HUHUhuhuh.... Lähell oli että joku "bretti" tappo mut.. : D : D
Thorg riuhtasi vomiensa edestä kun nostaessaan Jacquesia ja hänen hevosensa ilmaan, paiskaten molemmat areenan seinää päin. Jätti löntysti haavat vuotaen bretin luo. Jacques nosti viel Neidon siunaaman miekkansa , mutta Thorg tarttui Jacquesin käteen repien sen kokonaana irti. Thorg alkoi mätkiä brettiä valtavilla nyrkeillään niin etä luu murtui, veri lensi ja haarniska hajosi hänen nyrkkiensä voimien alla.
"Tällä kertaa ei tavernaan..." totesi Thorg , mutta mietti kuitenkin että lähettäisikö Blutnan tai Veroxin hakemaan hänelle vielä vähän olutta että haava parantuisi nopeammin. Mutta ei niin ei.
Thorg suuntasi nytten kohti areenan omaa kääpiö parantajaa. Mutta yht`äkkiä sivukadulta juoksi esiin hullu mies joka roikutti aivoja jonkinlaisessa tikussa ja huuteli naisten ja lapsien tappamisesta. Thorg seisahtui niille sijoilleen ja antoi miehen rauhassa pörräillä edessään. Mies pysähti hetkeksi Thorgin eteen katsoen häntä silmiinsä ihaillen. "Kylläpä jätillä on isot ja mehukkaat aivot kun on kerrankin noin iso pää". sopersi mies ja alki hoiperella kohti jättiä. Thorg katsoi miestä pää kallellaan kun hän lähestyi häntä outo pikki kädessään. Thorg sysäsi miehen joka heti alkoi huudella nytten jostain haltiasta nimeltä Findur ja katosi takaisin kujalle piikki kädessä heiluen." On noilla ihmisillä kyllä otsaa tehdä tuollaista".
Parantajalta tullessaan Thorg suntasin tietenkin kohti tavernaa hieman syömään ja juomaan. Thorgin astuessa sisään baarimkko alkoi valmiiksi kaatamaan olutta kalpakkoon joka oli erityisesti tehty jätin kädelle sopivaksi. "Vielä 5 lehmän kylkipaistia". lisäsi Thorg. Yhtääkkiä joku alkoi vetää hänen housunlahkeestaan ja Thorg katsahti alas ja näki että Blutnalla oli asiaa. "Herra." aloitti Blutna varovasti piipittävällä äänellä." Jos saisimme Veroxin anssa vielä yhdet yrttiteet?" aneli Blutna. Thorgin silmissä alkoi loimuta ja hänen rystyset muttuivat valkosiksi kun hän puristi kätensä nyrkkiin. " ETTE KYLLÄ SAA SAA*TANA!! LITKITTE SITÄ KUN MITÄKÄKIN BRETIT NIINKUIN JACQUES KONSANAAN !!!" raivosi Thorg Blutnalle. Yksikään tavernassa olija ei liikauttanut päätään koska he tiesivät keistä oli kyse.
Mestareiden areena-Finaali!
Päivän valo sammui kun Jacquesin aseenkantaja Frans tuli hakemaan tämän ruumista pois paadelta johon tämä oli laitettu.Hänen yllätyksensä oli suuri kun hän huomasi että ruumista ei näkynyt paaden päällä eikä missään sen lähellä.
Kirottua, jotkin saakuli haudanryövärit ovat vieneet herrani ruumiin tiehensä, hän ei voi saada edes kunnollista hautuupaikkaa Neidon siunaamassa maassa.Frans vaipui maahan itkien kohtaloaan ja vuodattaen kyyneliään myös herransa vuoksi.
Miksi itket Frans?kuului ääni.
Herrani, oletteko se te?Frans kysyi sydän pakahtuen ilosta.
Olen..ja en ole, en ole enää se sama Jacques jota palvelit, Jacques sanoi ääni tyynenä.
