Sankareiden Tie II-turnaus

[Remington]

Oho.Muistinkin väärin.Sijoitin sen Tappoareena II.Minun mokani.

You are forgiven..! =o)

Onko nyt toi minun Powe...Siis fluffi monsterin päivitys tapahtunu missä sillä tippu WS ja S, mutta sai sen 1AS?

Kyllä. =o)

[Remington]

Remington, alkavatko taistelut pian? Tuskin maltan odottaa...

Jos tämän päivän aikana saisin jo osan! =o) Herra Executionaattorilta odotan vielä pieniä muutoksia ja Hazelta fluffia mutta arvonpas tässä nyt otteluparit! =o)

[Remington]

Otteluparit ja ensimmäisen kierroksen ottelut!

"Astuessasi portaalin et hetkeen näe mitään mutta sitten erotat samanlaista sinistä pyörteilevää ja helmeilevää valoa kuin portaali on itsekin ja sitten hahmotat sen. Olet sinisessä pyöreässä käytävässä ja kaukaisuudessa näet mitä ilmeimmin tunnelin pään kirkkaana. Matka on pitkä. Sitten tunnet kuinka kehosi kohoaa ilmaan ja kova ilmavirta alkaa piiskaamaan kasvojasi voimalla ja yhä voimakkaammin. Käytävä alkaa pyörteilemään ympärilläsi ja mielesi menee sekaisin kun et enää erota, että miten päin sinun kuuluisi olla käytävässä. Pian ilmavirta on niin voimakas että hengityksesi vaikeutuu, tunnet painetta rinnassasi ja kuljet vain nopeammin ja nopeammin eteenpäin ja valopilkku kaukaisuudessa suurenee ja suurenee. Pienen iäisyydeltä tunteman matkan jälkeen ja juuri kun sinusta alkaa tuntumaan, että loppusi on lähellä niin ohitat tunnelin kirkkaan pään, sen valo muuttuu pian mustuudeksi ja huomaat pyörinnän, kieputuksen ja ilmavirran loppuneen.
Yrität hahmottaa ympäristöäsi. Olet pimeässä huoneessa ja huomaat edessäsi kirkkaan oviaukon. Selkäsi takana ja ympärilläsi mustuus vain jatkuu. Aistit liikettä huoneen ulkopuolella. Päättäväisin askelein astelet kirkkaasta oviaukosta ulos. Näet ovaalin muotoisen, loivaseinäisen ja vaalealla hiekalla päällystetyn noin 100 askelta pitkän ja 40 askelta leveän areenan, valtaisan tornin vastapäätä, jota vartioi kaksi pronssiseen haarniskaan ja mustaan viittaan pukeutunutta valtaisaa soturia. Näet myös kolmannen hahmon mutta et kiinnitä siihen vielä huomiota etkä välitä vielä kuka tai mikä se on. Pian huomaat, että vierelläsi seisoo kaksi samanlaista soturia kuin vastapäätä vartioiden oviaukkoa.
Katselet lisää ympärillesi. Näet punaisesta marmorista tehdyt portaat, jonka huipulla on kultainen valtaistuin, jossa istuu kultaiseen haarniskaan ja punaiseen viittaan pukeutunut kookas vanha soturi. Soturi kantaa kultaista kruunua ja pitelee kaksin käsin kauniisti tehtyä isoa miekkaa. Hänen ympärillään näet kaksi myöskin punaiseen viittaan sonnistautunutta soturia mutta heidän haarniskansa on hopeiset ja he seisovat kunnioittaen vanhan kookkaan soturin molemmin puolin asennossa.
Vanha soturi nousee seisomaan ja tervehtimään, "Tervetuloa soturit! Tervetuloa Sankareiden Tielle!" mies puhuu kovaan ääneen ja osoittaa häntä vastapäätä olevaa valtaisaa porttia, joka on useita kymmeniä metrejä korkea ja leveä. "Tuosta portista kulkee se joka taistelee kunniakkaasti ja voittaa turnauksen mutta se ei riitä!" mies jatkaa. "Hänen on todistettava olevansa sankarin maineen arvoinen! Hänen on osattava osoittaa rohkeutta ja tahdikkuuta ja kohdata vastustajansa oli se minkälainen hyvänsä!" mies puhuu edelleen kovaan ääneen. "Kohtalon määräätte yksin te ja vain te! Soturit! Asettukaa areenan keskelle ja tervehtikää toisianne! Ja nyt.. Taistelut alkakoon!" vanha soturi huutaa ja istuutuu."

Dervyl, King of Bandits vs. Zlater of Quetzl
"Dervyl, Rosvojen kuningas, on saapunut Sankareiden Tielle vastaamaan mielensä nälkään aiheuttamaan kutsuun voittaa tämä turnaus. Hän ei ole täällä kunnian ja maineen vuoksi, kuten suurin osa tänne saapuvista sotureista, vaan hän on täällä ahneutensa ajamana ja halajaa voittajalle kuuluvia rikkauksia ja voitettujen sotureiden maagisia esineitä. Tulevien rikkauksien loisto paistaa hänen silmistään mutta pakkomielteinen ahneus varjostaa tätä hehkua. Se varjo ja mustuus mikä varjostaa hänen silmiään, näkyy myös hänen varustuksestaankin. Hänen varustuksensa on kauttaaltaan musta ja hän ratsastaa valtavalla mustalla oriilla, jonka ruumista peittää myös musta levyhaarniska. Dervyl näkee etäällä lähestyvän liskomiehen hahmon. Tulevien aarteiden sokaisemana hän vetää huotrasta mustan miekkansa, jonka terällä liukuu ohuita punaisia aaltoja perä perään ja käskyttää ratsunsa rynnäkköön.

Zlaterin mieltä vaivaa myös nälkä. Hänen nälkänsä kuitenkin himoitsee voiton tuomaa kunniaa tästä turnauksesta. Hän ei halaja kultaa eikä aarteita kunhan vain saavuttaisi suurimman soturin tittelin ja lähtisi areenalta voittajana. Areenalta voisi poistua vain suuren portin läpi, joka johdattaa Sankareiden Tielle. Areenalta tulee poistumaan vain yksi sitä tietä, muut päättävät päivänsä hiekan peittämällä areenalla. Viime kerran epäonnistumisen pelko lyö hänen mieleensä kuitenkin varjon. Viime kerralla hänen onnistui saavuttaa voittoja mutta hänen tahtonsa ei riittänyt viemään voittoa. "Tällä kertaa olisi toisin.." saurusherra sihisee itsekseen. "Tällä kertaa se olisin minä!" Zlater sihinästä kuulsi viha. Zlater tarkasteli lumottua pronssimiekkaansa ja pronssista kilpeään. Niitä ympyröi taikuuden aura ja vahvistava voima virtasi kantajaansa ja toi rohkeutta liskomiehelle kohdata valtaisa tummanpuhuva vastustajansa. Zlater lähti mielensä nälän ajamana juoksemaan ja kohtaamaan vastustajansa.

