Murgo & Feuerstein V: Taustoja

[Kennedy]

”Hei laiheliini, kerrohan vähä itestäs”, mörähti Murgo. Hän ja Feuerstein olivat kykkineet Altdorfin killan piilokämpässä jo kolme päivää – niistä kahdesta viikosta, jotka heidän piti siellä piileskellä – eikä heillä ollut koko aikana ollut paljonkaan tekemistä. Noppien heittelyyn he olivat kyllästyneet jo toissapäivänä.
”Itsestäni?” Feuerstein kysyi. Hän oli positiivisesti yllättynyt, että joku, vaikka edes jättikin, oli hänen teoistaan kiinnostunut. Hän piti kerskumisesta aika tavalla. ”Noh, mistä aloittaisin…? Synnyin Carroburgissa 38 vuotta sitten. Häivyin vanhempieni luota 15 -vuotiaana ja liityin saman tien paikalliseen varkaiden kiltaan. Vanhemmistani en ole sen jälkeen mitään kuullut, ja hyvä niin. Muuta kerrottavaa ei siihenastisesta elämästäni oikein ole, joten siirryn suurimpiin saavutuksiini.” Hän selvitti kurkkuaan äänekkäästi. ”Jo 24 -vuotiaana varastin Boris Todbringerin pöytähopeat Middenheimissa. Linnan ovet oli teljetty sisältäpäin ja vartijoita oli sadoittain, mutta minäpä keksinkin pujahtaa…” Hän kertoi mahtipontiseen sävyyn 23 -vuotisen uransa jokaisen uroteon Murgon kuunnellessa aluksi hyvinkin kiinnostuneena. Piakkoin jätti kuitenkin alkoi pitää nenänsä sisältöä kiinnostavampana, ja lopulta hän melkein nukkui kuunnellen Feuersteinin vuodatusta vain puolella korvalla.
”Siinäpä se alkaakin olla”, mies tokaisi paljon myöhemmin. ”Ei tule nyt muuta mieleen. Mitäpä jos sinä vuorostasi kertoisit omasta taustastasi?”
”Mihääh?” Murgo mörähti havahtuen, kun puhetulva yhtäkkiä loppui. ”Ai juu. Okei.”
”Voisit aloittaa siitä, miten sait lisänimesi.”
”Murskaaja vai? Ei se oikeestaan oo mun varsine - varsis - mikäsenytolikaan… varsinainen lisänimi. Katos kun mun heimo, Varpaantallojat, tuppas sanoon mua Valopää-Murgoks.”
”Valopää?”
”Ni, ku mä kato olin ainoo heimosta ketä osas lukee. Varmaan ainoo koko vuorilla. No kummiski, ni ku mä sit aloin maantierosvoks, ni kaverit päätti ettei ’valopää’ oikeen kuulosta vaikuttavalta ja keksi sit sanoo mua Murskaaja-Murgoks. Kai se jotenki rimmaa tai jotaki.”
”Entä ennen kuin aloitit rikollisen urasi?”
”No mä olin yks meitin heimon peltimahoista. Ku mä kerran osasin lukee ni mulle annettiin kunnon jopi. Mulla oli gnoblariki, mut meiän orjajättiläinen tallo sen kerran vahingossa. Siitä tuli maahan M:n muotonen märkä läntti. Mä nauroin sille aika kauan. No sit yks päivä meiän kimppuun kävi toinen heimo, Nenänmäiskijät, ja ne voitti. Mä häivyin paikalta. Sit, ku oli koti menny, mä päätin lähtee itään onneeni ettiin.”
”Olemme kyllä lännessä.”
”Ai? Mä en oo oikeen koskaan saanu täyttä selkoo ilmansuunnista.” Jätti naurahti. ”No… sit mä tulin ekaks sinne pikkutyyppien maille ja – ”
”Shh! Kuulin juuri jotain!” sihahti Feuerstein äkkiä. ”Matalaksi!” Jätti totteli ja Feuerstein hiipi ikkunalle. Ulkona näkyi tuttu, vihreään pukeutunut, mursunviiksinen hahmo.
”Se on jaarli!” hän kuiskasi. Heidän piilonsa oli paljastunut, eikä hänellä ollut mitään asetta! Jaarli näytti puhuvan jotakin vieressään seisovan nuoren naisen kanssa. Sitten hän otti taskustaan jotakin kiiltävää, joka roikkui ketjun päässä.
”Voi ei, hänellä on medaljonki!” Feuerstein kuiskasi. ”Äkkiä kellariin!” Hän ja Murgo avasivat hätäisesti kellarin luukun ja hyppäsivät alas. He painautuivat maahan ja odottivat.

