Pullot olivat hyllyssä millintarkassa järjestyksessä, kun vanha, hieman tukevakin kauppiasnainen alkoi etsiä sieltä asiakkaalle mallasjuomaa.
Tästä potkaistaan käyntiin Sotavasaran ensimmäiset Sata Sanaa. Aiheena on järjestys.
Kilvan henki on seuraava: Kaikki halukkaat saavat kirjoittaa annetusta aiheesta sadan sanan, siis tasan sadan sanan mittaisen tarinan, ja tuotokset postataan tähän ketjuun. Otsikkoa ei lasketa sataan sanaan.
Aikaa on viikko, tai tässä tapauksessa ensi sunnuntaihin menojeni vuoksi, jolloin laitan 2 päivää kestävän äänestyksen pystyyn. Kaikki halukkaat saavat äänestää. Äänestyksen voittaja päättää uuden aiheen, eikä osallistu seuraavan viikon kisaan.
http://www.uta.fi/~heikki.salo/satasanaa.html Tuossa on sanalaskuri.
Jos jotain kysyttävää, tähän ketjuun vaan.
Kisatuuria!
Sata Sanaa - Järjestys
-
Blackguard
- Viestit: 1568
- Liittynyt: La 28.02.2004 09:40
- Paikkakunta: Heinola - Porojen Maa
Sata Sanaa - Järjestys
"Jazz on imperialistien ideologinen ase vallankumouksellisten kansojen degeneroimiseksi." - Kim Il Sung
-
Blackguard
- Viestit: 1568
- Liittynyt: La 28.02.2004 09:40
- Paikkakunta: Heinola - Porojen Maa
Omaa tunnelmanluontia, eli ei tarvitse olla.Blacklion kirjoitti:Tuleeko tämä " Pullot olivat hyllyssä millintarkassa järjestyksessä, kun vanha, hieman tukevakin kauppiasnainen alkoi etsiä sieltä asiakkaalle mallasjuomaa" olla oman tarinan alku, vai onko tämä vain osviittaa aiheesta?
"Jazz on imperialistien ideologinen ase vallankumouksellisten kansojen degeneroimiseksi." - Kim Il Sung
Buahahah, meikäpä postas ekan kirjotelman 
Marssi
Maa kumahteli mahtavan armeijan marssiessa millin tarkoissa, virheettömissä rivistöissä halki kaupungin, jokainen oli varustautunut miekoin, keihäin ja ison, kahdeksansakaraisen kilven kera, jokaisella olli päällään musta kypärä, musta, virheetön haarniska, joke peitti alleen kaiken, sotilaat olivat kuin klooneja toisistaan. Sotilaiden virheetön marssi jatkui ja jatkui kohti tuntematonta määränpäätä. Ikkunat kadun varsilla olivat sysimustat, missään ei näkynyt elävää sielua, kaupunki oli kuin kirottu. Haarniskoitu virta pysähtyi kuin kaikilla olisi yhteinen mieli, virta repesi keskeltä ja palautui ennalleen, kun valtavalla, demonisella hevosella ratsastanut mies laukkasi marssijoiden välistä, kukaan ei vilkaissutkaan ratsastajaa. Tunnit kuluivat, vihdoin tämä pahaa huokuva virheetön virta jatkoi marssiaan kohti tuntematonta.
Marssi
Maa kumahteli mahtavan armeijan marssiessa millin tarkoissa, virheettömissä rivistöissä halki kaupungin, jokainen oli varustautunut miekoin, keihäin ja ison, kahdeksansakaraisen kilven kera, jokaisella olli päällään musta kypärä, musta, virheetön haarniska, joke peitti alleen kaiken, sotilaat olivat kuin klooneja toisistaan. Sotilaiden virheetön marssi jatkui ja jatkui kohti tuntematonta määränpäätä. Ikkunat kadun varsilla olivat sysimustat, missään ei näkynyt elävää sielua, kaupunki oli kuin kirottu. Haarniskoitu virta pysähtyi kuin kaikilla olisi yhteinen mieli, virta repesi keskeltä ja palautui ennalleen, kun valtavalla, demonisella hevosella ratsastanut mies laukkasi marssijoiden välistä, kukaan ei vilkaissutkaan ratsastajaa. Tunnit kuluivat, vihdoin tämä pahaa huokuva virheetön virta jatkoi marssiaan kohti tuntematonta.
