Sankareiden Tie

[Emmyon]

Kuolema korjas. Parempi voitti. Uudet suunnitelmat siis kehiin.

[Remington]

Näin kävi valitan. Tosin Imrikille jäi huikeat 1W! Eli nousee kahteen woundiin. Juuh elikästäs taisteluthan on käyty finaalia myöten mutta kirjoittaminen vie aikaa! =o)

[El Capitan]

"Mikä on tämä ihana tunne, missä minä olen?", "kotona, en, helevetissä, en" Missä?" Ben kysyy pimeällä aukiolla. Kirves poissa, kipu kadoksissa lähdin kävelemään eteen päin nähden lapsuuden muistoni, kaiken mitä olin tehnyt, kaiken mitä olin kokenut ja kaiken minkä olin unohtanut. "Örkkejä, paljon örkkejä!" huudahdin ja aloin taistella, mutta ne eivät nähneet minua saatikaan tunteneet iskujani. "Tästä jäin paitsi siis paitsi" Ben sanoo kyyneleet poskellaan.

Olen tehnyt hirveitä asioita ja en tahdo nähdä niitä, mutta taakseppäin en pääse kulkemaan. Monta haavaa sain nähdä ja kokea uudelleen, samat armoa pyytävät katseet, samat ihanat hetket jolloin sain olla iloinen oli yhtäkkiä poissa. "Hmph, tuo turnaus jossa kuolin heti, tuo ihminen joka tappoi minut, tuo.. tuo.. tuo saastainen.." en ehtinyt sanoa loppuun sanomisiani kun tunsin tutun käden jaloissani. Rakas tyttäreni oli tullut vastaan ja mikä on tämä outo tunne, rakkaus, jälleen näkemisen ilo, en tiedä mutta se tuntuu hyvältä.

Nyt olen kotona, perheeni ja ystävieni kanssa, kuolleena mutta mitä väliä. 30 vuotta olen yrittänyt päässä tänne, mutta nyt vasta olen kyennyt kuolemaan. Siellä areenalla halusin voittaa ja teurastaa kaikki, halusin voittaa ja selviytyä, mutta nyt kun olen täällä kiitän sinua ihminen, joka toteutit tämän vanhan hölmön ainoan toiveen.

Kiitän sinua, nimeä en tunne, mutta onnea tulevaisuuden mittelöihin. Olet paras muistoni minkä näin siellä pimeässä muistissani.

Ja näin minä poistun keskuudestanne. Onnea jatkajille.

El Edit: Niin ja Hyvin kyllä selostat taistelut Remington. Kaikki ottelut tuntuivat jänniltä, vaikka suurin osa jonka halusin jatkavan hävisi.

[Remington]

Juuh! Näin sen pitää olla! Jos lähdetään niin lähdetään tyylikkään fluffin turvin! =o)
Ja kiitoksia, yritän parhaani. =o)
Paljastanpas tässä nyt samalla seuraavat taisteluparit lyhykäisyydessään. Fluffi-osasto seuraa perässä. Eli.

Seuraavat ottelijaparit!

Oyama Masutatsu vs. Kar-Hyaen the black rider
Belgor The Grandmaster of the knights of the White Wolf of Drakwald vs. Imrik Merciful
Hash-hu tatakhomun vs. Zlater of Quetzl
Grommus Da Ugle and Dump'Un vs. Quehan First of Tzunki

[AUTS]

Kehraph herää kauhuissaan. Kylmä hiki valuu pitkin hänen kasvojaan ja hän alkaa tunnustelemaan niskaansa. "Ehjä." Hän toteaa. Hän alkaa muistelemaan tapahtumi. Hän muistaa kuinka hänen miekkansa tuhosi sauruksen kilven ja sen kun saurus katkaisi hänen kaulansa. "Miten voin olla hengissä..."

"Minä pelastin sinut !" vataa ääni varjoista. Kehraph kohottaa katseensa ja näkee vanhan papin. "Sethek!" Kehraph huudahtaa ja ryntää kohti hahmoa, mutta kun kohtaa hahmon hän huomaa että hahmo on vain aave...

Mitä sinulle on tapahtunut rakas veljeni, kuka tämän teki sinulle?

"Se oli Hahmutt." aave vastaa hiljaa

Kehraphin silmissä alkaa palaa raivon liekki: "kuningas joka anasti minun valtakuntani.. Miksi?"

