Finlandians

[WHAM]

Olen kehitellyt armeijalleni (Finlandian 13:th, kuvian ja juttua figuurigalleriassa) taustaa jo jonkin aikaa, ja päätin hiljattain alkaa kirjoitella sitä tännekin, warhammer 40000 tarinoista kiinnostuneiden iloksi. Tarinaa tulee melko vähän kerrallaan, mutta laatu se on määrää mahtavampaa, vai mitä?
Pitemmittä puheitta:

"Rahtisaattue Alfa-kuusi-kahdeksa-kaksi-kaksi, täällä Ultima Segmentumin valvonta. Poistutte juuri valvonta-alueeltamme valvomattomalle alueelle. Suojelkoon Keisari matkaanne." Rauhallinen ääni kaikui radiosta saattueen pilottien korviin. Saattueen oli määrä matkata itäisen avaruuden rintamille, tuomaan vahvistuksia Tau:n hyökkäyksien koettelemille siirtokunnille.
"Vahvistan, Ultima Segmentum valvonta. Palaamme pian." Suojahävittäjälaivueen kapteeni Belgarus vahvisti. Saattueeseen kuului seitsemän suurta rahtialusta, joissa oli miehiä ja varusteita. Lisäksi saattueella oli kuuden hävittäjäaluksen suojalaivue.
"Täällä siipi-kolme, otammeko vakioasemat?" Komentajan radiosta kantautui yhden hänen siipimiehensä ääni.
"Ottakaa tarkkailuasema Alfa, ja valmistautukaa tylsään matkaan, jos Keisari niin suo." Belgarus ilmoitti, hivuttaen aluksensa yhden rahtialuksen yläpuolelle. Muutkin hävittäjät siirtyivät määrättyihin asemiin. Belgarus valmistautui antamaan aluksensa konehengen haltuun, siirtyessään itse syvään uneen, joka päättyisi kun saattue oli määränpäässään, tai jos konehenki ilmoittaisi jostakin poikkeavasta. Matka kestäisi kuusi kuukautta. Belgarus varmisti vielä hänen aluksensa toiminnot, ja varmisti siipimiestensä sijainnit. Lopultä hän nyökkäsi tyytyväisenä ohjaamossaan, ja valmistautui pitkään keinotekoiseen uneensa. Hetkessä rauhallinen pimeys laskeutui hänen ylleen.

"Kapteeni? Oletteko siellä!? Kapteeni!" Blegarus havahtui äänien sekamelskaan. Hälytysääni ujelsi hänen konsolissaan, ja hänen siipimiestensä äänet kaikuivat radiossa. Belgarus kavahti, tajutessaan että hänen aluksensa oli vaurioitunut osuessaan tuntemattomaan esineeseen. Ilmeisesti jokin avaruusromun kappale oli onnistunut jäämään havaitsematta konehengeltä, ja tuo romunkappale oli osunut suoraan Belgaruksen alukseen. Hänen aluksensa moottorijärjestelmät olivat vaurioituneet, ja hän oli menettänyt hallinnan koneesta.
"Täällä ollaan!" Belgarus vastasi. "Varmistakaa ympäristö, ja jatkakaa saattueen suojelua. Käynnistän hätämajakan, ja jokin muu saattue noukkii minut mukaansa." Belgarus ilmoitti. Hän kirosi hiljaa, ettei saattueessa ollut yhtäkään hinaukseen kykenevää alusta, mutta Tau:ta vastaan käydyt taistelut olivat iskeneet loven sektorin resursseihin. Radiosta kuului vahvistuksia Belgaruksen käskyille. Belgarus katseli hiljaa kun saattue etääntyi avaruudessa, samalla kun hän itse ajelehti sivuun kurssiltaan. Belgarus käynnisti hätämajakkansa, toivoen Keisarin nimeen jonkun havaitsevan hänet. Belgarus valmistautui pitkään odotukseen. Hetken kuluttua hän palasi, voimiaan säästääkseen, takaisin unitilaan.

"Tunnistamaton alus, täällä Sampo kaksi. Tunnistautukaa, olkaa hyvä." Belgarus kuuli oudolla murteella lausutut sanat radiossaan. Hän avasi silmänsä, ja näki edessään pienen vihreänsinisen planeetan, jonka kiertoradalla oli jonkinlainen avaruusasema, sekä oudon mallinen alus.
"Toistan, täällä Sampo kaksi. Kuuletteko minua?" Belgarus tajusi tilanteen vaaran. Hän oli varmasti törmännyt vuosisatoja sitten rintamalta karanneiden sotilaiden jälkeläisiin, niiden harvojen, jotka olivat onnistuneet välttämään inkvisitiota ja asepalvelusta kaartissa. Belgarus varmisti aluksensa asejärjestelmät.
"Täällä Keisarillinen saattohävittäjä, Belgarus! Pysykää etäällä, tai avaan tulen!" Belgarus varmisti että hänen hätämajakkansa oli yhä päällä. Se toimi yhä, mutta yksikään keisarillinen alus ei ollut ilmoittanut havainneensa sitä.
"Keisarillinen alus, täällä Sampo kaksi. Aluksenne vaikuttaa vaurioituneen. Tarjoamme korjausapuja, jos se on mahdollista. Olemme aseeton alus. Odotan vastausta." Belgarus kuuli äänen radiossa. Hän käynnisti asejärjestelmät, ja ampui pääaseillaan lyhyen sarjan tuntemattoman aluksen lähelle. Alus muutti välittömästi kurssiaan poispäin, kohti taustan avaruusasemaa. Belgarus tutki kojepaneeleitaan hetken, ja havaitsi kykeneväsnä käynnistämään moottorit, ja poistumaan tämän planeetan painovoimakehästä, ja etääntymään tästä uhasta. Belgarus käynnisti epävakaat moottorit, ja poistui oudon planeetan lähettyviltä.

Joitakin viikkoja myöhemmin, keisarillinen hinaaja-alus Argoega, noukki Belgaruksen kyytiinsä. Belgarus raportio Keisarillisen laivaston komentajille kokemastaan, ja nämä raportoivat asiasta eteenpäin Inkvisitiolle.

Myöhemmin inkvisitio lähetti tiedustelu/tuhooja ryhmän tekemään iskun tuntemattomalle planeetalle, mutta ryhmä päätyi tekemään ensimmäiset neuvottelut planeetan ystävällismielisten asukkaiden kanssa, taistelun sijaan. Ryhmää johtanut Inkvisiittori Jeremiah, kirjasi planeetan nimen Finlandiaksi, joksi sen asukkaat sitä nimittivät.

Myöhemmin sama Inkvisiittori puolusti muun inkvisition edessä Finlandian autonomiaa. Tutkimukset paljastivat että Finlandian ihmispopulaatio oli kehittynyt omin avuin, kädellisistä apinaeläimistä, miljardien vuosien saatossa, täsmälleen samanlaiseksi kuin imperiumi. Jopa kieli oli sama, vaikkakin erikoisella murteella puhuttuna. Myöhemmin Inkvisitio päätti, että Finlandiaa ei alistettaisi Imperiumiin, vaan se säilytettäisiin tutkimuskohteena. Finlandialle luovutettiin jonkin verran Imperiumin teknologiaa, mutta joillakin osa-alueilla Finlandian asukkaiden teknologia jopa ylitti Keisarillisen teknologian tason. Finlandialta vaadittiin kuitenkin armeijan lähettämistä Imperiumin palvelukseen. Jokainen näistä armeijoista koostui tuhannesta sotilaasta upseereineen, jotka koulutettiin ja varustettiin Cadialaisella sotavarustuksella, ja lähetettiin sinne missä niitä tarvittiin. Finlandialaisen sotilaan palvelusaika oli kaksikymmentä vuotta, johon lisättiin kahden vuoden koulutusaika, joiden jälkeen tällä oli lupa palata kotiplaneetalleen. Finlandialaiset palvelevat eri puolilla Imperiumia, kohdaten kaikenlaisia vihollisia.

Finlandialaiset muokkasivat varusteensa, usein vastoin keisarillisia määräyksiä, kantamaan muistoja, ja ikoneja sekä kunniamerkkejä heidän kotiplaneetaltaan. Kaikki Finlandialaiset sotilaat ovat vapaaehtoisia, jotka ovat itse ilmoittautuneet palvelukseen. Vapaaehtoisia on koko kolmetoistavuotisen toiminnan ajan ollut enemmän kuin riittävästi, neljäntenä vuonna saatiin kahdeksantuhatta hyväkuntoista vapaaehtoista. Kolmastoista, ja viimeisin, Finlandialaisarmeija, on Eversti Kähkösen komentama armeijakunta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tässä kaikki tällä erää. Lisää kirjoitan kun siltä tuntuu. ^^

[WHAM]

+++ Invisitoriaalinen raportti +++
+++ Kohde: Finlandia +++
+++ 4366479.M41 +++
+++ Kirjoittanut: Jeremiah Calgaar, Inkvisiittori +++

Finlandia on osoittautunut huomattavan mielenkiintoiseksi planeetaksi, ei vähiten sen ihmisevoluution vuoksi, vaan myös sen suomien mahdollisuuksien kanssa.

En puhu nyt planeetan rikkaista luonnonvaroista, sekä ylellisyystavaroista, vaan sen suomista tieteellisistä mahdollisuuksista.

