40k: Kaukonäkijä Khenseen leiri (osa 1/2)

[The Defender Guardian]

Joo tässä on mun eka tarina, käännökset ovat ehkä aika outoja,
mutta eipä muuta; seuraava osa tulee joskus.

Oli yö. Kaukonäkijä Khenseen johtamassa sotilasleirissä keskellä metsää ei kuulunut minkäänlaisia ääniä, jos ei oteta huomioon tuulen huminaa ja lehtien kahinaa. Vartijoita ei näkynyt missään, vaikka niiitä olikin oikeasti paljon. Vartijat olivat tarkka-ampujia, jotka oli koulutettu pysymään piiloissa ja ampumaan sieltä erittäin tarkasti kiväärillään. Leirissä oli paljon pieniä vihreitä telttoja (jotka maastoutuivat hyvin metsään) ja monta rakennustakin. Sotilaat ja muu jalkaväki asui teltoissa, ja rakennukset olivat pääasiassa asevarastoja. Keskellä leiriä kohosi suuri teltta ja se oli tietysti kaukonäkijä Khenseen ja hänen Warlockiensa teltta. Leiri oli rakennettu metsään koska leirin vierestä kulki tie, mikä vei erääseen kaaoksen tukikohtaan joka sijaitsi metsän laidalla. Kaaoksen joukot kulkivat usein sitä pitkin tuhoamaan ja hävittämään kaupunkeja, jotka sijaitsivat metsän toisella puolella ja kauempanakin.
Yhtäkkiä hiljaisuus rikkoontui. Metsästä juoksi leiriin pieni joukko tarkka-ampujia, joista osa oli vakavasti haavoittunut ja he huutelivat kirouksia kaaoksesta. Osa sotilaista jotka olivat teltoissaan tulivat ulos ja juoksivat auttamaan heitä. Sairaat ja haavoittuneet kannettiin telttoihin ja heitä hoidettiin. Muutamat jotka eivät olleet haavoittuneet menivät Khenseen telttaan. Sisällä teltassa oli jollakin erikoisella tavalla levollinen tunnelma, tarkka-ampujat epäilivätkin että siellä vaikutti jokin ikivanha taika, jonka vanhat kaukonäkijät olivat asettaneet sinne kauan sitten.
Teltassa oli paljon Khenseen Warlockeja ja sen perällä oli suuri mutta vanha valtaistuin. Istuimella istui isohkokokoinen mies joka oli ottanut kypärän päästään. Kypärä oli hänen polvellaan. Miehen kasvot olivat nuoret mutta kukaan ei tietänyt kuinka vanha hän oikeasti oli. Hänellä oli kirkkaat mutta vakavat silmät. Kaikki viholliset pelkäsivät häntä, etenkin ne, jotka asuivat läheisessä kaaostukikohdassa metsän reunassa. Mies oli Khensee. Tarkka-ampujat kävelivät Khenseen eteen ja kumartuivat. Eräs tarkka-ampuja nousi ja puhui:
»Oi Khensee, nyt on hätätilanne.» Hän vetäisi henkeä. Hän oli vieläkin hengästynyt juoksusta.
»Kaaoksen joukot valmistautuvat hyökkäykseen.» Hän veti toisen kerran henkeä.
»Niitä tulee kokoajan lisää aluksilla niitten tukikohtaan.» Hän vetäisi taas henkeä.
»Kun kiipesimme erääseen puuhun mistä näkee hyvin niiden tukikohtaan, näimme satoja ja taas satoja kaaoksen sotilaita ja kymmeniä tankkejakin niillä oli. Sieltä nousee koko ajan savua. Sitten ne huomasivatkin meidät! Suurin osa joukostamme surmattiin ja vain harvat pääsivät pakoon. Mutta mepä ammuimme yhden heidän johtajistaan! Olisimme varmaan voineet paistaa kananmunia niiden kypärissä. Niin ne kiehuivat raivosta!» Mies naurahti ja vetäisi neljännen kertaa henkeä. »Ja arvatkaapas minne ne ekaksi hyökkäävät! Tänneppä tietysti!» Sitten mies sanoi kovaäänisesti: »Meidän pitää kutsua apua ja nopeasti! Emme pärjää näin vähäisillä joukoilla!» Teltassa oli nyt aivan hiljaista. Kukaan ei puhunut mitään eikä liikahtanut. Sitten Khensee nousi tuolistaan ja sanoi: »Lähettäkää viesti lähimpään oman rotumme kaupunkiin ja kutsukaa apua! Kaikki muut valmistautukaa taisteluun. Luulen että viholliset ovat täällä parin päivän päästä, jos ne kerran valmistelivat joukkojaan äskettäin.» Khenseellä oli luja, mutta ystävällinen ääni. Kukaan hänen ystävä joka sitä kuuli, ei vaipunut epätoivoon.