Nykyään olen vain kirottu varjo entisestä itsestäni, olen tuomittu kiertämään elävien mailla siihen asti kunnes päätän päiväni, Jacques sanoi surun täyttämällä äänellä.
enää ei sydämeni lyö, ei vereni kulje enkä tunne enää rakkautta vain vihan.Viha pitää minut elossa Jacques sanoi vetäen miekkansa esiin, miekan joka sykki nyt mustana, heijastaen sitä vihaa jota Jacques tunsi.
Nyt hän on vamppyyri, lopetti mustaan haarniskaan pukeutunut kalpea mies, joka astui esiin Jacquesin takaa.
Vamppyyri?parkaisi Frans
Kyllä, ja tämä mies on syypää siihen, hän antoi minulle pisaran vertansa tehden minusta itsensä kaltaisen Jacques vastasi vaimeasti ja viittasi mieheen, ironinen hymy huulillaan, ja esitteli tämän:kreivi Anton borealis, verilohikäärme-suvun vamppyyri ja uusi herramme, Jacques lopetti.
Mutta muistatko sinä valasi, kuinka lupasit seurata minua vaikka kuolemaan, Jacques jatkoi Franssille.
M-m-muistan, herrani ja olen valmis kuolemaan, frans sanoi turtana.
Se ei ole tarpeen, seuraa vain minua ja ajallasi sinusta myös voi tulla jotain suurta, Jacques sanoi kävellen hitaasti poispäin.
minä tulen Herra, Frans sanoi silmät kiihkosta palaen
Näin frans ja jacques käänsivät selkänsä ihmisyydelle ja hyvyydelle ja astuivat pahuuden tielle jonka päässä odottivat lukemattomat palkkiot
minä palaan vielä
Kirottua, jotkin saakuli haudanryövärit ovat vieneet herrani ruumiin tiehensä, hän ei voi saada edes kunnollista hautuupaikkaa Neidon siunaamassa maassa.Frans vaipui maahan itkien kohtaloaan ja vuodattaen kyyneliään myös herransa vuoksi.
Miksi itket Frans?kuului ääni.
Herrani, oletteko se te?Frans kysyi sydän pakahtuen ilosta.
Olen..ja en ole, en ole enää se sama Jacques jota palvelit, Jacques sanoi ääni tyynenä.
Nykyään olen vain kirottu varjo entisestä itsestäni, olen tuomittu kiertämään elävien mailla siihen asti kunnes päätän päiväni, Jacques sanoi surun täyttämällä äänellä.
enää ei sydämeni lyö, ei vereni kulje enkä tunne enää rakkautta vain vihan.Viha pitää minut elossa Jacques sanoi vetäen miekkansa esiin, miekan joka sykki nyt mustana, heijastaen sitä vihaa jota Jacques tunsi.
Nyt hän on vamppyyri, lopetti mustaan haarniskaan pukeutunut kalpea mies, joka astui esiin Jacquesin takaa.
Vamppyyri?parkaisi Frans
Kyllä, ja tämä mies on syypää siihen, hän antoi minulle pisaran vertansa tehden minusta itsensä kaltaisen Jacques vastasi vaimeasti ja viittasi mieheen, ironinen hymy huulillaan, ja esitteli tämän:kreivi Anton borealis, verilohikäärme-suvun vamppyyri ja uusi herramme, Jacques lopetti.
Mutta muistatko sinä valasi, kuinka lupasit seurata minua vaikka kuolemaan, Jacques jatkoi Franssille.
M-m-muistan, herrani ja olen valmis kuolemaan, frans sanoi turtana.
Se ei ole tarpeen, seuraa vain minua ja ajallasi sinusta myös voi tulla jotain suurta, Jacques sanoi kävellen hitaasti poispäin.
minä tulen Herra, Frans sanoi silmät kiihkosta palaen
Näin frans ja jacques käänsivät selkänsä ihmisyydelle ja hyvyydelle ja astuivat pahuuden tielle jonka päässä odottivat lukemattomat palkkiot
minä palaan vielä
Ville Oulusta.
Frostgrave, Mordheim, 40k&30k, Kings of war, Lotr, Guild ball, Necromunda ja Blood bowl
Frostgrave, Mordheim, 40k&30k, Kings of war, Lotr, Guild ball, Necromunda ja Blood bowl
-
The Chosen of Waagh
- Viestit: 260
- Liittynyt: Ke 02.11.2005 21:00
-
El Capitan
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 5676
- Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
- Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä
Mitäs tämä tarkoittaa? Tiikeri teki haavan. Ei näe joka päivä.