Planeetalla on nähtävästi kehittynyt huomattavan lyhyessä ajassa täysin keisarilliseen ihmiseen verrattuna identtinen ihmisevoluution aste. Jos syy tähän kehitykseen kyettäisiin selvitämään, ja sen suomat mahdollisuudet hyödyntämään, tästä saattaisi olla sanoinkuvaamatonta hyötyä kuolemattoman Keisarimme pyhälle sodalle vääräuskoisia vastaan.

Tästä tulemmekin syyhyn, jonka nojalla olen antanut Purgatus-käskyn odottaa toistaiseksi. Jos tuhoiasimme planeetan, tai sen asukkaat, horjuttaisimme välttämättä planeetan ekosysteemiä, ja mahdollisesti tuhoaisimme mahdollisuutemme selvittää planeetan salaisuudet.

Toivoisin että olisi mahdollista sallia tämän kansan elämä häiritsemättömänä, samalla kun tutkimme heidän planeettaansa, ja heitä itseään. Olen saanut jo suullisen suostumuksen planeetan johtajilta.

Odotan lisäohjeita.

+++ Loppu +++



Tämän viestin saavuttua Inkvisition neuvoston eteen, se aikaansai huomattavaa kuohuntaa neuvostossa. Osa Inkvisitiosta piti liian suurena riskinä Finlandian asukkaiden jättämistä omaan tilaansa, ja vaati heidän yhtenäistämistään
Imperiumiin, samalla kun loput vaativat äänekkäästi Finlandialle suoritettavan jatkotutkimuksia. Lopulta, johtuen todennäköisesti Finlandian strategisesti mitättömästä sijainnista, ja resurssien käytön järkeistämisestä, Inkvisiittori Jeremiah sai seuraavan vastauksen:

+++ Invisitoriaalisen raportin vastaus +++
+++ Kohde: Finlandia +++
+++ 1369479.M41 +++
+++ Vastaanottaja: Jeremiah Calgaar, Inkvisiittori +++

Inkvisitio on täten päättänyt, että Purgatusta tulee lykätä, ja Finlandialle sallia rajallinen autonomia, seuraavin ehdoin:

1>>> Finlandian tulee sallia Keisarillisen uskonopin koulutus sitä haluaville, Finlandialaisten on käytävä määrätyn ajan mittainen jakso elämästään keisarillisessa uskontokoulutuksessa. Mielenhallintaa, tai Psykereiden käyttöä ei aloiteta toistaiseksi.

2>>> Finlandialle perustetaan keisarillisia tuotantolaitoksia, joissa tuotetaan planeetan omaan puolustukseen tarvittavat varusteet, ja Finlandia on velvollinen järjestämään oman puolustuksensa mahdollisia invaasioita vastaan.

3>>> Finlandialaisten tulee lähettää vuosittain vähintään 1000 sotilaan (sekä upseerit) vahvuinen armeija, joka koulutetaan Cadialaisten sotilaiden ohessa. Finlandialaiset toimivat erillisenä, liikkuvana armeijana.

Tällä ilmoituksella vahvistetaan lupa käydä neuvotteluja Finlandian johtajien kanssa, menettelytavoista.

+++ Loppu +++

[BioHazard]

I...WANT...MORE.... Mahtavaa shittiä.... Oisit tosin voinut laittaa: Kuuletsä Mua?
Olis kivaa kuulla somalaisten puhuvan omaa puhe slangiaan

[WHAM]

Suomalaisia en voi laittaa fiksusti puhumaan omaa kieltään, sillä galaksissa on yksi yleiskieli, jota lähes kaikki puhuvat pienin variaatioin. Jos olisin antanut Finlandialaisille oman kielensä, olisi minulla ollut kerronnassa uusi ongelma kielimuurin vuoksi, ja tästä olisi viimeistän todennäköisesti seurannut exterminatus...

Lisää tarinaa on tulossa lauantaina tai sunnuntaina, aikataulustani riippuen.

[WHAM]

Kolmas osa Finlandian esitarinaa on nyt täällä:

Istunto

"Inkvisiittori Jeremiah Calgaar, te olette Inkvisition neuvoston edessä kuultavana toimistanne koskien tehtävää planeetta Finlandialle." Jylisevä ääni kaikui synkässä istuntosalissa. Jeremiah, nuorin tämänhetkisistä Inkvisiittoreista, ja arvoltaan alin, seisoi keskellä huonetta olevassa valokeilassa. Hän saattoi erottaa ympärillään olevasta synkkyydestä vihaisia kasvoja, mutta oli myös näkevinään myötätuntoa muutamissa. Hänen esiraporttinsa oli saanut jonkin verran kannatusta, ja tuo kannatus oli pitävä hänet hengissä, tai tappava hänet.

"Teillä oli yksinkertainen käsky toteuttaa epäillylle planeetalle Exterminatus ja te päätitte jättää tämän äskyn noudattamatta.Vaikkakin teillä oli syynne, käskyn noudattamatta jättäminen on rikos. Mitä teillä on sanottavaa puolustukseksenne?" Toinen, vanhempi, ääni jatkoi. Jeremiah ryhdistäytyi, ja nosti katseensa istuntosalin hämärään. Hänen olemukseensa ilmestyi jotakin ylvästä, joka antoi hänen sanoilleen voimaa.
"Myönnän jättäneeni käskyn noudattamatta, mutta tein tekemäni katsoessani tekoni hyödyttävän keisaria paremmin, kuin käskyni noudattaminen." Jeremiah lausui, ja onnistui peittämään hermostuneisuutensa hyvin. Hiljainen mumina kävi läpi istuntosalin, kunnes vanha ääni puhui taas.
"Millä tavalla nuori Inkvisiittori katsoi olevansa kykenevä muuttamaan itseltään Inkvisition ylineuvostolta tulleita käskyjä!?" Jeremiah katseli ympärilleen salissa, merkiten katseellaan katsomuksensa harvat kannattajat, ennen kuin vastasi.
"Finlandia on hyvin erikoislaatuinen, ja pelkään että aikaisempi raporttini ei tehnyt sen suomille mahdollisuuksille oikeutta. Täten syy ei ole korkean neuvoston, vaan yksin minun, ja sanojeni riittämättömyyden. Halusinkin yrittää korjata tilannetta parhaani mukaan." Jeremiah tiesi pelanneensa korttinsa hyvin, tähän asti.
"Mitä nämä mainitsemasi erikoisominaisuudet lienevät, nuori Inkvisiittori?" Kolmas ääni istuntosalin hämärästä tivasi. Jeremieh tunnisti äänen suunnan, ja naulasi katseensa äänen lähteeseen, yhteen nuoremmista ja fanaattisemmista Inkvisiittoreista.
"Finlandia on mahdollisuus synnyttää Adeptus Astartesin voima uudelleen, ja kasvattaa sitä, ja näin tuoda Imperiumi takaisin muinaiseen loistoonsa, iskien takaisin Cadian porttia vastaan tehdyt hyökkäykset, rutistaen Taun uhan murskaksi, ja hajottaen suuret Waaaghit lopullisesti!" Salissä syntyi epäuskoinen mutina.

"Puhun ihmisrodun uudesta tulemisesta! Mahdollisuudesta herättää ihmisen perimä henkiin puhtaalta pohjalta, jota saasteet ja Poimun epäpyhyys eivät ole vielä vääristäneet. Finlandialaiset ovat fyysisesti vahvoja, älykkäitä, ja sopeutumiskykyisiä. Tehdyt kokeet osoittavat että Finlandialaiset kestävät mainiosti fyysisiä parannuksia, joita Adeptus Astarteksen kehitysprosessi vaatii. Kaksikymmentä mariinijaostoamme ovat murenemassa hitaasti mutta varmasti. Geenisiemen, joka jokaisessa sotilaassa pesii, on katoamassa tuhansille taistelukentille! Tulee vielä aika jolloin vanhat jaostot kuihtuvat, ja Keisarin nimeen, mitä me silloin teemme? Ellei Keisari itse nouse kultaiselta valtaistuimelta, ja auta meitä, me emme kestä..." Voimakas ääni karjaisi salin hämärästä, keskeyttäen Jeremiahin: "JUMALANPILKKAA! Viekää tämä pakana edestämme!" Mutta lähes puolet salissaolijoista vaati Jeremiahin jatkamista. Jeremiah kiitti mielessään Keisaria suopeudesta, sillä ilman ylemmän tahon apua Jeremiah ei uskonut kestävänsä näin pitkään neuvoston edessä. Hetken kuluttua sali hiljeni, ja Jeremiahin sallittiin vielä jatkaa.

