Sinisen kuun tarina osa 2: Parraton Kääpiö

[Sir_Jarkko]

Selviö. Ensimmäisestä osasta vierähtikin hyvä tovi sillä olin hienoisesti liimaantunut erääseen toiseen kirjoitelmaan jonka jälkeen iskikin kirjoittajan dementia. Noh, like it or not, here it comes!

Sinisen kuun tarina
-
Parraton Kääpiö

Satoi kaatamalla. Grim oli saapunut erään pikkukylän torille kertomaan Viidennestä ja kaikesta mitä hän oli kuullut ja nähnyt. Hänen ympärilleen oli kerääntynyt ihmisiä, lähes kaikki maajusseja jotka oli tuomittu jäämään tähän kyläpahaseen eivätkä välttämättä olleet koskaan edes nähneet Veljeskunnan miehiä. Vanhemmat naiset kuuntelivat herkeämättä ja heidän kasvonsa heijastivat suurta huolta, kun taas suurin osa miesväestä näytti viittaavaan kintaalla Grimin puheille, mutta he jäivät silti kuuntelemaan häntä. Paikalle oli alkanut kerääntyä Valtakunnan vartijoita, he eivät olleet liittyneet yhdenkään Herttuakunnan väreihin vaan näyttivät olevan kokoelma ties kuinka monelta eri paikkakunnalta. Lopulta erinäinen ryhmä värikkäisiin pukeutuneita miehiä alkoi lähestyä torin keskustaa.
“Noniin, riittää tämä kerettiläisyys! Täällä ei ole enää teille mitään nähtävää! Tilaisuus on ohi, hajaantukaa!”
Vartijat erottelivat väkeä kovakouraisesti. Suurin osa miehistä poistui vapaaehtoisesti, mutta joukossa oli melko lailla hysteerisiä naisia jotka pistivät vastaan.
“Sanokaa nimenne hyvä Veli ja veljeskuntanne, tiedämmepähän sitten mihin ottaa yhteyttä.”
Grim oli vartijaa reilusti päätä pidempi ja hän asetti oikean kätensä vasemmalle rinnalleen.
“Olen täällä Sigmarin itsensä asialla. Teillä ei ole mitään valtuuksia syyttää minua mistään, sillä minut on määrätty tähän tehtävään. Jos en vie sanaa Viidennestä eteenpäin, mikään ei pelasta tätä maailmaa!”
“Se on minulle ihan sama mitä te täällä puhutte, mutta säännöt sanovat että moinen kiihkolietsonta on kielletty laissa ja tämänkaltaisista toimista päätyy oitis hirteen killumaan.”
“Minulla on Pyhän Veljeskunnan siunaus tähän tehtävään-”
“Otaksun että teillä ei ole moista lupaa, hyvä herra Grim…”
Grim kääntyi ympäri. Hänen takanaan seisoi lyhyenläntä mies jolla oli hopeisena välkkyvä panssari päällään ja panssaria komisti Kultainen leijona ja punainen vasara. Tämä oli näky joka sai Grimin vatsanpohjan heittämään volttia, sillä hän olisi taistellut mieluummin kuuden Kaaoksen kätyrin kanssa kuin kohdannut Inkvisition jäsenen. Inkvisitio oli Keisarikunnan ja Bretonnian järjestö jonka se oli perustanut kaikessa hiljaisuudessaan kolmisen vuotta sitten. Inkvisition tehtävä on valvoa siellä minne Keisarikunnan muut kädet eivät yletä. Inkvisitiolle on vieläpä myönnetty ns. omankäden oikeus joka antaa heidän toimeenpanna lakeja jotka vaatisivat muuten jopa useiden päivien käsittelyä.
“Moisen harhaopin levittäminen on ankarasti kiellettyä tällaisina aikoina ja siitä seuraa kuolemantuomio. Täten kansainvälisillä Keisarikunnan ja Yhdistyneen Valvojan oikeuksilla julistan teidät pidätetyksi.”
“Älkääpäs hötkyilykö turhia herra Inkvisiittori, poika puhuu asiaa. Te ette hyvä herra tiedäkään miten totta hän puhuu joten pyydän teitä sulkemaan leipäläpenne.”
Grim käännähti vasemmalle, puhuja oli muutaman metrin päässä puhujankorokkeelta, siltä missä Grim seisoi. Mies oli erittäin lyhyt ja Grim erehtyikin luulemaan tätä kääpiökasvuiseksi aikuiseksi kunnes hän tuli lähemmäs, kyseessä oli ehta kääpiö, tosin ilman partaa. Kääpiö oli pukeutunut sarvekkaaseen kypärään, tummanpunaiseen kangasnuttuun. Vatsalle hän oli vyöttänyt pienen kääpiökilven suojaksi ja selässä hänellä heilui tämän itsensä kokoinen vasara. Kuitenkin Grimiä kummastutti ettei kääpiöllä ollut lainkaan partaa, tosin sateesta erotti muutaman hapsottavan sängen, ja pitkän valkean tukkansa hän oli letittänyt erittäin monijakoisesti ja letin pään hän oli sullonut nuttunsa sisälle.
“Jaahas? Ja kukahan te mahdatte olla? Onko jostakin Maailmanlopun Vuorilta lähtenyt keskenkasvuinen kääpiö seikkailemaan ilman äitinsä lupaa?”