Jälleen Damos oli voittanut jätin, mutta ei ollut tyytyväinen. Rinta kipeänä ja selässä raatelun jälkiä. Viime ottelu oli paljon parempi, mutta aina ei voi onnistua. Minun oli pakko hoitaa haavoni, että selviäisin seuraavasta ottelusta. Karju oli ihmeissään isännän kiroilusta ja käytöksestä, mutta lopulta se tuli ja osoitti jätin reisiluuta. "Haluatko antaa tämän minulle?" Damos sanoi ja karju oli paikoillaa. Lopulta örkki otti sen ja alkoi silitellä karjuaan.
Aamulla haavat olivat vähän paremmassa kunnossa, mutta selkä oli sen verran kipeä, että kirveen heiluttaminen on hankalaa. Tässä kunnossa en voi taistella normaalisti, joten taktiikkaa pitää vähän muuttaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että luotan taitoihini enkä raakaan voimaan. Lähdimme kaupungin viereiseen metsään ja harjoittelimme koko päivän varovaista taistelua. Omituiselta se tuntui, mutta ei se nyt mikään huono taktiikka ollut.
Täysikuu tuli ja valaisi kauniisti metsää. Tuntui aivan siltä, että pusikossa odottaisi joku. Huomasin ilokseni, miten pelottavalta karjuni näyttää hämärässä. Tumma turkki ja kiiltävät sarvet ja näkyvä hengitys sai nahkani kananlihalle. "Mennään kotiin." sanoin hänelle ja lähdimme pimeää metsäpolkua pitkin takaisin kotiin.
Aamulla muistin karjuni pelottavuuden ja aloin miettimään, miten sitä pystyi hyödyntämään. Lopulta keskin sen ja aloin maalata sitä mustanpunaiseksi. Jokin silti puuttui, mutta turkki oli nyt kaunis. En olisi keksinyt sitä ilman ystäväni apua sillä isosta reisiluusta, jota hän söi sain idean. Kirveellä halkaisten luun osiksi ja narulla sitoen ja tehden niistä jätti sarven karjuni näytti ihan itse Gorkin ratsulta. Nyt olemme valmiita seuraavaan koetukseen. Kaupungilla väki ei tullut tiellemme, koska näyttivät pelkäävän meitä. Mutta pakosti tuli mieleen, että pelkäsivätkö he minua vai ratsuani?
Jälleen Damos oli voittanut jätin, mutta ei ollut tyytyväinen. Rinta kipeänä ja selässä raatelun jälkiä. Viime ottelu oli paljon parempi, mutta aina ei voi onnistua. Minun oli pakko hoitaa haavoni, että selviäisin seuraavasta ottelusta. Karju oli ihmeissään isännän kiroilusta ja käytöksestä, mutta lopulta se tuli ja osoitti jätin reisiluuta. "Haluatko antaa tämän minulle?" Damos sanoi ja karju oli paikoillaa. Lopulta örkki otti sen ja alkoi silitellä karjuaan.
Aamulla haavat olivat vähän paremmassa kunnossa, mutta selkä oli sen verran kipeä, että kirveen heiluttaminen on hankalaa. Tässä kunnossa en voi taistella normaalisti, joten taktiikkaa pitää vähän muuttaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että luotan taitoihini enkä raakaan voimaan. Lähdimme kaupungin viereiseen metsään ja harjoittelimme koko päivän varovaista taistelua. Omituiselta se tuntui, mutta ei se nyt mikään huono taktiikka ollut.
Täysikuu tuli ja valaisi kauniisti metsää. Tuntui aivan siltä, että pusikossa odottaisi joku. Huomasin ilokseni, miten pelottavalta karjuni näyttää hämärässä. Tumma turkki ja kiiltävät sarvet ja näkyvä hengitys sai nahkani kananlihalle. "Mennään kotiin." sanoin hänelle ja lähdimme pimeää metsäpolkua pitkin takaisin kotiin.
