Sankareiden Tie

[Remington]

"Näet häilyvän sinistä valoa tuottavan portaalin edessäsi. Se helmeilee ilmassa niin kuin ympäristöä lämpimämpi ilma. Vastaavaa et ole aikaisemmin nähnyt ja se herättää sinut varuillesi, vaaran tunnetta et kuitenkaan tunne vaan valo on lämmintä ja se ei tunnu vaaralliselta. Se tuntuu kutsuvan sinua ja kuulet sanojen kai'un mielessäsi, "Oi suuri ja mahtava soturi! Tule ottamaan paikkasi sankareiden tiellä ja saavuta saavuttamaton! Ole suurin soturi ja lisää nimesi suurten sankareiden viereen! Taistele tiesi voittoon kamppailen muita kuolematonta mainetta etsiviä sotureita vastaan! Tule! Tule Sankareiden Tielle!"

Turnaus: Sankareiden Tie

-Kaikista GW:n virallisista lähdeluetteloista otetut hahmot sallitaan ja pisterajana on 275 pistettä ja hahmot saavat ostaa taika-esineitä 100 pisteen edestä omien lähdekirjojen rajoitusten mukaan, esim. Doombull saa ostaa vain taika-aseita tai beastmen hahmot eivät saa kantaa enchanted-esineitä. Kääpiöt saavat ostaa riimuja oman armeijakirjansa mukaan ja hero-luokan hahmot isompien vastineidensa verran.
-Ottelijoita otetaan 16 ja kaksi(2)varalle.
-Ei erikoishahmoja.
-Laittakaa hahmon tiedot YV:llä tulemaan.
-Toivon monipuolista ottelijakuntaa.
-Hahmot voivat ostaa myös ratsun, joka voi olla monster-ratsu, tämän on mahduttava pisteisiin. Taistelut ovat hahmojen välisiä joten jos hahmo kuolee ratsun jäädessä eloon, ottelu päättyy ja henkiin jäänyt taistelija voittaa ottelun. Ratsun menehdyttyä mutta hahmon selvittyä taistelusta hahmo joutuu selviytymään ilman ratsuaan jatko-ottelut.
-Voitetun hahmon varusteita saa käyttää jos sellainen hahmon omasta armeijakirjasta löytyy ja normaalit rajoitukset pätevät eli esim.vain yksi taika-ase jne.
-Epäselvissä asioissa pyydän minuun otettaman yhteyttä YV:llä.
-En kaikkea kaikesta tiedän, joten pidätän oikeudet sääntöjen muunteluun unohtamatta reilun pelin henkeä! =0)
-Hahmot paranevat otteluiden välissä yhden haavan tai jos hahmolla on täydet haavat niin saa hän tilalle yhden re-rollin seuraavan otteluun. Re-roll voidaan käyttää mihin vain. Finaalimatsi käydään täysillä energioilla ja ilman näitä re-rolleja jos sellainen on siunaantunut.
-Ja jos kumpikin hahmo kuolee syystä tai toisesta, seuraa uusi taistelukierros kunnes voittaja selviää.

Huomioitavaa:
-Fellbladen kantajan vuoron lopussa aseesta heitettävät ja saamat haavat eivät parane ja jos kantaja menehtyy surmattuaan vastustajan tulee uusinta taistelukierros.*
-Tiettyjä vihollisia vastaan suunnatut esineet sallin mutta haluan muistuttaa että vastustajat arvotaan sattumanvaraisesti.*
-Challenge esineet on kielletty.
-Dark mace of Deathin saavat Nurglen merkkiä kantavat hahmot mutta se maksaa 50 pistettä.
-0+ tai parempi Armour save on kielletty.
-Bound spell-esineet ja kyvyt on kielletty.
-Etherealit olennot on kielletty.
-*Koska Armour of Damnation & Gaze of the Gods esine-yhdistelmää pidetään tehokkaana tällaisessa turnauksessa niin asetan tällaisten esineiden omistajat toisiaan vastaan enkä arvo ottelijapareja. Sama koskee Fellbladen kantajia. Ja hartaasti toivon löytäväni muitakin kuin kaaoslordeja AoD&GotG:lla ja skaven sotalordeja F.Bladella.

Hahmoilta pyydettävät tiedot:
Nimi:
Rotu:
Fluffi:
Statit: M WS BS S T W I A Ld
Erikoissäännöt:
Normaali varusteet:
Taikavarusteet ja niiden erikoissäännöt:
Ratsun tiedot:
Pisteet: (Hahmon ja esineiden hinnat erikseen ilmoitettuna, kiitos.)

Lisää huomioitavaa:
-Killing Blow toimii sellaisenaan kuin säännöissä lukee.
-Taistelut ovat challengeja ja break testit otetaan normaalisti mutta vain haavoista, ylivoimalla ei ole väliä. Breaktestin epäonnistuessa, myös epäkuolleet ja demonit, hahmo perääntyy taistelusta ja saa tuomareilta varoituksen. Kahdesta varoituksesta seuraa luovutusvoitto vastustajalle.
-Taistelun aloitusjärjestys on hahmon Movement + Initiative. Suuremman tuloksen omaava aloittaa, tasapelissä arvon aloittavan sattumanvaraisesti. Jos hahmolla on ratsu niin ratsun movement lasketaan hahmon oman movementin tilalta. Taistelu jatkuu normaalin Iniatiative-järjestyksen ja sääntöjen mukaan.
-Fear: Epäonnistuttaessa hahmo osuu vain 6+.
-Terror: Epäonnistuttaessa peräännyt ja saat tuomareilta varoituksen, kahdesta varoituksesta seuraa luovutusvoitto vastustajalle.
-Kertakäyttävarusteet aktivoin minä kerran taistelussa.
-Tomb King maksaa 20pts. vähemmän ja Prince 10pts. Ei Inkarnaatioita.
-Wardancereiden tanssit arvotaan vuoron alussa. Sama tanssi ei edelleenkään voi tulla 2 kertaa peräkkäin. Uskoakseni jotkut haluavat pois Woven Mistin, joten voin järjestää niin pyydettäessä. Samoin muita ei-toivottuja tanseja poistetaan, mutta minimimäärä on 2 tanssia.
-Peitsellä/keihään omistajat rynnäköivät tätä asetta käyttäen ja se on käytössä jokaisen taistelun ensimmäisellä kierroksella jonka jälkeen hahmo siirtyy käyttämään lähitaisteluasettaan/-aseitaan tai taika-asettaan.
-Ratsain ollessaan hahmo voi käyttää vain yhtä asetta ja kilpeä, kahdenkäden aseet ovat kiellettyjä, poikkeus tähän on Cavalry Hammer.
-Mahdolliset demonit kulkevat Daemonic Legion muutoksilla.
-Vampyyrit tai muut oliot, joilla on pohjana taikaleveleitä saavat 10 pts. hyvitystä (pois perushinnasta) jokaista taikaleveliään kohti.
-Jos hahmo voittaa saman armeijakirjan hahmon niin lähetän voittajalle YV:llä viestin ja kysyn haluaako tämä hahmo ottaa yhden esineen normaalirajoitusten mukaan voitetulta hahmolta. Hahmon on taisteltava sitten sillä varustuksella seuraava taistelu mutta jos hän jälleen voittaa saman armeijakirjan hahmon niin halutessaan voi vaihtaa jälleen yhtä esinettä.
-Common magic itemeitä voi kaikki ne niitä käyttää, joilla sellainen armeijakirjasta löytyy. Esim. Kääpiöt eivät voi niitä käyttää.
-Onnea! =o)

[Remington]

Ilmoitukset päättyneet! Kiitän kaikkia osanottajia osallistumisesta! =o)

Tässä kaikki Sankareiden Tien mainetta ja kunniaa hakevat Soturit!

Nimi: Oyama Masutatsu
Rotu: HoC - Kaaoslordi
Fluffi:Kaukaisessa Cathayn maassa on useita keskenään taistelevia taistelutaitojen kouluja. Suurin osa oppilaista oppii vain lyömään, mutta muutamat heistä kehittyvät taistelukentillä ja kaksintaisteluissa suuriksi mestareiksi.

Oyama opiskeli aikoinaan Tammilehdon koulukuntaa, mutta joutui riitoihin mestarinsa kanssa. Mestari kieltäytyi ottelemasta häntä vastaan ja ajoi hänet tiehensä pilkaten. Suivaantuneena Oyama vetäytyi vuorille ja luopui aseista ja panssareista. Yli kymmenen vuoden ajan hän metsästi siellä asuvia petoihmisiä ja omistautui henkiselle ja ruumiillselle kurille ja harjoitukselle. Hänen kätensä ovat tarpeeksi voimakkaat murskaamaan kiviä ja hänen potkunsa pystyvät kaatamaan puita.

Yhtenä iltana hänen mietiskelynsä vei hänet pimeään luolaan. Uteliaana ja uupuneena Oyama etsiytyi sisätiloihin ja paneutui makuulle. Pian hänen untaan häiritsivät saastaiset yöhiidet. jotka yrittivät kaapata hänet vangikseen tai hätätilanteen ateriaksi. Oyama puolustautui koko taidollaan murskaten vihernahkoja molemmin käsin ja potkien niitä elottomaksi. Raivokkaasti hän kohtasi yöhiisien lähettämän peikon ja väänsi sen voimakkaat raajat vinoon ja antoi lihan kasvaa kiinni ja sitoa sen kiinni lujemmin kuin mikään muu pystyisi sen sitomaan.

