Insinööri Mingsonin epäonninen kauppa

[arska_a]

En kertakaikkiaan keksinyt parempaa nimeä tälle tarinalle. Juonta ei ole erityisemmin olemassakaan, koska halusin vain tehdä tarinan, jossa olisi pääosassa kaaoskääpiö. Nimet ovat taaskin sekundaa, mutta en voi omaa huomionkipeyttäni olla laittamatta tätäkään tarinaa teidän kritisovattavaksenne. Hyviä lukueläyksiä.

Insinööri Mingsonin epäonninen kauppa

Insinööri Morgun Mingson otti käteensä leveäpiipuisen kiväärinsä, Kuolonsylkijän, ja tärskäytti sen sisällön kohti lähestyvää hiittä. Hiisi ehti karjaista jotakin joka kuulosti kutakuinkin tältä: “Ala ambu mua, sadana!” ennen kun metallinpalaset silpoivat sen vihreän ihon auki ja jatkoivat matkaansa maksan sun muiden ruumiinosien läpi. Morgun potkaisi kaikenvaralta elotonta ruumista kuparivahvisteisella saappaallaan, ennen kun korjasi talteen hiiden miekan ja muut varusteet. Hänen reppunsa alkoi olla jo kukkuroillaan roinaa, jotka hän aikoi uusiokäyttää keksintöihinsä. Morgun päätti lopettaa metsästysretken tähän. Hän tiesi, että lähistöllä hiippaili varmasti muitakin hiisiä, mutta ei jaksanut vaivautua niiden takia. Orjanmetsästäjät korjaisivat ne kuitenkin talteen aikanaan. Lisäksi hänellä oli tärkeämpääkin ajateltavaa. Skaven joka oli esittäytynyt nimellä Naizsvit oli nimittäin huonosti kirjoitetulla kirjeellä ilmoittanut kiinnostuksensa vaihtaa saastakiveä rotta-, hiisi- ja ihmisorjiin. Kävellessään ajatuksissaan kohti asumuksia Morgun tervehti vartijoita kädenheilautuksella ja astui sisään riemukaaresta, jonka sivuja vartioivat punamustiin asuihin pukeutuneet kääpiöt jotka olivat aseistautuneet suurilla kahdenkädenkirveillä ja varsijousilla. Pian hän saapui omalle rautavahvisteiselle tammiovelleen, jossa oli kaksi lukkoa. Hän otti suuren hattunsa päästään ja kaivoi sieltä esiin kaksi teräksistä avainta. Kumpikin avain oli hyvin kiemurainen ja koristeltu salaperäisillä riimuilla. Hän työnsi avaimet lukkoihin ja väänsi. Koneiston raksutus antoi ymmärtää, että koneisto oli hyvin monimutkainen vempele ja sen valmistamisessa ei ollut säästelty kultaa. Ovi aukesi hyvin rasvatuilla saranoillaan ja Morgun astui sisään taloonsa. Joka seinällä oli hyllyjä jotka olivat täynnä erilaisia kojeita ja vapaat seinät olivat täynnä monimutkaisia konepiirustuksia. Avoimesta ovesta näkyi myös työpöytä jolla lojui erilaisia tarkkaan koneenrakenteluun tarkoitettuja työkaluja sekä papereita joihin oli suunniteltu erilaisia laitteita. Samaisesta huoneesta pilkotti myös ahjo ja alasin. Morgun käveli kuitenkin toiselle ovelle ja avasi sen. Sen toiselta puolelta paljastui oleskelutila hienolla nojatuolilla, takalla ja kirjahyllyllä. Morgun istahti tuoliin ja otti hatustaan esiin skavenin kirjeen. Kirje oli kirjoitettu ihmiskirjaimilla. Näin siinä luki:

Hyvä käpiö-otus!

Olemme sanaeet tietome että teijan kaivoksesa olisi paljon-paljon saastakiveä. Me oltaisi valit maksaman siit hyvvä hinta ihmis-otus, pikuviher-otus sek skaaven orjila. Mitten sanoo? Suostua tarjous? Jos sitä mielt olla ni tulla ensi täyskuna Suure tyhjään kamioon.

