Sankareiden Tie II-turnaus

[Remington]

SANKAREIDEN TIEN VÄLIERÄT

"Voittamalla ensimmäisen vastustajasi olet ottanut tärkeän lisäaskeleen kohti Sankareiden Tietä!" Vanha soturi puhuu isoon ääneen. "Mutta vielä et ole osoittanut olevasi tarpeeksi rohkea etkä olevasi tarpeeksi kunniakas kävelläksesi tuosta portista!" Soturi jatkaa. "Vielä on edessäsi koitoksia, jotka sinun on kohdattava ja voitettava! Soturit! Olkaa hyvät ja aloittakaa! Vanha soturi istuutuu jälleen valtaistumelleen.

Dervyl, King of Bandits vs. Bazrhark Mummy Slayer
"Dervyl istui vuorollaan ratsunsa selässä ollen valmiina uuteen kamppailuun. Dervyl oli hyvillään päästessään turnaukseen ja voittaessaan ensimmäisen vastustajansa. Hän janosi voitettujen taikaesineitä, joista hän saisi imettyä niiden taikavoimat ja -kyvyt omiin tarkoituksiinsa ja vahvistamaan täten nykyisiä varusteitaan entisestään. Tai sitten varusteet päätyivät koristeeksi tai kauppatavaraksi. Dervyl hymyili ja katsoi kädessään olevaa miekkaa, jossa punaiset aallot pyyhkivät sen pinnalla. Nyt niissä oli hienoinen kultainen sävy, johtuen siitä, että Dervyl imi liskomiehen miekan voimat omaansa. Miekan juovat tuntuivat heijastuvan Dervylin silmiin ja hän ikään kuin eksyi niitä katsoessaan toviksi, katsoessaan niiden liikettä ja taianomaista kutsua. Ori liikahteli hermostuneena hänen allaan ja Dervyl heräsi kuin transsista. "Mitä nyt poika?" Dervyl kuiskasi ja taputti oriin kaulaa. Sitten Dervyl näki miksi ori oli hermostunut. Härkäkentauri ravasi pitkin areenan hiekkaa heitä kohti pysähtyen areenan keskelle.

Bazrhark ravasi areenalle hiekka pöllyten ja pysähtyi keskelle areenaa, omalla aloituspaikalleen. Hän ei voinut olla virnistämättä tuijottaessaan vastustajaansa ja muistellessaan aikaisempaa kohtaamista, jossa hänellä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia eikä hän odottanut niitä nytkään. Vastustajalla oli tosin ratsu mutta milloin ihmisrääppiäinen olisi hänet voittava! "Mitä se ratsu haittaisi?! Nopeuttaisi vain vääjäämätöntä!" Bazrhark huusi mielessään ja puristi lujaa mustaa moukariaan. Härkäkentaurin jalat polkivat maata adrenaalinivirran kulkiessa Bezrharkin kehon läpi. Vanha soturi antoi aloitusmerkin ja Bezrhark nosti siunatun mustan moukarinsa, Hashutin Mustan Moukarin, ilmaan ja lähti rynnäkköön kohti ihmismiestä karjuen keuhkojensa voimalla.

Dervyl lähti mahtavan sotahevosensa jalkojen vauhdittamana ratsastamaan ja rynnäköimään kohti härkäkentauria. Dervyl yllättyi Bazrharkin nopeudesta, joka ravasi nopeammin kuin nopeinkaan hänen tuntemansa ratsu. Ja ennen kuin Dervyl ehti kohottamaan aseensa eteensä, Bazrharkin mahtava moukari oli jo laskeutumassa häntä kohti. Voimalla, jota hän ei ollut aikaisemmin nähnyt. Dervylin täytyi ponnistaa nopeutensa äärimmilleen, että ehtisi torjumaan iskun mutta Dervyl ajatteli, että isku olisi liian voimakas. Musta miekka kohtasi mustan moukarin ilmassa lumotun teräksen osuessa toiseen ilmaan sinkosi taianomaisia kipinöitä ja molemmat soturit näkivät kuinka musta miekka imi kaiken Bezrharkin moukarin iskuenergian. Isku pysähtyi kuin seinään ja Bezrharkin silmät levisivät auki ja hän otti tahtomattaankin askeleen taaksepäin.

Dervyl suoristi miekan pistoon, joka ihan säkenöi maagista energiaa. Isku osui mahtavaa härkäkentauria kurkkuun ja liukui panssarin läpi vaivatta. Dervyl veti miekkansa haavasta, josta alkoi pursuamaan verta. Bazrhark tarttui haavaan oikealla kädellään ja nosti moukarinsa eteensä torjuakseen ihmisen miekaniskut mutta Dervyl oli nopeampi ja heilautti maagisen miekkansa poikittaiseen viiltoon sivaltaen härkäkentauria kaulaan. Isku leikkaisi Bezrharkin pään irti kehosta vaivatta korkean verisuihkun myötä. Seurasi groteski näky, Bezrhark heilui päättömänä areenalle kunnes kaatui omasta verestä värjäytyneeseen hiekkaan. Kauempana Bezrharkin kauhistuneiden silmien elämänloiste sammui. Dervyl katsoi näkyä lasittunein silmin ja lähti ratsastamaan hyvin mielin ja hymyissäsuin saadessaan pian tuon härkäkentaurin kantaman mahtavan moukarin itselleen."

