Murgo & Feuerstein IV: Mestaus

[Kennedy]

Ferdinand Feuerstein alkoi heräillä. Hänen viimeisin muistikuvansa oli Vihreän jaarlin naama mustine mursunviiksineen. Hänen tajuntansa selkiytyi vähitellen, ja hän tajusi olevansa sidottuna mahallaan hevosen selässä.
”Mmmmmhhgrm”, hän vaikeroi. Hänen kylkeensä sattui melkoisesti, eikä hevosen pomputtava kyyti oloa paljon parantanut. Hän käänteli päätään. Edessä näkyi pari ratsastavaa miestä ja takana nainen, niin ikään ratsailla. Saattue eteni hidasta vauhtia. Vihreä jaarli talutti hevosta, jonka selässä Feuerstein oli.
”Heräsitpä sentään”, hän sanoi hilpeästi. ”Onko jano?”
”Miksi olen yhä elossa?” Feuerstein kysyi aidosti ihmeissään. Jaarlin tapoihin ei kuulunut elävänä kaappaaminen.
”Vaikka toimeksiantajani, samoin kuin eräät apulaiseni ” – tässä vaiheessa hän mulkaisi edempänä ratsastavaa pitkää valkotukkaista kisleviittiä – ”ovatkin typeryksiä, minä en ole. Palkkiota en enää saa, koska sen maksaja on kuollut. Niinpä päätin luovuttaa teidät Altdorfin vartiostolle. Luulisinpa saavani avokätisen korvauksen vaivoistani.”
”Mutta emmehän me – siis, enhän minä jätistä tiedä – mutta eihän minua Altdorfissa tunneta”, Feuerstein sanoi. Totta se oli; hän oli tunnettu Nulnissa, Averheimissa, Marienburgissa ja Middenheimissa, mutta Altdorfissa hän ei ollut juurikaan rötöstellyt.
”Ei vielä”, jaarli myönsi, ”mutta olettehan sentään tappaneet kaksi Imperiumin taisteluvelhoa ja aiheuttaneet suuria tappioita armeijalle tärkeässä taistelussa, mitä voitaneen pitää maanpetturuutena, sekä varastaneet 15-paunaisen tykin. Sanoisin, että tihutyönne riittävät kahteen kuolemantuomioon. Per nuppi.”
”Tappioita…?”
”Tappioita hyvinkin. Tuhositte velhojen myötä armeijan taikapuolustukset, mitä vampyyri käytti innokkaasti hyväksi. Taistelu oli jo melkein hävitty ja armeija kaaoksessa, kun von Scheer lopulta vahingossa räjäytti itsensä ja armeija mureni tomuksi. Menetykset nousivat yli tuhanteenkuuteensataan mieheen.”
”Uskovatko he, että me teimme tuon?” Feuerstein kysyi. Jaarli nauroi.
”Hyvä mies, juuri nyt kaatuneiden omaiset kelpuuttaisivat syntipukiksi vaikka sairaan puolituisen, kun vain sanoisin heille hänen olleen asialla.” Feuerstein nielaisi hermostuneena. Oikeassahan jaarli oli. Vartiosto hutkisi ensin ja tutkisi vasta sitten, jos ollenkaan. Tilanne näytti melkoisen synkältä.
”Missä Murgo on?” hän kysyi.
”Jouduimme improvisoimaan häntä varten kärryt. Otimme pyörät hajonneesta kranaatinheittimen lavetista. Hän ei ole vielä herännyt… Franzesca joutui käyttämään myrkytettyä tikaria hänen taltuttamisekseen.”

