Raportti I/X:n maaliskuun Confrontation-turnauksesta
Koukuttumiseni tähänkin peliin sinetöityi sen myötä, kun Silveri häneltä figuja hakiessani lupautui lainaamaan armeijallisen pikkumiehiä mikäli turnaukseen tahdon, ja olinhan tahtonut jo jonkin aikaa. Oma suosikkirotu eli ofidit ovat vasta ilmestymässä, joten jäivät ensi kertaan
Valitsin kaikista mahdollisista vaihtoehdoista Dirzin alkemistit mutantteineen joukoikseni, täten sain ofidi S'érumin (sentään yksi oma figu mukaan...) omilla erikoispoikkeusliittolaisuussäännöillään joukon jatkoksi. Hauskaa tässä on se, ettei S'érum vierailevana tähtenä kykene tuomaan kuri- ja komentoboonuksia Dirzin joukoille vaan joutuu tyytymään lähinnä kaukaa kiväärillään räiskimiseen. No kuitenkin...
IRC:ssä väkerrettin sitten miehissä listaa, ja päädyttiin seuraavaan:
S'érum kiväärillään
3 kloonisoturia: lähinnä tykinruokaa
3 varsijousimiestä: fifti/fifti ampujia ja tykinruokaa
2 aamusoturia: kohtalaisen kovia jätkiä, paksut pellit ja terävät aseet
2 keratis-soturia: isoja karjuja, osaavat miekkaillakin...
Dirzin tiikeri: iso, nopea, ketterä ja paha mutanttipeto
Skorize-soturi: tiedustelija-hiiviskelijä, ja raivokas tappelija
Sattumoisin tasan sallitut 400 pistettä ja kolmetoista *dididiiiii!* *salamaefekti* figuuria. Enteet olivat siis myönteiset...
Osallisina turnauksessa olivat siis (seuraa hauska tilastopiikki):
Minä (armeijana Dirz)
Jel (armeijana Dirz)
Punainen (armeijana Dirz)
Silveri (armeijana Dirz)
Yrska (armeijana (Dirz)
NacMacFeegle (armeijana Griffons) ja Hammerheart (armeijana Mid-Nôr) vuorotellen Implacable/X:ää edustaen.
Hupaisana yksityiskohtana 50% osallistujista pelasi Silverin figuilla.
Peli 1: Ensinnä vastaan asettui sitten Silveri omassa persoonassaan. Hänelläkin oli alkemisteja (mikä sattuma!): dasyatis-klooni (helvetinmoinen körmy), kaksi tiikeriä, Sykho Volesterys (Iroja, pimeyden ölliäisiä summonoiva pappi)... ja pomona toinen S'érum! Valeseerumille oli annettava opetus!
Skenaariossa jaettiin voimat kahteen: keskeltä, aarteen luota suoraan kahinasta aloittavaan pääjoukkoon ja omalta puolelta aloittavaan jälkijoukkoon. Tuuppasin keskelle kaiken paitsi Seerumin, aamusoturit ja varsijouset, epävarmoina odottamaan tiikerien ja dasyatiksen rynnistystä. Seerumit ryhmitettiin toisiaan vastakkain.
Tappelun ottaessa kipinää aarrearkun ympärillä ofidit mittailivat sen yli toisiaan katseillaan huuliharpun soidessa ja preeriatuulen puhaltaessa, ilmaa välillä lipaisten. Tuulenpesä pomppelehti kentän poikki.
Silveri voitti taktiikkaheiton ja pääsi vetämään nopeammin, mutta vale-Seerumi hermostui ja pilasi homman heittämällä ykkösen. Omaa vuoroani ja muutamaa kutosta myöhemmin kentällä oli savuavat saappaat ja yksi käärme vähemmän.
Keskellä isot örmyt kävivät enemmän tai vähemmän summanmutikassa toistensa kimppuun, tai siltä se minusta näytti. Pikkukloonit ja varsijouset seurasivat varuillaan etäämpää. Kävin tiikerillä sitomaan toisen Silveriltä. Volesterus puikkelehti rinteen taakse ja summonoi iran.