Tainaron Tientuntija vs. Quehan First of Tzunki
"Tainaron tuijotteli taas ikävissään areenan lohdutonta maisemaa. Riipus hänen rinnallaan heräsi lämmittämään hänen sydäntään ja ravitsi hänen mieltään aamukasteen ja tuoreiden lehtien keväisellä tuoksulla. Lisäksi hän muisti juttutuokionsa kotkan kanssa ja odotti sen olevan hyvä merkki tulevasta koitoksesta. Hän oli harjoitellut ankarasti taitojaan sillä välin kun muut ottelut käytiin. Mielessä kävi kuitenkin epätoivon tuulahdus, sillä hän näki vastustajansa olevan viime turnauksen mestari ja veteraani. Tainaron ei kuitenkaan antanut sen häiritä mieltään sen enempää vaan keskittyi omaan osaansa turnauksesta eli taistelemaan tuota liskomiestä vastaan. Kävi miten kävi. Riipus valoi häneen rohkeutta ja pelko ja epäily hävisi hänen mielestään. Sitten Tainaron puristi keihäänsä ja kilpensä lujaa käteensä ja lähti juoksemaan myrskytuulen nopeudella kohti saurusherraa.

Quehan hymyili muistellessaan voitetut vastustajansa ja huomasi kuinka areena herätti uudenlaisen voimantunteen. Hän oli ihailtu kansansa keskuudessa ja vihollistensa pelkäämä kotonaan mutta täällä oli kuin hän olisi syntynyt elämään! Johtuikohan se siunauksesta minkä vanha soturi hänelle antoi hänen voitettuaan edellisen turnauksen? Hän oli jo voittanut paljon elämällään mutta hän tulisi voittamaan lisää. Oli kunniakasta voittaa turnaus mutta, entä jos hän onnistuisi kahdesti!? Hän pääsisi suurten joukkoon suurten joukossa! Parhaista parhaimpien! Quehan puristi tuttua kirvestään mahtavissa kourissaan ja tallusteli jopa laiskanoloisesti paikalleen areenan keskelle. "Haltia!?" Viime turnauksessa hän päihitti haltian ja pääsi finaaliin. Toisiko jo voitetun kansan edustaja hänelle onnea ja kaatuisi tässä ottelussa suuremmitta ongelmitta. "Tiedä häntä.." Quehan ajatteli ja nosti kirveensä rinnalleen nähdessään haltian lähtevän juoksuun.

Quehan lähti juoksemaan haltiaa vastaan mutta huomasi pian sen minkä useimmat hänen vastustajistaan huomasivat, hän oli nopea, liian nopeasti lähellä. Quehan nosti kirveensä ilmaan torjuakseen haltian keihään piston. Tainaron hyppäsi hetkeä ennen kohtaamista ilmaan ja suoristi keihäänsä pistoon. Quehan torjui keihään piston nopealla sivuttaisella liikkeellä, joka muuttui nopeasti voimakkaaksi sivuttaiseksi viilloksi yhdellä pyörähtävällä liikkeellä. Ilmassa oleva Tainaron ei ehtinyt väistämään iskua ja hänen olisi ollut mahdotonta sitä torjua. Iskun voima halkaisi haltian koko hennon ruumiin vyötärön kohdalta poikki ja Tainaron kuoli välittömästi käsittämättömän voimakkaan iskun voimasta. Veriroiskeet iskeytyivät Quehanin kasvoille haltian ruumiinkappaleiden pudotessa maahan. Jostain kaukaa kuului kotkan kiljaisu ja Quehan teki peukalollaan tutun viillon kaulaansa ja lähti astelemaan pois veriseltä areenalta."

Zacharias the Damned vs. Agul Ironfang
"Zacharias Kirottu ratsasteli tapaansa mukaan haudanhiljaa omalle paikalleen ja jäi ajatustensa kanssa odottamaan vastustajansa saapumista. Zacharias oli osaksi pettynyt vastustajansa suoritukseen areenalla sillä örkki oli kuollut suoraan ratsurynnäkössä. Zavharias kirosi mielessään sillä hän ei ollut ehtinyt näyttämään kaksintaistelutaitojaan vielä. Ehkä seuraava vastustaja kestäisi pidempään ja hän pääsisi näyttämään osaamisensa. Tosin Zacharias uskoi, ettei kenestäkään olisi hänelle vastusta silloinkaan. Hän olisi voittamaton yhtälailla! Zachariaksen pää kääntyi seuraamaan areenalle marssivia kilvenkantajia ja kilpeä jota he kantoivat. Kilven päällä seisoi raskaaseen haarniskaan pukeutunut ja kahdenkäden kirvestä edessään pitelevä kääpiöruhtinas. Kääpiöt pysähtyivät areenalle. "Tästä tulisi liian helppoa.." Zacharias ajatteli ja lähti toimittamaan kuoleman kuriirin virkaa lähtiessään haudan hiljaiseen rynnäkköönsä.

Agul mutisi ja ähisi vanhassa haarniskassaan, joka hänellä oli aina varalta mukana. Epäkuolleen iljetys oli tuhonnut kirotulla aseellaan hänen kallisarvoisen uuden haarniskansa! "Tiukkakin vielä.. Kutistunut lie kun ei ole käyttänyt.. Enkä korjaamaankaan ehtinyt.." Agul puhisi ja kilvenkantajilta erehtyi naurahdus kuulumaan. "Pojat!" Agul karjaisi ja kilvenkantajat palautuivat ruotuun. "Lihonut nyt en ainakaan ole.." Kääpiö jatkoi. "Mitäs meillä tässä.." Agul puheli enemmänkin itsekseen kuin kilvenkantajilleen tihrustaessaan vastustajaansa. "Vampyyri! Kerrassaan! Toinen kirottu epäkuollut!" Hän karjaisi. Kilvenkantajat liikahtelivat taas omiaan hermostuksissaan. "Pojat, pojat. Eiköhän hoideta tämäkin eikä turhia hötkyillä! No niin pojat! Nyt se tulee! Olokaapa valamiina! Agul huusi ja puristi kirveensä rinnalleen. "Tulepas kirveen kantamalle pentele vie niin johan rupeat tottelemaan! Pojat! Etiäpäin!" Agul huusi kääpiöiden lähtiessä rynnäköimään kohti ratsastavaa vampyyriä.