Kääpiö suoristi itsensä ja tempaisi vasaransa oikeaan käteensä ja jysäytti sen puiselle puhujankorokkeelle.
“En ole koko satavuotisen elämäni aikana jaksanut ymmärtää ihmismielen huumorintajua, mutta minua lohduttanee se etten tule koskaan ymmärtämäänkään. Kääpiönä te voitte minua pitää, mutta turha ruveta kertailemaan eilen oppimianne Kääpiötalojen tai Tupien nimiä sillä en kuulu mihinkään niistä. Sen sijaan olen kuulunut ja kuulun yhä Elämän Taloon. Olen nähnyt ja kuullut paljon, matkannut jopa tuon kirotun veden toiselle puolelle tapaamaan liskomiehiä ja nähnyt jopa itse Khornen vahvimmat ritarit ja ottanut heiltä kuonooni ja oppinut milloin kannattaa jättää seikkailu sikseen ja milloin hyökkäys on ainut vaihtoehto. Nyt olen tässä syvässä hiljaisuudessani kuunnellut tämän pojanklopin puheita ja tehnyt samalla ynnäilyjä ja kaikki näyttäisi pitävän paikkaansa. Antaa hänen kertoa asiansa loppuun niin säästymme turhilta mustelmien aiheuttamiselta.”
Inkvisiittori kohotti miekan yläpuolelleen ja samassa salama välähti. Hän laski katseensa kääpiöön ja nosti sen takaisin Grimiin.
“Antaa olla tämän jaarittelun kanssa. Olen kuullut sitä tarpeeksi tämän päivän osalta!”
Inkvisiittori alkoi lähestymään kohti Grimiä, mutta kääpiö näytti reagoivan yllättävän nopeasti: hän tempaisi vasaran päänsä yläpuolelle ja iski olan takaa suoraan alaspäin. Kuului metallin kirskahdus ja puupalaset lentelivät kun vasara jysähti Inkvisiittorin teräksiseen panssarikenkään. Miekka kalahti maahan osuen kiviselle katukiveykselle ja Inkvisiittori alkoi hyppiä toisen jalan varassa pidellen vasenta jalkaansa käsillään ja horjahti lopulta puhujankorokkeelta mutaiselle maalle. Hän Huusi ja puhisi tuskasta kunnes lopulta sai itsensä nelinkontin.
“Ottakaa… *äh*… nuo… *pih* kiinni…!”
Yksi vartioista lähti liikkeelle kohti kääpiötä, mutta tämä teki pienen akseliliikkeen itsensä ympäri ja murjaisi vartijaa mojovasti kylkeen. Peltinen suojus kolisi ja vartija lensi korokkeelta maahan kiviselle kadulle hopeisena välkkyvän miekan viereen. Samassa kaksi muuta hilparilla varustautunutta vartijaa lähtivät liikkeelle, ja kääpiö reagoi taas nopeasti. Hän viskasi vasaransa suoraan kohden toista ja osuikin kelta/violettiseen sotasopeen sonnustautuneeseen vartijaan suoraan leukaan.
“Nyt minä sain sinut!”
Toinen vartija huusi. Grim oli aikeissa lähteä avuksi, mutta kääpiöpä tempaisi pistoolin nuttunsa seasta ja osoitti sillä suoraan vartijaan joka pysähtyi kuin naulittu.
“Herra on hyvä ja jättää sen hilparinsa huitaisematta, minun liipaisinsormeni kutiaa ikävästi ja olen kääpiöiden linnastoissa erittäin tunnettu äkkipikaisuudestani. Joten pyytäisin nyt herra Inkvisiittoria miettimään erittäin järkevästi mihin ryhtyy!”
Inkvisiittori kömpi mudasta ylös ja yksi vartijoista tuli auttamaan häntä. Grim ei oikein tiennyt mitä tehdä, hän vai hieroi kaulakoruaan ja mietti itsekseen mihin oli joutunut.
“Sinä käppänä voit ottaa ihan rauhallisesti sen sormesi kanssa sillä minulla on auktoriteetti julistaa sinut vaikka vihernahaksi jos julkeat ampuakaan.”
“Sinun on ihan turha uhitella minulle. Miksi luulisit näkeväsi edessäsi parrattoman kääpiön jolla on yllään kolmen tai viiden eri koulukunnan varustukset? Minä en kuulu yhteenkään kiltaan tai taloon tai tupaan, jos tiedät yhtään meidän rangaistuksistamme olen juuri karkotettu ja muutenkin henkisesti pahoinpidelty, sinä ja sinun auktoriteettisi olette siis tällä hetkellä pieni peikonpaska keskellä Kuolleiden suolla.”
Hiljaisuus. Sade yltyi ja ukkonen jyrähti kerran. Vartija alkoi täristä, eikä ihme ottaen huomioon painavan hilparin jota hän piteli iskuvalmiissa asennossa päänsä yläpuolella. Grim katsoi kohti Inkvisiittoria, tämän hopeisena kiillellyt haarniska oli nyt mudassa joka oli takertunut uurteisiin vahvasti. Miehen harmaat viikset väpättivät ja hän hengitti yhä kiihtyvään tahtiin kunnes lopulta irrotti otteensa häntä tukevasta vartijasta ja otti askeleen eteenpäin. Mutta eipä tuo pahanilmanlintu muistanut murtunutta jalkaansa ja rojahti samalla tuskasta huutaen taas mutalikkoon. Hän murahti kerran ja sylkäisi mutaa suustaan.