"Kuten olin sanomassa, Adeptus Astartes täytyy puhaltaa uuteen loistoon. Jos voisimme tunnistaa, ja toisintaa Finlandian nopean ja puhtaan ihmisevoluution sallivat olot, voisimme synnyttää uudet Mariinijaostot, jotka olisivat kasvaneet puhtaasta geenisiemenestä, ja jotka olisivat syntyneet keisarin uskoon. Täydellisiä sotilaita, jotka eivät olisi Poimun demonien korruptoitavissa, vaan jotka olisivat syntyneet puhtauteen, ja ihmisrodun täydellisyyteen! Antakaa minulle resurssit, aikaa ja miehiä, niin minä tuon teille avaimet synnyttää Adeptus Astartes uudelleen!" Jeremiah vaikeni. Neuvostossa vallitsi epäuskoinen hiljaisuus. Monet Inkvisiittorit kävivät kiivaita keskusteluja keskenään. Jeremiah rukoili mielessään, että tämä oli se mitä Keisari halusi hänen tekevän, että Keisari auttaisi häntä tällä vaarallisella polulla, jolle hän oli lähtenyt. Hetken kuluttua Neuvoston johtaja, vanha Inkvisiittori nimeltä Pike, nousi seisomaan. Valo paistoi hänen parrakkaille kasvoilleen, ja sai tämän mekaanisen vasemman silmän kiilumaan pahaenteistä punaa.
"Inkvisiittori Jeremiah. Neuvosto on tänä päivänä, päättänyt antaa teille mahdollisuuden tehdä tutkimustanne. Finlandian on kuitenkin alistuttava tiettyihin ehtoihin, joista Inkvisition ylin neuvosto tulee päättämään vielä tänään." Jeremiah katsoi miestä epäuskoisena, ja kiitti ja ylisti mielessään Keisaria.
"Mutta teidän on hyvä muistaa että Neuvosto ei ollut päätöksessään yksimielinen, ja että tuloksia odotetaan nopeasti. Inkvisitio ei hyväksy epäonnistumisia. Adeptus Astartes tulee antamaan teille täyden tukensa, samoin kuin Marsin konepapit. Tuokaa meille avaimet keisarin uuteen aseeseen. Hänen nimeensä!" Sali yhtyi viimeiseen huutoon, vaikkakin osa salista teki sen hyvin vaisusti.

Jonkin ajan kuluttua Jeremiah marssi pitkillä hämärillä käytävillä, istuntosalin ulkopuolella.
"Jeremiah. Salli minun puhua kanssasi!" Vanhempi miesääni huudahti hänen takaansa. Jeremiah kääntyi ääntä vastaan, ja kumarsi hieman.
"Yli-Inkvisiittori Nigellus? Tämä on kunnia." Vanhempi mies saapui Jeremiahin vierelle, ja he kävelivät hämärään käytävään.
"Jeremiah, ymmärrätkö sinä lainkaan mitä olet saattanut liikkeelle? Olet juuri jakanut neuvoston kahtia tässä asiassa, ja vaikka osa neuvostosta onkin takanasi, toinen osa on valmis tappamaan raivatakseen sinut tieltään." Yli-Inkvisiittori supisi Jeremiahille, joka nyökkäsi hiljaa vastaukseksi.
"Tiedän tämän, mutta minun on tehtävä tämä. Uskon että itse Keisari on johtanut meidät tämän aarteen äärelle, enkä siksi aio päästää sitä käsistäni." Jeremiah supisi.
"Keisari?" Vanha mies henkäisi.
"Hänen pyhyytensä valo on varmasti johdattanut Finlandian kaltaisen mahdollisuuden tiellemme, joten teidän täytyy ymmärtää. Adeptus Astartes tarvitsee tätä, vaikkei sitä myönnäkään. Kaukana on Horuksen tekoja edeltäneiden aikojen imperiumin loisto, ja tässä meillä on mahdollisuus palauttaa se!" Vanha Inkvisiittori pohti hetken.
"Niin... Saatat olla oikeassakin, mutta muista. Sinulla on nyt vihollisia, ja kaikki niistä eivät ole enää Imperiumin ulkopuolisia vihollisia..."

[Mighty Muffin]

Ei voi muuta sanoa kuin että vau. Loistavaa tekstiä vaikkakin pituutta voi silti saada lisää (lue: tahtoo lisää ja nopeesti). En hirveästi näitä tarinoita täällä lueskele mutta jään odottamaan jatkoa Jerryn ja finlandialaisten tulevaisuudesta. Keep up the good work.

[WHAM]

Sopimus

Vakooja astui sisään sihahtaen aukenevista kaksoisovista, ja tuli suureen asuinsaliin. Messevät puupöydät ja seinillä roikkuvat arvokkaat viirit paljastivat paljon huoneen omistajasta. Tämä oli mies joka piti asioista niin kuin ne olivat, ja halusi pitää ne sellaisina.
"Sir?" Vakooja, nuori mutta kokenut mies, huhuili ovilta, astuessaan asuinsaliin.
"Marcus! Tule sisään ystävä." Kuului miehen ääni sisältä. Vakooja asteli keskelle asuinsalia, ihastellen koristeviirejä, sohvia, ja pöytiä. Huoneen peränurkassa, suuressa nahkapäällysteisessä nojatuolissa, istui pyylevä ja siisti mies, selaamassa arvokkaan näköistä kirjaa.
"Herrani, halusitte tavata minut?" Vakooja lausui kunnioittavaan sävyyn. Hän tiesi, että hänen edessään istui yksi vaikutusvaltaisimmista Inkvisition ylineuvoston jäsenistä, vaikka hän ei itse tuntenutkaan edes tämän nimeä.
"Aivan. Istuutukaa, olkaa hyvä." Pyylevä mies tokaisi, osoittaen leveää sohvaa edessään. Vakooja istuutui pyynnön mukaisesti.
"Marcus, minulla on sinulle pyyntö, eikä se ole mikään pieni pyyntö. Olet varmasti kuullut nuorimman Inkvisiittorin aiheuttamasta ongelmasta laajojen lähteittesi kautta?" Pyylevä mies varmisti. Vakooja nyökkäsi vastaukseksi. Hän oli kuullut paljon, sillä nuori Inkvisiittori oli jakanut ylineuvoston kahtia, ja aiheuttanut huomattavaa eripuraa Inkvisiittorien välille.
"Jeremiah Calgaar oli nimensä, jos oikein muistan." Marcus lausui hiljaa ja merkitsevästi. Pyylevä mies nyökkäsi ja jatkoi:
"Hänen kallisarvoisen tutkimuskohteensa lähettyvillä on erään avaruusmariinijaoston partiointialue. Heidän päätehtävänsä on pitää aluetta silmällä, ja ajaa saastainen Tau taemmas, jos se uskaltautuu näyttämään rumaa naamaansa. Jeremiah sai tahtonsa läpi, ja Finlandialaisista koulutetaan jo keisarillisen kaartin sotilaita. Tämä epäpyhä saasta on tulossa osaksi pyhää Imperiumiamme, eikä sitä voida sallia!" Pyylevän miehen äänessä oli jonkinasteista raivoa, ja vaikka vakooja tiesikin, ettei tämä "Inkvisiittori" ollut todellisuudessa kiinnostunut keisarin pyhän imperiumin säilyttämisestä, vaan oman valtansa kasvattamisesta, tämän sanoissa oli kuitenkin voimaa.
"Mitä minun tulee tehdä?" Vakooja kysyi, vaikka osasikin jo kuulemastaan koostaa melko hyvän kuvan.
"Marcus, sinun tulee mennä alueelle, ja tehdä ilmoitus Tau havainnosta Finlandiassa. Vaikka alue onkin nyt Inkvisition tiukassa valvonnassa, mariinit saavat liikkua kuten parhaaksi katsovat. Inkvisition valta ei ylitä Adeptus Astarteksen valtaa, vielä. Kun Mariinit laskeutuvat Finlandialaisten harjoitusalueelle, läheiselle raunioplaneetalle, jonne Keisarillinen laivasto heidät rahtaa koulutukseen, sinä otat heihin yhteyttä. Kyseisellä alueella toimivat Veren Enkelit avaruusmariinijaoksen soturit, joiden saaminen taisteluraivoon ei ole vaikeata. Yllytä heidät Finlandialaisten kimppuun, livahda paikalta, ja minä pidän huolta että Finlandialaiset saavat syyt niskaansa." Pyylevä mies selvitti. Vakooja ei uskaltanut ajatella millaista valtaa pyylevällä miehellä oli hallussaan, jotta tämä voisi toteuttaa puheensa, mutta hänen tehtävänsä ei ollut kyseenalaistaa.
"Entä palkka?" Marcus kysyi varovasti.
"Kun palaat, saat palkkasi, ja vähän ylimääräistä, kuten tapana on ollut." Pyylevä mies tokaisi hymyillen pirullisesti koko leveällä naamallaan. Marcuksen selässä käväisi kylmä väre tämän miehen läsnäollessa.
"Marcus. Aikaa ei ole hukattavaksi, Finlandialaiset ja Jeremiah on tuhottava, ennen kuin tämä asia repii Inkvisition lopullisesti palasiksi!" Marcus nyökkäsi, nousi ylös, ja poistui asuinsalista. Hänellä olisi edessään pitkä matka Ultima Segmentumin ulkopuolelle.

[WHAM]

Marcus lensi pienen, Käärme II:ksi nimeämänsä aluksen, ulos tavararisteilijä Xatarax:n ruumasta. Tämän kaltaiset, luvattomat pienalusten kuljetukset Warpin läpi kulkevissa rahtialuksissa, oli kielletty ankarasti, mutta Mercus tunsi aluksen kapteenin, ja tämän laittomien huumausaineiden himon, riittävän hyvin saadakseen kyydin sitä tarvitessaan.

Marcus sääti kurssin kohti muutaman tunnin matkan päässä sijaitsevaa planeettaa GH-6278, ja antoi sitten konehengen johdattaa alustaan eteenpäin, samalla kun Marcus itse tutki raportteja ja kansioita, joista hän oli saanut luvattomat kopiot käsiinsä.

