Kirottujen Laakso

[Remington]

Yhy-yy! =o( Aika mennyt omassa turnauksessa ja wowittaessa niin en ole muita aiheita ehtinyt lukemaan eli ehtinyt osallistumaan turnaukseen! Yhy-yy! =o/ Mä haluan varauksen kaikkiin turnauksiin! =o) Jookos? Jatkossa count me always in! =oD

[Executioner]

Ok, seuraavaan turnaukseen pääset, kun saan tämän loppuun

[Remington]

Ok, seuraavaan turnaukseen pääset, kun saan tämän loppuun

Jee! =oD

[Rotten sound]

Jack lähti hämmästyksissään kohti ratsuaan. Miten vanhaukko selvisi laukauksesta? Se myrkky mikä siinä kuulassa oli olisi pitännyt jo tappaa heti sen vanhuksen. Pitää tehdä alttari Nurgelle seuraavaa voittoa ajatellen.
Jack lähti kirveen kanssa metsään ja hankki sieltä tarvittavat ainekset alttaria varten. "Minähän en taistele päivän valossa" jack hihhitti.
Jack rakensi alttarin, joka näytti enemän hiiden pesältä, kuin uhri alttarilta.
"Voi kuinka iso isä Nurgle tulee rakastamaan tätä" kurash sanoi.

Kurash otti vyöllä roikkuvasta suolipussista suolia ja koristeli alttarin nillä ja nosti seipääseen mädäntyneen lehmän pään.
" Iso Isä kuuntele minua sinun lähettiä. Olen täällä sinun nimessäsi ja tapamassa kaikki sinun nimeesi oi mahtavin neljästä. Anna minulle voimaa tappaa tämä lehmäpeto, joka uskaltaa kohdata minut! TULKOON PIMEYS JA SINUN VALTAKUNTASI AUTTAMAAN MINUA TAISTELUSSA!" Kurash huusi.

Kurash tuli takaisin saliin ja piti pienen pientä pussia kädessä. "Hmmm tämä härkä ei ikinä tajua mikä iski häneen"kurash tuumi.
"KATSO YKSI KAAOS JUMALA" Kurash huusi härän vieressä ja samalla, kun härkä katsoi ja vanhus oli muualla laittoi jack pussin sisältämän taudin "Meleenan" hänen ruokaansa.

"Hupsista minä näin vain väärin, mutta hyvää ruoka halua " Jack sanoi ja katsoi, kuinka tyhmä härkä söi "Meleena" tautia sisältävät lihakimpaleen.

Vähän ajan päästä turnajaiset alkoi ja hän tuijotti heikentynyttä härkää silmiin ja samalla ukkosien saatelemalla taivas pimeni ja pilvet muuttuivat vihreiksi ja auringon tilalle tuli vihreä kuu valaistamaan areenaa. "Vai mitä sinä sanoit, että jumalani on hylännyt minut "jack irvisti hymyillen tälle yksinäiselle miehelle. Samassa hän nosti pistoolin ja tähtäsi valmiiksi härkää päähän ja sanoi "Aloitetaan niin saan näyttää tolle härälle Nurglen mahdin"

[The Chosen of Waagh]

Tyran katseli vastustajaansa. Vamppyyri, kuten hänkin, mutta erilainen. Tuo sielu nautti pahuudesta. Hänkin oli nauttinut siitä joskus niin kauan sitten. Mutta nyt hänen vihansa kohosi, ja hän puhui vieressään olevalle vastustajalleen äänellä, joka muistutti petolauman murinaa: " Palvelet pahuutta, enkä siedä sitä. Et ilmeisesti välitä mistään muusta kuin verilöylyistä ja pahuudesta, ja saat maksaa siitä. Päätän elämäsi lyhyeen, ja saat tuntea rangaistuksen teoistasi rajan tuolla puolen. Vannon sen". Enempää sanomatta Tyran suuntasi harjoittelemaan tulevaa voimankoitosta varten. Peto hänen mielessään murisi nälkäisesti. Tästä tulisi vielä kiinnostava ottelu.

[Nilarakh]

Remington:

Tekisit jo seuraavan areenan pliis! Karjalaisten on pidettävä yhtä. Haluu areenaan!

Muutes, täyttyi aika nopiasti tämäkin areena. Eilen postitettu ja heti täynnä, ilmoittele etukäteen ennen seuraavaa areenaa mullekkin.

-Nilarakh

[Rotten sound]

Remington:

Tekisit jo seuraavan areenan pliis! Karjalaisten on pidettävä yhtä. Haluu areenaan!