Zlater juoksi hurjana kohti vastustajaansa, välittämättä kohti juoksevasta valtavasta sotaratsusta. Juuri ennen kohtaamista Zlater väisti vinosti sivulle ja uudestaan vinosti takaisin väistäen ohi juoksevan jyhkeän sotahevosen kavioiden potkut ja Dervylin miekaniskut. Zlater puolestaan pääsi iskemään Dervylin suojaamattomaan kylkeen mutta vaikka hänen miekkansa terä osui raskaan haarniskan pintaan, se ei pystynyt leikkaamaan siitä läpi. Isku kuitenkin tuntui mutta Dervyl ei sitä mitenkään päällepäin näyttänyt. Dervyl komensi hevosensa kahdelle jalalle seisomaan. Nopea liike hämäsi Zlaterin hetkeksi ja hän perääntyi luullen ratsun pillastuneen. Mutta Dervyl oli taitava ratsastaja ja hänen sotahevosensa oli hyvin koulutettu. Ratsu kääntyi kahdella jalalla kohti liskomiestä ja laskeutui potkaisten kahdesti, kerran molemmilla etukavioilla, Zlateria. Zlater tajusi pian asian tolan ja lähti väistämään vasemmalle. Hän ehti väistää toisen iskun mutta toinen kavio murskasi liskomiehen ala-ja yläleuan.

Verestä ja kivusta sokaistunut liskomies perääntyi ja ei voinut muuta kuin toivoa, että Dervyl löisi iskunsa harhaan. Mutta Dervyl saavutti liskomiehen yhdellä ainoalla hevosensa loikalla ja laski miekkansa tarkasti kohti liskomiehen hartioita. Musta miekka puri syvään saurusherran niskaan ja alas rintaan leikaten syvän haavan murtaen samalla solisluun. Zlater ähkäisi kivusta ja kävi polvillaan maassa nousten sisulla takaisin ylös vain kohdatakseen Dervylin terän uudelleen. Isku osui liskomiehen kalloon murtaen sen ja Zlater vaipui polvilleen maahan uudelleen. Tällä kertaa nousematta takaisin ylös. Dervyl katsoi kuinka liskomiehen ruumis jäi polviasentoon ja käänsi sitten ratsunsa poispäin kohti areenan tornia ja tallia. Hän taputti ratsunsa kaulaa ja kehui ratsuaan. Olihan sen potku löytänyt paikkansa ja tehnyt liskomiehestä väliaikaisesti sokean ja siten helpottanut Dervylin työtä surmata vastustaja. Kauempana puolestaan Zlaterin näkemä kirkkaus vaihtui pimeyteen ja liskomies vaipui synkkään tuntemattomaan."

Tainaron Tientuntija vs. The Black Knight
"Tainaron katsoi hieman tuskaisena ympäristöään. Ei puiden ja oksien tuomaa suojaa. Pelkkää hiekkaa, jota reunusti kiviseinät. "Tämähän oli häkki! Häkki, jossa kapiset rakit taistelivat viimeisestä luusta!" metsänhaltia huusi mielessään. Haltia kirosi ympäristöään ja tunsi kuinka viha hänen sisimmissään kasvoi kasvamistaan. Sitten hän kuuli mielessään rauhoittavaa ääntä, aivan kuin lehtien ja oksien havinaa. "Eihän tämä ole totta!? Aistinikin valehtevat minulle!?" hän jatkoi mutta sitten hän haistoi vehreät lehdet ja aamukasteen niiden pinnalla. Hän tunsi kuinka riipus lämmitti hänen sydäntään ja rauhoitti hänen mieltään. "Aivan.. Löydän metsän sydämestäni ja mielestäni. Se riittää minulle." Tainaron kuiskasi itselleen. Hänen mielialansa koheni ja hän keskittyi tarkastamaan varustuksensa; lumotun kilven ja hänen metsän sydämestä löytämänsä keihään, joka hohkasi valkoista valoa ympärillään. Hänen katseensa tavoitti areenalle saapuvan mustan ritarin ja hän lähti juoksemaan rohkeasti eteenpäin, kohtaamaan haasteet, jotka areena asetti häntä vastaan.

Musta Ritari koki yllätyksen hänen saapuessaan paikkaan, joka tuntui olevan kuin eri maailmasta. Hänen kantajansa ihmettelivät samaa. Varusteita kantava mies lopetti kookospähkinöiden yhteenlyömisen ja kaikki pysähtyivät. Kuultuaan vanhan soturin sanat, Musta Ritari koki yllätyksen toistamiseen kuullessaan kuningas Arthurin piilottelevan tuon valtaisan portin takana mutta sen avatakseen hänen tuli voittaa kaikki häntä vastaan asetetut vastustajat. "Se keltamaksainen kojootti..!" Musta ritari huusi ja takimmainen kantaja hieroi ohimoaan. Musta ritarin mieltä myllersi halu kohdata kuningas Arthur mahdollisimman pian uudestaan mutta sitä ennen hänen oli taisteltava muitakin vastaan! Hän kuitenkin rauhottui huomatessaan, että he kävisivät hyvin harjoitusvastustajista ennen kuin kohtaisi Brittien kuninkaan uudestaan. Hän käskytti kantajansa liikkeelle nähdessään hahmon, joka lähti juoksemaan häntä kohti. "None shall pass.. trough me!" Musta ritari huusi ja kookospähkinöiden äänten nopeuttamana kantajat lähtivät rynnäkköön.

Ensimmäisenä reagoimaan ehti Tainaron mutta haltia hämmentyi Mustan ritarin kohdatessaan, että miten taistella raajarikkoista vastustajaansa vastaan. Musta ritari komensi kantajansa haltiaa kohti ja purskautti verta irtileikatun kätensä haavasta kohti haltian kasvoja. Tästä hämmentyneenä ja raivostuneena Tainaron heilutti keihästään ilmassa kuolettavassa kaaressa ja iski Mustaa ritaria kantavia miehiä keihäällä. Miehet kaatuivat maahan ja Mustan ritarin kaatuessa ja kiljuessa vieressä, "senkin keltamaksainen kojootti! Surmasit aseettomia miehiä! Senkin rotta!". Kuolleeksi epäillyt kantajat nousivat puoli-istuvaan asentoon ja huusivat yhteen ääneen, "Ei tässä kuoltu olla. Ei edes oikeastaan sattunut. Kyllä tästä selvitään." Musta ritari oli hetken hiljaa ja sitten tokaisi, että "melkein tapoit aseettoman miehen!" ja suihkautti lisää verta haltian kasvoille. Tainaron katsoi ihmeissään ja sivalsi keihäällään viillon kohti Mustan ritarin päätä. Isku leikkasi Mustan ritarin pään irti torsosta.

Pää lensi usean askeleen päähän areenan hiekalle. "Joko se loppui?" Tainaron mietti. "Okei.. Sovitaan, että tuli tasapeli!?" Kuului ääni Mustan ritarin irtileikatusta päästä. "Joko se taas alkoi..?" Kantajat lausuivat yhteen ääneen. Myöhemmin Mustan ritarin vastalauseesta huolimatta Tainaron julistettiin ottelun voittajaksi ja Musta ritari lähetettiin etsimään Kuningas Arthuria takaisin omaan maailmaansa. Tainaron poistui areenalta odottamaan seuraavan ottelunsa alkamista."

Kehraph I vs. Agul Ironfang
"Kehraph I puristi miekkansa kahvaa ja muisteli ensimmäistä taisteluaan tällä areenalla. Se oli kuitenkin ainoa taistelu minkä hän ehti taistella, sillä liika kostonhimo sokaisi hänet hänen halutessa kostaa ja surmata kuningas Hahmuttin ja saada valtakuntansa takaisin. Nyt hän kuitenkin oli saanut uuden mahdollisuuden saavuttaa kunniaa tällä areenalla ja nyt hän päätti, ettei se jäisi tähän ensimmäiseen otteluun. Nyt hänen mielessään ei olisi kosto Hahmuttinia vastaan, niin kauaa kun hän olisi täällä, vaan halu saavuttaa tässä turnauksessa se, mikä viimeksi jäi saavuttamatta. Nyt hän taistelisi itsensä ja veljensä vuoksi, sillä hän oli täällä myös hänen vuokseen. Hänen veljensä, Sethek, oli saanut manattua Kehraphin hengen takaisin manalasta. Sethek oli antanut Kehraphille haarniskansa, jonka huhuttiin olevan itsensä Skorpionijumalan tekemä! Nyt kun Skorpionijumala oli läsnä ja hänen veljensä myös hengessä niin hän olisi voittava! Kehraph I nosti sinisenä hohtavan miekkansa ja oli valmis kohtaamaan vastustajansa.