Hauska idea! Pakko osallistua! 
Järjestys on tärkein
"...Astra Imperator Gloriam, Exitus Acta Probat." päättyi hiljainen rukous. Järjestys olisi nyt tärkein. Kolmen erikoisluodin järjestys lippaassa. Laukausten järjestys, kohteiden tuhoamisen järjestys. Saattue saapui salamurhaajan näkökenttään. Panssaroitu ajoneuvo lipui Exitus-kiväärin tähtäimeen. Laukaus, ja Turbo-läpäisijä ampaisi liikkeelle, syöksyi läpi panssaroinnista ja halkoi sylinterit paloiksi. Ajoneuvon pysähtymistä tervehti toinen laukaus, joka saatteli Helvetintuliluodin matkaan kohti matkustamoa. Humahdus kuului korkealle kallionkielekkeelle asti ja liekit löivät ulos ajoneuvosta. Kirkuvat kerettiläiset juoksentelivat sekavina, palaen, kun petturikuvernööri pyhän suojakenttänsä suojissa astui ulos. Laukaus oli jo kajahtanut ja petturi huomasi suuliekin välähdyksen juuri kun Kilvenrikkoja murskasi hänen otsalohkonsa. Järjestys olisi tärkein, järjestys Keisarin valtakunnassa, järjestys ihmisen Imperiumissa.
Järjestys on tärkein
"...Astra Imperator Gloriam, Exitus Acta Probat." päättyi hiljainen rukous. Järjestys olisi nyt tärkein. Kolmen erikoisluodin järjestys lippaassa. Laukausten järjestys, kohteiden tuhoamisen järjestys. Saattue saapui salamurhaajan näkökenttään. Panssaroitu ajoneuvo lipui Exitus-kiväärin tähtäimeen. Laukaus, ja Turbo-läpäisijä ampaisi liikkeelle, syöksyi läpi panssaroinnista ja halkoi sylinterit paloiksi. Ajoneuvon pysähtymistä tervehti toinen laukaus, joka saatteli Helvetintuliluodin matkaan kohti matkustamoa. Humahdus kuului korkealle kallionkielekkeelle asti ja liekit löivät ulos ajoneuvosta. Kirkuvat kerettiläiset juoksentelivat sekavina, palaen, kun petturikuvernööri pyhän suojakenttänsä suojissa astui ulos. Laukaus oli jo kajahtanut ja petturi huomasi suuliekin välähdyksen juuri kun Kilvenrikkoja murskasi hänen otsalohkonsa. Järjestys olisi tärkein, järjestys Keisarin valtakunnassa, järjestys ihmisen Imperiumissa.
"Ja tarkemmin silmäillen löydykkään ei mitään naurettavaa"
Askeleet
Hiljainen askel kaikui poukkoillen pitkin käytävän kivisiä seiniä. Ääntä seurasi hiljainen ja helpottunut huokaisu, joka kuulosti kylmien seinien korostamana aavemaiselta.
"Yksi oikealle, kaksi vasemmalle, oikeassa järjestyksessä", sanoi värisevä ääni yksikseen. "Vai oliko se yksi vasemmalle ja kaksi oikealle?" Äänestä hehkui epävarmuus ja pelko. Hämärässä käytävässä seisova hahmo huojui paikoillaan hengittäen epätasaisesti. Perääntyäkään ei enää voinut. Pakko jatkaa eteenpäin. Täristen paksu nahkasaapas nousi kovalta lattialta valiten suuntansa oikealle. Pitkän harppauksen jälkeen jalka kalahti kolahtaen kiveen painaen pienen lattiassa sijainneen kohouman maan tasalle. Käytävän päästä kuului vaimea naksahdus, eikä hahmo ehinyt kuin henkäistä kauhusta ennen kuin pimeydestä sinkoutunut nuoli lävisti hänen sydämensä.
Hiljainen askel kaikui poukkoillen pitkin käytävän kivisiä seiniä. Ääntä seurasi hiljainen ja helpottunut huokaisu, joka kuulosti kylmien seinien korostamana aavemaiselta.