Aamulla muistin karjuni pelottavuuden ja aloin miettimään, miten sitä pystyi hyödyntämään. Lopulta keskin sen ja aloin maalata sitä mustanpunaiseksi. Jokin silti puuttui, mutta turkki oli nyt kaunis. En olisi keksinyt sitä ilman ystäväni apua sillä isosta reisiluusta, jota hän söi sain idean. Kirveellä halkaisten luun osiksi ja narulla sitoen ja tehden niistä jätti sarven karjuni näytti ihan itse Gorkin ratsulta. Nyt olemme valmiita seuraavaan koetukseen. Kaupungilla väki ei tullut tiellemme, koska näyttivät pelkäävän meitä. Mutta pakosti tuli mieleen, että pelkäsivätkö he minua vai ratsuani?
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
- Sinitähti
-
Rotten sound
- Viestit: 1074
- Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07
kyllähän ihan mukavaa voittaa kaikki 
Viimeksi muokannut Rotten sound, Ma 28.08.2006 15:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Maassa makkavana mark ajattelee miten tämä on mahdollista hänenhän piti olla voittamaton, mutta nyt kun hänet on potkaistu ulos suuren tähden-ritarikunnsta hän kuolee. Onko mahdollista että suuren tähden-ritarikunnan taika olisi poistunut sillä hetkellä kun hänet potkaistiin ulos suuren tähden-ritari kunnasta.
Tosi pieni, mutta sitäkin pippurisempi
-
The Chosen of Waagh
- Viestit: 260
- Liittynyt: Ke 02.11.2005 21:00
-
Rotten sound
- Viestit: 1074
- Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07
-
El Capitan
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 5676
- Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
- Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä
-
Executioner
- Viestit: 925
- Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
- Paikkakunta: Alajärvi
"KHAINE! KHAINE! KHAINE!", Zeldiriel karjui ja piti kädessään suurmestarin irtileikattua päätä, esittäen voitonmerkkiään hurraavalle katselijajoukolle. Haltia iski suurmestaria miekallaan selkään, antaen terän juoda tämän verta pitkään, ennenkuin käveli pois areenalta puhdistaakseen ja kiillottaakseen miekkansa. Soturi oli taas voittanut.
Zeldiriel tapasi Mahlugin huoneestaan, hymyili tälle, ja totesi rennosti: "Mahlug, olet vapaa nyt. Mutta ennen kuin saat mennä, hae minulle ruokaa, ja etsi joku nuori haltiamies tai neito, josta kouluttaa aseenkantaja."
Onnenkyynelissä Mahlug katsoi mestariaan. "Mahlug vapaa", jätti sanoi ja lähti iloiten huoneesta, Zeldiriel virnistäessä synkästi ja jäädessä kiillottamaan asettaan. Seuraava ottelu tulisi olemaan tiukkaakin tiukempi.'
Näin sitä voitetaan Herolla
Zeldiriel tapasi Mahlugin huoneestaan, hymyili tälle, ja totesi rennosti: "Mahlug, olet vapaa nyt. Mutta ennen kuin saat mennä, hae minulle ruokaa, ja etsi joku nuori haltiamies tai neito, josta kouluttaa aseenkantaja."
Onnenkyynelissä Mahlug katsoi mestariaan. "Mahlug vapaa", jätti sanoi ja lähti iloiten huoneesta, Zeldiriel virnistäessä synkästi ja jäädessä kiillottamaan asettaan. Seuraava ottelu tulisi olemaan tiukkaakin tiukempi.'