Lopulta yöhiisiä johtava jättimäinen mustaörkki suostui kohtaamaan yksinäisen ihmisen taistelussa ja syöksyi päälle valtavaa kirvestä heiluttaen. Oyama väsiti örkin sivalluksen ja lennätti jalkateränsä örkin leukaan. Rusahdus murskais örkin elämän ja johtajansa menetyksestä kauhistuneet yöhiidet pakenivat.

Sillä hetkellä Oyama oivalsi lopullisen totuuden - ehdottoman ja täydellisen omistautumisen. Oivalluksensa hämmästyttämänä hän suuntasi kohti entistä kouluaan ja hän tietää olevansa valmis kohtaamaan entisen opettajansa taistelussa.

Oyama taistelee ylävartalo paljaana ja hänen housunsa ovat yksinkertaista harmaata villakangasta. Hänen jalkansa ovat paljaat ja hän on käärinyt kangassiteet käsiensä ympärille suojellakseen niitä iskuilta ja naarmuilta. Vyötärölleen hän on käärinyt verestä punertuneen kangassuikaleen ja hänen kehonsa on lihaksikas - vaikkakin hoikka. Voimiinsa nähden hän hoikka.

Nimi: Hash-hu Tatakhomun
Rotu: Tomb King
Fluffi: Hash-hu Tatakhomun oli kerran vaikutusvaltainen kenraali aavikon asukkaiden keskuudessa. Hän johti monta kertaa Khemrin armeijat idän tunkeutujia vastaan. Pian Nagashin suuren petturuuden jälkeen hänet herätettiin henkiin hänen kuoltuaan taistelussa. Hän olisi tahtonut jäädä lepoon pitkän elämänsä jälkeen, mutta hänet pakotettiin jälleen maan päälle, vaeltamaan kirottuna ja tuomittuna ikuisen nälän täyttämään puolielämään. Muutama vuosi myöhemmin hän vaelsi pois aavikolta, vaelsi pitkin Wanhaa maailmaa, etsien Nagashia antaakseen vihdoin kostonsa tälle. Naamioituneena hän vaelteli tuhansia vuosia, aina kääriytyneenä paksuun, hupulliseen kaapuun ja kääriytyneenä siteisiin. Kun hän kuuli Nagashin kukistumisesta, hän raivostui ja alkoi purkamaan raivoaansa Wanhan maailman muihin asukkaisiin, aina länsirannan epäkuolleista itäisillä vuorilla asustaviin pieniin, karvaisiin miehiin. Eräänä päivänä hän kuuli eräässä pienessä Imperiumin kylässä Sankareiden Tie-nimisestä tapahtumasta, johon virtasi osallistujia joka puolelta tunnettua maailmaa ja vielä kauempaakin. Hashu-hu päätti osallistua tähän otteluun, joko päästäkseen vihdoin kirouksen täyttämästä elämästään tai ainakin lieventääkseen raivoaan, joka oli kytenyt hänen sisällään aina Khemrin viimeisistä päivistä asti.

Nimi:Grommus Da Ugle and Dump ´Un
Rotu:Black Orc Warboss
Fluffi:Noustuaan maahan kaatuneen jätin alta Grommus katselee ympärilleen nähden vain kaatuneita örkkejä ja jättejä. Yhtäkkiä jokin alkoi loistaa hänen päällään. Sitten ainoa asia, jonka hän näki oli päähän koskeva valo. Sitten hän näki essään puutiskin, jonka takana istui tympääntynyt örkki kysyen "Nimi,Rotu, Historia, Erikoisuudet, Esineet, Taika-aseet ja ratsu."

Nimi: Kehraph I
Rotu: Tomb Kings
Fluffi: Toisin kuin muut kuninkaat Kehraphilla ei ollut suurta armeijaa. Hän oli elänyt rauhassa ja pitänyt valtakuntansa poissa sodista, mutta kun hänet herätettiin sodat alkoivat ja hänen valtakuntansa anastettiin. Hän ei valloittaja kuninkaan mielestä ollut tappamisen arvoinen ja karkoitti hänet pois maastaan...
Hän on janonnut kostoa siitä asti kun hänet suistiin vallasta...
Hän hylkäsi rauhallisen elämäntapansa ja on ryhtynyt harjoittelemaan taistelutaitojaan...
Kun hän on mielestään valmis hän aikoo palata ja murskata valloittaja kuninkaan ja nousta takaisin valta istuimelleen.

Nimi: Kar'ana Kirottu
Rotu: Blood Dragon Vampire Count
Fluffi: Kar'ana oli joskus, aikoja sitten nuori mies, jonka vaimo petti tätä toisen miehen kanssa. Kar'ana tappoi kännipäissään tästä kostoksi miehen, vaimonsa ja heidän pienen lapsensa, ja poltti heidän talonsa. Kun hän aamulla tajusi mitä oli tehnyt, hän koetti tappaa itsensä, mutta ei pystynyt survaisemaan veistä sydämensä läpi. Hän pakeni kylästä, ja alkoi piilotella hautausmailla ja söi sillointällöin vastikään kuolleiden ruumiita pitääkseen itsensä hengissä. Eräänä päivänä hänen tapansa piiloutua hautausmailla kryptoihin kostautui, sillä hän osui samaan kryptaan Verilohikäärmeiden sukuun kuuluneen vampyyrin kanssa, joka tappoi hänet. Kostoksi unensa häiritsemisestä vampyyri muutti Kar'ana paran vampyyriksi. Nyt, Kar'ana kulkee pitkin maita ja mantuja etsiessään vihollista, joka pystyisi lopettamaan hänen tuskansa. Tähän mennessä jokainen heistä on epäonnistunut. Kun Kar'ana kuuli turnauksesta, jossa parhaista parhaat kohtaisivat, hän uskoi vihdoin löytävänsä jonkun, jota vastaan taistellessaan hän voisi kuolla kunniakkaasti.

Nimi: Ben Mango the dwarf lord
Rotu: kääpiö
Fluffi: Kun hän oli pieni kääpiö hänellä oli salaisuus, hän oli tappanut perheensä kun ei saanut leikkiä puukirveellään enään. Siitä lähtien hän on suojellut nahkaansa kuin kuningaskunta kuningasta. Eräänä päivänä hän lähti pakoon örkkien suurhyökkäystä pakoon kun muut kuolivat kaupunkia puollustaessa. Silloin hän valoi valan, niin kauan kun hän hengittää, hän uhmaa kuolemaa. Onneensa luottaen hän toivoo, että kuolisi tässä turnauksessa ja pääsisi tovereiden luo, minne hänen olisi pitänyt ollajo 30 vuotta sitten.

Nimi: Rymgor the rampager (Black orc warboss)
Rotu: Musta örkki
Fluffi: Rymgor oli lähtenyt metsästysretkelle, ja sai elävänä kiinni mukavan kokoisen villisian, jonka temperamentii oli lyhyempi kuin puolituinen. Se sopi oivallisesti hänen ratsukseen tulevaa turnausta varten! Hän hyppäsi otuksen selkään, ja alkoi ratsastaa kohti sankareiden tietä etsimään itselleen kelvollista vastustajaa. Ne olivat harvassa nykyään, mutta tälle areenalle tulivat vain parhaat. hän tuskin malttoi odottaa ensimmäistä taisteluaan.

Nimi: Imrik Merciful
Rotu: High elf prince
Fluffi: Hävittyään Kauhun silmässä Imrik oli tyytyväisin mielin lähtenyt takaisin kotia kohti. Mutta nyt Imrik on taas ilman tahtoaan joutunut toiselle areenalle tappaakseen toisia selviytyäkseen. Imrik wi ole mielissään.

Nimi:Ricco Von Damark
Rotu:empire grandmaster from order of White Wolf
Fluffi:ollessaan ristiretkellä Ricco kuulee Sankareiden tiestä jossa hän voisi voittaa kunniaa itselleen ja ritarijärjestölleen, siellä hän saisi myös mahdollisuuden tappaa kerettiläisiä ja muuta kaaoksen saastaa.

Nimi: Big Bob "Pencilneck" "Deathcheater"
Rotu: Ogre
Fluffi: Big Bob on tunnettu niskankatkoja joka nousi asemaansa tappamalla isänsä, veljensä ja kolme setäänsä ennenkuin teurasti ja söi heimonsa Tyrantin. Hän hallitsee pohjoista heimoaan kauhulla ja valmistautuu sotaan Greasusta vastaan. Hän käyttää aseenaan hienoa miekkaa jonka eräs kaukaa vaeltanut kauppias möi hänelle. Big Bob sai kutsun sankareiden tielle ja päätti lähteä etsimään sopivaa asetta itselleen jolla suolestaa se yököttävä läski joka kehtaa hallita ogreja.

Nimi:Belgor The Grand Master Of The Knights Of The White Wolf Of Drakwald
Rotu:Ihminen
Fluffi:Belgor oli grillaamassa makkaraa vasaransa päällä, kunnes kuuli äänen joka sanoi:"Oi suuri ja mahtava soturi! Tule ottamaan paikkasi sankareiden tiellä ja saavuta saavuttamaton! Ole suurin soturi ja lisää nimesi suurten sankareiden viereen! Taistele tiesi voittoon kamppailen muita kuolematonta mainetta etsiviä sotureita vastaan! Tule! Tule Sankareiden Tielle!" ja katsoi taakseen. Sielä oli portaali. Makkaran rohkaisemana hän astui portaaliin.

Nimi: Zlater of Quetzl
Rotu: Lizardman Saurus Lord
Fluffi: Zlater is one of the most ancient saurus lords, and thus is he also one of the most powerful. He is Captain of the Templecities Armies, and wears the most ancient blade of the Old Ones themselves. Now, he has came to seek glory in their names.

