Eli semifinaaliin selvityvät ja uudet taisteluparit:
Oyama Masutatsu (3W) vs. Hash-hu Tatakhomun (3W)
Imrik Merciful (3W) vs. Quehan First of Tzunki (3W)
Onnea voittajille ja valittelut ei-jatkaville!
Onnea jatkoon!
Pidän todennäköisesti viikonlopun verran taukoa mutta ehkä pääsen jatkamaan jo huomenna. En tiedä vielä. Eli malttia ihmiset! =o) Ja palautetta tulemaan! Kirjoitusvirheistä ja oikein kirjoituksesta ei tarvitse. Kaikkihan sitä tekevät.. ;op
p.s Oyaman noppatuuri on ilmiömäinen!
p.p.s Imrikin ja Quehanin hyökkäykset olivat murhaa Belgorille ja Grommukselle saamatta mahdollisuutta iskeä takaisin.
Sankareiden Tie
"Yksi viilto lisää": Quehan ajatteli, viiltäen itseään kynnellä kaulaan, kymmenien muitten arpien vierelle. Liskomies lojui omassa nurkassaan, kärsivällisesti mutta silti rauhattomasti.
Hän epäili kaikkea ympärillään, mikä tahansa saattaisi olla Kaaoksesta, ehkä koko areena? Ehkä kaikki? Ehkä tämä onkin Old Onejen testi hänelle? Quehan itseasiassa toivoi yksin kohtaavansa kaikki vastustajat, tai ainakin ne jotka eivät olleet osa Suunnitelmaa. Sen verran hän vihasi heitä ja toivoi heidän kuolevan hänen kätensä kautta.
Itsevarmasti hän valmistautui seuraavaan taisteluun, voittamaan, Tzunkin Valittuna.
Siinä taas jotain mitä jaksoin raapustella, elkää please viittikö arvostella tai moittia virheistä.
Hän epäili kaikkea ympärillään, mikä tahansa saattaisi olla Kaaoksesta, ehkä koko areena? Ehkä kaikki? Ehkä tämä onkin Old Onejen testi hänelle? Quehan itseasiassa toivoi yksin kohtaavansa kaikki vastustajat, tai ainakin ne jotka eivät olleet osa Suunnitelmaa. Sen verran hän vihasi heitä ja toivoi heidän kuolevan hänen kätensä kautta.
Itsevarmasti hän valmistautui seuraavaan taisteluun, voittamaan, Tzunkin Valittuna.
Siinä taas jotain mitä jaksoin raapustella, elkää please viittikö arvostella tai moittia virheistä.
-
Terminator Sergeant
- Viestit: 1975
- Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
- Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen
Per... taas kuolin.
Zlater makasi areenalla. Miksi minä olen tässä? Miksen pääse Herrojeni luo? Zlater kokeili kättään. Se liikkui vaivalloisesti. Mitä ihmettä? Enkö olekaan kuollut? Hän nojasi miekkaansa ja nousi pystyyn. Old Onet ovat selvästikin pelastaneet minut seuraavaa koetusta varten!
Zlater lähti hoipertamaan areenan portteja kohti. Pian hän palaisi ja kostaisi tuolle hautakuninkaalle.
Zlater makasi areenalla. Miksi minä olen tässä? Miksen pääse Herrojeni luo? Zlater kokeili kättään. Se liikkui vaivalloisesti. Mitä ihmettä? Enkö olekaan kuollut? Hän nojasi miekkaansa ja nousi pystyyn. Old Onet ovat selvästikin pelastaneet minut seuraavaa koetusta varten!
Zlater lähti hoipertamaan areenan portteja kohti. Pian hän palaisi ja kostaisi tuolle hautakuninkaalle.
Think of the rivers of blood spilled by all those generals and emperors so that, in glory and triumph, they could become the momentary masters of a fraction of a dot.
- Carl Sagan
- Carl Sagan
-
Nuuska-Peke
- Viestit: 94
- Liittynyt: Pe 18.03.2005 21:30
- Paikkakunta: Jyväskylä
Belgor oli kylmässä, lumisessa ja tuulisessa paikassa. Hän tiesi että oli hävinnyt ottelun, mutta hän oli taistellut loppuun asti niin kuin jokaisen Ulriciin uskovan ihmisen pitääkin ja palkaksi siitä hän oli päässyt Tuonelaan. Hän näki kuinka Tuoni tuli lumisesta linnastaan noutamaan häntä kunniavieraakseen ja ikuiseen rauhaan, veljiensä, susiensa ja kunniansa kanssa.
Rappiolla on hyvä olla.
jaahas
Naggarothilainen oli ollut häikäilemätön ja rohkea, mutta siltikin luottanut teräksen voimaan. Oyama keskitti tahtoaan liikkumalla itse kehitetyn Pyörivä-sarjan tahdilla. Se oli hänen osaamisensa koko kirjo ja auttoi palauttamaan mieleen sopivat taktiikat.
Seuraava vastustaja tulisi olemaan epäkuollut. Ajatus sai hänet värähtämään pelosta. Hän tiesi että ne olivat voimakkaita ja häikäilemättömiä olentoja ja luonnottoman nopeita. Hän toivoi että vuosien harjoittelun avulla saavutettu itsekuri ja rohkeus toisi voiton ja lähettäisi luonnottoman noituuden synnyttämän kauheuden takaisin haudan lepoon.
Eläville olemme velkaa rakkauden ja kuolleille vain totuuden, hän mietti. Kuolleiden totuus on levätä haudoissaan ja sinne hän myös menee.
Voitto tuli taas. Kaaoslordit eivät ole mitään heikkoja hakkaajia.
Seuraava vastustaja tulisi olemaan epäkuollut. Ajatus sai hänet värähtämään pelosta. Hän tiesi että ne olivat voimakkaita ja häikäilemättömiä olentoja ja luonnottoman nopeita. Hän toivoi että vuosien harjoittelun avulla saavutettu itsekuri ja rohkeus toisi voiton ja lähettäisi luonnottoman noituuden synnyttämän kauheuden takaisin haudan lepoon.
Eläville olemme velkaa rakkauden ja kuolleille vain totuuden, hän mietti. Kuolleiden totuus on levätä haudoissaan ja sinne hän myös menee.
Voitto tuli taas. Kaaoslordit eivät ole mitään heikkoja hakkaajia.
Lintu, karhu, jänis ja kala.
Anna kestävä lemmenvala.
Anna kestävä lemmenvala.
Saurus oli todellinen pettymys Hash-hulle. Jos edes tämä satoja vuosia vanha oleva olento ei pystynyt tuon parempaan, kenestä hän löytäisi vastuksen. Hash-hu katsoi rinnassaan olevaa ammottavaa aukkoa, ainoaa jälkeä, jonka Zlater oli häneen saanut. Ihminen, tai mikä tahansa elävä olento olisi kuollut jo tuohon iskuun, mutta, kuten hän katkerasti muistutti itseään, hänhän oli elävä kuollut, sielu vangittuna tähän mätänevään ruumiiseen. Joskus hän toivoi, että tämä kidutus loppuisi ja hän pääsisi vihdoinkin rauhaan. Hän ei voisi kuitenkaan poistua kokonaan maan päältä, ennenkuin hän saisi raivonsa tilalle rauhan.
Mietteissään Hash-hu vilkaisi seuraavaa vastustajaansa, Oyama-nimistä ihmistä. Ihminen oli näyttänyt voimansa jo kahdesti, ensin isoa jättiä vastaan ja sitten mustaan haltiaan. Oyama oli ehkä nopea ja vahva, mutta nuori Hash-hun mittapuulla. Kuitenkaan hän ei aliarvioinut vastustajaansa. Yksi hyvin osunut isku, ja hän saattaisi lentää kappaleina maahan, ja sitten hän ei saisi koskaan tilaisuutta tyynnyttää raivoansa. Toisaalta hänen ei tarvitsisi saada kuin yksi siisti osuma ihmisen suojaamattomaan kehoon, ja tämä taittuisi kuin kuivunut kaisla myrskyssä.