GH-6278 löydettiin 368.M41, ja asutettiin 374.M41. Planeetta oli pienen kokonsa vuoksi jäänyt huomiotta tähän asti, ja asutuksensa hetkellä planeetalle perustettiin kaivossiirtokunta, sekä pieni kaupunki, lentotukikohtineen, kaivossiirtokunnan asukkaille. Vuonna 399.M41 kaivossiirtokuntaan menetettiin yhteys, ja pieni osasto alueesta vastaavia Veren Enkelit avaruusmariineita, lähetettiin tutkimaan. Raportti käsitti jälkiä lyhyestä taistelusta, jossa kaivostyöläisten järjestämä hätäinen vastarinta oli pyyhkäisty täydellisesti. Osa asukkaista löydettiin tapettuina, mutta yli puolet asukkaista olivat kadonneet jäljettömiin. Syyksi on esitetty monia eri skenaarioita, mutta todennäköisimpänä pidetään Eldareiden kaaoksen vääristämien serkkujen yllätysiskua. Kaivossiirtokunta hylättiin kannattamattomana, ja se jätettiin senhetkiseen tilaansa, ja merkittiin hylätyksi. Alueella ei tämän jälkeen liikuttu yli vuosisataan.

Marcus nojasi taaksepäin, sulatellen tietoa, ja miettien sen suomia vaihtoehtoja, ennen kuin otti seuraavan paperin käteensä.

Finlandian kolmannen armeijan perustuksen aikoihin havaittiin GH-6278:n hylätyn siirtokunnan soveltuvat sotaharjoitusten järjestämiseen mainiosti. Finlandialaiset esikoulutetaan kotiplaneetallaan, jonka jälkeen Finlandialaiset tekevät noin kuukauden kerrallaan kestäviä matkoja GH-6278:lle, jossa käydään mm: kaupunkisotaharjoituksia, sekä sisätiloihin sijoittuvia taisteluharjoituksia ahtaissa kaivskäytävissä ja tehdassaleissa.
Finlandialaiset pyrkivät käymään koulutusjaksonsa aikana myös todellisissa taistelutilanteissa, jollaisiksi useimmiten muodostuvat örkkien pienempien Waaaaghien tuhoaminen lähialueilta, ja Finlandian puolustaminen keisarillisen liikenteen paikalle houkuttelemilta pieniltä vihollisinvaasioille. Suurempia hyökkäyksiä ei Finlandialle ole tähän asti tehty.

Marcus laski jälleen paperi käsistään, ja hieroi silmiään. Hän oli saanut tehtävänantonsa mukana tiedot Finlandialaisten harjoitusaikatauluista, sekä tiedot samaan aikaan alueilla olevista mariinijaostoista: aluulla partioi ainoastaan yksi Veren Enkeleiden pieni iskujoukko, joka oli palaamassa iskuretkeltä Tau:n etuvartioasemiin. Marcus tunsi Veren Enkeleiden tavat, ja olemuksen, ja tiesi että nämä olisivat yhä taisteluinnon vallassa, ja pienikin ärsyke saattaisi ajaa nämä mielipuolet veriseen tappoputkeen, jossa ei eroteltaisi ystävää vihollisesta. Marcus saapui alueelle, tarkisti laittomalla taajuusskannerillaan ettei alueella ollut muita mariinijaostoja, jotka saattaisivat vastaanottaa Marcuksen hetken kuluttua lähetettävän lähetyksen. Hän oli tehnyt nauhoitteen jo jonkin aikaa sitten, aikaa hänellä oli ollut, sillä matka alueelle kesti Warpissakin lähes kuukauden. Nauhoitus oli avunpyyntö kaivossiirtokunnasta GH-6278, joka oli oikeasti ollut tyhjillään yli vuosisadan. Marcus aavisti, että tämä ei häiristsisi raivokkaita Veren Enkeleitä, joilla olisi kova hinku päästä tuhoamaan kaaoksen puolelle kääntyneitä petturikaartilaisia, jotka planeetan kaupunkiin olivat muka hyökänneet. Kun Veren enkelit olisivat Finlandialaisten seassa, ja tappotyö olisi alussa, olisi Veren Enkeleiden sotilaspapin olisi myöhäistä saada soturiveljensä pysähtymään.

Skanneri paljasti alueen vapaaksi ylimääräisistä kulkijoista, ja Marcus käynnisti lähetyksen, ihaillen taustalle luomiaan räjähdyksiä, avunhuutoja, sekä laserkivääritulitusta.

Marcus varmisti skannerillaan että alueella oleva Veren Enkeleiden kuljetusalus suunnisti GH-6278:ta kohti, jonka jälkeen Marcus käänsi oman aluksensa paluumatkalle, jolta hänen tuttavansa rahtialuksen pitäisi hänet noukkia kyytiinsä muutaman viikon kuluttua. Samassa Marcus kuitenkin havahtui edessään olevan paneelin varoitusäänen vinkumiseen. Tutka oli havainnut hänen tekemänsä mekkalan paikalle houkutteleman pienen Waaaaghin, joka etsi helppoa kohdetta. Marcus sammutti nopeasti aluksensa järjestelmät, piittaamatta konehengen pyhittämisestä, ja toivoi ettei häntä huomattaisi.

[Dead Maniac]

Ihan jees. Dark Eldarit eivät varsinaisesti ole kaaoksen vääristämiä, eivätkä mokomaa palvo; Slaanesh syntyi Eldareiden himoista ja dekadenteista tavoista, ja tämän perverssit taipumukset kumpuavat kuitenkin alunperin Eldareista. Joku voi korjata, jos olen väärässä.

Tarinasta alkaa kehkeytyä varsinaninen jännäri, tapahtumaa riittää puolin ja toisin. Mera, niinkuin länsinaapuri sanoisi.

[WHAM]

Dark Eldar viittaus oli oma hatara kaverin codexin mulkaisusta muodostuneen käsityksen luoma, mahdollisesti väärä, uskomus Dark Eldareista. Oli miten oli, sovitaan vaikka että jos tämä oli väärin, niin se oli keisarillisen arkistoijan virhe...

Minulla on satunnaisia kokemuksia lyhyiden novellien ja yhä työn alla olevan pitkän kirjan muodossa, joten koitan pitää tasoani yllä tässäkin tarinassa, joten toimintaa, jännitystä, ja pormografiaa on luvassa jonkin verran, kunhan aika on kerronnan kannalta kypsä. Kuten puheistani arvata saattaa, taistelukuvauksia, ja toimintakertomusta on luvassa huomenna/ylihuomenna, kun pelaamme kaverini kanssa Blood Angels VS Finlandian Guard pelin tuhannella pisteellä. Niissä kuvissa tuolla galleriassa olisi tuo peli tarkoitus pelata. Lisää tarinaa tulossa siis pian! Kestäkää ystävät hyvät.

[WHAM]