“Komento takaisin…”
Vartija laski hilparinsa maahan ja luikki sitten tiehensä.
“tämä ei jää tähän! Jos minä kerran vielä nään teidät niin pidän huolen että te molemmat kärsitte kuolemaakin pahemman tuomion!”
Vartijat saattelivat Inkvisiittorin sateessa ja nuo kolme hahmoa, Inkvisiittori ja kaksi vartijaa häipyivät sateeseen. Kääpiä asetteli suuren vasaransa taas selälleen.
“Minun täytyy kiittää sinua arvoisa kääpiö, olen teille henkeni…”
Kääpiö katsahti Grimiä kohden ja keskeytti tämän puheet.
“Ylistyssaarna sikseen veli, vaikka tiedän että olet oivallinen siinä. Sinun pitäisi ennemminkin kirota minut alimpaan kaaoksen helvettiin siitä syystä että olen järjestänyt sinulle ongelmia.”
Kääpiö käännähti ympäri ja alkoi lampsia poispäin. Hetken kuluttua hän kääntyi katsomaan kohti Grimiä.
”Alahan tulla sieltä nulikka! Ei minulla ole koko päivää täällä aikaa hukattavana!”
Grim alkoi lampsia kääpiön perässä, itse asiassa hänen kävelynsä muuttui pitkälti laahustamiseksi kun kääpiö taas yritti pysytellä hänen perässään. Lopulta kääpiö pysähtyi hylätyn katoksen alla.
”Mikä olet miehiäsi nulikka?”
”Olen Grim-”
”En minä sinun nimeäsi kysynyt senkin tolvana! Sano mistä olet kotoisin ja mihin hemmetin veljeskuntaan sinä kuulut!”
”Kuulun Sigmarin Palvelijoihin, mutta tarkka Veljeskunta lienee Dolaja Me'Ree”
Kääpiö Raapi otsaansa.
”Niin ne tiedämme-kaiken-kaikesta tyypit. Mitähän tekn luulette tietävänne vaikka olettekin saaneet pienen kirjaston kasaan, kuinkahan moni noista pirun kirjoista on edes omaa kirjoitustanne?”
Grim suoristi itsensä ja katsoi kääpiötä paheksuvasti. Me’Reessä oleva kirjasto oli maailmankuulu sen sisäyläpitämistään opuksista. Kääpiö puhui kyllä totta että suurin osa kirjoista oli kerätty erinäisten maailmanmatkaajien toimesta heidän moninaisilla retkillään, mutta silti Dolajan Veljeskunta oli tuottanut melkoisen määrän erilaisia opuksia kyseiseen kirjastoon.
”Anteeksi nyt vaan, me voimme jättää tämän väittelyn tuonnemmaksi. Solvausten sijaan olisin erittäin halukas kuulemaan miksi pyysit minut mukaasi?”
”Onko sinulla oman veljeskuntasi suostumus tähän ”lähetyssaarnaan”?”
Grim hätkähti kääpiön töksäytyksestä. Tämä oli ilmiselvästi matkamies sillä mistään kohteliaasta miehestä, tai kääpiöstä, ei voitu puhua.
”Ei ole. Tulen suoraan Brionnesta ja kuningas itse on lähettänyt minut.”
Kääpiö löi otsaansa ja alkoi mutisemaan jotakin omalla kielellään.
”Miten hemmetin typeriä te ihmisnulikat osaatte olla?! Totta kai pitää ensin hakea siunaus ennen kuin alkaa paasaamaan Kaaoksen tulemisista! Sinut julistetaan kohta pakanajumalien palvojaksi ennen kuin ehdit sanoa Sigmariakaan!!!”
Kääpiö alkoi kävellä katoksessa ympäriinsä ja mutisi väliin jotakin mistä Grim ei ottanut selvää.
”Tuliko sinulle mieleen mitä tuo pahanilmanlintu tekee ensimmäiseksi kun pääsee lähimpään Valtakunnan kaupunkiin? Hän ottaa yhteyttä viranomaisiin, selvittää mistä sinä olet peräisin, ravaa sitten Dolajaan jollakin lohikäärmettäkin nopeammalla ja julistaa sinut ulos mokomasta Veljeskunnasta ja syytää päällesi vielä viisikymmentä muuta rikettä millä saa sitten varmasti sinut telkien taakse, parhaimmassa tapauksessa siis!”
Grimin vatsaa väänsi. Nyt hän huomasi miten typerästi oli menetellyt; totta kai hänen olisi pitänyt lähteä ensin Veljeskunnan puheille ennen tällaista saarnausoperaatiota, nyt hän oli lain puolesta vapaata riistaa.
”Noh… Surku sikseen. Onneksi minulla on tarkka karttamuisti ja voin saattaa sinut nyt Me’Reen mahdollisimman suoraa tietä.”
”Kiitän kovasti tarjouksestasi, mutta ihmettelen kovasti miksi suostut siihen?”
”Miksikö? Olen sinulle palveluksen auki kun järjestin sinut tuollaiseen ongelmiin. Olettepas te munkit lyhytmuistisia.”