***

”Tämäkö se talo on?” Vihreä jaarli kysyi. Hänen täytyi myöntää, että Altdorfin Varkaiden ja Salamurhaajien kilta osasi hommansa. Häneltä oli mennyt päiväkausia löytää Murgon ja Feuersteinin piilopaikka.
”On, tietolähteemme mukaan”, vastasi Franzesca. ”Heidän on tarkoitus piileksiä siellä, kunnes etsinnät hiipuvat, ja lähteä jonnekin muualle.” Nainen vilkaisi pomoaan. ”Saanko kysyä jotain?”
”Taisit juuri kysyä”, jaarli vastasi, ”mutta saat kysyä toistamiseenkin.”
”Miksi olemme täällä? Miksi haluatte tappaa heidät? Eiväthän he teiltä pakoon päässeet, vaan vartiostolta.”
”Hyvä kysymys”, jaarli vastasi. ”Mutta haluan antaa viestin kaikille tuleville uhreilleni: ’pakoon ette pääse’. Haluan tehdä selväksi, että ken on saanut minut peräänsä, kuolee.”
”Vai niin. Mutta miten aiotte hyökätä taloon?”
Jaarli veti taskustaan hopeisen, haljenneen medaljongin. ”Nooh, aion päästää itseni kerrankin vähemmällä.”
”Onko tuo se, minkä luulen sen olevan?”
”Kyllä vain. Nappasin sen Dunkelwaldin ruumiilta, kun te rakensitte kärryjä jätille.” Jaarli alkoi pyörittää medaljonkia ilmassa. ”Täytyy olla varovainen… noin pieni talo pamahtaa ilmaan, jos koru irtoaa sormestani…” Hän heitti medaljongin. Se lensi komeassa kaaressa suoraan mörskän seinään ja koko tönö räjähti kappaleiksi.
”Hupsis”, jaarli tokaisi hilpeästi. ”Olinpa kömpelö.” Hänen kätyrinsä nauroivat ja alkoivat tehdä lähtöä.
”Minne matka? Odottakaa, niin haen medaljongin takaisin. Myymme sen jollekin velholle isolla rahalla.” Hän lähti kävelemään kohti raunioita. Mihinkähän medaljonki oli päätynyt…? Ahaa, tuolla, hän ajatteli huomattuaan kiiltävän esineen. Hän tallusteli sitä kohti, kun yhtäkkiä raunioiden keskellä avautui luukku, josta syöksyi juuttikankaiseen vanginpukuun pukeutunut parrakas mies. Feuerstein? Mies nappasi medaljongin salamannopeasti maasta.
”Miksette kertoneet mitään kella -” jaarli aloitti. Feuerstein viskasi medaljongin suoraan päin häntä, samalla kun Murgo loikkasi tyrmistyneitä kätyreitä kohti. Kuului hirveä pamaus ja jaarli hajosi palasiksi, jotka lentelivät ympäriinsä. Murgo huitoi hirrenpätkällään kaksi kätyriä maahan. Loput pinkaisivat pakoon.
”Nyt äkkiä piiloon!” Feuerstein huusi. Räjähdysten jälkeen ei kestäisi kauan, ennen kuin vartiosto olisi paikalla, vaikka he olivatkin kaupungin syrjäisimmällä alueella. Hän otti medaljongin talteen ja juoksi läheisen puuliiterin ovesta sisään Murgo kannoillaan. Hän sulki oven ja tarkkaili tilannetta sen raosta. Paikalle säntäsi ainakin kaksikymmentä häkeltynyttä vartioston sotilasta. He alkoivat tutkia aluetta ja varsinkin sivummalla lojuvia ruumiita. Kolme lähti suoraan heidän olinpaikkaansa kohti. Yksi heistä oli jo avaamassa ovea Murgon ja Feuersteinin valmistautuessa myymään henkensä kalliilla, kun vartiopäällikkö kutsui heidät luokseen.
”Katsokaa tätä”, Feuerstein kuuli hänen sanovan. ”Vihreän jaarlin hattu.”
”Mistä tiedätte sen olevan hänen?” kysyi eräs sotilas.
”Näistä vihreistä haarniskankappaleista. Ei kukaan muu käytä kokovihreää pukua. Näyttää siltä, että mies on kohdannut voittajansa.” Sotilaat näyttivät hermostuneilta. He tunsivat kyllä jaarlin maineen. Jäljistä päätellen hän oli hankkiutunut riitaan mahtavan velhon kanssa.
”Han-hankitaanko lisävahvistuksia?” kysyi eräs sotilas pelokkaasti. Kukaan heistä ei halunnut tekemisiin vihamielisen velhon kanssa. Vartiopäällikkö tyytyi tuhahtamaan kysymykselle.
”Jatkakaa tutkimista!” päällikkö komensi. Sotilaat lähtivät vastahakoisesti ryhmissä tutkimaan aluetta. Liiteriä kohti ei kuitenkaan tällä kertaa tullut kukaan. Murgo ja Feuerstein piiloutuivat kuitenkin halkojen sekaan – mahdollisimman äänettömästi tietenkin. Murgolle se ei ollut kovinkaan helppoa, joten homma oli aika hidasta. Kaksikon onneksi hermoilevat sotilaat jättivät ilmeisesti koko liiterin vaille huomiota.
Lopulta, ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, Feuerstein ei enää kuullut sotilaiden ääntelyä. Todennäköisesti he olivat häipyneet. Vasta nyt hän uskalsi huokaista helpotuksesta.
”Palataan kellariin”, Feuerstein virkkoi. Vaikka jaarlin uhka olikin väistynyt, heidän olisi silti piileskeltävä vielä puolitoista viikkoa.


Lyhyt? Kyllä, tiedetään. Mutta ette uskokaan, miten hankala tähän oli keksiä mitään kelvollista. Jouduin taas pistämään koko jutun kertaalleen uusiksi. Ensi viikolla saatte kuitenkin lisää, eli älkää olko kovin vihaisia, okei?

Nämä viisi ensimmäistä osaa olivat oikeastaan melkeinpä prologi, joka kertoo miten kaksikko päätyi yhteen. Tulevaisuudessa ilmestyvät jutut ovat itsenäisiä tarinoita.

[High king Godric]

Vihaisiako? No olihan se vähän lyhyt mutta hyvä kuitenkin, eli en minä ainakaan ole perääsi lähdössä. Korkeintaan käyn vaatimassa lisää tekstiä, tämä on nimittäin todella hyvää

[Heretic]

samaa mieltä Godricin kanssa.....lisää

[BioHazard]

Melko juoneton... .Jatkotarina tekisi terää.

[jujo]

samanlaista kuin aikaisemmissa osissa...rentoa ja helposti luettavaa tekstiä....lisää vaan.....!