Ensi kerralla sitten! =o)Nazreg Moonsinger kirjoitti:Bah. Pitänee nähtävästi tuoda seuraavaan turnajaiseen se ainoa oikea sankari, eli kaaos kääpiö. Harmittaa kun kone ei avannut niiden PDF:ää ajoissa että olisin saanut tähän turnaukseen mukaan. ^^
Sankareiden Tie
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
Kyllähän se näin oli, että kaaosjumalat olivat heitä palvovan kaaoslordin puolella! Oyaman noppatuuria ei voi mitenkään olla kehumatta edleleen ja tarpeeksi! Noppatuuri jatkui aina finaaliin asti, jossa kuitenkaan kaaoslordi ei saanut mahdollisuutta iskeä takaisin Quehanin saatua 4 woundia läpi rynnäkössään! Ja kieltämättä kun katsoo Oyaman varustusta niin ei olisi uskonut, että näin pitkälle pääsee tuollaisellakin!? Ja olihan se Quehankin iso yllätys! Aluksi veikkasin Hash-hun tai Ben Mangon voittavan!?daider kirjoitti:Gaze of Gods, enchanted shield, Sword of Battle. Eli sellainen jonka ei arvelisi pärjäävän näin hyvin. Ilmeisesti ainakin noppajumala katsoo tämän tasitelijan puoleen.
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
Quehan heilutteli kirvestään voitokkaana, hän tiesi että voittaisi, olihan hän Tzunkin suosikki, ensimmäinen. Kaaoksen limanuljaskasta ei ollut mitenkään hänelle vastusta, Old Onien luomana, tähän tarkoitukseen tehtynä. Vielä ennen astumistaan ulos portista, Quehan karjaisee voiton merkiksi, piirtäen Tzunkin merkin veriseen maahan
Älä paljasta mikäli tulet seuraavaankin turnaukseen! >=oDSipulih kirjoitti:Huh huh että jännitti!
Hienoa hienoa, pitäisikö sitä ny voittajan julkaista hahmokkeensa?
Remingtonille ehdottomasti kiitokset taitavista taistelun kuvauksista, kerrankin oli mielenkiintoa lukea kaikki muutkin taistelut kuin omat.
Ja Quehanin näätte muuten seuraavassakin turnauksessa..
Kiitos, kiitos! =o)
Jo vain! =oD
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
Pitäisi ilmeisesti minunkin tutustua liskomiehiin ja heidän historiaansa, että oshaa kirjoittaa asiaankuuluvasti!Sipulih kirjoitti:Quehan heilutteli kirvestään voitokkaana, hän tiesi että voittaisi, olihan hän Tzunkin suosikki, ensimmäinen. Kaaoksen limanuljaskasta ei ollut mitenkään hänelle vastusta, Old Onien luomana, tähän tarkoitukseen tehtynä. Vielä ennen astumistaan ulos portista, Quehan karjaisee voiton merkiksi, piirtäen Tzunkin merkin veriseen maahan
Ja kirjoottelehan kunnon fluffi! Mielenkiintoistahan oli kun alussa sanoit, että ei fluffia kerkeä kirjottelemaan kun on kiire voittaa turnaus! >=o) Oikeassa olit!
Mutta voittajalla on nyt hyvin aikaa kirjotella fluffia! Eiköstä vain? =o) Voithan kirjotel et mitä kaikkea Quehan turnauksen jälkeen puuhaa ja pitää hänen historiansa tuntemattomana! %op
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
jaahas
Ne saurukset osaavat iskeä melkoisen lujaa. Kuolo korjasi.
Urheudestaan muistettu Oyama tunsi sielunsa voimistuvan sen irrottua maallisesta vankilastaan. Hänen itsekurin ja harjoittelun kovettama mieli oli levollinen ja katsoi uteliaana edessään kieppuvaa sekasortoa ja kaaoksen muodotonta massaa.