Agul myhäili itsekseen kilpensä päällä tuijottaen epäkuollutta, joka tuijotti mustilla pahan täyttämillä silmillään kääpiötä. Kääpiö tuhahteli itsekseen, sillä hän ei tuntenut pelkoa. Eikä sitä näyttänyt! Hän oli mahtava ruhtinas omiensa joukossa ja muiden rotujen sekä kansojen pelkäämä tai kunnioittama. Kilvenkantajat hänen allaan puolestaan liikkuivat hermostuneesti edes takaisin, sillä vaikka veteraaneja olivatkin, niin yliluonnollisen olennon läsnäolo teki heidät hermostuneeksi. "Pojat!" Agul karjaisi ja kohotti kirvestään, liike loppui. Agul oli kuullut kuullut voittajan saavan arkullisen jalokiviä ja kultaa sekä voitettujen varusteet. Hymynkare kohosi hänen huulilleen. "Mutta pahus vieköön!?" Vain yksi örkki oli saanut aikaiseksi rahdata takalistonsa tänne mutta ei kääpiön kirveen eteen, mikä kääpiöruhtinasta harmitti. "Noh, ehkä se vihernahka saisi itsensä jatkoon ja kohtaisi kääpiön mahtavan kirveen jatko-ottelussa!" Agul tuumaili. Agul huomasi epäkuolleen kohottavan aseensa ja piti sitä merkkinä taistelun alkamisesta.

Agul komensi kantajat liikkeelle kohti epäkuollutta, samalla kun ruhtinas kohotti kirveensä ja oli valmiina iskemään sopivan tilaisuuden tullen. Kehraph I puolestaan seisoi paikoillaan patsaan tavoin ja antoi kääpiöiden marssia häntä kohti. Agul ihmetteli hautakuninkaan taktiikkaa mutta komensi kantajat rynnäkköön tullessaan sopivan matkan päähän ja heilautti kirveensä kaaressa, laskien sen oikealta vinosti alas kohti Kehraphin päätä. Kehraph I heräsi yhtäkkiä toimintaan ja sai ohjattua kilvellään päähän kohdistetun iskun sivulle. Isku oli kuitenkin voimakas ja edes hautakuninkaan voimat eivät riittäneet ohjaamaan iskua kokonaan sivulle. Kirves leikkasi syvään epäkuolleen lahonneeseen hartiaan murskaten solisluun mutta Kehraph ei näyttänyt tuntevan iskua ja kohotti miekkansa kohti kääpiötä. Agul ei ehtinyt torjumaan iskua ja naurahti huomatessaan iskun kilpistyvän hänen rintahaarniskaansa. Pian kääpiön vahingonilo kostautui ja hymy varisi pois hänen kasvoiltaan ja muuttui säikähdykseksi.

Kääpiön hieno Gromril-haarniskan metalliosat ruostuivat puhki silmänräpäyksessä ja nahkaosat mädäntyivät kunnes jäljellä ei ollut enää mitään. Raivon puuskassa Agul kohotti ja laski kirveensä valtaisan raivon ja vihan voimalla halkaisten Kehraphin pronssisen rintahaarniskan ja murskaten tämän koko rintakehän yhdellä ainoalla voimakkaalla iskulla. Kääpiö hämmästyi vain lisää huomatessaan kirotun olennon olevan vielä pystyssä. "Jumalten nimeen.." Agul huomasi lausuvansa ja katsahti hautakuningasta silmiin. Kehraph I:sen silmissä näkyi pohjaton pimeys ja pahuus. Hautakuningas kohotti uudestaan kirotun aseensa ja sivalsi poissaolevan kääpiön suojaamattoman kylkeen ammottavan haavan. Agul ähkäisi ja puri hampaitaan sulkien pois kivun mutta Kehraph kohotti asettaan jo uudelleen. Kääpiö alkoi kohottamaan kirvestään torjuntaan mutta ei ikinä ehtinyt ja epäkuolleen miekka puri syvään kääpiön kylkeen uudestaan murskaten nyt myös luita.

Kivusta huolimatta ja hurjan huudon saattamana Agul loikkasi kilveltä kohti Kehraphia iso kirves kohotettuna. Kääpiö laski kirveensä voimalla, joka pystyisi rampauttamaan jättiläisen. Kehraph huomasi ettei ehtisi väistämään eikä pystyisi torjumaan niin voimakasta iskua. Hän kohotti kilpensä siitä huolimatta ja kohotti miekkansa vinosti ylös ja kääpiön ollessa vielä ilmassa huitaisi iskun tätä kohti. Hautakuninkaan isku viilsi ilmaa kääpiön edessä ja kääpiön isku puolestaan halkaisi epäkuolleen kilven, mursi tämän käden ja kallon. Kehraph I lennähti iskun voimasta selälleen maahan tämän maailman valo vaihtui jälleen toisen maailman pimeyteen. Agul sylkäisi kohti maassa makavaa hautakuninkaan murskattua ruumista ja palasi kilvenkantajiensa luo. Areenan soturit tarjoutuivat auttamaan loukkaantunutta kääpiötä mutta tämän katse pakotti heidät perääntymään. "No niin.. Se oli helppoa. Mitä seuraavaksi?!" Agul mutisi perässä tuleville kantajilleen."

Zacharias the Damned vs. Grumsus Da Weird' Un
"Zacharias tunsi olevansa voimiensa koitossa. Hän piti uusia voimiaan ja kykyjään varmana merkkinä voitosta tästä turnauksesta ja että hänestä tulisi uusi Sankareiden Tien-mestari. Hänelle oli annettu lisänimi kirottu mutta hän ei itse ajatellut niin, koska nyt hän pääsi maallisesta tuskasta ja kuoleman pelosta. Nyt hän eläisi ikuisesti ja pystyisi harjoittamaan taistelutaitojaan vuosisatoja. Zacharias muisteli iltaa, jolloin hänen joukkueensa joutui epäkuolleiden hyökkäyksen kohteeksi ja hän oli ainoa, joka selvisi väijytyksestä. Ritari, joka johti epäkuolleita, paljastui Verisen lohikäärmeen suvun vampyyriksi. Vampyyri antoi Zachariakselle verisuudelman kohdatessaan lähes vertaisensa kaksintaistelussa ja halusi hänen kehittämän kykyjään eteenpäin kasvattaen samalla hänen voimiaan yli-inhimillisiksi. Näin hänestä tulisi ylivertainen muihin nähden! Zacharias heräsi tähän hetkeen ja tuijotti valtavaa mustaa örkkiä, joka saapui areenalle valtavalla harmaalla karjulla. Näky olisi hermostuttanut rohkeankin ihmisen mutta vampyyrin ilmekään ei värähtänyt. Hän puristi asetta kädessään ja ohjaksia toisella kädellään ja sitten äänettömällä käskyllä käskytti hevosensa laukkaan.