Hurjan huudon saattelemana kääpiöt lähestyivät omalla tutulla hitaalla marssillaan kohti Zachariasta ja kääpiöruhtinas heilutteli kirvestään korkealla ilmassa huutaen sotahuutoaan. Zachariaksen rynnäköstä kuului vain hevosen askeleet ja ääni, joka syntyi kun varustukset hinkkasivat toisiaan vasten. Äänettä ratsastava soturi oli pelottava ja yliluonnollinen näky. Kääpiöihin se ei liiemmin tehonnut. Zacharias tavoitti kääpiöt nopeasti hevosensa rynnäköidessä ja laski peitsensä tutusti eteensä tähdäten kääpiöruhtinasta rintaan. Agul ei ehtinyt iskua torjumaan ja väistämään hän ei kyennyt. Vaikkakin kääpiön haarniska oli vahva ja hieno, niin ei se estänyt iskua läpäisemästä haarniskaa eikä liiemmin hidastanut peitsen kärjen läpäistessä kantajansa rintakehän kuolettavasti. Agul lensi iskun voimasta kilveltä maahan ja kilvenkantajatkin kaatuivat. Kilvenkantajien päästessä herransa luo, Agul vetäisi viimeisen henkäyksensä ja verinoro valui hänen suustaan. Toinen kääpiöstä sulki hänen silmänsä. Zacharias puolestaan ratsasti hiljaa kohti tornin juurta."

Jaakob the Giant Slayer vs. Haze Scarlett
"Jaakob asteli areenalle hyvillä mielin kohtaamaan seuraavan vastustajansa. Jaakobin viettämä päivä areenan lähellä olevassa metsikössä sai hänet ajattelemaan muitakin asioita kuin taisteluita ja tappamista. Sen ajan se rentoutti hänen mieltään ja nyt hän oli valmis kohtaamaan vastustajansa raikkain ja kirkkain mielin. Sitten hänen mieleensä tuli voitto ja sen tuomat lahjat ja aarteet. Mitähän hän niillä tekisi. Pitäisisiköhän hänen vierailla liskojen luona ja korvata heidän tarjoama apu. Ja koska hän oli ollut rahaton koko ikänsä niin kuinka hän pystyi tottumaan elämään saadessaan rikkauksia. Jaakob heilutteli päätään ja yritti pitää mielensä kirkkaana, että hänen mielellään ei olisi muuta kuin seuraava taistelu ja ottelu. Hänen tuli keskittyä. Hän tarkasti varustuksensa jo toistamiseen saadakseen muuta ajateltavaa ja puristi kirveensä vartta nähdessään vastustajansa saapuvan areenalle. Jaakob oli valmis, hän otti sotailmeensä ja jalat valmistautuivat hurjaan juoksuun ja Jaakobin sisällä eli sotahuuto, joka etsi tietään ulos.

Haze askelsi kevyesti areenan hiekalla huolimatta raskaasta haarniskasta, joka hänellä oli yllään. Haze pysähtyi käskyn kuultuaan ja jäi odottamaan ottelua alkavaksi. Hänellä oli vastaansa jälleen kääpiö, melkein yhtä risainen ja vastenmielinen kuin edellinen mutta silti tämä ei löyhkännyt kuin sikala. Siivoton ulkonäkö ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että vastustaja pitäisi ottaa kevyesti. Päinvastoin! Oli tärkeää huomioida kaikki oleelliset merkit vastustajasta ja etsiä heidän heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Tosin, Hazen ei tarvinnut nyt olla kovin hienovarainen, sillä hänen varuksensa oli valittu voittamaan ja murskaamaan viholliset enemmänkin voimalla kuin taidolla ja hienovaraisuudella. Mutta arvet Hazen rinnassa kielivät siitä, ettei sisäistä petoa pitänyt päästää irti, vaan enemmänkin käyttää sitä tarpeen mukaan ja lisänä niinkin kuin käyttää itse pelkkää pedon raivoa. Haze kuuli ottelun alkavan ja lähti yliluonnollisen nopeuden turvin kohtaamaan vastustajansa suoristaen glaiven eteensä.

Jaakob näki kuinka vampyyri liisi hiekalla kuin lentäen! Sen jalat eivät koskettaneet maata! "Sen jalat eivät koskettaneet maata!" Jaakob huusi mielessään ja vaikka hän kuinka tahtoi liikkeelle, niin jalat eivät totelleet ja ja sotahuutokin kuoli hänen huulilleen! "Ei!"Hän karjaisi vampyyrin ollessa jo lähellä. Jaakob huitaisi sokeasti ja kömpelösti kohti epäkuollutta, joka väisti iskun vaivattomasti. Hazen edessä pitämä glaive osui paikalleen jämähtänyttä kääpiötä rintaan, läpäisten haarniskan voimalla ja läpäisten kääpiön sydämen. Jaakobin ilme kertoi kaiken. Sanat kuolivat hänen huulilleen. Sitten kauhistunut ilme väistyi ja kääpiö ei enää pelännyt. Hän kuuli puron solinaa ja lintujen laulua, hän oli paremmassa paikassa ja häntä ei enää painanut suru eikä murhe. Haze pyörähti kannoillaan ja lähti kävelemään poispäin lasittunein silmin."

Taistelut päättyneet!

[El Capitan]

Vielä pari tuntia on taisteluun ja Jaakob on enemmän kuin valmis taisteluun. Haavat ovat hyvin parantuneet ja parin varkaan tappaminen lisäsi taistelun halua. Liikkeet ovat sujuvat ja voimakkaita. Haarniska tosin on vähän huonossa kunnossa, mutta hyökkäys on paras puollustus. Odotus oli päätä piinaava ja ajan tapoksi rupesin kunnostamaan haarniskaani. Oli oikeastaan hyvä, että rupesin korjaamaan sitä, sehän oli surkeassa kunnossa. Aika kului kun kääpiö korjasi ja lauloi kotikylänsä hymmiä.

