Tässä olisi uusin tarinaprojektini, jonka toivoisin saavani käyntiin. Viimekertainen samanmoinen kuoli heti prologin jälkeen, kun inspis ei enää riittänyt. Haluaisin kuitenkin joskus saada aikaan moniosaisen, pitkän jatkotarinan, jota nytkin yritän tässä pakertaa, joten toivon tosiaan että tämä jaksaisi pysyä pystyssä.
Pätkän tapahtumat, paikka ja henkilöt voivat jäädä hiukan hämäriksi, mutta siitä tulee kyllä enemmän selkoa ykkösosassa (jos sitä koskaan tulee olemaan). Prologin tarkoitushan nyt on enemmänkin saada lukija kaipaamaan vastauksia kysymyksiinsä ja odottamaan innolla tarinan ensimmäistä osaa.
Pieni vihje: tarina sijoittuu WD nro. 313 artikkeliin "Death of Golia VII", joten sen lukeneet varmasti ymmärtävät tästä enemmän kuin muut. Mutta ei huolta, vaikka artikkelia et mistään saa käsiisi, tulet kyllä (toivottavasti) ymmärtämään tarinan taustasta kaiken.
------------------------------------------------------------------
Fribbs kohotti katseensa ulos ikkunasta ylös taivaalle. Punaiset pilvet syytivät veristä sadettaan alas kaupunkiin, joka sinnikkäästi ja epätoivoisesti yritti pitää itseään kasassa. Korkeat rakennukset eivät olleet kuin synkkiä raunioita, joiden syövereissä saattoi piileksiä ties millaisia kultisteja harjoittamassa saastaisia rituaalejaan. Tuntui siltä kuin pilvet olisivat itse tuottaneet oman valonsa, sillä yöaikaankin oli yhtä kirkasta. Vuorokaudenaikoja ei voinut taivaalta päätellä, vaan ihmisten tiedot ajasta perustuivat vielä ehjään, keskustan korkeimman rakennuksen katolla olevaan jättimäiseen kelloon. Joskus aika tuntui suorastaan matelevan ja joskus hyppivän pitkiäkin aikoja sekunneissa, kuin kellolla olisi ollut oma tahto. Se ei kylläkään olisi tullut tässä tilanteessa yllätyksenä, niin monta outoa asiaa oli tämä planeetta vajaan kuukauden aikana kokenut.
Fribbs laski katseensa alas kadulle. Jättimäinen joukko ihmisiä kulki kuin paraatissa pitkin veren täyttämää katua. Ihmiset kantoivat mukanaan soihtuja, keppejä, puukkoja, kirveitä ja kaikkea muuta kättä pidempää. Joukkion tulivoima koostui lähinnä harvoista Planetaarisen puolustusvoiman sotilailta ryöstetyistä laserkivääreistä ja kotitekoisista kertakäyttöaseista, mutta tuhatpäinen joukkio jyräisi silkalla massalla. Kaduilla kaikui jonkinlainen outo yhteislaulu, jonka sanoja Fribbs ei ymmärtänyt. Ne olivat jotain vierasta kieltä.
”Säälittävää”, sanoi Steiner, joka istui tuolilla toisen ikkunan vieressä. Sylissään hänellä oli tarkkuuskivääri ja hän hieroi mustaa partaansa kuin harkiten jotain vakavasti katsoessaan väkijoukkoa.
”Älä edes ajattele sitä”, Fribbs tokaisi. ”Ei ole mitään syytä paljastaa olinpaikkaamme.”
”Tiedän, mutta nuo olisivat niin helppoja kohteita. Liipaisinsormeni kaipaa harjoitusta.”
”Säästä panoksesi tilanteeseen, jossa niitä oikeasti tarvitaan.”
Steiner nousi tuoliltaan ja jaloitteli pienessä asunnossa, jonka omistaja saattaisi hyvinkin olla hoilaamassa kadulla. Vaaleanruskea sotilaspuku kahisi äänekkäästi liikkeessä. Fribbs katseli yhä joukkioita, joka hitaasti valui eteenpäin monta kymmentä metriä hänen alapuolellaan. He olivat yhdessä Kretanin kaupungin tuhansista asuintaloista, jotka olivat kymmeniä kerroksia korkeita tummia rautatorneja. Harvat enää olivat kodeissaan, sillä suuri osa miehistä oli kutsuttu Planetaarisiin puolustusvoimiin, ja suurin osa lopuista oli menettänyt järkensä ja joutunut kaduille riehumaan. Naiset ja lapset yleensä tapettiin hullujen toimesta, elleivät he liittyneet joukkioihin.
Keittiöstä kuului kuinka jääkaapin ovi avattiin, ja Steiner palasi takaisin kahden kaljatölkin kanssa. Ihme, että näistäkin asunnoista vielä löytyi jotain.
”Juo pois, ei se tapa”, Steiner sanoi ja heitti toisen tölkin Fribbsille. ”Lämmintähän se on, täällä ei ole toiminut mikään pitkään aikaan.” Fribbs aukaisi tölkkinsä. Sihahtaen se päästi ulos taivaallisimman hajun, minkä hän oli aistinut viikkoihin. Hän otti kunnon kulauksen. Lämmintähän se totta tosiaan oli, mutta parempaa kuin sotilasjuomat. Steiner huokaisi syvään juotuaan puolet tölkistä kerralla.
”Kuule, oletko koskaan maistanut tuota sadetta”, hän sanoi ja osoitti ulos. Punaiset sadepisarat tippuivat kaduille äänekkäästi.
”En, enkä aio”, Fribbs vastasi tomerasti.