Toisin kuin sinä MINÄ taistelin vastaan, mutta hävisin nostin sinut kuolleista viimeisillä voimillani jotta saisit kostettua puolestani, mutta jos vielä tämän kerran epäonnistut niin joudut seuraani, niin se vain on.

Kehraph polvistyy veljensä eteen. "´Minä vannon, että en lepää enne kuin tapan Hahmuttin! Minä en lepää ennen kuin olen saanut valtakuntani takaisin, MINÄ EN LEPÄÄ ENNEN KUIN OLEN KOSTANUT SINUN KUOLEMASI!!!" Huuto kaikuu pitkin hautaa.

Sethek nyökkää tyytyväisenä ja haihtuu pois.

Kehraph näkee uskollisen miekkansa ja lähtee pois sarkofagsta, vihan liekit loimuten silmissään.


Harmi että kuolin näin nopeasti, mutta tulemme viel näkemään Kehraphin...
Haluaisin kuitenkin tietää miten taistelu meni vaikka sitten yv:llä

[Remington]

Kerrassaan! Loistavaa! =o) Kuulkaas ihmiset.. Miten olisi että TE kirjoitatte tarinat ja mä kerron miten se sujui tilastollisesti!

[AUTS]

Kerrassaan! Loistavaa! =o) Kuulkaas ihmiset.. Miten olisi että TE kirjoitatte tarinat ja mä kerron miten se sujui tilastollisesti!

Tuohon tulisi varmaankin se ongelma, että kunpi kertoisi siitä taistelusta, ehkäpä ennalta määrätään kumpi kirjoittaa taistelun?

Tuossahan on ideaa...

[Remington]

Molemmat jotain? Ei kun hei! Kummatkin heittävät noppia ja lopputuloksesta "sovitaan" sit tasavoimin.. =o)

[AUTS]

Molemmat jotain? Ei kun hei! Kummatkin heittävät noppia ja lopputuloksesta "sovitaan" sit tasavoimin.. =o)

Kuinkas molemmat heittävät niitä noppia? (kuulostaa hieman tyhmälle kysymykselle... )

[Terminator Sergeant]

Jes! Sekä Fulgrimiin areena lll ja Tappoareenassa kuolin ekalle kiekalle, mutta nyt menen jatkoon! Jeehaw!

Taasko muumio? Eih...

[El Capitan]

Jos otteliat kertovat sen taistelun selostuksen niin voi tulla aika sekavaksi. "Sitten minä kohotin miekkani ja löin minkä kerkesin.." "Mutta sitä ennen minä iskin sinulta hengen pois killing blowilla!" Voi mennä tuollaiseksi tylsäksi, joten minusta on ihan hyvä, jos sinä (remington) vain jatkaisit selostajana.

[Remington]

Juuh! Autsin huomiosta johtuen huomasin, että taistelun kulkui muuttui hieman johtuen virheestäni. Kirjoitin tarinaan tarvittavat muutokset. Zlater voitti kyllä mutta onkin kahdessa woundissa kolmen sijaan. Pahoittelen tapahtunutta.

[Remington]

Jos otteliat kertovat sen taistelun selostuksen niin voi tulla aika sekavaksi. "Sitten minä kohotin miekkani ja löin minkä kerkesin.." "Mutta sitä ennen minä iskin sinulta hengen pois killing blowilla!" Voi mennä tuollaiseksi tylsäksi, joten minusta on ihan hyvä, jos sinä (remington) vain jatkaisit selostajana.

Juuh.. Useasta kokista seuraa huono soppa. Mutta jos tilastot katsotaan ennen matsia eli taistelun lopputulos menisi sen mukaan miten matsikin mutta molemmat kirjoittaisivat omien näkökohtien mukaan. Toki kirjoitan tarinan loppuun luvallanne, että saan harjoitusta! =o)

[Remington]

SANKAREIDEN TIEN VÄLIERÄT

"Voittamalla ensimmäisen vastustajasi olet ottanut tärkeän lisäaskeleen kohti Sankareiden Tietä!" Vanha soturi puhuu isoon ääneen. "Mutta vielä et ole osoittanut olevasi tarpeeksi rohkea etkä olevasi tarpeeksi kunniakas kävelläksesi tuosta portista!" Soturi jatkaa. "Vielä on edessäsi koitoksia, jotka sinun on kohdattava ja voitettava! Soturit! Olkaa hyvät ja aloittakaa! Vanha soturi istuutuu jälleen valtaistumelleen.