Ja niin kun aamu saapui viesti lähetettiin lähimpään kaupunkiin. Päivällä kaikki jalkaväki, joka leiristä löytyi valmistautui taisteluun. Tankkeja heillä ei ollut. Mutta kylläkin 31 lentomopoa. Ne olivat erikoistuneet nopeisiin hyökkäyksiin. Heillä oli jalkaväessä perussotilaita, tarkka-ampujia, hieman Syöksyviä Haukkoja ja Warp Hämähäkkejä. Muuta ei ollut. Niinpä kaikki odottivat kuumeisesti lisäjoukkoja. Jokainen tiesi että heillä ei ollut paljon toivoa ilman lisäjoukkoja. Jopa Khensee, joka yleensä oli rauhallinen, käveli kärsimättömän näköisenä leirissä tarkastellen taisteluun valmistautuvia sotilaita. Kun yö saapui kaikki olivat valmiita, mutta epätoivoisia. Lisäjoukkoja ei ollut vieläkään tullut. Khensee lähetti tarkka-ampujajoukon tutkimaan missä kaaoksen armeijat olivat tällä hetkellä. Tarkka-ampujat vilahtivat metsään nopeasti ja äänettömästi varjon lailla. Aamuyöllä, juuri kun Khensee oli menossa suureen telttaansa, leirin toiselta puolelta alkoi kuulua ääniä. Ne ei olleet minkään hyvien olioiden ääniä, vaan julmia ja verenhimoisia, ja muistuttivat siltä kuin monet sadat petolinnut olisivat karjuneet ja rääkkyneet yhteen ääneen. Khensee tiesi ettei kaikki olisi hyvin. Khensee juoksi leirin toista reunaa kohti ja huusi kovalla ja mahtavalla äänellä:
»Kaikki jalkaväki kerääntykää tänne!» Hän pysähtyi. Teltoista ja joka paikasta juoksi sotilaita ja tarkka-ampujia. Sitten Khensee puhui nopeasti, mutta kuitenkin rohkaisevasti: »Ne ovat tulleet!» Hän huusi. »Ovat tulleet etuajassa. Odotin niitä vasta huomenna. TAISTELKAA!!!» Hän karjaisi niin kovalla äänellä että kaikki sotilaat säpsähtivät. »Yhdessä me taistelemme maailman loppuun saakka, jos emme voi muuta! Me murskaamme viholliset edestämme, lyömme sotajohtajat maahan, räjäytämme tankit taivaan tuuliin, emmekä anna niille armoa; ja muistakaa: ÄLKÄÄKÄ ANTAKO NIILLE ARMOA! Jos kuolemme niin kuolemme kunniallisesti ja yhdessä...» Lause päättyi räjähdykseen. Kymmeniä sotilaita kuoli. Elävät sotilaat ja tarkka-ampujat kerääntyivät yhteen. He menivät suurimman teltan eteen. Telttojen väleistä juoksi kaaos marineita heitä kohti. Taistelu oli alkanut.
Khensee huusi kovalla äänellä jotain mitä ei kukaan ymmärtänyt. Huuto vapisutti vihollisia. Khenseen sotilaat ampuivat ensimmäisen erän shurikenejä vihollisen eturivistöön. Eturivistössä olleet kaaoksen sotilaat kaatuivat kuolleena maahan. Heidän yli juoksi vain lisää kaaoksen mariineita.Khensee ihmetteli taistelun keskellä minne se tarkka-ampujajoukko oli jäänyt minkä hän oli lähettänyt tutkimaan missä kaaoksen armeija oli. Pian hän unohti sen. Yhtäkkiä taivaalta lensi aivan Khenseen sotilaiden eteen Raptoreita. Khensee huusi: »Valmiina lähitaisteluun!» Tämän kuultuaan sotilaat vetäisivät esiin kahdet miekkansa. Raptorit rynnivät nyt suoraan leirin puolustajia päin. Kun ne kohtasivat, Raptorit iskivät maahan monta sotilasta. Monta kymmentä Khenseen sotilasta oli kuollut. Pian kaaoksen mariinitkin yhtyivät lähitaisteluun. Yhtäkkiä taivaalta lensi myös Khenseen lentomopoja! Ne tulittivat hullun lailla kunnes pääsivät mariineiden ja Raptoreiden kanssa lähitaisteluun. Lentomopot iskivät