Grumsus pysäytti laukkaavan karjun kovaäänisellä käskyllä pysähtyen pienen matkan päähän vastustajastaan. "Rykäisy! Ei pidä kiirehtiä! Vastustajasta on saatava selko ennen kuin hyökätään!" Grumsus jutteli sialleen ja osin itselleen. Karju kiljaisi vastauksen ymmärrettyään. Grumsus etsi katsellaan vanhusta katsomosta. Vanhus oli sokea mutta aisti taistelun kulun paremmin kuin kukaan osasi kuvitella. Vanhus oli opettanut örkille kaksintaistelun ja sodankäynnin saloja ja käski aina tarkkailemaan vastustajaansa etsien heikkouden merkkejä. Tämä koski vain kaksintaistelua. Taistelukentällä siihen ei ollut aikaa ja silloin oli useita muita tekijöitä, jotka piti huomioida.

Kaksintaistelu ei ollut pelkkää aseilla huitomista vaan se oli samalla henkien taistelu. Vastustajan ajatuksista oli saatava luku ja mielellään yliote. Jos et tiennyt mitä vastustaja aikoi, se kasvatti epätietoisuutta. Epätietoisuus kasvattaa pelkoa ja pelko kauhua. Kauhistunut vastustaja oli yhtä kuin lyöty ja voitettu, kuoliniskua vaille. Jos tiesit mitä vastustaja aikoi, niin taistelutaidoilla oli vähän merkitystä. Ensin torjut vastujan iskun ja sitten vastahyökkäyksellä isket takaisin. Jos hän lukee sinua oikein, hän torjuu, jos ei niin isku pääsee läpi. Loppu on elämänlangan pituudesta kiinni. Grumsus tunsi vanhuksen "katseen" ja keskittyi sitten kohtaamaan vastustajansa. Kädet puristivat ohjaksia ja niitä koristi mahtavat aseet, Naghut ja Oghas. Nämä aseet ja Grumsuksen kyvyt olivat tuoneet useita voittoja hänelle. Unohtamatta tietenkään mahtavaa karjua, Rykäisyä, jonka paksua nahkaa koristi lukemattomat arvet. Areenan hiekka pölisi kun Grumsus komensi Rykäisyn liikkeelle nähdessään epäkuolleen ritarin lähtevän hyökkäykseen.

Kaksi ratsua kiisi toisiaan kohti, toinen kiljui raivoisasti ja toinen oli haudanhiljaa. Villisialla ratsastava örkki huusi myös koko keuhkojensa voimalla kun taas vampyyri puolestaan oli ratsunsa tavoin haudan hiljaa. Zacharias katsoi örkin valtavia taisteluhansikkaita ja päätti olla joutumatta niiden kynsiin ja piti peistään viime hetkeen asti ylhäällä, jotta örkillä ei olisi mahdollisuutta sitä väistää tai torjua. Grumsus havaitsi vampyyrin peitsen mutta hänen katseensa ja mielensä oli lähitaistelussa ja siinä kuinka Naghut leikkaisi vampyyrin levyhaarniskaa kuin kangasta ja kuinka Oghas viimein katkaisisi epäkuolleen kaulan. Ratsujen lähestyessä toisiaan ja kun välimatkaa oli enää noin peitsen verran, Zachrias laski peitsensä alas tähdäten örkkiä rintaan. Grumsus ei ehtinyt nähdä peistä eikä tuntea kun sen terä läpäisi hänen rintakehänsä ja lennätti hänet Rykäisyn selästä areenan hiekalle. Grumsus oli kuollut ennen kuin osui maahan. Areenalla oli kaksi olentoa, jotka vaikenivat. Zacharias ratsasti ohi villisian, joka seisoskeli vaitonaisena isäntänsä ruumiin vieressä ja ohi hopeiseen haarniskaan pukeutuneen soturin, joka kiirehti ilmeisesti korjaamaan örkin maalliset jäännökset pois areenalta. Zacharias piti omituisena soturin kasvoilla olevaa sidettä ja voisi vaikka vannoa, että kyynel vieri siteen alta poskea pitkin. "Outoa.." Vampyyri tokaisi."

Tarquin "Gnng" Akobo Roghaart vs. Haze Scarlett
"Tarquin hoiperteli areenalle haarniska kilisten ja nitisten. Haarniska oli muinoin ollut hieno levyhaarniska mutta sittemmin ruostunut ja korjailtu muista panssareista saaduilla osilla ja pultattu, niitattu ja kirottu kiinni. Näiden "paikkojen" lisäksi haarniskaan on isketty edellisillä keinoilla kiinni myös teräviä metallinkappaleita ja piikkilankaa. Näky on osaksi pelottava mutta osaksi myös koominen. Kaaosta palvovan kääpiön käsissä olevaa aseen virkaa toimittaa valtaisa ruostunut ketju, jonka päässä on koukku. Tarquinin normaalin taktiikkaan kuuluu heittää koukku vastustajaan ja vetää pahaa aavistamaton uhri mahdollisimman elävänä ja ehjänä kääpiön luo. Useiden yritysten jälkeen tietenkin. Tarquinin sihti kun ei ole niitä parhaimpia ja voimaa puolestaan on liikaa. Toisinaan koukkuun tarttuu irtoraaja ja kaaoskääpiön on käveltävä uhrinsa luo. Sehän käy työstä!

Tämän jälkeen kääpiö ottaa vyöltään valtaisan saksia muistuttavan yhdistelmän ja silpoo uhreilta raajat ja pään. "Sakset" ovat Tarquinin uhreilta saaduista miekoista tehdyt. Ne on yksinkertaisesti pultattu toisiinsa niin, että muodostavat yksinkertaiset mutta tehokkaat sakset. Sakset ovat paksun lian peittämät ja ne haisevat kuivuneelle verelle ja lialle. Paikoin kaaoskääpiö on joutunut puhdistamaan sakset, koska ne ei eivät tahtoneet enää sulkeutua ja epäonnisen uhrin pää piti nirhiä poikki. Se kävi työstä jopa kaaoskääpiölle. Kääpiö näki areenalle astelevan vastustajansa ja puhalsi liiat ilmat kehostaan peräpäästään ja alkoi pyörittämään ketjua päänsä päällä. "Mitäkästäs tänhään koukkuun tarttuu..?" Tarquin hirnui kovaan ääneen.

Haze Scarlett huomasi ympärillään saman areenan, se oli säilynyt muuttumattomana. Mutta Scarlett oli muuttunut. Hän oli ottanut opikseen viime kertaisista virheistä ja ei antaisi saman toistua. Tällä kerralla hän poistuisi areenalta voittajana. Hän oli pukeutunut hienoon hopeiseen rintalevyyn ja käsisuojiin, jotka oli koristeltu ja korostettu sinisellä värillä. Hazen päätä suojasi puolestaan kauniisti tehty ja koristeltu hopliitti-tyylinen kypärä. Hän oli viimeksi luottanut liikaa nopeuteensa ja väistöönsä ja ei katsonut haarniskan olevan tarpeellinen. Mutta tällaisissa turnauksissa vastaan voi tulla kuka tahansa, joten on hyvä varautua kaikkeen. Alakehossa hän ei pitänyt suojia vaan halusi jalkojen säilyttävän liikkuvuutensa, joten sitä suojasi vain kaunis ja yksinkertainen silkkihame, joten hän hyötyi nopeudestaan ja haarniska pysäyttäisi suurimman osan iskuista. Viime kerralla hän huomasi pitkänmiekan olleen liian hienovarainen ase tällaiseen turnaukseen, joten nyt hän kantoi glaivea. Asetta, joka oli 9 jalkaa pitkä ja jonka päässä oli raskas yksiteräinen leikkaavakärki. Ase, joka leikkaisi paksuimmankin haarniskan läpi ja irrottaisi raajoja sekä päitä helposti ihmisenkin voimin. Nyt asetta heiluttaisi vampyyri, joka pystyi valtavilla voimillaan käsittelemään asetta kevyesti, taidokkaasti ja erittäin murhaavasti. Ja Haze Scarlett oli harjoitellut ahkerasti..