Oyama Masutatsu vs. Kar-Hyaen the black raider
"Oyama asteli takaisin areenalle jämäkästi kuin aina ennenkin mutta varovaisemmin kuin aikaisemmin. Jätin tekemä haava parannettiin avustajien toimesta mutta sitä särki ja mitä ilmeisemmin muistutuksena siitä, että mitä on joutunut jo kokemaan ja mitä tullaan vielä kokemaan. Oyama pystyy kuitenkin siirtämään kivun tunteen mielestään helposti ja niin hän tekeekin kunnes tämä ottelu on selvä. Hän silmäilee vastustajaansa, raskaasti haarniskoitua ja aseistettua mustahaltiaa sekä tämän ratsua, suurta liskoa joka näyttää tuijottavan tyhjyyteen mikäli ei ärise ympäristölleen.

Kar-Hyaen komensi muissa maailmoissa olevaa matelijaa, tämä nyki suitsia muristen ja sihisten. Mustahaltia kääntyi tarkastelemaan 20 askeleen päässä seisovaa pitkän hoikkaa miestä, joka seisoi kädet puuskassa rinnallaan odottaen toiminnan alkavan. "Mies on rauhallinen, tosi rauhallinen. Kunnia siitä hänelle. Surmasihan hän jätin ilman aseita!" Kar-Hyaen tuumi osin puoliääneen. "Tähän asti minulla ei ole ollut vaikeuksia enkä odota niitä vastakaan unohtamatta ja tietämättä kuitenkaan mihin vastustaja pystyy. Ja nyt.. Aloitetaanpas." Mustahaltia korjasi varustustaan ja komensi vastentahtoisen matelijan liikkeelle kohti areenan keskellä seisovaa miestä. Kohti Oyamaa.

Lisko lähti tapaansa mukaan nytkähtäen ja hitaasti liikkeelle mutta nähdessään edessään helppoa riistaa se karjaisten syöksähti eteenpäin sellaista vauhtia, että saavutti Oyaman alle sekunnissa ja ojensi pitkän kaulansa kohti ihmistä, yrittäen saada sen leukojensa väliin. Mutta Oyama oli liskoa nopeampi ja väisti nopealla sivuaskeleella liskon vasemmalle puolelle nostaen samalla jalkansa lähes pystysuoraan ylös laskien sen luita murskaavalla voimalla olennon kallon ja niskan tuntumaan. Kuului valtava räks-ääni, jota seurasi rutinaa ja olento kaatui kuolleena maahan, kallo ja niska murtuneena.

Kar-Hyaen karjaisi kirouksensa ja pudottautui kuolleen ratsunsa selästä ja ojensi ruumiinsa pistoon, kohteena ihmisen sydän. Jälleen Oyama oli nopeampi ja näki mustahaltian yrittävän pistoa. Hän pysäytti mustahaltian miekan terän paljailla käsillään eteensä vain huomaten kuinka haltia jatkoi vielä liikettään. Mustahaltian toisessa kädessä oleva miekka leikkasi ilman halki ja osui vinosti ihmisen päähän murskaten poskiluun ja vetäen verisen naarmun silmän yli. Taistelusta huumantuneen Oyaman vastaisku oli jälleen nopea. Ennen kuin Kar-Hyaen oli kerennyt palauttamaan miekkansa iskusta, Oyama iski kädellään mustahaltian kurkun murskaksi. Kar-Hyean ei ollut uskoa tapahtunutta vaan hän pudotti aseensa ja vaipui polvilleen maahan kurkkua molemmin käsin pidellen. Oyama perääntyi askeleen, aloitti tutun pyörähdyksen vasemmalle mutta hypäten nyt ilmaan, laskeutui ja potkaisi kierteellä kohti mustahaltian kasvoja murskaten kypärän, murskaten mustahaltian kallon ja lopulta potkun voima irroitti sen harteiltaan. Potkun voima olisi riittänyt murskaamaan minotaurinkin kallon.

Oyama Masutatsu tarkasteli Kar-Hyeanin ja hänen ratsunsa murskattuja ruumiita samalla kävellen pois areenalta keskittymään henkisesti ja fyysisesti seuraavaan otteluunsa. Hän kosketti varovasti mustahaltian viillon tekemää haavaa ja tokaisi, "Lihas on mahtavampi kuin teräs."