Muutes, täyttyi aika nopiasti tämäkin areena. Eilen postitettu ja heti täynnä, ilmoittele etukäteen ennen seuraavaa areenaa mullekkin.

-Nilarakh

Minutkin voi ilmoittaa jo valmiiksi seuraaviin turneisiin

[El Capitan]

Minua ei tarvitse odotella tänne ihan heti, menee maku näistä kun on jokaisessa mukana.

Pieni turina tähän olisi pop.

Hermostunut hiisi käveli ympyrää ja hikoili paljon. Mitenhan minä nyt voittaisin kokeneen ja ison kaverin, minähän en tunnetusti voita edes snotlingiakaan ellen pääse selästä yllätämään? hiisi tuumi. Armas ja hyvin kunnioitettu susi taas makasi rauhallisesti paikoillaan ja katsoi MadCapin kulkua. Hiisiä eritoten inhotti katsoa takaisin sutta kun tämä oli niin rauhallinen, ihan kuin ei olisi mitään taistelua luvassa, ja itse olen ihan hiestä märkä.

Yö laskeutui kaupunkiin ja hiisi rupesi rukoilemaan. "Oi sinä suuri ja mahtava Mork. Anna minulle suden nopeus ja mahtava suoja kilpeni päälle! Oi mahtava Gork. Anna minulle karhun voima ja rohkeutta taistella!" Kuului hiiden suusta, mutta niin hiljaa ettei sitä kukaan muu kuullut. Aamulla en syönyt mitään sillä uskoin, että jaksaisin paremmin kun ei ole mahassa ylimääräistä. Susi taas söi kunnon pihvin ja pääsi veren makuun.

Oma taistelu oli hirvittävä ajatus, joka oli koko ajan mielessä. Sitä vielä ruokki muiden osallistujien veriset taistelut. Veri roiskui muiden ihon sisältä ja kivun huutoja tuli poikkeuksetta korviin. "Miten minun käy? En halua saada miekkaa itseeni!" Hiisi valitti. Ajatuksessa kävi poistuminen ja luovutus voiton antaminen, mutta sitten ei ole minulla tänne toiste tulemista. Toiset taas etsivät minua ja tietävät heikkouteni ja nylkevät minut elävältä. Pitää siis valita pienempi paha ja katsoa kohti kuolemaa. Taistelu odottaa minua ja varma kuolema on vieressäni. Kumman minä saan, en tiedä.

[Juhaaha]

Tze-Tze, Itzlin uskollinen liskoratsu söi innokkaasti heidän tappamansa kääpiön ruumista, ennen kuin kääpiön ystävät tulivat hakemaan sen pois. "Wanhusten, nimeen jälleen surmasin yhden lämminverisen vihollisemme!" huusi Itzl. urhea skinkkimme lähti kysymään järjestäjältä kuka olisi hänen seuraava vastustajansa


Ei Juma!!! Skinkki voitti kääpiön! ei kai nyt ole aprillipäivä

[Executioner]

Huh, olipas tiukka matsi. Hiisi oli voittaa haltian, joka paranee kahteen haavaan.

Ensimmäisellä kierroksella näytti siltä, että Madcap kaatuu heti Killing Blow'hun, mutta wardi pelasti, mutta woundi tuli läpi. Vulan sai vuorostaan yhden woundin hiideltä. Sama jatkui toisella kierroksella, läpi tuli kaksi woundia, mutta wardi pelasti Pikkuiskun jälleen. Seuraavaksi Vulanin oksat pistivät woundin läpi ILMAN POISONIA! Madcap ei onnistunut tekemään oikein mitään, mutta sormus teki toisen woundin. Kolmannella kierroksella Vulan lopetti sitten hiiden yhdellä läpi tulleella haavalla. Pikkuiskun susi yhdessä vaiheessa koitti pureskella Vulania, muttei tullut panssarista läpi.

Paljon kuutosia heittelin tämän matsin aikana.

Ja Nil ja Rot, kyllähän te pääsette seuraavan laaksoon mukaan

[El Capitan]

Siis ei herran jestas! Olin voittaa vaikka tulin tänne ihan vitsi mielessä. Loistavaa tekstiä exe, lopussa tuli ihan mieleen avatarisi "se kohotti äänensä murheelliseen ulvontaan ilta-auringon laskiessa Kirottujen Laaksossa". Harmi vain kun tappaja susi ei saanut haarniskan läpi haukattua, olisi tullut reippaasti lisää pituutta hiuksiin .