Nimi: Kar-Hyaen the black raider
Rotu: Darkelf
Fluffi:
Kolmisen tusinaa mustaa haltiaa oli kokoontunut pienlle aukiolle. Metsä heidän ympärillään vaikutti vihamieliseltä ja monet Kar-Hyaenin urheista sotilaista vaikuttivat tavallistakin varovaisemmilta. Pelkoa?
Tulien sytyttäminen oli uhka peliä. He tiesivät mitä näissä metsissä asui. Velhottaret olivat kuitenkin vaatineet sitä. Nyt nuo kolme noitaa seisoivat piirissä kokon ympärillä lukien loitsu kirjoistaan erinäisiä loitsuja. Mitään ei näyttänyt tapahtuvan.
Kar-Hyaen palasi takaisin ajassa pohtien miten oli joutunut tähän epätoivoiseen tilanteeseen. Hän ja viisikymmentä nuorta (haltian mittapuulla) soturia olivat jättäneet Naggarondin mustan kaupungin taakseen ja kulkeneet nopeasti kohti eteläisiä maita. Heidän retkensä tarkoitus oli ollut hankkia lisää orjia ja siinä ohessa "sisään ajaa" nuoret vasta kenttätyöhön vapautetut soturit.
He eivät kuitenkaan olleet koskaan ehtineet impeeriumin pohjoisimpiinkaan osiin. Yöpyessään muutamaa yötä aimmin eräässä metsässä... itse asiassa tässä samaisessa metsässä heidän kimppuunsa oli käynyt harhaileva joukko petomiehiä. He olivat yllätyksestä huolimatta lyöneet hyökkääjät takaisin vähäisin tappioin.
Seuraavana yönä he eivät havainneet mitään todisteita vihollisten palaamisesta. Tätä jatkui aikansa kunnes Kar-Hyaen alkoi ola mlko varma ettei heitä vastaa suunniteltu mitään ja uskalsi jatkaa matkaansa suunnitelman mukaan.
Kaksi yötä myöhemmin he leiriytyivät jälleen. Metsä josta petomiehet olivat ilmestyneet oli jäänyt itään ja Kar-Hyaen laskeutui levolle rauhassa. Hän häräsi kuitenkin täyteen kaaoksen.
Kukaan ei tiennyt mistä pedot olivat ilmestyneet, mutta toisin kun olisi voinut olettaa ne eivät ajaneet heitä pois päin metsästä vaan sen sisälle. Yritettyään turhaan pysäyttää ylivoimaista vihollista Kar-Hyaen johti miehensä metsään ja onnistui kuin onnistuikin karistamaan vihollisen kannoiltaan.
Nyt he olivat kokoontuneet tälle aukiolle ja velhottarien taian omainen tuli, jonka oli tarkoitus viedä heidät kotiin alkoi muuttaa väriään. Portaali olisi kohta valmis.
Kar-Hyaenin palasi nykyhetkeen pahimmalla mahdollisella tavalla. Varjoisasta metsästä hänen takaansa kuului rääkäisy ja kääntyessään hän näki raivoisan petomiehen ryntäävän itseään kohti useiden toveriensa seuratessa perässä.
Pakokauhu valtasi osan haltioista ja jotku pakenivat metsään josta alkoi pian kantautua taistelun ääniä. Kar-Hyaen kaatoi jälleen yhden hyökkääjän vain huomatakseen lisää olevan tulossa. Hänen ympärillään haltiot alkoivat harventua.
Taistelu oli hävitty ja Kar-Hyaen tiesi sen. Hän ei kuitenkaan aikonut kuolla alempi arvoisten tovereidensa rinnalla vaan käänsi selkänsä taitelulle ja lähti juoksuun. Ei päin metsää joss odotti varma kuolema vaan kohti kokkoa joka nyt loimusu purppurana.
Syöksyessään liekkeihin hän kuuli erään velhottarista huutavan jotain hänen peräänsä, muttei voinut erottaa sanoja.
Seuraavaksi Kar-Hyaen pelmahti läpi jostain sini hohteisesta usvasta ja avatessaan silmänsä hän tajusi, jonkin menneen pieleen. Hän ei ollut Naggarondissa...

Nimi: Haze Scarlett
Rotu: Lahmia countesses
Fluffi: Kylmä tuuli, joka puhalsi läpi Brionnen ja sen ympäristön saarien, ajoi jokaisen kotinsa lämpimään suojaan. Scarlett katseli ikkunasta hämärtyvään iltaan ja mietti viime kertaista matkaansa Kislevin Yakutskiin. Matka oli ollut antoisa monella tapaa. Kylmän maan Ruhtinas ei unohtaisi häntä. Merkki, jonka Scarlett oli jättänyt miehen vasempaan kylkeen, pitäisi siitä huolen.

Olkapäälle laskeutuva käsi havahdutti hänet. Scarlett kääntyi ja kohtasi veljensä tutkivan katseen. Mies katsoi häntä kysyvästi. Scarlett hymyili ja puisti päätään. Eochaid oli oikeassa. Tänään oli aika nauttia ansaitusti juhlista, huomiosta ja tanssimisesta. Veljensä johdattamana hän palasi juhlien keskelle, jossa innokkaiden miesten katseet kutsuivat seuraansa. Scarlett hymyili valloittavasti. Parrasvaloissa oli omat nautittavat puolensa.

Huomenna oli aikaa miettiä Kislevin tapahtumia ja suunnitella seuraavaa siirtoa. Uudet tutkimusmatkat olisivat tarpeen, eikä taisteluiltakaan vältyttäisi. Scarlett ei ollut poikkeus perheessään. Hän nautti näistä matkoista. Hän antautui mielellään taistelun aiheuttaman kiihkon valtaan taistellen vaistomaisin, taidokkain liikkein. Taistellessaan hänestä virtasi eläimellistä raivoa, joka kuitenkin näytti enemmän sirolta tanssilta. Scarlett pyrki aina olemaan kolme askelta muita edellä. Sekä tiedollisesti että taidollisesti. Hän eli tietoa, taitoa ja valtaa varten, koska ne kaikki auttoivat häntä elämään muiden yläpuolella.

Jos Scarlett olisi tiennyt, minkä mahdollisuuden maailma hänen eteensä heittäisi seuraavana päivänä, hän olisi kotonaan valmistautumassa. Portaali Sankareiden Tielle. Sitä hän ei voisi vastustaa. Hän vastaisi kutsuun. Mutta toistaiseksi tietämättömänä hän kiisi kotisaarensa juhlatalon tanssilattialla nuoren miehen käsivarsilla. Miehen, joka ei näkisi seuraavaa aamua.

Nimi: Quehan First of Tzunki Rotu: Saurus Oldblood Fluffi: "Sankareiden Tielle kiirehtinyt soturi Quehan First of Tzunki ei esittelyjä kaipaa!" -Remington-

Nimi: Gabriel, Lord of the Northern Twilight
Rotu: Ihminen
Fluffi: Gabriel, pohjoisessa syntynyt, oli mustahiuksinen, tummasilmäinen lapsi. Hän oli vaitealias, älykäs ja vakava, mutta utelias. Eräänä keskitalven päivänä poika eksyi jääsolien keskelle, valtavassa lumipyryssä. Kun hän oli kuolemaisillaan, löysi hän keskeltä jääerämaata jotain todella kummallista: jään sisältä pisti esiin haarnisoitu nyrkki, joka piteli kädessään aamutähteä, kaunista ja siroa asetta, joka kuitenkin oli kykenevä tappamaan miehen yhdellä heilautuksella, murskaamaan niin lihasta, luuta kuin metalliakin. Gabriel kosketti asetta, ja käsi päästi otteensa siitä. Hän otti aamutähden itselleen, ja samassa lumipyry lakkasi. Gabriel palasi kotiinsa.

Kymmen vuotta myöhemmin, äitinsä kuoltua keuhkokuumeeseen, Gabriel päätti lähteä selvittämään omaa kohtaloaan uskollisen ratsunsa Valentinen kanssa. Hän vaelsi Kaaoksen mailla, etelässä, idässä ja lännessä, mutta aina häntä vaivasi rauhattomuus. Moukarillaan, jonka oli ottanut itselleen monta vuotta sitten, hän surmasi monia petoja: petomiehiä, kaaossotureita, haltiaryöväreitä, muita ihmisiä, örkkejä, peikkoja ja jopa mahtavan Shaggothin. Hän keräsi itselleen lyödyiltä vihollisiltaan haarniskankappaleita, ja takoi itse panssarin, joka oli kestävämpi kuin monet muut ja pelasti hänet monet kerrat. Aina kuoleman hetkellä, kun kaikki oli mennyt, Gabriel pelastui ihmeellisesti. Jokin suurempi voima selvästikkin ohjaa häntä, ja nyt se on tuonut hänet Sankareiden Tielle, viimeiseen koitokseen, ennenkuin hänestä tulee jotain suurempaa, kuin pelkkä ihminen..

Taikaesineet:
- Twilight Star of the North
Tämä on maaginen moukari, jonka Gabriel löysi lumimyrskystä. Sillä on voima tuhota muut taika-aseet rikkomalla maagisen kudoksen, joka siito aseen Aethyriin.

- Shield of the North
Kilpi, jonka Gabriel teki surmaamansa Shaggothin luista, kastoi sen hirviön vereen ja pyysi sille siunauksen siltä jumalalta, joka häntä kuuntoli. Ilmeisesti pyyntöön vastattiin..

- Skilled Beyond Belief
Gabriel on äärettömän taitava soturi, taitavempi kuin Kaaoksen kauheat ruhtinaat, jotka hekin ovat oppineet kunnioittamaan tätä hiljaista soturia.

Onnea taisteluun kaikille! =o)

[Nipsu]

Tulipa muuten kirjoitettua semmonen litannia fluffia, että HUH!