Belgor the Grandmaster of the Knights of the White Wolf of Drakwald vs. Imrik Merciful
"Jalkaansa arasteleva Belgor potkaisi kannuksensa varovasti hevosensa kupeisiin ja käänsi ratsunsa kohti edessä olevaa vastustajaa. "Ratsain oleva haltia! Ihan erilainen vastustaja kuin jalan oleva kääpiö!" Belgor ajatteli ja katseli varuillaan haltian vajaa 20 jalan mittaista peistä ja sen terävää haltiatekoista kärkeä. "Peli on kyllä selvä jos se tuolla pääsee iskemään.." Soturi vaikeni ajatuksineen. "Jos se pääsee.. Jos se pääsee..!" Belgor toisti mielessään ja keskittyi tulevaan koitokseen. Painoi päänsä alas ja nosti kypärän päähänsä. Sitten hän tarttui sotavasaraansa, potkaisi kannuksensa lujasti hevosen kylkiin kivusta huolimatta. "Veljien puolesta! Drakwald! Kuolema! Kuolema!" Belgor huusi ja lähti rynnäköimään haltiaa kohti.

Tunteet kokonaan ulkopuolelle siirtänyt Imrik istui satulassaan tuijottaen vain tyhjää, korjaten varustustaan kuin kone ja keskittyen vain seuraavaan hetkeen. Ei hetkeäkään hän antanut ajatusta vastustajasta eikä tästä turnauksesta mieleensä eikä sydämeensä. Sen aika olisi myöhemmin. Kuin pakostakin hänen sydämensä ja mielensä yrittivät pitää edellisen taistelun traagisen kulun, lopun ja sen tuomat kauhut loitolla. Havaitessaan vastustajansa suunnittelevan liikkeellelähtöä hän asettaa uutta kypäräänsä päähän sivaltaen vahingossa kasvoissa olevaan haavaan, joka alkaa vuotamaan. Imrik pyyhkäisee veren pois hihallaan asettaen kypärän päähänsä, puristaen ohjaksista ja peitsestä. Kuullessaan vastustajan huutavan sotahuutoaan Imrik lähtee kiihdyttämään ratsunsa täyteen laukkaan.

Villisti huutava ja sotavasaraansa heiluttava ritari ratsasti kuin vimmalla kohti haltiaa. Haltia laski peitsensä taas tutusti eteensä tähdäten kohti ratsastavaa ritaria rintaan. Vastustajien lähestyttyä lähestymistään, isku näytti vääjäämättömältä ja Belgorin ei auttanut muuta kuin toivoa, että haltia iskisi harhaan. Peitsenkärki osui maaliinsa niin kuin aina ennenkin kuolettavalla tarkkuudella ja ennen kaikkea kuolettavalla voimalla. Peitsenkärki läpäisi haarniskan, Belgorin toisen keuhkon ja murskaten vielä hänen lapaluunsa, läpäisten näin ihmisen koko rintakehän. Isku lennätti Belgorin ratsunsa selästä maahan rysähtäen areenan hietikolle selälleen luita murskaavalla nopeudella.

Imrik ratsasti takaisin päin katsomaan kuolevaa nuorta ritaria, joka tiesi loppunsa tulleen. Hänen kasvoillaan oli verta ja sitä tuli jokaisen raskaan ja tuskallisen hengenvedon yhteydessä lisää. Ihmisen kasvoilta kuulsi suru ja katumus. Imrik laskeutui satulastaan, käveli Belgorin luokse ja veti miekkansa vyöltään, nosti sen eteensä rinnan kohdalle kohottaen sen ja iskien alas Belgorin rintakehään pitäen sen siinä kunnes ihminen veti viimeisen henkäyksensä.

Imrik veti miekkansa Belgorin elottomasta ruumiista katsellen miekassa ollutta verta ja hetken aikaa hän ei tiennyt mitä sille pitäisi tehdä. Sitten hän käveli satulalaukulleen vetäen esiin silkkisen huivin ja pyyhki Belgorin veret siihen. Sen jälkeen hän kiinnitti huivin uuden peitsensä terän juureen. Hänellä ei ollut tietoa siitä miksi hän näin teki mutta se tuntui jotenkin oikealta. Ratsastaen pois areenalta hän siirtyi odottamaan seuraavan ottelunsa alkamista."