Morgun tiesi lukevansa ihmisten riimuja paremmin kuin hyvin, joten kirjeen epäselvyys oli varmasti skavenin kielitaidon syytä. Morgun suki mahtavia, harmaita viiksiään ja kaivoi tuolinsa alta pullollisen kääpiöolutta. Skaven oli jostain saanut selville, että hänen pienessä kaivoksessaan tosiaan oli paljon saastakiveä. Hän ei itse sitä käyttänyt, sillä se oli hieman liian epävakaata jopa hänen käyttöönsä. Hän oli kokeillut sitä jo pariin laitteeseen, mutta lähes aina kone toimi eritavalla kuin pitäisi. Lisäksi se aiheutti vaarallisia mutaatioita. Mieluusti hän vaihtaisi mokoman tavaran orjiin, mutta olisiko rottamieheen luottamista. Ketään muuta hän ei uskaltaisi laittaa tekemään vaihtoa kuin itsensä, koska hänen alaisensa saattaisivat pimittää orjia omaan pussiinsa. Mutta jos hän itse lähtisi vaihtamaan niin skavenin mahdollinen väijytys saattaisi viedä häneltä hengen. Loppujenlopuksi paras vaihtoehto oli varmasti palkata pari henkivartijaa. Morgun ei ollut ei koskaan ollut luottanut kentaureihin, hiisiin taikka muihin rotuihin hänen mielestään ainoastaan kääpiöt (eivät tietenkään ne toiset kääpiöt joiden mielestä katapultti on ainoa luotettava sotakone ja jotka sanoivat, että “näillä taistelivat isoisäni joten kelvatkoon minullekin“. Hiiteen mokomat) joiden mahtava järki, voima ja oveluus ovat oikeuttaneet heille oikeuden olla maailman hallitsija maan päällä sekä alla olivat ainoita oikeita sotureita. Pari kappaletta kääpiöhenkivartijoita maksaisi rutkasti, mutta jos kauppa olisi oikea niin voitot peittäisivät kevyesti kulut alleen. Seuraava täysikuu olisi jo viikonpäästä ja siihen mennessä hän olisi jo saanut palkattua alueen kovapintaisimmat henkivartijat. Morgun otti kulauksen olutta ja alkoi kirjoittaa määräystä laittaa pari hiittä kantamaan saastakivi kärryyn jolla se kuljetettaisiin pois häiritsemästä.