Jatkaessaan mietiskelyään Hah-hu kaivoi esiin pienen hiomakiven ja veteli sitä miekkansa terää pitkin tasaisin vedoin. Hänen voimansa ja kokemuksensa toisivat jälleen voiton, kuten se oli tuonut voiton mustasta örkistä ja sauruksestakin.
Huh, se meni huomattavasti paremmin kuin odotinkaan. Ajattelin, että nyt tuli kuolema, 2-haavanen hautakunkku kun ei yleensä pitkään juhli. No, seuraavana kaaoslordi vastassa. Saa nährä, miten se menee...
Mietteissään Hash-hu vilkaisi seuraavaa vastustajaansa, Oyama-nimistä ihmistä. Ihminen oli näyttänyt voimansa jo kahdesti, ensin isoa jättiä vastaan ja sitten mustaan haltiaan. Oyama oli ehkä nopea ja vahva, mutta nuori Hash-hun mittapuulla. Kuitenkaan hän ei aliarvioinut vastustajaansa. Yksi hyvin osunut isku, ja hän saattaisi lentää kappaleina maahan, ja sitten hän ei saisi koskaan tilaisuutta tyynnyttää raivoansa. Toisaalta hänen ei tarvitsisi saada kuin yksi siisti osuma ihmisen suojaamattomaan kehoon, ja tämä taittuisi kuin kuivunut kaisla myrskyssä.
Jatkaessaan mietiskelyään Hah-hu kaivoi esiin pienen hiomakiven ja veteli sitä miekkansa terää pitkin tasaisin vedoin. Hänen voimansa ja kokemuksensa toisivat jälleen voiton, kuten se oli tuonut voiton mustasta örkistä ja sauruksestakin.
Huh, se meni huomattavasti paremmin kuin odotinkaan. Ajattelin, että nyt tuli kuolema, 2-haavanen hautakunkku kun ei yleensä pitkään juhli. No, seuraavana kaaoslordi vastassa. Saa nährä, miten se menee...
Douglas Walker
"Pokémon; It sounds like something that Jamaican shouts out when he wants to play cards"
"Pokémon; It sounds like something that Jamaican shouts out when he wants to play cards"
-
The Chosen of Waagh
- Viestit: 260
- Liittynyt: Ke 02.11.2005 21:00
Rymgor rojahti maahan hautakuninkaan miekan iskiessä hänen rintakehänsä säpäleiksi. Hän yritti kohottaa kättään iskuun ja huutaa jotakin uhkaavaa, mutta hänen kurkustaan pääsi vain korinaa, eikä hänen kehonsa totellut häntä. "Taisi sittenkin mennä hiukan yli tuopin verran..." hän manaili ajatuksissaan, ennen kuin hänen henkensä liittyi muiden kuolleiden örkkien tavoin suureen vihreyteen. Hänen viimeiseksi näykseen jäi hänen sotaratsunsa irtileikattu pää, joka lojui verisellä hiekalla.
Kuolleet pysyvät kuolleina, joten Rymgoria ette enää tapaa. Saman heimon uusi johtaja voi tosin ilmestyä seuraavalle sankareiden tielle.
Kuolleet pysyvät kuolleina, joten Rymgoria ette enää tapaa. Saman heimon uusi johtaja voi tosin ilmestyä seuraavalle sankareiden tielle.
Anna sielusi pimeydelle, koska pimeys sinua lopussa kuitenkin odottaa
Semifinaali
SANKAREIDEN TIEN SEMIFINAALIT
Taistelut alkavat!
Oyama Masutatsu vs. Hash-hu Tatakhomun
"Kaksi katsetta kohtasi Sankareiden Tien hiekkaisella areenalla. Areenalla, jossa soturit taistelivat elämästä ja kuolemasta. Niin kuin nämäkin soturit tulisivat kamppailemaan paremmuudesta, taistellen kuolemaan asti, yrittäen saavuttaa sen mitä tuhannet areenalle kuolleet soturit heitä ennen menneiden vuosisatojen aikana. Yritys saavuttaa paremmuus ylitse muiden ja saavuttaa ikuista kunniaa Sankareiden Tiellä. Mutta taistelun lopputulos ei riippunut yksin soturin voimista ja taistelutaidoista vaan se oli yhtälailla tahdonvoiman ja henkien taisto.
Ihminen tuijotti vastustajaansa, vuosisatoja eläneen ja satojen taisteluiden veteraania. Miehen pulssi kohosi hieman tuijottaen noita kuolleita lasittuneita silmiä, joista huokui pahuus ja pahuuden täyttämä mieli. Silmät eivät olleet kuolevaisen ihmisen vaan ne olivat elävän kuolleen silmät. Epäkuolleen, jonka sielu oli kirottu elämään lahonneessa ruumiissa. Ne olivat Hash-hu Tatakhomunin silmät, hautakuninkaan silmät ja elottomuuden takaa niistä huokui viha ja tukahtunut raivo, joka odotti purkautumistaan. Ihminen sulki silmänsä ja mielensä hetkeksi keskittyen ajattelemaan olentoa vain vastustajana, jonka pystyisi voittamaan ja onnistui pitämään pelkonsa kurissa. Oyama avasi silmät ja otti valmiusasennon jäykistäen lihaksensa koitokseen, joka ratkaisisi hänen elämänsä seuraavat hetket.
Hash-hu havaitsi ihmisen mielessä pelkoa ja toivoi sen kasvavan kauhuksi, saaden täten vastustajastaan henkisen yliotteen, jota elävä kuollut piti merkittävänä taisteluissa. Pelko vie miehen voimat tehden hänestä henkisesti raunion, joka on helppo tuhota mutta kauhuissaan olevan miehen tarvitsee vain päästää tuskistaan. "Ilman mieltä ei keho toimi." Hash-hu ajatteli ja muisteli ensimmäistä otteluaan, jossa henkisesti lyöty musta örkki oli vain kuoliniskua vaille lyöty. Ja sen armon hautakuningas örkille mieluusti soi. Hautakuninkaan vasen käsi piteli valtaisaa pronssista seremoniamiekkaa pystyssä oikean käden tunnustellen sen pronssinpehmeää terää, jonka Hash-hu oli juuri teroittanut. Muinainen miekka oli surmannut Hash-hun käsissä lukemattomia sotureita sadoilla taistelukentillä ja viimeisenä surmannut mahtavan saurusherran.
Sitten, yhtäkkiä, epäkuolleen oikea käsi lakkasi tunnustelemasta terää ja vasen kohotti ihmisen mittaisen miekan vaivattomasti ilmaan. Hash-hu nosti aseensa tutusti eteensä ja lähti varmoin askelin kohtaamaan kovatahtoisen ihmisen. Oyama näki epäkuolleen saapuvan ja muutti painopistettään hieman alemmas liu'uttaen oikean jalkansa hieman vinosti sivulle oikean käden laskiessa myös hieman vyötärön yläpuolelle. Tästä välittämättä Hash-hu suoristi kätensä pidellen raskasta miekkaa edessään ilman, että kädet tärisivät. Kuolevaisen voimat eivät siihen riittäisi. Voimakkaasti syöksyen eteenpäin, epäkuollut kohotti aseensa ilmaan haluten halkaista kuolevaisen mutta Oyama toimi uskomattomalla nopeudella ja pudottautui maahan ketterästi vasemman jalkansa varaan. Oikea jalka puolestaan suoritti pyyhkäisevän potkun vasemmalle murtaen yllätetyn elävän kuolleen vasemman säären kaataen hänet selälleen maahan. Oyama pyöräytti itsensä tukijalan ja käsiensä varassa ylös liikkuen kohti maassa makavaa hautakuningasta valmiina antamaan kuolettavan iskun vastustajalleen.