Ja näin jälki turina:

Onko tämä loppuni? Onko tämä todellakin loppu, saanko levon, saanko armahduksen? Nämä kysymykset toistuivat hiiden sisällä kun tämä kulki läpi elämänsä. Tunsin uudestaan nuo kivut, sain uudestaan kokea riemun hetket ja pelot. Elämäni oli säällittävää, mutta en sitä mihinkään vaihtaisi.

Susi, jonka varastin leiristä. Niin kaunis on katse sen silmissä. Mene pois, minä lähden Morkin luokse, mene. Eihän hän voi kuulla sanojani, vai voiko? Hetken koimme yhdessä, mutta en ikinä unohda ilmettäsi suloista, teräviä hampaitasi ja ennen kaikkea yhteistä iltaa ennen tätä taistelua. Olimme hyvä pari, mutta en silti omistanut sinua.

Mikä on tämä ihana tunne, jonka tunnen? Onko se rakkaus sutta kohtaan vai olenko tulossa toiseen maailmaan? Varmaan olen menettänyt lopultakin järkeni, mutta enpä ole ollut selvä vuosiin. En ansaitse tätä kaikkea, olen paha hiisi, haluan kadotukseen. Olen paha, kuuletteko te siellä olen paha.

Noiden sanojen jälkeen tuli eteeni kirkas valo, en ole kokenut ennen tälläistä. Kipu oli poissa ja haavoja ei näkynyt. Hiukset tallessa ja hiukset poissa. Mitä tämä tarkoittaa? Sainko uuden elämän? Ainakin siltä tuntuisi, mutta onko tämä sittenkin vain pelkkää unta?

Pian pystyin haistamaan metsän suloisen tuoksun ja kuulemaan kun joki laski puroon. Eipä tässä voinut mitään muuta tehdä kuin lähteä eteenpäin maailmaa tutkimaa. Olin peloissani, mutta eipä ollut ensimmäinen kerta. Ja näin pikkuisku lähti matkaan ja koki jänniä seikkailuja metsässä ja sen ulkopuolella. Vuotta myöhemmin hän löysi uskollisen sudensa ja he aloittivat yhdessä uuden matkan mikä jäi Kirottujen Laaksossa kesken.

Huh huh, se siitä koplinista. Kun tämä kirjoittaminen tuntuu niin mukavalta, taidanpa tehdä tulevaisuudessa tarinoita iskun seikkailuista.

[AgnituS]

Itsenikin oli melko vaikea uskoa että hiisi oli lähellä voittaa haltiani. Luulin että hahmoni pätkisi hiiden muittamutkitta palasiksi, mutta hiisihän pisti hyvin kampoihin.

Vulian vaappui haavoittuneena parannusta hakemaan. Hänen sisällään myllersi häpeä. Hän oli miltei hävinnyt taistelun, vaivaiselle hiidelle. "Tämmöinen ei tule koskaan toistumaan". Hän mutisi hiljaa itsekseen".

[Executioner]

Vanhus hymyili ystävällisesti Vulianille, ja asetti kätensä tämän päälle.

"Taistelit hyvin, äläkä ole murheellinen, vaikka olit hävitä. Hiiden sisäinen tuli oli mahtava. Mikäli hän olisi syntynyt ihmiseksi, olisi hän nyt suurmestari jossain ritarikunnassa, ehkä jopa suurempikin sankari."

Mies lausui sanan, ja Vulianin haavat paranivat. Mutta vaikka tämän keho oli kunnossa, tämän mieli oli väsynyt ja rasittunut, ja se tulisi haittamaan haltiaa tulevissa otteluissa.

Vanhus katsoi ikkunasta ulos: hän näki pimeyden hiipivän taivaalle, ja haistoi pahuuden tänne asti. Hän tiesi kuka tämän oli aiheuttanut. Raivoissaan mies iski sauvansa lattiaan ja kääntyi silmät leimuten päin haltiaa.

"Jack!", hän karjaisi ja käveli nopeasti tyrmistyneen haltian ohi, sauva marmorilattiaa vasten kopsuen. Hän tuli areenalle, ja näki jo taistelijat asemissa. Mies käveli areenalle aitioonsa, ja raivon partaalla hän julisti ottelun alkaneeksi.

Jackin ja Kerhin ottelu tulee myöhemmin.

