia kohteita.
"Ampukaa puihin!" Franz huusi.

"Ampukaa niiden ampujat!" Narathan huusi ja tähtäsi jousellaan yhtä ihmistä otsaan. Hän vapautti jänteen ja pian typerä ihmisolento lyyhistyi elottomana maahan. Muutama muukin ihminen kaatui hänen toveriesa tuleen. Nyt ihmiset alkoiva vastata tuleen.
"Juoskaa aukiolle!" Narathan huusi ja hyppäsi ketterästi alas puusta. Kun hän katsoi taakseen, näki hän kuinka taas muutama hänen aseveljistään tippui elottommina maahan. Hän myös huomasi, että yksi ihmisten ritareista seurasi häntä. Ritari veti peitsensä esiin ja käski hevostaan. Narathan tiesi etteivät ihmisten hevoset pääse kulkemaan kovin lujaa tiheässä metsässä, toisin kuin Narathan joka oli kirmannut Lorenin metsissä jo noin kaksisataa vuotta. Hän myös tiesi että aukealla tuo ritari saisi hänet helposti kiinni, joten hän kiihdytti vauhtiaan. Eikä sekään auttaisi häntä, ehkä hän voittaisi pari sekuntia lisäaikaa. Mutta Narathanilla oli Suunnitelma.

"Laukkaa, laukkaa!" Franz käski hevoselleen, vaikka tiesi sen olevan turhaa. Hevonen ei pääse liikkumaan kovaa näin tiheässä metsässä. Yhden asian hän kyitenkin oivalsi. Haltiat ovat tyhmiä. Nimittäin se haltia jota hän jahtasi, ravasi täyttä vauhtia kohti isoa metsäaukeaa, missä tuo typerä olento jäisi armottomasti Franzin rynnäkön alle. Hänen hevosensa hyppäsi viimeisen juuren yli ja nyt he olivat aukealla. Franzin hevonen lähti vimmattuun laukkaan ja pian tuo typerä haltia saisi kokea karmivan kohtalon. Franz veti peitsensä tanaan ja valmistautuiiskemään.
Vielä muutama jaardi, hän ajatteli.

Kaikki tapahtui salamannopeasti. Se iskeytyi Narathaniin niin nopeasti, ettei hän ehtinyt edes silmää räpäyttää, ennenkuin hän oli jo ilmassa.
"Hyvin tehti, Arath-Cer", hän huikkasi. Kotka kiljaisi vastaukseksi. Narathan tarrasi kotkaa mahasta kotka iroitti otteensa ja Narathan heilautti itsensä taitavasti sen selkään.
"Lähdetään näyttämään niille kuka täällä määrää!" Narathan huusi. Kotka kiljaisi takaisin, kääntyi isossa kaaressa ja lähti syöksyyn.

"Hitto soikoon!" manasi Franz. Hän ei voinut uskoa mitä oli juuri nähnyt. Vain parin jaardin päässä hänestä iso kotka oli napannut hänen jahtaamansa haltian kynsiinsä. Tämän jälkeen haltia oli taidokkaasti kiepauttanut itsensä kotkan selkään ja kadonnut yläilmoihin.
"Herrani!" huusi yksi ritareista.
"Mitä?" Franz sähähti.
"Mihin ne kaikki katosivat?"
"Ettekö te tappaneet niitä?"
"Kaikki puissa olleet ovat kuolleita. Lähdimme seuraamaan teitä heti kun ne oli tapettu."
"No mihin ne sitten..."
Franz keskeytti puheensa. Hän tajusi juuri jotain. Oli hiljaista. Liian hiljaista. Hän veti nopeasti henkeä ja karjaisi: "Väijytys! Paetkaa!"
Heti tämän jälkeen parikymmentä nuolta lennähti puskista kohti viimeisiä muskettimiehiä ja pian he kaikki makasivat kuolleena maassa. Muut ihmiset lähtivät juoksemaan takaisin kohti metsää. Silloin Franz näki taas jotain ihmeellistä. Yhdestä puskasta aukean laidalta lennähti nuoli kohti yksinäistä ritaria. Nuoli osui suoraan ritarin kaulaan ja tämä suorastaan lensi hevosensa selästä. Ja kun franz tarkemmin katsoi tuota puskaa hän huomasi sen olevan haltia, jolla oli päällään jonkinlainen naamiointiviitta. Eivätkä ihmeet siihen loppuneet. Kun miekkamiehet olivat astumassa metsään, puut heräsivät henkiin! Kymmenkunta kuuden ja puolen jalan korkuisia, teräväkyntisiä puunaisia alkoi jonkinlaisen barbaarisen vihan vallassa raatelemaan nuoria miehiä. Franz ei kuitenkaan aikonut minkään edes näin pelottavan tappaa hänen miehiään, mutta ennenkuin hä ehti rientää apuun hän kuuli karjaisun oikealta puoleltaan. Hän kääntyi katsomaan ja näki kuinka taas yksi hänen ritaritovereistaan tippui kuolleena hevosen selästä. Tällä kertaa asialla ei kuitenkaan ollut se sama puskajussi, vaan se haltia, joka oli vähän aikaa sitten juossut Franzia karkuun. Tosin nyt tämä ratsasti kotkalla. Franz veti peitsensä esiin ja lähti rynnäkköön kohti kotkaratsastajaa.
"Sigmarin puolesta!" hän huusi.