Hash-hu kohottatui maasta aseettomana vain kohtaamaan ihmisen iskujen ja potkujen sarjan, jotka epäkuollut torjui murtuneesta jalasta huolimatta. Oyama ei ollut uskoa silmiään ja pelko käväisi ihmisen mielessä. "Mitkä voimat! Ei tunne minkäänlaista kipua! Tuo vimma ja patoutunut viha!" Oyaman harhailevat ajatukset palasivat taisteluun epäkuolleen nyrkin murskatessa ihmisen yläleuan ja nenän. Verenmaku tulvi Oyama Masutatsun suuhun ja raudan haju täytti hänen ruhjoutuneen nenänsä. Ihminen kanavoi vihansa ja turhautuneisuutensa voimakkaiksi ja tarkoiksi iskuiksi, eikä antanut raivon vallata mieltään sillä raivostuessaankin, hänen voimansa olisivat tasavahvoja epäkuolleen kanssa ja tällöin hän menettäisi suurimman etunsa, aseettomantaistelun taidon. Oyaman iskut nopeutuivat ja torjuessaan useita iskuja ja potkuja, Hash-hu huomasi kuinka ihmisen murskaavat potkut murskasivat hänen molemmat jalkansa ja kuinka voimakkaat iskut rikkoivat hänen kätensä pikkuhiljaa. Viimein rampa ja runneltu Hash-hu ei voinut muuta kuin katsoa kuinka Oyama antoi kuolettavan viimeisen iskun murskaten hänen kallonsa.
Hash-hu Tatakhomunin ruumis oli ehkä murskattu mutta poispäin kävelevä Oyama Masutatsu ei huomannut kuinka mustien kuolleiden ja lasittuneiden silmien takana, vihan määrä vain kasvoi ja kasvoi. "Kostaa voi haudankin takaa..!" Hash-hu aloitti mielipuolisen naurun mielessään ja siirtyi henkimaailmaan. Oyama Masutatsu tunsi pahuuden läsnäolon ja hänen selkäpiitään karmi vaikka hän tunnetusti rohkea mies olikin, eikä uskaltanut kääntyä katsomaan taakseen vaan kiiruhti pois areenalta. Epäpyhien voimien rinnalla hän kuitenkin oli voimaton. Hänen tulisi nyt kerätä mielensä ja keskittyä kunnolla ennen viimeistä ottelua, joka ratkaisisi Sankareiden Tien-turnauksen voittajan!"
Imrik Merciful vs. Quehan First of Tzunki
"Imrikin vaaleat pitkät hiukset aaltoilivat tuulenpuuskan tarttuessa niihin. Hän tuijotti eteensä. Katse oli kuitenkin tyhjä. Hänen mielensä halusi hurrata haltian voitettua jo kaksi vastustajaansa ja edeten turnauksessa jo toiseksi viimeiselle kierrokselle, semifinaaleihin. Mutta ylpeydellä ei ollut sijaa haltian mielessä, eikä millään muullakaan tuntemuksella sillä haltia oli päättänyt sulkea tunteensa turnauksen ajaksi sen tuoman mielipahan vuoksi. Vaikka haltia toimikin tällä hetkellä tunteettomasti kuin kone, niin häneen katseensa ei voinut olla harhautumatta veriseen silkkihuiviin, joka liehui tuulessa peitsen kärjessä. Edellisen taistelun jälkeen Imrik oli pyyhkinyt nuoren ritarin veret silkkihuiviin tietämättä miksi niin teki. Sen enempiä ajattelematta ja muistelematta, Imrik nosti kypärän arpeutuneen kasvojensa peitoksi, nosti peitsen eteensä ja lähti nopeaan laukkaan ja rynnäkköön kohti liskomiestä, joka liikkui hermostuneen oloisesti paikoillaan.
Quehan, muinainen saurusherra, liikkui jälleen kerran malttamattomasti edes takaisin odottaen vastustajansa saapuvan taistelukentälle. Edellisten taistelujen vammojen arpeuduttua ja teräksenkovien suomujen kasvettua uudelleen, hänen ei tarvinnut olla huolissaan vanhojen vammojen aukenemisesta ja saattoi keskittyä taisteluun ja olemaan kiinnittämättä niihin huomiota. Jälleen kerran hän tulisi kohtaamaan ratsain olevan vihollisen mutta Quehania se ei pelottanut, sillä hän liikkui nopeammin kuin juokseva hevonen ja se yllätti niin monet hänen kohtaamansa ja voittamansa viholliset. "Haltiahevonen.." Quehan muisteli, kuinka nopeita haltioiden hevoset olivat ja ihan kiisivät taistelukentillä raskaasta haarniskoinnistaan huolimatta nähdessään haltian viimein saapuvan areenalle. Sitten saurusherran katse osui haltian kantamaan lähes 20 jalkaa pitkään peitseen, jonka varressa liehui liskomiehen mukaan jonkinlainen viiri tai huivi. Quehanin alkaessa miettimään miten toimisi moisen etulyöntiaseman olevan haltian puolella mutta haltian nopean liikkeellelähdön johdosta, hän päättikin luottaa tällä kertaa vaistoonsa ja lähti juoksemaan kohti vastustajaansa.
Haltia lähestyi liskomiestä nopeasti kuolettava peitsi tähdättynä saurusherran massiivisen rintakehään. Haltia uskoi nopean lähdön ja vaikuttavan nopeutensa yllättäneen pitkillä loikilla kohti juoksevan liskomiehen ja survaisi peitsen kohti vastustajansa sydäntä. Mutta Quehanin nopeus yllätti jopa haltiankin ja saurusherra väisti peitsen niin, että se vain raapaisi hänen kylkeään rusahtaen ja viiltäen liskomiehen oikean kyljen auki kylkiluiden murtumatta kuitenkaan. Quehan ähkäisi kivusta, kivun pakottaessa hänet sulkemaan silmänsä hetkeksi ja huitaisi sokeasti ohiratsastavaa haltiaa kohti, lyöden kuitenkin ohi. Haltia ratsasti areenan päätyyn kääntyen nopeasti uuteen rynnäkköön huomatessaan peitsen pään olevan vielä ehjä. Haltian silmät eivät kuitenkaan nähneet hienoista murtumaa, joka paljasti peitsen kärjen olevan irtoamaisillaan mutta pysyi paikoillaan.
"Olet ehkä nopea mutta katsotaan kuinka nopea olet ilman ratsuasi!" Quehan kirosi haltian nopeutta ja lähti rynnäköimään haltiaa vastaan. Quehan juoksi nyt kohti hevosta, ikään kuin haluten juosta sen läpi. Imrik havaitsi tämän mutta ei uskaltanut antaa hevosensa törmätä monisatakiloiseen liskomieheen vaikkakin hänen oli nyt huono käyttää peistään. Haltia oli kuitenkin taitava ratsastaja ja manooveröi ratsunsa niin, että pystyisi iskemään peitsellä. Vihollisten kohdatessa jälleen, haltian peitsi hakeutui liskomiehen rintaa kohti liskomiehen yrittäessä jälleen väistää peistä. Peitsenkärki murtui tällä kertaa helposti mutta isku osui liian alas, liskomiehen arpeutuneeseen vatsaan ja isku oli heikompi peitsen kärjen murtuessa edellisestä iskusta, antaen nyt liian helposti periksi eikä pystynyt lävistämään kunnolla liskomiehen suomuista ja lihaksista vatsaa. Kivusta huolimatta Quehan väisti nopeasti oikealle sivulleen, viiltäen kirveellä jälleen ohiratsastavaa hevosta ratsastajineen mutta hyökäten nyt hevosta kohti.
Isku osui hevosen lähes suojaamattomaan kurkkuun, leikaten siihen valtaisan haavan. Hevonen oli kuollut ennen kuin osui maahan kaatuessaan. Imrikin onnistui pysyä satulassa mutta hän oli iskusta huumaantunut. Hän nousi hoiperrellen pystyyn, vetäen miekkansa välittömästi esiin katseen etsiessä Quehania tietämättä sitä, että liskomies oli liikkunut hänen taakseen. Quehanin valtaisa kirves leikkasi ilmaa tähdäten haltiaa selkään. Ympäristöstään ja tapahtuvasta tietämätön haltia ei ehtinyt reagoida mitenkään kirveen iskun upotessa haltian oikeaan hartiaan, murskaten lavan keuhkoineen pysähtyen lopulta haltian sydämeen. Imrik näki kuollessaan vain usvaa ympärillään ja oli tietämätön siitä, että missä hän oikein oli. Quehan tarttui vatsassa olevaan peitsenkärkeen ja veti sen ärjäisten haavasta. Hän ihmetteli siihen sidottua veristä huivia hänen haistaessaan ihmisen verenhajun. Quehan ei sen kummempaa ajatusta kuitenkaan asialle antanut, vaan polkaisi haltian ruhjoutuneen ruumiin kirveensä terästä, nostaen jalkansa ruumiin päälle karjaisten ilmaan voitonhuudon."