[Nocharim]

Kerh syö aivan rauhassa katsellen muita osallistujia ja varsinkin pitäen silmällä mätäpaiseen palvojaa. Hän oli huomannut tämän sujauttaneen jotain ruokaansa, mutta ei välittänyt siitä. Vaikka tauti heikentäisi Kerhiä ei se antaisi tälle Nurglen jälkeläiselle etulyöntiasemaa. Varsinkaan silloin kun tämä huomaa jonkun kopeloineen hevosensa satulavyötä.
Kerh virnistää ja vaivihkaa tunkee loput ruokansa pöydän alle piiloon.
Ikuinen kaaos olisi hänen turvanaan taisteluissa ja ehkäpä hän saisi vietyä uuden orjankin vuorenalaisiin kaivoksiin.

Jaahas yksi annos mätäpaisepannukakkua ala Kerh on tulossa piakoin.

[El Capitan]

Itsenikin oli melko vaikea uskoa että hiisi oli lähellä voittaa haltiani. Luulin että hahmoni pätkisi hiiden muittamutkitta palasiksi

Äkä ikinä aliarvio goblinin mahtia. Noh, olihan sillä 4+as, 4+wardi ja 6s ettei se nyt mikään kovin helppo vastus ole, mukana sitten oli vielä se itty ring.

[Executioner]

No huhhuh. Nopat taas todistivat, että todennäköisyyksillä ei ole mitään tekemistä tämän pelin kanssa.

Runefangilla ja Wan Horstmann's Speculumilla varustettu Jack hävivi kentaurille, joka sananmukaisesti murjoi hänet maanrakoon sen kummemmin edes yrittämättä. Jack ei saanut kuin yhden woundin iskettyä takaisin. Ensimmäisellä kierroksella härkäherra Kerh löi läpi kaksi Woundia, ja Jack yhden woundin. Jack kaatui lopullisesti ottelun toisen kierroksen alussa kolmeen woundiin.

Kerh paranee täysiin haavioihin.

[Executioner]

En voi sanoa muuta, kuin, että Tyranin ja Zachariaksen ottelu oli hyvin tasaväkinen.

1. Kierroksella molemmat tekevät woundin.

2. Kierroksella Zacharias woundaa kahdesti, Tyran ei kertaakaan.

3. Kierroksella Tyran tekee haavan, ja ZACHARIAS HEITTÄÄ OSUMISEEN VIISI (5!) YKKÖSTÄ!

4. Kierroksella Tyran tekee woundiin, tappaen Zachariaan siihen.

Sitten jotain erikoista:


Vanhus oli kutsunut kaikki neljä taistelusta selvinnyttä, urheaa ottelijaa saliinsa: Kerh Sarvekas, Vulian Metsänhaltia, Itzl Skaveninsurma ja Tyran, Punainen Kuolema. Hän katsoi hymyillen kaikkia, pilke silmäkulmassaan.

"Te olette selvinneet ensimmäisestä koetuksesta, ja seuraava koitos häämöttääa edessä. Annan teille kaikille mahdollisuuden kasvattaa voimianne. Olen piilottanut linnaan neljä taikaesinettä: Sormuksen, haarniskan, taikajuoman ja muotoaan kantajan mieleiseksi muuttavan aseen. Te saatte seuraavaksi etsiä yhtä näistä neljästä esineestä, joita jokaista vartioi hirviö, tai hirviöitä, jotka teidän on voitettava. Taistelut eivät kestä kuolemaanne asti, mutta hävittyänne ette voi yrittää uudelleen. Saatuanne taikaesineen voitte joko pitää sen ja luopua entisestä esineestänne, säästää sen myöhemmäksi tai vaihtaa sen, mikäli joku toinen ottelijoista haluaa myös vaihtaa esineensä. Kun olette syöneet, menkää, mutta kertokaa, mistä lähdette esinettä etsimään. Syökää ja juokaa, soturit!", vanhus sanoi ja istuutui pitkän lasipöydän päähän ja kaatoi itselleen viinä kristallipikariin.



Eli seuraavat esineet ovat jaossa:

Talisman: Ring of Zalcadír
Tämän maagisen sormuksen luoja oli haltiavelho Zalcadír, joka huomasi, että tarvitsisi enemmän suojausta lähitaistelussa ja vihollisen tykkejä ja nuolia vastaan. Hän lumosi sormuksen niin, että sen kantajaa on hyvin hankala vahingoittaa.
Sormuksen kantaja saa seuraavan kyvyn: Regeneration.