[Remington]

Kylläpä vain ja juuri tuollaisia pitäisi ollakin! Lyhyt stooreja! =o)

[AUTS]

Hyvä Fluffi on aina plussaa...ja tuo on aikas hyvä =)

[El Capitan]

Minusta juuri fluffien luku on parasta (jos ne ovat tuollaisia niinkuin nuuska-petellä) näissä turnauksissa. Tosin on se osallistuminenkin ja seuraaminen hauskaa myös.

El edit: Ja paras voittakoon! Minä haluan vain kuolla ensimmäisenä.... voisiko joku toteuttaa toiveeni?

[Remington]

Kyllä! Tarinoiden vuoksihan tätä tehrään! II osaan toivoisinkin pidempiä stooreja ja enemmän kuvausta hahmoista. Tosin, tulokset ja voittaja kiinnostavat myös! =o)

[Nuuska-Peke]

Anteeksi jos fluffini on niin huono, mutta kun tulin vain voittamaan!:D Ei vain innostanu kirjottaa. Pelkäsin nääs että en ehtisi kilpailuun.


-kode

[Remington]

Juuh! No worries mate! =o) Laitoin jotain kuten huomasit, täysin tyhjä ei kiva. Alanpas arpomaan taisteluparit ( ja mahd.pian koneelle) ja sitten päästäänkin tosi toimiin! =o)
Ja onnea vielä kerran!

[Nuuska-Peke]

Kaaos-soturi, 2 Hauta Kuningasta, 2 Mustaörkkiä, Vamppyyriruhtinas & Vamppyyriruhtinatar, Kääpiö, Suurhaltia(tar) jos on homohaltia , Kaksi Ulricin Valittua Soturia, Jätti, Kaksi Liskoa Siunatuista Viidakoista ja Pimentohaltia. Aika tasaisesti on jakautunut rodut, ei vaikka niin kuin Kauhun Silmässä jossa muistaakseni oli Lustrian jokainen soturi. Parempi näin.


-kode

[Remington]

Kaaos-soturi, 2 Hauta Kuningasta, 2 Mustaörkkiä, Vamppyyriruhtinas & Vamppyyriruhtinatar, Kääpiö, Suurhaltia(tar) jos on homohaltia , Kaksi Ulricin Valittua Soturia, Jätti, Kaksi Liskoa Siunatuista Viidakoista ja Pimentohaltia. Aika tasaisesti on jakautunut rodut, ei vaikka niin kuin Kauhun Silmässä jossa muistaakseni oli Lustrian jokainen soturi. Parempi näin.

Ja vielä yksi kerkesi osallistumaan! Eli yksi immeinen lishää! Parempi näin ku se mun lishäys! =o)

[El Capitan]

@Nuuska-pete: Älä ymmärrä viestiäni väärin. Tuollaiset vitsi tarinat ovat juuri niitä hyviä paitsi jos jokainen niitä tekee.

@Remington: Nyt kun sillä ei ole väliä niin voisitko ystävällisesti päästää meidät tästä jännityksestä ja kertoa mikä se yllätys oli?

Minä tahdon kaaoslordin vastustajaksi!

[Heretic]

-Jos hahmo voittaa saman armeijakirjan hahmon niin lähetän voittajalle YV:llä viestin ja kysyn haluaako tämä hahmo ottaa yhden esineen normaalirajoitusten mukaan voitetulta hahmolta. Hahmon on taisteltava sitten sillä varustuksella seuraava taistelu mutta jos hän jälleen voittaa saman armeijakirjan hahmon niin halutessaan voi vaihtaa jälleen yhtä esinettä.

eikö tähän voisi laittaa samanlaisen loottaus systeemin kuin kauhun silmä turnauksessa?

[Remington]

Remington: Nyt kun sillä ei ole väliä niin voisitko ystävällisesti päästää meidät tästä jännityksestä ja kertoa mikä se yllätys oli?

Se että areena vahtinut kivinen demoni.. Pysyi kivenä! =o) Koska sen tilalle saatiin yksi Sankareiden Tien kunniaa ja mainetta etsivä soturi lisää! =o)

[Remington]

-Jos hahmo voittaa saman armeijakirjan hahmon niin lähetän voittajalle YV:llä viestin ja kysyn haluaako tämä hahmo ottaa yhden esineen normaalirajoitusten mukaan voitetulta hahmolta. Hahmon on taisteltava sitten sillä varustuksella seuraava taistelu mutta jos hän jälleen voittaa saman armeijakirjan hahmon niin halutessaan voi vaihtaa jälleen yhtä esinettä.

eikö tähän voisi laittaa samanlaisen loottaus systeemin kuin kauhun silmä turnauksessa?

Onko tämä Kauhun Silmä? ;op En pidä liikaa kopioinnista. Pitäisi kysyä sitä seuraavaan turnaukseen Stormdaemonilta itseltään! =o) Vaikkakin jo kopioinut.. Ironiaa, voi sitä ironiaa..

[Remington]

OTTELIJAPARIT JA TAISTELUT

"Astuessasi portaalin et hetkeen näe mitään mutta sitten erotat samanlaista sinistä pyörteilevää ja helmeilevää valoa kuin portaali on itsekin ja sitten hahmotat sen. Olet sinisessä pyöreässä käytässä ja kaukaisuudessa näet mitä ilmeimmin tunnelin pään kirkkaana. Matka on pitkä. Sitten tunnet kuinka kehosi kohoaa ilmaan ja kova ilmavirta alkaa piiskaamaan kasvojasi voimalla ja yhä voimakkaammin. Käytävä alkaa pyörteilemään ympärilläsi ja mielesi menee sekaisin kun et enään erota, että miten päin sinun kuuluisi olla käytävässä. Pian ilmavirta on niin voimakas että hengityksesi vaikeutuu, tunnet painetta rinnassasi ja kuljet vain nopeammin ja nopeammin eteenpäin ja valopilkku kaukaisuudessa suurenee ja suurenee. Pienen iäsyydeltä tunteman matkan jälkeen ja juuri kun sinusta alkaa tuntumaan, että loppusi on lähellä niin ohitat tunnelin kirkkaan pään, sen valo muuttuu pian mustuudeksi ja huomaat pyörinnän, kieputuksen ja ilmavirran loppuneen.
Yrität hahmottaa ympäristöäsi. Olet pimeässä huoneessa ja huomaat edessäsi kirkkaan oviaukon. Selkäsi takana ja ympärilläsi mustuus vain jatkuu. Aistit liikettä huoneen ulkopuolella. Päättäväisin askelein astelet kirkkaasta oviaukosta ulos. Näet ovaalin muotoisen, loivaseinäisen ja vaalealla hiekalla päällystetyn noin 100 askelta pitkän ja 40 askelta leveän areenan, valtaisan tornin vastapäätä, jota vartioi kaksi pronssiseen haarniskaan ja mustaan viittaan pukeutunutta valtaisaa soturia. Näet myös kolmannen hahmon mutta et kiinnitä siihen vielä huomiota etkä välitä vielä kuka tai mikä se on. Pian huomaat, että vierelläsi seisoo kaksi samanlaista soturia kuin vastapäätä vartioiden oviaukkoa.
Katselet lisää ympärillesi. Näet punaisesta marmorista tehdyt portaat, jonka huipulla on kultainen valtaistuin, jossa istuu kultaiseen haarniskaan ja punaiseen viittaan pukeutunut kookas vanha soturi. Soturi kantaa kultaista kruunua ja pitelee kaksin käsin kauniisti tehtyä isoa miekkaa. Hänen ympärillään näet kaksi myöskin punaiseen viittaan sonnistautunutta soturia mutta heidän haarniskansa on hopeiset ja he seisovat kunnioittaen vanhan kookkaan soturin molemmin puolin asennossa.
Vanha soturi nousee seisomaan ja tervehtimään, "Tervetuloa soturit! Tervetuloa Sankareiden Tielle!" mies puhuu kovaan ääneen ja osoittaa häntä vastapäätä olevaa valtaisaa porttia, joka on useita kymmeniä metrejä korkea ja leveä. "Tuosta portista kulkee se joka taistelee kunniakkaasti ja voittaa turnauksen mutta se ei riitä!" mies jatkaa. "Hänen on todistettava olevansa sankarin maineen arvoinen! Hänen on osattava osoittaa rohkeutta ja tahdikkuuta ja kohdata vastustajansa oli se minkälainen hyvänsä!" mies puhuu edelleen kovaan ääneen. "Kohtalon määräätte yksin te ja vain te! Soturit! Asettukaa areenan keskelle ja tervehtikää toisianne! Ja nyt.. Taistelut alkakoon!" vanha soturi huutaa ja istuutuu.

1. Oyama Masutatsu vs. Big Bob "Pencilneck" "Deathcheater"
"Oyaman silmäterät laajenevat hieman suuremmiksi nähdessään jätin astelevan vastakkaiselta tornilta, useimpien silmät olisivat rämähtäneet auki! Kaksi gnoblaria on ankkuroitunut jätin jalkoihin, ne kun eivät jaksa juosta jätin perässä koko aikaa. Ne heiluttelevat rotunsa mittapuulla miekkoja ja huutelevat koko ajan kimeä-äänisesti jotain käsittämätöntä. Näky pistää yhdessä lyllertävän jätin kanssa pieneen virneen kareen Oyaman kasvoille.

Big Bob astelee kohti pientä ja hoikkaa ihmistä, joka on pukeutunut rääsyihin. "Rääsyihin!?" Big Bob ihmettelee. "Eikä mies näytä kantavan asetta.." Hän jatkaa tuumimistaan. "Sama se vaikka loitsisi! Taikatemput eivät mitkään muutkaan temput nyt auta!" Big Bob alkaa hymyilemään ja remahtaa pian nauramaan kovaäänisesti niin että vatsa hyllyy ja gnoblarit yhtyvät nauruun huutamalla taas jotain käsittämätöntä.