Taistelut päättyneet! Seuraavana finaali!
FINAALI
Oyama Masutatsu vs. Quehan First of Tzunki
"Sankareiden Tie-turnaus oli miltei tullut päätökseensä. Kaksi soturia oli raivannut tiensä 14 muun soturin epäonnistuessa saavuttaa päämääränsä. Toisen heistä liittyen heidän joukkoonsa saavutettuaan paljon mutta ei tarpeeksi. Toinen puolestaan heistä saavuttaisi päämääränsä, saaden voiton ja kunniaa, ja saaden paikan Sankareiden Tiellä jatkaakseen edelleen voitokkaita taisteluitaan. He molemmat ovat osoittaneet voimansa ja kykynsä, tahtonsa ja halunsa saavuttaakseen ylivoiman muista sotureista, joita he ovat tähän mennessä kohdanneet ja saadakseen nyt saman ylivoiman vastapäätään seisovasta soturista. Soturit tuijottivat toisiaan herkeämättä, pitäen mielensä suljettuna niin, että toinen ei saisi mielen ylivoimaa vastustajaansa. Vastustajat, ihminen ja liskomies, keskittyivät yhtälailla itseensä kuin vastustajaansakin. Ihminen, Oyama Masutatsu, seisoi yhtä jämäkästi kuin aina ennenkin, kädet rinnallaan puuskassa. Saurusherra, Quehan, seisoi paikoillaan kuin patsas, tarkkailen vastustajaansa eikä tällä kertaa liikkunut edestakaisin.
Toinen heistä edustaa itsekuria ja palvoo lihasta yli teräksen. Sitä edustaakseen hän taisteleekin paljain käsin, ilman aseita ja ei pukeudu suojaavaan haarniskaan. Hänen voimansa ja taitonsa on seurausta epäjumalien palvomisesta, jotka suosivat hänen kaltaisensa soturien ylivoimaa muihin kuolevaisiin nähden. Hän, Oyama Masutatsu, kantaa jumaliaan kuvaavaa amulettia kaulallaan muistaen, että liskomies on omistanut elämänsä taistellakseen hänen jumaliaan ja heidän seuraajiaan vastaan. Oyama ei pääse näkemään liskomiehen silmien taakse hänen mieleensä mutta hänen ei tarvitse. Hän aistii liskomiehen vihan ja oikeudenmielisen puuskan. Se säteilee saurusherrasta. Oyama ei kuitenkaan lausu rukousta jumalilleen vaan uskoo ja keskittyy itseensä, valmiina murskaamaan liskomiehen, saaden näin jumaliltaan kiitoksen murskatessaan heidän vihollisensa.
Quehan toivoi kohtaavansa kaaoksen epäjumalien palvojan jo aikaisemmin mutta ilahtui tavatessaan tuon ihmisen nyt, finaalissa, viimeisimmässä ja tärkeimmässä ottelussa! Nyt hän voisi murskata hänet ja viedä jälleen voiton kaaoksen voimista! Quehan säteili vihaa ja halveksuntaa mutta muuri hänen mielessään piti ja esti ihmisen etenemästä hänen mieleensä. Quehanin ase, valtaisa pronssinen kirves, hohkasi reunoiltaan vihreää sen aistiessa kaaosta lähellään. Kirveen isku pystyi halkaisemaan peikonkin kahtia mutta siinä ollut muinaisten siunaus oli myrkkyä liskomiesten vihollisille, tuottaen tuskallisen ja hitaan kuoleman heille. Saurusherra lausui rukouksen hiljaa mielessään niin, että saisi voimaa tuhota vihollisensa ja passittaa epäjumalien palvojan helvetin tyhjyyteen. Mutta hän teki sen hiljaa ja niin ettei ihminen sitä huomannut.
Soturit olivat alle kymmenen askeleen päässä toisistaan. Kumpikaan ei nähtävästi halunnut tehdä aloitetta syystä, että olisi saanut vihjeen vastustajansa mielestä, saaden näin halutun yliotteen. Ensimmäisenä alkoi toimimaan Quehan, joka otti nopean askelparin eteenpäin kuroen välimatkan lähes kokonaan, heilauttaen samalla kirveensä yhden käden varassa oikealle eteensä. Mutta Oyama oli liskomiestä nopeampi ja väisti oikealle, pois alkavan pystysuoran iskun alta. Väistäessään Oyama kiersi vartalonsa vasemmalle ponnistaen samalla ilmaan liskomiehen oikealle puolelle räväyttäen hyppykierrepotkun kohti liskomiehen kalloa. Potku osui harhaan liskomiehen ollessa jo uudella askelparilla ihmisen potkun ulottumattomissa ja ilmestyi hänen selkänsä taakse. Quehan ohjasi harhautukseksi tarkoitetun iskunsa hartiansa taakse kaksinkäsin, iskien sen sitten vaakasuoraan, alas laskeutuvan Oyaman niskaan. Potkusta laskeutuva Oyama ei voinut iskulle mitään.
Oyama Masutatsu näki valon muuttuvan pimeydeksi ja muisti kantamansa amuletin liittyvän kirouksen. Amuletin kantajaa rangaistiin mikäli hän pettäisi jumalansa eikä pysyisi enää heidän suosiossaan. Kaukaisuudesta ja pimeydestä kuului ääni, joka sai Oyaman mielen kauhistumaan ja hän pelkäsi sielunsa puolesta.
Quehan katsoi kuinka Oyaman päätön ruumis muutti ulkomuotoaan groteskiksi ja tunnistamattomaksi massaksi, joka vääristyi ja sätki kivusta sen repeilleen ihon ja lihan mustuessa kirveen aiheuttaman siunauksen ollessa myrkkyä sille, saastaiselle kaaoksen olennolle. Pian ruumis oli kuittenkin kauttaaltaan musta ja se lakkasi liikkumasta. Quehan nosti kirveensä ilmaan ja karjaisi voitonhuutonsa ilmaan, joka rupesi kaikumaan ympäri areenaa. Quehan viilsi kaulaansa syvän viillon, merkiksi suuresta voitostaan kaaoksen palvojasta ja suuresta voitosta Sankareiden Tiellä!"
"Kultaiseen haarniskaan ja punaiseen viittaan sonnustautunut soturi lähti kahden hopeiseen haarniskaan pukeutuneen soturin kanssa laskeutumaan punaista marmoria olevia portaita kohti Quehania. Areenalla heidän heidän taakseen liittyi mustiin kaapuihin ja pronssisiin haarniskoihin pukeutuneet soturit. He levittäytyivät Quehanin eteen riviksi niin, että kultaisen ja selvästikin ansioitunein soturi oli ryhmän kärjessä. Quehan näki kuinka areenan hiekka söi Oyaman jäännökset. "Polvistu oi' mahtava soturi!" Kruunua kantava soturi puhui ja Quehan polvistui. "Olet osoittanut olevasi suurin ja arvoinen kulkemaan Sankareiden Tien osoittamaa tietä! Olet saavuttanut paljon mutta olet saavuttava lisää kunniaa nyt kun kuljet Sankareiden Tien näyttämää tietä! Tässä! Ota vastaan tämä antamani siunaus!" Mies siunasi Quehanin kielellä, joita hän ei ymmärtänyt. "Ja nämä lahjat, jotka käytä niin kuin parhaaksesi katsot!" Ojentaen hänelle kultaisia ja jalokivin koristeltuja esineitä sisältävän arkun, jota yksi mustakaapuinen soturi piteli edessään. "Sekä kaikkien tällä areenalla surmansa saaneiden soturien varusteet, joita käsittelet haluamasi mukaan!" Vanha soturi sanoi osoittaen hienosti pakattua kasaa. "Arkku ja nämä esineet odottavat sinua siellä, minne ikinä portista haluatkin kulkea!" Miehen lopettaessa valtaisa portti Quehanin takaa avatui hohtaen kellertävää valoa. Quehan kääntyi porttia kohti ja päättäväisin askelin asteli portista ulos."
