Sata Sanaa - Jumala(t)

[Dalamar]

Niin kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä Dalamar laskeutui Internettiin ja julisti käskynsä kaikkien tiettäväksi:

I - Sinun Tulee Kirjoittaman Tulisella Kiihkolla Jumalasta Tahi Jumalista

II - Sinun Kirjoituksesi Ei Pidä Ylittämän Sataa Sanaa, Tai Ikuinen Kadotus On Sinun

III - Sinun Tulee Kirjoittaman Tarinasi Ennen Kolmattakymmenettä Päivää, Tai Palat Ikuisessa Tulessa

IV - Sinun Tulee Etsimän Laskuria Täältä: http://www.uta.fi/~heikki.salo/satasanaa.html

V - Jos Jokin On Epäselvää, Kysy, Niin Sinulle Vastataan

VI - Jos Et Kirjoita, Palat Liekeissä

[DJ_Silverpig]

Jumala on työkalu

Rip kääntyi pettyneenä kohti alttaria, otti päättäväisen askeleen sitä kohti, pysähtyi sen ääreen ja nosti kylmän katseensa kirkon koristeelliseen kattoon. Hän ei uskonut enää Jumalaan. Hän ei uskonut enää maailmaan. Usko oli orjuuttanut häntä koko hänen elämänsä ajan. Usko valheisiin ja teeskentelyyn. Se oli sitonut hänet tiukasti kiinni kulttuuriin sekä pakottanut hänet kunnioittamaan tietynlaisia arvoja. Maailmassa ei ole ihmisestä riippumatonta oikeaa tai väärää. Ne ovat ihmisen oma keksintö - kuten Jumalakin. Jumala ei suoranaisesti ohjaa ihmisiä, vaan jokin korkeampi taho ohjaa ihmisiä Jumalan avulla.
Uhmakkaasti Rip repäisi sokan vyöllään roikkuvasta käsikranaatista, polvistui ja sulki silmänsä. Hänen kasvoilleen levisi autuas, tyytyväinen virnistys.

[arska_a]

Tämän pitäisi olla kunnianosoitus Terry Pratchetille, Kiekkomaailman luojalle ja maailman parhaalle kirjailijalle. Joissain hänen tarinoissaan jumalat huvittelevat pelaamalla pelejä, voissa he syöksevät uskovaisiaan taistoon ja tuhoon, vain huvin vuoksi. Neuvon kaikkia lukijoita lämpimästi tutustumaan Terryn tuotantoon. Toivottavasti nautitte niistä.

Ja tietysti toivon, että nautitte minunkin tarinastani. Tässä se on, turhia mukisematta...

Jumalien pelipöytä

Siinä istuivat he jotka määräävät elämästä ja kuolemasta. Pelaajat jotka olivat erikoisimmat mitä maailma kantoi, vaikkakin he eivät maailmassa asukaan. Tarkkasilmäinen huomaa pöydän olevan tarkka kopio Vanhasta maailmasta, loppuen Maailmanreunanvuoriin.

Nämä pelaajat ovat jumalat. He pelaavat uskovaistensa hengistä.

Yhden ryhmän muodostivat selvästi Kaaos, Neljä suurta, joiden ympärillä pienemmät kaaosjumaluuden pyörivät, suosiota tavoitellen.

Toisella puolella taas Sigmar ja muut ihmisjumalat kääpiöiden jumaluuksien kanssa.

Näiden suurimpien ja mahtavimpien ryhmien lisäksi oli myös haltijoiden jumalia sekä örkkien vihreät jumaluudet. Kohtuullisen lähellä Kaaoksen kuppikuntaa istuskeli Sarvirotta hykerrellen itsekseen. Örkkien vieressä taas istuskeli jättien Maw.

“Aloitetaan peli”, vinkaisi Sarvirotta ja viskasi noppansa. Sota maanpäällä alkoi...

[Ihmiskilpi]

Sigmar vihaa väärinrakastajia

'Sigmarin nimeen, avatkaa!' kuului voimakas huuto paksun tammioven lävitse nyrkin jyskytyksen säestämänä. Paidaton mies nojasi oveen rakastettunsa sylissään yksinäisen kyyneleen valuessa pitkin hänen tuskastuneita kasvojaan. 'Tuokaa murtaja!' huuto kaikui käytävässä, ja pian neljän miehen käyttelemä rautainen pylväs alkoi takoa ovea hirmuisella voimalla. Vaikka mies taisteli vastaan kaikin voimin, eivät hänen lihaksensa voineet pidätellä noutajia, vaan ovi murtui hänen takanaan. Kourallinen sotilaita syöksyi huoneeseen, joista ensimmäinen vei miekanperällään miehen tajun.

'Teloitan teidät herramme Sigmarin nimeen, sillä synneistä kamalinta ei voi antaa anteeksi!' julisti soturipappi syösten soihtunsa rovioon. Väkijoukko seurasi halveksuen, kun kaksi rakastavaista huusivat tuskasta, mutta tuli lopetti pian miesten kärsimykset.

[Heretic]

Hulluilla on halvat huvit



Tämä on elämää, Kapteeni Kruger sanoi hivellessään nappia jossa luki LAUKAISE EXTERMINATUS, nyt Kruger leikkisi jumalaa, niinkuin oli aina halunnut.

