Pharoksen sota, osa 1: Sopimus

[Thorgal]

Pharos. Itäisen galaksin reunan lähellä planeetta, josta yli puolet on sademetsän peitossa. Suuren Ristiretken aikana planeettaa hallitsivat teokraattisen kultin alienit, jotka uhrasivat metsissä ja maan alla eläviä ihmisiä jumalilleen. Keisari kuitenkin puhdisti planeetan alieneista Horuksen ja hänen legioonansa avulla. Ihmiset polttivat ja tuhosivat alieneiden valtavat epäjumalten kuvat sekä temppelit että uhrialttarit, joiden tilalle alettiin rakentaa uusia rakennuksia. Planeettaan luotiin suuri, keinotekoinen meri magneettiräjähteillä, jonka rannoille kohosivat suuret satamakaupungit, joiden laivat nostivat merestä ruokaa planeetan valtavalle, 12,3 miljardin kokoiselle väestölle. Planeetan vuoristoissa koulutettiin myös pudotusjoukkoja, jotka lähetettiin aina jatkokoulutukseen Elysiaan ja Tahneliaan, kun taas alempana viidakoissa koulutettiin viidakkotaistelijoita, joista parhaimmat lähetettiin Catachaniin jatkokoulutukseen.
Planeetta eli lähes 10000 vuotta rauhassa, kunnes Tau Imperiumi nousi ja aloitti
Kolmannen Kehän Haltuunoton. Ja, Pharoksen epäonneksi, Tulen Kasti komentaja Pimentonsielun joukot saapuivat vuoden M41.452 kevään lopulla, mutta niin saapuivat myös Mestari Muokkaaja Arox Mu'Kaanin ja Ulach Rachonin palkkasoturi- armeijat...

Osa 1: Sopimus

"Ei helvetti soikoon!" kuului Pharoksen kuvernöörin Gorinis Albaronin ääni komentokeskuksessa.

Hänellä oli musta takki, jonka alla oli valkoinen silkkipaita ja harmaat housut. Paidassa oli kultakirjailua ja hänellä oli punaisesta narusta tehty leveä vyö, jonka kullattuun solkeen oli kaiverrettu irvistävä leijonan pää. Hänellä oli rynnäkkösotilaille varatut haarniskoidut saappaat, joiden kullattuihin säärisuojuksiin oli kaiverrettu kaksi takajaloilleen noussutta leijonaa ja joiden kärjessä oli kaksi pitkää teräspiikkiä. Hänellä oli kullatut polvi- ja nivussuojukset, joihin oli kaiverrettu leijonan kuvat. Hänen olka- ja kyynärsuojuksensa olivat myös kullatut ja niissäkin oli leijonankuvat sekä teräspiikit. Vyöllään hänellä oli Voimasapeli, joka oli tupessa niin, että vain sen kullattu ja piikitetty kahva ja väistin näkyivät. Kahvan toisessa päässä oli noin neljän tuuman pituinen terä, jonka takia miekalla saattoi taistella vaikka terä katkeaisi. Vyöllä oli myös koristeellinen helvetinpistooli ja kolme koristeellista veistä. Hän oli ulkoisesti noin 40- vuotias ja hänen mustat hiuksensa ulottuivat olkapäille asti. Hänellä oli lyhyt musta parta, johon oli värjätty kultainen raita.