Tarquinin heiluttama ketju kiersi kaaoskääpiön pään päällä korkealla ilmassa ja vampyyrin lähtiessä juoksemaan kohti kaaoskääpiötä, Tarquin lennätti ketjun kohti epäkuollutta. Haze väisti kömpelösti suunnatun ketjun helposti ja syöksyi yliluonnollisella nopeudella kohti vastustajaansa. Haze suoristi aseen eteensä pistoon, tähdäten kääpiötä rintaan mutta saisi glaiven yhdellä voimakkaalla liikkeellä myös halkaisevaan iskuun ja uskoi tämän hämäävän kaaoskääpiötä, joka veti ketjuaan nopeasti uuteen iskuun. Kääpiö ei vaivautunut väistämään iskua hilatessaan ketjuaan eikä pystynyt torjumaan glaiven pistoa. Isku kuitenkin kilpistyi Tarquinin haarniskaan ja kaaoskääpiö irvisti vastustajalleen pahan hajun levitessä lähes mädänneistä hampaista. Haze irvisti haistaessaan kääpiöstä tulevan lemun ja vetäisi aseensa vinosti oikealle ylös ja laski sen vinottaiseen halkaisevaan iskuun samalla kun kääpiö sai hilattua ketjunsa takaisin. Kaaoskääpiö ei ehtinyt väistämään eikä torjumaan nopeaa ja voimakasta iskua. Tällä kertaa isku leikkasi läpi ruosteisen haarniskan ja viilsi syvän haavan kääpiön rintaan.

Tarquin tunsi vihantunteen nousevan pintaan ja heilautti ketjunsa kohti vampyyrin kasvoja. Haze ehti jälleen kerran kääpiön kömpelön iskun alta hämmästyttävän nopeutensa ansiosta ja teki uuden voimakkaan halkaisevan iskun kohti kääpiötä, tällä kertaa hän tähtäsi kääpiötä päähän. Tarquin ei mahtanut mitään kun vampyyrin glaive halkaisi hänen ruosteisen kypäränsä ja hänen paksun kallonsa. "Gnng.." Tarquinin suusta kuului, verta ja sylkeä valui alas hänen suustaan ja yliluonnollinen virne ilmaantui hänen kasvoilleen. Sitten Tarquin, kaaoskääpiö, kaatui niille sijoilleen maahan. Haze puolestaan nosti aseensa vierellensä ja lähti kävelemään kohti uusia haasteita."

Lord Kurash The Ûber vs. Bazrhark Mummy Slayer
"Lord Kurash asteli areenan kuivalla ja pölyisellä hiekalla. Hän oli suojautunut tulevaa koitosta varten raskaalla levyhaarniskalla, joka oli taottu maahan syöksyneestä meteoriitistä. Vyöllään puoliörkki kantoi raskasta lyömämiekkaa ja pistoolia. Käsissään hänellä lepäsi valtava, kahdella kädellä käsiteltävä örkkien sapeli. Hän oli tullut tähän koitokseen saadakseen isänsä hyväksynnän kuulua tämän sukuun. Vaikka syntyjään puoliörkki onkin, Lord Kurash näyttää puhdasveriseltä ja kookkaalta örkiltä. Syynä tähän on hänen kykynsä syödä vastustajan sielu tai oikeastaan heidän sisäinen taistelijan voimansa. Lord Kurash on syönyt useita sieluja ja kasvattanut siten voimiaan ja taitojaan harjoittelun ja kokemuksen ohessa. Mutta sillä on ollut hintansa. Hän joutuu sisäisen petonsa valtaan aina sieluja syödessään. Valta korruptoi ja se näkyi hänen ulkonäössään. Hänelle oli kasvanut valtavat torahampaat ja sarvet, jotka olivat todiste tästä. Lord Kurash tarkkaili vastustajaansa ja hymähti, hänen kasvonsa vääntyivät ilkeään virnistykseen.

Bazrhark asteli areenalle rauhallisesti liikkuen tarkastellen ympäristöään ja pysähtyi keskelle areenaa omalle puolelleen katsellen valtaisaa soturia, joka kantoi raskasta haarniskaa ja isoa sapelia. Mutta ei edes Kurash yltänyt yhtä korkealle kuin härkäkentauri. Bazrharkin oli pukeutunut raskaaseen haarniskaan ja kantoi lumottujen käsisuojiensa peittämissä kourissaan Hashutin Mustaa moukaria. Moukari toi kuolemaa kaikille balsamoitujen epäkuolleiden turmioksi polttaen ne tuhkaksi yhdellä ainoalla iskulla. Tästä Bazrhark oli saanut lisänimensä Muumioiden Surmaaja. Vastustajana tosin nyt ei ollut epäkuollutta hautakuningasta. Mutta se ei härkäkentauria hätkähdyttänyt. Hän murskaisi vastustajansa niin kuin taisi, hautakuningas tai ei. Bazrhark puristi aseensa vartta ja alkoi liikkumaan paikoillaan ja perääntyi vastustajastaan hieman nostaen siunatun moukarinsa ilmaan ja lähti juoksemaan kohti toista soturia haluten päättää taistelun lyhyeen.

Lord Kurash käveli sivuttain vasemmalle, pitäen vasemmassa kourassaan raskasta sapelia ja vetäen Bazrharkin yllätykseksi nopeasti oikealla kädellään pistoolin vyöltään, tähdäten rauhallisesti kohti juoksevaa vastustajaa. Bazrhark näki tämän ja loikkasi nopeasti oikealle, yrittäen hämätä vastustajaansa. Laukaus jyrähti mutta ei osunut maalinsa ja Bazrhark syöksyi viimeiset askeleet karjuen ja kohottaen aseensa iskuun. Kurash puolestaan tunki pistoolin takaisin vyölleen ja tarttui mahtavaan sapeliinsa kaksin käsin kohottaen sen ilmaan ja lähti juoksemaan härkäkentauria vastaan. Sapeli ja moukari kohtasivat toisensa ja mahtavat vastustajat alkoivat mitellä voimiaan. Lord Kurashin oli pakko taipua mahtavamman edessä ja Bazrhark pääsi iskemään aseensa varrella puoliörkkiä kasvoihin. Isku oli voimakas ja mursi Kurashin nenän haarniskasta huolimatta ja puoliörkki hoiperteli iskun voimasta taaksepäin. Bazrhark sai kaipaamaansa tilaa heilauttaen moukarinsa iskuun. Edellisestä iskusta pökertynyt Kurash ei nähnyt tulevaa iskua, joka osui häntä rintaan murskaten rintakehän ja kaataen hänet iskun voimasta maahan. Puolikuollut Kurash ei nähnyt myöskään iskua, joka mursi hänen kallonsa päättäen näin hänen elämänsä. Bazrhark lähti astelemaan kohti areenan päätytornia venytellen samalla lihaksiaan."

Jaakob the Giant Slayer vs. Imrik Merciful
"Jaakob Jättiläisen surma oli viimein saapunut Sankareiden Tielle. Hän katseli hieman ihmeissään areenaa ja valtaisaa porttia vaikka olikin paljon maailman ihmeitä jo pitkän ikänsä aikana nähnytkin. Olihan hän vaeltanut maailman laidasta toiseen moneen otteeseen ja aina löytyi jotain uutta ihmeteltävää. Harmikseen hän huomasi ettei hänen vastustajanaan ollut lohikäärmeratsulla ratsastavaa soturia vaan haltia hevosineen! "Ei hirviötä!?" Noh, kuten olen aina sanonut, niin ei niin pientä tai isoa vaivaa, että siitä olisi vaivaa!?" Kääpiö naureskeli itsekseen. Kääpiö oli varustautunut turnaukseen raskaalla kääpiöhaarniskalla ja isolla kääpiökirveellä. Kirveensä kanssa hän oli kerännyt mainetta Jättiläisen surmaajana eikä se ollut liioiteltua. Hän pystyi halkaisemaan jättiläisenkin kallon vaivatta yhdellä ainoalla iskulla. Jaakob nosti kirveensä maasta ja nosti sen korkealle ilmaan. Huutaen sotahuutoaan, kääpiö syöksyi eteenpäin kohti haltiaa.