Sain hutkittua keskelle yrittäneen vihollistiikerin, mutta dasyatis viskasi vastustajansa sivuun ja pääsi odottamattoman isolla liikearvollaan livistämään läpi S'érumiin kiinni, joka ei voinut muuta kuin pullistella silmiään ja aukoa leukaansa hämmästyksestä. Sain apuun yhden keratiksen, mutta yksi aamusoturi juoksi mielummin ulos pöydältä kuin jäi pysäyttämään moista lihastitaania. S'érum sai onneksi purtua dasyatista myrkkyhampaillaan saaden tämän huonoon happeen, itse kärsimättä juurikaan. Kloonini saivat telottua yhden iran ja varsijouseni osuivat uuttakin tulokasta silmien väliin. Tilanne tosin paheni kun dasyatis pieksi selässään roikkuneen keratikseni ja kun Silverin jäljellejäänyt tiikeri kyllästyi retuuttamaan omaa tiikeriäni kurkusta kuin kuollutta sukkaa, säikytteli varsijouseni käpälämäkeen ja kävi sekin käärmeeseen kiinni. Viimeisillä voimillaan nuo hirmut talloivat S'érumin tantereeseen ja käänsivät hullunkiilto silmissään nokkansa taas aarrearkkua kohti.
Toinen keratis-klooni ja aamusoturi olivat kostoksi napanneet Volesteruksen ja hyppineet tämän raadon päällä hyvän tovin, mutta huville oli tulossa loppu, kun johtajan puuttuessa kukaan ei uskaltanut tehdä kummallekaan Silverin suurpedolle mitään ja hetken kaikki joukkoni juoksivat kauhuissaan kilpaa kentältä ulos. Onneksi muutama sankariyksilö sai niskastaan kiinni ja onnistui tökkäämään raivoisiin mörköihin armoniskun. Näin siis peli päättyi, tapoin kaiken ja omin aarteen eli 3-0 minulle, mutta reipas aloitus turnauksessa on tunnetusti huono juttu seuraavan vastuksen pahuutta silmällä pitäen...
Peli 2: Vastassa NacMacFeegle harmillisen samannäköisine griffonitemppeliritareineen. Viimeinen kierros jäi pelaamatta kun oli alituiseen hidastettava ja kyseltävä, mikä mikin peltipurkki taas oli. Helpommin joukosta erottuivat sentään kaksi inkvisiittoria (vähän erinäköisiä peltipurkkeja), Melkion (velho hyvin paksussa peltipurkissa), ja yksi ratsastava peltipurkki.
Skenaarion mukaan kumpikin pelaaja asetti kentälle 2. ja 3. vuoroilla sienen. Omia itiöpesiä oli suojattava ja vihollisen tuhottava. Hauskasti ne piti laittaa vihollisen kanssa kontaktiin...
Sijoittelussa S'érum päätyi Melkionia vastaan oikealla, varsijouseni pääsivät vasempaan laitaan rauniotalon päälle. Skorize meni oikeahkolle puolella ei-kenenkään-maata parin puun väliin piiloon. Loput ukot asettuivat linjoihin toisiaan vastaan, griffonit harvempaan mutta leveämpään muodostelmaan, omani hieman porrastetumpaan, halvimmat edessä ja kalliit takana.
Griffonit voittivat aloituksen odotusten mukaisesti raikuvan ylivoimaisesti, ja pari alempiarvoista purkkia otti skorizen heti kiinni. Seerumi otti Melkionin sihtiin ja laukaisi, mutta ohi. Minun ja NacMacFeeglen linjat etenivät toisiaan varoen. Varsijouset tykittivät yhden inkvisiittorin henkihieveriin. Skorizen vedeltyä vastuksiaan hieman turpaan laitettiin seuraavan kierroksen aluksi sienet: molemmat päätyivät ensimmäisen kahinan ympärille, niin ettei kumpikaan puoli yltänyt tuomaan paikalle lisäjoukkoja.