***

Altdorfin valtavalla keskustorilla oli paljon väkeä, kuten aina päivisin. Torimyyjät huutelivat kilpaa yrittäen saada kaupaksi tuotteitaan. Oli vasta alkukesä, joten pahin ruuhkasesonki, sadonkorjuun jälkeiset viikot, eivät olleet vielä lähelläkään, mutta torilla joutui silti tuuppimaan melkoisesti päästäkseen eteenpäin.
Pääkaupungin Varkaiden ja Salamurhaajien killan palveluksessa olevalla jätillä, Yrmoggk Yksikorvalla, ei tuota ongelmaa ollut. Väkijoukko antoi hänelle tilaa varsin auliisti, vaikka Yrmoggk olikin jätiksi melko pienikokoinen. Jätti tallusteli ympäri toria etsien lihanmyyjää, kun äkkiä kuului torven töräys torin laidalta. Puiselle korokkeelle nousi muutama sotilas ja airut, joka piteli kädessään pergamenttia. Yrmoggk keskeytti etsintänsä ja lähti raivaamaan tietä koroketta kohti kiinnostuneena. Tässä luultavasti kuulutettaisiin, miten eilisessä taistelussa oli käynyt. Huhujen mukaan keisarillinen armeija oli hävinnyt, mikä ei tiennyt hyvää kaupankäynnille ja sitä myöten haittasi killankin asioita.
Korokkeen edustalle oli saapunut jätin lisäksi muutama sata ihmistä ja pari kääpiötä. Torvi soi toisen kerran, ja airut alkoi puhua selkeällä, kirkkaalla äänellä.
”Hyvät kansalaiset! Tiedoksenne ilmoitettakoon, että Imperiumin armeija on voittanut taistelun vampyyri von Scheeriä vastaan, joka sai taistelussa surmansa. Hän ei enää uhkaa valtakuntaamme.” Väkijoukko puhkesi ilonhuutoihin, jotka keskeytti kolmas torven sointu.
”Kuitenkin taistelu aiheutti armeijalle huomattavia menetyksiä, joista tärkeimpinä taisteluvelhot Herbert Dunkelwald ja Franz Kütter sekä kapteeni Tobias Steinhoff. Tietoomme on tullut, että nämä menetykset aiheutti kaksi rikollista, Ferdinand Feuerstein ja jätti, Murskaaja-Murgo. Heidät teloitetaan julkisesti tällä torilla kahden päivän päästä keskipäivän aikaan.”
Yrmoggk hätkähti kuullessaan nimet. Yksi niistä oli hänelle melkoisen tuttu. Hän lähti kiireesti suunnistamaan kohti killan päämajaa. Nyt oli toimittava äkkiä!

***

Kaksi päivää myöhemmin tori oli vielä täydempi. Sana oli levinnyt, ja kaikki kaatuneiden sotilaiden sukulaiset ja ystävät halusivat päästä seuraamaan teloitusta. Samalla mestattaisiin muutama muukin rikollinen, mutta he olisivat pelkkää lämmittelyä. Tapahtuman kohokohta säästettäisiin viimeiseksi. Torin koilliskulmaan oli pystytetty puinen lava, jolla seisoi pyöveli, airut ja kymmenkunta sotilasta. Lavan edessä tungeksi tuhansittain väkeä, ja torikojuja oli jouduttu raivaamaan syrjään melkoinen määrä. Myös Vihreä jaarli joukkoineen oli tullut paikalle. Hän seisoi eturivissä, koska oli toimittanut vangit vartiostolle. Hän ei ollut täysin tyytyväinen; hänelle oli maksettu vain kolmesataa kruunua, mikä oli murto-osa siitä mitä hän yleensä tienasi.
”Seuraavaksi puolituinen, Frob Harvahammas”, airut kuulutti. ”Tuomittu lukuisista varkauksista.” Rimpuileva puolituinen raahattiin mestauspölkylle, ja pyöveli heilautti kirvestään parin sotilaan pidellessä tuomittua aloillaan. Puolituisen pää kierähti lavalle, ja väkijoukko mylvi.
”Ja nyt, Ferdinand Feuerstein ja Murskaaja-Murgo, jotka on tuomittu maanpetturuudesta, varkaudesta ja kahdesta murhasta”. Tämän kuullessaan väkijoukko yltyi hirmuiseen meteliin, joka vain koveni, kun vangit tuotiin mestauslavalle. Heitä kohti lenteli mätiä kananmunia ja homeisia kaalinkeriä. Vihreä jaarli katsoi vankeja. Mitä helvettiä?! hän ajatteli.
”Pomo…” aloitti Miguel, hänen tilealainen lyhyenläntä kätyrinsä.
”Tiedän!” suhahti jaarli. ”Tulkaa!” Joukkio lähti kohti lavan vierellä seisovaa upseeria. Kirves heilahti ja väkijoukko huusi. Ihmisvanki heitti henkensä.
”Kuulkaas, mies”, jaarli tiuskaisi upseerille, ”mitä te oikein aiotte!? Nuo eivät ole Feuerstein ja Murgo, vaan täysin tuntematon ihminen ja jätti!”
”Asia on hiukan kiusallinen”, sanoi nololta näyttävä upseeri. ”Aidot vangit ovat nimittäin kadonneet.”
”Mitäh?!” jaarli huudahti. ”Miten?”
”Vartijat oli tapettu ja selli avattu heidän avaimellaan. Vangit saivat selvästi apua ulkopuolelta.”
”Keitä nuo sitten olivat?!” jaarli tiukkasi. Jätin kaula katkesi neljännellä kirveeniskulla hänen osoittaessaan lavalle.
”Ehh… koettakaa ymmärtää… kansa halusi teloituksen, joten me annoimme sen heille. Haluamme säilyttää uskottavuutemme, kai tajuatte? Emme voi noin vain sanoa: ’anteeksi vaan, mutta mestaus on peruttu paon takia’.”
”Mutta keitä nuo olivat?”
”Toisia kuolemaantuomittuja. Lupasimme toteuttaa heidän viimeiset toiveensa, jotteivät he paljastaisi hommaa. Vain vartiosto tietää tästä, ei edes tuo pyöveli.”
Koko maailma on täynnä tunareita, ajatteli jaarli päätään pudistaen ja komensi joukkonsa seuraamaan häntä. Vain yksi mies oli päässyt häneltä pakoon, eikä hän aikonut antaa sen toistua!