Enchanted Item: Vial of Lifeblood
Tämä taikajuoma sisältää sekoituksen, joka on tehty verestä, erinäisistä yrteistä ja peikon sydämestä. Se, joka juo seoksen, paranee kaikista haavoistaan
Kantaja kertokoon minulle yksityisviestillä, mikäli haluaa käyttää löytämänsä juoman. One Use Only, kantaja saa kaikki woundit takaisin. Mikäli jo täysissä woundeissa, seuraavaan taisteluun +1 Toughness ja +1 Wounds.

Magic Armour: Armour of the Defender
Tämä maaginen panssari luotiin ennen Partasotia, kääpiöiden ja Sapheryn haltiavelhojen yhteistyönä. Se on kova kuin gromril, mutta yhtä taipuisaa ja kevyttä kuin pehmein silkki.
+3 Armour Save that cannot be modified by enemy Strenght or even by attacks that Ignore Armour Saves.

Magic Weapon: Wingblade of Whitest Silver
Tämän miekan alkuperä on tuntematon, mutta tiedetään, että se on ilmestynyt eri muodoissa eri kantajilla vuosisatojen saatossa. Ensimmäisen kerran ilmestyessään miekka oli hopeanvärinen, pitkä ja siro siipimiekka, mistä se saikin nimensä. Ase muuttaa muotoaan kantajan halujen ja tilanteen mukaan sopivaksi, ja se on nähty muunmuassa moukarina, kirveenä, peitsenä ja jopa pistoolina!
Kantaja saa +1 Strenght, +1 Attacks, Armour Piercing ja +1 Iniative.

Sitten paikat, josta pelaajat voivat etsiä. Ilmoittakaa paikka, josta etsitte, lihavoituna. Vain yksi hahmo kerrallaan yhteen paikkaan, kiitos. Fluffia mukaan myös, kiitos.

Paikat:

Kirjasto
Asehuone
Lehto
Lampi
Velhojen torni
Länsitorni
Itätorni
Keskitorni

[AgnituS]

Vulian käveli vanhan miehen luokse ja sanoi:"Ajattelin lähteä etsimään Itätornista, voinko mennä"?

Vanhamies vastasi:"Mene toki, mutta muista ottaa varusteesi mukaan. Ei ikinä tiedä mitä vanhasta itätornista saattaa löytyä"."Onnea matkaan".

Vulian käveli kohti itätornia, mielessään kaikki kauheudet mitä sieltä saattaisi löytyä. Portaiden juurella, jotka veivät itätorniin, hän heitti viittansa pois ja paljasti puiset ja terävät raajansa.

"Ja eikun menoksi" Hän ajatteli ja alkoi kavuta ylös rappusia...

[Executioner]

Vulian saapuio itätorniin, jossa sijaitivat neljän makuuhuonen lisäksi myös oleskeluhuoneet. Makuuhuoneissa ei olisi mitään, sen älykäs haltia tiesi, mutta oleskeluhuoneen takka oli ollut epäilyttävän näköinen, kun Vulian oli siellä viimeksi käynyt. Hän suuntasi siis sinne.

Kuten lähes koko linna, myös itätornin oleskeluhuone oli muovattu marmorista, gromrilista, hopeasta ja kristallista. Seinustoilla oli hyllykköjä, joissa oli kirjoja ja erilaisia aseita, mutta yksikään niistä ei ollut maaginen. Seinillä oli myös kilpiä ja haarniskoja. Keskellä huonetta oli neljä pehmeää sohvaa, joiden välissä oli pöytä. Takan ääressä oli vielä kuusi nojatuolia, joissa oli tyynyjä ja jokaisen vieressä oli pieni pöytä virvokkeille. Vulian käveli kivisen takan luo, jossa ei tällä hetkellä palanut tuli.

Hän tutki takan tarkasti kivi kiveltä, muttei löytänyt mitään, joka olisi paljastanut maagisen esineen. Turhautuneena Vulian kääntyi katsomaan asehyllyjä ja puri huultaan.

Vulian saa palata saliin ja etsiä uuden alueen. Jo kerran etsittyä aluetta ei voida etsiä uudelleen.

[The Chosen of Waagh]

Tyran mietti , missä voisi todennäköisesti olla jotakin arvokasta, ja meni puhumaan vanhukselle.

"Lähden etsimään lehdosta. Olen siellä elementissäni. Metsästäminen on siellä helppoa"

"Tee kuten tahdot", vanha mies sanoi, " mutta muista, että kaikki tässä lehdossa asuvat eivät ole saalista. Onnea matkaan".

Tyran käveli ulos rakennuksesta, ja syöksyi kohti lehtoa. Hän loikkasi puuhun, ja antoi pedonvaistojen ohjata itseään. Metsästys voisi alkaa!