"Yksi oikealle, kaksi vasemmalle, oikeassa järjestyksessä", sanoi värisevä ääni yksikseen. "Vai oliko se yksi vasemmalle ja kaksi oikealle?" Äänestä hehkui epävarmuus ja pelko. Hämärässä käytävässä seisova hahmo huojui paikoillaan hengittäen epätasaisesti. Perääntyäkään ei enää voinut. Pakko jatkaa eteenpäin. Täristen paksu nahkasaapas nousi kovalta lattialta valiten suuntansa oikealle. Pitkän harppauksen jälkeen jalka kalahti kolahtaen kiveen painaen pienen lattiassa sijainneen kohouman maan tasalle. Käytävän päästä kuului vaimea naksahdus, eikä hahmo ehinyt kuin henkäistä kauhusta ennen kuin pimeydestä sinkoutunut nuoli lävisti hänen sydämensä.
91,35665%:lla foorumikäyttäjistä on typerä kiertosigi. Jos kuulut niihin loppuihin 8,64335%:iin niin voisit syödä vaikka pääsi.
laitan siis...
Laitanpa siis omani...
Kornetti
Kornetti Sardonicus sivalsi taidokkaan rystylyönnin ja yhtenäisen taidokkaalla käsityöllä tehty Rautakynsi leikkasi tiensä vihasta ulvovan Wulfenin sisäelimiin. Veri roiskui ja avaruusjääkärin ja mielipuolisen mutantin rajoilla kieppuva olento kaatui maahan ulvonnan muuttuessa tuskalliseksi uikutukseksi.
Häikäisevään, lukemattomilla väreillä koristeltuun Tuhoaja-panssariin puettu kornetti pysähtyi antaakseen kielisuudelman yhdelle henkivartijalleen. Adepta Sororitaksen luostari oli kääntynyt hänen tahtoonsa ja entiset vastustajat käyttivät nyt aseitaan hänen rinnallaan. Henkivartija, joka kantoi hänen henkilökohtaista lippuaan huokaisi ihastuksesta ja heilutti lippuaan viilentääkseen mestariaan.
Slaaneshille omistautunut jättiläinen marssi eteenpäin Avaruussusien luotien kimpoillessa hänen panssarista. Sirpale leikkasi hänen poskeensa haavan. Kipu tuntui hyvältä.
"Tuosta hyvästä kuolemasi antaa minulle suurta iloa!" hän mylvi.
Kornetti
Kornetti Sardonicus sivalsi taidokkaan rystylyönnin ja yhtenäisen taidokkaalla käsityöllä tehty Rautakynsi leikkasi tiensä vihasta ulvovan Wulfenin sisäelimiin. Veri roiskui ja avaruusjääkärin ja mielipuolisen mutantin rajoilla kieppuva olento kaatui maahan ulvonnan muuttuessa tuskalliseksi uikutukseksi.
Häikäisevään, lukemattomilla väreillä koristeltuun Tuhoaja-panssariin puettu kornetti pysähtyi antaakseen kielisuudelman yhdelle henkivartijalleen. Adepta Sororitaksen luostari oli kääntynyt hänen tahtoonsa ja entiset vastustajat käyttivät nyt aseitaan hänen rinnallaan. Henkivartija, joka kantoi hänen henkilökohtaista lippuaan huokaisi ihastuksesta ja heilutti lippuaan viilentääkseen mestariaan.
Slaaneshille omistautunut jättiläinen marssi eteenpäin Avaruussusien luotien kimpoillessa hänen panssarista. Sirpale leikkasi hänen poskeensa haavan. Kipu tuntui hyvältä.
"Tuosta hyvästä kuolemasi antaa minulle suurta iloa!" hän mylvi.
Lintu, karhu, jänis ja kala.
Anna kestävä lemmenvala.
Anna kestävä lemmenvala.
-
High king Godric
- Viestit: 422
- Liittynyt: Su 25.05.2003 11:25
- Paikkakunta: Espoo
Tässäpä minun tekeleeni.