Kun haarniska valmistui oli metsään menon aika. Aurinko säteili kauniisti taivaalla ja lämmiti ihoani. Punainen partani loisti kirkaasti säteiden osuessa siihen ja metsän polku oli hyvässä kunnossa. Sitä polkua on aina mukava kävellä, linnut laulaa ja puun lehdet humisevat tuulen takia. Voittoni jälkeen jään tänne ehdottomasti asumaan, sen verran mukava paikka.

Matka oli rentouttava ja sain tulevan ottelun pois mielestäni. Oli hyvä ajatella muuta välissä kuin taistelua ja tappamista. Eteeni tuli pieni kirkas vetinen puro, josta sain mieleeni pikku liskot, jotka hoivasit minua. Sielläkin pitäisi käydä joskus, mutta milloin kerkiän. Nyt on kumminkin ottelun aika käsillä ja sinne lähdin kävellen, mitään ajatellen. Aseet kunnossa, mieli kirkkaana ja rentoutuneena minulla on yliote vastustajaan, joka hermoilee ja ajattelee verta. Tämä ei ole viimeinen kerta kun kävelen tätä polkua, ei todellakaan ole.

El edit: Oho, remillä on vauhti kirjoituksessa. Pyh ja pah, minun taistelu jäi kirjoittamatta .

[Sipulih]

Tuli näemmä Half-Elf.

Quehan astelee itsevarmana ulos areenalta, pyyhkäisten haltian veret kirveestään ohimennen areenan hiekkaan. Sylkäisy, askel ja toinen, Saurus, tuhansien taistelujen ja satojen vuosien kokemuksella surmasi taas yhden esteen tieltään.
Areenan Veteraani valmistautui taas, odottamaan seuraavaa vastustajaa, seuraavaa estettä jonka hän murskaisi Old Onejen nimeen, yksi kerrallaan ne kaatuisivat ja lankeisivat Liskomiesten mahdin jalkoihin. Sihahdus ja sylkäisy, odottavan aika on pitkä..

[The Chosen of Waagh]

Dervyl hymyili leveästi kantaessaan härkäkentaurin mustaa moukaria ulos areenalta. Hän oli voittanut taas. Miksi ei olisi? Moisesta typeryksestä ei ollut hänelle vastusta, mutta seuraavat ottelut olisivat paljon vaarallisempia ja nopeampia, ja hän halusi päänsä pysyvän visusti kaulan jatkeena vielä pitkään. Dervyl alkoi hyräillä kuoleman marssina tunnettua sävelmää jättäessään ratsunsa talleille ja noustessaan asuntoonsa. Sinne päästyään hän vei ensi töikseen härkäkentaurin aseelta voimat. Tai ainakin yritti.

Tämä ase ei ollut helppo tapaus. Hänen oli hallittava kahta virtausta samaan aikaan, ja se taisteli ovelasti vastaan. Dervyl ärähti, ja alkoi pakottaa aseen voimaa miekkansa, kun jotakin odottamatonta tapahtui. Voima, jonka olisi kuulunut imeytyä miekkaan, syöksähtikin hänen sisäänsä. Tuska tuntui hurjana, mutta Dervyl otti mielensä rutaiseen hallintaan, ja pakotti virtaukset aloilleen. Hän oli saanut voimaa. Mutta tämä oli vasta toinen askel rajoittamattomaan voimaan ja kunniaan. Hänen ihossaan hohti nyt tulipunaisia virtauksia, jotka antoivat hänelle uutta voimaa. Dervyl otti käteensä hiilihangon, ja taivutti sen solmulle. Hän oli valmis.

[El Capitan]

Ei voi olla totta. Lähden muualle hetkeksi ja olet jo laittanut taisteluni tänne. Kiitti remi turinoistasi, jäi hymy huulille kun jatkoit omaani siitä mihin itse jäin.

Monia kauhuja olen nähnyt, mutta enpä olisi uskonut, että näen joksus itse sen paholaisen mikä pelottaa minua. Elämäni aikana pelkäsin vain pienenä, mutta kaikki muuttui tuolloin liskojen luona... kun tapoin sen peikon. Siitä lähtien en ole pelännyt mitään, ilman pelkoa olen käynyt helvetissä ja tullut takaisin. Jätin kouran puristuksissa ja lohikäärmeen varpaiden lujassa otteessa. En ikinä pelännyt mitään, katsoin aina kuolemaa suoraan silmiin ja nauroin silloin. Mikä nyt tuli minuun, en tiedä. Metsän hengetkö minut tähän toi? Vai jumalani kauniit ja ylväät? Tuskin saan ikinä sitä tietooni. Nousen tästä nyt ja lähden pois.

Mikä minua odottaa on tuntematon. Pelkoa tunnen ja vapisen kuin haavan lehti. Kaukaa kantautuu kaunis ääni, hmm... se on niin rauhallinen, täynnä lasten naurua ja itkua, onnea ja surua. Lisko ystävien suosikki sävelmä, jota he soittivat minulle. Haarniska tippui maahan kääpiön kävellessä musiikkia päin, mutta kirves pysyi kädessä vankasti. Lopulta tulin tuohon samaan pikku kylään keskellä viidakkoa, pieni kuunvalo valaisi kylää ja loi aavemaisen tunnelman. Samaan aikaan liskojen shamaani tuli esiin ja ojensi mukin minulle. Sisällä oli pahanhajuista oranssia nestettä, joka minun nähtävästi piti juoda. Äkkiä paha olo valtasi minut ja lihakseni jäykistyi, huusin kivusta minkä pystyin ja menetin tajuntani.