***

Feuerstein istui kellarin nurkassa näreissään ja loukkaantuneena. Melko moni rikollinen olisi hihkunut riemusta päästyään pakoon mestaustuomiota, mutta hänellä oli muuta mielessään. Edellisenä yönä Altdorfin Varkaiden ja Salamurhaajien killan miehet olivat järjestäneet harhautusjoukkotappelun, tunkeutuneet vankilaan ja tappaneet vartijat. He olivat avanneet Murgon kahleet ja vieneet hänet jo pois sellistä, kun Feuerstein oli huutanut: ”Hei, entäs minä?!” Kiltalaiset olivat vain jatkaneet matkaa hänestä välittämättä. Vain Murgon vakuuttelut siitä, että ’laiheliini on hyvä tyyppi’, olivat pelastaneet Feuersteinin. Myöhemmin oli selvinnyt, että pelastusoperaation oli järjestänyt jätti nimeltä Yrmoggk, jonka hengen Murgo oli ilmeisesti joskus pelastanut monta kertaa ja joka halusi maksaa velkojaan. Feuersteinista oli koskaan kuullutkaan vain yksi joukon jäsenistä, mistä hän oli lievästi sanottuna närkästynyt. Hänen takavarikoituja varusteitaankaan ei ollut vaivauduttu ottamaan mukaan, toisin kuin Murgon. Hän oli ollut vain ylimääräinen taakka. Hänen ylpeytensä oli kärsinyt melkoisen kolauksen.
Kaksikko oli majoitettu kaupungin laitamilla sijaitsevaan mörskään, jota kilta käytti usein juuri tällaisissa tapauksissa. Heidän olisi oltava siellä pari viikkoa, minkä jälkeen he voisivat vaihtaa maisemaa. Juuri nyt Murgo oli juhlimassa kavereidensa kanssa. Hän oli tarjonnut Feuersteinillekin mahdollisuutta tulla, mutta mies ei ollut nyt juhlatuulella. Hän joutuisi hankkimaan uudet varusteet – taas – mikä veisi suuren osan hänen jäljellä olevista rahoistaan. Ja mitä tapahtuisi, kun Vihreä jaarli saisi paosta tiedon?

[Heretic]

vai noin ne pojat selvisi mestauksesta....mahtavaa tekstiä.......

[jujo]

Mukava tarina,pelastuminenkin oli ihan uskottava......

[Karl Van Dieter]

Kyllä tällaista on sitten ilo lukea! Tarinan juoni tiivistyi mukavasti loppua kohden, ja mielestäni kaksikko sai myös lisää syvyyttä aikaisempiin osiin verrattuna. Molempien persoonat korostuivat tarinassa, mikä kaiketi lisäsi tuota mainitsemaani syvyyttä hahmoihin. Ja huumoria ei myöskään oltu unohdettu, mikä on hyvä!

Keep up the good work!

[High king Godric]

Nämä tarinat piristävät kyllä aina muuten niin tylsää (koulu)päivää. Huumori on hyvää ja hahmot oikeasti syviä. Tätä lisää, kansa vaatii.