Totuuden hetki

Finlandian joukot olivat jakautuneet ryhmiin taisteluharjoituksen ohjelman mukaisesti. GH-6278:n kaivossiirtokunnan rauniot toimivat mainiona harjoitusmaastosta. Kenraali Kähkönen katseli ylpeänä koulutuksensa loppuvaihetta suorittavien joukkojensa toimintaa.
"Kenraali!" VOX, radiolaitetta kantava aliupseeri huudahti sivummalta. Kähkönen katsoi miestä, ja nyökkäsi. Tämä juoksi Kähkösen vierelle, ja ojensi tälle kuulokkeen.
"Ilmavalvonta ilmoitti odottamattomasta tilanteesta. Teidän olisi parasta kuulla tämä."
Kähkönen katsahti aliupseeria, ja tarttui kuulokkeeseen, painaen sen korvalleen.
"Tilanneraportti!" Kähkönen komensi.
"Herra Kenraali, täällä on pienoinen tilanne! Thunderhawk-kuljetusalus saapuu parasta aikaa ilmakehään, eikä suostu vastaamaan yhteydenottoihimme. Se näyttäisi yrittävän laskeutua harjoitusalu..." Samassa yhteys katkesi väkivaltaisesti rätisten, ja Kähkönen oli erottavinaan hätääntyneitä parkaisuja radion rätinästä. Samassa hän näki Thunderhawkin siluetin taivaalla, ja erotti tulipallon ja savupilven, jotka merkitsivät hänen ilmavalvontapaikkansa kohtaloa. Kähkönen painoi kuulokkeen radistilleen, ja katsoi miehiään.
"Lehvälä!" Kähkönen komensi radistiaan. "Komentakaa miehet kerääntymään tämänhetkiseen sijaintiimme, ja valmistautumaan vastaanottamaan hyökkäys. Tämä ei ole harjoitus! Haluan tankkimme tänne välittömästi, samoin kuin nopean toiminnan joukot. Suojautukaa noiden rakennusten taakse ja pitäkää mahdollisimman paljon maastoa itsenne ja vihollisen välissä!" Radistin alkaessa välittää käskyjä miehille, Kähkönen alkoi ohjeistaa lähellä olevia muita upseereita. Thunderhawk oli jo laskeutunut, ja Kähkönen tiesi ettei aikaa olisi paljon.
"Haluan kaikki raskaat aseet välittömästi tuliasemaan, tuonne!" Kähkönen komensi, osoittaen sormellaan sivulleen.
"Kaikki miehet leveään rintamaan, ja maksimoikaa tulivoima. Haluan pitää ne perhanat riittävän kaukana. Jos ne pääsevät lähelle, olemme mennyttä kalua! Toimikaa jo!" Kähkönen karjaisi viimeiset sanat. Hän tajusi etteivät hänen joukkonsa olleet vielä asemissa, ja aika loppuisi pian käsiin. Vihollisen ja Finlandialaisten väliin oli jäänyt vain kaksi talonrauniota, sekä yksi korkeampi kerrostalonraunio. Lisäksi väliin oli jäänyt muutamia leveitä parin metrin korkuisia kaivosjätekasoja, jotka haittasivat jalkaisin olevien sotilaiden näkyvyyttä ikävästi. Kähkönen toivoi nyt, että hän saisi miehensä asemiin ennen kuin vihollinen olisi hänen yllään. Kähkönen sai raskaan Leman Russ Demolisher -panssarivaununsa rintamalinjan vasempaan sivustaan. Tästä oikealle levittäytyi jalkaväki, joilla oli kolme raskasta lasertykkiä. Jalkaväki suojautui osittain kivimuodostelmien taakse, samalla kuin loput luottivat riittävän etäisyyden vihollisesta suojaavan heitä. Kähkönen toivoi että miehet todella olisivat riittävän kaukana vihollisesta, välttääkseen raskaat tappiot.
"Kenraali! Näköhavainto vihollisen jalkaväestä! Lisäksi havainto yhdestä taisteluvaunusta, ja yhdestä raskaasta kiiturista!" Radisti tiedotti Kähköselle, yrittäen itsekin luovia kanavilta tulevassa sekavan tiedon määrässä.
"Missä minun nopean toiminna joukkoni ovat!?" Kähkönen huusi radistilleen, joka kumartui hieman, painaen toisen kätensä avoimelle korvalleen, ja alkoi karjua mikrofoniinsa. Kähkönen pudisti päätään. Nopean toiminnan joukkojen Chimerassa oli yksi läsnäolevien joukkojen harvoista raskaista aseista, kymmenen miestä, ja itse vaunussa oli vielä raskaita aseita, sekä hakeutuva ohjus. Ilman sitä... Kähkönen kuuli toisen moottorin äänen takaansa, ja kääntyessään katsomaan äänen suuntaan, hän näki kaipaamansa vaunun.
"Radisti! Käskekää nopean toiminnan joukkojen siirtää vaununsa taisteluvaunun taakse, ja..." Hänen käskynsä keskeytyivät vihollistulen rätinään, ja bolterin ammusten räjähdyksiin, niiden ropistessän hänen miestensä lähelle.
"Asemiin! Taisteluvalmiuteen!" Kähkönen näki vihollisensa, ja häntä hirvitti. Punaisiin voimapanssareihin pukeutuneet avaruusmariinit ryntäilivät asemista toisiin. Veren enkeleitä... Kähkönen ajatteli hiljaa. Jos hänen vihollisensa pääsisivät lähelle... Kähkönen ei uskaltanut ajatellakaan seuraamuksia. Samassa voimakas räjähdys iski paineaallon hänen ja hänen miestensä ylitse, ja katsoessaan räjähdyksen suuntaan, hän tajusi että raskas taisteluvaunu oli ottanut osuman. Onneksi vaunun paksu panssari kesti osuman leikiten. Kähkönen havaitsi raketin lähteen: hänen rintamansa etuoikealle oli jotenkin onnistunut livahtamaan vihollisen tiedustelijoita, joilla oli raketinheitin mukanaan. Kähkönen viittoi panssarivaunuaan ampumaan täyslaidallisen tiedustelijoita kohti. Vaunu tulitti kahdella plasmatykillään, raskaalla lasertykillään, ja tornin katolla keinuvalla raskaalla konekiväärillään, kohti vihollista, joka yritti hätäisesti ladata raketinheitintä uuteen yritykseen. Tätä yritystä he eivät saaneet, sillä panssarivaunun ja jalkaväen yhdistetty tuli tappoi tiedustelijat ennen kuin he ehtivät yrittää uudelleen.
"Kenraali! Vihollisen joukkoja vasemmalla sivustalla!" Kähkönen oli havainnut saman. Ravokkaista taisteluhuudoista, karjunnasta, ja hyppyreppujen suhinasta ei voinut erehtyä. Lisäksi hän oli nähnyt vilaukselta mustaan panssariin pukeutuneita sotilaita.
"Kuolonkomppania..." Kähkönen kirosi hiljaa.
"Valmistautukaa tulittamaan vasenta sivustaa! Siirtäkää etulinjaa taemmas, ja viekää taisteluvaunu uuteen asemaan linjan keskustaan!" Kähkönen komensi. Radisti välitti käskyt nopeasti joukoille, jotka toimivat odotetusti. Kähkönen halusi pitää joukkonsa erossa vihollisen lähitaistelijoista hinnalla millä hyvänsä. Samassa voimakas sininen välähdys iski uuteen asemaan siirtyneeseen taisteluvaunuun, joka heilahti vaarallisen näköisesti torniin tulleen osuman johdosta.
"Raportti!" Kähkönen komensi.
"Vaunun pääase käyttökelvoton! Vaunu yhä toimintakuntoinen!" Radisti ilmoitti muutaman sekunnin kuluttua.
Samassa Veren Enkeleiden kiituri ilmestyi talonraunion takaa, tulittaen kaikilla aseillaan jalkaväkirintaman oikeaan laitaan. Muutama mies kaatui, ja jäljelle jääneet ryhmän jäsenet menettivät hermonsa, ja alkoivat vetäytyä taistelusta.
"Radisti saakuli! Komentakaa nuo perkeleen pässit takaisin riviin ja VÄLITTÖMÄSTI!" Kähkönen karjui, syljen pirskotessa suustaan. Muutaman sekunnin kuluttua miehet palasivatkin hengästyneinä takaisin taisteluasemaan. Lasertykin laukaus osui villisti etenevään kiituriin, vaurioittaen sitä. Vaurioitunut kiituri syöksähti väkivaltaisesti edessään olleisiin kivenjärkäleisiin, ja räjähti tulipalloksi, kuljettajiensa raivoisien, voimapanssarin kypärien vääristämien, kauhunhuutojen saattelemana.
"Vihollisen kuolemankomppania etenee vasemmalta!" Kähkönen kuuli vielä radistin huudon, ennen kuin tämän ääni peittyi hurjaan "RAAAAH" -huutoon. Mustat voimapanssarit ilmestyivät kerrostalon raunioiden takaa, ja kiitivät hurjaa vauhtia kohti Finlandialaisten linjoja, valkoiseen pääkallomaskiin pukeutuneen sotilaspapin johtamana.
"Keskittäkää tuli! Prioriteetti yksi! Kello kymmenen!" Kähkönen karjui, koittaen saada äänensä kuulumaan vihollisen hirvittävän karjunnan yli. Kolme lasertykkiä, ja kahden panssarivaunun kaikki aseet avasivat järjestelmällisen tulen kohti etenevää vihollista. Lasertykit räjäyttivät kolme soturia kappaleiksi keskellä ilmalentoa. Sotilaspapin lisäksi vain kolme kuolemankomppanialaista jatkoi etenemistään. Vihollisen ääni tuntui vamenevan, ja sotilaat näyttivät kutistuvan kesken hyökkäyksensä. Demolisher -panssarivaunu laukoi täyslaidallisen viholliseen, ja tappoi lähes kaikki kuolonkomppanialaiset. Nyt kuolemankomppaniansa menettänyt sotilaspappi jatkoi yksin lentoaan kohti Finlandialaisten linjaa, ja kähkönen tunsi voiton makean maun suussaan. Juuri kun sotilaspappi laski jalkansa kuonakasan päälle, ja aloitti jalkaisin viimeisen, epätoivoisen rynnistyksensä, haavoittumisestaan huolimattatämän pää kärventyi sinisessä välähdyksessä, Kähkösen vierellä seisoneen upseerin laukaistessa plasmapistoolinsa tätä kohti.
Ase kuitenkin kuumeni upseerin käsissä hallitsemattomasti, ja räjähti.
"Erkkilä, juma!" Kähkönen karjaisi. "Lääkintämies!" Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä. Vänrikki Erkkilä oli kuollut.
"Vihollisen rintama hajoaa! Ne luovuttavat!" Radisti ilmoitti iloinen virne kasvoillaan. Kähkönenkin hymyili, vaikka hän olikin menettänyt viisi hyvää miestään, hän oli tappanut lähes nelinkertaisesti enemmän vihollisen sotilaita, ja tuhonnut viholliselta vielä raskaan kiiturin. Veren enkelit vetivät jalkaväen torjuntaan tarkoitetun panssarivaununsa, jota ei uskallettu lähettää kentälle, lasertykkien ja raskaan panssarivaunun tuhottavaksi, ja jäljelläolevat muutamat sotilaansa, takaisin.

Finlandian armeija oli todistanut voivansa vastata millaiseen haasteeseen tahansa!

Kähkönen nosti sähisevän voimamiekkansa kohti taivasta, ja päästi ilmoille riemuhuudon, johon hänen miehensä ylpeinä liittyivät.