Oyama seisoo jätin edessä hievahtamattakaan kädet puuskassa rinnallaan jätin kohottaessa valtaisan miekkansa korkealla ilmaan ilkeästi vielä virnuillen. Big Bob karjaisee ja laskee miekkansa voimakkaaseen iskuun yrittäen murskata pienen ja mitättömän ihmisen. Hieman ennen kuin isku näyttää osuvan ja halkaisevan ihmisen, Oyama liikkuu hämmästyttävällä nopeudella jätin vasemmalle puolen kierähtäen ja räjäyttäen kierrepotkun jätin vasempaan reiteen puita katkovalla voimalla. Kuuluu valtava pamaus, niin kuin kookas puu katkeaisi ja Big Bobin vasen reisi murtuu ja hän kaatuu valtavalla massallaan maahan tukijalan pettäessä.

Hiekkaa pölisee ilmaan ja Oyama on liikkeellä jo ennen kuin jätti iskeytyy maahan. Jätin kaatumisesta johtuva pölypilvi peittää Oyaman näkökentän ja hän pysähtyy kuuntelemaan näkökyvyn ollessa hyödytön. Pölypilven keskeltä hyppää kaksi gnoblaria huitoen villisti miekoillaan ihmistä kohti huutaen samalla kimeästi. Oyama väistää helpontuntuisesti iskut vain huomaten aina väistäessään, että käsistä vuotaa verta useista naarmuista ja pienistä haavoista. Pian kuitenkin Oyama saa pikkuruiset olennot kiinni napsauttaen molempien niskat poikki kuin risut ja heittäen pienet elottomat ruumiit areenan hietikolle. Samassa Oyama huomaa tehneensä virheen. Hän ei ole huomioinut jättiä. Vaisto käskee häntä väistämään ja niin hän tekeekin mutta hiukka liian myöhään, miekanterä hipaisee häntä kylkeen viiltäen syvään murskaten useita kylkiluita ja lennättäen verta areenan hietikolle.

Big Bob tuntee osuneensa johonkin vaikka ei kohteesta nähnytkään muuta kuin ääriviivat mutta se riitti. Terveeseen jalkaansa nojaten Big Bob murahtaa aina kun paino laskeutuu kipellä jalalle mutta jätin valtaisat voimat ja itsepäisyys pitävät hänet ylhäällä unohtaen suurimman osan kivusta. "Missähän se rääppiäinen on.." Big Bob ajattelee kun näkyvyys on jo palautunut suurimmaksi osaksi. Siinä samalla Bib Bob tuntee jonkin iskeytyvän niskaansa ja kuulee ison niksahduksen ja sitä seuraavan rusahduksen. Jätin jalat pettävät lopullisesti ja hän suistuu maahan. Big Bob kerkeää vielä näkemään hyppypotkusta laskeutuneen Oyaman kädet puuskassa rinnallaan edessään. Sen jälkeen saapuu pimeys ja hiljaisuus. Oyama tuhahtaa kuullessaan jätin viimeisen henkäyksen."

2. Ben Mango vs. Belgor the Grandmaster of the Knights of the White Wolf of Drakwald
"Elämäänsä kyllästynyt kääpiö astelee rodulleen ominaisin tahdikkain ja rivakoin marssiaskelin kohti hiljakseen ratsastavaa ritaria. "Kohtalo suokoon minulle sen minkä se minulle oikeaksi katsoo.." kääpiö ajattelee ottaen leveän puolustavan jalka-asennon kohottaen samalla kirveensä ylös. "Alapas pojan kloppi tulla.. Kohtalo vartoo." Sanojensa päätteeksi kääpiön väsynyt ilme muuttuu tuimaksi.

"Kah, ratsunikin on saatu tänne!" Belgor iloitsee nousten ratsunsa selkään aloittaen hitaan käynnin kohti kääpiötä. "Vai että kääpiö ensimmäisenä! Ja uhmakaskin vielä! Totisesti!" Belgor puhelee ratsulleen. "Noh, samahan se mistä sitä aloitetaan.." laskien kypäränsä visiirin ja hymyillen samalla.

Belgor komentaa ratsunsa laukkaan kohti edessä seisovaa kääpiötä. Kääpiö ei näytä väistävän vaan edelleen seisoo tanakasti samassa asennossa ja Belgor ajattelee, "että tämä olisi liian helppoa!? Ratsastan sen yli!" Hymyillen Belgor kiihdyttää ratsunsa entistä hurjempaan laukkaan mutta saa vain huomata kuinka kääpiö kierähtää yllättävän ketterästi ryntäävän hevosen edestä viime hetkellä. "Kirottua!" Belgor murahtaa hiljentäen vauhtia ja kääntäen ratsunsa kohdatakseen kääpiön uudestaan.

Ben Mango on puolestaan kierähtänyt jo ylös ja ryntää kohti ritaria kirvestä heiluttaen ja villisti huutaen. Ja ennen kuin Belgor ehtii reagoida kääpiön hyökkäykseen, valtaisa raskasteräinen kirves heiluu ilmassa hänen jalkaansa kohti ja kauhukseen hän huomaa, että ei ehdi torjumaan eikä väistämään iskua. Hänen silmissään välähtää kuolemanpelko. Benin kirves iskeytyy Belgorin reiteen leikaten läpi haarniskan, lihaksen ja murskaten luun jättäen jäkeensä ammottavan pahaenteisesti hymyilevän haavan. Kääpiö kääntää kirvestä haavassa ja alkaa hymyilemään ilkikurisesti nauttien varmasta voitostaan. Peloissaan ja adrenaalin antaman voiman ja nopeuden turvin hän tarttuu sotavasaraansa alkaen iskemään villisti ja sokeasti kohti kääpiötä.

Sotavasaran esimmäinen isku osuu kääpiötä olkapäähän sotavasaran vasarapäällä. Hartia rusahtaa iskun alla mutta kääpiö jatkaa hymyilemistään ja kääntää kirveen terää uudelleen, se sattuu ja Belgor huitaisee uudestaan hädissään. Isku osuu kääpiötä jälleen hartiaan vasarapäällä samaan kohtaan ja kääpiö älähtää nyt iskun voimasta sillä se mursi hänen solisluunsa. Ben alkaa perääntymään vetäen kirveensä pois Belgorin jalasta vain huomatakseen sen jumiutuneen siihen. Kääpiö alkaa sahaavalla liikkeellä irroittamaan kirvestään ja huomaa ritarin nostavan sotavasaransa uuteen lyöntiin. Kirveen terä irtoaa viimein, Belgor pyöräyttää sotavasaraansa ilmassa ja ratsuväen sotavasaran hakkuterä iskeytyy kääpiön kalloon läpi kypärän metallin ja läpi luun.

Belgor jää tuijottamaan silmät suurena kun kääpiö kohottaa anteeksianovan katseensa verivanan valuessa alas kasvoja pitkin, murahtaen jotain kielellä, jota hän ei ymmärrä. Se, mitä Ben sanoi jäi hänen viimeisekseen mutta Belgor ei tulkinnut kääpiön sanoja kiroukseksi tai muutoin loukkaavaksi vaan se oli jotain muuta.. Sanoman sisältö jää Belgorille arvoitukseksi. Belgor on pyörtyä kivusta ja areenan avustajat auttavat hänet alas ratsailta sitoen hänen ammottavan haavansa.
Ben Mungo katsoo tyhjyyteen ohi Belgorin silmien nähden jälleen perheensä. Anteeksiantoa sammaltaen hän alkaa matkansa kohti kirkasta valoa ja perhettään."

3. Hash-hu Tatakhomun vs. Rymgor the Ramparer
"Hash-hu asteli kuin kone kohtaamaan vastustajansa. Luiset kädet pitelivät valtaisaa seremoniallista miekkaa, jota hän piteli edessään. Hänelle oli se ja sama kuka häntä vastaan tulee, hän olisi voittoisa. Olihan hänellä satojen ja satojen vuosien taistelukokemus. Pinnalle päin ei näkynyt hänen sisällään roihuava polttava raivo, siitä vihjaisi ainoastaan se kuinka luiset sormet ottivat tiukemman otteen aseesta.

Rymgor iski valtavaa vikuroivaa karjua nyrkillä otsaan, jotta se rauhoittui tarpeeksi niin, että hän pääsisi nousemaan sen leveään selkään. Nyt kun asioista päästiin yhteisymmärrykseen, Rymgor aloitti ratsastuksensa kohti vastustajaansa. Hän silmäili vastustajaansa ensi kerran. "Luusäkki! Hah! Että luusäkin laittoivat minua vastaan!" Rymgor sylkäisi ja karjaisi. "Tässä nyt ei kulu tuopin vertaa..!" Rymgor puheli karjulleen, joka vinkaisi ilmaan vertahyytävän huudon.

Villisti huutaen karju ja sen selässä vielä villimmin huutava örkki aloittivat ryntäyksen kohti melkein patsasta muistuttavaa muinoin kuollutta kuningasta kohti, joka oli herätetty tähän maailmaan mustan magian turvin. Hash-hu Tatakhomun ei näyttänyt reagoivan millään lailla ryntäävään soturiin. Ei edes silloin kun örkin kirves leikkasi syvän haavan rintakehään murskaten luita. Iskun, joka olisi tappanut normaalin miehen. Örkin mieleen tulvahti pelko ja muisto siitä kuinka sitkeitä nämä kirotut olennot olivat. Pelko tarttui karjuunkin ja se alkoi vikuroimaan päästääkseen mahdollisimman kauas tuosta epäpyhästä olennosta.