Sankareiden Tien I:nen turnaus päättynyt! =o)
Taistelut alkavat!
Oyama Masutatsu vs. Hash-hu Tatakhomun
"Kaksi katsetta kohtasi Sankareiden Tien hiekkaisella areenalla. Areenalla, jossa soturit taistelivat elämästä ja kuolemasta. Niin kuin nämäkin soturit tulisivat kamppailemaan paremmuudesta, taistellen kuolemaan asti, yrittäen saavuttaa sen mitä tuhannet areenalle kuolleet soturit heitä ennen menneiden vuosisatojen aikana. Yritys saavuttaa paremmuus ylitse muiden ja saavuttaa ikuista kunniaa Sankareiden Tiellä. Mutta taistelun lopputulos ei riippunut yksin soturin voimista ja taistelutaidoista vaan se oli yhtälailla tahdonvoiman ja henkien taisto.
Ihminen tuijotti vastustajaansa, vuosisatoja eläneen ja satojen taisteluiden veteraania. Miehen pulssi kohosi hieman tuijottaen noita kuolleita lasittuneita silmiä, joista huokui pahuus ja pahuuden täyttämä mieli. Silmät eivät olleet kuolevaisen ihmisen vaan ne olivat elävän kuolleen silmät. Epäkuolleen, jonka sielu oli kirottu elämään lahonneessa ruumiissa. Ne olivat Hash-hu Tatakhomunin silmät, hautakuninkaan silmät ja elottomuuden takaa niistä huokui viha ja tukahtunut raivo, joka odotti purkautumistaan. Ihminen sulki silmänsä ja mielensä hetkeksi keskittyen ajattelemaan olentoa vain vastustajana, jonka pystyisi voittamaan ja onnistui pitämään pelkonsa kurissa. Oyama avasi silmät ja otti valmiusasennon jäykistäen lihaksensa koitokseen, joka ratkaisisi hänen elämänsä seuraavat hetket.
Hash-hu havaitsi ihmisen mielessä pelkoa ja toivoi sen kasvavan kauhuksi, saaden täten vastustajastaan henkisen yliotteen, jota elävä kuollut piti merkittävänä taisteluissa. Pelko vie miehen voimat tehden hänestä henkisesti raunion, joka on helppo tuhota mutta kauhuissaan olevan miehen tarvitsee vain päästää tuskistaan. "Ilman mieltä ei keho toimi." Hash-hu ajatteli ja muisteli ensimmäistä otteluaan, jossa henkisesti lyöty musta örkki oli vain kuoliniskua vaille lyöty. Ja sen armon hautakuningas örkille mieluusti soi. Hautakuninkaan vasen käsi piteli valtaisaa pronssista seremoniamiekkaa pystyssä oikean käden tunnustellen sen pronssinpehmeää terää, jonka Hash-hu oli juuri teroittanut. Muinainen miekka oli surmannut Hash-hun käsissä lukemattomia sotureita sadoilla taistelukentillä ja viimeisenä surmannut mahtavan saurusherran.
Sitten, yhtäkkiä, epäkuolleen oikea käsi lakkasi tunnustelemasta terää ja vasen kohotti ihmisen mittaisen miekan vaivattomasti ilmaan. Hash-hu nosti aseensa tutusti eteensä ja lähti varmoin askelin kohtaamaan kovatahtoisen ihmisen. Oyama näki epäkuolleen saapuvan ja muutti painopistettään hieman alemmas liu'uttaen oikean jalkansa hieman vinosti sivulle oikean käden laskiessa myös hieman vyötärön yläpuolelle. Tästä välittämättä Hash-hu suoristi kätensä pidellen raskasta miekkaa edessään ilman, että kädet tärisivät. Kuolevaisen voimat eivät siihen riittäisi. Voimakkaasti syöksyen eteenpäin, epäkuollut kohotti aseensa ilmaan haluten halkaista kuolevaisen mutta Oyama toimi uskomattomalla nopeudella ja pudottautui maahan ketterästi vasemman jalkansa varaan. Oikea jalka puolestaan suoritti pyyhkäisevän potkun vasemmalle murtaen yllätetyn elävän kuolleen vasemman säären kaataen hänet selälleen maahan. Oyama pyöräytti itsensä tukijalan ja käsiensä varassa ylös liikkuen kohti maassa makavaa hautakuningasta valmiina antamaan kuolettavan iskun vastustajalleen.
Hash-hu kohottatui maasta aseettomana vain kohtaamaan ihmisen iskujen ja potkujen sarjan, jotka epäkuollut torjui murtuneesta jalasta huolimatta. Oyama ei ollut uskoa silmiään ja pelko käväisi ihmisen mielessä. "Mitkä voimat! Ei tunne minkäänlaista kipua! Tuo vimma ja patoutunut viha!" Oyaman harhailevat ajatukset palasivat taisteluun epäkuolleen nyrkin murskatessa ihmisen yläleuan ja nenän. Verenmaku tulvi Oyama Masutatsun suuhun ja raudan haju täytti hänen ruhjoutuneen nenänsä. Ihminen kanavoi vihansa ja turhautuneisuutensa voimakkaiksi ja tarkoiksi iskuiksi, eikä antanut raivon vallata mieltään sillä raivostuessaankin, hänen voimansa olisivat tasavahvoja epäkuolleen kanssa ja tällöin hän menettäisi suurimman etunsa, aseettomantaistelun taidon. Oyaman iskut nopeutuivat ja torjuessaan useita iskuja ja potkuja, Hash-hu huomasi kuinka ihmisen murskaavat potkut murskasivat hänen molemmat jalkansa ja kuinka voimakkaat iskut rikkoivat hänen kätensä pikkuhiljaa. Viimein rampa ja runneltu Hash-hu ei voinut muuta kuin katsoa kuinka Oyama antoi kuolettavan viimeisen iskun murskaten hänen kallonsa.
Hash-hu Tatakhomunin ruumis oli ehkä murskattu mutta poispäin kävelevä Oyama Masutatsu ei huomannut kuinka mustien kuolleiden ja lasittuneiden silmien takana, vihan määrä vain kasvoi ja kasvoi. "Kostaa voi haudankin takaa..!" Hash-hu aloitti mielipuolisen naurun mielessään ja siirtyi henkimaailmaan. Oyama Masutatsu tunsi pahuuden läsnäolon ja hänen selkäpiitään karmi vaikka hän tunnetusti rohkea mies olikin, eikä uskaltanut kääntyä katsomaan taakseen vaan kiiruhti pois areenalta. Epäpyhien voimien rinnalla hän kuitenkin oli voimaton. Hänen tulisi nyt kerätä mielensä ja keskittyä kunnolla ennen viimeistä ottelua, joka ratkaisisi Sankareiden Tien-turnauksen voittajan!"
Imrik Merciful vs. Quehan First of Tzunki
"Imrikin vaaleat pitkät hiukset aaltoilivat tuulenpuuskan tarttuessa niihin. Hän tuijotti eteensä. Katse oli kuitenkin tyhjä. Hänen mielensä halusi hurrata haltian voitettua jo kaksi vastustajaansa ja edeten turnauksessa jo toiseksi viimeiselle kierrokselle, semifinaaleihin. Mutta ylpeydellä ei ollut sijaa haltian mielessä, eikä millään muullakaan tuntemuksella sillä haltia oli päättänyt sulkea tunteensa turnauksen ajaksi sen tuoman mielipahan vuoksi. Vaikka haltia toimikin tällä hetkellä tunteettomasti kuin kone, niin häneen katseensa ei voinut olla harhautumatta veriseen silkkihuiviin, joka liehui tuulessa peitsen kärjessä. Edellisen taistelun jälkeen Imrik oli pyyhkinyt nuoren ritarin veret silkkihuiviin tietämättä miksi niin teki. Sen enempiä ajattelematta ja muistelematta, Imrik nosti kypärän arpeutuneen kasvojensa peitoksi, nosti peitsen eteensä ja lähti nopeaan laukkaan ja rynnäkköön kohti liskomiestä, joka liikkui hermostuneen oloisesti paikoillaan.