Imrikistä tuntui kuin tämä kaikki olisi unta. Hän oli areenalla. Jälleen kerran. Viime kerrasta hänellä oli muistona verinen huivi, jonka hän oli sitonut käteensä. Ja toisinaan hän näkee painajaisiakin viime turnauksen pahoista muistoista. Mutta yhtä varmana itsestään hän oli nyt kuten aina ennenkin. Viimeksi hän oli päässyt toiseksi viimeiseen otteluun ja saanut vastaansa liskomiehen, joka oli voittanut turnauksen. Silloinkin hän oli ollut vähällä voittaa mutta kohtalo määräsi toisin. Mitähän kohtalo määräisi Imrikille tässä turnauksessa, sen jumalat yksin tietää. Imrik puristi tutusti haltiatekoista peistään ja tarkkaili vastustajaansa. Kääpiö oli pukeutunut rotunsa edustajien tavoin raskaaseen haarniskaan ja kantoi raskasta kahdenkäden kirvestä. Hevosen ja peitsen turvin Imrik uskoi ottelusta tulevan lyhyt mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun tuo sitkeä kansa osoittaisi kestävyytensä. Imrik näki kääpiön alkavan valmistella rynnäkköä. Oli joko rohkeaa tai uhkarohkeaa käydä jalan hyökkäykseen, ratsastavaa vastustajaa vastaan. Imrik laski kypäränsä arpeutuneiden kasvojensa peitoksi, puristi peistään entistä lujemmin ja lähti vastahyökkäykseen kääpiön lähettyä juoksuun huutaen. Imrik puolestaan kävi hyökkäykseen haudan hiljaa.

Vastustajat lähestyivät toisiaan, toinen jalan ja toinen ratsun selässä. Imrikin peitsi laskeutui tutusti kohti vastustajan rintaan ja Jaakobin kirves oli kohotettuna hänen eteensä. Juuri ennen kuin peitsenkärki oli saavuttaa maalinsa, niin kääpiön kirves liikkui sen eteen liu'uttaen sen kärjen pois. Peitsen terä murskautui iskun voimasta. Vastustajat lipuivat toistensa ohi eikä iskuja enää vaihdettu. Imrik kääntyi ratsuineen areenan päädystä vetäen miekkansa esiin ja lähtien uudestaan hyökkäykseen kohti kääpiötä, joka kirvestä heiluttaen oli jo juoksemassa haltiaa kohti. Imrik piti miekkaansa sivullaan ja ennen kääpiön kohtaamista hän pyöräytti sitä ilmassa ja laski sen alas kohti kääpiötä. Isku leikkasi syvän haavan kääpiön kohotettuun käteen. Jaakob karjaisi enemmän raivosta kuin kivusta ja tyrkkäsi kirveellään pistävän hyökkäyksen tiputtaen haltian ratsunsa selästä. Imrik sai kuitenkin itsensä maahan tukevasti jaloilleen.

Jaakob ryntäsi karjuen kohti haltiaa, kirves ilmaan kohotettuna. Imrik loikkasi kääpiötä vastaan viiltäen miekallaan poikittain ilmaa, Jaakob pysähtyi väistääkseen iskun mutta Imrik oli jo kaartamassa miekkaansa takaisin leikaten syvän haavan kääpiön vatsaan. Raivosta ja kivusta melkein sekopäinen Jaakob heilautti mahtavaa kirvestään selkänsä takaa saaden iskuunsa valtavan momentin ja pyöräytti sen kohti haltian hartioita. Sylki lensi Jaakobin suusta kun isku osui haltiaan. Imrik ei nopeudestaan huolimatta ehtinyt iskun alta ja isku leikkasi hänen rintakehänsä melkein kokonaan halki, kirveen terän upoten lähes puoleenväliin haltian ruumista. Imrikin katse ei ollut haavassa vaan hänen kädessään hänen huomatessaan, että huivi oli kadonnut. Se oli ilmeisesti tipahtanut taistelun aikana. Hän ei tiennyt, että mitä tuntea ja sitten hän näki pelkkää pimeyttä, taas kerran. Jaakob panoi kädellään vatsassa olevaa haavaa vasten ja lähti hoipertelemaan pois areenalta."

Quehan First of Tzunki vs. Gabriel, Knight of the Lady of a Thousand Winters
"Quehan oli nauttinut suuresti sankarin maineesta omiensa parissa ja olihan hänen nimensä ja saavutuksensa merkitty Sankareiden Tien käytävien seiniin muiden voittajien saavutuksien viereen. Ja tunsivathan nyt monet hänen vihollisistaankin nyt hänen maineensa peläten näin mahtavaa saurusherraa. Quehan, niin kuin monet muutkin voittajat ja Sankareiden Tien veteraanit, eivät malttaneet pysyä poissa uusista turnauksista vaan halusivat saavuttaa lisää suuria voittoja ja lisää mainetta. Sen takia Quehankin huomasi seisovan jälleen areenalla. Quehan tunsi kuitenkin rauhattomuutta sisällään ja syytä siihen hän ei tiennyt. Hän huomasi vastustajansa olevan myös edellisen turnauksen osanottaja mutta jokin hänessä oli muuttunut. Soturista paistoi voimakas aura joka oli jumalallista alkuperää. Quehan oli hetken hiljaa ja aivan kuin häntä olisi hetken pelottanut. Syytä siihen hän ei taaskaan tiennyt. Saurusherra heilutteli päätään poistaen kiusallisen tunteen, joka taisi olla vain mielen tekemä kepponen. Hermostuksissaan hän tarttui suureen pronssikirveeseensä ja odotti vastustajan tekevän aloitteen, ilmoittaen kuitenkin olevansa valmis otteluun.

Gabriel veti vyöltään Pohjoisen Iltatähden, tarkisti haarniskansa kunnon, laittoi kypärän päähänsä ja käveli ulos areenalle. Kuten aina, häntä seurasi heikko lumisade, joka toi areenalle kylmän muiston kotimaasta ja rakkaasta jumalattaresta, Tuhannen Talven Neidosta. Gabriel otti sirosta, joskin tappavasta, lasipintaisesta aamutähdestä kahden käden otteen ja asetta alhaalla riiputtaen käveli hitaasti kohti vastustajaansa, liskomiestä. Nopeasti hän heilautti moukarinsa ilmaan ja syöksyi luonnottoman nopeasti kohti vastustajaansa, mustat hiukset ja valkea viitta takana liehuten, Neidolta saamansa hopeahaarniska välkehtien auringonvalossa. Hänen silmissään oli luja päättäväisyys, ja huulilla Talven Neitoa ylistävä sotahuuto.