Hash-hu Tatakhomun vs. Zlater the Quetzl
"Hash-hu seisoi tyypilliseen tapaansa kuin patsas keskellä areenaa nojaten mahtavaan pronssiseen kahdenkäden seremoniamiekkaansa, joka oli tuonut voiton mustasta örkistä. Taistelu ei ollut ollut helppo mutta Hash-hu oli tapansa mukaan selviytynyt voittajana. Voittoa hän odotti seuraavastakin vastustajastaan. Tällä kertaa se olisi muinainen saurusherra ja molemmilla olisi satojen taisteluiden kokemus pohjana. Tämä olisi siis enemmänkin tahtojen ja voimien koitos kuin taktiikantuntemuksen ja kokemuksen. Hash-hun vammat eivät olleet täysin parantuneet vielä mutta hautakuningas lähti astelemaan kohti liskomiestä varmana voitostaan, sillä hän näki liskomiehen loukkaantuneen myös, ehkä vielä vaikeammin kuin mitä hän itse oli.

Zlater tuijotteli ihmeissään kilpeään, jonka areenan avustajat olivat onnistuneet entisöimään ja palauttamaan kilvessä olevan taikuuden. "Todellakin.. Kuinka ihmeellistä..?" Saurusherra puheli itsekseen ja tuijotteli kilpeään vielä tovin ihmeissään. "Tämä on merkki muinaisilta ja siunaus, jonka turvin voitan tämän turnauksen!" Zlater ajatteli mielessään ja ajatus siitä kunniasta, joka lankeaisi hänelle sokaisi hänen silmänsä taas kerran ja hän tuijotteli tyhjyyteen. Lähestyvän hautakuninkaan tuijotus herätti hänet kuitenkin takaisin tähän hetkeen ja saurusherra lähti pitkin hitain askelin kohtaamaan toisen hautakuninkaan pitäen kilpeä ja voittoa ensimmäisestä hautakuninkaasta merkkinä lähestyvästä voitostaan. Silmät kiiluen, pelkoa ja kipua tuntematta hän pidensi askeleensa loikiksi ja lähti hyökkäykseen!

Hautakuningasta kohti juokseva Zlater kohotti miekkansa jälleen ylös yrittäen hämätä vastustajaansa kohottamaan torjuntaansa. Ja näin kävikin. Hash-hun suuri pronssinen miekka kohottautui, paljastaen näin heikosti suojatun rintakehän. "Tästä tulee liian helppoa. Epäkuolleet ovat hitaita ja yksinkertaisia." Zlater ajatteli mielessään. Hash-hu nosti miekkansa puolustukseen nähden liskomiehen ryntäävän kohti yrittäen mitä todennäköisemmin yläviistosta tulevaa lyöntiä. Mutta juuri ennen kuin liskomiehen isku paljastuikin hämäykseksi ja muuttui pistäväksi hyökkäykseksi, Hash-hu päättikin kääntää puolustukseen kohotetun miekkansa selkänsä takaa pyörähtäväksi iskuksi sillä hän ei mitenkään voisi väistää iskua eikä torjua sitä.

Zlaterin lumottu miekka läpäisi helposti epäkuolleen pehmeän pronssihaarniskan pureutuen syvään Hash-hun lahonneeseen lihaan. Vetäen teränsä takaisin Zlater hymyili onnistuttuaan jälleen hämäämään vastustajaansa. Saurusherran silmät kuitenkin lasittuivat nähdessään kuinka valtaisa kahdenmiekka laskeutui häntä kohti levittäen kuolemaa. Hädissään Zlater kohotti kilpensä torjuntaan tietäen, että se ei pystyi pysäyttämään voimakasta iskua. Pehmeä pronssinen miekka ei niinkään leikannut käden ja kilven läpi vaan enemmänkin murskasi ne jatkaen matkaansa murskaten vielä liskomiehen kallon lennättäen kuolleen saurusherran hietikolle kasvavaan verilammikkoon.

Hash-hu odotti liskomiehestä kovempaa vastusta mutta tyytyi helpohkoon voittoonsa muistamalla, että turnaus jatkuisi vielä. Sen kummemmin välittämättä hautakuningas astui kuolleen liskomiehen yli, pois areenalta valmiina voittamaan seuraavankin vastustajansa. Zlater kuuli viimeisenä elonhetkenään muinaisten kutsun ja luopui maallisesta ruumiistaan siirtyen heidän rinnalleen hänelle oikeutetulle paikalleen."