Seerumi ampui taas, mutta ei saanut mitään merkittävää aikaan. Linjat kävivät toisiinsa varovasti kiinni, niin että syntyi muutama kaksintaistelu. Haavoittunut inkvisiittori raahautui taakse piiloon. Kun jo nyt kakkosvuorolla muistivat, velho ja inkvit heittelivät jotain buustaustaikoja ja koetin nyökytellä tietäväisen näköisenä NacMacin viskoessa noppia. En tullut ottaneeksi taikuutta listaani, joten ne säännöt ikään kuin jäivät...
Heitin paljon irtainta voimaa takalinjaltani vasemmalle koettaakseni päästä rullaamaan ritarien linja sivusta käsin. Sinne kehkeytyi iso käsikähmä. Keskellä klooni veti toisen inkvisiittorin yksinään kylmäksi naarmuitta selviten, ja käärme haavoitti kiväärillään yhtä ritaria vakavasti. Toisaalta muutama ritari pääsi pörräämään omille takalinjoilleni aiheuttaen hämminkiä.
Oikealla joukkoni pärjäsivät kutakuinkin heikosti kun skorizekin otti tuplakutoset leukaan, ja apuun tullut keratis pärjäsi odottamattoman huonosti. Vastustaja asetti sinne toisen sienensä ja sai ennen pelin loppua tuhottua oman sinne laittamani.
Vasemmalla suuren joukkotappelun selvittyä selkeästi edukseni lähetin innoissani tiikerin syömään taakse karanneen inkvisiittorin, mutta peto jäi näin ikävästi paitsioon. Yliote oli minulla, ritarien iskuvoima ei ollut kovin kummoinen, mutta panssarit sen verran mahtavat, etten saanut niitä pois tieltäni päästäkseni tuhoamaan kumpaakaan NacMacFeeglen sientä.
Yksi ritari kävi haavoittuneen, omaa vasenta sientäni suojanneen kloonin kimppuun pahoin aikein, mutta varsijouset ampuivat innoissaan molemmat kerralla.
Aika loppui, ja täten toinen ottelu päättyi 0-2 tappiokseni vaikka tappopisteitä ilmeisesti enemmän keräsinkin.
Peli 3: Sain vastaani Punaisen dirzit, joissa Arkéon Sanath (isompi ja pahempi aamusoturi) johti kahta seipäillä varustettua keratis-kloonia, kolmea belisarius-kloonia (kohtalaisia koviksia, joilla on myrkkyaseet), kolmea aamusoturia ja aberraatiota (erittäin iso, paha ja ketterä mutofriikki).
Skenaario oli harvinaisen hulvaton: keskellä kenttää oli kakkosvuorosta alkaen toimiva Rosenblattin perseptroni.
Eli perseptroni oli kenttä, joka aiheutti kierroksen lopussa vauriota sen päällä oleskelijoihin, ja isommalla voimalla sen päällä olemisesta (ja siihen kuolemisesta) sai pisteitä.Kyseessä on siis yksinkertainen McCullough & Pittsin neuroni, jossa AP:t muodostavat painovektorit ja itse napit toimivat syötteinä. Signum-funktio toimii ulostulona ja tuottaa siis victory pointteja.
Perseptronin vieressä oikeallani oli mäki, ja vasemmallani kulkukelvoton kallio. Viholliset menivät suoraan linjaan, Sanath kallion taakse ja aberraatio mäen taakse seerumin aseelta piiloon. Aloitin tiikerillä ja ampujilla taempaa, skorize meni mäen rinteeseen ja muut marssiliikkeen päähän persprotonista.