Hash-hu Tatakhomun alkoi verkkaisen kävelyn kohti vikuroivaa karjua ja tämän isäntää. Karjun vikurointi vain lisääntyi ja Rymgorilla oli vaikeuksia pysyä ratsunsa selässä. Hänellä oli täysi työ hillitä peloissaan olevaa ratsuaan eikä huomannut kuinka Hash-hu Tatakhomun oli kohottanut kahdenkäden seremoniamiekkansa hänen yläpuolelleen. Karjun paniikki lisääntyi nähdessään tuon olennon kohotetun miekan laskeutuvan sitä kohti. Pelon kiljaisu muuttui sian kuolonkiljaisuksi joka äkisti vaikeni.

Rymgor kömpi kuolleen sian alta, jonka pää virui metrin verran erossa sen ruumiista ja veren tahriman hiekan määrä kasvoi jatkuvasti. "Ei!" Rymgor huudahti. "Ei!" Hän huudahti toistamiseen. "Sinä senkin kirottu!" Rymgor huusi ja viha hänen sisällään kasvoi kasvamistaan. "Lähetän sinut Helvetin porttien läpi semmoista kyytiä, että muistutat hiiltynyttä halkoa perille päästyäsi!" Rymgor jatkoi raivoamistaan kohottaen kirveensä iskien koko raivonsa voimalla. Kirves leikkasi läpi kullatun pronssihaarniskan murskaten lisää kylkiluita mutta olento ei tippunut. Olento alkoi kohottamaan miekkaansa.

Rymgor karjaisi koko keuhkojensa voimalla ja iskien uudestaan murskaten nyt olennon kypärän ja kuuli luunkin murtuvan. Olento seisoi tukevin jaloin kahdenkädenmiekka kohotettuna. Hash-hu Tatakhomun näki henkisesti lyödyn vastustajansa ja laski miekkansa iskuun. Isku osui örkkiä rintakehään. Se leikkasi metallilevyillä vahvistetun rengaspaidan halki paljastaen örkin murskatun rintakehän. Örkki kaatui iskun voimasta maahan selälleen ja yskäisi verta hietikolle kiroten samalla kirotun olennon. Hautakuningas kohotti miekkansa jälleen konemaisin liikkein ja iski kohti maassa makavaa örkkiä, jonka rintakehä antoi lopullisesti periksi. Örkin viimeiset sanat päättyivät korinaan ja Hash-hu Tatakhomun lähti astelemaan örkistä pois päin."

4. Grommus Da Ugle and Dump'Un vs. Gabriel, Lord of the Northern Twilight
"Grommus otti Sarvipään talutukseen areenan tallista ja areenalla nousi istumaan sen selkään. "Mitäpäs meillä tänään on vastassa?" Grommus puheli Sarvipäälle. "Pyh!" Hän sylkäisi. "Ritari!?! Voi kuinka vihaankaan.." Hän sulki silmänsä ja hieroi otsaansa. "Aina ne jaksavat yrittää.." Noh, samapa tuo. Yksi lovi lisää aseen varteen!" Grommus huusi ja Sarvipää kahahti takajaloilleen aloittaen raivokkaan ryntäyksen eteenpäin.

Gabriel hieroi Valentinen turpaa syöttäen sille kourallisen porkkanan palasia. "Noin.. Hyvä poika." Gabriel jutteli rauhallisella äänellä Valentinelle. "Tulepas!" Hän huudahti ja kiipesi Valentinen selkään. Gabriel järjesteli varustustaan kun hän kuuli edestään karjaisun ja näki eteenpäin syöksähtävän örkin ja karjun. "Pian poika! Kiirehtikäämme ja olkaamme voittoisia! Jumalat suokoon meille voiton!" Gabriel potkaisi kannuksensa hevosen kupeisiin ja Valentine nousi takajaloilleen ja Gabriel ohjasi ratsunsa kohti vastustajaansa.

Gabriel piteli vasemmassa kädessään kilpeä, jonka hän on valmistanut surmaamansa shaggothin luista ja hän on saanut kilpeensä siunauksen tuntemattomalta jumalalta. Samalla kädellä hän piteli myös ohjaksia ja ohjasti urheaa ratsuaan, Valentinea. Aamutähti, jota hän piteli oikeassa kädessään ei ollut mitään rumaa muodotonta rautamassaa niin kuin yleensä tälläiset aseet vaan se oli kaunis ja siro ase, kykenevä silti murskaamaan miehen kallon kypärineen. "Eikä örkin kallo ollut mitenkään poikkeus vaikka paksukalloisempia ovatkin.." Gabriel tuumi kohottaen aseensa ja oli valmis kohtaamaan vastustajansa.

Grommus puristi vasemmalla kourallaan karjun ohjaksia sekä samalla kilven kahvaa. Sian ohjaksia nykien örkki ohjasti Sarvipään ritarin oikealle puolelle, asekäden puolelle, kaartaen vasempaan. "Mites nyt käytät kilpeä pojuseni..? Grommus murisi ja hymyili itsekseen. Oikeassa kädessään örkki piteli valtaisaa miekkaa ja valtavilla voimillaan hän pystyi irroittamaan isonkin örkin kallon harteiltaan. Työtä, jota hän tehnyt paljon. "Ihmisen ohut niska on vain helpompaa!" Örkki myhäili ja lujaa huutaen hän rynnisti ritarin oikeaan kylkeen.

Gabriel reagoi nopeammin ja iski aamutähtensä vinosti kohti örkin kalloa. Isku oli taidokas ja nopea mutta voimaa siitä puuttui ja Grommus iski miekallaan aamutähden ritarin kilpikäden puolelle lyöden sitten oman vastaiskunsa kohti ihmisen hartiaa. "Voi hyvä jumala.." Gabrielin rukous alkoi ja päättyi lähes samantien. Isku oli irroittanut Gabrielin pään lennättäen sen myllätylle areenan hietikolle. Grommus ratsasti välinpitämättömästi ohi Gabrielin päättömän ruumiin ja kaivoi vyöltään suuren veitsen merkiten uuden loven miekkansa väistimeen."

5. Ricco Von Damark vs. Quehan First of Tzunki
"Kunnia ja voitto vilisivät nuoren Riccon mielessä. Hän istui ratsunsa selässä ja silmäili Valkoisen Suden ritarijärjestön tunnusomaisen ratsuväen sotavasaransa vartta siirtäen katseensa vastustajaansa. Hän silmäili valtaisaa liskomiestä, joka vain liikkui edestakaisin heilutellen valtaisaa kahdenkäden kirvestään ja sivaltaen harjoitusiskuja ilmaan. Ricco pisti kypärän päähänsä, ohjasi ratsunsa liskomiehen eteen noin 50 jalan päähän ja alkoi puristamaan aseensa paksua vartta odottaen vielä hetken.
Ricco ei huomannut, että Quehan tarkkaili koko ajan vastustajansa tekemisiä ja toivoi, että tämä aliarvioisi hänen nopeutensa ja taistelutaitonsa. Saaden näin etulyöntiaseman.

Ricco istui satulassa ja mietiskeli eri taktiikoita miten saisi liskomiehen voitettua. Liskolla oli ilman muuta ylivoimainen ulottuvuusetu pitkillä raajoillaan ja pitkävartisella pronssisella kirveellään. "Hmm.." Hän tuumi. Nopeuteni on minun puolella kun minulla on ratsu ja reagoin myös nopeammin kuin kylmäverinen liskomies. Ohiratsastukset saattaisivat tuottaa minulle kaipaamani voiton." Ricco jatkoi. Suunnitelman ja taktiikan suunniteltuaan Valkoisen Suden ritarijärjestön soturi korjasi varustuksensa, sitoi kätensä ohjaksiin niin, että pystyi auttamaan ja tukemaan toisella kädellä raskaalla aseella lyödessä. Sitten hän potkaisi kannuksensa ratsunsa kupeisiin ja lähti nopeaan laukkaan kohti saurusherraa.

"Sainpas sinut.." Quehan puheli itsekseen hymyillen sillä ritari lähti kuin lähtikin täyteen laukkaan tietämättä sitä, että kuinka nopea saurusherra todellisuudessa oli. "Odotti helppoa saalista.. Erehdys.." Se virkkoi itsekseen ja lähti täyteen juoksuun ritaria kohti kohottaen kirveensä ja lyöden sillä ilmaan oikealle puolelleen kiertäen terän uudestaan vasemmalta puolen saaden näin valtavan voiman kirveensä taakse. Ricco huomasi tehneensä arviointivirheen olettamalla muinaisen saurusherran hitaaksi ja kömpelöksi, huomaten myös kuinka liskomiehen isku todennäköisesti osuisi häneen. "Noh, saapa takaisin samalla mitalla.." Ricco rohkastui ajatuksesta ja heilautti sotavasaraansa kaaressa kohti liskomiehen hartioita.

Iskut vaihtuivat ja soturit liikkuivat toistensa ohi saaden vauhtinsa pysähtymään juuri ennen areenan päätytorneja. Hitaasti kääntyen ja pysähtyen hetkeksi ennen kuin lähtisivät uuteen hyökkäykseen. Ricco tarttui oikeaan kylkeensä, vähän kainalon alapuolelle. Haavasta tihkui verta ja isku oli rikkonut panssaripaidan levyvahvistuksineen siltä kohdin. Hengitys oli kivuliasta. Mitä todennäköisimmin myös kylkiluita oli murtunut. "Pahus vieköön!" Ricco kirosi. "Hieman ylemmäs ja käteni olisi mennyttä!" Ricco viittasi siihen kuinka kainaloa suojasi vain rengaspaita, noin mahtava isku olisi iskenyt koko käden irti. Areenan toisessa päässä Quehan puri hampaitaan yhteen, sillä ritarin isku oli murtanut hänen solisluunsa. Taistelusta tulisi kivuliasta viedä loppuun, sillä aina kun saurusherran mahtava pronssikirves heilahtaisi, se tuli repimään haavaa isommaksi. Quehan puraisi kieleensä saaden verenmakua suuhunsa. "No, se ei kauaa vie.." Liskomies ajatteli mielessään.