Grommus Da Ugle and Dump'Un vs. Quehan First of Tzunki
"Sarvipää röhki karsinassa tyytyväisenä ja ilakoi viileissä oljissa. Se ei pitänyt siitä, että sitä tultiin häiritsemään sen nauttiessa. Grommus karjaisi kuitenkin jo toistamiseen, että nyt olisi aika aloittaa työt. Sarvipää osoitti epäluottamuslauseensa mutta alistui herransa tahtoon, hänhän ne oljet ja ruoan kuitenkin hommaa! Grommus valjasti Sarvipään ja vei sen ulos. Areenalla Grommus nousi mahtavan karjun selkään ja hitaasti lähti ratsastelemaan areenan keskellä seisovaa liskomiestä kohti. Grommus pysähtyi noin 20 askeleen päähän kookkaasta matelijasta, korjasi varuksensa ja nosti miekan olalleen.

Quehan liikkui hermostuksissaan edestakaisin viiltäen taas ilmaa vastustajaansa odotellessa. Quehan kaipasi jo toiminnan alkavan. Kääntyen liian nopeasti ympäri, haava vatsassa aukesi ja pieni verinoro alkoi valumaan liskomiehen suomuja pitkin. "Kirottua..!" Hän kirosi ja painoi kätensä haavaan. "Nyt on aika rauhoittua. Taistelun aika koittaa sitten kun sen aika on.." Muinainen saurusherra puheli itsekseen ja rauhottui. Quehan keskittyi ajattelemaan toviksi jotain muuta. Hänen mieleensä tuli heti edellisen taistelun ritarin rohkeus ja sinnikkyys, olihan hän kuolleenakin pitänyt miekasta kiinni ja yrittänyt surmata kylmäverisen matelijan. Quehan huomasi verentulon lakanneen ja mustan örkin kapuavan sikansa selkään. Hänen ajatuksensa palasi heti tähän hetkeen ja taistelun alkamiseen. "No niin. Nyt on toiminnan aika.. " Quehan totesi ja tarttui kirveeseensä kaksin käsin.

Grommus katseli kömpelön oloista liskomiestä, komensi Sarvipään liikkeelle ja kohotti miekkansa ilmaan. Sarvipää kiljaisi sotahuutonsa, johon Grommus yhtyi ja sitten outo parivaljakko lähti ryntäämään kohti liskomiestä. Quehan lähti myös juoksemaan vastustajaansa kohti ja vieläpä aivan uskomattomalla nopeudella! Vastustajat saavuttivat toisensa niin nopeasti, että Grommus ei kerennyt reagoimaan kun Quehan oli jo kohottanut valtaisan pronssikirveensä huitaisten sen alas voimalla, joka surmaisi isoimmankin jätin yhdellä iskulla. Kirves osui örkkiä kaulaan viiltäen örkin halki nivusia myöten upoten vielä karjun selkään koko terän leveydeltä ja syvyydeltä, surmaten karjun ja mustan örkin välittömästi.

Quehan nykäisi juuttuneen kirveensä kuolleena kaatuvan sian selästä, josta kuului ilkeää rutinaa. Saurusherra näki sekä örkin haavan ja karjun haavan mustuvan yhtäkkiä ja lahoavan nopeasti. Kuoleva ja mädäntyvä liha haisi uskomattoman pahalle ja sieraimet supistuen mutta hymyillen Quehan käveli ruumiskasasta poispäin."

Välierät päättyneet!

[Khordon]

Huh, Hash-hu selvisi ekasta haasteesta, mutta otti vähän osumaa samalla. Toivottavasti vastustajakin on heikossa hapessa...

[Jurpo]

Omituista. Viiden woundin pelkoa ja impact hittejä aiheuttava monsteri ei voittanutkaan jyräämällä.

Rauhallisin ottein Masutatsu verrytteli lihaksiaan. Ne rentoutuivat ja jännittyivät kuin omaa elämää henkivä maasto ja hän siirsi jalkansa vanhaan aseistuneeseen asentoon. Oyaman teräksen lujien käsivarsien päähän muodostuu kaksi tappavaa asetta - hänen nyrkkinsä jotka murskasivat peikkojen päitä ja olivat myös nujertaneet minotaureja. Hän tiesi että Naggarothin asukkaiden käyttämät Kylmäveriset olivat vahvoja, mutta ne oli suhteellisen helppo nujertaa.