Huoneessa oli myös muita ihmisiä. Kolme komissaaria, jotka kaikki olivat pukeutuneet miltei täysin samoin. Yhden kasvot olivat piilossa pudotusjoukkojen kasvosuojuksen takana, toise kasvot oli maalattu vihreillä maaleilla ja kolmannella oli rynnäkkösotilaiden hengityslaite ja hänellä oli otsallaan suojalasi. Yhdellä oli takkinsa alla pudotusjoukkojen kevythaarniska, yhdellä ei ollut paitaa laisinkaan, vaan hänen kehonsa oli maalattu maastoväreillä ja hänen takkinsa olikin musta, hihallinen ja hupullinen ghillie- maastoasu, ja kolmannella oli rynnäkkösotilaiden panssarihaarniska. Yhdellä oli voimasapeli ja kevyt laserkivääri, viidakko- komissaarilla oli voimanyrkki ja haulikko, ja kolmannella oli helvetinpistooli sekä voimasapeli. Yksi asia, joka yhdisti kaikkia oli se, että kaikilla oli samanlainen komissaarin lakki.
Viisi rynnäkkösotilasta, joilla kaikilla oli samanlaiset ruskeanväriset panssarihaarniskat ja mustat vaatteet, sekä helvetinkiväärit paitsi yhdellä, jolla oli voimasapeli ja helvetinpistooli.
Kahdeksan psyykikkoa, joilla oli harmaat, hupulliset kaavut, jotka peittivät heidän kasvonsa ja kätensä täysin. Heillä kaikilla oli suuret metallisauvat, joiden kärjessä oli kullattu, silmänmuotoinen metalliesine. Yhdellä heistä oli pitkä, kaksiteräinen voimamiekka, jota vain psyykikot saattoivat käyttää ja hän oli selvästi johtaja.
5 upseeria. Yksi oli pudotusjoukkojen legendaarinen eversti Raphael Demarto, jolla oli pudotusjoukkojen parhaimpien käyttämä panssarihaarniskan kevyempi versio. Hänen mustat hiuksensa oli ajeltu siiliksi, mutta hänen partansa oli ainakin kuusi tuumaa pitkä. Hänellä oli rynnäkkö- vasamakivääri ja pitkä adamantium veitsi. Vyöllään hänellä oli kranaatteja ja tupessa oleva voimasapeli. Toinen oli Elysian kuuluisa kapteeni Syckava, joka tuli tunnetuksi taisteluistaan Tau Imperiumin komentaja Shas’O R’Myrin joukkoja vastaan Taroksen kampanjan aikana. Hänellä oli samanlainen haarniska kuin Demartolla, paitsi, että se oli oliivinvihreä ja hänen univormunsa oli hiekanruskea. Hänellä oli laserpistooli ja yksiteräinen, Armageddonin Teräslegioonalaisten upseereiden käyttämä voimamiekka. Vyöllään hänellä oli kaksi veistä, kranaatteja sekä toinen laserpistooli kotelossa. Hänen kasvonsa olivat kaasunaamarin takana. Kolmas oli Tahnelian lähettämä 23:en rykmentin veteraaniluutnantti Murdoc Beowulf, jolla oli suotaistelijan varusteet. Olkahihnasta hänellä roikkui kranaatinheitin. Hänellä oli selkänsä takana tupessa voimasapeli ja käsissään hänellä oli kaksi adamantium- veistä ja vyöllään hänellä oli kaksi helvetinpistoolia ja meltapommi. Hänen vaatteensa olivat eri vihreiden ja ruskeiden- sävyisiä. Hänen hiuksensa oli punottu rastoiksi ja hänellä oli päässään punainen baretti. Neljäs oli Pharoksen viidakkotaistelijoiden komentaja Sabrina Olannach. Hänellä oli päällään vihreät bikinien yläosa ja löysät, ruskeat housut. Hänellä oli maastoväriä ympäri hänen kehoansa. Hänen mustat hiuksensa olivat pitkät ja hänellä oli päässään vihreä liina. Hänellä oli olallaan tarkk’ampujan kivääri ja vyöllään hänellä oli kranaatteja, veitsiä ja voimakirves. Hänen vatsaansa oli tatuoitu mustalla kehä, jonka sisällä oli yksinkertaisesti mutta symmetrisesti tehty aurinko. Viidentenä oli Pharoksen rynnäkkösotilaiden komentaja vanhempi eversti Harosek. Hänellä oli samanlainen haarniska kuin muillakin rynnäkkösotilailla, paitsi että hänen vasempaan olkasuojukseensa oli valettu viisi koholla olevaa viivaa, jotka taittuivat samassa kohdassa. Nämä viivat oli maalattu punaiseksi. Hänellä oli voimasapeli, jonka väistin oli teroitettu leveäksi veitsenteräksi, jolla saattoi viiltää vastustajaa, jos terä hajosi. Toisessa kädessään hänellä oli viimeisintä yksityiskohtaakin myöten mestarillisesti valmistettu plasmapistooli. Hänen hiuksensa oli sidottu taakse poninhännäksi. Kuten Ylikomentaja Albaron, ei hänkään ollut ajanut partaansa selvästikään pitkän aikaan.
Kaksi Konepappia. Heillä oli kummallakin punaiset kaavut. Useita heidän kehonsa osista oli selvästi korvattu koneilla ja heillä oli kummallakin servo-kädet ja suuret voimakirveet.
10 Kirkon edustajaa. Neljä heistä oli pappeja, yksi saarnaaja ja viisi noviisia. Heillä oli kaikilla yllään kaavut, mutta vain noviisien kaavut olivat hupullisia. Papeilla oli kaulassaan rosariukset ja kahdella heistä oli suuret moottorisaha- miekat. Yhdellä oli voima- aseen tavoin toimiva aamutähti ja liekinheitin, ja viimeisellä oli päässään rautarengas ja aseenaan hänellä oli kaksi käsiliekinheitintä. Noviiseilla oli erilaisia nuijia, laserpistooleita, haulikoita jne. Näiden lisäksi he kantoivat kaikenlaisia esineitä, kuten kirjoja, ikoneita, suitsukeastioita ja kirjakääröjä. Saarnaaja oli täysin alasti, lukuun ottamatta hänen lannevaatettaan. Hänen ihoonsa oli tatuoitu virke ”VAIN KEISARI TULEE MINUT TUOMITSEMAAN”. Hänellä oli aseenaan haulikko ja voimakirves.
Viimeisenä hahmona seisoi nurkassa mustiin ja punaisiin kaapuihin pukeutunut hahmo, jolla oli huppu päässään. Hänen vieressään leijaili kolme servo- kalloa. Hänen kaapuunsa oli kirjailtu Inkvisition tunnus. Hänellä oli vyöllään useita panoksia ja kaksiteräinen voimamiekka, jota vain Inkvisiittorit ja psyykikot osasivat käyttää. Hänellä oli myös vasamapistooli kotelossa ja erilaisia kranaatteja.