Sekä Ricco, että Quehan valmistautuivat uuteen hyökkäykseen ja lähtivät nopeaan rynnäkköön toisiaan vastaan. Ricco ajatteli, että nyt hän osaisi arvioida vastustajansa nopeuden eikä tekisi samaa virhettä enää. Quehan puolestaan päätti vaihtaa taktiikkaa ja iskeä sinne missä se eniten tuntuisi eikä halunnut riskeerata ja olla iskujen kohteena enempää kuin oli tarvetta. Ricco ryntäsi täydellä laukalla kohti liskomiestä huutaen villisti valmistaen sotavasaransa kuolettavaan iskuun mutta hän hän ei saanut tilaisuutta lyödä. Quehan oli sukeltanut juuri ennen iskujen vaihtoa alas lyöden hevosen suojaamattomat etujalat poikki. Hevonen kaatui maahan hirnuen kuolinhuutoaan ennen kuin sen niskat menivät poikki. Ricco lensi ratsunsa selästä kymmenen askeleen päähän raskaasti tömähtäen. Isku mursi lisää hänen kylkiluitaan ja puhkaisi toisen hänen keuhkonsa. Ritari sai vaivoin kypäränsä päästä saadakseen ilmaa vähentääkseen poltetta keuhkoistaan yskäisten verta suustaan ja jäi makaamaan paikoilleen.

Quehan parahti hieman, sillä isku tärähti sen verran kovasti hänen haavansa, että vain vaivoin hän lähti kävelemään maassa makavaa ritaria kohti ja katsomaan, että saisiko hän vielä antaa armoniskun. Ritari makasi maassa toinen käsi rintakehänsä alla. "Ei näytä hengittävän mutta parempi olla varma." Quehan ajatteli ja kohotti kirveensä. Siinä samalla ritari kääntyi selälleen ja nousi jaloilleen survaisten lyhytmiekkansa liskomiehen vatsaan. Hämmästynyt liskomies pudotti kirveensä ja tarttui ehtyvillä voimillaan ritaria molemmin käsin kaulasta puristaen niin lujaa kuin voimat sallivat. Se riitti. Kuului rutinaa ja sitten naksahdus. Riccon niskat murtuivat mutta ritarin ote miekasta piti vielä kuolleennakin. Quehan sai vain vaivoin ja viimeisin voimin miekan irti ja lähti hoiperrellen verta vuotavana kävelemään poispäin."

6. Imrik Merciful vs. Haze Scarlett
"Pahoillaan oleva haltia mietti taas tulevien tekojensa kauheutta ollessaan taas tuntemattomassa paikassa taistellen ja surmaten, jolla hän pystyi saavuttamaan vain kunniaa. "Kunnia ei ollut kaikki kaikessa vaan elämässä oli muutakin!" Imrik ajatteli. Hän silmäili vastustajaansa. "Neitokainen!? Mitä ihmettä!? Näen kai näkyjä?!" Hän ajatteli. "Ei. Sen on pakko olla jotain muuta! Ajatukseni ei oikein pysy kasassa.. Teen sen mitä minun pitää. Neito tai ei. Eiköhän tämänkin epäselvyyden verho raotu ennen loppua. Aistin kyllä hänessä jotain petomaista ja eläimellistä, suljen siis silmäni ja annan vaistoni johdattaa." Imrik ajatteli ja osin puhui itsekseen.

Haze kuuli haltian supattamat sanat tarkemmin kuin ihmiskorva olisi niitä kuullut. Hänen ulkokuorensa olikin petosta, kauneuden ja haavoittuneisuuden kuoren sisällä eli kylmä ja tunteeton peto, vampyyri. Hän osasi käyttää hyvin tätä petosta hyväkseen ja se koituikin monen nuoren miehen kohtaloksi hovissa ja taistelukentällä monen yllättyneen soturin viimeiseksi erehdykseksi. Mutta hän ei pelkästään luottanut ulkokuorensa petokseen sillä se ei riittänyt ja hän tiesi sen, tiesi vallan hyvin. Haze Scarlett ei jättänyt mitään sattumanvaraan vaan toimi aina kylmän laskelmoidusti sekä luottaen pedon vaistoonsa.

Imrik lähti melkein konemaisesti kohtaamaan vastustajansa sulkien tunteensa taistelun kauheuksilta asettuen noin 50 jalan päähän kauniista mutta kuolettavasta vastustajastaan. Samalla hetkellä Haze Scarlett liikkui kepein askelin melkein koskematta maahan kohti haltiaa ja kauempaa katsottuna oli kuin hän olisi liukunut areenan hiekalla.

Kuin käskystä Imrik lähti hyökkäykseen laskien peitsen eteensä ja oli valmis lävistämään vastustajansa niille sijoilleen. Ihmetyksekseen Imrik vain huomasi kuinka neitokainen juoksi myrskytuulen lailla häntä kohti ja kohosi ilmaan kuin lentämään noussut lintu nopeammin kuin mikään hänen tuntema inhimillinen olento. "Mitä ihmettä.." Hän ajatteli. Vaistomaisesti hän survaisi peitsen yliluonnollista olentoa kohti. Peitsi pirstoitui iskusta mutta olento kiisi Imrikin kasvojen kohdalle ja sivalsi miekallaan haltiaa kasvoihin niin, että kypärä halkesi ja sai aikaan syvän haavan viistosti kasvojen poikki. Imrik sokastui verestä ja pelästyi niin, että ratsasti hullun lailla kauemmas tuosta epäpyhästä olennosta. Hän ratsasti kunnes joutui pysähtymään tornin eteen kääntyen nopeasti katsomaan, että seurasiko olento häntä. Ei seurannut.

Olento seisoi paikoillaan vetäen rikkoutuneen peitsen kärjen, joka oli lävistänyt ja murskannut sen rintakehän. Kipua tuntematta Haze riuhtaisi peitsen haavastaan ja heitti sen hiekalle. Hiljaa mielessään Haze ajatteli kuinka peitsi ohitti hänen sydämensä vain vaivoin. Kukaan ei ollut aikaisemmin osunut niin lähelle. Tästä raivostuneena Haze lähti ryntäämään tornin juurella ratsailla istuvaa haltiaa kohti. Imrikin ratsu aisti epäkuolleen lähestyvän läsnäolon ja hermostui niin, että alkoi vikuroimaan. Imrikin onnistui rauhoittaa ratsu juuri ennen kuin vampyyri hyökkäsi. Vaiston turvin hän veti miekkansa vyöltään eteensä puolustautuakseen. Vampyyri oli haltiaakin nopeampi ja survaisi pitkänmiekkansa haltian rintakehän läpi huomatakseen vain kuinka haltian pitämä miekka lävisti hänen rintakehänsä ja sydämensä. Haze parkaisi ääni surua kuultaen korviin sattuvalla voimalla kaatuen areenan hiekalle. Hänen ruumiinsa muuttui pian tomuksi tomun joukkoon ja vain hänen kaunis mekkonsa erottui areenan hiekasta.
Imrik vain vaivoin pysyi ratsunsa selässä vetäen miekan rintakehästään viimeisillä voimillaan ennen kuin menetti tajuntansa ja ennen kuin avustajat kerkesivät paikalle häntä auttamaan."

7. Kar'ana Kirottu vs. Kar-Hyaen the Black rider
"Päättyisikö loputtomalta tuntuva etsintäni tänään ja tähän hetkeen..?!" Kar'ana pohdiskeli. "Rikoksestani on niin kauan, niin kauan.. Se tapahtui edellisessä elämässä! Kuinka moni on joutunut odottamaan viimeistä tuomiotaan yhden elämän ja ylikin?!" Kar'ana kirosi mielessään ja sulki sitten kivuliaat muistot keskittyen tähän hetkeen. "Sovinto odottaa niin kauan kuin kohtalo määrää!" Hän ajatteli ja alkoi keskittymään vastustajaansa. hän ei taktikoinut etukäteen, hän toimisi vaiston varassa niin kuin aina ennenkin.

"Vampyyri!" Kar-Hyaen ajatteli mielessään. "Ei ole ensimmäinen kerta kuin näitä kohtaan mutta totisesti minä lähetän sen kirotun epäkuolleen sielun syvyyksiin kohtaamaan viimeisen tuomionsa! Lopettaen näin kummittelunsa ja elämänsä maanpäällä kirottuna olentona!" Hän kirosi mielessään saaden kuitenkin hyvänolon tunteen ajatuksesta tuhota tuo epäkuollut. Kar-Hyean käskytti itsepäisen ratsunsa toistamiseen liikenteeseen ja syöksähtäen nykivien liikkein ja sähähtäen se ampaisi eteenpäin kohti Verisen lohikäärmeen vampyyriä.