Heräsin oudossa paikassa tuo muki kädessä. Veden ääni kantautui korviini ja lunta satoi kirkaalta taivaalta. "Missä minä olen?" ihmettelin itsekseni ja samaan aikaan huomasin takanani 3 muuta kääpiötä. He veivät minut leriinsä ja kertoivat missä olen ja silloin tajusin, minä heräsin takaisin eloon ja järkytyin kun näin kulhon, jonka lisko oli antanut minulle. Sain uuden elämän, riistettyä monen muun. Mikä oli syy, varmaan elämän arvostaminen, tai se oli lahja tekoistani lisko väkeä kohtaan.

Jaakob tulee vielä takaisin...... jos tulee.

[Remington]

Semifinaaliin menevät.

Dervyl, King of Bandits Puhdas peli eli re-roll tulloo. Taistelu kesti kaksi vuoroa ja tosiaan Oyaman kaltaista noppatuuria! Kerrassaan!

Zacharias the Damned Puhdas peli taas ja re-rollia pukkaa. Agul otti 3W.

Quehan First of Tzunki Jaksaa vain hämmästyttää! Iski 3W ja Tainaronilla kaikki tällit osu mut yksikään kun ei woundannut. Quehan sai yhden iskun läpi ja iski Master Strikellä yhden onnekkaan joka multiploitui 3W.

Haze Scarlett Kääppä pelkäsi ja iski yhden kutosen osumisissa mutta heitti ykkösen woundatessa. Vamppi veti killing blowilla perään ja vei 2W. Auts.

Aika murhaa tää kiekka. Liikaa tappoherkkuja? Seukki turnaukseen tehdä niin, että ekat ottelut 100 pojon raja, sit 125 ja sit 150 pojoa. Eikös?

Onnea jatkoon meneville! =o)

Ja valitteluni menehtyneille! =o/

[Remington]

Ei voi olla totta. Lähden muualle hetkeksi ja olet jo laittanut taisteluni tänne. Kiitti remi turinoistasi, jäi hymy huulille kun jatkoit omaani siitä mihin itse jäin.

Monia kauhuja olen nähnyt, mutta enpä olisi uskonut, että näen joksus itse sen paholaisen mikä pelottaa minua. Elämäni aikana pelkäsin vain pienenä, mutta kaikki muuttui tuolloin liskojen luona... kun tapoin sen peikon. Siitä lähtien en ole pelännyt mitään, ilman pelkoa olen käynyt helvetissä ja tullut takaisin. Jätin kouran puristuksissa ja lohikäärmeen varpaiden lujassa otteessa. En ikinä pelännyt mitään, katsoin aina kuolemaa suoraan silmiin ja nauroin silloin. Mikä nyt tuli minuun, en tiedä. Metsän hengetkö minut tähän toi? Vai jumalani kauniit ja ylväät? Tuskin saan ikinä sitä tietooni. Nousen tästä nyt ja lähden pois.

Mikä minua odottaa on tuntematon. Pelkoa tunnen ja vapisen kuin haavan lehti. Kaukaa kantautuu kaunis ääni, hmm... se on niin rauhallinen, täynnä lasten naurua ja itkua, onnea ja surua. Lisko ystävien suosikki sävelmä, jota he soittivat minulle. Haarniska tippui maahan kääpiön kävellessä musiikkia päin, mutta kirves pysyi kädessä vankasti. Lopulta tulin tuohon samaan pikku kylään keskellä viidakkoa, pieni kuunvalo valaisi kylää ja loi aavemaisen tunnelman. Samaan aikaan liskojen shamaani tuli esiin ja ojensi mukin minulle. Sisällä oli pahanhajuista oranssia nestettä, joka minun nähtävästi piti juoda. Äkkiä paha olo valtasi minut ja lihakseni jäykistyi, huusin kivusta minkä pystyin ja menetin tajuntani.

Heräsin oudossa paikassa tuo muki kädessä. Veden ääni kantautui korviini ja lunta satoi kirkaalta taivaalta. "Missä minä olen?" ihmettelin itsekseni ja samaan aikaan huomasin takanani 3 muuta kääpiötä. He veivät minut leriinsä ja kertoivat missä olen ja silloin tajusin, minä heräsin takaisin eloon ja järkytyin kun näin kulhon, jonka lisko oli antanut minulle. Sain uuden elämän, riistettyä monen muun. Mikä oli syy, varmaan elämän arvostaminen, tai se oli lahja tekoistani lisko väkeä kohtaan.

Jaakob tulee vielä takaisin...... jos tulee.

Fluffia niin kuin näin immeiset hyvät!!! =o)

Ja Jaakobbi mukaan vaan ellet sitten jotain uutta kivaa keksi!!! )=o)

[El Capitan]

Ja Jaakobbi mukaan vaan ellet sitten jotain uutta kivaa keksi!!! )=o)

Äh, nyt on niin monessa ollut mukana, että maku alkaa mennä, jos tätä menoa jatkuu. Jaakobbi tulee tänne vielä mukaan, mutta erillaisena sillä uusi mieli ja uusi asuin ympäristö muuttaa tavat.

[Viiksivallu]

Mikä ihme ase sillä Zachariasksella oli, kun tuhosi riimuhaarniskani?

[Heretic]

peitsi ja iso haba=S7, eli AV oli jotain 5+/6+

[Emmyon]

Eochaid, rakas veljeni. Ehkä me sittenkin selviämme tästä molemmat. Jos emme, tiedä että rakkauteni on aina luonasi.
On aika. Aika valmistautua seuraavaan taisteluun...

[Khordon]

Ei pärjänny haltia. Toivoin, että nopea hyökkäys ja killing blowit hoitelisivat, vaan ei. No, onnea vaan jatkoon Quehan! Toivottavasti voitat!