Järjestyksenvalvoja
Katukivetykseen kopisevien saappaiden ääni kaikui kaupungin yössä. Saappaat eivät olleet parasta laatua, itseasiassa niiden pohjat olivat melkein kuluneet puhki. Niiden omistaja kuitenkin oli hyvin kiintynyt niihin, ne olivat tutut, niin kuin tämän kaupungin monet kadutkin. Kops kops, saappaat sanoivat miehen jatkaessa matkaansa. Vielä kolme neljä askelta ja käännös oikealle avautuvalle kadulla, mies ajatteli itsekseen. Hän oli askeleen päässä kadunsuusta kun läheisessä kapakassa alkoi mekkala. Pulloja ja tuoleja lenteli ikkunoista ulos. Mies lähti kävelemään ripeästi kohti kapakkaa, nopeuttaen juoksuksi jonkun onnettoman lentäessä ovesta komeassa kaaressa kadulle. Sama juttu joka lauantai, mies hymähti itsekseen kiiruhtaessaan ovesta sisään oikean käden tarttuessa miekan kahvaan.
Järjestyksenvalvoja
Katukivetykseen kopisevien saappaiden ääni kaikui kaupungin yössä. Saappaat eivät olleet parasta laatua, itseasiassa niiden pohjat olivat melkein kuluneet puhki. Niiden omistaja kuitenkin oli hyvin kiintynyt niihin, ne olivat tutut, niin kuin tämän kaupungin monet kadutkin. Kops kops, saappaat sanoivat miehen jatkaessa matkaansa. Vielä kolme neljä askelta ja käännös oikealle avautuvalle kadulla, mies ajatteli itsekseen. Hän oli askeleen päässä kadunsuusta kun läheisessä kapakassa alkoi mekkala. Pulloja ja tuoleja lenteli ikkunoista ulos. Mies lähti kävelemään ripeästi kohti kapakkaa, nopeuttaen juoksuksi jonkun onnettoman lentäessä ovesta komeassa kaaressa kadulle. Sama juttu joka lauantai, mies hymähti itsekseen kiiruhtaessaan ovesta sisään oikean käden tarttuessa miekan kahvaan.
There is no "Overkill", there is only "Open fire" and "I need to reload".
-
Pahistonttu
- Viestit: 5
- Liittynyt: Su 25.12.2005 04:22
Maailman järjestys
Vihertävänharmaa suurikokoinen lisko tallusteli pitkin kaupungin katuja kantaen ratsastajaa selässään. Ratsastaja oli nimeltään Vyrich, erään pienaatelisen poika.
Vyrich oli matkalla temppeliin täyttämään velvollisuutensa Khainelle seuraamalla uhritoimitusta ja osallistumalla rukouksiin. Uhrimenot olivat aina varsin pitkästyttäviä, mutta niihin oli mentävä, senhän sanoi jo maailman järjestys.
Kun Vyrich saapui temppelin pihaan, hän sitoi ratsunsa vain löyhästi liekaan, sillä hän tiesi ettei lisko lähtisi minnekkään ilman häntä. Ohittaessaan talliorjan hän kuitenkin käski tätä viemään sen talliin. Portinvartijoiden kasvoille levisi huvittunut hymy heidän kuullessaan Vyrichin käskyn. Talliorjan kirkaisun viiltäessä ilmaa Vyrich huokaisi onnellisesti.Talliorja pelkäsi häntä enemmän kuin liskoa, mutta senhän sanoi jo maailman järjestys.
Vihertävänharmaa suurikokoinen lisko tallusteli pitkin kaupungin katuja kantaen ratsastajaa selässään. Ratsastaja oli nimeltään Vyrich, erään pienaatelisen poika.
Vyrich oli matkalla temppeliin täyttämään velvollisuutensa Khainelle seuraamalla uhritoimitusta ja osallistumalla rukouksiin. Uhrimenot olivat aina varsin pitkästyttäviä, mutta niihin oli mentävä, senhän sanoi jo maailman järjestys.
Kun Vyrich saapui temppelin pihaan, hän sitoi ratsunsa vain löyhästi liekaan, sillä hän tiesi ettei lisko lähtisi minnekkään ilman häntä. Ohittaessaan talliorjan hän kuitenkin käski tätä viemään sen talliin. Portinvartijoiden kasvoille levisi huvittunut hymy heidän kuullessaan Vyrichin käskyn. Talliorjan kirkaisun viiltäessä ilmaa Vyrich huokaisi onnellisesti.Talliorja pelkäsi häntä enemmän kuin liskoa, mutta senhän sanoi jo maailman järjestys.
Viimeksi muokannut Pahistonttu, Ti 14.02.2006 22:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Hän, joka sitoutuu kunniaan on hävinnyt jo ennen taistelun alkua.