”Mitä tarkoitat, ettemme saa yhteyttä planeetan ulkopuolelle!?” huusi Ylipäällikkö Gorinis vox-laitteistoa ohjaavalle servitorille.
”Jokin häiritsee yhteyksiä, herrani” vastasi servitori.
”Ne helvetin alienit…” mumisi Gorinis. ”Yritä ohittaa niiden signaalit ja kutsu apua”
”Signaalia ei voi ohittaa, herrani. Järjestelmä ei pysty suorittamaan annettua komentoa.

Gorinis käveli pois voxin luota iski nyrkkinsä keskellä olevaan pöytään.
”Helvetti soikoon! Emme saa yhteyttä muihin keisarillisiin joukkoihin emmekä saartorenkaan takia voi lähettää viestinviejiä”

”Ylipäällikkö Albaron, saanko puhutella?” kysyi Sabrina Olannach. Gorinis nyökkäsi laiskasti ja kääntyi kohti viidakkotaistelijoidensa johtajatarta.
”Jos emme kerran saa yhteyttä muihin Imperiumin joukkoihin, tulee meidän ottaa yhteen Taun kanssa maan pinnalla, sillä täällä heidän täytyy taistella meidän ehdoillamme”
”Sitä paitsi” aloitti Demarto. ”Tahnelia, Elysia ja Catachan tietävät pulastamme ja ovat luvanneet lähettää joukkoja hätiin”
”Se on totta” sanoi Syckava. ”Elysia on valmis lähettämään enintään kuusi rykmenttiä apuun, sillä toverini matkaavat pian Medusa V:een sotimaan”
”Ja Tahnelia lähettämään enintään neljä rykmenttiä samoista syistä kuin Elysia.
”Ja Catahan on lähettämässä jopa 12 rykmenttiä apuumme” jatkoi Olannach.