Tainaron huomasi leijuvansa keskellä pimeyttä. Hänen keihäänsä leijui muutaman jalan päässä hänen oikealla puolellaan ja amuletti pari jalkaa hänen vasemmalla puolellaan. Hän yritti muistella, mitä oli tapahtunut, muttei pystynyt muistamaan kuin viiltävän kivun selässään. Liskomies oli ilmeisesti surmannut hänet hetkessä. Hän tunnisti paikan, missä oli vaikka miten hän sen tunsi, sitä hän ei tiennyt. Hän huomasi kolmen eläimen lähestyvän häntä; valkean suden, ruskean kotkan ja harmaan kauriin. Tainaron tunnisti kotkan samaksi, jonka kanssa oli puhunut ennen taistelua, suden saman lauman johtajaksi, jonka kanssa hän oli kilpaillut ennen areenalle saapumistaan, mutta kaurista hän ei tunnistanut. Kun eläimet olivat tulleet hänen eteensä, susi istahti nähtävästi kiinteälle maalle ja haukka laskeutui kauriin sarville. Tainaron puhui sudelle:

-Tervehdys, laumanjohtaja. Mikä sinut tuo tänne Kuoleman valtakuntaan?

Susi kertoi heidän tulleen opastamaan hänet eteenpäin tästä elämästä seuraavaan. He olivat hänen kolme suojelushenkeään, jotka oli hänelle määrätty hänen syntymähetkellään Metsän Jumalattaren toimesta. Tainaron oli kuullut tällaisista suojelushengistä. Moni yksinäisyyden tien valinnut haltija sai ne suojelijoikseen ja opastajikseen seuraavassa elämässä.

-Se selittää, miten olette tänne päässyt. Olette sidottuja minuun ja joudutte seuraamaan minua matkallani seuraavaan maailmaan.

Hetken Tainaron muisteli kotimetsiään, niiden asukkaita, vuoria ja jopa areenaa. Jos hän olisi ollut varovaisempi ja arvioinut vastustajaansa tarkemmin, hän ei joutuisi jättämään kaikkea rakastamaansa taakseen. Mutta nuolen lentoa oli turha muuttaa, kun sen oli ampunut.

-Hyvä on. Aloitammeko taivalluksemme, ystävät?

Niin Tainaron Tientuntija poistui tästä maailmasta kepeästi kinastellen suden kanssa siitä, kumpi olisi voittanut, jos Areenan haltija ei olisi heidän kisaansa häirinnyt.

[Remington]

Long long long long long time ago.. Sorry.. Into lienee jo laskenut muilta paitsi asianosaisilta? =o Eli ensi vkolla loppuun ja uutta putkeen muiden turnausten jatkoksi! %op

[Remington]

Sankareiden Tie II:sen Semifinaalit

Dervyl, King of Bandits vs. Zacharias the Damned
"Dervyl tunsi kuinka mahtava voima hyökyi hänen sisällään. Hän oli yrittänyt siirtää mustan moukarin voimaa omaan mustaan miekkaansa mutta moukarista tullut voima olikin siirtynyt häneen itseensä! Syytä siihen hän tiennyt. Oliko hän jumalan tai jumalien siunaama vai siirsikö miekka moukarin voiman häneen. Vai johtuikohan tämä kaikki areenasta? Dervyl ei tiennyt vastausta mutta ei sitä liiemmin ajatellutkaan. Ainoastaan lopputuloksella oli merkitystä, ei sillä kuinka ja mistä syystä ne siirtyivät häneen. Mustasta miekasta uhkui myös ennennäkemätöntä voimaa ja yhdistettynä hänen omiin voimiinsa, tunne oli huumaava ja ennenkokematon. Ori, jyhkeä musta sotahevonen, liikkui ja polki maata taistelua ennakoivan jännityksen vuoksi paikoillaan. Dervyl havaitsi vastustajan ratsastavan paikoilleen areenan keskelle. Vampyyristäkin uhkui voimaa. Se oli alkukantaista, sillä oli pedon luonne ja se löyhkäsi epäpyhälle ja luonnottomalle. Dervyl puristi miekan lujasti panssarihanskaansa ja käskytti oriinsa kohti vampyyriä.

Zacharias ratsasti konemaisesti ja hiljaa paikalleen areenan keskelle, pysähtyen merkitylle kohdalle. Hänen oikea kätensä puristi tutusti peitsenvartta lujalla päättäväisellä otteella. Valmiina syöksemään peitsen vastustajan sydämeen. Peitsi oli tuonut helpot voitot kahdesta edellisestä vastustajasta yhdellä ainoalla rynnäköllä ja peitsen iskulla. Samanlaista taistelun kulkua hän odotti nytkin. Hänen ei ollut tarvinnut edes jatkaa taistelua miekan turvin saatikka lopettaa loukkaantuneen vastustajansa. Peitsi ei ollut hienovarainen ase mutta se korosti Zachariaksen taistelutyyliä ratkaista taistelut voimalla ja primitiivisen ja alkukantaisen pedon vaiston turvin. Peitsellä taistelu ei ollut yksin voimasta kiinni vaan peitsenkäsittelytaito, kokemus ja yliluonnollinen tarkkuus ohjasi peitsen vastustajan sydämeen tarkkuudella, joka ei antanut vastustajalle armoa. Zacharias näki vastustajan aloittavan ja ohjasi oman, epäpyhän ratsunsa kohti vastustajaansa.