Viikonpäästä kaikki saastakivi oli kärrätty pois kaivoksesta ja Morgun oli saanut henkivartijansa. Shmashsonin veljekset olivat kovapintaisia kuin kivi ja puheissaan varmasti vielä karkeampia. Kumpainenkin veljeksistä oli lihaskimppu eikä heidän välillään ollut Morgunin mielestä minkäänlaisia eroja. Sekä Murson että Murgon parta oli yhtä punertavan ruskea ja kumpikin oli tyhmä kuin pala graniittia. Välillä he olivat niin tyhmiä, että Morgun ihmetteli miten he muistivat kumpi on kumpi. He olivat silti alueen parhaimmat henkivartijat eivätkä pyytäneet kovinkaan paljon tämänhetkisen pienen työmääränsä vuoksi. Illalla Morgun antoi ala-arvoiselle hiisiajajalle käskyn lähteä liikkeelle ja nousi itse eriskummalliseen vehkeeseen joka liikkui itsekseen mukavalla nopeudella eteenpäin. Hän kutsui laitettaan nimellä “Moottoroitu, Ulkoilmaan suunniteltu, Rohkean kekseliäs ja Hieno, Automaatti kulkija” eli “MURHA”. Hänestä se oli hieno nimi. Valitettavasti laitteesta ei vielä ollut sotakäyttöön, sillä sen herkät osat vaurioituivat helposti joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi. Ehkä jonakin päivänä hän saisi sen toimimaan aseena muita rotuja vastaan… He liikkuivat verkkaisesti saastakivikärryt edessä ja Morgunin vehje tasaisesti puksuttaen takana. Shmashonin -veljekset pyörivät Morgunin laitteen ympärillä katsellen kokoajan silmä kovana mahdollista hyökkäystä. Viimein he saapuivat Suurena tyhjänä kammiona tunnettuun paikkaan. Kammio oli kyllä esineistä tyhjä, mutta Morgunin mielestä se on kooltaan lähempänä keskisuurta. Kammoin toisella suuaukolla odottikin jo konekätinen rottamies tupaten täynnä olevien, pienten hevosten vetämien orjavaunujen sekä vartijoiden kanssa. Morgun näytti käsimerkillä Shmashonin -veljeksille varoituksen pysyä valppaana ja pysäytti vaununsa ovelle. Kummatkin osapuolet tutkiskelivat toisiaan arvioivasti ja Morgun sai ilokseen huomata, että skavenin katse pysähtyi useasti hänen MURHA:nsa kohdalla. Viimein rottamies rikkoi hiljaisuuden: “Noni, kääpiö-otus. Suorittakaamme vaihto-vaihto. Kärryssä-kärryssä on 13 skavenia, saman-saman verran pikkuviher-otuksia ja jokunen ihmis-otus. Kumpikin lähettää-lähettää kärrynsä samaan aikaan”, se mongersi ihmiskielellä. “Hyvä on”, sanoi Morgun. Hän antoi hiidelle komennon liikkua samaan tahtiin skavenin ohjastaman orjavaunun kanssa. Morgun katsoi silmäkovana kärryjen liikkumista. Juuri, kun orjakärry saapui hänen puolelleen karjaisi jompikumpi Shmashonin- veljeksistä: “Maahan herra Mingson!” Morgun heittäytyi heti huudon kuultuaan ja kuuli heti sen jälkeen rottamiesten pitkäpiippuisen kiväärin pamauksen ja siitä lähteneen panoksen kilahduksen sen osuessa hänen ajoneuvonsa metallikuoreen. “Toivottavasti mikään ei hajonnut…” Morgun mutisi kaivaessaan esiin vaununsa lattialokerosta periskoopiksi kutsuttua esinettä, jolla pystyi katselemaan erilaisten esineiden yli. Vihdoin hänen kouransa tapasivat pronssiputken turvallisentutun muodon ja hän asetti toisen pään silmälleen. Sala-ampuja oli piiloutunut kammion yläosissa olevalle tasolle ja oli keskittynyt aseensa lataamiseen ja se tarkoitti Morgunille mahdollisuutta. Hän otti vyöltään pitkät, tähtäimellä varustetut pistoolinsa, kohotti ne ja painoi liipaisimia. Luodit lensivät ja skavenin tippuva ruumis kirkaisun saattelemana kertoivat hänelle, että hänellä oli yksi ongelma vähemmän ratkottavana. Maanpäällä oli meneillään verilöyly. Shmashonin- veljeksien suuret kirveet toivat tuhoa, mutta rottamiehet panivat kovasti hanttiin. Morgunin mielenkiinnon herätti taas Naizsvit. Skaven oli nostanut häntänsä ilmaan ja hänen metallin peittämän kätensä ympärille alkoi ilmestyä sairaan vihertävää valoa. Morgun tajusi, että rottamies oli valmistelemassa loitsua. Morgun yritti ampua pistooleillansa, mutta tajusi, ettei ollut vielä ladannut niitä. Hänen jaloissaan lojui onneksi hänen uskollinen Kuolonsyöksijänsä. Hän nappasi sen kouriinsa ja karjasi: “Shmashonit, väistäkää!”. Kuuliaisesti palkanmaksajansa käskystä veljekset siirtyivät nopeasti sivuun ja Morgun pääsi laukaisemaan aseensa. Aseeseen pakattu metalli viuhui ilmojen halki kaataen monta rottaa ja ainakin yksi pala ulvaisusta päätellen löysi maalinsa. Naizsvit nappasi kiinni olkapäästään ja hänen valmistelemansa loitsu vapautui räjähtäen kammion seinään. Osuma sai rottamiehen varmaan muistamaan oman haavoittuvaisuutensa, sillä se vikisi jonkin käskyn saastakivivaunulle, jonka sen soturit olivat jo miehittäneet. Vaunu lähti liikkeelle, Naizsvit kipittäen sen vieressä ja pian ne katosivat näkökentästä. Loput rottamiehet olivat jääneet pahasti alakynteen ja Shmashonin veljekset olivat juuri päästämästä niitä päiviltä. Veljekset hoitivat työnsä loppuun ennen kun Morgun ehti inahtaakaan siitä miten niistä olisi voinut tehdä orjia. Tuskastuneena menettämistään ylimääräisistä orjista hän määräsi Shmashonit keräämään kaikkea uudestaan käytettävää talteen. Hän oli juuri laittamassa konettaan käyntiin, kun hänen takanansa olevasta käytävästä kuului vahingoniloinen vinkaisu. Siinä oli Naizsvit ja hänen metallikätensä oli jo niin kirkas, että sitä sattui katsella. Se käänsi kätensä osoittamaan Morgunia ja rääkäisi: “Tästä-tästä saat, kääpiö-otus!” Morgun sulki silmänsä ja räjähdys löi hänen korvansa lukkoon. Mutta mitään ei tapahtunut. Morgun avasi hiljaa silmänsä ja katsoi mitä oli tapahtunut. Siinä missä oli ollut rottamiesten oviaukko oli nyt kasa kiviä niin, että koko entinen suuaukko oli aivan peitossa. Kaikki orjia myöten tuijottivat kasaa, kunnes Shmashonit alkoivat hohottaa kunnes olivat aivan kippurassa. Morguniakin hieman hymyilytti, mutta pian hän käski veljeksiä kokoamaan itsensä. Hän käänsi koneensa virtavipua, mutta mitään ei tapahtunut. Hän väänsi uudestaan vipua, mutta taaskaan ei tapahtunut mitään. Morgu tajusi, että herkkä koneisto oli vaurioitunut. Niinpä hän kiinnitytti Shmashoneilla koneensa vaunuihin ja kulki näin kauan kohti kotia.