Hänen matkansa oli alkanut yli 30 vuotta sitten pienestä luostarista Cathayn maassa ja se oli kulkenut käytännössä koko maailman halki. Hän oli mitellyt voimiaan jättejä vastaan ja nujertanut petomiehiä. Yöhiidet ja mustaörkit olivat silti hänen suurin muistonsa - ne olivat opettaneet hänelle totuuden jota hän oli seurannut loppuun asti. Heikkotahtoiset ihmiset antoivat sielunsa rappeutua ja antoivat jonkin itseään vahvemman tahon - valtion, uskon tai pakkomielteensä johdattaa heitä. Oyama ei kieltänyt heikkoutta. Häntä oli ajanut hänen pakkomielteensä kohdata yhä suurempia ja voimakkaampia vastustajia ja nyt oli tapahtunut se, mitä hän oli odottanut: hän oli kohdannut parempansa.
Tappio oli paras opettaja, mutta tappion myötä kuoleminen teki koko oppitunnin hyödyttömäksi. Hänen oivalluksensa katoaisi hänen mukana kaaoksen muodottomuuteen - tosiseikka mikä aiheutti hänelle suurta murhetta. Hänen suruaan kuitenkin lievitti yksi asia.
Matkansa aikana Oyaman taidot olivat innostaneet monia. Hän oli opettanut taitojaan eteenpäin kaikille jotka olivat olleet halukkaita oppimaan ja heidän opittua he olivat lähteneet opettamaan muita. Tileassa, Nulnissa, Marienburgissa ja Norscan maassa ja tunnettiin Oyama Masutatsun nimi ja hänen oppilaansa pitäisivät hänen muistonsa elävänä.
Se oli elämää - kaiken oli kuoltava, mutta vain kuolemalla saattoi syntyä uutta ja elinvoimaista. Oyama Masutatsun maallinen vaellus päättyi kaukaisella areenalla, mutta hänen legendansa huusi synnyinhuutonsa samalla kun hänen ruumiinsa laskeutui hiekalle.
Urheudestaan muistettu Oyama tunsi sielunsa voimistuvan sen irrottua maallisesta vankilastaan. Hänen itsekurin ja harjoittelun kovettama mieli oli levollinen ja katsoi uteliaana edessään kieppuvaa sekasortoa ja kaaoksen muodotonta massaa.
Hänen matkansa oli alkanut yli 30 vuotta sitten pienestä luostarista Cathayn maassa ja se oli kulkenut käytännössä koko maailman halki. Hän oli mitellyt voimiaan jättejä vastaan ja nujertanut petomiehiä. Yöhiidet ja mustaörkit olivat silti hänen suurin muistonsa - ne olivat opettaneet hänelle totuuden jota hän oli seurannut loppuun asti. Heikkotahtoiset ihmiset antoivat sielunsa rappeutua ja antoivat jonkin itseään vahvemman tahon - valtion, uskon tai pakkomielteensä johdattaa heitä. Oyama ei kieltänyt heikkoutta. Häntä oli ajanut hänen pakkomielteensä kohdata yhä suurempia ja voimakkaampia vastustajia ja nyt oli tapahtunut se, mitä hän oli odottanut: hän oli kohdannut parempansa.
Tappio oli paras opettaja, mutta tappion myötä kuoleminen teki koko oppitunnin hyödyttömäksi. Hänen oivalluksensa katoaisi hänen mukana kaaoksen muodottomuuteen - tosiseikka mikä aiheutti hänelle suurta murhetta. Hänen suruaan kuitenkin lievitti yksi asia.
Matkansa aikana Oyaman taidot olivat innostaneet monia. Hän oli opettanut taitojaan eteenpäin kaikille jotka olivat olleet halukkaita oppimaan ja heidän opittua he olivat lähteneet opettamaan muita. Tileassa, Nulnissa, Marienburgissa ja Norscan maassa ja tunnettiin Oyama Masutatsun nimi ja hänen oppilaansa pitäisivät hänen muistonsa elävänä.
Se oli elämää - kaiken oli kuoltava, mutta vain kuolemalla saattoi syntyä uutta ja elinvoimaista. Oyama Masutatsun maallinen vaellus päättyi kaukaisella areenalla, mutta hänen legendansa huusi synnyinhuutonsa samalla kun hänen ruumiinsa laskeutui hiekalle.
Lintu, karhu, jänis ja kala.
Anna kestävä lemmenvala.
Anna kestävä lemmenvala.
Nein, tappio tuli niin, että rusahti. Ei enää Hautakunkku kestäny kaaoslordia. Noh, onneksi olkoon Sipulih, voittajalle. Seuraavassa turnauksessa ei enää Hash-hua nähdä, vaan joko Tainaron Poluntuntija tai Khador Kivijalka tulee hänen tilalleen.