Ori nousi kahdella jalalla seisomaan ja korskui omaa sotahuutoaan kun Dervyl aloitti rynnäkkönsä yhtyen ratsunsa sotahuutoon omalla huudollaan lujasti karjuen ja huutaen, saaden näin kaiken voiman käyttöönsä taistelussa vampyyriä vastaan. Sotahevonen lennätti Devyliä selässään neljän voimakkaan jalan turvin kohti haudanhiljaa ratsastavaa vampyyriä ratsuineen. Dervyl karaisi sydäntään ja pyyhki epäkuolleen aiheuttaman pelon varjostamasta sydäntään ja mieltään. Ratsut lähenivät toisiaan ja alkukantaiset voimat ottaisivat pian mittaa toisistaan. Zacharias laski peitsensä tutusti eteensä juuri ennen kohtaamista, Dervyl näki tämän ja alkoi väistämään tutusti yrittäen liu'uttaa peitsenkärjen haarniskaansa pitkin. Pian Dervyl huomasi kauhukseen kuinka vampyyrin ohjaama peitsi seurasi hänen liikkeitään kuin peilikuva ja yhtä varmasti kuin varjo seuraa perässäsi. Peitsi läpäisi mustan haarniskan vaivatta, läpäisi Dervylin sydämen ja rintakehän, katketen sitten jättäen peitsen murskantuneen kärjen pilkottamaan hänen haavastaan.

Vastustajat ratsastivat hiljaa ohi toisistaan, kääntyivät ja pysähtyivät odottamaan uutta rynnäkköä. Zacharias hämmästyi suuresti kun Dervyl tarttui haavasta pilkottavaan kappaleeseen päättäväisesti ja veti peitsenkärjen aikailematta ulos haavastaan heittäen verentahraaman kappaleen areenan hiekalle, tarttuen sitten ohjaksiin ja puristaen miekkaansa. Zacharias oli varma, että peitsi läpäisi vastustajan sydämen. Hän veti miekkansa esiin, ollen valmiina uuteen hyökkäykseen. Hän jäi ihmettelemään, että miksi hänen vastustajansa ei reagoinut hänen aloittaessa rynnäkkönsä. Zacharias kiihdytti ratsunsa rynnäkköön mutta hiljensi sitten vauhtia huomatessaan vastustajansa olevan edelleen paikoillaan. Vierelle päästyään hän huomasi Dervylin kuolleen mutta silti hän istui päättäväisen näköisenä paikoillaan. Zacharias hymähti ja käänsi ratsunsa, lähtien ratsastamaan poispäin kuolleesta vastustajastaan. Dervyl näki kaiken muuttuvan ensin epäselväksi ja sitten usvaksi. Sen jälkeen tuli pimeys."

Quehan First of Tzunki vs. Haze Scarlett
"Quehan käveli hitaasti ja rauhallisesti merkitylle paikalleen. Hän pysähtyi ja heilutteli massiivista kirvestään saadakseen tuntumaa aseeseensa ja lämmittääkseen verensä ja lihaksensa taisteluun vaikka hän tunsi aseensa ja ruumiinsa voimat läpikotaisin. Ja sen mihin ne yhdessä pystyivät. Olihan hän surmannut lukuisia vihollisia voimillaan! Mutta jokainen uusi taistelu oli uusi kokemus ja ikinä ei tiennyt mitä tuleman piti, joten kannatti saada tuttua tuntumaa aseeseensa ja voimiinsa. Mutta voima, se eläimellinen voima ja raivoisat adrenaalimyrskyt heiluttivat asetta tuoden kuolemaa jokaiselle, joka asettui saurusherraa vastaan. Ainakin tähän asti. Mutta liskomies oli syvällä simissään päättänyt, että niin olisi vastakin. Saurusherra pysäytti kirveensä liikkeen hänen havaitessaan vastustajansa saapuvan areenalle. Liskomiehen sieraimet laajenivat hänen haistaessaan epäkuolleen tuoman epäpyhän kuolemanlöyhkän areenalle. Hänen sydämensä pysähtyi toviksi, tahdoton reaktio, jonka epäkuolleen läsnäolo aiheutti rohkeimmallekin soturille. Mutta tämä ei ollut ensimmäinen epäkuollut, jota vastaan Quehan taistelisi. Hän oli voittanut heitä aikaisemminkin mutta aina sen tunsi syvällä sisimmissään epäpyhän voiman luoman varjon, joka pyrki levittämään kauhua ja pelkoa sydämeen ja mieleen. Quehan ravisteli päätään, pyöräytti kirveensä eteensä ja häivytti epäkuolleen tuoman pelon mielestään ja lähti juoksemaan vampyyriä kohti.

Haze käveli areenan hiekalla jättämättä jälkiä hiekkaan. Niin oli kevyt ja nopea askel epäkuolleella raskaasta varustuksesta huolimatta. Kauempaa katsottuna vampyyrin liike näytti leijumiselta tai liitämiseltä, joka hetimiten loi pelkoa vastustajien sydämiin ja mieliin taistelukentällä. Hazen pedonvaisto varoitti hänen vastustajastaan, josta säteili mahtavat pedon voimat ja mieli. Haze tunsi vastustajansa teot areenalla. Hänellä oli vastassaan edellisen turnauksen voittaja. Haze varoi antamasta henkisestä yliotetta vastustajalleen ja huomasi läsnäolonsa hermostuttavan myös saurusherraa. Yliluonnollisen olennon läsnäolo ja sen aiheuttama pelko oli yksi vampyyrin tehokkaimmista aseista. Haze heilautti mahtavan glaivensa eteensä ja odotti vastustajansa vastareaktiota. Hienoisesti hermostuksissa oleva saurusherra seisahtui paikoilleen ja Haze näki kuinka hänen lihaksensa jännittyivät ja oli valmiina toimimaan. Ja räjähtävällä voimalla saurusherra lähti rynnäköimään kohti Haze Scarlettia.