Näin sitä voitetaan Herolla
Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Älä unohda, että Kerh vei vaaliruhtinastasi kuin vierasta sikaa ilman kummosempaa vastustaRotten sound kirjoitti:Jaa joku heikko jätti pieksittävänä ja joo chosen laita spectum käyttöön taitaa olla turneet ratkaistu tähän mennessä. Oma varustus on tämmöinen
Ihmis Count
-Rune fäng
-Full plate
-Shield
-Pegasus
-spectum
*Itse varmainen haukotus tulevasta voitosta*
-
Rotten sound
- Viestit: 1074
- Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07
Se oli huonosti tehty lamer noob fluffi hahmoNocharim kirjoitti:Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Älä unohda, että Kerh vei vaaliruhtinastasi kuin vierasta sikaa ilman kummosempaa vastustaRotten sound kirjoitti:Jaa joku heikko jätti pieksittävänä ja joo chosen laita spectum käyttöön taitaa olla turneet ratkaistu tähän mennessä. Oma varustus on tämmöinen
Ihmis Count
-Rune fäng
-Full plate
-Shield
-Pegasus
-spectum
*Itse varmainen haukotus tulevasta voitosta*
kai sinä päivänä vain noppa-jumalat vihasivat minua, koska en uhrannut lasta betoni kellarissa pentagrammin päällä .(kai huomaatte edellisen lauseen sarkasmin ja vitsin, ettäkä ole soittanu minusta poliisille.)Laittakaapa tekin hahmojen varusteita tänne.
-
TheBerzerker
mutta tässä mun kamat:-
Executioner
- Viestit: 925
- Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
- Paikkakunta: Alajärvi
-
Rotten sound
- Viestit: 1074
- Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07
Jack katsoi areenan katsomosta zieldirielin taistelua ja rupesi miettimään kannattaako tapella tätä haltiaa vastaan vai tapella haavottuneita jättejä vastaan ja antaa zielderin haavottaa itsensä.
Samassa Jack näki ison jätin ja rupesi ahistelemaan sitä, mutta jätti heitti hänet sivukadulle peloissan.
Jack päätti jatkaa zieldirielin pelottelua tappamalla viattomia ihmisiä, mutta hän keksi uuden suunitelman. Hän kaapasi yöllä mustan haltian, jonka kauneus olisi pystynyt pysäyttämään kenet tahansa murhamiehen rakkaudesta, mutta Jack ei tuntenu rakkautta, koska se oli vain heikoille ja vei naisen huoneeseensa
Jack viilteli naista ja häpäisi hänen viattomuuden. Jack sitoi mustan haltian ja hakkasi hänet henki hieveriin.
Jack koputti yöllä zieldirielin oveen ja piti edessään häväistyä haltiaa. Samassa, kun zieldiriel avasi oven jack sanoi " Päivää et välitä ikinä kuoleista ihmisistä, mutta nyt saat nähdä silmien allasi murha teon!" Jack nosti aivopiikinsä ja haltia nainen kiljui "ZIELDIRIEL AUTA MINUA TÄLTÄ HULLULTA PYYDÄN AUTA MINUA!" Jack iski piikkinsä naisen maksaan ja repi samalla muita sisäelimiä ja samalla potkaisi haltian maahan Pelosta ja shokista pysähtyneen Zieldirielin jalkojen eteen ja sylkäisi haltian päälle "Pidä vaan haltia itselläsi, mutta et voi parantaa häntä hän vuotaa kuiviin sylissäsi. Toivottavasti näämme pian, muuten eikö ole hieno kuu tänään" jack sanoi mielipuolisesti hykertellen ja heitti pommin maahan ja samalla näkyi kirkas valo, mutta pommi ei räjähtäny vain sokaisi kaikki. Zielderin lyödessään sokaistuna Jackin olin paikkaan hän ei nähny, muuta kuin lapun missä luki "Kuole pian terveisin Jack"
Jumala Rakastaa PowerPlaytä
Samassa Jack näki ison jätin ja rupesi ahistelemaan sitä, mutta jätti heitti hänet sivukadulle peloissan.
Jack päätti jatkaa zieldirielin pelottelua tappamalla viattomia ihmisiä, mutta hän keksi uuden suunitelman. Hän kaapasi yöllä mustan haltian, jonka kauneus olisi pystynyt pysäyttämään kenet tahansa murhamiehen rakkaudesta, mutta Jack ei tuntenu rakkautta, koska se oli vain heikoille ja vei naisen huoneeseensa
Jack viilteli naista ja häpäisi hänen viattomuuden. Jack sitoi mustan haltian ja hakkasi hänet henki hieveriin.