Hahs-hu leijui pimeyden keskellä. Hänen ruumiinsa oli murrettu, mutta hänen henkensä eli vielä. Hitaasti hän tajusi olevansa vanhassa ruumiissaan, sellaisena kuin se oli ollut ennen Nagashin petturuutta. Hänen vihreät silmänsä tutkailivat ruumista, joka oli turmeltu taikuudella satoja, satoja vuosia sitten. Hänen lihaksisas ruumiinsa oli väriltään vaaleaa pronssia ja hänen kaljuun päähänsä oli tatuoitu koristeellisia kuvioita. Yllätyksekseen hän huomasi olevansa puettu raskaaseen seremonialliseen haarniskaan, johon monet suuret soturit puettiin hautaamisen yhteydessä. Kirkas valo välähti ja hän seisoi keskellä polttavaa aavikkoa suuren pyramidin varjossa. Nyt hän ymmärsi mitä tapahtui: Hänelle oli suotu uusi mahdollisuus kostaa kansansa ja hänen itsensä tuho. Muutama luuranko kaivoi itsensä esiin hiekan alta hänen edessään, mutta hyökkäämisen sijaan he kumarsivat jäylästi ja vaipuivat takaisin hiekkaan.
-En petä teitä, kansani. Kostan tämän hirmuteon, njoka päällemme langetettiin ja pääsen vihdoin rauhaan.
Niin hän aloitti jälleen matkan kohti vuoria, jotka jakoivat maailman kahtia. Hän kantoi edelleen raskasta seremoniallista miekkaansa, joka toimisi hänen kostonsa välineenä. Vielä hän kostaisi, vielä joskus hän saavuttaisi päämääränsä.
Hahs-hu leijui pimeyden keskellä. Hänen ruumiinsa oli murrettu, mutta hänen henkensä eli vielä. Hitaasti hän tajusi olevansa vanhassa ruumiissaan, sellaisena kuin se oli ollut ennen Nagashin petturuutta. Hänen vihreät silmänsä tutkailivat ruumista, joka oli turmeltu taikuudella satoja, satoja vuosia sitten. Hänen lihaksisas ruumiinsa oli väriltään vaaleaa pronssia ja hänen kaljuun päähänsä oli tatuoitu koristeellisia kuvioita. Yllätyksekseen hän huomasi olevansa puettu raskaaseen seremonialliseen haarniskaan, johon monet suuret soturit puettiin hautaamisen yhteydessä. Kirkas valo välähti ja hän seisoi keskellä polttavaa aavikkoa suuren pyramidin varjossa. Nyt hän ymmärsi mitä tapahtui: Hänelle oli suotu uusi mahdollisuus kostaa kansansa ja hänen itsensä tuho. Muutama luuranko kaivoi itsensä esiin hiekan alta hänen edessään, mutta hyökkäämisen sijaan he kumarsivat jäylästi ja vaipuivat takaisin hiekkaan.
-En petä teitä, kansani. Kostan tämän hirmuteon, njoka päällemme langetettiin ja pääsen vihdoin rauhaan.
Niin hän aloitti jälleen matkan kohti vuoria, jotka jakoivat maailman kahtia. Hän kantoi edelleen raskasta seremoniallista miekkaansa, joka toimisi hänen kostonsa välineenä. Vielä hän kostaisi, vielä joskus hän saavuttaisi päämääränsä.
Douglas Walker
"Pokémon; It sounds like something that Jamaican shouts out when he wants to play cards"
"Pokémon; It sounds like something that Jamaican shouts out when he wants to play cards"
- El Capitan
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 5676
- Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
- Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä
Kait tuo oli jo ylempien johdatusta! En usko, että noppien vaihtaminen auttaisi.. Siunauksen jostain saanut.. =o)El Capitan kirjoitti:Jos jollain on hyvä tuuri koko ajan noppien suhteen, niin kokeile noppien vaihtoa (hymiö).
Sipulih, minä kannatan sinua! Kaaoksen palvojallekkin onnea vaikka sitä sinulla on piisannut.
Kyllä vain! Olenko muistanutkaan onnitella vielä?! =o Onnea, onnea! =o)
"You're right. The Devil has come. Look
at me. I am the Devil." -Charles Remington-
at me. I am the Devil." -Charles Remington-