Quehan piti kirvestään edessään, ollen varma, että vampyyri olisi nopeampi iskemään kuin hän ja olisi tyhmää juosta kirves koholla ja antaa vastustajansa iskeä vapaasti. Joskus tosin kannatti ottaa isku vastaan niin, että itse saisi iskettyä siten vastustajaansa ja liskomiehen ruumiinrakenne kestikin iskuja mutta vampyyrin heiluttaman glaiven eteen Quehan ei halunnut joutua. Ja jos sait iskun, kannattaa pitää huolta siitä, että vastustaja kärsi enemmän! Sillä vaikka vampyyrin iskemä vamma ei tappaisikaan liskomiestä, niin se saattaisi vammauttaa hänet puolustuskyvyttömäksi. Haze piti glaivea edessään niin, että pystyisi tekemään pistävän hyökkäyksen tai viiltävän viistottaisen iskun. Liskomiehen lähestyessä vauhdilla, Haze päätti laskea kohotetun glaivensa ja lävistää kohti juoksevan vastustajansa. Eteenpäin syöksähtäen Haze pisti kohti Quehanin rintaa. Liike, jota saurusherra oli odottanut. Quehan liu'utti glaiven raskaan terän vasemmalle sivulleen, pyörähtäen liikkeen mukana kokonaan ympäri ja pyöräyttäen kirveensä selkänsä takaa valtavalla voimalla kohti vampyyrin päätä.

Yllättynyt Haze ei voinut torjua iskua raskaalla aseellaan, ei edes hän ollut niin nopea ja vahva! Ja hän ei ennättänyt väistää yllättävää ja nopeaa iskua kokonaan mutta ehti vetäytyä alta niin, että kirveen isku ei leikannut häntä halki vaan isku kilpistyi valtaosin haarniskaan. Mutta iskun voima oli niin valtava, että repi Hazen haarniskan halki kaulasuojasta lantioon ja raastoi vampyyrin torsoon pitkän ja syvän haavan. Quehan katsoi kuinka vampyyri perääntyi vertavuotavana pitäen glaivea suojanaan. "Varmaan sattui?" Hän tuhahti ääneen. Haze ei ymmärtänyt liskomiehen sanoja mutta kirosi ääneen, heitti kypäränsä hiekalle ja perääntyi repimään rintahaarniskansa pois, sillä siitä ei ollut apua ja se vain hidasti vampyyriä. Hazen ilmekään ei värähtänyt vaikka repaleinen metalli repikin hänen vammaansa lisää. Haze heitti verisen haarniskansa riekaleet kypäränsä viereen. Quehan pyöri vastustajansa ympärillä katsoen vastustajansa tekemisiä osin jopa huvittuneena. "Oletko valmis?" Hän kysyi ja vampyyrin ilmeettömät kasvot antoivat vastauksen.

Quehan kohotti kirveensä oli yhdellä ainoalla loikalla vampyyrin edessä. "Niin nopea!" Haze ajatteli ja nosti glaivensa torjuntaan. Valtavan rusahduksen saattelemana glaiven varsi katkesi ja Haze väisti kirveen alta vasemmalle. Mutta Quehan luki jälleen vastustajaansa ja tarttui oikealla kädellään vampyyriä kurkusta raudanlujalla otteella nostaen hänet ilmaan ja tuijottaen tätä kasvoihin. Haze tarttui vasemmalla kädellään kaikin voimin liskomiehen käteen mutta siitä huolimatta Quehanin ote piti. Quehan veti Hazen kasvojensa eteen tuijottaakseen voitettua vastustajaansa silmistä silmiin. Katseen kohdatessa Quehan odotti löytävänsä vampyyrin silmistä pelkoa ja epätoivoa mutta ainoa mitä hän näki oli pedon viekkaus ja syvemmällä silmissä ne ennustivat kuolemaa. Liskomiehen kuolemaa. Quehan sydämeen löi varjo ja sitten kuului rusahdus. Quehan tunsi kuinka veri alkoi valumaan hänen alaleukansa haavasta, jota sitten seurasi verenvuoto sieraimista ja verenmaku suussa.

Haze survoi katkenneen glaiven terän syvemmälle liskomiehen kalloon. Quehan korahti ja vaipui polvilleen mutta vampyyrin kaulasta puristava ote ei hellinnyt. Quehanin silmät sulkeutuivat hetkeksi ja sitten kun hän aukaisi ne, hurraahuudot ja kullankimallus täyttivät ne. Hän oli kotona ja Quehanin mielen täytti rauha. Viimein liskomiehen ote heltisi ja Haze perääntyi. Pedon vaisto huusi Hazen mielessä mutta hän hiljensi sen äänen kuiskaukseksi, kääntyi kannoillaan ja käveli vaitonaisena pois areenalta."

Seuraavaksi kauan odotettu finaali!

[Remington]

Niin. Tossapa taas tuli kirjootettua. Pahoittelen, että en ole koneelle päässyt vkoihin jtn en ole voinut skriivailla. Tai mikäli pahoitus vielä kelpuutetaan kun niin pitkä aika jo kulunut... Into lienee laskenut jo tästä turnauksesta mutta kirjootanpa loppuun omaksi ilokseni ja vielä asianomaisia varten niin turnauksen loppuun. Kahtella mtn jatko ihmisiä kiinnostaa.. Eli näin.

[Remington]

Stana vie!!! Kirjotin toin finaalinkin mutta prkleen kone päättikin kaatua enkä ehtinyt kopioida sitä.. Hajottaa! Toista tuntia meni hukkaan.. Grande finaalia uupuu.. Stna. Eli tuskinpa jaksan kirjoittaa uudestaan..kun hajottaa. Ainakaan tänään. Eli lyhykäisyydessään Haze Scarlett voitti killing blowilla saaden itse kaksi woundia. Taistelu kesti kaksi kierrosta. Jos viäl kiinnostaa..

p.s rakastan tietokoneita

p.p.s pahoittelen negatiivissävytteistä viestiä..