Narathan kuuli huudon ja katsoi taakseen. Yksi ihmisistä ratsasti kovaa vauhtia häntä kohti. Tuttu ihminen. Narathan komensi kotkaansa ja tämä kääntyi ketterästi ympäri pienessä kaaressa.
"Rynnäkköön!"
Narathan lähestyi ihmistä. Hän veti jousensa esiin, tähtäsi ja ampui. Ja osui. Hän osui hevosen jalkaan, jolloin tämä kaatui ja selässä oleva ritari lensi komeassa kaaressa parin jaardin päähän. Nyt se oli hoideltu. Narathan alkoi silmäillä uusia kohteita ja ohjasi kotkansa ritarin kimppuun, joka ahdisteli jousimiehiä.

Franz nousi istumaan päätään hieroen. Hänen päätään jomotti. Vasen jalka oli murtunut. Pyörrytti.
"Oletteko kunnossa, herrani?" eräs hänen ritareistaan kysyi.
"Sinun täytyy mennä. Nopeasti. Olen loukkaantunut, ei minusta ole enää hyötyä."
"Pöh, tuon pystyy hoitamaan. Minä autan teidät ratsaille."
Mies talutti Franzin hevosen luo ja auttoi hänet ratsaille. Sen jälkeen hän hyppäsi itsekin ratsaille. Muutamaman sekunnin päästä he katosivat metsään, viimeisten ihmisten joukossa.

Yksi muskettimiehistä palaili tajuihinsa. Hän ei voinut nousta pystyyn. Hänellä oli nuoli jalassaan. Hänen vieressään makasi ladattu musketti. Hän nappasi sen ja kääntyi mahallen tähtäämään. Hän tähtäsi haltiaa, joka oli juuri hypännyt maahan kotkan selästä.
Laukaus kajahti.

Kaikki haltiat kääntyivät katsomaan mistä tuo infernaalinen ääni oli kuulunut. Siinä hän makasi elottomana maassa. Kuolleella ihmisellä oli kaulassaan nuoli ja käsissään musketti. Tämä oli nähtävästi yrittänyt ampua Narathanin, mutta tähtäys oli keskeytynyt kun mies sai nuolen kaulaansa. Luoti oli lentänyt vain kaksi jalkaa Narathanin yli ja osunut puuhun. Narathan kulki nuolen ampuneen jousimiehen luokse.
"Hyvää työtä", hän sanoi ampujalle.
"Kiitos, herrani."
"Kun palaamme kylään, sinut palkitaan hyvin.
"Kiitos, herrani!"
"Mikä on taistelun lopputulos?"
"Heiltä tapettiin kaikki ampujat, lähes kaikki miekkamiehet ja neljä ritaria. Itse menetimme neljä metsänneitoa ja kymmenkunta jousimiestä."
"Entä heidän johtajansa?"
"Pääsi pakoon."
"Huonompi homma."
"Mitä nuo edes täällä tekivät? En ole ennen nähnyt heidänlaisiaan."
"He olivat keisarikuntalaisia."
"Keisarikuntalaisia?"
"Juuri niin. En tiedä mitä he täällä tekivät, mutta minulla on sellainen olo että tämä ei ollut viimeinen kerta kun me heitä näämme..."