nopeasti ja voimakkaasti ja ne saivat tapettua Raptorit. Lentomopot lensivät takaisin taivaalle, ne kerääntyivät yhdeksi suureksi joukoksi ja syöksyivät huimalla vauhdilla mariniinien kimppuun jotka olivat Khenseen sotilaiden kanssa lähitaistelussa. Lähitaistelussa olleet mariinit joko kuolivat tai juoksivat karkuun. Sitten kaaoksen joukot ampuivat; ja ilma oli täynnä viuhuvista luodeista. Kaaoksen mielessä oli nyt vain lentomopojen tuhoaminen. Sillä ne olivat sillä hetkellä niiden suurin huoli. Pian suurin osa lentomopoista oli tuhottu, ja Khenseen sotilaat alkoivat tehdä epätoivoisia tekoja, sillä ne tiesivät että heillä ei ollut enää toivoa paljon yhtäänkään. Khensee johti joukon sotilaita lähitaisteluun. Taistelu oli verinen ja vain muutama Khenseen sotilas jäi eloon, mutta he onnistuivat siinä mitä yrittivätkin, ne saivat ajettua hajalle mariinien suurimman ryhmän. Nyt tarkka-ampujien oli helppo ampua piiloistansa hajallaan juoksevat mariinit. Pian sotilaiden mielissä alkoi näkyä toivoa, mutta se murskaantui saman tien, kun metsästä juoksi karjuen monta sataa kaaoksen sotilasta. Sieltä käveli myös monia Dreadnoughteja, jotka muistuttivat suuria robotteja. Juuri sillä hetkellä Eldareiden avuksi heidän eteensä ilmestyi Warp Hämähäkkejä, eli eliittijalkaväkeä, jotka osaavat teleportata. Ne ampuivat aseillaan mariineita jotka juoksivat karuen heitä kohti. Taivaalta hyökkäsi myös Syöksyviä Kotkia. Ne heittelivät kranaatteja mariinien keskelle, jossa ne räjähtelivät. Maa oli täynnä raatoja ja verta, monet teltat olivat tulessa ja murskana. Pian Syöksyviä Kotkia vastaan lensi suuri joukko Raptoreita, ja ne löivät Syöksyvät kotkat. Sillä hetkellä Khensee taisteli erästä Dreadnoughtia vastaan. Khensee oli pahasti häviöllä. Metsästä juoksi kokoajan lisää vain mariineja. Lisäksi sieltä tuli kaksi Defileriä ja kaaoksen suuri johtaja. Khenseen sotilaat vaipuivat epätoivoon ja osa lysähti maahan ja rukoili armoa. Heidät tapettiin nopeasti. Osa taas juoksi metsään, eivätkä piitanneet mistään muusta kuin oman henkensä pelastamisesta. Vain rohkeimmat jäivät taisteluun. Khensee taisteli sotilaidensa kanssa yhtaikaa kaaoksen johtajan ja Dreadnoughtin kanssa. Khensee oli jo haavoittunut, hänen käteensä oli osunut monta Raskaan Boltterin luotia, ja se vuoti verta. Pian heitä vastaan rynni myös suuri Defiler. Sitten kaaoksen johtaja, iski Khenseetä suurella miekalla suoraan oikeaan kylkeen. Khensee kaatui maahan ja huusi tuskallisesti: »Paetkaa, kaikki jotka voitte, sotilaani! Ette pärjää enää, te kuolette!» Khenseen kylki oli verinen. »Minä lähden nyt! Hyvästi...!» Ne olivat hänen viimeiset sanansa. Kaaoksen johtaja iski vielä Khenseetä takaraivoon, suurella miekallaan. Johtaja Khensee oli kuollut. Nyt rohkeimmatkin Khenseen sotilaat pakenivat. He huusivat kauhusta ja epätoivoisena, useimmat heittivät kypärän päästään ja juoksivat vain minkä pääsivät. Warp Hämähäkitkin olivat kuolleet Defilerin johdosta, kun se oli rynnistänyt heidän kimppuunsa täydellä voimalla ja murskannut silpuksi melkein jokaisen.
Metsässä harhaili nyt hajallaan vain muutamia kymmeniä Khenseen sotilaita ja tarkka-ampujia. Missä olivat apujoukot? Miksi he eivät olleet tulleet? Jopa itse Khenseekin oli tapettu ja leiri vallattu. Pian kaaoksen joukot valloittaisivat jokaisen kaupungin? Mitenhän tässä käy? Sen näemme seuraavassa osassa...