Gabriel liikkui nopeasti kohti liskomiestä, luonnottoman nopeasti mutta liskomies kävi vastahyökkäykseen myös luonnottoman nopeasti. Nopeus oli yksi niistä eduista ja ansioista, joiden avulla Quehan sai yliotteen vastustajastaan, sillä useimmat hänen vastustajistaan eivät osanneet odottaa sitä. Kaksi asetta kohottautui ilmaan yhtäaikaa, moukari ja kirves lähtivät iskeytymään yhtäaikaa kohti toisiaan. Kirves osui maaliinsa ensin vain pientä hetkeä ennen moukaria. Sillä se hetki oli nopeampi kuin silmänräpäys mutta sen vaikutus oli yhtä kuin kohtalon sormi ja sen voimaa ei mieli ymmärrä. Moukari ei saavuttanut kohdettaan ikinä. Kirveen isku leikkasi Gabrielin haarniskan halki, murskaten nuorukaisen rintakehän ja lennättäen hänet selälleen areenan hiekalle. Gabriel kuiskasi jotain ennen kuin hänen elämänsä liekki sammui mutta Quehan ei sitä kuullut vaan viilsi peukalonsa kynnellä uuden haavan kaulaansa ja lähti talsimaan areenaa pitkin ja oli valmis kohtaamaan lisää haasteita."

Taistelut päättyneet! Onnea jatkoon menijöille! =o)

[Rotten sound]

Bah ja sanovat jostakin sekarotuisesta aasista on vastusta Lord Kurash the ûberille? Miksi kaikki näyttävät pelokailta ja surevilta, kai se on vaan niitten älykkyyden puutetta. "Hei sekarotunen aivokuollut aasi valmistaudu kuolemaasi syömällä heiniä! Kurash huusi nauraen. Kurashin lähtien kohti areenan orjien lepopaikalle ja tultuaan pois orjia lyödettiin 5 vähemän ja ruumiiden sydämmet olivat syötyjä. "perkele kun ei ole yhtään haastetta, noista alirotuisista orjista"kurash tuhahti.

[Jurpo]

Kaaoskääpiö Tarquin katseli ympärilleen halveksivasti ja tuhahti vielä pilkallisemmin. Kaikista mahdollisista orjaolennoista järjestäjät olivat päättäneet lähettää häntä vastaan naisen. "NAISEN! " hän karjaisi ja nousi koko pituuteensa, joka oli huomattavat 130 senttiä. Kun pituutta oli vain niin vähän ei voinut toivoa kohoavansa vastuksen yläpuolelle, joten hänen täytyi voittaa vastustaja leveydessä. Se ei ollut vaikeaa, sillä hänen suunnaton sadan kilon massansa oli suhteessa suunnaton. Ruosteen raiskaama haarniska narisi korvia raastavasti ja hänen painava kettinkinsä, jonka päässä oli iskuhakaa muistuttava terä kilisi miellyttävästi.

"Hiljaa. Meitsi ajattelee. " huusi joku kapakan isommista asiakkaista. Tarquin kääntyi katsomaan ja huomasi huutajan olevan yli kaksi metriä pitkä kaappia muistuttava möykky.

"Naamastasi päätellen ajattelu on sinulle vaikeaa. " Tarquin haastoi ääneen. Hän haastoi riitaa kaikkien kanssa aina kuin mahdollista. "Kuinka monta peiliä olet särkenyt tänään? " hän lisäsi. "Vai onko laskeminen sinulle mahdotonta? "

"Haluaako käppänä tapella? " kolossi murisi.

"Haluan. " Tarquin töksäytti ja verrytteli hartioitaan. Haarniska rutisi äänekkäästi. "Aiotko tapella vai pitääkö minun tulla hakemaan. "

Kolossi huitaisi nyrkkinsä Tarquinia kohti. Hän ei yrittänytkään väistää ja iski otsansa nyrkkiä vasten. "Gnng! " hän tuhahti ja tallasi voimiensa takaa kolossin jalalle. Luu murtui rusahtaen.

Kolossi alkoi parkua kovaan ääneen, jolloin Tarquin tarttui häntä jalasta ja veti hänet nurin.

"Kiitä onneasi siitä että minun pitää hakata yksi muija tänään. " hän urahti. "Muuten olisin piessyt kaltaisesi riitapukarin. "

Työhönsä tyytyväisenä hän hypähti taas baarijakkaralle. "Anna taas mukillinen sitä maukasta pontikkaa. Se ei ole yhtä hyvää kotona, mutta menettelee paremman puutteessa. " hän tilasi.

Erityisen pahasti häntä kuitenkin harmitti kielto käyttää Napsaisijaa. Se oli erinomaisen terävä pari saksia joilla oli erityisen mukava katkoa riitapukareiden päitä. Maailma oli täynnä kiukuttelevia riitapukareita joille piti yleensä opettaa kovalla kädellä.

[AUTS]

Kehraph oli ollut baarissa kun kaaos kääpiö oli hakannut riidanhaastajan. Hän oli naamioitunut, koska hänen ulkomuotonsa olisi varmasti saanut ihmiset pelästymään... Hän oli naureskellut kun kääpiö oli murskannut pukarin jalan ja heittänyt pukarin nurin, hän oli ajateli että tuolla kääpiöllä on asenne ongelma, mutta ei ääneen hän ei halunnut tappelua...vielä. Hän haluaisi kohdata tuon kyseisen kääpiö ja näyttää voimansa täydellisesti.

"Hei häivy käppänä! Tää on mun paikkani!" kuuluu Kehrapin vierestä kova huuto.
Katseet alkavat kääntymään baarissa kohti Kehraphia kohti.
Kehraph nousee täyteen kahden metrin mittaansa ja sanoo:
"Herra on hyvä ja pyytää kauniisti paikkaansa."
"Nyt kyllä...!!! kaveri heilauttaa nyrkkinsä kohti Kehraphia, mutta isku ei ehdi osuman kun Kehraph on nostanut miehen kurkusta ilmaan. Nyt Kehraph ottaa kaapunsa pois päältä ja mies alkaa kirkumaan kuin pieni lapsi. Kehraph heittää miehen paikalleen. Kaikki katsovat häntä peloissaan, paitsi kääpiö joka naukailee tyytyväisenä baari tiskillä.

Kehraph ottaa kaapunsa ja lähtee valmistautumaan otteluun.

[El Capitan]

Haltia, mikä kummajainen se on?" Jaakob mutisee taustalla. Kirvestään hyväillen hän katselee kohti horisonttia ja muistelee menneitä, "Ei, minä en saa hävitä mitenkään tuolle... tuolle heikolle otukselle". Baariin päästyä hän joi paljon, mutta ei silti liikaa ja oli seurannut tappelua vierestä. Mutta taistelu haltiaa vastaan tuli pakosti mieleen, milloin kohtaisin sen ison jätin tai edes mustan örkin jolta leikkaisin mahan auki ja syöttäisin suolet hänelle. "Mitä olen tehnyt, että kirveeni joutuu leikkaamaan jonkun naisen tai minkälie mahaa!?". "Ehkä sokerit ovat pohjalla ja seuraava on kova, niin....niin sen täytyy olla..joo."

Normaalisti Jaakob lähtee taisteluun varmasti ja vihaisesti, antaen riistan iskeä häntä pari kertaa, että tulisi jotenkin jännitystä, mutta nyt ajatukset ovat sekaisin ja voivat häiritä hänen otteluaan pahasti. "Voima on se mihin minä luotan, minä olen se joka teurastaa, minä olen se joka voitan!" Juomat on juotu, tappelut tappelematta, joten kentälle menen ja näytän mitä "raaka kuolema" sana tarkoittaa.

Nyt vain pitää odottaa, että on minun vuoroni mennä kentälle, mutta mikä tuo iso hattuinen penska tuolla tekee? "Ei voi olla totta, kaaokseen langennut kääpiö!" Vihan noustessa pintaan luulisi taistelun menevän paremmin, mutta mitä tulevaisuus näyttää tälle kääpiölle? Voiton tuosta heikosta elämän muodotsa, vai suuren häpeän kuolla haltialle?