”Minä olen. Elättelin vielä toivetta, että se olisi ollut mansikkamehua ja päätin kokeilla. Mehuahan se ei ollut kuten saattoi aavistaa. Vertahan tuo. Sylkäisin sen heti pois, mutta silti se poltteli suutani vielä pitkän aikaa.” Fribbs vilkaisi ystäväänsä. Steiner katseli sadetta inhoten ja sylkäisi ulos ikkunasta.
Ulkoa alkoi kuulua huutoja, jotka he heti tunnistivat komennoiksi, olivathan he itsekin sotilaita. Ääntä säesti moottorin soinnukas humina. Steiner pomppasi tuoliltaan, nappasi tarkkuuskiväärinsä nurkasta ja työnsi päänsä ulos ikkunasta. Fribbs teki samoin ja näki kadun toisessa päässä, noin kahdensadan metrin etäisyydellä heistä parinkymmenen miehen vahvuisen sotilasjoukon. Miehillä oli samanlaiset puvut kuin Fribbsillä ja Steinerillakin ja he asettuivat tulitusasemiin kadun päähän osoittaen väkijoukkoa. Kulman takaa kaarsi ruskea Saalistaja-luokan raskas panssarivaunu, joka pysähtyi keskelle katua ja käänsi kaikki aseensa kohti ihmisiä. Steiner nosti tarkkuuskiväärinsä kohti kadun päätä ja tähtäili kiikarillaan sotilaita.
”Mitä sinä teet?” Fribbs kysyi.
”Tutkailen vain, älä…” Steinerin keskeytti uskomaton jyly, joka lähti Saalistajan avaessa tulen kaikilla aseillaan kohti lähestyvää väkijoukkoa. Ihmiset eivät välittäneet teurastuksesta, joka tulituksesta seurasi, vaan lähtivät juoksemaan kohti sotilaita. Jalkaväkikin aukaisi tulen, ja joukkion lukumäärä alkoi huveta lähes mahdottomalla vauhdilla. Paksut luodit lävistivät ihmisiä kuin paperia, räjähdykset repivät raajoja irti kehoista ja lasersäteet leikkasivat päitä poikki kuin heinää. Verilöyly jatkui, eikä väkijoukko enää pystynyt kunnolla etenemään, sillä heidän eteensä muodostunut ruumiiden muuri vaikeutti liikkumista. Näytti siltä että koko tuhatpäinen lauma kohtaisi loppunsa.
Steiner jatkoi tähtäilyään ja pysäytti kiväärinsä yhteen kohtaan.
”Tätä et kyllä usko”, Steiner huusi aseiden melun yli.
”Mitä?” Fribbs kysyi. Steinerin huulille muodostui leveä hymy.
”Siellä on kersantti Nevil, se kusipää.” Hänen hymynsä vain leveni. Kivääri pysyi tarkasti paikallaan ja Fribbs tiesi mitä Steinerilla oli mielessä. Hän aukaisi suunsa huutaakseen mutta liian myöhään. Huoneessa kajahti laukaus. Fribbs valahti kalpeaksi, mutta Steiner vain alkoi nauraa mielipuolista naurua. Taistelun äänet lakkasivat hetkeksi sotilaiden epäröidessä, mutta jatkuivat kuitenkin heti.
”Mitä helvettiä sinä teit?” Fribbs huusi hätääntyneenä. ”Meidät tapetaan tästä hyvästä!”
”Ota rennosti”, Steiner sanoi. ”Meidät oltaisiin joka tapauksessa teloitettu rintamakarkuruudesta. Eivätkä he millään voi tietää, että asialla olimme me. Voimme aivan rauhassa maksaa takaisin vanhoja kalavelkoja.”
Ulkona verilöyly jatkui ja ihmisjoukko alkoi hajaantua. Kuolleista valunut veri ja sade muodostivat lammikoita niin, että pakoon pyrkivät joutuivat kahlaamaan nesteessä ja potkimaan ruumiinosia tieltään. Fribbs nielaisi. Tästä ei olisi enää paluuta. He olivat pettäneet Keisarin ja tuomiona olisi kuolema. Jos tämä teko tulisi ilmi, heitä jahdattaisiin koko heidän loppuelämänsä. Olettaen tietysti että he selviäisivät tältä kirotulta planeetalta. Hän ei voinut kuin katsella ystäväänsä kun toinen laukaus kajahti ilmoille mielipuolisen naurun sävyttämänä.
Punaisen taivaan alla: Prologi
Punaisen taivaan alla: Prologi
91,35665%:lla foorumikäyttäjistä on typerä kiertosigi. Jos kuulut niihin loppuihin 8,64335%:iin niin voisit syödä vaikka pääsi.
-
Officer-Matti
- Viestit: 268
- Liittynyt: To 15.12.2005 19:01
- Paikkakunta: Jossain Vantaalla...Ehkä...
Paljon mahdollista. Fluffi ei ole vahvin alani.Kennedy kirjoitti:Tosin olisiko kaartilaisilla Saalistajia? Eikö se ole mariinien tankki? Ei tuo nyt mikään iso juttu ole, mutta silti...
91,35665%:lla foorumikäyttäjistä on typerä kiertosigi. Jos kuulut niihin loppuihin 8,64335%:iin niin voisit syödä vaikka pääsi.
-
Kelsenellenelvial
- Viestit: 21
- Liittynyt: Su 23.01.2005 20:23
- Paikkakunta: Helsinki
Saalistaja on todellakin mariinien tankki. Sen tilalle voisi vaihtaa vaikka Leman Russin tms. Mutta hyvä juttu 