Punainen aloitti ronskisti ja liikutti kaikkea eteenpäin, kivuten mäelle keratiksella ja kahdella aamiaissoturilla. Vastasin tusauttamalla seerumilla asianomaisen keratiksen tantereeseen ja viimeistelemällä sen skorizella. Aberraatio loikkasi skorizeen kiinni, ja kiirehdin tukemaan sitä tiikerillä ja yhdellä omalla keratiksella. Aberraatio lähes hoiteli keratikseni, mutta tiikeri raateli siihen pahoja vammoja.
Vasemmallakin laidalla syntyi heti yhteenotto, kun oma aamusoturi ja klooni saivat oudon rohkeuskohtauksen ja päätyivät sinnittelemään ylivoimaa vastaan. Päädyin tuomaan sinne tipoittain lisää joukkoja mutta huonoin tuloksin. Vastustajan belisariukset ja Arkéon olivat varovaisempia ja pysyttelivät hieman taempana reservissä.
Seuraavalla kierroksella kloonini ja toinen aamusoturini hyökkäsivät keskellä varsijousien tukemana ja lanasivat yhden vastustavan aamiaisen, ja jatkoivat rohkaistuneina Sanathiin kiinni, joka pisti mokomat tuhannen päreiksi. Seerumi täräytti yhden varomattoman belisariuksen ajasta ikuisuuteen ja aberraatio saatiin lopulta mäsäksi. Tiikeri meni aukomaan Sanathille mutta kohtalokkain tuloksin. Kaksi aamusoturia päätyi painimaan kahdessa kaksintaistelussa aberraation muiden voittajien eli kriittisesti haavoittuneen keratiksen ja skorizen kanssa.
Perseptroni käynnistyi nyt ja kahden melko staattisen vuoron aikana räjäytti hulvattoman määrän porukkaa tuoden Punaiselle iloisesti pisteitä. Vasemman laidan joukkonujakka nielaistiin täysin. Varovaisempana olin laittanut laihanlaisesti joukkoja keskelle kuolemaan ja Punainen keräsi kummallakin vuorolla pisteen.
Toin S’érumin keskelle ampumakohteiden alettua pyöriä väkkäränä lähitaistelussa ja haastoin Sanathin vielä kerran, jollain se oli nyt saatava kaatumaan – mutta noppa ei suosinut ja se oli menoa. Sainpahan avattua pistetilini 145 pisteen seerumin tultua imaistuksi persporttiin.
Varsijouseni, jotka eivät olleet päässeet liiemmin toimimaan ja olivat tyytyneet tikkaamaan laiskasti viimeistä eloon jäänyttä belisariusta ja pyörimään aneemisina piiriä, saivat viimeisiään vetelevän mutta edelleen kauhean Arkéonin tähtäimeen. Vastoin odotuksia voitin taktiikkaheiton ja yksi onnekkaampi osuma siirsi hirveän tappajan (viimein...) manan majoille. Oikealla skorize pisti pataan aamusotureita, vaikka toinen oli voittanut keratikseni ja tullut auttamaan toveriaan. Harmillisesti Punainen kaappasi taas persptronipisteen, sillä aamusoturi maksoi 17 pistettä ja varsijouseni 13... onneksi seuraavat kierrokset menivät minulle kun sain loput henkiinjääneeni eli toisen varsijousen ja skorizen keskelle vastustajan aamusoturia vastaan. Pystyin siten keräämään pari pistettä vielä ja peli tuli päättyneeksi tasatilanteeseen 3-3.
Tappopisteitä oli reippaasti enemmän kuin kellään, mutta tässä eliittipelissä niitä ei lasketa (pitäsköhän niihin objektiiveihinkin keskittyä), joten olin tullut saavutuksillani kolmanneksi. Koska toiseksi tulleet järjestäjät eivät voineet ottaa palkintoa, sain kakkospalkinnon eli syanoakrylaattia ja flokkia ("nyt loppu tekosyyt, tee itelles ny oma armeija petskules").
Kiitosta vaan kaikille jotka sietivät tyhmiä kysymyksiäni ja moukantuuriani, ensi kerralla uudestaan.