Hihhii, siinä meni yksi planeetta, kapteeni sanoi lumoutuneena kun Exterminatus räjäytti planeetan kappaleiksi.

Minä pidän tästä leikistä, pitäisi leikkiä useammin jumalaa Kapteeni ajatteli.

Samantien hän lähetti uuden ohjuksen matkaan ja katsoi lumoutuneena kun yksi planeetta tuhoutui.

Aikansa riehuttuaan Kruger kiinnitti huomiota poikkeuksellisen isoon planeettaan jonka nimi oli sensoreiden mukaan Terra, nimi kuullosti tutulta Krugerin korvissa mutta siellä ei pitäisi olla mitään tärkeätä, niin hän ajatteli joten taas ohjus matkaan.

Kohta kuului ääni -Terra tuhoutunut-

JiiiHaaa olen Jumala, huusi Kruger siihen


-heretic

[AVVV]

Sinä elämää tulviva uhrini allani, rohtojen yhä uudelleen nostattama elimesi sisälläni, ja ulkona, ja sisällä taas, ratsastin aamunkoittoon laulaen Jumalan nimeä.

Khaela... Mensha... Khaine!

Sinäkin lauloit, kun viilsin sinua uudestaan ja uudestaan, viilsin nahkaa ja kalvoa, jännettä ja rustoa, luuta ja lihaa. Kiihkostani huolimatta pystyin säästämään - kiitos Sulhasen - suonia ja hermoja, joten tunsit koko jumalanpalveluksen etkä lähtenyt ennen aikaasi.

Ulkona auringon lieska iski Aenarionin lakelui:n kärkeen tornimme huipulla. Apupapitar antoi meille merkin. Et voinut sitä nähdä puhkotuilla silmilläsi, mutta silti ymmärsit, että on aika. Ensi säteiden lyödessä alttarille silvoin keuhkosi, maksasi, pernasi, haimasi, munuaisesi, lisämunuaisesi, sappirakkosi ja sydämesi. Kiitos, rakkaani.

[JakeZuku]

Luuk. 12:51

Kun minut vihittiin papiksi, olin nuori ja typerä. Luulin että jumalan lähettiläänä voisin vaikuttaa maailmaan, parantaa sitä, opettaa sitä. Nyt ympärilläni on erämaa, tuhannet ja taas tuhannet kilometrit erottavat minut vanhasta kodistani. Vilkaisen sotureita, joiden kanssa taitan matkaa, heidän tummaa ihoansa, kiillotettuja miekkojansa... Ja kalloilla lastattuja kuormiansa. Ne saavat veren hyytymään suonissani ja hien valumaan selkääni pitkin, enkä tarkoita 'niillä' pelkästään kalloja. Heidän silmänsä ovat harmaat ja niiden katse on teräksen kova, nämäkö muka Jumalan lähettiläitä? Herran tahdon välikappaleita? ''Isä, olemme kohta leirissä.'' Veli Marcus, sotureiden kapteeni huikkaa olkansa yli. värähdän ja kääriydyn viittaani. Heitä kutsutaan Paladiineiksi, ainoan Jumalan sotureiksi.

[Merrywinds]

[q]Exterminatus[/q]


Missä on Jumala? Missä on Keisari?

Huudot kaikuvat ympärilläni. Katson kummallekin sivulleni, mutta kaikkialla vain ihmiset hokevat sitä samaa. Mutta kun he kysyvät, minä tiedän vastauksen. Kaikkiin heidän ongelmiinsa.

Sana tanssii mielessäni siunauksen lailla.

Katselen vain lievästi kiinnostuneena, kuinka yksi heistä juoksee päätä pahkaa seinää päin. Uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Säälittävää.

"Tuomionpäivä on tullut! Keisari on pudonnut istuimeltaan, mätä ruumis antaa viimeinkin periksi muutokselle!" Joku huutaa väkijoukon yläpuolella. Kastson ylös huutajan virnuilevaan naamioon ja teen päätökseni. Kohotan kommunikaatiolinkin suulleni.

"Alfa yksi, turvataso 42-C, tunnus Exterminatus. Komento: Pane käytäntöön."

Missä on Jumala? Missä on Keisari?

Mätä jumala on mädällä valtaistuimellaan.

Exterminatus.

[Jurpo]

Teloitus

"Ymmärrätkö sinä tuomiosi? " hän kysyi Rautamieheltä. Tämä oli nuori mies, käytännössä vielä poika, mutta hänen voimansa olivat suunnattomat. Epäiltiin että hän olisi jopa Alfa-tasolla.

"Ymmärrätkö sinä voimaa joka ympäröi meitä? Minä en pelkää sinua. " hän sanoi. "Olen nähnyt pahempia kauhuja kuin sinä voit kuvitella."

"Onko viimeisiä sanoja?" Inkvisiittori sanoi ja otti pistoolinsa esille.

Rautamiehen kasvot vääristyivät "Lopeta. Minun pääni halkeaa."

"Tuo saa jäädä huomioimatta." Inkvisiittori sanoi rauhallisesti ja puristi liipasinta. Pistooli räjähti kappaleiksi repien hänen kasvonsa riekaleiksi.

Rautamiehen ilme kiristyi ja suunnaton tahto kohdistui Inkvisiittoriin. Tämän pää räjähti veripilveksi.

"Tiesitkö että minun päähäni ei satu enää. Entäs sinun?"