Orda'?
Orda'? Orda'?! ORDA?! We boyz don need dat stoopid orda'! We just run from battla to battla, an' slaughta' eevryone in oor way! We let oor shootas boom an oor choppas cut, until ders nobody left to fight, an if sum of da boyz get hurt, da Mad dok fixes 'em up. An if sumones strongar dan us, den we get dem grazy skarboyz to kik dem Space Marine arses! An dem Space Marines ar all like: We ar da fist of da emperor, an we kill all orks, but dem know nuthin about orks 'cos we slaughta dem all!
Orda'? Orda'?! ORDA?! We boyz don need dat stoopid orda'! We just run from battla to battla, an' slaughta' eevryone in oor way! We let oor shootas boom an oor choppas cut, until ders nobody left to fight, an if sum of da boyz get hurt, da Mad dok fixes 'em up. An if sumones strongar dan us, den we get dem grazy skarboyz to kik dem Space Marine arses! An dem Space Marines ar all like: We ar da fist of da emperor, an we kill all orks, but dem know nuthin about orks 'cos we slaughta dem all!
"Viimeisin vierailu: To 25.12.2012 16:47"
Viimeinen syys
Verenpunaisen auringon viimeiset säteet viipyilivät leikkisästi kimallellen kosteassa lehvästössä. Kevyen poskisuudelman jälkikuva poltti tietään kohti aivokurkiaisen syvimpiä tunnelohkoja. Kyyneleet sekoittuivat tihkusateen kosteuden muodostamiin vesipisaroihin kuuman kesäpäivän lailla hehkuvilla poskilla, kiihkeästi puristaneen käden ote herpaantui toisesta viileän syystuulen heitellessä lehtimattoa ilmaan villisti kieppuviksi kuvioiksi. Kyynelten sumentavat silmät yrittivät havaita viimeisiä piirteitä puiden keskelle kevyin, tanssahtelevin askelin katoavasta hahmosta.
Auki jähmettyneen kämmenen sormenpäistä viimeisen tunteiden suojamuurin läpi murtautunut tyhjyys nakersi tietään kohti sydäntä. Sen kirvelevän reitin varrella elintoiminnot lamaantuivat yksitellen. Sysimustan epätoivon aallot vavahduttivat täydellisen romahduksen partaalla viipyilevää tietoisuutta.
"Tässäkö kaikki? Juuri kun luulin elämäni olevan järjestyksessä", lähes äänetön kuiskaus hiipui tuuleen.
Verenpunaisen auringon viimeiset säteet viipyilivät leikkisästi kimallellen kosteassa lehvästössä. Kevyen poskisuudelman jälkikuva poltti tietään kohti aivokurkiaisen syvimpiä tunnelohkoja. Kyyneleet sekoittuivat tihkusateen kosteuden muodostamiin vesipisaroihin kuuman kesäpäivän lailla hehkuvilla poskilla, kiihkeästi puristaneen käden ote herpaantui toisesta viileän syystuulen heitellessä lehtimattoa ilmaan villisti kieppuviksi kuvioiksi. Kyynelten sumentavat silmät yrittivät havaita viimeisiä piirteitä puiden keskelle kevyin, tanssahtelevin askelin katoavasta hahmosta.
Auki jähmettyneen kämmenen sormenpäistä viimeisen tunteiden suojamuurin läpi murtautunut tyhjyys nakersi tietään kohti sydäntä. Sen kirvelevän reitin varrella elintoiminnot lamaantuivat yksitellen. Sysimustan epätoivon aallot vavahduttivat täydellisen romahduksen partaalla viipyilevää tietoisuutta.
"Tässäkö kaikki? Juuri kun luulin elämäni olevan järjestyksessä", lähes äänetön kuiskaus hiipui tuuleen.
Amerikassa köyhyys on värillistä --Ray Loriga
Hiljaisuus
Korina nousi ja laski sattumanvaraisesti, sen sävyt vaihtelivat ja teemat loikkivat sinne tänne. Jylisevä töminä täytti ilman ja kietoi kaiken ympärilleen, kohta kuitenkin vapauttaen sen. Ja kirkas, voimakas huuto häilyi taustalla, kehenkään luottamatta, ketään seuraamatta.