Quehan, muinainen saurusherra, liikkui jälleen kerran malttamattomasti edes takaisin odottaen vastustajansa saapuvan taistelukentälle. Edellisten taistelujen vammojen arpeuduttua ja teräksenkovien suomujen kasvettua uudelleen, hänen ei tarvinnut olla huolissaan vanhojen vammojen aukenemisesta ja saattoi keskittyä taisteluun ja olemaan kiinnittämättä niihin huomiota. Jälleen kerran hän tulisi kohtaamaan ratsain olevan vihollisen mutta Quehania se ei pelottanut, sillä hän liikkui nopeammin kuin juokseva hevonen ja se yllätti niin monet hänen kohtaamansa ja voittamansa viholliset. "Haltiahevonen.." Quehan muisteli, kuinka nopeita haltioiden hevoset olivat ja ihan kiisivät taistelukentillä raskaasta haarniskoinnistaan huolimatta nähdessään haltian viimein saapuvan areenalle. Sitten saurusherran katse osui haltian kantamaan lähes 20 jalkaa pitkään peitseen, jonka varressa liehui liskomiehen mukaan jonkinlainen viiri tai huivi. Quehanin alkaessa miettimään miten toimisi moisen etulyöntiaseman olevan haltian puolella mutta haltian nopean liikkeellelähdön johdosta, hän päättikin luottaa tällä kertaa vaistoonsa ja lähti juoksemaan kohti vastustajaansa.
Haltia lähestyi liskomiestä nopeasti kuolettava peitsi tähdättynä saurusherran massiivisen rintakehään. Haltia uskoi nopean lähdön ja vaikuttavan nopeutensa yllättäneen pitkillä loikilla kohti juoksevan liskomiehen ja survaisi peitsen kohti vastustajansa sydäntä. Mutta Quehanin nopeus yllätti jopa haltiankin ja saurusherra väisti peitsen niin, että se vain raapaisi hänen kylkeään rusahtaen ja viiltäen liskomiehen oikean kyljen auki kylkiluiden murtumatta kuitenkaan. Quehan ähkäisi kivusta, kivun pakottaessa hänet sulkemaan silmänsä hetkeksi ja huitaisi sokeasti ohiratsastavaa haltiaa kohti, lyöden kuitenkin ohi. Haltia ratsasti areenan päätyyn kääntyen nopeasti uuteen rynnäkköön huomatessaan peitsen pään olevan vielä ehjä. Haltian silmät eivät kuitenkaan nähneet hienoista murtumaa, joka paljasti peitsen kärjen olevan irtoamaisillaan mutta pysyi paikoillaan.
"Olet ehkä nopea mutta katsotaan kuinka nopea olet ilman ratsuasi!" Quehan kirosi haltian nopeutta ja lähti rynnäköimään haltiaa vastaan. Quehan juoksi nyt kohti hevosta, ikään kuin haluten juosta sen läpi. Imrik havaitsi tämän mutta ei uskaltanut antaa hevosensa törmätä monisatakiloiseen liskomieheen vaikkakin hänen oli nyt huono käyttää peistään. Haltia oli kuitenkin taitava ratsastaja ja manooveröi ratsunsa niin, että pystyisi iskemään peitsellä. Vihollisten kohdatessa jälleen, haltian peitsi hakeutui liskomiehen rintaa kohti liskomiehen yrittäessä jälleen väistää peistä. Peitsenkärki murtui tällä kertaa helposti mutta isku osui liian alas, liskomiehen arpeutuneeseen vatsaan ja isku oli heikompi peitsen kärjen murtuessa edellisestä iskusta, antaen nyt liian helposti periksi eikä pystynyt lävistämään kunnolla liskomiehen suomuista ja lihaksista vatsaa. Kivusta huolimatta Quehan väisti nopeasti oikealle sivulleen, viiltäen kirveellä jälleen ohiratsastavaa hevosta ratsastajineen mutta hyökäten nyt hevosta kohti.
Isku osui hevosen lähes suojaamattomaan kurkkuun, leikaten siihen valtaisan haavan. Hevonen oli kuollut ennen kuin osui maahan kaatuessaan. Imrikin onnistui pysyä satulassa mutta hän oli iskusta huumaantunut. Hän nousi hoiperrellen pystyyn, vetäen miekkansa välittömästi esiin katseen etsiessä Quehania tietämättä sitä, että liskomies oli liikkunut hänen taakseen. Quehanin valtaisa kirves leikkasi ilmaa tähdäten haltiaa selkään. Ympäristöstään ja tapahtuvasta tietämätön haltia ei ehtinyt reagoida mitenkään kirveen iskun upotessa haltian oikeaan hartiaan, murskaten lavan keuhkoineen pysähtyen lopulta haltian sydämeen. Imrik näki kuollessaan vain usvaa ympärillään ja oli tietämätön siitä, että missä hän oikein oli. Quehan tarttui vatsassa olevaan peitsenkärkeen ja veti sen ärjäisten haavasta. Hän ihmetteli siihen sidottua veristä huivia hänen haistaessaan ihmisen verenhajun. Quehan ei sen kummempaa ajatusta kuitenkaan asialle antanut, vaan polkaisi haltian ruhjoutuneen ruumiin kirveensä terästä, nostaen jalkansa ruumiin päälle karjaisten ilmaan voitonhuudon."
Taistelut päättyneet! Seuraavana finaali!
FINAALI
Oyama Masutatsu vs. Quehan First of Tzunki
"Sankareiden Tie-turnaus oli miltei tullut päätökseensä. Kaksi soturia oli raivannut tiensä 14 muun soturin epäonnistuessa saavuttaa päämääränsä. Toisen heistä liittyen heidän joukkoonsa saavutettuaan paljon mutta ei tarpeeksi. Toinen puolestaan heistä saavuttaisi päämääränsä, saaden voiton ja kunniaa, ja saaden paikan Sankareiden Tiellä jatkaakseen edelleen voitokkaita taisteluitaan. He molemmat ovat osoittaneet voimansa ja kykynsä, tahtonsa ja halunsa saavuttaakseen ylivoiman muista sotureista, joita he ovat tähän mennessä kohdanneet ja saadakseen nyt saman ylivoiman vastapäätään seisovasta soturista. Soturit tuijottivat toisiaan herkeämättä, pitäen mielensä suljettuna niin, että toinen ei saisi mielen ylivoimaa vastustajaansa. Vastustajat, ihminen ja liskomies, keskittyivät yhtälailla itseensä kuin vastustajaansakin. Ihminen, Oyama Masutatsu, seisoi yhtä jämäkästi kuin aina ennenkin, kädet rinnallaan puuskassa. Saurusherra, Quehan, seisoi paikoillaan kuin patsas, tarkkailen vastustajaansa eikä tällä kertaa liikkunut edestakaisin.
Toinen heistä edustaa itsekuria ja palvoo lihasta yli teräksen. Sitä edustaakseen hän taisteleekin paljain käsin, ilman aseita ja ei pukeudu suojaavaan haarniskaan. Hänen voimansa ja taitonsa on seurausta epäjumalien palvomisesta, jotka suosivat hänen kaltaisensa soturien ylivoimaa muihin kuolevaisiin nähden. Hän, Oyama Masutatsu, kantaa jumaliaan kuvaavaa amulettia kaulallaan muistaen, että liskomies on omistanut elämänsä taistellakseen hänen jumaliaan ja heidän seuraajiaan vastaan. Oyama ei pääse näkemään liskomiehen silmien taakse hänen mieleensä mutta hänen ei tarvitse. Hän aistii liskomiehen vihan ja oikeudenmielisen puuskan. Se säteilee saurusherrasta. Oyama ei kuitenkaan lausu rukousta jumalilleen vaan uskoo ja keskittyy itseensä, valmiina murskaamaan liskomiehen, saaden näin jumaliltaan kiitoksen murskatessaan heidän vihollisensa.