Jack koputti yöllä zieldirielin oveen ja piti edessään häväistyä haltiaa. Samassa, kun zieldiriel avasi oven jack sanoi " Päivää et välitä ikinä kuoleista ihmisistä, mutta nyt saat nähdä silmien allasi murha teon!" Jack nosti aivopiikinsä ja haltia nainen kiljui "ZIELDIRIEL AUTA MINUA TÄLTÄ HULLULTA PYYDÄN AUTA MINUA!" Jack iski piikkinsä naisen maksaan ja repi samalla muita sisäelimiä ja samalla potkaisi haltian maahan Pelosta ja shokista pysähtyneen Zieldirielin jalkojen eteen ja sylkäisi haltian päälle "Pidä vaan haltia itselläsi, mutta et voi parantaa häntä hän vuotaa kuiviin sylissäsi. Toivottavasti näämme pian, muuten eikö ole hieno kuu tänään" jack sanoi mielipuolisesti hykertellen ja heitti pommin maahan ja samalla näkyi kirkas valo, mutta pommi ei räjähtäny vain sokaisi kaikki. Zielderin lyödessään sokaistuna Jackin olin paikkaan hän ei nähny, muuta kuin lapun missä luki "Kuole pian terveisin Jack"
Jumala Rakastaa PowerPlaytä
-
Executioner
- Viestit: 925
- Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
- Paikkakunta: Alajärvi
Zeldiriel katsoi tyynesti Jackin mesoamista. Hän ei enää välittänyt. Hän tunsi lähinnä vain huvittuneisuutta, kun murhamies näytti todellakin olevansa tosissaan ja luulevan moisen teon kauhistuttavan häntä.
Musta haltia kumartui maahan ja päästi haltianeidon tuskistaan. Se oli armeliain teko, sillä nainen ei eläisi kuitenkaan enää kauaa. Zeldiriel suuteli naisen otsaa ja antoi hänet haudattavaksi.
Kun Mahlug illalla palasi mukanaan haltianainen, Zeldiriel oli positiiviesti yllättynyt. Ehkä jätti ei ollutkaan niin tyhmä, miltä vaikutti. Nainen oli siro, älykäs ja tulisieluinen, kuin syntynyt soturiksi. Siitä illasta lähtien kaksi haltiaa harjoittelivat joka ilta ja aamu, ja nainen sai nukkua Zeldirielin huoneessa.
Mutta Zeldirielin aika oli käymässä vähiin. Hänen oli valmistauduttava seuraavaan taisteluun. Iltapäivisin hän teroitti asettaan, kunnes sen terä oli ohut kuin hänen kauniin aseenkantajansa hius. Enää ei sääli estäisi häntä taistelemasta, sen hän lupasi itselleen. Vaikka hän ei enää jaksanut välittää viattomien elämästä, ei hänestä tulisi samanlaista mielipuolta, kuin Jackista. Ei koskaan.
Ja auta armias, Jack, jos tapat uuden aseenkantajani!
Musta haltia kumartui maahan ja päästi haltianeidon tuskistaan. Se oli armeliain teko, sillä nainen ei eläisi kuitenkaan enää kauaa. Zeldiriel suuteli naisen otsaa ja antoi hänet haudattavaksi.
Kun Mahlug illalla palasi mukanaan haltianainen, Zeldiriel oli positiiviesti yllättynyt. Ehkä jätti ei ollutkaan niin tyhmä, miltä vaikutti. Nainen oli siro, älykäs ja tulisieluinen, kuin syntynyt soturiksi. Siitä illasta lähtien kaksi haltiaa harjoittelivat joka ilta ja aamu, ja nainen sai nukkua Zeldirielin huoneessa.
Mutta Zeldirielin aika oli käymässä vähiin. Hänen oli valmistauduttava seuraavaan taisteluun. Iltapäivisin hän teroitti asettaan, kunnes sen terä oli ohut kuin hänen kauniin aseenkantajansa hius. Enää ei sääli estäisi häntä taistelemasta, sen hän lupasi itselleen. Vaikka hän ei enää jaksanut välittää viattomien elämästä, ei hänestä tulisi samanlaista mielipuolta, kuin Jackista. Ei koskaan.
Ja auta armias, Jack, jos tapat uuden aseenkantajani!
"Pah! Hullu..." tuhahti Thorg kuulessaan vastustajastaan Jackistä. Thorgin haavatkaa eivät olleet parantuneet viime ottelusta Jaquesia vastaa.