Viimein pitkän matkan jälkeen he olivat perillä ja Morgun laittoi pari luotettavaa kääpiöapulaistaan työntämään MURHA:n verstaaseen korjauksia varten. Vielä hän maksoi Shmashoneille heidän palkkionsa lopun ja lähti sitten muutaman työläisensä ja tuulimiehen kanssa kohti orjavaunuja. Tulli halusi nimittäin luonnollisesti oman osansa Morgunin tienesteistä. Tällä kertaa voittoa oli kuitenkin tullut niin paljon, että tämä ei voidut paljon vähentää hänen onneaan. Hieroskellen hän käski apurinsa avaamaan vaunun oven. Orjat paiskautuivat maahan oven avautuessa, nousivat pystyyn ja huomatessa paon mahdottomaksi, alistuivat kohtaloonsa. Mutta Morgun huomasi jotain järkyttävää. Vaunujen keskellä olevat skaven- ja hiisivangit olivat aivan erilaisten tautien riivaamat ja useat olivat jo aivan rampoja. Patit kertoivat myös useiden potevan ruttoa ja syöpää. Ei tarvittu kääpiöinsinööriäkään tajuamaan, että rottamiehet olivat ehdoin tahdoin pettäneet hänet laittamalla hänelle saastuneita orjia. Morgun vetäisi hihanliepeensä nenänsä eteen välttääkseen mahdolliset taudinaiheuttajat ja käski apurinsa pian pois vaunuista. Tullivirkailija oli ottanut jo parhaimman näköiset ihmisorjat ja lähti ivallinen hymy kasvoillaan kohti orjasäilöä. Morgun määräsi ääni vihaa tihkuen alhaisia hiisiä erottelemaan saastuneet tai muuten käyttökelvottomat orjat hyvistä ja poistui itse asuntoonsa. “Ei enää koskaan kauppoja rottamiesten kanssa…” hän ajatteli raivoissaan…

[arska_a]

Hei ei tämä voi näin huono olla! Antakaa nyt edes sitä paljonpuhuttua kritiikkiä! Kyllä kai joku nyt edes hieman vaivautuu painelemaan niitä näppäimistön nabbuloita, että saadaan tähän jonkinlaista viestiä!

[Skrixqueek]

Mjah, typoja oli, mutta ihan kiva tarina. Entteriä voisit hakata useammin, sillä tämä oli tälläinen vaikealukuinen makkara. Dialogi oli heikoin osuus. Sitä pitää harjoittaa.

Juoni oli aika hatara, kuten itsekin mainitsit - kannattaa panostaa siihen aina jonkun verran, se kuitenkin on aina tarinassa se tärkein.

Ja olisit voinut omistaa enemmän tekstiä hatuille! Kaaoskääpiöistähän tämä kertoi?

[arska_a]

Pahkeinen! Unohdin kokonaan antaa hatulle oman nimen, luonteen ja historian. Eihän kaaoskääpiö ole mitään ilman täydellisesti profiloitua lakkia! No pidetään mielessä ensi kerralla. Jos tulee toista kaaoskäpsä stooria...