Meteli oli täydellisen epätäydellistä. Jokainen ääni vihasi toista ja vältteli kaikkea. Kun ulina kohosi korkeuksiin, siirtyi kahina käsittämättömän matalalle kahisemaan, estäen harmoniaa toteutumista. Jokainen tahtoi luoda sen, mutta kukaan ei antanut senttiäkään periksi omastaan.
Vauhti kiihtyi villisti, ja toisaalla hidastui. Taukoamatta jokainen ääni jylläsi ja loikki miten sattuu. Käheä-ääniset naakat ja varikset yhtyivät ilonpitoon sekoittaen pakkaa entisestään.
Mestari nousi kultaiselta istuimeltaan ja kohotti kätensä.
Hiljaisuus.
Korina nousi ja laski sattumanvaraisesti, sen sävyt vaihtelivat ja teemat loikkivat sinne tänne. Jylisevä töminä täytti ilman ja kietoi kaiken ympärilleen, kohta kuitenkin vapauttaen sen. Ja kirkas, voimakas huuto häilyi taustalla, kehenkään luottamatta, ketään seuraamatta.
Meteli oli täydellisen epätäydellistä. Jokainen ääni vihasi toista ja vältteli kaikkea. Kun ulina kohosi korkeuksiin, siirtyi kahina käsittämättömän matalalle kahisemaan, estäen harmoniaa toteutumista. Jokainen tahtoi luoda sen, mutta kukaan ei antanut senttiäkään periksi omastaan.
Vauhti kiihtyi villisti, ja toisaalla hidastui. Taukoamatta jokainen ääni jylläsi ja loikki miten sattuu. Käheä-ääniset naakat ja varikset yhtyivät ilonpitoon sekoittaen pakkaa entisestään.
Mestari nousi kultaiselta istuimeltaan ja kohotti kätensä.
Hiljaisuus.
[q]Järjestyksen epäjärjestys[/q]
Pieni, mutta jämäkkä mies katseli kauhistuneena taistelukentän yli. Hän kirosi, koska vihollisen yhteislaukaus oli aiheuttanut epäjärjestystä riveissä. Sotilaat eivät olleet muodostelmassa, vaan pakenivat pois taistelukentältä. Pieni mies kirosi antaumuksella ja katseli samalla kuinka ylipäällikkö ratsasti ratsullaan henkivartiostonsa suojelemana... Kohti tuhoaan! Vihollisen ratsuväki kävi hurjaan rynnäkköön kohti ylipäällikköä, eikä se tavallisen ratsuväen tapaan pysähtynyt ampumaan, vaan jatkoi rynnäkköään huutaen sotahuutoaan. Mies ei jäänyt katselemaan, vaan komensi oman ratsuväkensä epätoivoiseen vastahyökkäykseen. Hän toivoi ehtivänsä ajoissa, mutta huomasi toivonsa olevan turhaa, kun vihollisen paljon kokenut ratsuväki löi suoraan henkivartioston puolustuksen läpi. Ylipäällikkö kuolisi. Siitä hän oli varma. Kaikki oli turhaa ja epäjärjestys saapui.
Pieni, mutta jämäkkä mies katseli kauhistuneena taistelukentän yli. Hän kirosi, koska vihollisen yhteislaukaus oli aiheuttanut epäjärjestystä riveissä. Sotilaat eivät olleet muodostelmassa, vaan pakenivat pois taistelukentältä. Pieni mies kirosi antaumuksella ja katseli samalla kuinka ylipäällikkö ratsasti ratsullaan henkivartiostonsa suojelemana... Kohti tuhoaan! Vihollisen ratsuväki kävi hurjaan rynnäkköön kohti ylipäällikköä, eikä se tavallisen ratsuväen tapaan pysähtynyt ampumaan, vaan jatkoi rynnäkköään huutaen sotahuutoaan. Mies ei jäänyt katselemaan, vaan komensi oman ratsuväkensä epätoivoiseen vastahyökkäykseen. Hän toivoi ehtivänsä ajoissa, mutta huomasi toivonsa olevan turhaa, kun vihollisen paljon kokenut ratsuväki löi suoraan henkivartioston puolustuksen läpi. Ylipäällikkö kuolisi. Siitä hän oli varma. Kaikki oli turhaa ja epäjärjestys saapui.