"Radisti! Ottakaa yhteys kuljetusalukseemme. Tarvitsemme kyydin pois täältä, ennen kuin nuo palaavat uuteen yritykseen!" Kähkönen komensi, ja radisti vastasi käsi lipassa. Kähkönen oli voittanut vihollisen, jonka voittamisen piti olla mahdotonta, ja selvinnyt siitä lähes tappioitta.


(HUOM: tämä tarinan osa perustuu oikeaan taistelukertomukseen, joka tässä kerrottiin lievästi dramatisoituna, mutta kuitenkin yksityskohdissaan tarkasti. Finlandialaiset saivat taistelusta valtaisan yllätysvoiton. Skenaariona pelasimme Blood Angelsien Codexissa olevaa Frontal Assault skenaariota. Pisteraja oli molemmilla joukkueilla tuhat pistettä.

Finlandian tarina ei tähän loppunut, vaan tulee jatkumaan lähitulevaisuudessa.)

[Dead Maniac]

Goddamn, todella mukaansa tempaava tarina, ja tuttu ja turvallinen suomen kieli piti jalat omassa maassa. Säkä kävi Finlandian pojilla, itselläni ei ole kaartin kanssa kokemuksia kuin Iron Warrioreista, ja ne sattui... Pitää kyllä päästä pelaamaan peliä piakkoin, tonnin porukka itseltäkin löytyy(ei maalattuna tietenkään, älkää hulluja kuvitelko). Luultavasti Avaruus Sutoja vastaan, ikävää lähistelysakkia hekin.

[Mighty Muffin]

Katos katos. Poijjaat hakkas verienkelit ja vielä oikeasti. En omista DA:n codexia nii en tiedä mikä tuo frontal assault on mutta ei se mitää. Onneksi olkoon voitosta. On se kiva nähdä kun IG vetää mariinia kuin pässiä narussa. Tarinakin oli yksityiskohtaisesti kerrottu. Koko ajan tiesin missä mennään. Jään odottamaan jatkoa innolla.

[WHAM]

Frontal Assaultin idea: Pöydästä otetaan 24" kaistale, joka on puolustajan setup -alue. Sen jälkeen 18" no mans land, ja siitä eteenpäin on Blood Angelsien setup alue. Blood angels saa tapoista tuplapisteet, puolustaja saa henkiin jääneistään tuplapisteet.

Tässä on nyt tullut hienoinen hinku kirjoittaa lisää tätä tarinaa, kun olen itsekin uppoutunut tähän. Ainoa miinuspuoli on, että toinen kirjoitusprojektini kärsii. Laitan varmaan täältä siihenkin linkin, jos kirjoitukseni yleensä miellyttävät silmää, niin siihenkin tekeleeseen kannattaa tutustua. Sitä on kasassa semmoinen 130 sivua. ^^

Tarina jatkukoon!

Vaikea valinta

Marcus katsoi kauhunsekaisin tuntein, kuinka pienehkön Waaaaghin romukasoja muistuttavat alukset lipuivat ohitse, iskien välillä avaruuteen nopeasti tukahtuvia tulipatsaita moottoreistaan. Marcus pelkäsi nyt henkensä edestä. Hän oli kuullut radiossaan Finlandialaisten keskustelua, raportteja ja tilannetiedotuksia, ja näytti vahvasti siltä että Veren Enkelit olivat pyhässä raivossaan hävinneet Finlandialaisille ja pahasti. Finlandialaisten kuletusalukset olivat evakuoineet joukkonsa nopeasti, ja lähteneet paluumatkalle kohti Finlandiaa. Lisäksi Veren Enkeleiden Thunderhawk oli saanut ilmeisesti havainnon Waaaaaghista, ja kutsunut laivaston taisteluryhmän paikalle. Jos Marcus yrittäisi pakoon, Waaaghin alukset avaisivat tulen, ja tältä etäisyydeltä edes ne eivät voineet ampua kaikilla aseillaan ohi. Jos hän taas odottaisi taistelun alkuun, hän saattaisi joutua ristituleen ja tuhoutua, ja jos, tai siis KUN, keisarillinen laivasto saavuttaisi voiton, hänet vangittaisiin varmasti luvattoman aluksensa vuoksi, ja häntä tutkittaessa löydettäisiin todisteet hänen Finlandialaisille järjestämästään yllätyksesä. Miten tahansa, huonoon tilanteeseen hän oli ajautunut. Nytkin hän katseli Waaaghin laivaston, kolmen suuren sotalaivan, ja muutaman kolhiintuneen, varmasti keisarillisilta vallatun tai varastetun, kuljetusaluksen ja hävittäjälauman ohitse lipumista. Vain hänen aluksensa suojakenttä piti hänet huomaamattomana, mutta jos hän käynnistäisi ajomoottorit, asia olisi eri. Marcus päätti odottaa vielä.

"Keisarillinen Thunderhawk kahdeksan-kaksi-kaksi, vahvistakaa kohteen sijainti." Taistelulaiva "Täydellisen raivon" VOX -upseeri vahvistutti. Taistelulaiva oli ollut siirtymämatkalla itäisen rintaman kuumina käytäviin taisteluihin, ja oli muuttanut kurssinsa tuhoamaan Veren Enkeleitä kuljettaneen Thunderhawkin ilmoitettua örkkien Waaaghin läsnäolosta.
"Täydellinen raivo, täällä Thunderhaw kahdeksan-kaksi-kaksi. Lähetämme koordinaatit teille nyt. Tarvitsetteko tukeamme?" kuului vastaus kaiuttimesta.
"Ei, kahdeksan-kaksi-kaksi, pärjäämme kyllä. Mukanamme on eheä taisteluosasto, sekä Inkvisition risteilijä "Tulinen Puhdistus". Inkvisition edustajat ottavat teihin, ja miehiinne yhteyttä hetken kuluttua, koskien jonkin aikaa sitten loppunutta taistelua GH-6278:n pinnalla. Loppu." VOX -upseeri lopetti, ja sulki yhteyden. Taisteluosasto oli saanut tiedon omien joukkojen välillä käydystä taistelusa, ja tehnyt asiaankuuluvan Raportin Adeptus Astartes:lle. Muutamien päivien kuluttua viesti aiheuttaisi varmasti melkoisen kohun Adeptus Astartes:n riveissä, sillä Veren Enkelit olivat olleet jo pitkään ongelmallinen jaos.
"Komentaja! Waaagh havaittu annetuissa koordinaateissa." Auspex:istä vastaava aliupseeri raportoi komentaja Andersonille, joka istui komentotuolissaan aluksen kannella.
"Valmistakaa taisteluosasto tuhoamaan vihollinen. Raskaat hävittäjät kärkeen, ja heti perään menemme itse. Antakaa taisteluhälytys." Komentaja Anderson vastasi rauhallisena. Hän oli nähnyt vastaavia pieniä kahakoita satoja kertoja ennenkin, eivätkä ne enää tuntuneet miltään. Samaa harmaata massaa, joka päivä.
"Komentaja, auspex havaitsee tuntemattoman tyyppisen aluksen Waaaaghin lähellä. Se vaikuttaa yrittävän piiloutua avaruusromun sekaan. Otammeko yhteyden?" Auspex -aliupseeri kysyi. Komentaja nosti katseensa ruudulle, ja katsoi Pict -laitteen antamaa kuvaa tuntemattomasta aluksesta. Alus oli pieni, samantapainen kuin ne joita salakuljettajat suosivat. Anderson oli nähnyt vastaavia monta kertaa ennenkin, ja tiesi, että jos Inkvisition alus saisi tiedon salakuljettajan läsnäolosta, he vaatisivat salakuljettajan vangitsemista kuulustelua varten, ja kuitenkin tappaisivat tämän lopulta. Andersonilla oli kuitenkin tehokkaammat toimintatavat. Jos Inkvisitio ei huomaisi ajoissa, hän ehtisi tuhota salakuljettajan, ja väittää sitä sitten vahingoksi. Näin säästyttäisiin taas turhilta raporteilta.
"Keskittäkää pääalusten tuli isompiin aluksiin, ja iskekää hävittäjillä vihollishävittäjiin." Anderson komensi.
"Haluan kolme hävittäjää tuhoamaan tuon salakuljettajan." Hän lisäsi hiljempaa.

Marcus havaisti keisarilliset alukset. Kolme taisteluristeilijää, ja niiden takaa hän erotti vielä Inkvisition aluksen. Ehkä hän voisi pelastautua Inkvisition alukseen, ja ehkä hänen työnantajansa voisi järjestää hänet vapaaksi, Marcus ajatteli epätoivoisena. Todennäköisyys hänen selviytymisestään oli lähes olematon, ja hän oli aina ajatellut että kuolisi työnsä vuoksi, sillä riskit olivat ottamisen arvoisia. Nyt kun hän oli vihdoin epäonnistunut, valinta ei tuntunut enää itsestään selvältä. Elämän halu oli voimakkaampi. Ensimmäisten laukausten räjäytellessä Waaaghin sotalaivan keulaa, Marcus käynnisti aluksensa moottorit ja ampaisi örkkien taistelulaivojen välitse, pyrkien kohti keisarillisia aluksia.