Vampyyri näki mustahaltian liskoratsuineen lähteneen hyökkäykseen kääntäen oman ratsunsa hyökkääjää vastaan. Kar'anan raskaasti haarniskoitu epäkuollut ratsu liikkui kömpelösti mutta nopeasti eteenpäin mutta ketteryydessä ja manööveröinnissä se hävisi liskolle. Vastustajan lähestyessä vampyyri käänsi ratsunsa hieman vastustajasta vasemmalle sivulle ja ojensi miekkansa oikealle sivulleen. Juuri ennen kohtaamista epäkuollut ratsu loikkasi yhden pitkän loikan oikealle mustahaltian ja hänen ratsunsa yli, liike oli kömpelö mutta siinä oli voimaa. Hypystä iskuun lisää voimaa saanut vampyyri laski miekkansa murhaavalla voimalla alaspäin kohti mustahaltian päätä, liikettä joka oli tuonut monet voitot Kar'analle. Mustahaltia toimi nopeasti, nopeammin kuin vampyyri ja lisko sukelsi mustahaltian ohjastamana epäkuolleen ratsun hypyn alta ja Kar-Hyean miekka kohtasi Kar'anan miekan liu'uttaen sen syrjään.

Nyt oli liskon vuoro esittää akrobaattisia lahjojaan ja Kar-Hyaenin ratsastajan taitojaan. Taitavalla ja nopealla käännöksellä vasempaan he ilmestyivät vampyyrin oikeaan kylkeen kuin tyhjästä liskon iskeytyessä epäkuolleen ratsun takaosaan vahvoilla leuoillaan repien ja kynsien valtavilla kourillaan läpi paksun haarniskan murskaten helposti lahonneen lihan ja nahan päällystämät luut. Kar-Hyaen puolestaan pääsi iskemään valmistautumattoman vampyyrin kylkeen iskien nopeasti ja tarkasti. Lumottu miekka leikkasi vaivatta läpi vampyyrin levyhaarniskan tehden syviä haavoja oikeaan kylkeen, jotka oli kohdistettu epäkuolleen sydämeen.

Kar'ana ei voinut tehdä mitään epäkuolleen ratsun takajalkojen murtuessa ja kaatuessa vasemmalle kyljelleen liskon tekemän hyökkäyksen voimasta. Vampyyri pyörähti ennen ratsun maahan osumista vasemman kylkensä kautta ponnistaen itsensä pystyyn ja kääntyen nopeasti kohtaamaan vastustajansa. Kar-Hyaen turhaan yritti saada epäkuolleen hevosen mädäntynyttä lihaa repivää liskoa tottelemaan ja hyökkäämään vampyyrin kimppuun. Toista kertaa hänen ei tarvinnut. Vampyyri loikkasi ilman halki vaivattomasti raskaasta haarniskastaan huolimatta kohti mustahaltiaa. Jälleen kerran mustahaltia oli nopeampi ja oli ilmassa ennen kuin vampyyri ehti lyömään. Terät välähtivät ja iskeytyivät maalinsa. Soturit laskeutuivat maahan, mustahaltia rodulleen ominaisen ketterästi ja vampyyri hieman hoiperrellen. Kar'ana päästi syvän huokauksen ja kaatui maahan miekan terän lävistettyä Kar'anan sydämen. Kar-Hyaen huokaisi helpotuksesta huomatessaan vampyyrin piston lävistäneen kypäränsä kaulaosan piirtäen hienoisen verinaarmun kaulaan."

8. Kehrap I vs. Zlater of Quetzl
"Viha syrjäytetystä kruunusta ja valtaistuimesta muuttuu kostoksi ja tukahtuneeksi raivoksi Kehrap I:sen mielessä hänen astellessa pitkin areenan hiekkaa kohtaamaan vastustajansa. Pian hänen vuosia tukahdettu raivo saisi jotain hyvitystä surmaamalla nämä vähämieliset vastustajat tällä areenalla. Vuosia taistelutaitoja harjoittanut epäkuollut kuningas heilutteli miekkaansa päättäväisesti ilman halki liu'uttaen myös kilpeään torjuntaan näkymättömän vastustajansa iskuja torjumaan. Hän ei ole muiden kuninkaiden tavoin kokenut soturi mutta hänen vihansa ja raivonsa sekä päättäväisyytensä tasoittavat kokemuksen tuomaa eroa. "Otan tästä turnauksesta minulle kuuluvan voiton ja kunnian ja pidän huolen, että saan tyydytettyä kostoni ja saamalla valtakuntani takaisin." Hän ajatteli mielessään pysähtyen keskelle areenaa odottamaan vastustajansa saapumista.

Kunnia häikäisee Zlaterin silmät ja hänen katseensa näkee tyhjyyteen edessään. Heräten tähän hetkeen muinainen ja mahtava saurusherra aloittaa venyttelemällä niskansa ja venyttelemällä raajojansa heilutellen miekkaansa ja kilpeään etsiäkseen tuntuman varusteihinsa ja voimiinsa. Sekä varusteet että saurusherran voimat ovat mahtavia ja voimakkaita ja ne ovat murskanneet yhdessä lukemattomia ja lukemattomia vihollisia. "Ja niin ne tulee murskaamaan tämän kirotun epäkuolleenkin.." Jota ajatelleensa Zlater sähisee ja lipaisee kielellään hampaitaan.

Vihan ajamana Kehrap I ryntää juoksuun kömpelöin askelin kohti muinaista saurusherraa haluten lopettaa taistelun heti alkuunsa. Zlater huomaa tämän ja lähtee kohtaamaan vastustajansa vailla pelkoa hitain mutta pitkin loikin. Molemmat soturit kohottavat miekkansa ja juuri ennen kohtaamista molemmat pysähtyvät kuin sovittuna ja liikkuvat pitkällä sivuaskeleella sivulle, molemmat samaan suuntaan. Miekat kohtaavat toisensa. Lumottu pronssi vasten lumottua pronssia. Vastustajat mittailevat tovin voimiaan huomaten, että se ei tuota tulosta. Liskomiehen valtavat lihakset ovat tasaväkisiä hautakuninkaan yliluonnollisten voimien kanssa.

Ensimmäisenä toimimaan kerkeää Zlater, joka on satojen ellei tuhansien taisteluiden veteraani. Hän nostaa miekkansa ilmaan ja huomatessaan Kehrap I:n alkaneen torjumaan korkeaa iskua, Zlater päättääkin pysäyttää iskun ja onnistuu survaisemaan miekan Kehrap I:n kilven ali hautakuninkaan rintaan. Isku on voimakas ja hautakuningas lennähtää taaksepäin vastaten nopeasti vastaiskulla, jonka Zlater ehtii kuitenkin torjumaan. Ihmetyksekseen hän saa huomata kuinka epäkuolleen kirottu miekka mädännyttää hänen lumotun kilpensä, miekanterän leikaten sen läpi leikiten murskaten samalla liskomiehen vasemman käden. Hämillään ja tuskissaan oleva saurusherra perääntyy kauemmas epäkuolleesta, joka jakaa uuden voimakkaan iskun osuen matelijan leveään rintakehään murskaten helposti sitä suojaavat paksut suomut syöden siten tiensä läpi lihasten ja läpi luiden rikkoen keuhkojen kudoksen.

Tästä suuttuneena Zlater tarttuu lumottuun pronssimiekkaansa ja lyö voimakkaan iskun vaakatasossa kohti Kehrap I:stä, joka ei kerkeä reagoida. Isku on tarpeeksi voimakas irroittamaan epäkuolleen pään sen kehosta ja hautakuningas kaatuu maahan. Saurusherra yskäisee verta pitäen oikeaa kättään rintaa vasten yrittäen painaa verta vuotavaa haavaa ja katsoo silmät suurena kuinka epäkuolleen kuninkaan lihasta kuorituu esiin joitain mustia kuoriaisia ja Zlaterin sieraimet laajenevat niiden haistaessa kalman hajun, joka niistä leviää. Olentoja on pian satoja ja lähtevät kipittämään usean pienen jalan turvin kohti muinaista saurusherraa. Helpotuksekseen Zlater huomaa kuinka pienen pienet olennot alkavat kuivua kasaan ja kuulee pian niiden pienten leukojen naksunnan loppuvan. Zlater päästää sisuksistaan alkukantaisen ja uhmaa herättävän voitonkarjaisun."

[El Capitan]

Juuri minun tuuriani. Ihminen vastassa. Noh ei voi mitään, Ben ei kaadu kurjalle ihmiselle. Hän kaatuu vain sille kovalle, jolle voi kuolla kunnialla.

Onneksi peten nakki ei ehdi jäähtyä paljoa, pääset takaisin grillamaan tuossa tuokiossa.

[Heretic]

liskopaistia!

Onko Quehanilla kuinka kova isku teho?

[El Capitan]

Onko Quehanilla kuinka kova isku teho?

Tuskinpa sitä saat tietoosi, miksei samantien kaikki kerro mitä tavaroita löytyy. Veikkaan, että on gw kourassa, jos se lohduttaa.

El edit:

Asettukaa areenan keskelle ja tervehtikää toisianne!

Terve!

[Executioner]

Gabriel seisoi hiljaa pienessä lehdossa lähellä Sankareiden Tietä. Hänen tummat hiuksensa valuivat olkapäille kuin vesiputous, kirkkaat silmät katsoivat alaspäin. Hänen vyöllään riippui Iltatähti ja selässä oli kilpi, jonka hän oli tehnyt kauan sitten. Siinä oleva tunnus oli valkea pohja, jonka keskellä oli hopeinen tähti.

Gabriel meni polvilleen ja nosti katseensa lumihiutaleiden täyttämälle taivaalle. Oli aamu, aurinko lävisti pilvet ja valaisi maata säteillään.

"En ole ikinä hallinnut omaa kohtaloani, vaan olen tehnyt, kuten sinä olet ohjannut. Ohjaa minua näissä taisteluissa, ja paljasta itsesi minulle, suojelijani, kun osoittaudun sen arvoiseksi.