Kävellessään (ehkä viimeistä kertaa) kohti tavernaa Thorgille alkoi tulla kylmä hiki kun muisti miten raivopäisesti Jack oli tappanu viime vastustajansa ja kuinka hän oli repinyt heidän aivonsa pellolle hänen piikillään. Yht`äkkiä Thorgia alkoi huimata ja hän lyhistyi polvilleen ja kkul jonkun puhuvan. Thorg katsoi ympärilleen , mutta ei nähnyt ketään missään." Olet saattanut heimosi häväistykseen!!" huusi ääni hänen päässään ja samalla alkoi Thorgin maha vääntelehtimään joka suuntaa."Saat mukaisesi kuoleman siitä Thorg! Mutta saat siunaukseni ja kuolekkin kunnialla ainakin haavoittaen vihollistasi ettet häpäisis rotuasi , JÄTTEJÄ!" huusi ääni Thorgin päässä melkein sietämättömänä. "Suuri Kita!" ajatteli Thorg kauhistuneena." Ei kyllä minun lapseani järjellä pilattu" tokaisi Suuri Kita." Loppuni on kaoittanu täällä maan päällä , mutta teen parhaani tuota miele puolta vastaan taistelussa ja älä saata heimo ani kadotukseen ja anna minun poikani kasvaa ja seurata minun jalan jälkiä." sanoio Thorg. " Näin käyköön jos vain kuolet kunnialla tai no kuolet kuole vaan niin heimosi kirous vapautuu." saneli Suuri Kita. Huimaus helpotti ja Thorg nousi seisomaan. Suuri Kita oli nyt poissa. Thorg jatkoi matkaansa tavernaana ja tilasi tavallisen ja istuutui nurkka päytään. " Hmph.." tuhahti Thorg." Taitaa olla viimeinen kalja." ajatteli Thor hymähtäen.
Taitaa olla ihan oikeesti vika kalja Thorgill menoss kun on joku "jack" vastas .
Kävellessään (ehkä viimeistä kertaa) kohti tavernaa Thorgille alkoi tulla kylmä hiki kun muisti miten raivopäisesti Jack oli tappanu viime vastustajansa ja kuinka hän oli repinyt heidän aivonsa pellolle hänen piikillään. Yht`äkkiä Thorgia alkoi huimata ja hän lyhistyi polvilleen ja kkul jonkun puhuvan. Thorg katsoi ympärilleen , mutta ei nähnyt ketään missään." Olet saattanut heimosi häväistykseen!!" huusi ääni hänen päässään ja samalla alkoi Thorgin maha vääntelehtimään joka suuntaa."Saat mukaisesi kuoleman siitä Thorg! Mutta saat siunaukseni ja kuolekkin kunnialla ainakin haavoittaen vihollistasi ettet häpäisis rotuasi , JÄTTEJÄ!" huusi ääni Thorgin päässä melkein sietämättömänä. "Suuri Kita!" ajatteli Thorg kauhistuneena." Ei kyllä minun lapseani järjellä pilattu" tokaisi Suuri Kita." Loppuni on kaoittanu täällä maan päällä , mutta teen parhaani tuota miele puolta vastaan taistelussa ja älä saata heimo ani kadotukseen ja anna minun poikani kasvaa ja seurata minun jalan jälkiä." sanoio Thorg. " Näin käyköön jos vain kuolet kunnialla tai no kuolet kuole vaan niin heimosi kirous vapautuu." saneli Suuri Kita. Huimaus helpotti ja Thorg nousi seisomaan. Suuri Kita oli nyt poissa. Thorg jatkoi matkaansa tavernaana ja tilasi tavallisen ja istuutui nurkka päytään. " Hmph.." tuhahti Thorg." Taitaa olla viimeinen kalja." ajatteli Thor hymähtäen.
Taitaa olla ihan oikeesti vika kalja Thorgill menoss kun on joku "jack" vastas
.-
Rotten sound
- Viestit: 1074
- Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07
-
riimumestari
- Viestit: 696
- Liittynyt: To 08.06.2006 16:25
- Paikkakunta: Porvoo