"Komentaja! Salakuljettaja liikkuu!" Auspex -aliupseeri ilmoitti. Anderson katsahti Pictiin, ja huomasi salakuljettajan pyrkivän kohti hänen aluksiaan. Ilmeisesti salakuljettaja halusi antautua, ja yrittää pelastaa henkensä jättäytymällä kiinni. Anderson ei edelleenkään pitänyt alusta paperityön arvoisena.
"Korjatkaa pääpatterien tuli miinus kahdellakymmenellä asteella!" Anderson komensi, yrittäen saada salakuljettajan tulisektoriinsa.

Räjähdykset kiivastuivat Marcuksen ympärillä, heitellen häntä romunkappaleilla, ja tärisyttäen hänen alustaan holtittomasti.
"Helkkari! Täällä on omia!" Marcus kirosi itsekseen. Yrittivätkö keisarilliset saada hänet hengiltä? Marcus avasi nopeasti lähettimensä, ja alkoi karjua mikrofoniinsa: "Täällä on... Omia! Haluan antautua Inkvisitiolle, ja..." Marcus yritti epätoivoisena, mutta joutui lopettamaan, sillä hän ei voinut antaa keskittymisensä herpaantua lentämisestään.

"Komentaja! Kuulitteko tuon?" VOX -upseeri kysyi Andersonila "Täydellisen Raivon" komentosillalla. Anderson nyökkäsi vastaukseksi, ja tiesi että myös Inkvisition alus oli kuullut lähetyksen.
"Korjatkaa pääpatterin tuli kolmekymmentä astetta oikealle. Kohteeksi sektori Alfa Yksi!" Anderson komensi.
"Ja kutsukaa hävittäjät pois salakuljettajan kimpusta. Inkvisition alus noukkikoon hänet mukaansa."

Marcus tunsi tulituksen ympärillään helpottavan, kun keisarillinen alus käänsi tulensa takaisin örkkilaivastoon. Marcus otti suuntiman kohti Inkvisition alusta, ja lähetti telakoitumispyyntösignaalin. Vastaus oli myöntävä. Marcus ohjasi Inkvisition risteilijän kyljen hengaariaukkoon, ja rukoili mielessään kaikkea mahdollista, että hän selviäisi tästä elävänä.

Seuraavien minuuttien aikana keisarillinen laivasto hävitti pienen Waaaghin täydellisesti, kärsien itse vain lieviä vaurioita pääaluksiin, sekä kolmentoista raskaan hävittäjän tappiot.

Marcus löysi itsensä elämänsä ehkä epämukavimmasta tilanteesta. Adeptus Soritas:n naissoturit osoittelivat häntä boltereillaan, samalla kun tärkeän näköiset Inkvisiittorit marssivat häntä kohti hangaarin päästä. Marcuksella oli ikävä tunne, että häntä ympäröivillä naisilla oli yli-innokas liipasinsormi, eikä hänen hermostumistaan lievittänyt Adeptus Soritas:n läsnäolosta aiheutunut jökötys hänen pilotinhaalareidensa housuissa. Marcuksella oli aina ollut heikko paikka raskaasti aseistetuille naisille.
"Ilmoittakaa nimenne!" Voimakasääninen mies-Inkvisiittori huudahti tullessaan Marcuksen lähettyville.
"Marcus!" Marcus vastasi lyhyesti ja kunnioittavasti. Inkvisiittori katseli häntä hetken punniten, ja viittasi sitten kädellään Adeptus Soritas:n sotureita tutkimaan Marcuksen takana odottavan "Käärme 2:n". Marcus hikoili hermostuneena. Samassa hön tunnisti yhden taempana seisovista Inkvisiittoreista työnantajakseen, ja tunsi tilanteensa kohenevan. Ehkä hän vielä selviäisi tästä... Samassa hän kuuli tutun nauhoitteen takaansa: kirkaisut, avunhuudot, räjähdykset, ja tunsi kutistuvansa Inkvisiittoreiden edessä. Yksi Adeptus Soritas:n sotureista viritti bolterinsa kuuluvasti.
"Inkvisition nimessä, tämä mies on vangittava välittömästi kuulusteluja varten, ja hänen aluksensa ja varusteensa takavarikoitava!" Marcus kuuli työnantajansa äänen huutavan. Samassa hän menetti tajuntansa, naissoturin iskiessä häntä bolterilla takaraivoon.

[WHAM]

Marcus havahtui kylmässä, metalliselta kalskahtavassa, huoneessa, jonka kylmää kuutionmuotoa särki ainoastaan seinästä törröttävä makuualusta, jolla hän lojui. Marcus oli kuitekin havahtunut ääneen, hän ei ollut yksin. Marcus koitti saada silmänsä tottumaan katon kirkkaasta valaisimesta huokuvaan valoon, nähdäkseen ympärilleen. Marcuksen kirkkaan valon peittämässä näkökentässä oli tumma läiskä, joka kiinnitti hänen huomionsa, samalla kun hän nousi istumaan.
"Kuka siellä?" Marcus kysyi hermostuneena, muistellen ikävää tilannettan, ja koittaen miettiä millä keplottelisi itsensä täältä. Keisarillisista vankiloista hän oli paennut ennenkin, muttei milloinkaan Inkvisition taistelulaivalta.
"Marcus, olen pettynyt..." Marcus kuuli tutun äänen tumman läiskän suunnalta, ja hän tunnisti sen heti tuntemattomaksi työnantajakseen. Marcus koitti keksiä vedenpitävää selitystä, mutta ei kyennyt itsekään hyväksymään kykenemättömyyttään paeta paikalta ajoissa, eikä näin ollen keksinyt selitystä. Olisikohan hän todella ollut tulossa vanhaksi?
"...eikä minun pettämiseni ole kannattavaa. Marcus, pidä mielessäsi ettet ole korvaamaton, enkä minä salli epäonnistumista!" Tumman läiskän, joka alkoi saada jo ihmismäisen muodon Marcuksen näkökentässä, ääni jylisi sellissä.
"Hanki minut pois täältä, ja anna minulle alukseni, ja korjaan kaiken." Marcus mutisi sammaltaen. Olivatko ne perhanat huumanneet hänet jotenkin!?
"Marcus... Sinulla ei ole enää arvoa minulle. Itse asiassa, olet juuri hankaloittanut elämääni melko lailla: sinua kuulusteltiin jo, ja annoit ilmi valitettavan paljon sellaista jota minäkään en pysty pyyhkäisemään pois. Inkvisitio tutkii minua jo, eikä minulla ole varaa tällaiseen!" Marcus alkoi pelätä tilannettaan toden teolla.
"Herra, antakaa..." Marcus aloitti sammaltaen, mutta hänet keskeytti voimakas ärähdys.
"MARCUS! Etkä sinä ymmärrä, ettet sinä voi enää palvella minua!? Etkö sinä ymmärrä, että minulla on paljon suuremmat tavoitteet, kuin pitää sijaintini... Ei, et tietenkään ymmärrä. Sinä et näe niin kuin minä näen..." Marcus erotti jo pyylevän hahmon edessään melko tarkasti.
"Ehkä sinun kannattaa nähdä tämä..." Pyylevä Inkvisiittori lausui hymyillen pirullisesti, ja astui lähemmäs. Inkvisiittori raotti univormunsa korkeaa kaulusta, paljastaen olkapäänsä, ja siihen tehdyn polttomerkin. Kahdeksansakaraisen tähden musta kuvio, jonka keskellä komeili pitkähampainen pääkallo, havahdutti Marcuksen todelliseen tilanteeseensa.
"Sinä...?" Marcus yritti aloitta, mutta tajusi etteivät sanat tulleet enää hänen suustaan. Hän ei hallinnut itseään.
"Ja voit olla varma, että minun kykyni eivät rajoitu pelkkään puheen kautta tapahtuvaan manipulointiin." Marcus ei saattanut hallita itseään, vaan iski päänsä metalliseen seinään, uudelleen ja uudelleen, jättäen jälkeensä punaisia läiskiä kovaan metalliin. Hänen nenäsnsä ja suunsa pärskivät hätääntyneen hengityksen tahdissa verta, ja hän tunsi sanoinkuvaamatonta tuskaa, joka raastoi hänen sisintään, kuin liekki, joka pyrki polttamaan tiensä ulos hänestä. Marcus yritti huutaa, mutta sai aikaan vain korinaa, ja verisiä kuplia.
"Niin Marcus... Et osaa kuvitellakaan lopullista voimaani. Enkä todellakaan aio minkään nuoren nousukasinkvisiittorin pilata tätä enää. Minä otan Finlandian, sillä sille on kätketty paljon enemmän kuin osaat kuvitellakaan." Inkvisiittori peitti olkapäänsä paksulla kaavullaan, ja kiinnitti asusteen kaula-aukon soljen. Marcus oli kompuroinut lattialle, pärskien yhä vertä suustaan.
"Aika mennä nukkumaan..." Inkvisiittori lausui, napsauttaen sormiaan kuuluvasti. Samaan aikaan kun metallinen ovi sulkeutui kolahtaen Inkvisiittorin perässä, Marcus iski otsansa metallisen sängyn terävään kulmaan kaikella jäljelläolevalla voimallaan. Kova metalli murskasi kallon.