[Wompatti]

Ihan ok tarina. Kyllä sen jaksoi lukea.

Itseäni häiritsi lähinnä alussa kaiken maailman huomautukset kuten: jos ei oteta huomioon, paitsi, jne. jne.

[The Defender Guardian]

Ok, kiitos palautteesta, Wompatti! Kitan jatkossa olla käyttämättä "huomautuksia". Mutta lisää kommentteja...

[Blackguard]

Pystyisikö Defilerin ja Dredin suomentamaan jotenkin?

[Scythe]

Defiler taitaa olla Häpäisijä...

Dread = pelko tai kauhu, joten tuloksena on Pelkonautti! Tai sitten ei...


Tarina oli luettava, mutten todellakaan ymmärrä kahta seikkaa:

1. Miten jo ennestään sukupuuton rajoilla häilyvällä rodulla on varaa tuhlata miehiään taistelussa, jonka he jo tietävät hävityksi? Ns. taktinen vetäytyminen olisi varmasti ollut Kaukonäkijän nähtävissä...

2. Miten edellämainittu Kaukonäkijä onnistui olemaan huomaamatta tällaisen tulevaisuuden koittamista? Toisin sanoen: Miten hän ei huomannut lähemmäs legioonan kokoista kaaosjoukkiota?

Muuten en kummempia huomauttele, kirjoitusvirheitä en jaksanut etsiä.
Jatko-osassa nähdään...

[The Defender Guardian]

Toi on kyllä hyvä seikka toi että miksi sukupuuton partaalla olevalla rodulla on varaa tuhlata miehiä taistelussa... Ei kyllä yhtään tullu mieleen. Eikä sitä oikein näin jälkeenpäin voi korjata mitenkään. Vai?
No sit tohon miksi kaukonäkijä ei huomannut kaaosjoukkoa, niin en tiedä... Sitäkään seikkaa en oo huomannu. Voisko tuonne tarinaan laittaa että Khensee on ollut hieman epätoivoinen ja surullinen viime aikoina? Silleen se toinen ongelma ainakin korjaantuis. Ehkä.

[Attila]

Dread = pelko tai kauhu, joten tuloksena on Pelkonautti! Tai sitten ei...

Eipä ole, ei. Dreadnoughthan on yhdyssana, joka koostuu sanoista dread ja nought. Dread on kammoksua/pelätä/yms. ja nought on "ei mitään". Eli sanalla sanoen peloton. Tällä oli jonkinlainen merkitys laivastoissakin, mutta en nyt saa päähäni mikä.

[pikkupoika]

kävisikö pelonkyntäjämasiina, tai pelkkä pelonkyntäjä? Tarinan kerronta oli hyvää, vaikka en tajua miksi otsikoida henkilön nimellä joka kuoli

[Abu]

Tällä oli jonkinlainen merkitys laivastoissakin, mutta en nyt saa päähäni mikä.

Taistelulaivoja 1900-luvun alkupuolella.

-A