Ratsastaja taas oli suurempi ongelma. Oyama oli kohdannut haltioita aiemminkin. Silloin hän oli vielä uskonut voiton johtuvan käden pitelemästä aseesta ja taidosta käyttää sitä. Hän oli ollut hölmö luullessaan niin. Käsi ohjasi miekkaa, joten käsi oli voimakkaampi. Yksinään miekka oli pelkkä suikale metallia, mutta käsi toi voiton yksinään. Naggarothilainen oli nopea, sitä ei voinut kieltää. Hän oli taitava, sitä ei voinut kieltää ja hän osasi käyttää ratsuaan tehokkaasti hyväkseen.

Oyama aavisti, että haltia yrittäisi kansalleen tyypillisesti nopeaa ja tappavaa hyökkäystä säästääkseen vaivaansa, mutta hän ei välttämättä osaisi ohjata voimaansa oikein. Lopullisen Totuuden Oppiin kuului voiman hallittu ohjaaminen. Joskus se oli oma voima joka suunnattiin suoraan viholliseen ja joskus se oli vihollisen oma ponnistus joka kierrettiin häneen itseensä. Masutatsu puhdisti mielensä tulevaa koitosta varten ja sulautti mielensä vastustajansa ajatuksia kohti. Hän voittaisi jolloin hän kohtaisi uuden vastustajan tai sitten hän häviäisi jolloin naggarothilainen jäisi eloon kohtaamaan uuden vastustajan.

Areena oli sama kuin elämä - sitä poistui pysyvästi tai jatkoi kohdaten samat haasteet yhä uudelleen ja uudelleen.

[Remington]

Huh, Hash-hu selvisi ekasta haasteesta, mutta otti vähän osumaa samalla. Toivottavasti vastustajakin on heikossa hapessa...

Kummallakin 2W! =o)

[Remington]

Omituista. Viiden woundin pelkoa ja impact hittejä aiheuttava monsteri ei voittanutkaan jyräämällä.

Se oli puhdasta teurastusta! Ja sulla ei mitenkään huonot savet! Se woundi kuiten vain 4+ sua ja sinulle sattui kyllä eittämättä parhaat nopat osumiseen ja woundaamiseen (kuutosia lähes kaikki) mutta kun taas Kar-Hyaenille pelin parhaat save-heitot (viitosia muistaakseni kaikki)! Kova taistelu tiedossa! =o)

[Nipsu]

Remington! Se on raider ei rider! Kiitos...

Kar-Hyaen tarkasteli tulevaa vastustaansa varjoista. Miehen tyyni asenne huolestutti häntä. Monesti hänen kylmä verisen ratsunsa kohtaaminen sai vastustajan menettämään ainakin osan itseluottamuksestaan, mutta se ei näyttänyt pätevän tähän hiljaiseesn ihmiseen...
Varsinaisesti Kar-Hyaen ei ollut halunnut joutuvansa jonnekkin täkkäiseen paikkaan syöksyessään portaaliin, mutta jos hän palaisi Naggarondiin areenan voittajana hänen "eisimiehensä" tuskin jaksaisi muistuttaa hänen juokkionsa "harmittavasta" kohtalosta.
Elävä kuollut oli ollut hidas ja se sopi Kar-Hyaenille loistavasti. Uusi vastustaja oli kuitenkin nuijinut jättiläisen liian helposti... Kar-Hyaen vetäytyi kammioonsa miettien miten taistelisi tätä outo ihmistä vastaan. Ehkä perinteinen rynnäkkö ei olisi tällä kertaa niin hyvä idea...


Taas! Täysin tyyli pohjalta tehty hahmo selvisi jälleen toiselle kierrokselle. Kuten kahdessa edeltävässäkin turneessa. Kuinkakohan kauan onneni jatkuu...
Saiko eläväkuollut muuten yhtään vahinkoa aikaiseksi? Entä paljonko vastustajani on vahingoittunut?

[Remington]

Remington! Se on raider ei rider! Kiitos...
Taas! Täysin tyyli pohjalta tehty hahmo selvisi jälleen toiselle kierrokselle. Kuten kahdessa edeltävässäkin turneessa. Kuinkakohan kauan onneni jatkuu...
Saiko eläväkuollut muuten yhtään vahinkoa aikaiseksi? Entä paljonko vastustajani on vahingoittunut?

Korjaan asian. Kar-Hyaen surmasi vastustajansa puhtaasti saaden re-rollin.