Quehan toivoi kohtaavansa kaaoksen epäjumalien palvojan jo aikaisemmin mutta ilahtui tavatessaan tuon ihmisen nyt, finaalissa, viimeisimmässä ja tärkeimmässä ottelussa! Nyt hän voisi murskata hänet ja viedä jälleen voiton kaaoksen voimista! Quehan säteili vihaa ja halveksuntaa mutta muuri hänen mielessään piti ja esti ihmisen etenemästä hänen mieleensä. Quehanin ase, valtaisa pronssinen kirves, hohkasi reunoiltaan vihreää sen aistiessa kaaosta lähellään. Kirveen isku pystyi halkaisemaan peikonkin kahtia mutta siinä ollut muinaisten siunaus oli myrkkyä liskomiesten vihollisille, tuottaen tuskallisen ja hitaan kuoleman heille. Saurusherra lausui rukouksen hiljaa mielessään niin, että saisi voimaa tuhota vihollisensa ja passittaa epäjumalien palvojan helvetin tyhjyyteen. Mutta hän teki sen hiljaa ja niin ettei ihminen sitä huomannut.
Soturit olivat alle kymmenen askeleen päässä toisistaan. Kumpikaan ei nähtävästi halunnut tehdä aloitetta syystä, että olisi saanut vihjeen vastustajansa mielestä, saaden näin halutun yliotteen. Ensimmäisenä alkoi toimimaan Quehan, joka otti nopean askelparin eteenpäin kuroen välimatkan lähes kokonaan, heilauttaen samalla kirveensä yhden käden varassa oikealle eteensä. Mutta Oyama oli liskomiestä nopeampi ja väisti oikealle, pois alkavan pystysuoran iskun alta. Väistäessään Oyama kiersi vartalonsa vasemmalle ponnistaen samalla ilmaan liskomiehen oikealle puolelle räväyttäen hyppykierrepotkun kohti liskomiehen kalloa. Potku osui harhaan liskomiehen ollessa jo uudella askelparilla ihmisen potkun ulottumattomissa ja ilmestyi hänen selkänsä taakse. Quehan ohjasi harhautukseksi tarkoitetun iskunsa hartiansa taakse kaksinkäsin, iskien sen sitten vaakasuoraan, alas laskeutuvan Oyaman niskaan. Potkusta laskeutuva Oyama ei voinut iskulle mitään.
Oyama Masutatsu näki valon muuttuvan pimeydeksi ja muisti kantamansa amuletin liittyvän kirouksen. Amuletin kantajaa rangaistiin mikäli hän pettäisi jumalansa eikä pysyisi enää heidän suosiossaan. Kaukaisuudesta ja pimeydestä kuului ääni, joka sai Oyaman mielen kauhistumaan ja hän pelkäsi sielunsa puolesta.
Quehan katsoi kuinka Oyaman päätön ruumis muutti ulkomuotoaan groteskiksi ja tunnistamattomaksi massaksi, joka vääristyi ja sätki kivusta sen repeilleen ihon ja lihan mustuessa kirveen aiheuttaman siunauksen ollessa myrkkyä sille, saastaiselle kaaoksen olennolle. Pian ruumis oli kuittenkin kauttaaltaan musta ja se lakkasi liikkumasta. Quehan nosti kirveensä ilmaan ja karjaisi voitonhuutonsa ilmaan, joka rupesi kaikumaan ympäri areenaa. Quehan viilsi kaulaansa syvän viillon, merkiksi suuresta voitostaan kaaoksen palvojasta ja suuresta voitosta Sankareiden Tiellä!"
"Kultaiseen haarniskaan ja punaiseen viittaan sonnustautunut soturi lähti kahden hopeiseen haarniskaan pukeutuneen soturin kanssa laskeutumaan punaista marmoria olevia portaita kohti Quehania. Areenalla heidän heidän taakseen liittyi mustiin kaapuihin ja pronssisiin haarniskoihin pukeutuneet soturit. He levittäytyivät Quehanin eteen riviksi niin, että kultaisen ja selvästikin ansioitunein soturi oli ryhmän kärjessä. Quehan näki kuinka areenan hiekka söi Oyaman jäännökset. "Polvistu oi' mahtava soturi!" Kruunua kantava soturi puhui ja Quehan polvistui. "Olet osoittanut olevasi suurin ja arvoinen kulkemaan Sankareiden Tien osoittamaa tietä! Olet saavuttanut paljon mutta olet saavuttava lisää kunniaa nyt kun kuljet Sankareiden Tien näyttämää tietä! Tässä! Ota vastaan tämä antamani siunaus!" Mies siunasi Quehanin kielellä, joita hän ei ymmärtänyt. "Ja nämä lahjat, jotka käytä niin kuin parhaaksesi katsot!" Ojentaen hänelle kultaisia ja jalokivin koristeltuja esineitä sisältävän arkun, jota yksi mustakaapuinen soturi piteli edessään. "Sekä kaikkien tällä areenalla surmansa saaneiden soturien varusteet, joita käsittelet haluamasi mukaan!" Vanha soturi sanoi osoittaen hienosti pakattua kasaa. "Arkku ja nämä esineet odottavat sinua siellä, minne ikinä portista haluatkin kulkea!" Miehen lopettaessa valtaisa portti Quehanin takaa avatui hohtaen kellertävää valoa. Quehan kääntyi porttia kohti ja päättäväisin askelin asteli portista ulos."
Sankareiden Tien I:nen turnaus päättynyt! =o)
Viimeksi muokannut Remington, Ti 25.07.2006 03:45. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
Taistelu kävi kiivaana. Kar-Hyaen turvautui täysin vaistoihinsa, mutta voimakas ihminen näytti saavan yliotteen. Tärmäävä isku osui haltian kurkkuun palauttaen Kar-Hyaenin transsin omaisesta tilastaan. Viimeistelevän potkun lähestyessä haltian päätä hän näki tummiin pukeutuneen naisen nousevan yleisöstä ja kääntäen kulkunsa areenan portille. Kar-Hyaenin pää tuntui räjähtävä. Naisessa oli jotain tuttua...
Eipä ollut suuri yllätys hävitä kaamos lordille ja saihan sitä sentää vahingoitettua. Onnea vaan jatkoon päässeille. Palaan vielä joskus jotta voin kuolla uudelleen! MUHAHAHAHAAAAAA!
Eipä ollut suuri yllätys hävitä kaamos lordille ja saihan sitä sentää vahingoitettua. Onnea vaan jatkoon päässeille. Palaan vielä joskus jotta voin kuolla uudelleen! MUHAHAHAHAAAAAA!
Skeneen paluu prokkiksena modata 3ed DE figuista about WYSIWYG armeija. Saa nähä kuin käy.
Pro-tip: Jos palaatte foorumeille puolen vuosikymmenne tauon jälkeen ei kannata lukea omia vanhoja viestejä.
Pro-tip: Jos palaatte foorumeille puolen vuosikymmenne tauon jälkeen ei kannata lukea omia vanhoja viestejä.
Scary..
Nipsu. Voin helpotuksesi sanoa kuinka Oyamalla on puhtaasti ollut pelin paras noppatuuri ja sun seivit pettivät sitten kerralla kaikki. Taistelu kesti 5 vuoroa, joista Oyama sai vuorolla 2 kaksi woundia ja vuorolla 5 kolme woundia läpi.
Ja Oyaman murskattua Hash-hu Tatakhomunin ( jälleen ilmiömäisin noppatuurin ) jatkaa finaaliin kohtaamaan..?! Kenet?! Se selviää piakkoin! =o)
Finaalihan käydään täysin woundin huolimatta aikaisempien taisteluiden lopputuloksesta!
Ja Oyaman murskattua Hash-hu Tatakhomunin ( jälleen ilmiömäisin noppatuurin ) jatkaa finaaliin kohtaamaan..?! Kenet?! Se selviää piakkoin! =o)
Finaalihan käydään täysin woundin huolimatta aikaisempien taisteluiden lopputuloksesta!