Silloin astui psyykikkojen johtaja esiin ja puhui heidän kaikkien mielessään:
”En haluaisi masentaa teitä juuri nyt, mutta minulle ja veljilleni tuli juuri näky, jonka mukaan Britonalin kuu on vallattu ja Tau ovat aloittamassa noin kahden tunnin kuluttua iskun Kharnisin satamakaupunkiin”

Silloin Gorinis kalpeni ja kääntyi Harosekin puoleen ja sanoi:
”Käske kaikkien alueen kaupunkien käynnistää tyhjyyskentät ja käske myös linnoittaa alue täysin”
Hän kääntyi Komentajiensa puoleen ja tokaisi:
”No, nyt meidän on pakko ottaa alieneiden kanssa yhteen täällä maan pinnalla”

Hän kääntyi Konepappien puoleen:
”Aloittakaa massiivinen aseiden ja muiden varusteiden valmistus”
”Kyllä, herra” vastasivat Konepapit ja heidän hologramminsa haihtuivat.

”Kardinaali Hayen, haluan, että te ja muut planeetalla vierailevat kirkon jäsenet pitävät huolen, että sotilaiden moraalia pidetään yllä ja että te myös turvaatte pyhät paikat ja kirkolliset rakennukset. Ja olkaa varovaisia shamaanien kanssa. He eivät ole tottuneet kirkon muihin jäseniin”
”Kyllä, Ylikomentaja Gorinis” vastasi toinen moottorisaha- miekkaa kantavista papeista, ja johdatti seurueensa pois huoneesta messuten, jättäen jälkeensä vain suitsukkeiden hajun.

Silloin kaapuun pukeutunut hahmo asteli Goriniksen luo ja puhutteli tätä:
”Ylipäällikkö Gorinis, haluaisin puhua kanssanne”

Gorinis viittasi ovea ja huoneen toisessa päässä ja lähti kävelemään kohti sitä, hahmon kanssa. Ovi aukesi ja he astuivat sisään. Huone oli rakennettu siten, että yhdessä osassa kone ja kallio sulautuivat yhteen. Katossa oli himmeät halogeenilamput, jotka valaisivat käytävän juuri ja juuri
Kallio oli täynnä muinaisia luolamaalauksia. Kun he saapuivat ensimmäiseen tunnelin mutkaan, kohtasivat he nuoren shamaanin oppilaan, joka korjasi hiljalleen rapistuvaa maalia pienellä siveltimellä. Kun hän näki heidät hän heittäytyi maahan. Gorinis tökkäsi häntä olkapäähän jalallaan, merkiksi siitä, että hän sai nousta pystyyn.

He saapuivat hissille, jota vartioi kaksi lihaksikasta vartijaa, joilla oli yllään lannevaatteet. Heille oli ripustettu kaulaan pienet metalli levy, joiden alla oli heitä suojaavien voimakenttien virtapiirit. Heidän kehossaan oli paljon tatuointeja, joista yksi oli samanlainen kehän sisällä oleva aurinko vatsassa kuin Olannachilla. Heille oli tatuoitu leijonan tassut olkapäihin. Heillä oli päässään kypärät, jotka suojasivat ohimoita, otsaa, poskia ja takaraivoa ja jotka kaartuivat kaulapannaksi, joka suojasi hyvin aataminomenaa. Kypärissä oli myös noin kaksi tuumaa korkea, sahalaitainen terä. Heidän kasvoissaan oli myös tatuoinnit, jotka muistuttivat hampaita. Näitä oli kaksi heidän leuassaan ja nenän kummallakin puolella. Kaulassaan heillä oli myös pieniä amuletteja, kuten luunpalasia, hampaita, kiviä, sulkia ja helmiä. Käsissään heillä oli pitkäteräiset keihäät, joka toimivat kuin psyykikkojen voimamiekat. Vyöllään heillä oli shamaanien käyttämät taisteluveitset, jotka olivat kaksiteräisiä ja noin 12 tuumaa pitkiä ja olivat täynnä kaiverruksia. Kummallakin oli kaulassaan pienet kristalliveitset.