P.S. Jos jäi jaloista ja jaardeista paha maku suuhun, niin käykää täällä.

[Nollie]

...

[Sachse]

Parempaakin on tullut luettua, mutta myös pahempaa. Kuvailisit enemmän ympäristöä ja henkilöitä niin olisi kivempaa luettavaa, ja hiukan yksityis kohtia. Tekemällä oppii ;)

[PhoenixKing]

Ok, kiitos vinkistä. Lisää kommenttia?

[Oikolukuhirvi]

Ihan hyvä tarina.

Tosin haltioilla taisi olla bs8 ja s10 nuolet

[PhoenixKing]

Ihan hyvä tarina.

Tosin haltioilla taisi olla bs8 ja s10 nuolet

Jos nyt sitä ritaria meinaat, niin se oli toi waywatcherin killing blow.

[Andi]

Hyvä tarina oli . Onkos tästä tulossa lisäosaa?

[PhoenixKing]

Maybe.

[Wompatti]

Ihan mielenkiintoinen tarina, tuo action-painotus sai jaksamaan lukemaan loppuun. Parissa kohdassa kieli oli todella kankeaa tai muuten vain jokin siinä häiritsi, esim:

"Ampukaa niiden ampujat!"

"Juuri niin. En tiedä mitä he täällä tekivät, mutta minulla on sellainen olo että tämä ei ollut viimeinen kerta kun me heitä näämme..."

"Eivätkä ihmeet siihen loppuneet" <-- Kuulostaa siltä kuin Franz olisi huvipuistossa"

"Nyt se oli hoideltu"

"Minä autan teidät ratsaille." <-- sana "minä" turha koska persoona tulee ilmi verbistä, kuulostaa aidommalta jos ritari tai talonpoika sanoo herralleen "Autan teidät ratsaille".

[PhoenixKing]

Ihan mielenkiintoinen tarina, tuo action-painotus sai jaksamaan lukemaan loppuun. Parissa kohdassa kieli oli todella kankeaa tai muuten vain jokin siinä häiritsi, esim:

"Ampukaa niiden ampujat!"

Tämä olikin tosi kankeaa, en keksinyt muuta. Kertokaa joku vaihtoehto.

"Juuri niin. En tiedä mitä he täällä tekivät, mutta minulla on sellainen olo että tämä ei ollut viimeinen kerta kun me heitä näämme..."

Mikäs tähän tilalle?

"Eivätkä ihmeet siihen loppuneet" <-- Kuulostaa siltä kuin Franz olisi huvipuistossa

"Minä autan teidät ratsaille." <-- sana "minä" turha koska persoona tulee ilmi verbistä, kuulostaa aidommalta jos ritari tai talonpoika sanoo herralleen "Autan teidät ratsaille".

Tätä en oikeasti huomannut! Kiitos kun huomautit, Wompatti.

[Wompatti]

"Ampukaa niiden ampujat!"

Tämä olikin tosi kankeaa, en keksinyt muuta. Kertokaa joku vaihtoehto.

Vaikkapa "Tähdätkää ampujiin!" ajaisi saman asian hieman tyylikkäämmin.

"Juuri niin. En tiedä mitä he täällä tekivät, mutta minulla on sellainen olo että tämä ei ollut viimeinen kerta kun me heitä näämme..."

Mikäs tähän tilalle?

Muuta se kirjakieleksi "näemme". Jos haluat vaihtoehtoisen sanan niin "tämä ei ollut viimeinen kerta kun me heidät tapaamme".

"Eivätkä ihmeet siihen loppuneet" <-- Kuulostaa siltä kuin Franz olisi huvipuistossa

"Minä autan teidät ratsaille." <-- sana "minä" turha koska persoona tulee ilmi verbistä, kuulostaa aidommalta jos ritari tai talonpoika sanoo herralleen "Autan teidät ratsaille".

Tätä en oikeasti huomannut! Kiitos kun huomautit, Wompatti.

Eipä kestä.

[PhoenixKing]

Ok kiitti neuvoista, Wompatti.