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
Finaali!
Niin se on tämäkin turnaus saapunut siihen tilaan, että vain finaali on jäljellä! Jännäksi menee ( toivon mukaan myös teillä on jännää, hauskaa tms... =oD )!
Elikästäs nämä soturithan siellä paremmudesta taistelevat!
Oyama Masutatsu vs. Quehan First of Tzunki
Eikun finaaliin! =o)
Elikästäs nämä soturithan siellä paremmudesta taistelevat!
Oyama Masutatsu vs. Quehan First of Tzunki
Eikun finaaliin! =o)
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
joop jännä turnaus on ollut (vaikkakin putosin ekalla kielkalla.. -.-).
Kysyisin kuitenkin koska ajattelit järjestää seuraavan Sankareiden tien?
Sitten jos voittajaa pitäisi veikata niin Oyama vie.
Kysyisin kuitenkin koska ajattelit järjestää seuraavan Sankareiden tien?
Sitten jos voittajaa pitäisi veikata niin Oyama vie.
"hahaa, mahtavat kaukonäkijät antavat minulle visioita laskeutumispaikastani enkä siis voi joutua vahingossa warpista päin mäntyä, hahaa"
-sortaja
-sortaja
"Kaaos, tätä odotin": Quehan hieroi kipeää rintaansa, sylkäisten samalla lattialle.
Liskojen arkkivihollinen: Kaaos, tätä hän oli odottanut, tämän vuoksi hän taistellut. Mikä parempi kuin kohdata nemesiksensä finaalissa? Tämän vuoksi Quehan elää, tätä varten hän on. Henkisesti jo voittanut liskomies muistelee viime taistoja, yksikään vastustaja olematta hänen vertainen.
Viiltäen taas uuden haavan kaulaansa kaatuneen vihollisen kunniaksi, valmistautuen viimeiseen koitokseen.
Mahtava taistelu, yllätyin että Highborni kaatui, odotin pahinta vastustajaa koko turnauksessa
Liskojen arkkivihollinen: Kaaos, tätä hän oli odottanut, tämän vuoksi hän taistellut. Mikä parempi kuin kohdata nemesiksensä finaalissa? Tämän vuoksi Quehan elää, tätä varten hän on. Henkisesti jo voittanut liskomies muistelee viime taistoja, yksikään vastustaja olematta hänen vertainen.
Viiltäen taas uuden haavan kaulaansa kaatuneen vihollisen kunniaksi, valmistautuen viimeiseen koitokseen.
Mahtava taistelu, yllätyin että Highborni kaatui, odotin pahinta vastustajaa koko turnauksessa
Heti kun saan tämän päätökseen niin ajattelin aloittaa toisen. Tosin, kaipaan pientä rauhoittumista ja turnaus vaatii aika paljon koneella istumista = aloitan uuden oikeastaan heti kun ehdin mutta turnaus etenee hitaammin kuin tämä. Ja nyt kun Sankareiden Tie on teille tuttu, niin jätän paikan kuvauksen veke joka säästää hieman aikaa. Esimerkkinä kuitenkin Quehanin ja Imrikin matsi joka vei yli tunnin kirjoittaa! =o)AUTS kirjoitti:joop jännä turnaus on ollut (vaikkakin putosin ekalla kielkalla.. -.-).
Kysyisin kuitenkin koska ajattelit järjestää seuraavan Sankareiden tien?
Sitten jos voittajaa pitäisi veikata niin Oyama vie.
Katsotaan miten käy! Noppatuuri ainakin puhuu Oyaman puolesta! =o)
p.s Voin kyllä ottaa jo etukäteen varauksia Sankareiden Tie II-turnaukseen! Osallistujia se 16(+2) ja varaan ensisijaisesti paikan niille, jotka haluavat tulla takaisin! =o)
Ja nyt kun teillä on aikaa niin fluffia ihmiset, fluffia! Ja tarkempaa kuvausta hahmoista niin minun ei tarvitse keksiä. Saa kukin siis hahmoistaan mieleisen! Ja palautetta tulemaan. Odotettavissa jonkin verran sääntömuutoksia.
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
Tiukkaa se olikin ja hetken uskoin Imrikin voittavan! Sai sinuun 2 woundia ennen kuin ehdit mitään tekemään. Tosin sitten 4 woundin putki.. Kuten Grommuksellekin kävi! Onnea finaaliin! =o)Sipulih kirjoitti:Mahtava taistelu, yllätyin että Highborni kaatui, odotin pahinta vastustajaa koko turnauksessa
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
Imrik kaatui äänettömästi maahaan. Hän tiesi tekevänsä kuolemaa, mutta hän ei välittänyt. Hän oli tappanut elämässään niin paljon viattomia sieluja ettei hän yhtään ihmetellyt miksi jumalat halusivat hänen henkensä. Imrik katsoi ympärilleen. Hän näki murskaantuneen peitsensä. Silkkihuivi, jolla hän oli pyyhkinyt tappamansa nuoren ritarin kasvot, heilui vielä tuulessa. Imrik lähti ryömimään huivia kohti. Vihdoin saavuttuaan huivin luokse hän irrotti sen peitsestä. Hetken katsottuaan huivia Imrik sitoi sen kätensä ympärille. Hän ei tiennyt mitä oli tekemässä, mutta hänen oli vain pakko tehdä se. Imrikille tuli yhtäkkiä halu elää ja selviytyä. Imrik nousi vaivoin jaloilleen ja lähti kävelemään ulos areenalta. Minä en tänne kuole, ajatteli Imrik. Päästyään areenan porteille Imrik katsoi vielä huivia kädessään ja astui portista ulos.
Kiitos Remingtonille parhaasta turnauksesta mikä täälä sotavasarassa on ollut. Tässä oli selvästi parhaimmat tarinat kuin missään muussa. Odotan innoissani uutta. Onnittelut myös Sipulihlle voitostaan ja jatkoon pääsystä. Muista voittaa tämä niin voin lohdutella itteeni sillä että hävisin mestarille
Kiitos Remingtonille parhaasta turnauksesta mikä täälä sotavasarassa on ollut. Tässä oli selvästi parhaimmat tarinat kuin missään muussa. Odotan innoissani uutta. Onnittelut myös Sipulihlle voitostaan ja jatkoon pääsystä. Muista voittaa tämä niin voin lohdutella itteeni sillä että hävisin mestarille
Dalamar kirjoitti: Myymme halpaa suuseksiä.
Vastaan tulee kyllä sellanen pullamössö Kaamos Lordi minkä meinasin eka tehdä itse, mut pidin sitä niin tylsänä etten kehdannut 
Eli veikkaan seuraavaa:
Chaos Lord
Gaze of Gods
Helm of Many Eyes
ja pisteitä jää viel randomisti johonkin bout 40pisteen verran.
Todennäköisesti turpiin tulee, mutta toivotaan parasta.
Eli veikkaan seuraavaa:
Chaos Lord
Gaze of Gods
Helm of Many Eyes
ja pisteitä jää viel randomisti johonkin bout 40pisteen verran.
Todennäköisesti turpiin tulee, mutta toivotaan parasta.
Gaze of Gods, enchanted shield, Sword of Battle. Eli sellainen jonka ei arvelisi pärjäävän näin hyvin. Ilmeisesti ainakin noppajumala katsoo tämän tasitelijan puoleen.
"Koska tämä on Sotavasara - foorumi, jonka käyttäjillä on niin vähän toivoa saada naista, että pitää yrittää nussia pilkkua. -Da Capitan"
Kiitos!
Kiitos!!! =o) Mestarille on hyvä hävitä! =opTuomioSopuli kirjoitti:Kiitos Remingtonille parhaasta turnauksesta mikä täälä sotavasarassa on ollut. Tässä oli selvästi parhaimmat tarinat kuin missään muussa. Odotan innoissani uutta. Onnittelut myös Sipulihlle voitostaan ja jatkoon pääsystä. Muista voittaa tämä niin voin lohdutella itteeni sillä että hävisin mestarille
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-