Gorinis nyökkäsi heille ja he astuivat sivuun. Hissin oven sivusta aukesi pieni linssi, josta hohkasi punainen valo. Gorinis asetti silmänsä siihen ja valo skannasi hänen verkkokalvonsa. Ovi aukesi ja he kävelivät sisään. Ovi sulkeutui ja hissi lähti liikkumaan ylös.

”Ketä he olivat, Ylipäällikkö?” kysyi hahmo Gorinikselta.
”Mitä sanoit, Neros?” kysyi Gorinis häneltä.
”Nuo vartijat ovella. Ketä he olivat?”
”Ai he. No, kuten tiedät, Pharoksen Keisarillisen Kirkon jäsenet eivät ole kardinaaleja tai pappeja tai sen sellaisia. Heitä kutsutaan shamaaneiksi, kunnioittaaksemme Keisarin aikaisia esi-isiämme. Shamaanit eivät messua tai saarnaa vaan he hoitavat monia virkoja. Hoitaminen ja parantaminen ovat heidän alaansa, samoin opettaminen ja kirkon oppien ylläpitäminen ja jakaminen. He pitävät myös huolta vanhimmista rakennuksista, kuten ”palatsista” ja temppeleistä. Tapahtumien kirjaaminenkin on heidän tehtävänsä. Useilla shamaaneilla on jonkinasteisia psyykkisiä voimia, mutta kun ne ovat tarpeeksi voimakkaita tuhoamaan kokonaisia pataljoonia, heidät kerätään noviiseina joukkoihin ja tuodaan Vanhaan saliin. Se oli planeetan entisten herrojen löytämä suurin ihmisten piilopaikka. Ihmiset tietysti pakenivat muualle ja sulkivat tunnelit perässään. Luola on täynnä kymmeniä tuhansia vuosia vanhoja rakennuksia, joissa psyykikot koulutetaan. Ylimmillä tasoilla koulutetaan normaalit psyykikot, kun taas alimmalla tasolla, pienessä järvessä sijaitsevalla saarella, koulutetaan Vartijat. Heitä on monissa paikoissa. Tällä hetkellä saarella on noin 35 vartijaoppilasta ja noin 3400 vartijaa on Pharoksella töissä"

Neros oli hiljaa.

”Muistaakseni halusit puhua kanssani jostain” sanoi Gorinis.
”Niin halusin. Kuten tiedät, olen tuonut mukanani kokonaisen taistelupartion Tappovartiota ja kaksi komppaniaa Inkvisition rynnäkkösotilaita ja olen valmis auttamaan teitä tulevissa taisteluissa, mikäli autatte minua kaappaamaan tätä invaasiota johtavat Etheraalit, sillä Ordo Xenos haluaa heidät elävinä kuulustelua varten.

Gorinis mietti hetken aikaa ja vastasi:
”Sopii”

[elemo]

hyvä tarina! mutta kappalejakoja saisi laittaa

[Inexis]

Noniin, olet jaksanut kirjoittaa pitkän tarinan, ja koska itsekin pidän rustaamisesta, mutta se ettei kukaan jaksa vaivautua kommentoimaan **tuttaa, niin annan nyt sitten itse ainakin palautetta.

Ensinnäkin, kun olet kuvaillut komentajia ja neuvonantajia päämajassa, kuvailit oikeastaan vain heidän varusteitaan, ja toistit ärsyttävän usein "Vyöllään hänellä oli...". Koeta keksiä erilaisia tapoja ilmaista varustusta, ja kerro mieluummin myös kasvojen piirteistä, ruumiin koosta jne.

Sitten hyvät puolet. Tarina oli pitkä. Siitä iso bonus. Toisena hienona puolena olet jaksanut kehittää planeetalle taustatarinaa, ja pieni sepustuksesi planeetan ahdingosta oli enemmän kuin tarinaa siivittävä ja avustava tekijä. Kommenttina "Keep up the good work!" käy tähän vallan mainiosti, ja itse ainakin pyrin lukemaan seuraavankin tarinasi.

//Uudistajaedit: Perkule, heti unohdin mainita niistä muutamista kirjoitusvirheistä, pyydä vaikka jotakuta ns. "oikolukemaan" tarinasi.