Ai, että kun on roskaa tuo yläpuoli. Viimeksi hävisin ihmiselle, häviänkö vielä nössömmälle (jos häviän niin en enään tule remin turnauksiin )?

El edit: Jotenkin tuntuu, että hävisin ja Imrik jäi yhteen haavaan kun en saanut haavoitettua, joka on ihme ja kumma, mutta mitä voi kun nopat pyörivät huonosti. Saammehan loput tulokset tänään?

El edit 2: Hei remi, huomaathan hymiön ylenpänä, nih

[Remington]

Ai, että kun on roskaa tuo yläpuoli. Viimeksi hävisin ihmiselle, häviänkö vielä nössömmälle (jos häviän niin en enään tule remin turnauksiin )?

Auts.. =op Noh.. Ekan taistelukiekan taistelut ovat tosiaankin siis käyty ja voin sanoa, että useampia yllätyksiä on luvassa! >=o) Oudompaa kuin viimeksi! =o

[Mayhemia]

Ai, että kun on roskaa tuo yläpuoli. Viimeksi hävisin ihmiselle, häviänkö vielä nössömmälle (jos häviän niin en enään tule remin turnauksiin )?

Auts.. =op Noh.. Ekan taistelukiekan taistelut ovat tosiaankin siis käyty ja voin sanoa, että useampia yllätyksiä on luvassa! >=o) Oudompaa kuin viimeksi! =o

Djaa, kai minun tallini ensimmäinen uhri bashasi mokoman puoliörkin maansisään? Haluan päästä kokeilemaan muumion tappoasettani. ^^

[Rotten sound]

Ai, että kun on roskaa tuo yläpuoli. Viimeksi hävisin ihmiselle, häviänkö vielä nössömmälle (jos häviän niin en enään tule remin turnauksiin )?

Auts.. =op Noh.. Ekan taistelukiekan taistelut ovat tosiaankin siis käyty ja voin sanoa, että useampia yllätyksiä on luvassa! >=o) Oudompaa kuin viimeksi! =o

Djaa, kai minun tallini ensimmäinen uhri bashasi mokoman puoliörkin maansisään? Haluan päästä kokeilemaan muumion tappoasettani. ^^

Siis sinun sekarotunen aasi ei koskaan tapa, mun ûber juust...Fluffi hirviötä KOSKAAN! MUHAHAHAHHAHA. Remi vauhtia ja kirjota nopeasti taistelut haluan lukea miten hahmoni syö aasin sydämmen ja uhrasi aivot gorkille.

[Executioner]

Gabriel veti vyöltään Pohjoisen Iltatähden, tarkisti haarniskansa kunnon, laittoi kypärän päähänsä ja käveli ulos areenalle. Kuten aina, häntä seurasi heikko lumisade, joka toi areenalle kylmän muiston kotimaasta ja rakkaasta jumalattaresta, Tuhannen Talven Neidosta.

Gabriel otti sirosta, joskin tappavasta, lasipintaisesta aamutähdestä kahden käden otteen ja asetta alhaalla riiputtaen käveli hitaasti kohti vastustajaansa, liskomiestä. Nopeasti hän heilautti moukarinsa ilmaan ja syöksyi luonnottoman nopeasti kohti vastustajaansa, mustat hiukset ja valkea viitta takana liehuten, Neidolta saamansa hopeahaarniska välkehtien auringonvalossa. Hänen silmissään oli luja päättäväisyys, ja huulilla Talven Neitoa ylistävä sotahuuto..

[Emmyon]

Scarlett nojaili tyynesti seinään. Taistelu alkaisi kohta. Ja sen tuloksensa oli voitto tai kuolema.

[The Chosen of Waagh]

Remington, voisitko pliis kirjoittaa niitä taisteluita, niin tiedän jääkö hahmoni henkiin vai täytyykö alkaa valmistella kuolleistanousua. Uskon tosin, että hahmoni pätkitään taas heti kättelyssä. No, sellaista on elämä.

[AUTS]

Remington, voisitko pliis kirjoittaa niitä taisteluita, niin tiedän jääkö hahmoni henkiin vai täytyykö alkaa valmistella kuolleistanousua. Uskon tosin, että hahmoni pätkitään taas heti kättelyssä. No, sellaista on elämä.

Maltti on valttia

Viime Sankareiden tie juostiin aikas nopeasti läpi, ja remmington kirjoitti että tässä turnauksessa kestää hiemaan pidempään.

Lainatakseni häntä:

Malttia Ihmiset malttia

:o)

[Remington]

Viime Sankareiden tie juostiin aikas nopeasti läpi, ja remmington kirjoitti että tässä turnauksessa kestää hiemaan pidempään.
Lainatakseni häntä:

Malttia Ihmiset malttia

Niin tuota pahoittelen, että kirjoittaminen hidastuu koska ollaan puuhailemassa International Strong man-kisoja ja olen mukana järjestämässä niitä eli ainakin tämä vko menee siinä vielä loppuun! Sitten taitaa olla taas vapaa aikaa, että voipi ruveta kirjoottamaan! =o)
Eli malttia pyydän.. Onhan tuossa alkamassa jälleen yksi turnaus jota voi odotellessa kahtella! =o)

Ja meinasinhan, että otan ilmottautumiset vastaan mutta en ehdi ennen kisoja kirjootel. No noi kaksi ekaa sain samalla kertaa..

Eli ensiviikkoon ja kaikki Tornioon kisoja katsomaan! =o)
Harmi kun Warhammer-turnaus samana viikonloppuna.. =o/

[The Chosen of Waagh]

Mestareiden areena voi saada jatkoakin mikäli kysyntää löytyy. Osallistujia alkaa pikku hiljaa tipahdella...

Remington, anteeksi hoputtamiseni. Pidä kaikki muu ensin kaikessa rauhassa

[Remington]

Do dih!
Sainpahan jotain kirjoitettuakin pitkästä aikaa! =oD Grumsuksen alkustoorista tuli kyl pitkähkö mut toivottavasti ei tylsähkö!? Vähänkös täs on paineet saada yhtä hyvä turnaus kuin eka oli (kun kehuja saanut) mutta kuhan lopputulos saadaan selville niin kait kaikki on osapuilleen tyyväisiä! =oD Tietysti oman hahmon pärjääminen on plussaa! =op

[Remington]

Ja taas hieman. Tuli muutettua tuo Musta ritari kohtauskin pyydettyä ja töitä käskettyä.

[Rotten sound]

Ja taas hieman. Tuli muutettua tuo Musta ritari kohtauskin pyydettyä ja töitä käskettyä.

arghh minä vihaan sinua miksi juuri jätit minut odottamaan viellä seuraavaan päivään?

[Remington]

Ja taas hieman. Tuli muutettua tuo Musta ritari kohtauskin pyydettyä ja töitä käskettyä.

arghh minä vihaan sinua miksi juuri jätit minut odottamaan viellä seuraavaan päivään?

sorge.. =o

Juuh. Jotenkin tyhjäksi jäänyt noi textit. Viimeksi kirjoitin inspiraation tuomassa puuskassa mutta en ole samanlaista puuskaa kohdannut mikä on harmillista ja se näkyy tossa jäljessä. Noh.. aina ei voi voittaa vaikka haluaisikin. Jos huomenna saisin kaikki taistelut kirjoiteltua ja alustavasti ilmoitettua jatkoon menijät niin odotan YV:tä sitten että mitäkätä hahmolle lisätään varustusta sun muuta. Toivon mukaan huomen suan nämä.