-

[Sir_Jarkko]

Noh? Mikäs nyt? Onko tekstini vaan niin mykistävän hienoa ettette osaa sanoa mitään vai veikö kissa kielenne?

[Skrixqueek]

Eh... inkvistio on Sigmarin kirkon ikioma ja perinteikäs järjestö, ei mikään brettien ja Keisarikunnan yhteistyön helmi... Ja kääpiöt eivät palvo Sigmaria, vaan omia hassuja Kilinkalin esi-isiään. Lähinnä epäfluffillisuus häiritsi.

Tekstiä pitää aina hieman pilkkoa, tuo oli tosi vaikealukuinen pötkö. Aika keskipaksua tarinaa, ainakin IMO... Typoja ei sentään ollut ainakaan minulle huomattavaksi.

[Sir_Jarkko]

Hehheh... Nojoo, täytyy myöntää että mitään täysin fluffillista turinaa en saanut aikaiseksi kun on tullut vietettyä hetki jos toinenkin poissa hammerin maailmasta. Nooh, katsoo mihin sen jaksaisi johtaa. Inkvisiitiosta minulla ei sitten Hammerin osalta ollut hirveästi tietoa myöskään (väsännyt varmaan kahteen/kolmeen paikkaan tekstiä jossa esiintyy inkvisiittori eri tavoin) vaan se tuli revittyä ikäänkuin tuulesta siihen mukaan. Olisi pitänyt mainita että ihmiset jättäisivät sen kaikista ylimmän fluffin hammerin maailmasta lojumaan nurkkaan tätä lukiessaan niin eivät olisi huomanneet asiavirheitä ^^. Nojoo, tekevälle sattuu, pitäisi näköjään lueskella ennen seuraavaa osaa vähän noita tekstejä että pysyy ajan tasalla noiden fluffien kanssa. Kiitos kuitenkin kommentista.

Missä muuten näkyy että käppänä palvoisi Sigmaria? EN ainakaan liene hirveän selvästi sitä tuonut esiin näin ulkomuistista?

[Skrixqueek]

Ai, minä elin käsityksessä, että kääpä yritti kadulla agitoida ihmisiä vedoten Sigmariin... ja mikäs se oli se hassu drowhtava veljeskunta-systeemi?

[Sir_Jarkko]

Veljeskunnat on sitten myös spontaanisti vetäisty päästä näppäimistön äärellä .