[Dead Maniac]

Luettu Bram Stokeria? Anyway, miten pitkälle olet hahmottanut tarinaasi? Sillä vaan, koska omat joukkoni kaipaavat taustaa, ja Suomen lippu hulmuaa mielessäni... Jos inkvisiittori käyttää kaartilaisjoukkoja niin niitä löytyy kyllä.

[WHAM]

Tarinan pääpiirteet ja loppuratkaisu on jo päätetty, mutta niihin johtavat vaiheet ovat paljolti kiinni pelaamistani peleistä, ja niiden lopputuloksista. Jos pelaamme Finlandian VS kääntynyt kaarti -pelin, se pääsee todennäköisesti tarinaan mukaan. Tarinassa osansa saavat ainakin kaverini kaaosarmeija, toisen kaverin Blood Angels (ei sen mukanaolo vielä loppunut), kolmannen kaverin Tau (jos tämä heppu suostuu pelaamaan, ei halua pelata kun pelkää häviävänsä), sekä necronit, joita alan itse kerätä lähitulevaisuudessa. Lisäksi Tau kaverini alkoi kerätä hiljattain Dark Eldaria, joten Finlandialaiset VS Dark Eldar osuus on tiedossa joskus tulevaisuudessa. Tarina saatetaan loppuunsa todennäköisesti noin vuoden kuluttua.

Kaikilla on osansa tarinassa.

Ja ei, itse asiassa EN ole KOSKAAN lukenut Bam Strokerin tarinoita. Yhden kirjoihin pohjautuvan leffan näin joskus (dracula, yllätys yllätys). Itse kannatan paljolti H.P.Lovecraftin loistavaa tekstiä ja mielikuvitusta, josta ammennan jonkin verran intoani, mutta koitan välttää suoran varastamisen.

Jos saamme joskus pelattua jonkinlaisen lojalistit+Finlandians VS kaaos ja kääntynyt kaarti, siitä saisin komeaa pohjaa tarinan käännekohdalle, joka siintää jo mielessäni.

[Dead Maniac]

Njoo, en minäkään Bramia muuten, on vain tuo Dracula työn alla. Lovecraftia ja Clive Barkeria on tullut luettua, Barkerilta lähinnä Veren Kirjat -sarjaa. Ja tekstissäsi on tosiaan tuo vankiselli-kohtaus, missä inkvisiittori takoo tahdonvoimalla sen vakoojan päätä tohjoksi - Draculassa käy Renfieldille hieman samalla lailla(ei leffassa).

[WHAM]

Sorry... tämäkin threadi jäänee nyt hetkeksi tauolle. Pääsen pelaamaan seuraavan kerran vasta tuossa parin viikon päästä (EHKÄ jo viikon, mutta tuskin), ja pelaamistani taisteluista saan innoitusta kirjoittaa tarinaa lisää. Lisäksi tarinan seuraavat isommat käänteet tarvitsevat alustakseen vähän toisenlaista peliä, jota on näillä näkymin tulossa vasta lokakuulla. JOS saan erään nokialaisen kaverini pelaamaan seuraavan kuukauden sisään, pääsen todennäköisesti kirjoittamaan lisää jo silloin.

VALMISTA tästä tarinasta ei ole odotettavissa ennen kuin vasta vuoden päästä, joten koittakaa olla kärsivällisiä, sillä tarinan nopeassa tahdissa tullut alku hämää varmasti.

Tulen kuitenkin ottamaan osaa Sata Sanaa kilpailuihin aktiivisesti, ja postaamaan muita lyhyitä Warhammer 40000 tarinoitani silloin tällöin, jos kirjoitusjälkeni kiinnostaa. Tähän asti saaduista palautteista kaikki on ollut positiivista, joten eiköhän täältä jotain vielä keksitä.

[WHAM]

Uusi uhka

"Inkvisiittori Dalamar, halusitte tavata minut?" Jeremiah tervehti suuren asuinsalin ovelta pyylevää neuvoston inkvisiittoria. Dalamar istui korkeassa nojatuolissaan, verhoutuneena yhä seremonialliseen neuvoston kaapuun, näyttäen mietteliäältä katsellessaan ulos suurista ikkunoista, joiden takaa avautui massiivinen näkymä Pyhän Terran pinnalle. Neuvosto oli päättänyt juuri kokouksensa, jossa Dalamar oli vaatinut äänekkäästi Finlandialle suoritettavan Purgatusta, ja että hän itse saisi tuon puhdistuksen toteutettavakseen. Neuvosto ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle, ja Dalamar oli jäänyt yksin kantansa kanssa. Jeremiah taas oli hyvää vauhtia nousemassa neuvoston lähes jakamattomaan suosioon.
"Inkvisiittori Jeremiah, käykää peremmälle. Toivottavasti en häirinnyt aikataulujanne pahoin." Dalamar mielisteli, tuntien sisällään voimistuvaa raivoa, joutuessaan katsomaan tuota nousukasta, joka oli tuhoamassa hänen kallisarvoiset suunnitelmansa.
"Jeremiah, halusin puhua kanssasi Finlandiasta, ja sen tulevaisuudesta." Dalamar lausui rauhallisesti, Jeremiahin odottaessa hermostuneena mitä tuleman piti. Hän ei uskonut että Dalamarilla oli mitään hyvää mielessään, ja Jeremiah oli jo kuullut että Dalamar oli liikkunut Finlandian suunnalla Veren Enkeleiden kanssa tapahtuneen selkkauksen aikoihin. Jeremiah ei nähnyt tässä sattumaa, vaan suunnitelman, muttei voinut syyttää neuvoston jäseniä ilman todisteita.
"Olen aina avoin hyville ehdotuksille." Jeremiah tokaisi, kuljettaen katsettaan Dalamarin vaikuttavissa taidekokoelmissa. Osa taide-esineistä vaikutti jotenkin epäsovinnaisilta, mutta Jeremiah ei osannut tarttua yksityiskohtiin, vaikka joidenkin kirjojen nimet tuntuivat jopa harhauskoisilta. Toisaalta "tunne vihollisesi" oli suosittu sananparsi, ja pelottavan moni nuoremmista inkvisittoreista tunsi kaaoksen tapoja hirvittävän hyvin, kun taas Jeremiah uskoi vakaasti keisariin, ja kaaoksen vääryyteen. Dalamar sulki käsissään pitelemänsä kirjan: "Galaksin palo", joka oli Jeremiahin käsityksen mukaan jonkun kaaoksen profeetaksi itseään väittäneen hullun kirjoitelmia, ja katsoi Jeremiahia syvälle silmiin, kuin etsien aukkoa tämän puolustuksessa. Jeremiah tunsi jonkinlaisen tyrkkäyksen aivoissaan, mutta hän ohitti sen, syyttäen siitä jännitystä.
"Jeremiah, Oletko vakavissasi ajatellut Finlandian tulevaisuutta ja turvallisuutta. Oletko ajatellut, että Finlandia sijaitsee lähellä Tau:n laajenevaa rintamaa, Waaghien kulkureittejä, ja alueella on havaittu kaaoksen liikkeitä, juonittelevasta Eldarista puhumattakaan. Aina siitä lähtien, kun aloitimme Finlandian kanssa työskentelyn, se on houkuttanut kaikkia osapuolia tutkimaan löytyöjämme. Uskotko todella että Finlandialaiset kykenevät puolustautumaan omin avuin, jos planeetalle hyökättäisiin?"
Jeremiah tunsi aivoissaan uuden tyrkkäyksen, ja alkoi ajatella Finlandian olevan melko turvattomassa asemassa, jos sen kimppuun käytäisiin. Jeremiah pudisti päätään, koittaen selvittää ajatuksensa: vasta tunti sittenhän hän oli ollut varma Finlandian kyvystä puolustaa itseään, ja varmistellut tätä neuvoston edessä!
"Uskon... uskon vakaasti että Finlandia pystyy suojelemaan itseään..." Jeremiah lausui hitaasti, koettaen estää puhettaan sammaltamasta. Dalamarin katse kiristyi hieman, tämän tuijottaessa Jeremiahia intensiivisesti. Oliko Dalamar räpäyttänyt kertaakaan koko keskustelun aikana? Jeremiah ei ollut aivan varma.
"Jeremiah, eikö olisi viisasta pyytää neuvostoa määräämään pieni osasto avaruusmariineja suojelemaan aina Finlandiaa, eikö olisi viisasta pyytää Inkvisitiolta kokenut komentaja sotilaalliselle puolelle, pitämään langat käsissä?"
Jeremiah alkoi pitää ideaa järkeenkäypänä. Ehkä hän voisi pyytää... Samassa Jeremiahin ajatukset keskeytyivät asuinsalin ovikellon kirkkaaseen ääneen. Dalamarin kasvoille nousi vihainen puna, joka katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
"Ajattelethan asiaa, Jeremiah." Dalamar lausui rauhallisesti, viittoen Jeremiahia poistumaan. Jeremiah hoippui hieman, poistuessaan Dalamarin asunnosta. Ovellä häntä vastaan asteli epäilyttävän näköinen naishenkilö, joka oli verhoutunut avaraan mustaan kaapuun. Jeremiah ei osannut kiinnittää huomiota naisen epäilyttävyyteen, vaan hän asteli huterana alukselleen, ja lähti pyhältä Terralta, suunnistaen Finlandialle. Alukselleen päästessään hän ei enää muistanut kuin hämäriä katkelmia keskustelustaan Dalamarin kanssa.